Minun(kin) lakini

Kaupallinen yhteistyö: Plan International Suomi ja Blogirinki

Akuuttia maailmantuskaa on ollut tällä tontilla havaittavissa viime aikoina. Minut live-tuntevat tietävät, että se ei suinkaan ole ensimmäinen herääminen näihin asioihin – ”radikaaleimmillaan” kerran se sai minut jättämään hyvän työpaikan ja töölöläisen ullakkoasunnon taakseni ja lähtemään yksin Intian maaseudulle vapaaehtoistyöhön.

Siitä muuten juttuja aiemmin: täällä ja täällä.

hommissa

Köyhintäkin köyhemmässä maaseutukolkassa Tamil Nadussa sijaitseva järjestö työskentelee erityisesti kastittomien ja naisten aseman eteen.

Vapaaehtoistyöelämä antoi tietysti jonnekin takaraivon pohjalle paljonkin – enimmäkseen se on varmaan siellä arkihommien (”muista laskut!”, ”Seelan muskari!”, ”hae paketti postista!”) takana piilossa, mutta siellä ne ajatukset ovat. Yksi mieleenjääneistä ajatuksista on se, että jos haluaa ”investoida” kehitysmaiden tukemiseen niin, että sijoitus saa parhaan mahdollisen tuoton, kannattaa sijoittaa tyttöjen koulutukseen.

koululaisia

Kun Plan International Suomi pyysi minua kirjoittamaan tyttöjen oikeudesta turvalliseen koulunkäyntiin, en epäröinyt hetkeäkään. Itse asiassa olen aivan superonnellinen siitä, että ensimmäinen Blogiringin kautta minulle tarjottu yhteistyökumppani on juuri tämä. Kiitos! <3

Planilla käynnistyy tänään maailmanlaajuinen kampanja, josta Suomessa käytetään nimeä Minun lakini.

cuddaloren lapsia

Sain tietysti Planilta taustatiedoksi luvun jos toisenkin. Etenkin yksi niistä tuli minulle yllätyksenä: ”Joka sekunti neljä tyttöä joutuu kouluväkivallan uhriksi. Tämä on yksi suurimmista syistä siihen, että miljoonien tyttöjen koulu jää kesken.”

Kouluväkivallan? Olen aina kuvitellut, että jokseenkin ainoa syy tyttöjen kouluunmenemättömyydelle on se, että tyttöjä pidetään alempiarvoisina eikä sen takia heidän koulutusta pidetä tarvittavavana – he pysyvät kotityövoimana niin kauan, että heidät ”saadaan” naimisiin. Juuri siksi esimerkiksi Intiassa korostettiin sitä, että ei kannata tukea perheitä suoraan; tytön koulutukseen annetut rahat saattavat mennä vaikkapa siihen, että slummimajaan kannetaan televisio. Perhe ei tee niin huijatakseen – he vaan saattavat luulla, että televisio on parempi investointi kuin tytön kouluttaminen. Siksi kannattaisi aina tukea järjestön kautta niin, että varat menevät suoraan kyseiseen kouluun tai järjestön kautta tytön koulutarvikkeisiin. Näin väärinkäytösten mahdollisuus pienenee.

Mutta siis kouluväkivalta. Niinpä tietysti. Ei täällä länsimaapumpulissa tietysti edes tule ajatelleeksi asioiden kaikkia puolia. Luvuissa sanotaan, että päivittäin 337 ooo (!) tyttöä altistuu koulussa tai koulumatkalla väkivallalle. Luku siis päivässä. Tytöt joutuvat erityisesti seksuaalisen ahdistelun, väkivallan ja raiskausten uhreiksi. Vaikka tyttöjen pahoinpitely on tietysti kielletty kansainvälisissä laeissa ja sopimuksissa, niitä ei aina kunnioiteta, noudateta tai valvota.

Tyttöjä yksinkertaisesti pidetään alempiarvoisina kuin poikia tai miehiä. Että ei niillä niin väliä.

