Miten olla riitelemättä rahasta?

Kaupallinen yhteistyö: S-Pankki

Monesti kuulee, että yksi yleisimmistä pariskuntien riitojen aiheuttajista on raha.


Olemme puhuneet tästä Joelin kanssa useasti; että miksiköhän sitten meillä näin…? Me nimittäin ei ihan vilpittömästi olla koskaan riidelty mistään rahaan liittyvistä asioista. Itse asiassa en ole riidellyt rahasta (muistaakseni) aiemmissakaan ihmissuhteissa. Hassua! Ja olen kuitenkin aikoinaan seurustellut sekä siististi työssäkäyvien että totaalirahattomien retkujen kanssa. Haha.

Mutta mistä tämä sitten voi johtua?

Me ollaan siis ihan mietitty tätä – ja tällaisia ajatuksia saatu itsestämme irti. Meidän perheessä rahariitojen välttäminen koostuu siis todennäköisesti näistä:

Meillä on siis Joelin kanssa yhteinen pankkitili, S-Pankissa. Tai tosiaan se tili oli alun perin minun tilini, mutta Joelille otettiin siihen rinnakkaiskortti ja käyttöoikeudet. Tästähän jo mainitsin viime postauksessa, sekin blogiyhteistyössä S-Pankin kanssa täällä. Tältä yhteiseltä tililtä maksamme siis kaikki tavalliset arkimenot: ruoat, laskut, lasten ja aikuisten hankinnat.

Ja se S-Pankki me tosiaan valittiin yhteiseksi pankiksi siksi, että sieltä saa maksuttoman pankkitilin ja vuosimaksuttoman Visan, jolla maksaa näppärästi Suomessa ja ulkomailla.

Tuolle S-Pankin tilille sitten meiltä molemmilta siirtyy kuukausittain tietty summa rahaa.

No, millainen summa? Se riippuu meillä ihan senhetkisestä työtilanteesta ja tilien pohjasaldosta. Summa siis vaihtelee. Emme ole oikeastaan missään vaiheessa ajatelleet, että sinne pitäisi mennä yhtä paljon molemmilta, sillä meillä on vuosien varrella vaihdellut työtilanteet niin paljon; välillä palkkaa on tullut toiselle, välillä toiselle. Tilisiirtojen summia on aina vapaasti vaihdeltu, ehkäpä noin välillä 0-1000e/kk. Välillä minulla on mennyt koko palkkakin suoraan sinne yhteiselle tilille. Joskus on tehty isompia kertatilisiirtoja jommalta kummalta. Pääasia, että tuolla käyttötilillä pysyy aina sen verran rahaa, että siltä voi vaivattomasti kumpi tahansa meistä hoitaa laskut ja maksut.

Yhteisen käyttötilin ansiosta meidän ei tarvitse miettiä, että kuka maksaa laskut tai ruokakaupassa kassalla. Tai kumpi on maksanut enemmän. Kaikki lähtee joka tapauksessa siltä yhteiseltä S-Pankin tililtä.

Ja tässä vaiheessa me olemme sitten ehkä erilaisia kuin moni muu – tai ainakin olen sattunut lukemaan monta kirjoitusta siitä, miten puolisoiden rahat tulee pitää erillään. Nooh. Me ollaan sitten ehkä… …vanhanaikaisia? Vai mitä me ollaan, nössöjä? Meillä nimittäin mun rahat on sun rahoja on mun rahoja on sun rahoja.

Meillä ei siis oikeasti ole minkäänlaista eroa siinä, kumpi on sen rahan on ansainnut. Kun mietimme perheen rahatilannetta, laskemme aina tilien saldot yhteen riippumatta siitä, kenen nimen alla ne numerot ovat. Kummallakaan meistä ei oikeasti käy mielessäkään, että mikä osa yhteistaloudestamme on minulta ja mikä osa sinulta peräisin, kaikki on yhteistä. Perheen yhteistä.

Ja me ollaan koettu, että tämä on meille ehdottomasti luontevin tapa ajatella. Jos toinen on vaikka välillä työtön/opiskelija/hoitaa lapsia/kirjoittaa kirjaa/mitä ikinä, ja toinen on töissä, niin ne töissä ansaitut rahat ovat sataprosenttisesti yhteisiä. Ja juuri tällainen meidän tilanne on useimmiten ollutkin. Kun me tavattiin, Joel oli opintotuella elävä opiskelija ja minä olin ollut jo pidempään työelämässä, keskituloisella palkalla. Oli säästöjäkin. Sitten jossain vaiheessa minä olin äitiyslomalla ja Joel töissä. Myöhemmin Joel työharjoittelijana tai työttömänä ja minä pitkään hoitovapaalla. Nykyisin Joel on kuukausipalkkatöissä ja minä yrittäjänä. Heh ainoa tulomalli, mitä me ei olla tähän mennessä testattu, on se, että molemmat olisivat vakaassa kuukauspalkkalaisen työelämässä. Hah. Oi nykyaika ja pätkätyöt!

Tässä viimeisen kymmenen vuoden aikana meillä on siis ollut paljon erilaisia tulomalleja, joista on yhteisesti koostunut välillä ihan miniminituloja ja välillä suomalaisia keskituloja. Mutta riippumatta siitä, kuka ansaitsee ja mitä – ja onko päällä tiukka säästölinja vai ei – meillä on ollut aina käynnissä sellainen yhteen hiileen puhaltaminen. Koska tämä perhe on se meidän perusyksikkö, jonka ympärillä meidän toiminta elää.

Onko se yksi syy siihen, miksi meillä ei riidellä rahasta…?

Mainitsin muuten säästöt tuolla. Tavatessamme minulla oli siis vähän säästöjä tililläni, sillä olin sinkkuna kuukausipalkkatyössä ollessani säästänyt opintovapaata kaavaillen. Hetken aikaa olin ehkä ajatellut, että säilytän nuo aiemmat säästöni erillisellä tilillä (S-Pankissa sekin), mutta lopulta nekin tilit ovat iloisesti menneet elämiseen silloin, kun oltiin minituloilla yhteiseen kassaan. Koin, että en tarvitse ikiomia pahan päivän varan säästöjä, sillä pahan päivän sattuessa tuemme joka tapauksessa toinen toisiamme.

Mutta siis herranjestas. Edellä kerrottu ei tietystikään sovellu kaikille! Tämähän voisi johtaa siihen, että toinen huithapeli se vaan hassaisi ne yhteiset rahat jossunvaikkamihin, kun taas se toinen joutuisi itsekseen yökaupalla murehtimaan, että mistä ihmeestä me taas revitään rahat pakollisiin laskuihin.

Eli toinen syy, miksi meillä ei riidellä rahasta: meillä oli jo alunperinkin hyvin samanlainen suhtautuminen rahan käyttöön.

Raha ei ole kummallekaan meistä itseisarvo, emme esimerkiksi kaipaa luksusta kalliina tavaroina. Rahankäyttömme on varmasti aika tavallista perheen rahankäyttöä: peruslaskuja ja ruokakauppaa. Joel juuri naureskeli, että jos me oikein innostutaan megashoppailemaan, niin se tarkoittaa sille sarjakuvakirjaa ja minulle jumppaleggareita. Wohoo, elämä risaseks! Eli meidän megashoppailukin on tuollaista aika kesyä. Kumpikaan meistä ei edes halua shoppailla autoja, design-laukkuja tai tuhansien eurojen vempeleitä.

Ja kun toisen ultimate-ostomielihalu on legginsit joissa on villejä kuvioita (ja jos tilillä on peruskäyttöpohja olemassa), niin on hyvin helppo kohauttaa olkiaan ja sanoa: ”Ai ku kiva.”

Tämä rahankäyttötapojen yhtenväisyys on tietysti natsannut kohdilleen ihan vahingossa. Olisi paljon hankalampaa, jos suhtautuisimme kuluttamiseen keskenämme eri tavoilla. Rahankäyttötapojen erilaisuus varmasti niitä riitoja pariskunnille aiheuttaakin…?

Luottamus. Se olkoon se kolmas syy, miksi meillä ei riidellä rahasta. Ehkä juuri siksi, kun meillä on jo valmiiksi tuo yhteneväinen rahankäyttötapa, meille on ollut helppo rakentaa se luottamus siihen, että rahan käyttö on aidosti yhteinen asia. Molemmat omalta osaltaan huolehtivat perheen kokonaishyvinvoinnista, on se sitten rahaa tai hoivaa tai vaikka oman itsensä toteuttamista hyvinvointia lisäävällä tavalla.

Luottamus on varmasti myös ykköskohdan taustalla – eli sen, että miksi meille on luontevaa pitää kukkaromme yhdessä. Ja myös tietysti se, että voimme luottaa, että toinen ei hassaa niitä yhteisiä rahoja mielin määrin.

