Meidän perheen huutotaulukko

Olen kertonut ennenkin, että periaatteessa emme usko kovin ”syvällä tasolla” tarra- ja palkintotaulukkojen tehoon. Uskomme, että sisäinen motivaatio on aina vahvempi kuin ulkoinen motivaatio: kun ihminen itse haluaa toimia oikein, se on vahvempi tunne kuin se, että ihminen oppisi toimimaan oikein jonkun palkinnon saadakseen.

Mutta.

Eipä ollut ensimmäinen kerta, kun tempaisin tuossa muutama päivä sitten spontaanisti paperin esiin ja totesin, että nyt tehdään meidän perheelle huutotaulukko.

Koska periaateasiat sikseen; käytännön tasolla olen huomannut, että tällainen vain jossain tilanteissa saattaa toimia. Etenkin silloin, kun joku negatiivinen käyttäytymismalli (vaikkapa kitinä, kiukuttelu tai tiuskiminen) meinaa tulla tavaksi. Silloin sen tavan saattaa saada katkeamaan tällaisella ulkoisella palkkiotaulukolla. Ja pienen hetken jälkeen sen taulukon voi taas helposti unohtaa.

Esimerkiksi nukkumaanmenokitinöihin käytimme samantyyppistä systeemiä keväällä. Noin viiden päivän tarrojenkeräily sai vähän niin kuin vahingossa kiukuttelurutiinin katkeamaan. Siltä erää, haha.

Tässä meidän nykyisessä taulukossa ei oikeastaan ole mitään sinänsä innovatiivista: hyvin sujuneesta tilanteesta (heräämiset, lähtemiset) saa sydämiä ja huonosta käytöksestä miinuksia. Fiilistuntumalla. Esimerkiksi kolmivuotiaan ”ikävaihehepuleihin” emme suhtaudu tiukasti miinuksia jakamalla, emmekä myös itkeskelyyn oikeasti väsyneenä (esimerkiksi päiväunilta herätessä). Mutta sellaisesta ”ylimääräisestä kiukuttelusta” tai kitinästä (esimerkiksi sen jälkeen kun on kerran siitä huomautettu) tulee sitten miinus. Kivasti menneestä päivästä (lue: oikeasti aina) saa tarran – yleensä puhutaan, että viidestä sydämestä saa tarran, mutta toisaalta tarra ei ole jäänyt kertaakaan saamatta, kun selvästi yritystä on ollut.

Viisivuotiaaseen tällainen menee ihan täysillä; kolmivuotiaaseen ei ehkä niinkään.

Lisäksi taulukko toimii selvästi minuun itseeni.

Nimittäin se tässä taulukossa on erilaista kuin meillä ennen, että mukana ovat myös aikuiset. Ja hitsi, miten hyvältä idealta se tuntuu! Heh ihan selvästi huomaan, että pystyn paremmin hillitsemään omia hermojenmenetyksiäni hankalissa tilanteissa, kun tiedän joutuvani antamaan itselleni miinuksen, jos korotan ääntäni tai tiuskin. Yllättäen minulta on useassa tilanteessa tämän myötä löytynyt tällä viikolla joku maaginen syvään hengittämisen taito, jolla olen pystynyt ehkäisemään äänen korottamisen ja lisännyt omaa kärsivällisyyttäni.

Että ei tulisi miinus. Sitten olen käynyt kirjaamassa itselleni sydämen, haha.

Ehkäpä tällaisella taulukolla voisi katkaista huutamisen kierteen myös aikuiselta?