Etenkin näin pienten tyttöjen äitinä tuo tieto tekee kipeää.

torilla

”Minun lakini” -kampanja on yksinkertaisimmillaan yksi klikkaus.

Klikkauksella voi ilmaista tukensa maailman tyttöjen koulunkäynnille ja ennen kaikkea ilmaista, että ei hyväksy tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa.

Klikattava nappi löytyy täältä: www.minunlakini.fi

Kampanjan myötä Plan vaatii kansainvälisesti:

  • valtioihin lainsäädäntöä, joka suojelee lapsia väkivallalta kouluissa
  • kansallisia suunnitelmia, kuinka kouluväkivaltaa ehkäistään
  • tehokasta lainsäädännön valvontaa ja toimeenpanoa
  • luotettavaa tilastotietoa kouluissa tapahtuvasta väkivallasta
  • opettajien ja koulujen henkilökunnan kouluttamista väkivallan ehkäisemiseksi
  • viranomaisten, kuten poliisin, oikeuslaitoksen, lastensuojelun ja koulujen, välisen yhteistyön parantamista

juhlissa

Mitä sitten täällä Suomessa jonkun napin klikkaaminen auttaa?

Se auttaa. Kampanja on kansainvälinen; klikkausten myötä tällainen järjestö saa vaatimukselleen mittavan taustatuen näyttää, että näin moni ihminen maailmassa vaatii, että tyttöjen koulunkäynti on turvattava.

Opin juuri (toisen järjestön toiminnan kautta) klikkausten tai nimenkirjoittamisen merkityksen. Kirjoitin muutama viikko sitten nimeni Amnestyn vetoomukseen intialaisten siskosten suojelemiseen; heidät oli tuomittu raiskattaviksi siksi, että siskosten veli oli rakastunut ”vääräkastiseen”. Kun sadat tuhannet ihmiset vetosivat siskosten puolesta, Intian korkein oikeus taipui ja määräsi siskokset Delhin poliisin suojeltaviksi.

Pienillä klikkauksilla on merkitystä.kadulla

Niin kuin olemme noiden pakolaiskeskusteluiden parissa täällä ähisseet: meillä monilla pyörii nyt nonstoppina mielessä, että miten voi auttaa. Itse olen yrittänyt tehdä pääni sisälle rauhaa ajattelen, että autan aina kun suinkin voin. Lahjoitan rahaa järjestöille sen verran, kun voin. Vien vastaanottokeskusten lapsille (tarpeen mukaan) meidän tyttöjen kumisaapasta ja kurapukua – ja pysyn päivittäin vastaanottokeskusten tukiryhmissä kuulolla niin, että olen valmis reagoimaan heti, kun jossain tarvitaan jotain. Imuria. Kuskia. Mitä vaan, jossa minä voin auttaa.

Päänsisäiseen ajatteluuni kuuluu myös olennaisena se, että pidän silmät avoinna myös muiden asioiden kuin pakolaiskriisin suhteen. Olen alkanut entistäkin ahkerammin allekirjoittaa vetoomuksia. Seurata eri järjestöjen kampanjoita. Klikkata nappuloita.

Kyllä me voimme auttaa.

Vaikka me emme voi mennä sinne mereen uimaan ja pelastamaan niitä lapsia, me voimme omalla tavallamme auttaa monessa asiassa. Instagramissa herkistyin (täällä), kun huomasin Inspirations-bloggaajan käyvän vapaaehtoistyönään kävelyttämässä senioritalon vanhuksia.

Me voimme auttaa niin kotimaassa kuin maailmallakin.

Kun vaan ikään kuin herkistämme korvamme sille. Emme unohdu ja laiskistu ja passivoidu tähän omaan arkeemme, jossa oikeasti kaikki on huonoimmillaankin vaan ihan hemmetin hyvin (mulla ainakin).

Graah. Tähän tuli spontaani palopuhe. Anteeksi. Tää lähtee mulla aina purkautumaan.

