Mitä mä just luin? (osa 2)

Useamman viikon takaisesta Annasta bongasin tällaisen totuuden:

(Anna 39/2014)

Näin kasvissyöjän ja lihansyöjän avioliitossa elävänä on pakko myöntää, että tämä on tietysti ihan totta. Viimeksi eilen meillä oli Joelin kanssa ihan valtava riita aiheesta:
Joel: ”Mitä sä haluaisit syödä tänään?”
Krista: ”Jotain tofupöperöä.”
Joel: ”Okei.”

Listaan nyt tähän kaikki ne sadat kerrat, kun olemme riidelleet asiasta:

 

 

 

 

Ne lukemattomat kerrat, jolloin olen ollut vihainen Joelin syömisistä:

 

 

 

 

Ja ne kerrat, jolloin Joel on nalkuttanut minun syömisistäni:

 

 

 

 

Sekä ne kerrat, jolloin asiasta on edes keskusteltu:

 

 

 

 

 

 

Jepjep. Anna-lehti on oikeassa. Kriisissä ollaan.

 

You Might Also Like

  • CougarWoman
    27.10.2014 at 10:17

    Kai se riippuu vähän siitäkin, että miten parisuhteessa suhtautuu toisen syömisiin tai syömättä jättämisiin. Tunnen pariskunnan, jossa nainen on kasvissyöjä = mieskin on kasvissyöjä. Mättää sitten lounaaksi kinkkua pekonilla, kun ”kotona ei saa kuin ituja”

    Voisin kuvitella, että tuommoinen (passiivinen) kieltäminen saada syödä sitä, mitä haluaa, voi luoda jännitteitä suhteeseen. Mutta ainoastaan siinä tapauksessa; meillä Ykkösmies ei syö kalaa tai mitään muitakaan mereneläviä, mutta kyllä meillä silti säännöllisesti nautitaan sushista ja muista kalaruuista. Laitan sitten ”lihallisen” version erikseen. 

    • Kristaliina
      27.10.2014 at 13:58

      Mä kans jotenkin ajattelen, että se, mitä joku suuhunsa laittaa, on hyvin-hyvin henkilökohtainen asia. Ja että suhteessa(kaan) ei voi mennä päsmäröimään toisen ”henkilökohtaiselle alueelle” ilman isoa riskiä siitä, että tekee suhteelle haittaa.

      Tietysti voi esim. kasvissyöntitapauksessa ystävällisesti kertoa kasvissyönnin hyödyistä jos ajattelee, että kyse on tietämättömyydestä. Tai maistattaa hyviä kasvisruokia, jos kyse on ennakkoluuloista. Joelin suhteen kuitenkin kyse ei ole kummastakaan näistä, joten mulle on ikään kuin itsestäänselvää, että hän saa tehdä (tai olla tekemättä) tällaiset päätökset itse,

      Ja toisin päin.

  • Hanna R.
    27.10.2014 at 10:43

    Ei meilläkään ole koskaan ollut tästä mitään ongelmaa (minä en syö lihaa, mies syö). Joskus viikonloppuisin mies ostaa itselleen makkaroita tai tekee kunnon italialaisia lihapullia, mutta arkena ei käytännössä koskaan tehdä kahta eri ruokaa. Ei lihansyöjäkään jokaikisellä aterialla tarvitse lihaa – eihän se ole ihan terveellistäkään niin.

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    27.10.2014 at 10:45

    Meillä tuota muuttumista tapahtui, koska on vaan niin paljon helpompi kokkailla kaikille samaa ruokaa. Ruokavaliomme on siis nykyään kasvisvoittoinen sekaruokavalio. Lihansyöjä on alkanut syödä huomattavasti enemmän kasvisruokia (ja voi kuulemma paremmin nyt) ja kasvissyöjä puolestaan syö kerran viikossa kala-aterian ja jonkun muun liha-aterian (eikä enää mieti saako nyt varmasti kaikki tarvittavat ravintoaineet yms.).

    Jos jompikumpi olisi ollut ehdoton säilyttämään oman tapansa syödä, en usko että sillä olisi kuitenkaan ollut vaikutusta parisuhteeseemme kestoon.

