Matkamuistoja

Lähdimme koko perheen kanssa päiväretkelle Mijasiin. Jostain hassusta mielenoikusta menin oma-aloitteisesti lupaamaan, että lapset saavat valita retkeltä pienet matkamuistot. Kun siellä on myynnissä kuitenkin kaikenlaista flemenco-hiuskukkakoristetta sun muuta, ajattelin.

No. Retkipäivän keskeisin (lue: lapsilla ainoa) keskustelu sitten tietysti oli, että minkä mä valitsen, minkä sä valitsen, minkä mä valitsen, minkä sä valitset, mennään katsomaan noita, onko noissa jotain kivaa mikä matkamuisto missä matkamuisto anna matkamuisto nytheti matkamuisto. Katsokaa lapset, leikkipuisto!

No interest whatsoever.

Eli klassinen fail.

Ihanat matkamuistot kuitenkin löytyivät. Huolella-huolella-huolella (lue: loputtoman pitkään) tehty valinta tehtiin sitten erään myymälän edessä – siellä kun oli iiiiiiiiso hyllyllinen erilaisia kiilusilmäpehmoleluja.

No niin, saatiinpa matkamuistot.

Kotona niitä on asiaankuuluvasti rakastettu. Ja hei kuulkaas tätä – matkamuiston idea selkeästi toimii! Lapsi juttelee:

”Aina, kun mä halaan tätä mun rakasta phampphyyrilepakkoa, mä muistan sen iiiihanan…”

(äiti pysähtyy kuuntelemaan hymy huulilla ja odottaa jatkoksi muistelua siitä, miten kiva päivä meillä olikaan)

”…hyllyn niitä kiilusilmäpehmoleluja ja ne kaikki muut kiilusilmät siellä.”

No niin, matkamuisto tietysti sekin.

 

33
Like
8

You Might Also Like

  • annu
    7.3.2019 at 11:41

    Mää niin rakastan lapsia, he on niin parhaita!
    Voi kun sais talletettua kaikki mainiot sutkautukset sydämeen ikuisesti…ääh…pelkkää lovee!

  • Mima
    7.3.2019 at 11:41

    Me olimme juuri lomareissulla ja kävimme isossa ostoskeskuksessa. Erään kaupan kohdalla meidän tyttö jähmettyi ja totesi: ”nyt iskee söpöysshokki!”. Iiiiso hyllyllinen kiilusilmiähän siellä :) Mutta ne ohitettiin, koska vieressä oli Tiger. Lapsi kiersi kaupan 3 kertaa ympäri ja 4 euron budjetillaan osti nappikuulokkeet ja söpön muistikirjan.

  • Anna
    7.3.2019 at 13:09

    Muistan itse miten hienoa oli kun sai jonkun uuden lelun. Se odotus, valinta joka oli prosessina ehkä jopa lopputulosta kutkuttavampi ja sitten se kun se on maksettu ja SE ON MINUN. IHAN OIKEASTI MINUN.
    Tykkimäeltä saatiin aina ostaa myymälästä jotkut matkamuistot. Ensin hurvittelua huvipuistossa ihan väsyksiin asti ja sitten se matkamuiston valinta. Meillä se oli sellainen rutiini että ei sitä puistossa edes ajatellut etukäteen, mutta lähtiessä se oli se mikä sai kestämään harmituksen siitä että oli pakko lähteä aina liian aikaisin pois (ovalat vanhemmat…).
    Vaikka en tykkää siitä että jatkuvasti hankitaan uutta krääsää (mitä kyllä teen itsekin, mutta paheksun toimintaani) niin se kun muistaa niin elävästi millaista oli itse olla lapsi ja mitä tunteita kävi läpi niin kyllä niistä leluista tuli rakkaita. Tänäänkin tytöllä oli hänen ensimmäiseltä Tykkimäkireissultaan hankittu pehmokäärme päiväkodissa mukana. on tärkeä.

  • Puumis
    7.3.2019 at 14:14

    Kuitenkin menitte taksilla ettekä…kröhöm…kävelleet sinne? :D (Nimim. EIKOSKAANENÄÄ) Oliko nuo sieltä ”lehmäkaupasta”? :) P.S. Nyt jo ikävä aurinkoa!

  • Onneli Winter/onnelin elämää
    8.3.2019 at 13:32

    Jep. Klassinen vanhemman moka :D Lahjonta etukäteen joka tässä tapauksessa ei tuottanut tulosta. Mutta positiivista että retkeltä jäi jotain tärkeää mieleen ;) Toi phamppyyri on kyllä likkis.