Tuntuu myös jotenkin tervehenkiseltä ja opettavaiselta näyttää lapselle, että myös aikuinen saa miinuksen silloin, kun menettää hermonsa – on itse asiassa tuntunut ihan hyvältä jonkun oman tiuskaisun (”NYT JOKA IKINEN YLÄKERTAAN NIIN KUIN OISITTE JO”) jälkeen sanoa, että oho: äiti sai tuosta nyt kyllä miinuksen. Kaksi kertaa toistui jo tilanne, jossa koko perhe sai miinukset (lapset kiukuttelivat ja molemmat aikuiset tiuskivat). Senkin läpikäyminen tuntui jotenkin… …terapeuttiselta. Että menipäs meillä koko perheellä nyt tuo tilanne plörinäksi, nyt tuli miinukset joka ikiselle. Toisaalta lasten sydämistä tulee helposti aikuisillekin sydämiä (on helppo hoitaa tilanteita hyvin käyttäytyvien lasten kanssa) ja toisin päin (lapset käyttäytyvät kivasti, kun aikuisetkin ovat rakentavalla mielellä).

Kerrassaan.

Oikein hyvä systeemi nyt tältä erää; ihan selvästi taulukon tilanne näyttää kivemmalta kuin tilanne olisi ollut ilman taulukkoa.

Onko teillä testattu vastaavia, ja millaisin kokemuksin?

 

PS. Yhdessä tuollaisessa koko perheen miinustilanteessa minä sanoin korotetulla äänellä, että ”JOS NYT TÄMÄ-JA-TÄMÄ EI SUJU, NIIN JOHAN ALKAA KUULKAAS TÄÄLTÄ MIINUKSIA ROPISTA NIIN ETTÄ RIITTÄÄ!!!!” Haha, ei näin. Siitä tuli mulle aika painava miinus :D

37
Like
8

You Might Also Like

13 Comments

  • Reply
    Heispi
    9.8.2017 at 17:06

    Ugh. Meillä ei palkita tai rankaista. Nyt vauvan syntymän jälkeen pasmat on kaikilla vähän hakusessa ja kaikkein parhaiten siihen toimii omien tunteiden rajoittaminen. Kun ei itse hermostu/huuda/jankuta lapset toimii samoin, jo tosi nopeasti.
    Markhamin peaceful parent happy siblings on huippu opus ja mä oon vasta ihan alussa :D

    • Reply
      krista
      9.8.2017 at 17:14

      Oon niii-iin samaa mieltä, tosi monesti itse asiassa jopa AIKUINEN päätyy aiheuttamaan (tai ainakin lietsomaan) sen tilanteen: esimerkiksi tuollaiselle 3-vuotiaalle kun liian tiukasti joskus töräyttää leikkien lopettamisen, niin vastareaktio voi olla VÄLITÖN. Kun taan kärsivällisemmin suhtutumalla lapsikaan ei välttämättä kilahda eli tilanteen voisi hoitaa (jos pystyisi) myös ”rauhanomaisesti”. Mutta siinäpä harjoitusta! Mä yhden kanssa tähän vielä (mielestäni) pystyin niin hyvin, että pidin sitä vahvuutena – mutta sen jälkeen, kun lapsia oli kaksi (eli jo kolmen vuoden ajan) oma hermojenpitäminen on ollut paljon vaikeampaa; ja kaikista vaikeinta se mulle itselleni on väsyneenä tai nälkäisenä. Siinäpä sitä oppimis- ja itsensähaastamistehtävää vähän jokaiselle!
      .
      Tuota kirjaa en tiedä, mutta pelkän otsikon perusteella oon jo ihan samaan mieltä :D

  • Reply
    Rebecka
    9.8.2017 at 17:11

    Tuli tästä postauksesta mieleen tällaiset palkintotarrat joihin vähän aikaa sitten törmäsin: http://www.jeminalovespaper.fi/product/465/mina-riitan–palkintotarrat
    Mainioita.