    • Vierailija (Ei varmistettu)
      27.10.2014 at 13:31

      Lisään vielä: Sinällää tuo lehtiväite on varmastikin siinä oikeassa, että jos kuvittelen vahvasti eettisistä syistä olevan vegaanin ja lihansyöjän yhteen, en oikein povaa ruusuista tulevaisuutta suhteelle. Lähipiirissäni on muutama ehdoton vegaani ja he eivät voi kuvitellakaan seurustelevansa lihansyöjän kanssa. Kyse on niin tärkeistä arvoista. Ja pystyn ymmärtämään tilanteen täysin. (Kala-/)kasvissyöjät, jotka käyttää maitotuotteita, on mun näppituntuman mukaan vähemmän ehdottomia.

      • Kristaliina
        27.10.2014 at 13:38

        Mullekin oma kasvissyönti on itsestäänselvyys, vaikka maitotuotteita käytänkin. Ja myös arvovalinta. Mutta sitten taas toisaalta ajattelen (ja se on mulle myös tärkeää), että jokainen aikuinen ihminen saa tehdä itse omat arvovalintansa; kukaan ei voi väkisinsyöttää toiselle omia arvojaan.

        Hmm eli joo: en vaan siis ilmeisesti itse ole niin ehdoton :) Onneksi Joelkaan ei ole omassa lihaaniudessaan :)

        • Vierailija (Ei varmistettu)
          27.10.2014 at 13:56

          Mun kasvisruokavalio/kasvispainotteinen ruokavalio on myös aina ollut arvovalinta. Kuitenkin koen, että kumppania valitessa niiden perustavanlaatuisten arvokysymysten täytyy olla yhteneväiset, että toisen kanssa haluaa pysyä yhdessä. Itselleni ruokavalio (vaikka arvokysymys onkin) ei kuulu noihin perusperusarvokysymyksiini, vaan ennemminkin perheen etusijalle laittaminen, kyky osoittaa rakkautta ja välittämistä, lapsikeskeisyys, lempeys ja kiltteys, kotitöiden jakaminen jne. Mutta tarkoitukseni oli sanoa, että ymmärrän niitä, joilla vegaanius kuuluu noihin perusperusarvokysymyksiin. Meillehän se näyttäytyy helposti ehdottomuutena ja mustavalkoisuutena, mutta ei välttämättä sitä ole.

          Ja niin, mäkin olen onnellinen, että mun rakkaimmalleni ruokakysymys ei ole se perimmäinen arvokysymys, joka on jaettava mun kanssa. Muuten tästä ei olisi tullut mitään. :)

          • Kristaliina
            27.10.2014 at 14:00

            Just näin!!! Tää vois olla mun näppikseltä!

  • T-100
    27.10.2014 at 11:01

    Nyt on suu niin täynnä jauhoja, etten meinaa saada sanaa sanotuksi. Ehkä vaan olen hiljaa ja taputtelen itseäni olalle erinomaisesti suoritetusta parinvalinnasta. Puistattava ajatus, että erilaiset ruokailumieltymykset määräisivät parisuhteen keston. Sangen onnelliset kuusi vuotta sekasyöjän ja kasvissyöjän liittoa takana. En muista, että aiheesta ois koskaan käyty mitään keskustelua. Molemmat ovat osanneet jättää syömättä sen, mistä ei niin välitä. Tulipas aikuinen olo.

  • phocahispida
    27.10.2014 at 11:41

    Meilllä asuu kala-kasvissyöjä-äiti, joka syö ehkä kolmisen kertaa vuodessa makkaraa partioreissuilla, sekasyöjäisä, joka kokkaa sujuvasti kala-, kasvis- ja liharuokia, mutta painottaa kala-kasvikseen käytännön syistä sekä lapsi, joka syö samaa, mitä kotona, kylässä ja päiväkodissakin syödään. 

    • phocahispida
      27.10.2014 at 11:42

      Kuluneen vuoden aikana ärähdin miehelle kerran, että nyt on taas tuputettu lapselle aika paljon liharuokia ja seuraavan viikon ruokalistalla oli palattu ruotuun. :DD Sitä ennen en muista edellistä kertaa, kun asiasta olisi puhuttu.