Luotamme myös, että pysymme yhdessä ja elämämme ovat nivoutuneet kiinni muutenkin kuin tiliotteiden osalta. Rakkaus, lapset, koti, elämä, mitä näitä nyt on. Ai niin, se rahakin.

Arvostus. Se on vielä pakko lisätä neljäntenä. Heh tosi ylätason käsitteitä kyllä tulee, ei voi mitään! Mutta onhan tässä rahankäytössä tosiaan tällaisista arvotason jutuista myös kyse.

Meille on luonteva (varmaan edelleen arvokysymys) että toisen tekemisiä arvostetaan riippumatta siitä, tuoko se perheeseen rahaa vai ei. Kunhan yhdessä huolehditaan, että jommalta kummalta tulee riittävästi rahaa elämiseen. On se sitten lasten hoitamista, tai vaikka opiskelua tai kirjan kirjoittamista tai työtä (ilmaistyötä tai palkallista) – ajattelemme, että se kaikki kuuluu meidän elämään ja on ihan yhtä arvostettavaa työtä meidän perheessä. Tällöin me ei erotella, kuka tuo sen numeron tilille, kunhan tosiaan joku tuo. Mielellään vuorotellen.

”Mitä sitten jos eroaisitte?”, joku nyt ajattelee.

No. Ei erota. Hei se luottamus, tietysti! Mutta jos on pakko ajatella se hypoteettinen ”mitä jos”, niin eiköhän sellaisessa tilanteessa sitten puoleksi menisi se pankkitilin saldokin, ihan niin kuin kaikki muukin.

Ja sehän olisi vain reilua. Jos on yhdessä ansaittu rahat, yhdessä hoidettu lapset, yhdessä maksettu laskut. Yhdessä eletty. Eihän sillä ole väliä, kuka on ollut vaikka kotona lapsia hoitamassa ja kuka työelämässä ansaitsemassa. Yhteistä elämää se on ollut, töissä ja kotona.

Mikään yllä olevasta ei kuitenkaan voi syntyä yhden ihmisen ponnisteluna, jos toinen ei asiassa olisi samalla linjalla.

Riidelläänkö teillä rahasta?

Jos mun pitäisi antaa jokin oma selvä vinkki, se olisi että valitse sellainen puoliso, jonka kanssa on yhteneväinen käsitys rahasta, niin kaikki on sen jälkeen helppoa istukaa alas ja sopikaa selkeästi, että miten raha-asiat teillä hoidetaan. Että millä tavalla rahaa käytetään ja mikä on kaikille reilua ja kaikkia tyydyttävää. Kun päätöksen takana ollaan yhteisesti, voisiko sitä olla sitten vähän helpompi noudattaa ja riidoilta vähän säästyy…?

Me teimme aikoinaan sen keskustelun, ja meille luontevaa oli juuri tällainen yhteinen talous. Mutta jokaisella perheellä tilanne on totta kai erilainen!

Tämä on mun mielestä muuten ihan hurjan mielenkiintoinen aihe – siis kuulla muilta, että miten eri perheissä raha-asiat on päädytty hoitamaan. Onko teillä yhteinen rahatalous vai pidättekö omista rahoistanne kiinni? Miten se sujuu, onko haasteellisia kohtia tai selvitettyjä ongelmia nikseineen?

Kaupallinen yhteistyö: S-Pankki

23

You Might Also Like

  • Katri
    5.8.2018 at 16:14

    Meillä on yhteinen talous ja kummallakin omaa rahaa. Se käy niin, että maksetaan tuloista tietty prosenttiosuus (toisella 40% toisella 60%) yhteiselle tilille ja yhteiseltä tililtä ostetaan yhteiset jutut: ruoka, asuminen, yhteiset reissut, lapsen jutut. Prosenttiosuutta on säädetty tulojen vaihdellessa niin, että kummallekin jää about sama rahasumma omaan käyttöön. Tämä kuu on eka, että eletään vain minun tuloilla. Kotihoidon tuesta ei paljoa ole siirrellä…

    Me lähinnä kinataan jostain höttöruoasta tai alkoholista, sellaisesta mitä toinen ei käytä ja toinen ostaa yhteisillä rahoilla. Tai ei tästä enää kinata, kun toimintamalli on sovittu.

    Rahasta ei riidellä. Siitä korkeintaan että minä hoidan talousliikenteen, kun puolisolla menee laskujen maksuun niin tuhottomasti aikaa. Mulla käy näppärämmin.

    • krista
      5.8.2018 at 22:51

      Kääk nyt tästä sun kommentin kahdesta viimeisestä lauseesta tuli mieleen sittenkin YKSI asia, joka mulla talousasioissa ärsyttää – ei voi sanoa, että riitaan tai kinaan asti, mutta (kröhöm) ehkä kärkevästi olen asiasta huomautellut joskus :D Mua nimittäin ärsyttää se, että mun rooli on usein se sellainen maksuistamuistuttelija; Joel siis maksaa kyllä useammin kuin minä, mutta mulla on se ”onko tää maksettu?”-muistuttelijan rooli ja se on ministi ärsyttävää – etenkin siksi, että mäkin aina ne unohdan ja mua ärsyttää, jos koen että toinen elelee diipa-daapa-daa-muistamatta ja MUN vastuulla on miettiä, että menikö jossain laskussa eräpäivä :D Tähän on yritetty keksiä jotain systeemejä (esim. laskut pinoon/maksetaan heti tms), mutta silti ollaan sen verran huithapeleita, että ne jää kuitenkin postipinoihin lojumaan ja jossain vaiheessa muistuu mieleen, että AI NIIN. Oikeastaan ainoa keksitty niksi tähän on suoraveloitus, joka onkin kyllä monen laskun osalta käytössä.

      Hei enpä olekaan muuten koskaan ajatellut, että tuon siirron voisikin ajatella prosenttiosuutena; meillä on ajateltu aina ihan euroina. Mutta kuulostaa toimivalta!

      • Anne
        6.8.2018 at 11:29

        Meillä on tää muistutteleminen poistunut sillä, että vain toinen hoitaa laskut. Ollaan jaettu muutenkin kotityöt sillä periaatteella, että jos tykkää tehdä jotakin, tai ei ainakaan kauheasti vihaa, niin sitä saa tehdä. Aika hyvin on meillä hommat jakautuneet sen mukaan, mitä vähiten vihaa, kun ollaan tarpeeksi erilaisia :)

        • Tilia
          9.8.2018 at 22:13

          Meillä aina se maksaa, jonka nimellä lasku on tullut, vaikka maksetaankin sitten samalta yhteistililtä. Nykyäänhän on tosi helppo maksaa kännyn sovelluksella heti kun laskun aukaisee, ei tarvitse edes konetta enää avata sitä varten.

      • A
        6.8.2018 at 12:50

        E-laskut. Menee suoraan tililtä eikä tartte tehdä mitään (tämä siis tietysti niille jatkuville laskuille mitä tulee). Satunnaisten yksittäislaskujen (näitä oikeasti tulee vaan muutama vuodessa) osalta ratkaisu on että kun lasku tulee se syötetään heti netti/mobiilipankissa maksuun eräpäivänä. Sen jälkeen ei tartte muistaa.

  • Lilah
    5.8.2018 at 16:38

    Yhteistä ja omaa. Kutakuinkin samat tulot molemmilla joten yhteiselle tilille menee molemmilta saman verran. Vanhempainvapailla tasattiin niin että omaa jäi kummallekin saman verran. Autot on kummallakin omat ja niihin lainat silloin kun oli. Talo on yhteinen, avioehtoa ei ole. Rahasta ei ole koskaan lähes 20v yhdessäolon aikana riidelty, ei kauheasti edes neuvoteltu. Lasten hankintoja mun tulee tehtyä myös omalta tililtä jos en juuri tiedä onko yhteisellä tilillä ylimääräistä. Niitä en ikinä ota takaisin, mies taas muistaa ottaa jos omistaan maksaa. Vastaavasti kun lasten juttuja myyn, pidän rahat sitten itse.

    • krista
      5.8.2018 at 22:57

      Tuosta en muuten tullut maininneeksi; avioehtoa ei meilläkään :) Ehkä jos toisella olisi ollut joku valtava sukuperintö (mitä heh ei ole), niin sen ymmärtää, mutta meidän tilanteessa sellaiselle en oikeastaan nähnyt mitään perustetta. Mutta tosiaan sehän tietysti riippuu tilanteesta!

