Missä he ovat nyt? Eli kuulumisia 18 entiseltä bloggaajalta!

Tästä koko ideasta kuuluu kiitos Jenn- :lle. Kiitos!

Nimittäin reilu kuukausi sitten blogikommenteissa (täällä) Jenn- kirjoitti näin:

”Mutta siis olen viime aikoina miettinyt paljon mitä kuuluu joillekin mammabloggaajille, jotka bloggas silloin aikoinaan Lilyssä (+paria ei-Lilyä). Moni blogi oli aika pieniä, mutta kuintenkin aktiivisia. Osaa on pystynyt seuraamaan somessa, mutta moni vaan hävis. Tarviin sellaisen mitä heille kuuluu nyt -jakson :D”

Siitä se idea sitten lähti, ha!

Minulla on nimittäin vielä jonkinlaisia privayhteyksiä useampaan ”vanhaan” Lily-bloggaajaan. Ideasta innostuneena naputtelin muutaman viestin – ja joka ikinen, jolta kysyin, oli heti mukana ja kirjoitti innolla tekstinsä. Ja näitä on huikeat kahdeksantoista, oho!

Tässä tulos, olkaa hyvä! Eli:

Missä he ovat nyt – kuulumiset bloginsa lopettaneilta entisiltä bloggaajilta!

…ja myös vinkkejä, missä heidän elämäänsä voi nykyisin seurata. Kuulumiset ovat tässä blogin nimen mukaan aakkosjärjestyksessä.

1. Aika kypsä äidiksi – Katie

Hei, täällä Katie! Pidin Lilyssä Aika kypsä äidiksi -blogia 2012 – 2017 (pitkän lapsettomuuden jälkeisestä äitiydestä) ja sen jälkeen vielä hetken Kirjonoppinut-tittelin alla toista blogia toisella alustalla (lapseni autismidiagnoosista), mutta sekin kuivui surkeasti kokoon aiemmin tänä vuonna. Enää ei vain tuntunut luontevalta jakaa autismikirjon diagnoosin saaneen Eddien asioita ilman hänen suostumustaan, ja sitä suostumusta taas on hieman hankala autismikirjon lapselta saada… Ikävä on kyllä ollut Lily-tuttuja, sekä bloggaajakavereita että vakituisia kommentoijia (ai että siellä oli mukava yhteisö!), joten kiitos Kristalle tästä loistavasta päivitysideasta!

Katie silloin.

Meille kuuluu ”ihan hyvää”. Kuusivuotias Eddie on jo toista vuotta koulussa Lontoossa, tavallisessa luokassa oman avustajan kanssa. Rutiinien muutokset ovat Eddielle hankalia, joten alkusyksy pitkän kesäloman jälkeen oli uuvuttava raivokohtauksineen, mutta nyt tähdet ovat loksahtaneet jotenkin paikoilleen ja viime kuukausi on mennyt ihmeen hyvin. Eddien autismiin ei onneksi liity oppimisvaikeuksia, vaan päinvastoin muksulla on todella nopeat hoksottimet ja huikea muisti, joten kouluaineet sujuvat hyvin, muksu lukee ja kirjoittaa molempia kieliään ja on nyt aloittanut koulussa ranskankin. Harrastuksiin tai leikkitreffeihin Eddiellä ei pitkien koulupäivien jälkeen oikein riitä energiaa, mutta toimintaterapiassa käynti ja kotona trampoliinilla ja renkaissa temppuilu käy harrastuksista. Kaikkein mieluiten Edmundo kuitenkin piirtää – junia, junakarttoja, hissejä, hissinnappuloita. Viikonloput hän viettää mieluiten ympäri Lontoota ja lähiseutuja junalla reissaten. Hänestä tulee kuulemma veturinkuljettaja, joka vapaa-aikanaan maalaa taloja. 😄

Oma suurin uutiseni on, että kuuden vuoden kotiäitiyden jälkeen olen saanut töitä! Ja peräti omalta alaltani. Aloitan pienen ympäristöjärjestön varainkeruu- ja hallintotyössä parin viikon kuluttua. Työ on osa-aikainen, jotta pystyn yhä viemään ja hakemaan Eddien koulusta, joten muutos ei toivottavasti vaikuta paljon hänen arkeensa, vaikkakin mullistaa omani. Jännää!

Katie nyt.

Brexitlandian löysässä hirressä roikkuminen on vaikuttanut myös niin, että 20 Lontoon-vuoden jälkeen olen vihdoin ottanut kaksoiskansalaisuuden. Ei se minusta yhtään vähemmän suomalaista tee, turvaapahan vain selustan, jos haluamme jossain vaiheessa vaikka muuttaa hetkeksi muille maille. Jos Eddien britti-isä löytäisi Suomesta töitä, saattaisimme uskaltaakin hypähtää sinne ainakin muutamaksi vuodeksi. Saa nähdä.

******* ******* *******

 

2. Anna Karin – annakarin

Täällä kirjoittelee annakarin! Pidin Lilyssä Anna Karin -blogia vuosina 2013–2016. Kirjoitin äitiydestä, lapsista, unelmista ja ajatuksistani. Kun aloitin blogin, perheeseeni kuului pieni Aino-vauva ja Matti, ja 1,5 vuoden blogitaipaleen jälkeen syntyi pikkusisko Helmi. Nyt Aino on 7, Helmi 5, minä 28 ja Matti 30. Lisäksi perheeseemme kuuluu pieni porokoira Otso.

Kun näpyttelin blogiini väsymyksestä, äitiyden epävarmuuksista, onnesta ja epäonnesta, en vielä oikein tiennyt, mitä toivoisin tulevaisuudeltani. Oli vaikea nähdä elämää pikkuvauva-arjen ja kotielämän ulkopuolella. Unelmoin löytäväni kivan ammatin ja kirjoittavani joskus ainakin yhden lehtijutun. Muistan, kuinka uhkasin sanoa useammin kyllä, kun joku ehdottaa jotakin, mikä pelottaa minua.

Viime vuosina olen oppinut sanomaan kyllä. Viimeisen vuoden aikana olen myös opetellut sanomaan useammin ei, kun joku ehdottaa jotakin, mikä olisi kivaa, mutta johon minulla ei ole riittävästi aikaa.

Annakarin silloin.

Olen löytänyt oman ammattini toimittajana, kirjoittanut kymmeniä tai satoja lehtijuttuja, haastatellut mielenkiintoisia ihmisiä ja joutunut mitä omituisimpiin tilanteisiin. Nyt kuvaan ensimmäistä omaa dokumenttiani ja toivottavasti valmistun medianomiksi puolen vuoden päästä.

Tällä hetkellä unelmoin omasta puutalosta, dokumentin valmistumisesta, lottovoitosta, kirjan kirjoittamisesta, rauhallisesta joulusta ja leffaillasta kavereiden kanssa.

Anna Karin nyt.

Kun kirjoitan tätä, Helmi laulaa viereisessä huoneessa Litku Klemettiä ja Aino on koulussa. Vastakkaisen kerrostalon jouluvalot valaisevat pimeää keittiötämme. Ruokapöydällä on piparinmuruja ja eilen kirjoitetut joululahjatoivelistat. Kaikki on edelleen vähän vinksallaan, mutta olen onnellinen.