    • elppis (Ei varmistettu)
      27.10.2014 at 12:23

      Meillä on aika sama kuvio. Aloitin tosin kasvispainotteisen ruokavalion vasta vuosi sitten. Ei se ole miestä haitannut. Mä osaan tehdä tosi hyvää ( ja välillä tosi pahaa) kasvisruokaa, mutta sama oli kyl lihan kanssakin, ei kaikki nyt ihan kaikista ruoista tai ruoka-aineista vaan pidä. Muualla mies syö mitä haluaa ja se on mulle ihan se ja sama.

  • Nannannaa
    27.10.2014 at 11:44

    Ehhahahaha! Vähänkö nauroin tolle kuvalle. :D Ihan mahtava!

    Mutta siis juu, en nyt ihan tajua. Meillä molemmat syö lihaa, mutta en vaan voi uskoa, että jos mä nyt vaikka heittäytyisin kasvissyöjäksi, että mies muuttuis mukana tai sitten meidän suhde ois finito. Aika paksu väite kyllä!

  • eppunen
    27.10.2014 at 11:49

    Mikko ei ole niin suvaitsevainen, että voisi koskaan olla kasvissyöjän kanssa, mutta se onkin täältä Pohjanmaalta… Jos päättäisin ruveta kasvissyöjäksi, niin saisin varmasti kuunnella vittuilua kunnes lopetan ja lisäksi joutuisin käymään itse kaupassa.

    • Kristaliina
      27.10.2014 at 14:07

      Hihi, pitäis varmaan sanoa tyyliin että ”voi kamalaa”, mutta oikeastihan tuo kuulostaa vaan omalla tavallaan jotenkin sympaattiselta :) Mä ehkä pystyn niin kuvittelemaan tän, kun oon kuitenkin sen 19 vuotta elämästäni asunut Kuusamossa :) Pohjois-Pohjanmaata, mutta silti :)

      • eppunen
        27.10.2014 at 15:48

        Jos tarkkoja ollaan, niin me asutaan Savon ja pohjois-pohjanmaan rajalla :D onhan tuo omalla tavallaan tosi sympaattinen justiin siksi kun se on niin juntti, jos nyt näin kauniisti sanon :D

  • -K- (Ei varmistettu)
    27.10.2014 at 11:54

    On meillä keskusteltu asiasta. Itse en syö mitään eläinperäistä, en edes maitotuotteita ja kyllä se miehen pihvi lautasella sotii mun arvoja vastaan. No täytyy sanoa, että onneksi mieskin syö kotona nykyisin pääosin kasvisruokaa, mutta ravintolassa usein tilaa pihvin. Tai no sen jälkeen kun tytär sanoi (sama ruokavalio kuin mulla) miksi sä aina tilaat pihvin mies on alkanut tilata useammin kalaa.

    En nyt eroa ota 20 yhteisen vuoden jälkeen. Olisihan se hienoa, että miehestä tulisi vegaani. Vuosi sitten en uskonut, että voisi olla mahdollista, mutta nyt alan jo uskoa siihen. Mut jos ei tapahdu niin en kummiskaan eroa hae.

  • Jaana/Ihana talo maalla (Ei varmistettu)
    27.10.2014 at 12:29

    Tässä on mun mielestä otettava huomioon se, oletetaanko toisen puolison (usein naisen) kokkaavan koko perheen ruuat. Kahden ruoan kokkaaminen käy raskaaksi kelle vaan. Silloin kun oma mieheni vielä oli lihansyöjä, söimme yhteisillä aterioilla kasvisruokaa ja ”omalla ajallaan” hän sitten söi mitä huvitti. Hän ryhtyi jonkin aikaa seurusteltuamme oma-aloitteisesti kasvissyöjäksi, koska oli sitä jo aiemminkin harkinnut, mutta silti edelleen hän haluaa syödä jotain sellaista äijämäisen raskasta juustopainotteista mättöä, jota oma elimistöni ei niin kaipaa, ja silloin syömme eri ruokaa, vaikka kumpikin lihatonta.