Mutta joo. Minä olin tänään sunnuntaina 20.9. Suomen 733. henkilö, joka vetoaa maailman tyttöjen puolesta.

Täällä: www.minunlakini.fi

 

Ps. Kaikki tämän postauksen kuvat omalta kameraltani Intian vapaehtoistyöstä.

 

blogirinki_logo_180Tämä Plan-yhteistyökampanja ehdotettiin minulle Blogiringin kautta.

21

You Might Also Like

  • Veer
    20.9.2015 at 11:44

    Kiitos kun kirjoitit tästä! Muuten olisi mennyt tämä ihan ohi. Maailmassa tarvitaan sinunkaltaisiasi ihmisiä jotka kertovat ihmisille näistä ”klikkausmahdollisuuksista”. Niin moni on varmasti halukas auttamaan, mutta ei oikein tiedä että mitä kautta ja miten. Tosi tehokas myös tuo Planin sivusto! Ei voi olla klikkaamatta eikä lahjoittamatta kun katsoo sitä numeroa joka näyttää kuinka monta tyttöä joutuu väkivallan uhriksi koko ajan… Tulee sellainen valtava ahdistus että ”Nyt äkkiä pysäytetään tuo!”. Mutta välillä ahdistus on ihan hyvä tämmöisissä asioissa. Olin kahdestuhanneskuudessadasjotain henkilö joka vetoaa maailman tyttöjen puolesta.

    • krista
      20.9.2015 at 12:15

      Oi miten kiva kuulla! Hitsi – tämä on kyllä mahtava etuoikeus, kun voi kirjoittaa itselleen tärkeistä asioista ja olla tavallaan tiedonjakajana. Tällaisista eri kampanja/auttamismahdollisuuksista saa myös vinkata minulle, joko ihan blogin kommentteihin tai vaikkapa meilitse! Usein on käynyt vaikkapa niin, että olen saanut jonkun artikkelivinkin, joka on poikinut ajatuksia ihan bloggauksiksi asti :)

      Mä jotenkin haluan toivoa (vaikka välillä pelottaa), että tämä ristiriitainen maailmanaika myös poikii sen, että ihmiset heräävät entistä paremmin auttamaan. Että siinä missä rasistit räyhäävät, se vain kannustaa meitä empaattisia ikään kuin hereille ja vastavoimaksi. Koska täytyyhän loppupeleissä hyvän voittaa – täytyyhän? Välillä kyllä epäilen sitä itsekin, mutta PAKKO vaan uskoa niin.

      • Veer
        20.9.2015 at 14:42

        Mä uskon että täytyy!! Ja keskustelu on aina hyvästä. Vaikka osa siitä on negatiivista tai jopa vihapuhetta, se aina synnyttää myös keskustelua toiseen suuntaan! :) Uskotaan näin, eikö vaan?

  • Kaisa
    20.9.2015 at 16:02

    Kiitos. Tätä ei voinut ohittaa.

    • krista
      20.9.2015 at 18:13

      Samaa mieltä! <3

  • ElinaBeE
    20.9.2015 at 21:30

    Kohta jo 10000 klikkaajaa :) Kiitos kun kerroit tästä! Olisi muuten mennyt ihan ohi.

    • krista
      20.9.2015 at 21:38

      VAU. Ajatelkaa – kampanjan ensimmäisenä päivänä, joka vieläpä oli sunnuntai! Ihan mahtavaa <3

  • nellisi
    20.9.2015 at 22:41

    Minä kävin myös klikkaamassa ja kiitos Krista sinun, ensimmäistä kertaa elämässäni tekemässä myös rahallisen lahjoituksen! Vain pienimmän summan, mutta kuitenkin. Tuli sellainen olo, että pakko tehdä jotain. Oma pieni tyttö nukkuu turvallisesti omassa sängyssään ja minä kamalaa niin monelle muulle tytölle tapahtuu koko ajan. Herkistyin kyllä tämän asian äärellä ihan tosissani…

    • krista
      21.9.2015 at 10:05

      Ihan mahtavaa – menee aivan varmasti hyvään tarkoitukseen <3 Mä oon ajatellut, että nämä kampanjoihin osallistumiset/nappien klikkaamiset/pienet lahjoitukset ovat vähän niin kuin äänestäminen. Vaikka voisi ajatella, että "mitä yhden ihmisen ääni vaikuttaa", niin silti kun useat ihmiset antavat sen äänensä, se yhtä äkkiä VAIKUTTAA.

