Lo lo lo lo lo lo lo lo (blogi)lomalle!

Nyt on kuulkaas huikeita uutisia. Eiks näin aina näissä blogeissa sanota, kun yritetään kerätä odotuksia sille, että ens viikolla mulle tapahtuu jotain, mikä oikesti teitä ei kiinnosta pätkän vertaa. Haha.

Lue: vain mulle itselleni merkitsevää, muut tuskin sitä huomaavatkaan.

Mutta siis.

Mä olen kirjoittanut tätä blogia 7,5 vuotta. Olen kirjoittanut jouluaattona, juhannuksena ja pitkänäperjantaina. Olen kirjoittanut lapsivettä valuvana synntyslaitokselta ja pää pallona leukaleikkauksen jälkeen kirurgisen sairaalan osastolta. Olen kirjoittanut sähköttömältä saarelta Burman rajan tuntumassa, kun rannan toisesta päästä bambumajasta löytyi saksalaisen Günterin wifi-verkko, jota hän pienenä bisneksenään vuokrasi meille muille robinsoncrusoewannabeille.

Maksimissaan blogissa on tainnut olla joskus kolmen päivän taukoja. Mutta aina muulloin olen kirjoittanut kirjoittanut kirjoittanut ja painanut äfvitosta kommenttikenttää ladatessani: onko kukaan kommentoinut mitään?

(ja tehän olette, ihanat)

Käytiin keräämässä syksyn lehtiä askarteluihin.

En ole kirjoittanut, koska minun olisi ollut pakko. Vaan koska olen halunnut. En ole halunnut tai tarvinnut mitään blogilomabreikkejä!

Samasta haluamisesta oikeastaan on kyse myös nyt. Pitkin syksyä mielessäni on pilkahdellut, että mitä jos mä syysloman yhteydessä pitäisin lomaa myös blogista…? Miltäköhän se tuntuisi? Oikeastaan mä haluaisin sitä.

Kokonainen viikko vain perheelle, ilman että ”äiti tekee ihan nopeasti vaan tän yhden pienen homman.” Ja myös ”mä vastaan vielä kaks kommenttia”, josta on tullut Joelille vakiovitsailun aihe. Koskaan mä en voi tehdä mitään (okei liiottelen), koska vielä kaks kommenttia.

Tämä kuulostaa varmasti vähän kummalliselta. Mutta jonkinlaisesta addiktiostahan tässä tietysti on kyse! Miksi ihmeessä olisin kirjoittanut random-postauksen silkkimakuupussistani (oi kyllä) sen Günterin wifissä, jos en jollain tavalla olisi tähän koukussa…?

Tämän kirjoittamisen palkitsevuus, tämä se mun koukku on. Että mä kirjoitan, sitten joku kommentoi, joku muu painaa sydäntä – tieto siitä, että joku lukee. Kirjoitan, joku lukee, olen siis olemassa.

Tosi outoa. Kyllä tämä joku addiktio selvästi on.

Pähkäilin pari päivää sitten Instassa, että aion pitää blogiloman joo joo joo, mutta jätänkö tosiaankin kannettavan kotiin. Mitä jos tekee mieli ihan ihan ihan vähän kirjoittaa. Mitä jos tulee joku hauska juttu mieleen! Joku pikkupikkujuttu vaan. Tein sitten ihan äänestyksenkin. Sen voitti vastausvaihtoehto ”jätä se kone kotiin, urpo!”.

Ihana vakkari muistutti mulle privaviestinä, että hei voisit antaa meille lukijoillekin pienen loman. Että ei tarvitse ihan joka päivä käydä kurkkimassa, että onko uutta tekstiä – tai tuntea huonoa omatuntoa, jos on jäänyt paljon luettavaa, kun ei ole ehtinyt.

Mahtava ajatus! Blogiloma myös lukijoille, haha!

Joten olkaapa hyvä, saatte loman Puutalobabysta!

Haha.

Eli siis: mä jätän koneen kotiin. Mä en kirjoita bloggauksia syyslomalla. Mä myöskin laitan kommenttikentän tänään illalla kiinni (heti arvontojen päättymisen jälkeen), jotta en ole sitten puolen tunnin välein painamassa äfvitosta uusia kommentteja odottaen.