Nykyään minun ja perheeni kuulumisia voi seurata parhaiten instagramissa, jossa profiilini löytyy nimellä annakarinasplund. Kirjoittelen myös (todella harvakseltaan) blogia, joka löytyy osoitteesta annakarin.fi. Sieltä löytyy myös kaikki aikaisemmat blogipostaukseni vuosien takaa.

******* ******* *******

 

3. Barbamama – Veera

Veera täällä moi, pitkästä aikaa! Pidin Barbamama -nimistä blogia Lilyssä vuosina 2012-2016. Blogi keskittyi lähinnä äitiyteen ja alkoi hiljentyä, kun Sebastian eli Seppo meni päivähoitoon ja minä aloitin yliopisto-opinnot. Samoihin aikoihin elämäämme tuli mukaan kaksi ihmistä, joiden kanssa ryhdyttiin muodostamaan uusperhettä, ja nopeasti huomasin julkisen kirjoittamisen tuntuvan jotenkin liian paljastavalta, vaikka aiheita kirjoittamiseen olisikin riittänyt.

Muistan blogivuodet hyvin valoisana ja seesteisenä aikana, vaikka olin nuori äiti ja hämilläni kaikesta. Haaveilin niihin aikoihin paljon etenkin siitä, että saisin taiteen tekemisen osaksi jokapäiväistä elämääni, ja se haave on onnekseni suuressa määrin toteutunut. Olen tehnyt viime vuosina paljon musiikkia, jonkun verran lyhytelokuvia ja musiikkivideoita ja oikeastaan vähän kaikenlaisia taiteiluja, ja se kaikki tekee minut hyvin hyvin onnelliseksi. Kiitos siitä, elämä! Ei ole todellakaan itsestäänselvää, että taidetta pääsee tekemään jos vain haluaa. Minä ainakin tarvitsin siihen puolison, jonka kautta aloin uskomaan ja luottamaan itseeni ja jonka kanssa on ollut inspiroivaa ja ihanaa tehdä myös yhdessä.


Seppo seppoilee omana aurinkoisena itsenään eskarissa ja tuntuu ihan järjettömältä, että hän menee kouluun ensi syksynä. Kirjoittelen edelleen ylös Sepon parhaimpia tempauksia ja sanomisia ja välillä ikävöin blogia, johon voisin jakaa kaikki hauskimmat jutut. Hän on niin välitön ja hyvän meiningin ihminen, että olen saanut ottaa moneen otteeseen mallia hänen elämänasenteestaan. On ilo kasvaa hänen kanssaan.

Minua voi seurata instagramissa nimellä @muhosveera ja taiteiluvideoitani jaan aika-ajoin Youtubeen kanavalle Veera Katariina. Seposta on nykyään hieman vähemmän materiaalia missään, koska hän ilmoittaa usein hänestä otetuista kuvista ja videoista, että ”ei saa laittaa intternettiin!” Tarvitsen siis aina hänen erillisen suostumuksensa kuvien julkaisuun, mikä on tietenkin ihan positiivinen ongelma.

Kiitos paljon näiden kuulumisten kysymisestä ja keräämisestä Krista! 🙂

******* ******* *******

 

4. Bättre liv – Eerika

Olen Eerika, pidin Bättre liv -blogia Lilyssä 2011–2016, mikä keskittyi lapsihaaveisiin, vauva-arkeen ja avoimiin rehellisiin pohdintoihin elämästä.

Elän tällä hetkellä arkea 6-vuotta täyttävän eskarilaisen ja koiramme kanssa, jotka ovat puolet ajasta lapsen isä. Ostin meille kolmion ja lapsen isä asuu uuden puolisonsa kanssa ihan vieressä, olemme kaikki hyvissä väleissä ja arjen jakaminen sujuu. Työskentelen vieläkin AD:na, olen opiskellut palvelumuotoilua, innostunut kuntosaliharjoittelusta, joogaan ja lenkkeilen koiran kanssa. Museokortti vie taidemuseoihin, kirjat kulutan usein äänikirjoina ja mielelläni matkustan aina kun siihen on mahdollisuus. Parasta tässä hetkessä yhteishuoltajamutsina on oman näköinen arki, rauhallinen koti missä on hyvä fiilis, rakas lapsi ja koira, oma rauha ja tietty vapaus tehdä itse omat valintansa.

Blogiaikoina elin aikamoista murrosta ja sekavaa aikaa elämässäni, alkaneet raskaudet, keskenmenot, raskausaika ja arki vauvan/taaperon kanssa vei elämän ja tunne-elämän myllerrykseen. Blogi oli minulle henkireikä, se hyvä ystävä kenelle kertoa raskausajan tunteista ja fiilistellä söpöjä töppösiä täysillä. Blogin loppuaikoina sain ikäviäkin kommentteja, mutta muuten muistan kommenteissa käytyjä keskusteluja vakilukijoiden ja muiden mammabloggareiden kanssa mahtavina vertaistuellisina keskusteluina, joita on välillä ikävä. Rakastin kirjoittamista ja jotain olisi vielä kiva kirjoittaa, mutta tällä hetkellä jaan elämääni vain instagramissa ja varsinkin storyissa, missä onkin joitain blogiani seuranneita vielä matkassa.

IG @eerika_bl

******* ******* *******

 

5. Cougarwoman – cougarwoman

Ykkösmiehen äkillisen poismenon jälkeen (maaliskuussa 2018) olin puolisen vuotta täysin turta. Jatkoin kaukosuhdettani Kitarapoikaan, joka opiskeli Marokossa, ja tajusin jossain vaiheessa, että olin älyttömän yksinäinen. Päätimme suhteemme liian suuren välimatkan takia ilman sen kummempia draamoja, ja pidämme yhteyttä edelleenkin säännöllisen epäsäännöllisesti.

Cougarwoman silloin.

Enemmän tai vähemmän itseäni viihdyttääkseni tein profiilit pariinkin deittisovellukseen. Mielessä ei ollut aloittaa heti mitään vakavampaa, mutta ilmeisesti universumi oli eri mieltä; jo heti toinen livenä tapaamani mies osoittautui ihan mielettömäksi tyypiksi, ja loppuvuodesta aloimmekin jo “virallisesti” seurustelemaan.

Viittasin kintaalla sille, että aikaa Ykkösmiehen kuolemasta oli kulunut ehkä joidenkin mielestä epäsovinnaisen vähän, ja ajattelin ettei Ykkösmieskään olisi halunnut että näivetyn suruuni. (Toisella kintaalla viittasin sille, että kyseinen tyyppi oli minua liki 14 vuotta nuorempi. Mihinkäs puuma karvoistaan pääsee, tai jotain.)

Cougarwoman nyt (vasemmalla).

Suren yhäkin Ykkösmiehen kuolemaa, mutta tajusin jossain vaiheessa että tulen luultavasti suremaan sitä koko loppuelämäni; jos olisin halunnut odottaa että olisin päässyt yli Ykkösmiehen kuolemasta, olisin luultavasti päätynyt elämään koko loppuelämäni yksin.

Sen sijaan herään nyt hymyillen joka aamu vieressä köllivän partatyypin aamusuukkoihin. Olen taas oikeasti onnellinen.

******* ******* *******

 

6. Ilman sinua olen lyijyä – Phocahispida

Phocahispida tai norppaemo tässä hei! Kirjoitin Ilman sinua olen lyijyä -blogia useamman vuoden Lilyssä ja Kideblogeissa.

Blogissani käsittelin vauva- ja perhearkea, matkoja, sisustusta, paksumman naisen asuja ja joskus syvällisempää, yhteiskunnallistakin pohdintaa.