    • Reply
      krista
      9.8.2017 at 17:16

      Oi miten hyviä! Aikuisen omia palkintotarroja <3

  • Reply
    ElinaBee
    9.8.2017 at 17:25

    Tää on ihan superidea! Meillä vaan ei toimis yhtään kun esikoinen ei muutenkaan oikein kehtaa osoittaa harmistumista, vaikka syytä olisikin ja pikkuveikka taas on erittäin voimakastahtoinen. Jos harmien näyttämisestä vielä saisi miinusta, niin isoveli-parka varmaan saisi ikuiset traumat ja pikkuveikkaa ei pari miinusta sinne tai tänne kiinnosta pätkän vertaa :D

  • Reply
    elmi
    9.8.2017 at 20:14

    Mä voisin pitää tuollaista taulukkoa ihan vaan itselleni.. Vähän liian helposti menee hermo 1-vuotiaan energiapakkauksen kanssa. :( Itse asiassa taidan oikeasti ottaa käyttöön, kiitti vinkistä! :)

    • Reply
      krista
      10.8.2017 at 14:27

      Joo suosittelen kyllä – ihan yllättävän hyvin toimii aikuisellekin, vaikka meillä alkuperäinen ajatus olikin motivoida lapsia eikä itseä :D Mutta toimii! :)

  • Reply
    Torey
    9.8.2017 at 23:33

    Meillä toimi omassa sängyssä nukkumiseen esikoisella. Siinä kohtaa kun meidän sänkyyn tulosta oli tullut tapa, ja kuopus oli syntynyt, alkoi käydä ahtaaksi ja lopulta me vanhemmat emme enää saaneet nukutuksi. Painajaista nähtyä sai tulla viereen, mutta jos heräsi piti yrittää saada uudelleen unta omassa sängyssä. Toimi!

    Nyt molemmat nukkuu omissa sängyissään. Pienempi tepsuttaa meidän luo jos herää yöllä, isompi pysyy omassa sängyssään! Jee!

  • Reply
    mauis
    10.8.2017 at 06:25

    Meillä kahden hulivilin kanssa nämä tarralistat parhaat tsempparit edelleen :) kundilla ensimmäinen koulun kesäloma, ja vähän meinas villiintyä koko poika. Saa tassunkuvan illalla listaan jos ymmärtää ensimmäisestä sanomisesta, eikä kenenkään tarvitse huutaa. Hyvin on toiminut, mahtava kesäloma ollut kaikkinensa. <3

  • Reply
    Lumina
    10.8.2017 at 22:03

    No eipä olis voinut tulla parempaan hetkeen (tai no ehkä olis voinu jo pari viikkoa sitten tulla :D)! Ens ma mies palaa töihin pitkältä kesälomalta & isyysvapaalta ja oon jo koko viikon hajoillut etten selviä näiden tyttöjen kanssa itekseen. Lähinnä taulukko pitäis ottaa itelle käyttöön. Ilmeisesti panikoin jo tulevaa ja huudan jatkuvasti nykyään. Paha kierre johon herkkä esikoinen vastaa kiukkuamalla ja temppuilemalla kahta kauheammin!! :/ Pitää nyt kehittää tosta oma sovellus ja ottaa pikaisesti käyttöön jos sais kierteen katkeamaan ja homman taas raiteilleen…

    • Reply
      krista
      10.8.2017 at 22:28

      Mahtavaa, käyttöön vaan! Mutta kyllä: noin se just menee, että jos aikuisella on hermot kireällä, niin lapsetkin temppuilevat enemmän – ainakin meillä se on ihan selvää. Tavallaan joissain tapauksissa saattais riittää taulukko pelkästään aikuisillakin :D Mutta joo: kummasti se motivoi, kun tietää että oma päivän rivi voi näyttää kamalalta miinusriviltä tai stten vaan sydämiä täynnä. Jos ne sydämet saa oikein megahaastavista tilanteista vielä, niin on hyvä olla ylpeä!

  • Reply
    WandaP
    11.8.2017 at 13:37

    Huutotaukukkoa katsellessani huomasin, että esim. Silvan rivit ovat keskenään samanlaisia: sydän sydän miinus sydän sydän (sydän). Sattumaa vai tasarytmistä joka päivä?

    • Reply
      krista
      11.8.2017 at 13:46

      Hahaa niinpäs onkin! Iltaruoat ja iltatoimet ovat näyttäneet menevän hyvin, mutta jossain päikkäreiltä heräämisen ja päivällisen välillä on näköjään ollut vähän ”kipukohtaa” :)

    Leave a Reply