Radikaalia hei!

(voisi käyttää myös sanaa: säälittävää)

Instaa ja Insta Storya varmasti päivitän – siihenkin syyksi voisin sanoa tämän saman, että koska haluan. Se tuntuu kivalta ajatukselta; jakaa ehkä sitten muutaman kuvanräpsyn tai mihinkäänasiaanriippumattoman tarinanpätkän.

Hyvää syksyistä viikkoa siis, te kaikki ihanat! Ja hyvää syyslomaa teille, joilla loma myös on!

(mä oon kummallinen, mutta mulla tulee teitä ikävä – mutta kommentoikaa vaikka Instaan!)

Palaan linjoille syysloman jälkeen maanantaina, 21. lokakuuta.

Ja ai niin, Kreikkaan siis lähdetään, Rodokselle pakettimatkalla (eka kerta pakettimatka perheen kanssa), ja siitä vielä pariksi päiväksi eteenpäin pikkusaarelle. Aion syödä joka päivä fetasalaattia!

 

PS. Eli tähän iltaan klo 20 asti käynnissä vielä kaksi arvontaa: Apobase-tuotepaketti täällä ja 50 euron K-ryhmän lahjakortti täällä. Arvon voittajat tänään illalla ja laitan voittajille meiliä! Ja huomenna aamulla:

Mä oon laulanut tätä perjantai-illasta asti.

21
Like
4

You Might Also Like

  • Heidi A
    12.10.2019 at 17:23

    Näkyihän lomasta, viikko ilman konetta tekee ihmiselle ihmeitä ;) <3

    • krista
      12.10.2019 at 20:45

      Kiitos! Ja hih, koskakohan mä oon viimeksi kokeillut viikkoa ennen konetta – ennen lapsia! Aikoinaan reppureissuilla ei ollut konetta, ehkäpä tässä nyt pääsisi samanlaiseen vapauden fiilikseen <3

  • Miitu
    12.10.2019 at 18:06

    Oikein! Terveiset mummolan lomatunnelmista: Kuopuksen lemppari-Ti-Ti pyörii perinteisesti taustalla 😅

    • krista
      12.10.2019 at 20:46

      Maasta ja kaupungista riippumatta, Ti-Ti Nalle pysyy :D Terveiset Kuopioon! <3

  • Sini
    12.10.2019 at 19:36

    Hyvää lomaa!
    Ja hei, jos joku ihan huisinhauskanmahtavanbrilliantti juttu tulee mieleen… Niin saahan sen aina johonkin raapustettua muistiin. ;)

    • krista
      12.10.2019 at 20:47

      Totta! Sitä on vaan tottunut jotenkin kaikki kuulumiset pullauttamaan suht tuoreeltaan ulos :D Ja kiitos! <3

      • Anna
        12.10.2019 at 22:07

        Pullautat ne suullisesti instagramiin sitten ;) Puhuminen on nopeampaa ja vaivattomampaa kuin kirjoittaminen=vähemmän häiritsee lomaa.
        Ja JOS siltä tuntuu voi tehdä loman jälkeen sen lomapostauksenkin :)

        • krista
          12.10.2019 at 22:08

          Just näin! Ja jos multa alkaa tulla järjettömiä Insta-jaaritteluita, niin aina voi sanoa, että NYT LOPETA :D No, yritän keskittyä lomailuun <3

  • krista
    12.10.2019 at 22:41

    Voittajat on arvottu (ja heille lähtenyt meiliä) ja laukut pakattu, ja nyt nukkumaan, jotta aamulla pirteänä (he he) kentällä! Halauksia kaikille! Nyt mä suljen kommenttikentän. En edes tiedä, mistä se tehdään, kun en ole koskaan tehty. Mutta lähden etsimään oikeaa nappia :D

    Nähdään virtuaalimaailmassa viikon päästä (paitsi Instassa tietty aiemminkin)!

  • krista
    21.10.2019 at 19:49

    Testi testi