Kun arki muutti muotoaan, vanhempainvapaa ja opiskelut vaihtuivat päivä- ja vuorotöiksi, tuntui ettei aikaa kuvaamiselle tai kirjoittamiselle muka enää ollut. Blogia ei lopetettu, se lopahti, samoihin aikoihin kun masennuin lievästi ja ajauduin hiljalleen isoihin aallokkoihin elämässä.

Phocahispida ja Kuutti silloin.

Välillä haaveilen edelleen blogin elvyttämisestä, koska sieltä löytyy ihanasti kuvallisia ja kirjallisia muistoja. Parasta blogin pitämisessä olikin juuri oman elämän dokumentoiminen sekä yhteisöllisyys, erityisesti blogin kautta saadut tutut ja ystävät. Haaveena olisi kirjoittaa jonain päivänä myös jotain kaunokirjallista

Olen itse kasvanut blogiaikojen jälkeen jonkin verran leveyssuunnassa ja Kuutti-poika on jo reipas ekaluokkalainen. Avioero tuli eteen puolitoista vuotta sitten – lukioaikana alkanut suhde ei kestänyt kahden ihmisen perustavanlaatuista erilaisuutta ja omaa kriisivaihettani.

Seison nyt ensimmäistä kertaa täysin omillani, taloudellisesti ja monella muullakin tasolla. Se on ollut vaikeaa, pelottavaa, mutta myös tehnyt hyvää.

Phocahispida ja Kuutti nyt.

Elämässä on mukana uusi, yllättävien käänteiden ja pitkän tuntemisen myötä löytynyt rakas. Olen huolista huolimatta hurjan onnellinen.

Työskentelen kasvatusalalla, puuhastelen kunnallispolitiikassa ja seikkailen rahallisten ja ajallisten resurssien puitteissa kotimaassa ja muualla. Tyydyn vähenevässä määrin kompromisseihin ja etsin enenevässä määrin onnen kirkkaita hippuja.

Löydät olennaisimmat someni @phocahispida

******* ******* *******

 

7. Kahdet rillit huurussa / Noppasoppa – Nanna

Nanna Kahdet rillit huurussa– ja myöhemmin Noppasoppa-blogista täällä moi!

Kirjoitin Kahdet rillit huurussa-blogia Lilyssä elokuusta 2012 syksyyn 2014 saakka. Tuona aikana syntyivät lapset Tyttö ja Pikkuveli. Blogi käsitteli elämää vauvaperheessä. Perheblogin kautta löytyikin mahtava someäititukiverkosto.

Keväällä 2015 kaipasin vastapainoa perhearjelle ja aloitin Noppasoppa-ruokablogin. Blogin aiheet painottuivat kuitenkin ennen pitkää makeisiin leipomuksiin ja pian aloin tehdä blogin saaman huomion myötä harrastuksena kakkuja ja herkkuja pienimuotoisesti kotona.

Kun myyjäntyöhön paluu syksyllä 2015 koitti, alkoi mielessä muuhia ajatus muuttaa kakkuharrastus yritystoiminnaksi. Alkuvuodesta 2017 löytyi sopiva leipomotila ja maaliskuussa näki päivänvalon Kakkutaide, kuopiolainen kakku- ja macaronleipomo.

Yrittäjyyden myötä blogiharrastus on jäänyt, mutta sen myötä tulleet ystävät, uudet taidot ja verkostot ovat olleet korvaamattomia apuja oman toiminnan kehittämisessä.

Nyt blogilapset ovat 7- ja 5- vuotiaita, arki saman Nörttimiehen kanssa rullaa edelleen tasaisesti ja 2,5-vuotiaassa yrityksessä on on mukana kaksi osakasta. Elämä ja työ on nyt hyvin erilaista kuin se oli ensimmäistä Kahdet rillit huurussa postausta kirjoittaessa. Takana on monia onnekkaita käänteitä ja kohtaamisia, jotka ovat tuoneet minut tänne, missä olen nyt.

Täällä voi seurata työtäni, johon blogistani minut johdatti: Instagramissa @Kakkutaide.kuopio ja Facebookissa Kakkutaide.kuopio.

******* ******* *******

 

8. Lentoaskeleita – Rosanna/Elina

Lentoaskeleita -blogin Elina täällä moikka! Kirjoitin blogia Lilyssä vuosina 2012-2017 ja edelleen muistelen lämmöllä noita blogivuosia ja sitä ihanaa virtuaaliyhteisöä, joka noina vuosina muodostui. Aluksi kirjoitin toisella nimelläni Rosanna-nimimerkin takaa, mutta kun blogimaailma alkoi ujuttautua ihan oikeaan elämään, aloin kirjoittaa ihan etunimelläni ja olin blogissakin Elina. Kirjoitin aluksi kaupunkiasunnostamme käsin 23-vuotiaana opiskelijaäitinä, ja Lilyn yhteisö oli minulle se äitiporukka, jota minulla ei ympärilläni tuossa elämäntilanteessa muuten ollut. Blogi kulki elämän mukana ja noiden vuosien aikana muutin rivitalolähiöön, perheemme kasvoi toisella lapsella ja muutimme vuodeksi Amerikkaan.

Rosanna silloin.

Lentoaskeleita-blogin lopettamisen jälkeen on ehtinyt tapahtua taas aika paljon. Olen saanut valmiiksi kirjallisuustieteen opintoni, lopultakin valmistuin viime kesänä. Asun nykyään perheeni kanssa Kiinassa ja täältä raapustelen Kirjeitä Shanghaista –nimistä blogiani. Toimin Shanghain Suomi-koulun johtavana opettajana ja teen pieniä kirjoitusprojekteja. Näillä näkymin olemme palaamassa heinäkuussa 2020 Suomeen ja paluumutto onkin varmasti taas oma lukunsa.

Elina nyt.

Vaikka Shanghain kirjeissäni ei nähdäkään enää peilin kautta otettuja asukuvia ja meikkitestauksia, enkä kerro enää yksityiskohtaisesti lasteni kehitysvaiheista, olen yhä pohjimmiltani sama tyyppi kuin Lentoaskeleita kirjoittaessani. Yhä olen herkkis ja vähän levoton, yhä kirjoitan sitä samaa kirjaa ja kaipaan seikkailuja. Tervetuloa lukemaan Kirjeitäni Shanghaista tai seuraamaan arkeani instagramista @elinarosanna Kiitos vielä Kristalle tästä ihanasta ajatuksesta, näitä on tosi hauskaa lukea ja superpaljon terkkuja kaikille Lily-kavereille! <3

******* ******* *******

 

9. Mun elämä, milloin siitä tuli näin (ihana) – Emmi Nuorgam

Emmi NuorgamMun elämä, milloin siitä tuli näin (ihana)” -blogista, joka sittemmin muuttui ihan tylsästi ”Emmi Nuorgamiksi” täällä moi! Kiitos Krista, että kokosit tämän, ihana lukea näitä kuulumisia itsekin. <3

Kirjoitin Lilyssä blogia vuosina 2012-2015 (?). En ihan tarkalleen muista koska muutin Lilystä pois, mutta joskus noilla main se taisi olla. Olin ihan alkuperäisiä lilylaisia ja aktiivinen kommentoija jo ennen kuin siirsin oman, silloisen vauvablogini Lilyyn. Kirjoitin tuolloin paljon vauva-ajasta, synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, elämästä kahden eri-ikäisen vauvan kanssa ja tietysti politiikasta ja yhteiskunnasta. Perustin myös muiden perhebloggaajien kanssa MOMFIE -tyyliblogin, jossa me esiteltiin perhearkeen ja -elämään sopivia vaatteitamme. Hah, naurattaa kyllä vieläkin koko #teammomfie -juttu.