  • kultamarja
    5.8.2018 at 16:45

    Meillä on yhteistili joka avattiin kun muutettiin yhteen. Molemmat siirtää sinne 60% kaikista nettotuloista. Tosin nyt kun lapsia on kaksi, ollaan mietitty että nostetaan prosenttiosuus 70 prosenttiin. Koti omistetaan yhdessä, molemmat laittoi ASP-tilille sen minkä pystyi, ei siis mitenkään seurattu että asuntosäästöistä tasan puolet olisi toiselta ja se toinen puoli toiselta. Samoilla periaatteilla mennään pitkälti kuin teilläkin, luottamus ja samankaltaiset kulutustottumukset on varmaan sen taustalla että rahasta ei riidellä. Välillä toinen on ollut minimityöttömyyspäivärahalla ja sitten toisaalta välillä toinen on ollut hoitovapaalla. Omilta tileiltä ostetaan aikuisten vaatteet ja kalliimmat harrastusjutut. Muuten menee kaikki yhteistililtä. Ja tosiaan tarvittaessa siirrellään jotain ylimääräisiä eriä yhteistilille jos siltä tuntuu.

    • krista
      5.8.2018 at 22:58

      Joo tosi samantyyppiseltä kuulostaa! :) Mekin avattiin tuo yhteinen tili just siinä vaiheessa, kun muutettiin tänne puutaloon – ei oltu siis naimisissakaan vielä eikä lapsikaan ollut syntynyt, aluillaan toki taisi just siinä vaiheessa olla :)

  • Piupali
    5.8.2018 at 16:58

    Kaikki suloisesti yhteistä. Meillä on omat tilit, mutta molemmilla käyttöoikeus toistemme tileille, joten nettipankin kautta voi siirrellä tilanteen mukaan rahaa tililtä toiselle. Tällä hetkellä mies maksaa kaikki laskut (halleluja!) siltä tililtä millä sattuu rahaa olemaan ja usein samalla vähän tasaa tilejä. Tällä hetkellä saadaan aikalailla samanlaista palkkaa, mutta käytäntö on ollut sama aina riippumatta tuloista. Ollaan oltu opiskelijoita vuorotellen ja yhtä aikaa, on ollut yksi vanhempainvapaalla ja toinen töissä tai opiskelemassa, yksi työttömänä ja toinen opiskelijana jne.. monenlaisia variaatioita. :)

    Erimielisyyksiä (ei välttämättä riitaa) rahasta on ollut joskus isompien hankintojen kohdalla, tyyliin että onko varaa ostaa koko perheelle lentoliput Espanjaan hiihtolomaksi. Esimerkki tältä päivältä :D

    • krista
      5.8.2018 at 23:01

      Joo ihan samanlaista variaatiota meillä – nykyaika :) Mutta toisaalta mä ajattelen, että tällainen yhteystalous just tuo sellaisen kivan vapauden tunteen tähän yhtälöön; että tietää, että jos haluaisi vaikka… no sanotaan nyt ottaa vuoden vapaata työelämästä ja kirjoittaa kirjan (tää on Joelilta tuleva esimerkki), niin tietää, että toinen ottaa vetovastuun taloudesta sillä kohdalla. Ja toisin päin. Vaikka sitä ei koskaan toteuttaisikaan, niin jo sen ajatus jotenkin tekee olosta keveän!

  • Mima
    5.8.2018 at 17:11

    Totta, tämä on tosi mielenkiintoinen aihe!

    Meillä on molemmilla omat tilit, joista siirrämme yhteiselle tilille aina asuntolainan maksuun menevän summan. Minulle on tärkeää, että lyhennämme lainaa sentilleen saman verran, vaikka omat tuloni on miestä pienemmät. Yhteiselle tilille voi myös pistää rahaa muutenkin säästöön esim. tulevia isompia laskuja varten.

    Laskuja maksamme omilta tileiltämme. Yhteiset laskut maksamme suunnilleen puoliksi. ” sinä maksat hoitomaksun ja netin, minä sähkön ja veden” tyyliin. Yhteiset laskut on suht saman suuruisina toistuvia. Molemmat maksaa omat puh.laskunsa, omat lehdet ja muut menot. Mutta on ne rahat yhteisiä kuitenkin. Pääasia että joku maksaa ja rahaa touselle siirretään jos on taroeen ja se on ok. Ruoat maksamme niin, että molemnat maksavat vuorollaan pääasiassa oman tilipäivänsä jälkeen parin viikon ruoat. Eikä se nyt niin tarkkaa ole, kuka nyt milloinkin kaupassa käy.

    Lisäksi lapsilla on omat tilit, joille siirretään kuukaisittain tietyt summat, jotka lähtee heidän sijoituksiinsa sitten automaattisesti.

    Myös yhteisellä sijoitusasunnolla on oma tilinsä.

    Tilejä on monta ja meillä on yhdessä niihin kaikkiin käyttöoikeudet. Mutta ei se sekavaa ole, tilien käyttö ja rahan siirto tililtä toiselle on ainakin OP:n mobiilissa tosi kätevää.

    Lisäksi meillä on yhteinen tili s- pankissa. Sinne pistän kuukausittain rahaa säästöön lomareissuja ym. varten. Yhteisiin sijoituksiin on sijoitettu yhdessä aina miten milloinkin on mahdollista ollut. Mies varmasti enemmän kuin minä. Sain hiljattain pienen perinnön. Se oli tilanteena meille uusi ja päädyimme, että sijoitin sen omissa nimissäni. Minulla on palkastani vaikeampi saada paljoakaan säästöön, siksi mieheni halusi, että ne ovat minun nimissäni. Kuin sukupolvelta toiselle siirtyvä lahja.

    Minulle on aina ollut tärkeä, että maksan asuntolainasta sentilleen puolet. Olinpa sitten äitiyslomalla tai töissä tai olipa palkkojemme ero millainen tahansa. Ja yhteisistä laskuistakin kutakuinkin. Oken arjessa erittäin hyvä säästämään :) Mies ostaa enimmäkseen bensat, mutta minä esim.lasten vaatteet. Tällä hetkellä mies maksaa kokonaan autoamne, koska hänen tulonsa on nyt reilusti suuremmat kuin minulla.

    Rahasta meillä on riidelty aina joskus. Mies on huolettomampi sen käytössä kuin minä. Mutta on minullekin ollut hyvä oppia käyttämään rahaa hyvällä omallatunnolla. Pitkässä liitossa olen varmasti opettanut miestäni säästäväisemmäksi ja hän on opettanut minulle rohkeuttaa sijoittaa ja ottaa tarvittaessa lainaa (auto ja asunto). Ja ettei siitä 50 e ravintolalaskusta tai 200e ulkoilutakista tarvi kantaa huonoa omaatuntoa :) Kun ne ei taloutta kuitenkaan kaada.

    Rahasta, taloudenpidosta, säästämisestä ja sijoittamisesta toivoisin, että Suomessa voitaisiin puhua avoimemmin.

    • krista
      5.8.2018 at 23:15

      Oon ihan samaa mieltä, näistä voisi puhua enemmänkin, ja toisten tavoista ja keskusteluista voisi hyvinkin saada jotain ahaa-elämyksiä. Niin kuin mä sain tästä sun kommentista (kiitos muuten huippuhyvästä pitkästä kommentista!) parikin ahaa-elämystä. Ensinnäkin: lasten tilit!!! Minkä ikäisinä ihmiset on avanneet lasten tilejä ja millä systeemeillä…? Lasten omia rahoja (jos vaikka saa lahjaksi jostain) varten vai aikuisilta tulevina säästötileinä? Meidän lapsilla ei ole omia tilejä, kannattaisikohan jo perustaa…? Tätä en ole tullut vielä edes ajatelleeksi!

      Ja toinen: tuo sijoittaminen! Mulla oli tuossa vuosi sitten ajatuksissa vähän suunnitella pienen säästösumman sijoittamista – että mitä ja miten. Sitten kuitenkin tuntui, että mun pienellä summalla ei oikein mistään tuntunut tulevan sellaista voittomahdollisuutta, että riskin otto olisi tuntunut fiksulta mun kokemattomaan korvaan. En siis ole koskaan mitään sijoittanut! Jotenkin aina tuntuu, että ”ai kun mäkin osaisin tehdä jotain tuollaista”. Tuntuu, että rahasta enemmän tietäjät sijoittaa ja saakin sillä ihan oikeasti jotain järkevää voittoakin! Ja sit tällaiset tietämättömät tampiot kuten mä ei uskalla :)

      • A
        6.8.2018 at 09:58

        Meillä lapsi sai 5vk iässä nimiäislahjaksi oman (säästö)tilin ja sinne alkupääomaa mun siskolta (käytännössä meni niin, että miehen ja mun piti avata tili jonne tuore täti talletti sit rahat, eli alaikäiselle tilin aukaisuun tarvitsee molempien vanhempien olla läsnä tai sit valtakirjan). Lapsen tilille menee palkkapäivisin rahaa multa ja mieheltä (sen verran mitä voi ilman lahjaveroa lahjoittaa) ja isovanhemmat laittavat sinne silloin tällöin rahaa myös (plus sinne menee lapsen saamat lahjarahat ja säästöpossurahat). Ainut vaan, että pitäisi kyllä oikeasti alkaa näitä lapsen rahoja sijoittaa, koska säästötililtöä nyt ei tähän aikaan oikein korkoa saa.

