Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Reiman kanssa.
Reima täyttää tänä syksynä 75 vuotta. Mun äiti (eli meidän lasten ämmi) täyttää tänä syksynä 79 vuotta. Tässä kuvassa molemmat synttärisankarit ♥
Ämmi ja lapset ratsastivat keppihevosilla metsään.
Liikkumisen ilo ja tärkeys on kulkenut meidän suvussa sukupolvesta toiseen – vanhemmilla sukupolvilla erityisesti arkiliikunnan ja reipashenkisen elämäntavan myötä. Oma 79-vuotias äitini esimerkiksi pyöräilee (autoa hän ei omista) joka ikinen päivä Sotkamon keskustaan kerran tai kaksi; vaikkapa vain yhden maitopurkin hakemaan kaupasta, tai kirjastoon lukemaan päivän lehdet. Tärkeintä on se itse liikkuminen siinä – ei niinkään se, että mitä siellä perillä tekee. Kilometrejä tulee päivässä viidestä kymmeneen, säällä kuin säällä.
Talvellakin hän kulkee pyörällä – tai jos on pyörätiet ihan umpihankea, niin sitten tietysti potkukelkalla.
Omasta mielestäni hänestä ei mitenkään voisi uskoa, että hän on kohta jo kahdeksankymppinen. Koko elämänmittainen liikkuminen näkyy vetreytenä ja hyvänä ryhtinä!
Myös äidinäidilleni (mun oma ämmi) hyvä ryhti oli kunnia-asia. Hän harjoitteli ryhtiään säännöllisesti seisomalla ovenpieltä vasten ja tarkistamalla, että selkä pysyy suorassa. Ja pysyi se! Hän eli 100-vuotiaaksi asti, ja meidän seuraavien sukupolvien tähtäin on ihan samassa!
Molemmilla lapsilla Reiman Fern-kevytuntsikat; iso kiitos teille, jotka viime postauksessa suosittelitte kevytuntuvatakkia koululaiselle!
Mä myös haluan olla tässä sukupolvien ketjussa sellainen lenkki, joka välittää liikkumisen ilon ja tärkeyden eteenpäin seuraavalle sukupolvelle. Osittain se käy ihan luonnostaan! Mä ja Joel ollaan itse asiassa molemmat just niitä sellaisia vanhempia, jotka eivät mitenkään malta olla tulematta keikkumaan mukaan kiipeilytelineisiin ja kiipeämättä kiville ja puihin.
Kas tässä aviomieheni puussa.
Ja tässä jälkikasvuni (bongaathan toisenkin?) puussa.
Meidän perhe näköjään viihtyy ihan erityisen hyvin puussa.
Reima täyttää tosiaan tänä vuonna 75 vuotta. Tunteeko kukaan sen historiaa? Mä itse en tiennyt tätä: Reiman toiminta alkoi armeijan vaatteista! Pallo-Paita Oy valmisti siis armeijan varusteita, ja se siirrettiin talvisodan aikana pommitusten vuoksi Helsingistä Kankaanpäähän. Välirauhan aikana Pallo-Paita pääsi muuttamaan takaisin Helsinkiin, mutta Kankaanpäähän jäi työtilat sekä osaavaa työvoimaa. Sitä kannatti tietysti hyödyntää!
Tästä syntyi Kankama oy, joka muutti myöhemmin nimensä Reimaksi. Sodan jälkeen oli puutetta raaka-aineista, joten tärkeää oli totta kai kierrätys: ensimmäisiä tuotteita eli naisten työtakkeja alettiin valmistaa armeijan lumipuvuista kierrätetystä materiaalista.
Vau!
70-luvun Reima-muotia.
Kuka on kuullut materiaalista nimeltään Enstex? Mulle se on sanana ja lapsuuden vaatemainoksista ihan tuttu! 1960-luvulla se oli ennenkuulumaton uutuus. Suomalainen Reino Koski suunnitteli Reima-Pukineelle tämän Enstex-materiaalin ja siitä valmistetun lasten ulkoiluhaalarin. Sen kestävyys ja ominaisuudet mullistivat lasten ulkoleikit ja antoi ihan uusia mahdollisuuksia ulkoiluun säällä kuin säällä.