    • Vierailija (Ei varmistettu)
      27.10.2014 at 13:09

      Meillä mies tekee sekä omat liharuokansa että minun kasvisruokani, eikä koe kahden eri ruoan valmistusta mitenkään raskaana. Sama käytäntö näyttäisi olevan myös Puutalossa. Toki meillä ruoan ”perusta” on aina sama eli esim. on kahta eri pastakastiketta ei niin, että toinen syö keittoa ja toinen laatikkoa.

      • Kristaliina
        27.10.2014 at 13:45

        Joo, sama meillä!

        …ja itse asiassa Joel tekee usein yös kolmannen ruokaversion Silvalle :) Mutta mitään velvollisuutta sillä ei mun ruoanlaittoon missääs nimessä ole – jos se ilmoittaisi, että nyt loppuu kasvispöperöiden teko, mä siirtyisin vain sitten takaisin mun aiempaan pikanuudeliravintoon :D Mutta onneksi se tykkää laittaa ruokaa!

        • HMH (Ei varmistettu)
          27.10.2014 at 16:00

          Saako udella miksi Silvalle vielä oma annos? :) Eikö helpottaisi kovasti jos hän söisi samaa kuin sinä tai Joel? Syökö muuten lapset teillä lihaa?

        • Milkkis (Ei varmistettu)
          27.10.2014 at 16:29

          :D Heh ihan mahtavaa tuo että siirtyisit vaan pikanuudeliravintoon! oon käsittänyt että oon syömisasioissa aika samanlainen kuin sinä: kasvissyönti on ihan itsestäänselvää ja ehdoton asia mulle, mutta syöminen itsessään ei niin big deal. Teen ruokaa jos huvittaa (ja sekin yleensä valmistomaattikastike tms pohjaista) tai sit vedän leipää tai pipareita tai jotain.

          Meilläkin parisuhde voi ihan hyvin vaikka mies sekasyöjä (ja vielä ns kasviksille allerginen) ja minä kasvissyöjä. Mutta käytännössä onhan se välillä vähän… mulle omat ruuat (jos jaksaa), miehelle omat (tekee yleensä itse, joskus minä) ja nirso 2-vuotias syö jompaa kumpaa haarukallisen tai kaksi. Tähän lisäksi mun nykyinen imetysdieetti joka tekee minusta toistaiseksi vegaanin.. Mut ihan hyvin pärjätään :)

        • kasvis (Ei varmistettu)
          27.10.2014 at 18:18

          Siirtyisit aiempaan pikanuudeliravintoon, eli toisin sanoen alkaisit sellaiseksi kasvissyöjäksi, joka ei juuri söisi kasviksia? :)

          • Kristaliina
            27.10.2014 at 18:21

            On niissä jotain kasvisesanssia :D :D :D 

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    27.10.2014 at 12:34

    Mä sano tähän mitään kun mielipiteeni noiden nk. naistenlehtien tasosta taisin sanoa jo aiemmin ;-)

  • Iitanen
    27.10.2014 at 13:37

    Meillä asuu kans kasvis- ja lihansyöjä, mutta koska mies ei kokkaa oikeastaan laisinkaan, niin kasvisruokaa meillä syödään päivittäin – myös taloudellisista syistä. Mies saa toki tehdä itselleen lihapöperöitä, mutta harvoin se jaksaa vaivautua silloin kun itse olen kotona laittamassa ruokaaa. Hän syö lihaa sitten ravintolareissuilla ja kun itse olen poissa kotoa, ja meillä tämä ratkaisu on toiminut ihan hyvin ja sovussa eletty viitisen vuotta :)

    • Kristaliina
      27.10.2014 at 13:41

      Kuulostaa hyvältä! Näin varmaan meilläkin olisi, jos keittiövastuussa olisi kasvissyöjä.

  • Emmi Nuorgam
    27.10.2014 at 13:41

    Voi jeesus. Miks sää luet noita lehtiä?

