Käytän korvatulppia nukkuessa (täältä asti) ja viimeiset aika tasan kolme vuotta olen jopa neuroottissävytteisesti vahtinut, että ne eivät vaan pääse sängynreunalta vauvan käsiin. Uhhuh – ajatelkaa – sellainen pienen vauvan nielemänä… UhhuhhHUH.
Ja eilen se sitten tapahtui! Apua! Palokunta! Mun pieni vauva! Se oli saanut korvatulpat käsiinsä ja…
…iloisesti ojensi ne minulle sanoen:
”Äiti hyvvä. Äiti aittaa kovvaan.”
(lue: Äiti ole hyvä. Äiti laittaa korvaan.)
*******
Muutama päivä sitten havahduin yhtä äkkiä huomaamaan, että Seela oli kiipeämässä itse syöttötuoliinsa – siis kipusikapusi yli noista kaikista istuinsysteemeistä ja ujutti juuri jalkojansa koloista.
Syöksyin pelastamaan, että mun vauva ei satuta itseään.
”Vauva” oli juuri kiinnittämässä itse itselleen turvavöitä.
Tämä ”vauva” liittyy tapahtumiin.
62
Tilia
11.1.2016 at 15:14Mun vauva oppi vastikään lukemaan. En tajua, mihin tämä aika on mennyt!
Mutta ehkä sen turvavyön ja kaarenkin voisi jo ottaa pois? Pääsee varmaan alaskin jo…
Krista kirjautumatta
11.1.2016 at 15:16Joo otettu jo :) Tuolla itse asiassa näkyykin kuvassa lattialla :)
Tindeka
11.1.2016 at 19:54Mä kans aattelin, ett siinä vaihees ku laps ite kiipee tuoliin ja alkaa turvavöitä kiinnittää nii jotai turvatuotteita on ehkä jo tarpeettomasti käytössä :D.
Heidi
11.1.2016 at 16:57Kun minä 1v 1kk opin kävelemään alkoi äitini itkemään ”Eikä!! Miten tässä näin kävi, mä haluan vauvani takaisin… mä haluan toisen!!”
9kk ja 2 viikkoa myöhemmin pikkuveli tuli maailmaan :’D
-Jenni-
11.1.2016 at 19:11Just meinasin samaa,että uutta putkeen vaan :D (kaverit joilla samanikäisiä kuin nämä meidän samanikäiset saa nyt niitä kolmosia.. täällä ei pelkoa:))
Miitu
11.1.2016 at 19:26Pitäiskö sun ottaa Kahvittelijan termi ”vauvero” käyttöön? Semmosena lempeänä siirtymänä 😊 Mä oon tuota mielessäni tuon toisen vauveron synttärikaiman kohdalla käyttäny, mut nyt taitaa talossa olla ihan rehellisesti taapero. Minä itse syö jo tosi hienosti itse, leikit on ihan eri tasolla kuin siskolla saman ikäisenä, ja uusia sanoja putkahtelee vähän väliä – viimeisimpänä ”rrrräkä” onnistuneen niistämisen jälkeen.
Devika Rani
11.1.2016 at 20:29:D Ihana! Niin ne kasvaa vauhdilla!
Elina U.
11.1.2016 at 22:18Voi pientä isoa vauvaa! <3 Mä ymmärrän hyvin, sillä mun pienestä vastasyntyneestä on tullut nyt rakastettava riiviö, joka tunkee itsensä jatkuvasti kiellettyihin paikkoihin ja tapailee niin hellyyttävän pontevasti ensimmäisiä tuettuja askeleitaan. En kestä, miten siitä kippuralla tuhisevasta pötköttäjästä onkaan tullut jo tällainen… ihmismäinen vauva, aktiivinen persoona? <3 Yhdeksän kuukautta. Tämä kriisi on jopa niin vakava, että sitä voisi melkein vauvakuumeeksikin kutsua. Onneksi, onneksi mulla on sentään järkeä päässä ja elämäntilanne täällä ulkomailla tutkinto kesken Suomessa tiedossa, ja sellainen "älä hullu enää ikinä ryhdy tähän"-videotervehdys itseltäni viimeisillään raskaana. :D Ja onhan tämä nyt tietty aivan ihanaa seurata toisen kehitystä ja jatkuvasti uusia juttuja, mutta siis niin, mihin ne ihan ihan vauvat katoavat?
Mariest
12.1.2016 at 06:16Voisin tuoda teille (tai vuorotellen kaikille puutalobabyn lukijoille :D) meidän 1,5kk hoitoon niin a) saisin itse välillä nukkua b) helpottaisi teillä vauvaikävään.
Miten ois? ;)
hannah
12.1.2016 at 09:47Tuo lasten mieltyminen turvatuotteisiin on aika huvittavaa. Meilläkin Seelan ikäinen on siitä asti kun oppi itse istumaan potalle puolisen vuotta sitten pitänyt aina huolta, että laittaa tuolipotan vyön kiinni. Me aikuiset ei sitä koskaan käytetty, mutta hän sulkee sen edelleen, vaikka ei ole koskaan potalta pudonnut. Samoin autoon nostettaessa laittaa kädet kohti kattoa ja ilmoittaa ”palkki kiinni” ja vaatii kypärän päähänsä paitsi pyöräillessä ja luistellessa niin aika usein myös kotona muuten vaan :-) Tripp trappin kaaresta meillä luovuttiin joskus vähän ennen puolitoistavuotispäivää, kun napero kiipesi jatkuvasti sen yli istumaan paikoilleen. Sitä ennenkin nousi jo jatkuvasti tuolissa seisomaan ja koitettiinkin tovi ilman kaarta, mutta ongelmaksi muodostui, että mukula lähti litomaan pahuksen nopeasti kesken ruokailujen. Kaari oli siis hidaste, ei este.
Pienten tavaroiden suuhun joutumista on ollut aika mahdoton välttää, kun isompien sisarusten jäljiltä on jatkuvasti jotain pikkulegoa ym levällään ja kun tuttikaan ei koskaan kelvannut, ei suuta ole saanut pihallakaan tukittua millään. Mutta korvatulpat on kyllä rakenteeltaan ehkä pahimmasta mahdollisesta päästä jos joutuvat hengitysteihin – joskin kokoon puristuvina jollain pihdeillä helpommin poistettavissa kuin kova luistava esine. Toisaalta kun lapsi on jo pitkän aikaa syönyt itse ihan karkeaa ruokaa, on suun motoriikka sillä tasolla, että tukehtumisriski ei enää mikään valtava ole. Lapsi osaa pyörittää tavaroita suussaan nielemättä niitä.