      • Anna
        6.8.2018 at 10:29

        Lapsille avattiin omat tilit heti kun synnytyshuumasta selvittiin. Isovanhemmat tykkäävät välillä laittaa lapsille rahaa niin tuo no kätevää. Lisäksi sinne kertyy pikkuhiljaa korkoa. Ja on sitten se pesämuna odottamassa kun lapsi aikanaan saa oman pankkikortin. Ollaan ajateltu esim. että mahdolliset ajo-/mopokortit voidaan lapsille kustantaa, mutta ajopeliin pitää ainakin osa rahoista säästää itse. Mopoon varmaan kokonaan, mutta auto halutaan kuitenkin turvalliseksi niin siinä voitanee aikanaan avustaa ettei tarvitse tiliä ihan tyhjäksi vetää vain sen takia. Samaten koin todella hyödylliseksi aikanaan kun muutin omaan asuntoon että tilillä oli jo valmiiksi pohjasumma rahaa millä sai ostaa jotain kalusteita ja tarvikkeita ilman että tarvitsi jokainen sentti laskea.
        En tiedä nyt tarkkaan mikä rahan määrä lasten tileillä on, mutta arvelisin että tuolla 4V:lla on joku parisen tonnia tilillä ja nuoremmalla ehkä joitakin satasia (ellei joku ole laittanut isompia summia). Lasten tilit ovat miehen tilin alaisia vielä kun ollaan eri pankissa, mutta varmaan siirrytään toisen tyyppiseen käytäntöön kun saadaan perheen kaikki pankkiasiat saman katon alle. Sitäkin on pohdittu milloin lapselle maksukortti omalle tilille hankitaan. Ehkä joskus 15V tienoilla voisi olla sopiva ikä. Niihin aikoihin muistaakseni itsekin sain nostokortin tililleni. Siihen asti varmaan pärjätään sillä että me voimme antaa lapselle käteistä käyttöön joko meidän tileiltä tai sitten lapsen omalta tililtä. Varmaan riippuu vähän asiasta ja siitä miten lapsi oppii käsittämään rahan.

    • Salvia
      6.8.2018 at 16:31

      Miksi ihmeessä on tärkeää, että molemmat maksavat täsmälleen saman summan lainanlyhennyksiä? Tätä kuulee tosi usein just naisilta, jotka ovat suhteessa pienituloisempia tai jollain hoitovapaalla. Mielestäni se on surullista, ihan kuin olisi parisuhteessa jotain velkaa toiselle tai pitäisi jotenkin todistella, ettei ole ”siivelläeläjä”. Silloin kun on esim. hoitovapaalla, oma panos perhe-elämään ei ole rahassa, vaan hoivassa – miksi tätä ei arvosteta rahan veroisena? Lisäksi, silloinhan uhraa väliaikaisesti oman työelämänsä, tienaamisensa ja urallaan nousun, jotta puoliso voi nauttia vastaavista asioista. Tosi monissa tapauksissa se pienempituloisen (monesti naisen) panos arkeen kuitenkin mahdollistaa sen, että toinen osapuoli voi luoda uraa tekemällä pitkää päivää ja työmatkoja, mennä töihin vaikka lapsi sairastaa yms. Monet ehkä ajattelevat sitä jonain taloudellisena itsenäisyytenä, ja siksi on tärkeää maksaa puolet menoista/asuntolainasta/mistä ikinä, mutta itse ajattelen, että kaikille perheessä kuuluu sama elintaso, eli en kyllä haluaisi, että puolisollani olisi minua vähemmän rahaa käytettävissään, jos hän vaikka jäisi yllättäen työttömäksi. Ei kai sillä ole perheessä niin väliä, kuka sen asumisen maksaa, kun kuitenkin panos arkeen on aina jaettu.

      • Mansikka
        6.8.2018 at 20:43

        Niin samaa mieltä! Meillä on puolison kanssa olemassa erilliset tilit mm. sellaisen kamalan tilanteen varalta, jota ei oikeastaan edes haluaisi ajatella, eli jos toinen menehtyy, niin kaikki yhteiset tilit jäädytetään, jolloin eloon jäänyt puoliso ei voi käyttää tileillä olevia varoja, ennen kuin perunkirjoitus on tehty – tai jotain sinne päin. Kannattaisi siis ehdottomasti olla molemmilla myös omat tilit olemassa tai jossain muuten rahaa jemmassa! Yhteisiä laskuja ja menoja maksamme sekä näiltä omilta tileiltä että yhteisen S-tilin kautta, mutta ikinä meillä ei ole laskettu, kumpi maksaa minkäkin verran, vaan rahat ovat olleet yhteisiä ainakin siitä asti, kun juttu kävi vakavammaksi. Puolisoni on käynyt koko ajan palkkatöissä, mutta itse olen ollut välillä pienemmillä tuloilla opiskelijana ja kotona lasten kanssa, ja tällöin on ollut itsestään selvää, että puolisoni on maksanut yhteisiä menoja enemmän (ja välillä ihan vain minunkin menoja). Vastaavasti omat rahastoni, joihin vanhempani olivat laittaneet vuosia rahaa säästöön, otettiin yhteiseen käyttöön ensimmäisen asunnon hankinnan yhteydessä. Jotenkin tuntuu, että puhalletaan täysillä yhteen hiileen, kun myös talous on yhteistä :)

        Lapsille avasimme tilit, kun ikää oli muutama kuukausi, sillä isovanhemmat halusivat alkaa laittaa tileille säännöllisesti rahaa. Alkuun rahoista puolet meni suoraan matalahkon riskin rahastoihin, mutta tässä aika vasta huomasimme, että tileillä, joista ei korkoa ole viime aikoina (juuri) maksettu, oli turhan paljon rahaa, joten siirsimme rahastoihin lisää.

        Itse sain tosiaan aikuisiällä käyttöön vanhempieni hankkimat rahastot, jotka olivat tuottaneet hyvin, joten meistä tuntui luontevalta säästää rahastoihin myös lapsille (ja omien rahastojen kautta myös meille aikuisille/koko perheelle). Meillä on käytössä Nordean kautta sellaisia rahastoja, joiden eteen ei itse tarvitse tehdä mitään, niin kauan kuin ei rahoja sieltä tarvitse. Rahaa menee kuukausittain automaattisesti tietty summa jokaisen tililtä. Valittavana on monen riskitason rahastoja. Niissä, joissa ottaa korkeamman riskin, mahdollinen tuotto on luultavasti suurempi, kun taas matalamman riskin rahastoissa tuotto jää oletettavasti pienemmäksi, mutta vuosien kuluessa nämäkin voivat tuottaa tuhansia euroja, tietenkin riippuen rahastoihin laitetuista summista. Olemme ottaneet rahastoja siis ajatuksella, että lapset saavat ne käyttöönsä sitten aikuisiällä esim. asunnonhankintaa varten, ja itsellemme säästämme eläkepäiviä varten ja mahdollista isompaa kotia ja/tai vuosien päässä häämöttäviä remontteja varten :) Erillistä eläkesäästämistä ei meillä harrasteta, sillä nämä rahastot ovat sellaisia, joista saa rahat käyttöönsä heti, kun tarve ilmenee, kun taas eläkesäästämisessä – no sitten eläkkeellä :D

        Kiitos hyvästä postauksesta! Sitä oli ilo lukea, ja näistä kommenteista on saanut myös hyviä ajatuksia :)

        • Mansikka
          6.8.2018 at 22:01

          Hups, tuolla alempanahan tästä puolison kuolema -tilanteesta puhutaankin jo! No, jospa mahdollisimman moni sai ahaa-elämyksen, kun tuli asiasta puhetta monessa kohtaa :D

  • Siiri
    5.8.2018 at 17:26

    Meillä on molemmilla omat tilit, mutta rahat ovat yhteisiä. Ikinä ei olla riidelty rahasta, eikä väitelty siitä kumpi maksaa ja mitä.

    Asuntolainan lyhennys meni aina mun tililtä, ja mies kompensoi asiaa sitten maksamalla laskuja/kaupassa. Ikinä ei olla laskettu, että meneekö eurot tasan. Elämäntilanteen mukaan ollaan maksettu. Nyt ollaan siinä onnellisessa tilassa, että ollaan saatu asuntolaina maksettua ja laskuja maksellaan sitä mukaan kun niitä tulee ja kumpi ehtii asian hoitaa.

    Meillä varmasti sama asia taustalla, että suhtautuminen rahaan ja sen käyttöön on niin samanlaista. Ja koska molemmilla on taustalla ne ajat, kun se entisen parisuhteen toinen puoli keskittyi tuhlaamaan ei tienaamaan, niin sitä osaa arvostaa myös sen toisen työtä ja tienaamista ja halua ostaa joskus itselleen jotain.