     

    • Kristaliina
      27.10.2014 at 13:47

      Mä tykkään siitä :D

      • Emmi Nuorgam
        27.10.2014 at 14:30

        Ja toisaalta, sillä mun YhDeLlÄ pervolla lukutottumuksella ei liene paljon varaa jeesustella…. :D

        • Kristaliina
          27.10.2014 at 14:37

          :D

    • Seregi
      27.10.2014 at 15:47

      Mä luulen, et kyseessä on sama ilmiö kuin jos haluaisi mennä katsomaan mitä vauva.fi:ssä taas huudellan. Omalta mukavuusalueelta poistuminen ja katsominen, että näinkin jotkut ajattelee.

  • Melkein vegaani (Ei varmistettu)
    27.10.2014 at 14:44

    Meillä mies tekee useimmiten ruuat ja hän on se ehdottomampi kasvissyöjä. Minua ei haittaa, että emme tee esimerkiksi sellaisia ruokia joissa on maitotuotteita vaikka aina ravintolassa otan kala/liha/juustoisen annoksen. Mieheni pyrkii valitsemaan sellaista, missä ei ole edellämainittuja juttuja tai jos on niin minä napsin ne pois. Emme siis käy missään fine dining paikoissa :D mutta syömme ulkona vähintään kerran viikossa. Hän joskus naureskelee himoilleni, mutta asiasta ei ole tullut riitoja koskaan ja kohta seitsemän vuotta on menty. Hänelle vegaanius on arvovalinta, mutta minä olen niin allerginen ettei hän tahdo vaikeuttaa esimerkiksi minun ulkoruokailuani enempää.

    Ja vielä toisena kummallisuutena syömme kotona samalta tassilta eli omia ruokalautasia ei ole. Ja usein maistelemme toistemme lautasilta myös ravintoloissa tai jaamme annokset kokonaan. Liekö tarttunut Aasian reissuilta, mutta eipä meitä ole kummeksuttu missään sillä emme tee asiasta numeroa.

    Olin lukenut sen Gloriankin jutun ennenkun huomasin sinunkin kummeksuneen samaa :D

  • Nathalie (Ei varmistettu)
    27.10.2014 at 15:41

    Repesin tuosta kuvasta!! Kiteyttää varmasti hyvin mielipiteesi aiheesta :D Oon ollu jo jonkin aikaa uskollinen lukija, nyt kommentoin ekaa kertaa. Sulla on ihan hillitön huumorintaju!! Seuraan äitiblogeista sua ja Lähiömutsia, musta ihan paras toisiaan täydentävä kombo :D :D

    • Kristaliina
      27.10.2014 at 16:31

      Kiitos! Ja erinomainen yhdeistelmä, etten sanoisi – Lähiömutsi on ihan huippu!

  • Seregi
    27.10.2014 at 15:52

    Eräs ystäväni aloitti kasvissyönnin yläasteikäisenä (joskus vuosituhannen vaihteessa siis) kokeilusta, että miltä tuntuisi kuukausi kasvissyöjänä. Hän tapasi nykyisin aviomiehensä lukioaikana. Mies on sekasyöjä ja harrastaa metsästämistä. Käsittääkseni tämä ei ole kaatanut suhdetta.

    Omassa parisuhteessamme puhumme ruokavaliosta. Se ei ole kynnyskysymys, varsinkaan  kun olemme pitkälti samoilla linjoilla eli monista eri syistä suosimme kasvisruokaa. 

  • RiettA (Ei varmistettu)
    27.10.2014 at 17:51

    Aika jännä juttu, että suurimmassa osassa perheitä on käynyt niin, että mies vaan on ”ajautunut” kasvissyöjäksi. Miksei yhdessäkään tapauksessa nainen ole ajautunut miehen ruokavalioon? ;)

    • Kristaliina
      27.10.2014 at 18:22

      Kyllä mun ystäväpiirissä on useita, joissa nainen on alkanut esim. syödä kalaa ja vähitellen lihaakin, miehen ruokavalion myötä siis…

      Mutta itse asiassa hmm tunnenkohan yhtään pariskuntaa, jossa nainen olisi sekasyöjä ja mies kasvissyöjä…? En ole varma.