Emmi Nuorgam silloin.

Bloggaamisen lopetin kokonaan viime vuonna. Hilda on jo eskarilainen ja Einokin jalka eskarin oven välissä, eli en kokenut luontevaksi enää puhua heistä. Blogi siis vaihtui Instagramin päivittämiseksi ja siellä minulla on ihanan aktiivinen ja keskusteleva yhteisö. Ajattelen, että jotain Lilyn alkuperäisestä yhteisöllisyydestä on siirtynyt Instaan ja olen siitä ihan superiloinen! Instagramissa jaan ajatuksiani yhteiskuntaan, vanhemmuuteen ja feminismiin liittyen, postailen asukuvia, kerron töistäni, jaan kirja- ja lukuvinkkejä ja alan pian remontoida meidän uutta kotia, ensi vuonna 100 vuotta täyttävää vaaleanvihreää puutalovanhusta. Ja jaan tietysti ravintolaelämyksiä ja nopeita arkiruokavinkkejä!

Emmi Nuorgam nyt.

Päivätöissä, jos nyt yrittäjällä sellaisia on, olen Yle Kioskissa. Siellä me teemme journalismia alle kolmekymppisille, modernilla ja uudenlaisella tavalla. Itse olen tiiviisti tekemisissä erityisesti meidän yhteiskunnallisten sisältöjen kanssa. Tänä vuonna projektejani on olleet mm. Eduskunta- ja Eurovaalit sekä syksyn Kirjamessut. Sen lisäksi olen viimeisten vuosien aikana ollut mukana kirjoittamassa kahta kirjaa: ”Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille)” pääsi viime vuonna Finlandia-ehdokkaaksi saakka ja ”Sankaritarinoita kaikille” julkaistiin tänä vuonna. Tekstejäni voi lukea myös tamperelaisista paikallislehdistä ja Yle Uutisten kolumneista, jos instahöpöttelyiden lisäksi kaipaa pitkiä avautumisiani yhteiskunnasta. Näiden kirjallisten hommien lisäksi juonnan seminaareja, juhlia, workshopeja ja keskustelutilaisuuksia ja kierrän ympäri maata puhumassa rohkeudesta ja omien unelmien tavoittelemisesta. Monipuolista siis, ja siksi niin ihanaa!

En itse ajattele muuttuneeni lilyajoista juurikaan. Ehkä olen hiukan lempeämpi ja pehmeämpi – eli muuttunut aina vain parempaan suuntaan. Jos haluat kuulla lisää, niin tervetuloa seuraamaan Instagramiin @emminuorgam <3

******* ******* *******

10. Onnenpäivä – A. Sinivaara (nykyisin A. Nikkinen)

Ensinnäkin valtaisa kiitos Kristalle, jonka pyynnöstä kertoa nykykuulumisiani en mitenkään voinut kieltäytyä, vaikka jännittääkin ihan älyttömästi! Onhan edellisestä blogikirjoituksestani kulunut kuitenkin pian 2,5 vuotta. Tämä pitkäksi venähtänyt luova tauko ei ollut mitenkään suunniteltu, en ole sitä suuremmin perustellut enkä siitä myöskään etukäteen varoitellut. Yhtäkkiä kahden viikon päivitystauko vaan venyi kahdeksi kuukaudeksi, kaksi kuukautta vuodeksi ja vuosi kahdeksi.

Kahteen vuoteen on mahtunut kuulkaa paljon, liikaakin. Erosin, palasin, säädin ja karkasin niin monta kertaa, etten itsekään ollut pysyä laskuissa mukana. Olen muuttanut edestakaisin pitkin Suomea, hakenut paikkaani ja etsinyt kadonnutta itseäni. Tokihan tässä kaikessa olisi ollut kirjoitettavaa vaikka pienen saippuasarjan verran, mutta johonkin ne sanat ovat vain juuttuneet.

Nyt tuo myrsky on onneksi laantunut ja seilaan rauhallisemmilla vesillä pienissä jälkiaalloissa keikkuen. Vaikka elämässäni on mennyt lähestulkoon kaikki uusiksi, on se merkittävin muutos viime keväänä maailmaani ilmaantunut rakkaus, joka iski kuin metrinen halko takavasemmalta.

Niin muutin miehen perässä Ahvenanmaalle, yhdelle sen pienistä saarista ja merelle katsellessani vastasin myöntävästi kosintaan. Asumme pienessä punaisessa talossa, sen sellaisen tien varressa, jota risteyksestä ohi ajaessa ehtii tuskin huomata. Mikäli perille kuitenkin löytää, ottaa tulijan vastaan kolme Belgian malinoisia sekä kaksi pihanperällä asuvaa Belgian jättikania. Itse todennäköisesti kannan takkapuita taloon vaaleanpunaisissa kumisaappaissani, tukka huolettomasti nutturalla.

Sellaista elämä on nyt. Puuhakasta, mutta rauhallista. Onnenpäiviä, sanalla sanoen.

Tällä hetkellä, blogini uutta tulemista odotellessa, on kuulumisiani helpoin seurata Instagramissa nimellä @asinivaara. Vanha blogi: www.onnenpaiva.com

******* ******* *******

 

11. RetroPrinsessa – Raisa

Hei, täällä Raisa RetroPrinsessa -blogista. Kirjoittelin Lilyssä blogia useamman vuoden tyttäremme ollessa pieni.

Blogin lopettamisen jälkeen elämässä on luonnollisesti tapahtunut paljon. Olemme tehneet töitä ja pitäneet pitkiä lomia reissaten ympäri Aasiaa ja Eurooppaa. Viime helmikuussa jäimme molemmat Jykän kanssa 6 kk:n vuorotteluvapaalle, jonka aikana matkustelimme paljon ja ihan vain nautiskelimme elämästä.

Saanasta on kasvanut tomera eskarilainen, joka osaa jo vaikka mitä. Pikkuautojen kuskaaminen nukenvaunuissa on vaihtunut tyllimekkoihin, glitteriin ja tanssiesityksiin.

Teinistä on kasvanut 19-vuotias nuori mies, joka vietti vaihto-oppilasvuoden Amerikassa ja meinaa painaa valkolakin päähänsä nyt tulevana keväänä. Hän asustelee osa-aikaisessa poikamiesboxissaan, säilöö edelleen sukkiaan patterin välissä ja hakee siskoaan eskarista aina, kun meidän työpäivämme meinaavat venyä.

Jykä ja minä taas ollaan ihan niinkuin ennenkin. No okei, ehkä muutama naururyppy on syventynyt ja pari tullut lisää, mutta sellaistahan se on, kun on kivaa. Me nauretaan, rakastetaan ja nautitaan elämästämme ympärillämme olevien ihmisten kanssa. Nyt vuoden vaihteen tienoilla elämäämme on tulossa taas uusia tuulia. Minä jään 5.12 pois nykyisestä työstäni ja pienen loman jälkeen, me ryhdytään odottamaan elämäämme jälleen pikkuista. Hän tosin ei ole meidän omamme, vaan sellainen vieraileva tähti. Minä/me alamme työskentelemään kriisiperhetyön vastaanottoperheenä. Meille sijoitetaan siis kiireellisesti pikkuisia lapsosia kotiselvityksen ajaksi, jonka jälkeen lapset joko palaavat takaisin kotiinsa, tai sijoitetaan pysyvään sijaisperheeseen. Hakuprosessi tähän työhön on ollut perusteellinen ja pitkä, mikä on tietysti vain hyvä asia. Nyt se alkaa kuitenkin olla ihan loppusuoralla ja kohta perheessämme on lisää vauhtia ja elämää.