    Perusperiaate oli ja on edelleenkin, että lainanlyhennys ja laskut hoidetaan ajallaan, kaapissa on ruokaa ja sitten voi miettiä jos haluaa jotain extraa. Yhteistä tiliä ei olla koskaan ihan laiskuuttaan hankittu. Toisaalta ollaan ajateltu, että jos ei ihan sentilleen tiedetä kuinka paljon kumpikin käyttää rahaa perheen hyväksi ja toisaalta niihin omiin juttuihin, niin ei tarvitse siitä alkaa kinastellakaan. Se riittää, että pärjätään ja molemmista tuntuu että asiat menee reilusti. Luottamus on tärkeä ja vahva.

    • krista
      5.8.2018 at 23:17

      Tuossakin on muuten lopussa yksi ihan älyttömän hyvä pointti: että molemmista tuntuu, että asiat menevät reilusti. Sehän on itse asiassa varmasti yksi ihan kaikkein tärkeimmistä jutuista! Koska jos molemmat tuntee näin, niin sitten ei tule oikeastaan tarvettakaan riidellä :) Eli oikeastaan SE vois olla rahastariitelyn välttämisen yksi tärkeimmistä nikseistä!

  • Yhteinentalous
    5.8.2018 at 17:47

    Meilläkään ei olla koskaan riidelty rahasta. Oma koti, kaksi pientä lasta, molemmat töissä ja hyvin samankaltainen tapa käyttää rahaa. Toisella pienempi palkka, toisella suurempi.

    Käytännössä meidän tili menee näin:
    Molemmilla omat tilit (ei juuri käytössä nyt) ja lapsilla omat
    Yhteiset tilit:
    Käyttötili, jolle tulee KAIKKI perheen tulot (tältä tililtä siirretään muille tileille ja tähän tiliin kortti molemmilla, tällä eletään normaalia arkea ja hankitaan itsellekin tarpeellinen)
    Asuntotili (kuussa tänne 1600e, josta maksetaan kaikki asumiseen liittyvä)
    Autotili (kuussa tänne 200e)
    Laskut-tili (1000e kuussa tänne, täältä kaikki laskut jotka ei liity asumiseen tai autoiluun/liikkumiseen)
    Säästötili (1000e kuussa tänne – tämä menee säästöön, matkailuun, lomiin yms.)

    • krista
      5.8.2018 at 23:28

      Monta meitä yhteisen talouden perhettä tässä keskustelussa! Hei onpa kiinnostava tuo teidän yhteistilikäytäntö! Eli tuo, että esimerkiksi laskuille on oma tili – tuollaista en ole tullut ajatelleeksikaan! Onko teillä samassa pankissa nuo yhteistilit eli onko ikään kuin ”alatilejä” samoilla pankkitunnareilla? Meillä on S-pankissa tällä hetkellä vain se yhteinen käyttötili sekä mun entinen opintovapaasäästötili, jolla on enää joku random-pikkusumma jämänä. Mutta tuonnehan voisi tosiaan eri tarpeisiin perustaa eri tilejä. Mitenköhän niiden seuranta sitten, käyköhän jotenkin näppärästi…? Eli että paljonko kulunut mihinkin – pitääpä katsella!

      • Yhteinentalous
        11.8.2018 at 13:39

        Sori, jäänyt ihan tämä keskustelu, mutta siis kyllä, kaikki tilit samassa pankissa ja näkyy molempien verkkopankissa lukuunottamatta henkilökohtaista tiliä. Samat valtuudet kaikkiin yhteisiin tileihin, vaikkakin vain yhteen tiliin tuo pankkikortti. Näitä tilejä kun voi avata kai kuinka paljon vain eikä maksa mitään. Ja kätevästi siirrellä rahaa tililtä toiselle.
        Ollaan todettu, että helpompi hallita taloutta, ennakoida ja säästää, kun eri asioille omat tilit. :)

  • Insinööri ja kirjanpitäjä
    5.8.2018 at 19:52

    Meillä menee niin että meillä on omat ja yhteinen tili. Yhteisestä tilistä menee asunnon kulut. Muut kulut maksetaan omista tileistä ja nämä maksetut summat kirjataan Exceliin (aiheittain: ruoka, hoitomaksut, eläimet, jne.), josta sitten aina kuun (tai kun ehtii) tasataan yli-/alijäämää toisen tilille. Yli-/Alijäämä on laskettu suhteutettuna palkkaan eli nyt noin 50/50. Näin pysytään kartalla, että paljonko rahaa menee mihinkin ja tilanteiden vaihdellessa esim. hoitovapaalla on pystynyt muuttamaan jakoa tasa-arvoisemmaksi esim 80/20. Joskus jos toinen on halunnut jonkin kalliin jutun, josta on jatkuvia juoksevia kuluja niin se on laskettu enemmän toisen kuluksi prosenttijaolla. Excel taipuu hyvin kikkailuun :) Sovittiin raha-asiat suhteen alussa kun muutettiin yhteen, eikä sen jälkeen ole ikinä riidelty rahasta. Yhdessä ollaan oltu 14 vuotta ja naimisissakin jo 10vuotta.

    • krista
      6.8.2018 at 22:02

      Ihana nimimerkki – jotenkin heti tulee sellainen fiilis, että teillä täytyy olla raha-asiat (ja muutkin asiat) hyvin hanskassa <3 Ja ihanan insinööri-kirjanpitäjämäisesti sovittu teidän raha-asiat <3 Tämä on hyvä esimerkki siitä, että jokainen pariskunta löytää just ne omat tavat!

  • Susa
    5.8.2018 at 19:57

    Meilläkään ei ole koskaan riidelty rahasta. Heti naimisiinmentyä ja yhteenmuutettua tehtiin mun tilistä yhteinen, nykyään meillä on muutamakin tili vähän eri käyttöihin, kaikki täysin yhteisiä. Myös kaikki lainat (auto ja talo) sekä omaisuus (se auto ja talo :D) ovat yhteisiä. Jotenkin minusta helpointa hallita perheen yhteistä taloutta, kun kaikki rahat on yhteisesti samassa paikassa. Tutulta kuulosti nuo teidän kuviot, meilläkin ollaan vähän vuorotellen tuotu rahaa kotiin, hoidettu lapsia, opiskeltu jne. Itse olin monta vuotta kotiäitinä, mutta en koskaan kokenut, että olisin miehen elätettävänä. Yhteiset lapset, yhteinen päätös, miten heitä hoidetaan. Mun työ kotona oli ihan yhtä arvokasta kuin miehen palkkatyö, vaikka se ei rahaa tuottanutkaan.

    Hyvin jäsennelty tuo, mitä yhteinen talous ja sen sujuminen vaatii. Juuri tuo samanlainen suhtautuminen rahaan ja sen käyttöön, on kyllä tärkeää. Ja luottamus ja arvostus. Meillä eroavaisuudet on ehkä siinä, että mies arvostaa tekniikkaa (Siis tarvitaanko me muka oikeasti 3D-videotykki?!?) ja minä vaikka reissaamista (Onko sun oikeasti pakko TAAS mennä Espanjaan?!?), mutta kun näitäkin yhdessä sovitaan, kumpikaan ei osta mitään isompaa kysymättä toiselta, niin eihän se ole kuin sopimista ja toisen erilaisuuden arvostamista: ”Ymmärrän, että se juttu on sulle tosi tärkeä ja koska meillä kerran on rahaa siihen, niin osta vain.”

    Yksi kysymys: annatteko toisillenne usein lahjoja? Minusta on aina ollut vähän hassua / hankalaa ostaa toiselle lahjoja, kun nekin ostetaan niillä yhteisillä rahoilla. Se tuntuu jotenkin hassulta. ;)

  • Ann
    5.8.2018 at 20:02

    Minä uskaltaisin väittää, että tärkein syy miksi teillä ei riidellä rahasta on nimenomaan syy numero kaksi: samanlaiset rahankäyttötavat. Minusta on hyvinkin mahdollista, että sataprosenttisesti puolisoon ja perheeseen sitoutuneen, rakastavan ja kannustavankin ihmisen rahankäyttö voi aiheuttaa närää parisuhteessa jos nimenomaan ajatus siitä mikä on *fiksua rahankäyttöä* on täysin eri.

    Meillä ei juurikaan riidellä rahasta. En näe kovinkaan kriittisenä homman toimimisen kannalta sitä, ovatko tilit nimellisesti erilliset vai yhteiset; tärkeää on se, miten rahoihin suhtaudutaan – sun ja mun rahoina vai perheen rahoina. Meillä erillisillä tileillä olevat rahat ovat silti perheen rahoja, joita käytetään perheen yhteinen hyvinvointi edellä (tässä siis jälleen syy kaksi: samankaltaiset rahankäyttötavat).

    En silti luopuisi ikinä täysin omista tileistäni, minulle on periaatteellisesti tärkeää että minulla on oma tili (emansipaatio ja silleen…). En voisi kuvitella tilannetta, jossa kysyisin puolisoltani lupaa yhdenkään ostoksen tekemiseen. Yhteiseen hiileen puhaltamiseen kuuluu tietysti kiinteästi se, että en ikinä kuluttaisi rahaa siten, että perheen hyvinvointi kärsisi siitä.