      • Nata - White Trash Disease
        27.10.2014 at 20:28

        Mä mietin koko ajan tätä juttua ja kommentteja lukiessani, että em taida tuntea yhtään ainuttakaan mieskasvissyöjää!! Miksi!

        • Nata - White Trash Disease
          27.10.2014 at 20:29

          *en

        • HelloAochi
          27.10.2014 at 21:22

          Mun mies on kasvissyöjä! Ja veli myös!

        • Vierailija (Ei varmistettu)
          27.10.2014 at 23:51

          Itse taas olen seurustellut useammankin viherpiiperön kanssa, ja olen sellainen itsekin. Ehkä et vaan ole keskustellut syömisestä tai muuten vaan et ole kiinnittänyt jonkun kasvissyöntiin huomiota, en minäkään tee numeroa ruokavaliostani. Ylipäätään harvat tekee, lähinnä ne karppaajat.

          • Krk (Ei varmistettu)
            29.10.2014 at 15:19

            Mun mies on myös kasvissyöjä, itse kasvispainotteinen sekasyöjä. Syötiin molemmat lihaa kun tavattiin, mies lopetti muutama vuosi sitten.

      • Nata - White Trash Disease
        27.10.2014 at 20:32

        Niin ja mä yritin alussa sopeutua juhanin jauheliha/kana -ruokavalioon (syön lihaa oikeastaan vain rafloissa, kanaa en juuri koskaan). Seurustelun alkuaikoina kokkasin paljonkin lihaa, kaipa vissiin yritin kovasti miellyttää uutta poikaystävää. Nykyään oon palanu vanhoihin tapoihini ja teen kalaa/juusto/kasvis -sapuskaa. Ei oo tullu valituksii. Sen yhden kerran ku juhani laitto ruokaa, niin syötiin kanakastiketta :D

      • Nuuttinen (Ei varmistettu)
        27.10.2014 at 21:14

        Meillä on näin, että minä oon sekasyöjä ja mies kasvissyöjä. Yhdessä ollaan oltu 9 vuotta ja mies kasvissyöjänä (syö kuitenkin kalaa ja maitotuotteita) n. 13 vuotta. Alussa kun tein ruokaa niin korvasin esim. jauhelihan soijalla ja kalaruokia tuli tehtyä enemmän. Tai sit tehtiin omat ruuat (mies keitti kaurapuuroa lähinnä). Nyt on kaksi lasta ja homma on mennyt siihen, että teen enemmän liharuokia jolloin mies saa syödä vähän useammin sitä kaurapuuroa… Ikinä asiasta ei oo varsinaisesti keskusteltu, lähinnä mä olen motkottanut että tee itselles nyt jotain ruokaa ton puuron sijaan. Onneks se saa edes työpaikalla monipuolisempaa ravintoa. Kaikenmaailman jauheita se kyllä lisäksi vetää.

      • Emilia M
        27.10.2014 at 22:03

        Mun on kaikki vakavammat poikaystävät olleet enemmän tai vähemmän kasvissyöjiä… Kuten minäkin, minä siis suhteessa kuitenkin se, joka välillä lihaa himoitsee!

    • Aamuruuhka (Ei varmistettu)
      28.10.2014 at 10:39

      Mä luulisin, että erona tässä joustamisessa ei ole ne sukupuolet, vaan ehkä sen on luontevampaa joustaa, jolle oma ruokavalio ei ole arvokysymys? Itse olen kasvissyöjänä seurustellut pari-kolme vuotta sekasyöjän kanssa, ja koska hän voi syödä samaa ruokaa kuin minä, mutta minä en voi syödä samaa ruokaa kuin hän, aika monesti syödään molemmat kasvisruokaa :) Ja tämä on kyllä tapahtunut ihan itsestään käytännöllisyyden kannalta eikä mitenkään tietoisesti ”joustaen”. Ja vaikka mulle on sinänsä ihan ok että poikaystäväni syö lihaa, on häntä itseään alkanut kiinnostaa kasvisruokavalio enemmän ja enemmän, koska se on mulle tärkeä asia. Kasvissyöjälle ruokavalio on usein arvokysymys, jota on pohdittu paljon, kun taas sekasyöjä on ehkä aina noudattanut samaa ruokavaliota, eikä ole välttämättä kokeillut muuta tai ajatellut ruokavaliotaan juurikaan arvojen tai etiikan näkökulmasta. Luulen, että tämän takia sekasyöjä muuttaa ruokavaliotaan kasvissyöjäksi aika paljon helpommin, kuin toisinpäin.