Me kaikki odotetaan uutta elämänvaihetta jännityksellä ja innolla. Pikkuisten huonekin ollaan Saanan kanssa sisustettu valmiiksi jo ajat sitten. Vaunujen ja pinnasängyn hankita on vielä edessä, mutta onhan tässä vielä jokunen viikko aikaa.

Tervetuloa seuraamaan elämäämme tuonne instan puolelle, josta minut/meidät löytää nimellä Retroprinsessa.

******* ******* *******

 

12. Silkkitassun päiväunet – Silkkitassu

Silkkitassun päiväunista Silkkitassu aka Maria tässä terve. Kirjoitin Lilyssä blogiani 2012-2015. Blogi alkoi vauvakuumeesta ja eteni raskausajan jälkeen vauva/perhearkeen ja loppuajasta puhuttiin myös harrastuksista ja muista mielenkiinnon aiheista, kun ei enää ollut luontevaa tuoda lasta blogiin mukaan.

Mukana blogissa olivat muksu E ja silloinen kumppani S sekä fretit. Lopetin blogin pitämisen pitkälti siitä syystä ettei tuntunut enää olevan sanottavaa ja tahdoin keskittyä piirtämiseen, joka sekin sitten muuttui pakkopullaksi ja taideblogiyritelmä sitten jäi. Nykyään maalaan silloin tällöin.

Mitä minulle sitten kuuluu nykyään? Erosimme muksun isän kanssa 2 vuotta sitten 2017. Halusimme eri asioita, mutta pysyimme kuitenkin ystävinä ja E:n vanhempina. Asumme nykyäänkin hyvin lähellä toisiamme. Muutimme viime keväänä Jyväskylästä Tampereelle työni perässä. Olen kiitollinen muksun isälle, että hän oli valmis muuttamaan toiseen kaupunkiin vaikkemme enää yhdessä olekaan.

E kasvaa ja aloitti eskarin. Hän on hyvin samanlainen kuin jo blogiaikana. Pieni pelaajan alku sieltä kurkistaa, jolla huumori on herkässä. Olen siis vuoroviikko äiti, joka työssään on nyt edennyt esimiesasemaan. Uran ja kodin yhteensovittamista on saanut tehdä, mutta koko ajan helpottaa.

Kaksi vuotta on ollut tässä nyt myös siis sinkkuaikaa, jonka aikana on oppinut paljon itsestään. Täältä löytyisi paljon tarinoita, mutta nyt tapailen ahkerammin erästä ihanaa naista, mutta naimisiin/saman katon alle minua ei saa enää. En ole parisuhdeihminen ja kotona tarvitsen oman tilan. Avoin suhde on päämääräni ollut koko sinkkuuden ajan.

Muuten olen työn lisäksi tehnyt erinäisiä yhdistysasioita niin Vihreiden ja MLL:n paikallisyhdistyksissä. En osaa sanoa ei projekteille. 😂

Freteistä vielä sen verran, että viimeinen frettini Amy kuoli alkuvuonna vanhuuteen ja tällä hetkellä ei lemmikkejä ole, mikä on ollut mukavaa vaihtelua 10 vuoden lemmikilliselle ajalle. Ikävä on kova touhittajia tosin, mutta siivoamista on voinut vähentää 50%. Tytölle olen luvannut mahdollisesti kissan kahden vuoden sisällä. Katsotaan kuinka käy. 😅

Minun elämää voi seurata Instagramin kautta @qevna

******* ******* *******

 

13. Siperian Ella – Ella F.

Siperian Ellan Ella F. kirjoitti blogia Lilyyn vuosina 2012-2015. Blogi syntyi, kun ikuisen turkulaisen elämä näytti pienen Keski-Suomen syrjähypyn jälkeen jumittuvan Siperiaan. Kirjoittaminen oli tuolloin ainoa vaihtoehto harrastaa mitään vuoden ikäisen lapsen, opintojen täydentämisen ja työssäkäynnin ohella ja niin syntyi Siperian Ella, ei-niin-nuoren opettajan varaventtiili.

Blogin kirjoittaminen loppui, kun Siperian internet syksyllä 2015 meni rikki. Yhtäkkiä virtuaalimaailma ei vaikuttanut enää lainkaan kutsuvalta mahdollisuudelta kohdata uusia ihmisiä, vaan lähinnä omaa pahaa oloaan yrjöävien kuolleeltamereltä, jossa jokainen kellui omissa eritteissään.

Tämän jälkeen Ella on ehtinyt tehdä vapaaehtoistöitä, viettää lisää hautajaisia ja myöskin häitä, saanut yhdet opinnot valmiiksi ja aloittanut uusia, toimia yhdistyksessä, alkanut jälleen tanssimaan, kokenut muutaman hermoromahduksen ja päässyt kunniallisiin päivätöihin.

Ella varaa itselleen oikeuden elää omassa vihertävänpunaisessa kuplassaan, koska näkee joka päivä työssään yhteiskunnan koko kirjon. Hänen lempipaikkansa maailmassa on edelleen Berliini ja mielentilansa porvariston hillitty charmi (se buñuelilainen). Ella kirjoittaisi edelleen mielellään, mutta kynä on liian terävä, aikaa on liian vähän, asiaa liian paljon ja tälläkin hetkellä olisi viisaampaa lukea kuin juoda kahvia.

Ella jäi kaipaamaan Lilyn yhteisöllisyyttä ja hyvää henkeä mutta on samalla mittaamattoman onnellinen ja kiitollinen kaikista niistä silloin uusista, nyt jo hyviksi vanhoiksi ystäviksi muodostuneista kohtaamisista, joita bloggaaminen tuolloin mahdollisti.

******* ******* *******

 

14. Tassuja ja töppösiä – Iksu

Tässä Iksu Tassuja ja töppösiä -blogista, moi! Aloin kirjoittaa elämästäni pienen lapsen ja kissojen kanssa esikoseni ollessa alle vuoden ikäinen. Kuulin paljon ihmettelyjä siitä, miten voin lapsen saannin myötä edelleen pitää kissoja, varsinkin niin montaa, ja blogissani halusin valottaa tätä kissantassujen ja vauvantöppösten täyttämää arkea. Blogi oli myös kiva keino jakaa ajatuksia lapsiperhearjen iloista ja vaikeuksista muiden samassa tilanteessa olevien bloggaajien kanssa – sekä tuutata nettiin kasapäin kissakuvia kyllästyttämättä kaikkia facebook-kavereitani.

Bloggaustahti alkoi pikkuhiljaa hidastua kun palasin täysiaikaisesti työelämään, ja siinä kohtaa kun saimme perheeseen pikkuveljen, voimavaroja ei tuntunut enää riittävän aktiiviseen bloggaamiseen. Edelleen mietinnässä välillä käy blogin jatkaminen, mutta katsotaan nyt. Tarinat ja kommellukset eivät ainakaan ole loppuneet.