    Meillä on laskut jaettu karkeasti ottaen puoliksi; toinen maksaa tietyt toistuvat laskut, toinen toiset. Ruokakaupassa maksetaan about vuorotellen. Meillä on jopa erilliset asuntolainat. Meillä on ihan positiivisessa hengessä eri näkemys siitä miten asuntolainaa kannattaa lyhentää, ja hoidamme sitä näin omilla tavoillamme, tämä ei ole mitenkään luottamuskysymys. Minä seuraan muista syistä perheemme taloutta excelistä lähes euron tarkkuudella, ja näin kulut menevät aika lailla tasan. Poikkeustilanteissa (hoitovapaat yms) tilannetta tasataan yleensä lykkäämällä laskut työssäkäyvän/enemmän tienaavan maksettavaksi.

  • A
    5.8.2018 at 20:35

    Meillä ei myöskään riidellä rahasta, vaikka omat rahamme erillään pidemmekin (yhteiset rahat ja tilit on musta aika huono juttu silloin jos toinen kuolee, yhteistilit kun menee heti kiinni (koska toinen tilin haltija on sit kuolinpesä ja kuolinpesän rahoja ei saa hukata, ja tilinkäyttöön tarvii selvittää kaikki kuolinpesän osakkaat ja se vie aikansa…tästä syystä vaikka olisi kuinka yhteiset tilit ja rahat on mun mielestä tärkeää että on omaakin rahaa). Tämä tuli huomattua silloin kun isäni äkillisesti kuoli (äidillä oli kyllä omat tilit myös yhteisten lisäksi ja hyvä niin).

    Meillä on siis kummallakin omat tilit (palkkatili ja säästötilit). Yhteinenkin tili löytyy (lainanlyhennys silloin kun lainaa oli, vastike, sähkölasku ja päivähoitomaksu). Sinne siirretään kuukausittain sama summa ja sinne menee lapsilisä. Yhteiset ostokset (ruoka tms ja lapsen menot on yhteisiä eli maksetaan 50/50, mutta omilta tileiltä maksetaan ja kirjataan exceliin (ennen ruutuvihkoon) ja tasataan sitten aina silloin tällöin. (Ja todellakin excelin kanssa huomaa, että vaikka kuinka luulisi, että about saman verran maksetaan, niin helposti voi olla niin että toinen on maksanut monta sataa euroa enemmän yhteisistä menoista). Kahdelle insinöörille tämä tapa sopii hyvin, se on vaivaton, selkeä ja reilu (tässä huomiona se, että suurimman osan yhteiselostamme meillä on ollut about yhtä suuri palkka, perhevapaiden aikana käytettiin periaatetta, että tulot on yhteisiä, eli palkkaa saava siirsi osan tuloistaan kotona olevalle, tällöin tulotaso oli molemmille siis sama).

    Niin joo ja miksi meillä ei riidellä rahasta. No eka syy on varmaan, että tietää että rahat käytetään tasapuolisesti. Toinen on se, että kumpikin on rahankäytöltään samanlainen, eli kohtuullisen pihi :D Mut kolmas iso tekijä on (mitä ei taida olla vielä aiemmissä kommenteissa mainittu) että rahaa on tarpeeksi (ts. kun on kaksi kohtuullisen hyvätuloista aikuista perheessä, ei tartte elää kädestä suuhun ja säästöjä kertyy kunnolla lisää joka kuukausi, ei raha-asioissa ole paljon ajateltavaa, siis toisin kuin jos oikeasti pitäisi miettiä mihin rahat riittää).

    • vierailija
      5.8.2018 at 21:05

      Juuri näin! Kiistaa ei helposti synny, jos raha-asioissa ei tee tiukkaa. Kyllä erimielisyyksiä syntyy, kun eurot on laskettava tarkkaan riittämään.

    • krista
      6.8.2018 at 16:14

      No hui, tuollaista kuolinpesätilannetta en olisi tullut ajatelleeksikaan! Tosin meillä on laitettu jo ennen naimisinmenoa esimerkiksi henkivakuutukset sellaisiksi, että jos toiselle sattuu jotain niin toinen pärjää. Vaikkakaan sekään raha ei sitten ehkä siinä silmänräpäyksessä olisi käytettävissä. Ehkä siis hyvä varalta säilyttää ne omatkin tilit (me meillä tosiaan on asuntolainan takia) ja siellä ”hätäriä”.

      Me ollaan eletty myös hyvin pienituloista vaihetta just silnä vaiheessa, kun mä olin hoitovapaalla ja Joel opiskelijana/työttömänä. Mutta ei me riidelty silloinkaan, kulutus oli vaan fiksattu mahdollisimman pieneksi ja yhteen hiileen puhaltaminen oli päällä siinäkin. TOSIN siinä oli tietysti se, että kun tietää ettei tilanne ole ns. lopullinen, niin pienituloisuus (oltiin tuloiltamme jopa lapsiperheköyhyysrajan alla) ei herättänyt sellaista ahdistusta kuin jos olisi tilanteessa, että siitä ei näkisi ulospääsyä jossain vaiheessa. Jos köyhäily on omaehtoista (esimerkiksi tehnyt valinnat saada enemmän vapaa-aikaa ja vähemmän työtä) se on tietysti tunnetasolla ihan eri kuin se, että se olisi pakollista eikä muita vaihtoehtoja olisi näkyvillä.

    • O
      6.8.2018 at 20:17

      Mun pankissa työskentelevä äitini myös varoitti, että äkillisen kuoleman varalta täytyy ehdottomasti olla jollain täysin omallakin tilillä rahaa tai tulee hätä, kun yhteinen tili jäädytetään, kunnes kuolinpesä selvitetään (tjsp)! En ollut tullut ajatelleeksi, eikä ilmeisesti moni muukaan.

  • Lona
    5.8.2018 at 21:39

    Meillä ei koskaan rahasta olla riidelty oikeastaan samoista syistä mitä pohdiskelit teidän tapauksessa. Ja näin on, vaikka ollaan eri tuloluokkien perheistä – mä pienituloisesta ja mies erittäin varakkaasta. Tietyssä mielessä tämä tausta näkyy kyllä ostoskäyttäytymisessä, lähinnä ruokakaupassa, jossa minä olen hintavertailija sekä tarjoushaukka ja mies ottaa sen mikä käteen sattuu. Riitoja tästä ei kyllä synny!
    Yhteistä tiliä meillä ei tosin ole vielä, mutta lienee kyllä hankittava sellainen tulevaisuudessa, kun menot kasvaa. Nyt asutaan opiskelijakaksiossa pienen vauvamme kanssa kun taas tulevaisuuden haaveena rakentaa oma koti, jolloin rahanmeno tulee olemaan jotain ihan muuta… Saa nähdä tuleeko niitä riitoja sillon sitten :D

  • penttisetä
    5.8.2018 at 21:42

    Meillä on erilliset tilit ja minä olen huomattavasti innokkaampi ostelemaan kaikenlaista kuin mieheni. Joskus kinastellaan rahasta, siinä missä roskapussien viemisestäkin. Nautin shoppailusta ja mielelläni kulutan sekä omiin että lasten vaatteisiin, kahviloissa ja tapahtumissa käymiseen, en saa iloa / paremman ihmisen kruunua säästellen elämisestä. En kuitenkaan mielestäni tuhlaa, vaan käytän rahaa elämyksiin ja palveluihin, materiapuolella eniten menee vaatteisiin, mutta saan siitäkin valtavasti hyvää mieltä ja nautin kauniista vaatteista. Koti on aikanaan sisustettu minimaalisesti, mutta aikaa ja kulutusta kestävillä huonekaluilla, että kotiin en juuri mitään ole ostanut vuosikausiin.

  • Nanna
    5.8.2018 at 21:51

    Rahasta tulee riitaa yleisesti silloin kun sitä ei ole tarpeeksi. Jos jommallakummalla on laittaa rahaa ruokaan, laskuihin ja lasten välttämättömyyksiin, niin miksi rahasta silloin tarvitsisi riidellä. Tärkein pointti on toki tuo mainittu samankaltaiset kulutustottumukset.

    Meillä ei raha ole tuonut niinkään riitaa vaan lähinnä alakuloista virettä. Siis nimenomaan silloin kun toisella on rahatilanne tiukilla. Koska silloin toiselle ei jää rahaa esim. omiin harrastuksiin joihin on tottunut käyttämään, tai säästöön.

    Itse pidän myös kiinni siitä että koska asuntolaina on puoliksi, myös maksan siitä puolet, vaikka olen hoitovapaalla/työttömänä ja muutenkin huomattavasti pienituloisempi. Mies toki maksaa sitten ruoasta enemmän.