  • Marsikka
    20.9.2015 at 23:10

    Kiitos täältäkin kun kirjoitit tästä! Todellakin klikkasin.

    Mahtava juttu kohdalleni oli lukea tämä: ”jos haluaa ”investoida” kehitysmaiden tukemiseen niin, että sijoitus saa parhaan mahdollisen tuoton, kannattaa sijoittaa tyttöjen koulutukseen”. Hiljattain löysin nimittäin yhden pienen järjestön joka tukee juurikin tyttöjen koulutusta. En ole hirveästi ottanut asioista selvää, mutta kun löysin tämän järjestön, minulle tuli sellainen olo että he ovat oikealla asialla ja haluan lähteä heidän toimintaansa tukemaan. Niinpä tämä postauksesi nyt vahvistaa uskoani siitä että pieni panostukseni on menossa oikeaan paikkaan!

    • krista
      21.9.2015 at 10:10

      Hieno homma! Tyttöjen koulutuksen tukemisessa on muuten käsittääkseni monien muiden hyvien puolien lisäksi (eli että vaikuttaa parhaimmillaan koko kyseisen maan talouteen – olen kuullut, että sitä kautta jopa maailmantalouteen) hyvää myös se, että koulutettujen tyttöjen omat lapset myös entistä todennäköisemmin pääsevät kouluun. Eli sellainen hyvän kehä! Varmasti oikea valinta tukea tällaista siis!

  • sarivir
    21.9.2015 at 14:41

    15764:s klikkaus!

    • krista
      21.9.2015 at 15:48

      Vau!

  • Katariina
    22.9.2015 at 23:10

    Ihan hirveä toi laskuri! Siis sellasella hyvällä silmät avaavalla tavalla.
    Klikkasin itseni sivustolla, jätin laskurin juoksemaan, kävin hakemassa iltapalaa ja kun palasin takaisin jo yli 1000 tyttöä oli joutunut kouluväkivallan uhriksi. Samalla kun mä mussutin illallisen jämiä sohvan nurkassa ja kuvittelin olevani tosi stressaantunut parin myöhässä olevan koulutehtävän takia…

    • krista
      23.9.2015 at 12:36

      Hui, kylmät väreet meni ja iho nousi kananlihalle. Voi tätä maailma!

  • Helmi
    24.9.2015 at 20:37

    Kiitos kun kirjoitit ja linkkasit tästä! Hurja, hullu, hirveä maailma jossa onneksi myös hyviäkin tekoja tapahtuu, joka hetki.

  • K.E
    27.9.2015 at 16:05

    Hyvä teksti ! Itse lastenjärjestöntyöntekijänä kuulen päivittäin hyviä uutisia siitä mitä toimintamme maailmalla saa aikaan, ja sitten saan muistutella siitä ihmisiä jotka eivät niitä asioita kuule yhtä helposti. Joskus kuulen lauseen ”en mä voi koko maailman lapsia pelastaa”. No eikö se oo aika hienoa että voi pelastaa edes yhden? Tai oikeammin, kymmeniä ellei satoja esimerkiksi rokotteiden voimalla! Yksi pieni ihminen täällä pohjoismaissa voi tehdä ihan äärettömän isoja juttuja omilla jo pienilläkin teoillaan :)

  • Heli
    30.9.2015 at 11:48

    Kiitos tästä kirjoituksesta. Avasi lisää silmiäni ja laittoi klikkaamaan ja jakamaan. Toivon lisää postauksia auttamiseen ja näihin teemoihin liittyen.