Tällä hetkellä odotamme kolmatta töppösten käyttäjää syntyväksi hetkenä minä hyvänsä, esikoinen on ihana ja herkkä tokaluokkalainen, pikkuveljensä vahvatahtoinen ja puuhakas leikki-ikäinen ja jaloissa pörrää edelleen kolme rakasta korat-kissaani. Oma ”laumamme” alkaa olla jo aika iso, mutta näin on juuri hyvä. Nykytunnelmiamme voi seurata instagramissa, minut löytää nimellä iksu_ko.

******* ******* *******

 

15. Tuttitango – Lilleri78

Moi, Lilleri78 täällä! Kirjoitin Tuttitango -blogia vuosina 2013-2015, ensin hetken aikaa Bloggerissa, sitten siirryin Lilyyn yhteisöllisyyden toivossa. Tuttitango alkoi esikoisen ollessa vuoden ikäinen ja jatkui toisen lapsen odotuksella ja ajatuksilla kaksilapsisen perheen elämästä. Tuolloin elämässämme oli vahvasti mukana mökillä asuminen lomakausina, neuloin paljon ja loppuajasta innostuin ompelemisesta.

Lilyn vuosilta muistelen lämmöllä yhteisöllisyyttä ja mukanaelämistä kommenttikenttien kautta. Muistan blogin kirjoittamisen alkuaikojen olleen elämäni onnellisimpia aikoja, nautin tuoreena äitinä pienestä lapsestani ja toisen lapsen odotuksesta ja uudesta vauvasta. Arki oli periaatteessa rauhallista ja lapsemme helppoja. Mutta nyt kun luen vanhoja blogitekstejä, huomaan, kuinka onnellinen elämäntilanne hiipui vähitellen uupumuksen suuntaan. Väsymyksen – sekä minun että miehen, useista eri syistä – päälle tuli suruaika isäni kuoleman johdosta ja blogin jatkamiselle ei riittänyt voimia. Edellisten päälle pikkulapsiperhettämme kuormittamaan tuli hieman myöhemmin vielä toinen suuri, ulkoapäin lastattu kuorma. En sanoisi, että elämä oli ihan mustaa, mutta hyvin tummanharmaata kuitenkin. Noista ajoista ollaan pääasiassa toivuttu, mutta jälkiäkin niistä jäi. Kuormitussyistä mm. luovuimme rakkaasta mökistämme ja muitakin raskaista luopumisia tuli eteen. Onneksi perheenä olemme onnistuneet pysymään koko ajan toistemme tukena.

Nykyään asumme Kirkkonummella, esikoinen Liina on jo ekaluokkalainen, kakkonen Poju on viisivuotias päiväkotilainen ja lapset ovat saaneet vielä yhden pikkuveljen, joka on nyt 2.5-vuotias. Minä olen viime vuodet ommellut innokkaasti ja saanut siten pidettyä luovuutta yllä – konkreettisestikin, kun nykyään lähes kaikki vaatteeni ovat itsetehtyjä. Tänä syksynä aloitin uuden urapolun: olen tutkijakoulutettavana ja kehittelen väitöstutkimustani. Raskaista vuosista pikkulapsiperhevaiheessa on jäänyt mukaan halu tukea toisia pienten lasten vanhempia omissa identiteettihaasteissaan, joten tätä näkökulmaa on mukana tutkimuksessanikin. Lisäksi tutkimus on tuonut uuden ja innostavan tavan lähestyä kirjoittamista jälleen. Töihin paluu monen kotiäitivuoden jälkeen tuntuu nyt hyvin tervetulleelta ja innostavalta uudelta elämänvaiheelta.

Blogien lukeminenkin on nykyään jäänyt, joten kiitos Kristalle tästä nostalgiakatsauksesta, kivaa päästä tätä kautta hieman mukaan taas! Terveisiä vanhoille tutuille!

******* ******* *******

 

16. Vau, mikä vauva! – Laura Em

Moi kaikki! Täällä Laura Em, joka kirjoitti Lilyssä blogia Vau mikä vauva!. Blogi alkoi esikoisen syntymän aikoihin syksyllä -12 ja hiipui pois keväällä -16. Tuolloin toinen lapsemme oli täyttämässä vuoden ja itse olin valmistumassa yliopistolta. Tieni ei kuitenkaan vienyt hallintotieteiden alalle, vaan muutin suuntaa pian valmistumisen jälkeen ja lähdin yrittäjäksi. Edelleen työllistän itseni yrittäjänä ja freelancerina, tehden vaate-edustajan ja tekstinkäsittelijän töitä. En koskaan ajatellut olevani ”yrittäjähenkinen”, mutta tällä hetkellä en voi kuvitellakaan että vaihtaisin tämän vapauden ja vastuun ihanan ja kamalan yhdistelmän pois!

Laura Em silloin.

Perheeseen on syntynyt kolmaskin lapsi, joka täyttää tammikuussa vuoden, ja olemme nyt täydellisesti koossa. Vanhin lapsista aloitti koulun ja on edelleen luonteenomaisesti tarkkaileva, varovainen ja tunnusteleva, toisaalta myös hyvinkin nauravainen, vilkas ja välillä oikein kunnon esiteini. Keskimmäisellä taas ei päätä palele, hän on se joka on käynyt juttelemassa koko naapuruston kanssa, se joka ajaa pyörällä ojaan ja tippuu lampeen ja se jonka suurinta huvia on juoksennella kiljuen päin seiniä. Välillä taas hän uppoutuu huoneensa nurkkaan väsäämään legoista mitä erikoisempia rakennelmia ja muistuttelee montako kertaa tänään on vasta halattu. Saapa nähdä mitä tästä kolmannesta tulee, ainakin vielä luonteenpiirteissä on suloinen sekoitus ihan kaikkea.

Laura Em nyt.

Blogeja en oo enää juurikaan seuraillut, mutta onneksi yhteydet säilyy muuten! Mut löytää IG:n puolelta @lauravalkiala, vinkatkaa itsestänne sinne!

******* ******* *******

 

17. Why You Little – Amma

Amma tässä Why You Little -blogista moi! Kirjoittelin blogiani Lilyyn esikoisen vauva-aikana, eli 2012-2014 aktiivisimmin, sen jälkeen muu elämä vei. Blogin instagramissa (täällä) ja satunnaisesti myös fb-sivulla (täällä) elo jatkuu, nyt siis kahden lapsen kera, kun kuopus Hyrre syntyi 2017. Sitä Pätkä-vauva, josta silloin kirjoittelin ajatuksenvirtaa, kutsutaan nyt Kersnaakkeliksi. Hän aloitti elokuussa 2019 ekaluokan ja äitikin on ajautunut vaihtamaan alaa, opintojen ollen nyt jo yli puolen välin.

Amma ja Pätkä-vauva (nykyisin Kersnaakkeli) blogivuonna 2013.

Nykyisin lueskelen blogeja satunnaisesti, mutta tiivis Lily-bloggariporukka pysyy edelleen ystävinä, vaikkakin asutaan pitkin Suomea. Jännä, miten paljon se yhtä aikaa bloggaaminen silloin, yhdistää meitä edelleen. Se porukka saa monesti uutiset ensimmäisten joukossa, vaikka nähdäänkin harvoin. Siitä samasta kollektiivisuudesta saan siis edelleen nauttia yhtä lailla, kuin bloggausvuosinakin. Se porukka on paras muisto siltä ajalta, toki myös paljon tarkempaan on tullut dokumentoitua se esikoisen vauva-aika, eikä kuopusraukka ole siitä päässyt osaksi.