  • Huitu
    5.8.2018 at 22:06

    Meillä on kummallakin oma tili ja omat rahat ja en tiedä, kuinka omituinen (avio)pari ollaan kauppojen kassojen mielestä, kun ostetaan ite omat ruuatkin :D eli mennään peräkkäin kassalle ja maksetaan omat ostoksemme. Viikolla syödään pääruoka yleensä eväänä töissä tai jossain ravintolassa ja muuten meidän ruokavaliot on niin erilaiset. Viikonloppusin saatetaan tehdä yhdessä ruokaa ja sillon tietty yritetään vähän kattella, et jos toinen ostaa tota, toinen ostaa tätä, et menis suurin piirtein tasan yhteisen ruoan ostokset. Mut ei sekään oo niin tarkkaa.

    Bensat, yhteiset ravintolalaskut, yhteiset isot ostokset pyritään jakaan puoliksi. Et esim reissussa toinen maksaa bensat ja toinen ruuat, toinen maksaa hotellin ja toinen lennot. Sähkölasku ja auton verot maksetaan vuorotellen.

    Asunto on kummankin nimissä, mut se velkatili on miehen hoidossa kun se oli virkailijan mielestä niin helpompi. Eli mä maksan miehelle joka kuu tietyn summan, johon kuuluu asunnon velan vähennys, netti, vesi ja auton velan vähennys. Auto tosin on miehen nimissä, mut maksan siitä osuuteni.

    Niin ja on meillä yks yhteinen tilikin, s-tili. Tosin sinne menee vaan bonukset ja kun niitä kertyy tarpeeks, käytetään ne yleensä johonkin hotelliyöhön.

    Rahasta ei oo koskaan riidelty ja musta tää tapa toimii meille. Tuntuis omituiselta että olisi joku yhteinen tili, kun ostokset on niin erilaiset ja sit ainakin saa ostaa omillaan kaikkee mitä ite haluaa. Tosin kumpikaan ei kyllä olla mitään tuhlareita eli meihin varmaan pätee toi et ollaan rahankäytössä aika samanlaisia. Lisäks meitä on kaksi hyvätuloista työssäkäyvää aikuista mut et ehkä jos aikeissa olisi ollut hankkia lapsia niin yhteinen tili olisi voinut olla järkevä. Mut näillä mennään ainakin nyt :)

  • Veema
    5.8.2018 at 22:28

    Tosi hyviä pointteja, jotka allekirjoitan myös oman parisuhteeni osalta. Mulla ja mun miehellä on myös ollut aika alusta asti suhteellisen samanlainen näkemys rahankäytöstä ja myös siitä, että, kun on ollaan perhe, niin myös talous on yhteinen. Me ollaan lähinnä laiskuuttamme siirrytty kokonaan yhteisen tilin malliin, mutta tuo yllämainittu asia kuolinpesästä on kyllä kiinnostava. Sitä en nimittäin ole ikinä ajatellut. Eroakaan ei olla ajateltu, mutta sen osalta ainakin mulla on samat fiilikset, kun sulla: on tosi vaikea nähdä tilannetta, jossa ei vaan jakaisi kaikkea puoliksi. Mitä pahaa toisen pitäisi tehdä, että yrittäisikin vaatia kaikkea itselleen.

    Mä koen itse olevani tietyllä tapaa naisasianainen ja feministi. Mutta silti mä en jostain syystä osaa nähdä, miksi mulla olisi pakko olla oma tili? Ei me nytkään kysytä miehen kanssa toisiltamme lupaa arkisiin ostoksiin ja isommista hankinnoista tulisi varmasti juteltua joka tapauksessa. Varsinkin nyt, kun me halutaan ostaa täältä teidän huudeilta 4h kämppä, jotka ei ihan ilmaisia ole… enemmän mä olen pyrkinyt tekemään sellaisia valintoja muuten, että esim eläke ei pienenisi vain multa (myös mies on ollut kotona lasten kanssa yms) ja että säästöjä kertyisi (nekin tosissaan yhteisiä)…

  • murina
    5.8.2018 at 23:35

    Meillä on omat tilit joihin palkka tulee, mutta yhteiset rahat, se aina maksaa laskut kuka muistaa ja kaupassa maksaa se kuka siellä käy. Tai on yhteinenkin tili, mutta sieltä menee ainoastaan asuntolaina eikä ole mitään logiikkaa kumpi sinne siirtää rahaa. Rahasta ei koskaan riidellä, kotitöistä senkin edestä.

  • murina
    5.8.2018 at 23:38

    Aa niin ja tosta mitä jos sittenkin erotaan kohdasta oon samaa mieltä, että sitten vaan laitetaan kaikki puoliksi.

  • Roosa-Maria
    6.8.2018 at 08:04

    Meillä on sekä omat että yhteiset tilit. S-pankissa on yhteinen tili, josta maksetaan ruuat ja muut päivittäistavarat sekä auton bensat. Toisessa pankissa on myös yksi yhteinen tili, josta lähtee mm. autolaina, asuntolaina ja muut asumisen kulut, koiran kulut sekä isommat yhteiset ostokset, joista yhdessä sovitaan. Välillä ollaan säästetty myös yhteisiin rahastoihin ja osakkeisiin esimerkiksi jo olleita häitä varten tai yhteisiin lomareissuihin. Omilta tileiltä maksetaan sitten omat jutut, kuten omat harrastukset ja muut ostokset.

    Rahasta ei meillä varsinaisesti riidellä, mutta keskustellaan esim säästämisestä. Nyt kesällä minulla ollut tulot tähän asti nollassa, mutta silti ollaan lähes yhtä paljon maksettu yhteisiä kuluja, toki asunto menee prosenttien mukaan kun kikkailtiin ensiasuntoasioiden kanssa (varainsiirtovero, asp-tilit jne).

  • Blue Peony
    6.8.2018 at 08:52

    Minulla on aina ollut omat tilit ja tulee olemaan. Isoäitini, joka joutui aikoinaan miehensä sairauden takia käytännössä elättämään perheen yksin, opetti, että naisella on aina oltava omaa rahaa, ja saman on takonut päähäni isäni. Lisäksi pari surullista esimerkkiä lähipiiristä on osoittanut, että koska elämässä ei koskaan tiedä, on hyvä olla edes muutama ropo omissa nimissä: ystäväni jäi yllättäen tapaturmaisesti leskeksi ja naps, yhteistili meni kiinni. Siinä tilanteessa olisi ollut muutakin tekemistä kuin miettiä, että miten päästä omiin rahoihinsa käsiksi, jotta voi ostaa lapselle ruokaa tai ladata matkakorttinsa. Toisella ystävälläni taas ei ollut omaa tiliä vaan ainoastaan käyttöoikeus miehensä tiliin. Mies lähti toisen matkaan ja laittoi käyttöoikeuden tiliin poikki. Niistä vaimon tienesteistä tilillä riideltiin sitten pitkään, mutta siinä tilanteessa ystäväni ei voinut muuta kuin pyytää vanhemmiltaan käteistä lainaan ennen kuin sai oman tilin avattua, mihin meni muutama päivä, ja sen kuun palkkakin oli joka tapauksessa jo ehditty maksaa miehen tilille. Ero tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta ja siinä tilanteessa sivistynyt, mukava mies muuttui melkoiseksi ääliöksi uuden naisystävän hääriessä takapiruna, eikä sopuisasta jakamisesta tullut mitään. Kolmas ystäväni on puolestaankokenut sen, että entinen puoliso, johon hän luotti ja jonka kanssa oli ollut pitkään yhdessä, olikin puuhaillut kaikenlaista vaimon selän takana ja tehnyt velkoja, joita sitten lähti karkuun ja pisti eron vireille. Luojan kiitos heillä oli avioehto, jonka mukaan varat ja velat olivat erillisiä. Ystäväni ei olisi ikinä selvinnyt niistä veloista, jos olisi joutunut maksajaksi. Nuo kokemukset ovat ikävä kyllä vakuttaneet minut siitä, ettei ole ahneutta tai epäromanttista, että miettii raha-asioita myös puhtaasti omalta kannaltaan, vaan yksinkertaisesti viisasta, elämässä kun ei ikinä voi tietää, mitä tapahtuu, vaikka jokainen luonnollisesti lähtee siitä, ettei se pahin osu omalle kohdalle (jä tämä on ihan ymmärrettävää, ei kukaan aloita parisuhdetta ajatellen, että tämä menee pieleen kuitenkin ja joudun hyväksikäytetyksi). Nämä ovat tietysti äärimmäisiä esimerkkejä, mutta ne ovat oikeaa elämää nekin ja ovat tapahtuneet oikeille ihmisille, joten mielestäni se mitä jos -vaihtoehtokin kannattaa miettiä läpi. Luottamus on tärkeää, mutta mielestäni siihen kuuluu myös se, että kumpikin voi halutessaan hallinnoida myös sellaista rahaa, johon toinen ei pääse käsiksi ilman, että ajattelee, että se olisi yhteisestä elämästä pois tai toinen tekisi jotain ei-hyväksyttävää niillä rahoilla. Omat vanhempani ovat olleet lähes 50 vuotta naimisissa eikä heillä ole ikinä ollut yhteisiä tilejä, mikä on sen sukupolven ihmisille varmaan aika harvinaista, mutta he ovat kokeneet sen toimivaksi tavaksi, vaikka isäni on aina ollut huomattavasti parempituloisempi – ja myös maksanut enemmän ilman mitään erilisiä sopimuksia.