      Mun mielestä toi lehtijutun oletus on kyllä myös ihan kummallinen, jos sillä tarkoitetaan sitä, että jomman kumman pitää muuttaa ruokavaliotaan niin, että syödään samaa :D Jos mietin ihan vaan mun nelihenkistä lapsuudenperhettäkin, niin pöydässä oli monesti kolmekin eri ateriaa allergioiden, ruokavalioiden ja erilaisten mieltymysten takia :) Ja vaikka mieheni alkaisikin kasvissyöjäksi, edelleen tehtäisiin aika usein kaksi ateriaa – hän kun ei syö esim. oliiveja, sieniä, artisokkia ja avokadoa, jotka ovat kaikki mun suurta herkkua. Pitäisköhän näissäkin joustaa tai suhde kaatuu??

      Luulisin myös, että toi naistenlehden oletus perustuu jotenkin siihen, että yksi ihminen (nainen…) tekee ruuat. Jos molemmat kokkaa, niin miten tilanne eroaa siitä, että kumpikin vaikka asuisi yksin ja tekisi silloinkin omat ruokansa? Vai oletetaanko tässä nyt, että kasvissyöjä ei kestä edes lihan hajua asunnossaan? No, jotkut ei ehkä kestä… Molemmat ollaan tässä ”joustettu” siinä mielessä, että ennen kuin tapasin mieheni, en uskonut voivani seurustella sekasyöjän kanssa. No, ei sitä oikeasti tarvinnut edes kahta kertaa miettiä, kai sitä rakastuessaan vaan tajuaa, kuinka yhdentekevä asia ruokavalio kaiken muun rinnalla on.

  • Jestanpoo (Ei varmistettu)
    27.10.2014 at 19:43

    Meillä tehdään kaksi ruokaa, tai sitten minä haen itselle jotain omaa. Meillä molemmat syö kyllä lihaa, mutta mulla on keliakia niin makaronit sun muut ei käy. Eipä ole isommin ollu ikinä ongelmaa asiasta.

  • Heenu (Ei varmistettu)
    27.10.2014 at 20:40

    Meillä meni just toisin päin. Mies oli kasvissyöjä jo kun tavattiin ja itse päätin jättää lihan viime vuoden lihattoman lokakuun aikaan. Lopulta päätökseen vaikutti eniten se, että se olikin niin helppoa olla kokonaan syömättä lihaa. Sitäkin ennen kotona toki syötiin pelkkää kasvisruokaa, en ollut niin lihanhimoinen että olisin tehnyt kahta ruokaa. Painostusta tai riitoja asiasta ei kyllä koskaan ollut.

    Miehellä on itse asiassa useita miespuolisia kasvissyöjäkavereita, joiden perheissä vaimot ja mahdollisesti lapset syövät lihaa. Eli on sitä toisinkinpäin, eikä ne edes oo mitään ”hippejä” :P

    Ravintoloissa kyllä joka kerta kun minä tilasin pihvin ja mies kasvisruokaa ne tuotiin meille väärinpäin. Kasvisruoka AINA mulle ja pihvi hänelle.

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    27.10.2014 at 20:42

    Olen uusi lukija, joten voi olla, että aiheesta on joskus kirjoitettu, mutta siis mietin, että miten käytännössä huolehditte kasvissyöjäperheessä vaikkapa lasten raudan ja proteiinin saannista?
    Voi siis olla supertyhmä kysymys, mutta kun en asiasta tiedä, niin kiinnostaa :)
    Koska mulla kasvissyöjäkaveri varsinkin tuota rauta-asiaa useinkin puhuu, mutta ei ole koskaan sanonut, mitä sitten tekee asian eteen :)