Sen vähän vapaa-aikani, mitä opinnoilta liikenee, vietän edelleen tiiviisti joko perheen kera tai partiossa. Kiitos Ella F:n (Siperian Ella -blogista) opin aikanaan juomaan kahvia ja se tuokin aamuihin edelleen ihan luvattoman suurta nautintoa. Muuten koen edelleen olevani se sama Amma, joskin vain hieman vanhempi ja toivottavasti viisaampi.

******* ******* *******

 

18. Yksi, kaksi, meitä on vain kaksi – HelloAochi

Hei vaan! Täällä HelloAochi eli Tessa eli nykyään koko nimeään käyttävä Athanasía ”Yksi, kaksi, meitä on vain kaksi” -blogista. Kirjoitin blogia vuodesta 2012 vuoteen 2014, arjestani ihanan vilkkaan Kainin kanssa. Blogi oli yksinhuoltajaäidin pelastus, kun kontakteja ei ulkomaailmaan juuri ollut. Blogin kautta sain samassa elämäntilanteessa olevia ystäviä, joiden kanssa pidän yhä enemmän tai vähemmän yhteyttä. Yksi heistä toimi häissäni kaasonani, toinen salaa ultrasi vatsani kun vuonna 2015 aloin odottaa Kainille pikkusiskoa. Kaikkien kuulumisia seuraan aktiivisesti joko livenä tai somessa.

HelloAochi silloin.

Blogi jäi, kun kesällä 2014 tapasin nykyisen puolisoni ja meitä olikin yhtäkkiä kolme ja vuotta myöhemmin neljä, kun Klió syntyi. En ole ollut enää pitkään aikaan yksinäinen, päinvastoin, välillä unelmoin viikon lomasta ilman perhettä – olemme kovaäänistä porukkaa! Aikaa perheblogille ei ole myöskään ollut vuosiin, sillä silloinen paineeton haahuilu eli vanhempainvapaa on vaihtunut töihin ja opintoihin. Noilta ajoilta kaipaan eniten sitä vapaa-aikaa olla ystävien ja Kainin kanssa.

Nykyään Kain on 7-vuotias koululainen, joka harrastaa uimahyppyjä ja katoaa joka ilta läksyjen jälkeen jonnekin kavereiden kanssa. Hän on edelleen vilkas, mutta myös todella herkkä. Hänen pikkusiskonsa Klió täytti juuri 4 vuotta ja on aina iloinen, joskin välillä kova komentelemaan. Kainilla on myös biologisen isänsä puolelta toinen sisko, joka täytti myös 4 vuotta muutama päivä sitten.

Athanasía nyt.

Minä itse olen vanhempi ja toivottavasti hieman viisaampi. Työskentelen tällä hetkellä taiteilijana ja kulttuurijournalistina, sekä opiskelen Aalto-yliopiston ViCCA-maisteriohjelmassa visuaalista kulttuuria ja kuratointia. Nautin töistäni ja opinnoista siinä määrin, että vapaa-aikaa on vähän. Haaveilen edelleen suurperheestä, mutta ikää alkaa pian olla sen verran, että lapsiluku ehkä jää kahteen.

Olen oppinut (taas) luottamaan itseeni ja intuitiooni, ja olen onnellisempi kuin pitkään aikaan. Olen ymmärtänyt, että ollakseni onnellinen, tarvitsen taidetta, läheisiä, merta ja itseluottamusta.

Somessa tekemisiäni voi seurata nettisivujen kautta www.aarniosuo.com ja instasta nimimerkillä @aarniosuo

Tervetuloa näyttelyyni! Näyttelyn FB-tapahtumasivu täällä.

******* ******* *******

 

Vau, kiitos kaikki teksteistänne! Ihania olette!

Löytyikö tuttuja? Nousiko mieleen muistoja? Mulle ainakin, ihan valtavasti! Seurasin näistä joka ikistä!

Tai jäikö joku puuttumaan? Voin yrittää metsästää lisää, jos joku jäi uupumaan.

Kaikki nämä yllä kirjoittaneet ihmiset ovat aivan varmasti kuulolla tän postauksen kommenteissa, joten jos haluatte lähettää terveisiä tai vaihtaa viestiä, tähän kommenttikenttään jätetyt viestit varmasti menevät heille perille!

52

You Might Also Like

  • Sumonen
    3.12.2019 at 18:08

    Matkalla perheeksi blogin loppua olen jäänyt kaipaamaan. Muutamia tuttuja blogeja oli mukana. Oli esim. mukava kuulla mitä Katielle perheineen kuuluu. Blogi kun vain on hiljentynyt. Tykkäsin siitä kun Cougarwoman reilusti ilmoitti, että nyt tämä blogi loppuu. Jäi sellainen turha odottelu ja ajoittainen kurkkiminen sivustolle uupumaan.

    • krista
      3.12.2019 at 18:10

      Oi, Matkalla perheeksi! Heillä oli kyllä niin älyttömän mielenkiintoinen tarina, ja hyvä kirjoittaja, ja ja ja… Nyt yritän mielessäni kelata, saisinko häneen jostain yhteyden, jotta voisin kysyä, haluaisiko kertoa kuulumisiaan… Mutta ei, mulla ei taida olla mitään yhteystietoja, harmi!

      Mä veikkaan, että monella kirjoittaminen vain hiipuu ilman sen kummempaa lopettamispäätöstä – ehkä mielessä on jatkaa bloggausta ens viikolla, sit ens viikolla, sit ens viikolla… Ja ehkä sitten iskee fiilis, että ei kai kukaan enää kaipaakaan eikä tule tehtyä lopettamispostausta. Mutta kyllä varmasti kaipaa! <3

  • Tiia
    3.12.2019 at 18:12

    Ihana oli lukea kuulumisia, terkkuja kaikille Kahvia, kiitos! -Tiialta <3

    • krista
      3.12.2019 at 18:13

      Tiia!!!!!! Ai hitsi sun kuulumiset ois pitänyt ottaa myös!!!! Damn, anteeksi! Mä pidän sua niin nykyisenä bloggaajana kirjablogisi ansiosta <3 Ehkä pitäisi tehdä kakkososa!

      • Tiia
        4.12.2019 at 07:35

        En mä sen takia kommentoinut, että oisin katkera kun ei kysytty mukaan :D olin vaan tosi ilahtunut näistä kuulumisista! >3 Ja nyt kun mainitsit mun kirjablogin, niin mainostan sitä tässä: vauva.fi/luemeilleäitikulta

        Kahvi-intohimo siis vähän vaihtunut lastenkirjaintohimoon ja perheestä kirjoittaminen jäänyt.

  • Petra / Viilankantolupa
    3.12.2019 at 18:14

    Kiitos tästä! En ollut näistä blogeista seurannut muita kuin Puumaa, mutta kieltämättä olen jäänyt miettimään miten tarina jatkui. Tästä tuli hyvä mieli. Ihanaa, että elämä kelluttaa murheellisissakin aallokoissa.