    • A
      6.8.2018 at 09:51

      Tämä! Omalta äidiltä opittu tämä ”jokaisella naisella pitää olla omaa rahaa” ja siitä pidän kiinni. Omaan mieheen luotan kuin kallioon, mutta silti, omat rahat on omalla tilillä (kuten myös miehellä). Yhteinen asunto omistetaan juuri sillä prosenttiosuudella kuin rahaa on siihen laitettu (laina otettiin 50/50, mutta alkupääoma oli eri). Avioehto tehtiin naimisiin mennessä. Ihan vaan siksi, kun elämästä ei koskaan tiedä ja en nyt näe mitään syytä miksi meidän rahojen pitäisi olla yhteisiä. Yhteiset menot hoidetaan yhdessä, mutta se mitä jää yli on kummankin omaa (ja tässä kohtaa on tietysti helppoa, kun rahaa jää yli ja kummallakin on about yhtä suuri palkka).

    • krista
      6.8.2018 at 16:02

      Myös mulle on TODELLA vahvasti paukutettu päähän tämä – tosin en silti väitä ”kapinoivani”, kun en sitä tasan noudatakaan tässä parisuhteessa. Mutta siis sekä tämä ”omat rahat” että ”oma koulutus” on ollut mun kasvatuksessa sellaisia hyvin voimakkaita viestejä ja arvostan todella, että mä oon kasvanut siihen. Mutta miksi sitten toimin toisin yhteisten rahojen kanssa, se onkin sitten tavallaan kiinnostavaa mulle itsellenikin. Ehkä tän voi tiivistää niin, että tämä pohja on antanut mulle hyvin vahvan harkintakyvyn tähän asiaan ja tällä harkintakyvyllä nyt olen nähnyt, että nyt tämä päätös on ok. Eli kiitän kyllä siitä kotikasvatuksesta, vaikka sitä en tasan noudatakaan <3

    • Salvia
      6.8.2018 at 16:19

      Mä taas ajattelen, että nää ”naisella täytyy aina olla omaa rahaa” -sanonnat on ajalta, jolloin rahat olivat miehen ja naisella oli vain (miehen antama) lupa niiden käyttämiseen ja parisuhde ei ollut muutenkaan tasa-arvoinen. Ei ajalta, jolloin molemmat tienaavat ja rahat ovat todella yhteiset. Ei minulla tasa-arvoisessa parisuhteessa feministimiehen kanssa ole yhtään sen enempää tarvetta omille rahoilleni, kuin puolisollanikaan. Molemmilla on ne samat riskit, ne otetaan yhdessä. En pidä itseäni romantikkona, vaan päin vastoin realistina, mutta pidän ihan turhana tuollaisiin ero/pettämisskenaarioihin varautumisen. Jos pitäisin mahdollisena, että puolisoni pettää minua ja vie yhteiset rahat, en olisi hänen kanssaan yhdessä. Ja ei kaikkien muiden parisuhteita voi verrata omaansa, se että joku toinen tulee yllättäen jätetyksi/petetyksi ei tarkoita, että siihen pitäisi kaikkien varautua tai että oma suhdedynamiikka olisi samanlainen. Piilotatteko myös verkkopankkitunnukset puolisolta näiden mitä jos -ajatusten takia? Ei sekään ole ennenkuulumatonta, että puoliso pelaa toisen rahat salaa. Itse en kuitenkaan voi nauramatta edes kuvitella tällaisia skenaarioita, vaan kaikki on yhteistä. Niin ja vielä naimisiinmenosta: meille naimisiinmeno oli ennenkaikkea taloudellinen päätös, ei mikään henkinen välttämättömyys, joten jos pitäisimme eroa mahdollisena ja ajattelisimme, että emme silloin tahdo jakaa omaisuutta puoliksi (emmekä osaa sopia asioita siististi), emme vain olisi menneet naimisiin. Eli itse pidän avioehtoa aika turhana (poikkeustilanteita lukuunottamatta).

      • Blue Peony
        6.8.2018 at 21:01

        Salvia, kukin tavallaan. Olen vain joutunut elämässä näkemään, että se epätodennäköinen on aina jonkun kohtalo ja että fiksu ihminen voi muuttua todella veemäiseksi, kun on rahasta kysymys. Lisäksi jokainen parisuhde päättyy joskus joko eroon tai kuolemaan, ja koska kuolemaan liittyvä byrokratia on yllättävän kankeaa, on hyvä päästä edes joihinkin rahoihin käsiksi prosessin aikana. Minun näkemykseni taloudellisesta tasa-arvosta on, että parisuhteen molemmilla osapuolilla on omaa rahaa, koska sukuni naiset ovat tienanneet omaa rahaa ja myös hallinneet omaa talouttaan jo 1800-luvulla. Mutta perheitä, talouksia ja elämäntilanteita on erilaisia, ei ole yhtä mallia, joka sopisi kaikille, mutta ei voi sulkea pois, etteikö omista näkemyksistä poikkeava mallikin voisi olla toimiva ja järkevä. Yhteistalous varmasti toimii toisilla, joillakin muilla taas ei.

      • Blue Peony
        6.8.2018 at 21:08

        Niin ja verkkopankkitunnuksia ei tarvitse piilottaa, ainoa paikka, missä käyttäjätunnus ja salasana ovat, on minun muistini :-). En ymmärrä, miksi jonkun toisen pitäisi ne tietää jo senkään takia, että ne ovat vahvaan tunnistautumiseen perustuva väline, jota ei luovuteta toiselle. Toisaalta minua huolestuttaisu, jos itselläni tai kumppanilla olisi tarve tutkia toisen tilejä. Siitä olisi luottamus kaukana.

        • Tilia
          10.8.2018 at 08:52

          Joo, todellakaan en edes tiedä, missä puolisoni säilyttää verkkopankkitunnuksiaan. En tarvitse myöskään hänen puhelimensa avauskoodeja enkä avaa hänen kirjeitään!

          • Salvia
            12.8.2018 at 12:16

            Tätä vastausta ei varmaan kukaan tässä vaiheessa näe, mutta ehkä nämä ovat sitten parisuhde-eroja yleisemminkin? Meille on ihan tavallista ottaa toisen kännykkä mukaan esim. kauppaan mennessä, jos omassa on akku vähissä, ja molempien puhelimet aukeavat kummankin sormenjäljillä. Katsotaan myös ihan luvallisesti toistemme viestejä, jos toinen on esim. suihkussa ja kännykkä piippaa. Ja kyllä me kaikki talouteen tulevat kirjeet avataan ihan kattomatta, kenelle ne on, yhteisistä rahoista meneviä laskuja kuitenkin :D

            Yhteiset rahat tai se, että kaikki olisi muutenkin jaettua, ei ole nyky-yhteiskunnassa mitenkään ristiriidassa naisen (taloudellisen) itsenäisyyden kanssa. Jos ero tulisi, niin rahathan menisivät puoliksi, samoin minulla on koulutus ja oma työ, joilla tietysti pärjäisin. Ja on meillä omat tilit, mutta molemmilla on niihin käyttöoikeus ja ihan kyselemättä siirrellään rahoja tilien välillä. Mitään korvamerkittyjä omia rahoja en tahdo, enkä ymmärrä, mitä niillä tekisin? Yhteisistä rahoista voin hankkia sen, mitä haluan. Ehkä tässä on kyse ylipäänsä elämän arvoista, itse koen oman koulutuksen, itsensä kehittämisen ja henkisen pääoman tärkeiksi itsenäisyyden näkökulmasta, mutta molemmat ollaan valittu melko pienituloiset alat, raha ei kiinnosta eikä omaisuutta kummemmin ole eikä luultavasti tule. Ei ole mitään perittyjä sukuhuviloita. En saa mitään kiksejä tienaamisesta, säästämisestä tai ”itse hankitusta omaisuudesta”, raha on lähinnä välttämätön paha.

          • Tilia
            13.8.2018 at 08:31

            Tämä on kyllä sinänsä hauskaa, että samoilla elämänarvoilla (koulutus, itsensä kehittäminen jne.) voi päätyä ihan erilaiseen rahakuvioon. Arvostan puolisoni koulutusta, pienipalkkaista työtä ja säästäväisyyttä – enkä käytä hänen rahojaan. :)

    1 2