  • Torey
    3.12.2019 at 18:15

    IHANA, IHANA, IHANA postaus! <3
    Ja vaikka ketä tuttuja! Monen kanssa ollaan instassa toistemme seuraajia ja elämästä tiedetään yhä pääpiirteittäin, mikä on tosi kiva juttu. Tätä listaa kun katsoo ja mietin muutamaa, jotka listalta uupuuvat, sekä muutamaa meistä, jotka yhä bloggaamme, niin täytyy sanoa, että oli meillä kyllä Lilyn hyvinä vuosina ihan mahtava, aktiivinen porukka!

  • Paula - Viinilaakson viemää
    3.12.2019 at 19:00

    Olipa mielenkiintoinen postaus. Oli kiva nähdä missä ovat ihmiset blogien takaa joita on joskus seurannut. Olipas paljon kerennyt tapahtua…. onneksi lähinnä hyviä ja ihania kuulumisia tosin.

  • -paula
    3.12.2019 at 19:05

    Kiitos tästä!! Ihanaa kuulla heistä, joista kaikkia en enää edes muistanut seuranneeni. Pitääkin ottaa Instaa haltuun nyt siis monen osalta!

  • Sanna Inkeri
    3.12.2019 at 19:45

    Olipa tämä hauska, melkein kaikki oli tuttuja! Ja osaa heistä seurailen tiiviisti instassa nytkin. Itsekin kaipailen joskus Lilyn yhteisöaikoja ja myös ylipäänsä bloggaamista – mulle on käynyt juuri niin, että kirjoitan sitten ensi viikolla, kunhan saan otettua kuvia tai siivottua blogipohjaa tai ehkä sittenkin ensi vuonna… Ja kuten monella muullakin, lasten kasvettua koululaisiksi ei heistä voi samalla tavalla kertoa plus työt vievät aikaa ja kirjoitusenergiaa. Hämmästelen ja ihailen niitä, joilla on työn ja perheen lisäksi voimia myös aktiiviseen bloggaamiseen! Onneksi on edes insta, omat sanat ja tunnelmat purkautuu ainakin toistaiseksi sitä kautta :)

    • A
      4.12.2019 at 07:37

      Koska en (ikinä) ole rekisteröitynyt instaan, niin pakko huikata tässä, että Sanna Inkeri, sulla on ihan mahdottoman veikeän näköinen vauva (siis hänen ilmeensä ovat yksinkertaisesti hurmaavia), joten suuntaan sun instaa selailemaan kun kaipaan päivään piristystä (ja oottelen edelleen että milloin blogiisi tulee postauksia, t. blogisi lukija ties mistä lähtien :D)

  • Jp ja kirppu
    3.12.2019 at 19:50

    Näistä moni oli äitiysloman pelastus varsinkin kun ei ole tottunut olemaan kotona😊
    Samaan aikaan kun blogit ovat hiipuneet,on itsekin palannut lapsista töihin. Kiva oli kuulla näistä!

  • Paula
    3.12.2019 at 19:53

    Ihana nostalgiapläjäys! Mulla on ollut niin monta blogia lilyssä ja muualla, etten edes muista mikä niistä olis se mistä mut ”tunnetaan” :D ehkä paukkumaissia ja hattaraa?

    • krista
      3.12.2019 at 20:16

      Joo kyllä, ehdottomasti Paukkumaissia ja hattaraa! <3

  • Jenn-
    3.12.2019 at 20:45

    Hei jee! Kiitos!

  • Vierailija H
    3.12.2019 at 20:47

    Ihana postaus, kiitos <3

  • Tyyne
    3.12.2019 at 21:37

    Heii, etenkin Ellalle terkkuja! Muistan kympin juoksutreenit ja juttelut Töölönlahdella & blogeissa :)

    Tämä oli kiva postaus!

    • Mindeka/Mamaterial girl
      3.12.2019 at 22:16

      Mä olin tulossa samaa kommentoimaan! Kympin lenkkikö se oli??

      • Tyyne
        3.12.2019 at 22:27

        Tais olla kympin lenkki? Ainakin jotain sinnepäin :)

      • krista
        4.12.2019 at 10:00

        Mindeka sun kuulumiset sit kans tän postauksen kakkososaan – hitsi täytyy varmaan tehdä kakkososa! :)

  • Eppunen
    3.12.2019 at 21:44

    Siinähän ne olikin melkein kaikki Lilystä tutut, osaa on tullut mietittyä välillä. Ihana postaus!

  • Johanna
    3.12.2019 at 21:45

    Kiitos kivasta jutusta! Olisi kiva kuulla Looking for mr. Darcy – blogin kirjoittajasta, hänkin lopulta piti vauvablogia hetken.

    • krista
      4.12.2019 at 10:01

      Ai niin, myös hän oli siellä! Hitsi hänelle ei löydykään yhteystietoja, ei koskaan tutustuttu blogin seuraamista enempää…

  • Annie
    3.12.2019 at 22:07

    Nonariinan kuulumiset!!! Seuraan Instassa, mutta olis ihanaa kuulla enemmäniin :)

    • krista
      4.12.2019 at 10:01

      No hei todellakin, Nonariina myös! Kakkososa, kakkososa! :)

  • Hanna
    3.12.2019 at 22:17

    Voi miten ihana postaus ja niin montaa silloin seurasin hiljaisesti taustalla <3 Kiitos tästä!

  • AaHoo
    3.12.2019 at 22:41

    Hei mahtava postaus! Olipa ihana lukea cougarwomanin, Sinivaaram, Raisan ja Emmin kuulumisia <3

  • Anna-liisa
    4.12.2019 at 01:05

    Kiitos, ihana postaus! Monesta muustakin olisi ollut kiva kuulla, kuten Matkalla perheeksi, Ei beigeä ja Laura loves (jonka värikästä eloa seuraakin instassa).

    • krista
      4.12.2019 at 10:02

      Ei beigeä mulla onkin Instassa seurattavana, saan varmaan yhteyden, ja Lauraan tietty myös! Mun täytyy ihan muistella, että olisinko tavallut Matkalla perheeksi -bloggaajaa jossain yhteydessä… Mutta varmaan en, hehän asuivat ulkomailla, eikö niin? Ei tainnut olla missään Lilyn tilaisuuksissakaan, höh!

  • Elina U.
    4.12.2019 at 08:39

    Kiitos vielä Krista tämän postauksen toteuttamisesta – oli ihan huippua lukea muiden kuulumisia (vaikka osan kanssa tosiaan onkin yhteys säilynyt)! <3 Minulle tuli mieleen vielä se yksi hyvin nuoren äidin pitämä blogi, olikos sen nimi Puolivahingossa? Mitäköhän sen kirjoittajalle nykyään kuuluu? Voi Lily-aikoja! <3

    Terkkuja Shanghaista,
    Elina

    • krista
      4.12.2019 at 08:56

      Oi, mä muistan, hän oli ihan lemppareita, ja ai niin jotenkin ihana tyyppi <3 Mistähköhän häneen saisi yhteyden, olisi ihana kuulla, että mitä kuuluu! Kävin kurkistamassa, niin blogi on edelleen jäänyt sinne ja meiliosoitekin on, lukeekohan hän enää sitä meiliään, kun on blogiosoitteen meili... Mutta voisinpa kokeilla!

  • Takinkääntäjän talossa
    4.12.2019 at 09:58

    Löysin tämän postauksen Emmin instan kautta ja olipas ihana postaus. Tuli lämmöllä mieleen kotiäitivuodet ja Lily – monet bloggarit ja oma kuivunut blogi.

    Kiitos postauksesta, oli huippua lukea kuulumisia. :)

  • 1 2