Varmaan ensimmäisiä suomalaisia lasten teknisen pukeutumisen materiali-innovaatioita!
Enstex-haalari syksyltä 1977.
1990-luvulla Reimalla lisättiin Enstexiin mikrohuokoista polyuretaania, jotta Enstexiä oltaisiin saatu vielä vedenpitävämmäksi. Siitä tuli kuitenkin liian paksua. Kehitystyötä jatkettiin, ja lopulta pitkän työn tuloksena kehitettiin Reimatec: suojaava, hengittävä ja vedenpitävä materiaali.
Pusakka Reiman Birger, housut monivuotinen lemppari Idea.
Niin kuin tiedätte, mehän vannotaan teknisen laadukkaan ulkopukeutumisen nimiin. Mut on tehty sokerista, joten en todellakaan halua kastua tai olla kylmänä. Säällä kuin säällä ulkoilussa on mulle se tärkeä juttu, että sen täytyy olla mukavaa säällä kuin säällä. Ei kylmänä, varpaat märkinä ja hampaat kalisten!
Jos haluatte palauttaa mieliin, miltä musta tuntui ennen kuin mulla oli vedenpitävät Reiman Wetter-kengät, niin mun märkävarvasfiilikset voi palauttaa mieliin täältä. (sisältää tähdellä peitettyjä voimasanoja, sori)
Ja meidän lapset on ihan samanlaisia kuin mä; samasta sokerista tehtyjä, ha. He rakastavat ulkoilua ja lähiluonnossa liikkumista ja juoksevat tuolla pitkin pihoja joka päivä, mutta varusteiden pitää olla sopivat. Toinen palelee helposti, joten lämmintä ja vedenpitävyyttä tarvitaan. Toinen taas ei kestä ikävältä tuntuvia materiaaleja, puristavia tai kinnaavia kohtia, ryppyjä alla olevissa vaatteissa tai kiviä kengissä.
Molemmat liikkuvat, kiipeilevät, juoksevat ja keikkuvat, joten vaatteiden pitää joustaa ja niissä pitää olla helppo liikkua.
Kun sellaiset varusteet on, niin ulkoilu on oikeasti kivaa säällä kuin säällä.
Sadeasuja vuoden 1968 keväältä. Materiaali näyttää vielä jäykältä, mutta kuoseissa on jo reimamainen fiilis! Voi näkisipä nämä väreissä, että minkä väriset ovat olleet!
Onnea siis synttärisankari-Reimalle ja kiitos 75-vuotiaalle ikinuorelle kaikesta siitä kehitystyöstä, jonka myötä suomalaiset lapset (ja muuallakin maailmassa nykyisin!) pystyvät liikkumaan ulkona mukavasti! Erityisesti meidän sääolosuhteissa tällaisia materiaaleja tarvitaan, jotta liikunnan ilo pysyy yllä!
Ja edelleen olen sitä mieltä, että esimerkiksi espanjalaiset saisivat ottaa meidän suomalaisten lasten pukeutumisesta mallia; siellä kun lapset menevät ihan hepenissä ja leikissä hankalissa tylli- ja tekokarvavermeissä silloin, kun suomalaisilla on jo kuorivaatteet ja merinovillakerrokset päällä. Kansainvälisen verkkokaupan myötä ennustan kyllä Reimalle läpimurtoa ympäri maailman, kun muuallakin hoksataan, miten mukava on liikkua säähän sopivassa varustuksessa!
Söpöstelyä vuosilta 1969 ja 2019. Eli 50 vuoden ero kuvissa, mutta lasten poseerauseleet on samat, hih! Eka kuvan tyttö on varmaan noin kuusikymppinen siis nykyään, tunnistaakohan joku vaikka äitinsä kuvasta…?
Löytyykö teiltä omia nostalgisia Reima-muistoja – tai onko joku Reiman vaate tai tekninen ominaisuus helpottanut teidän tapaa liikkua? Kommentoi tähän alle, niin osallistut samalla arvontaan!
Kaikkien pe 4.10. klo 18 mennessä kommentoineiden kesken arvon kahdet Reiman heijastavat topparukkaset eli Vilkku-rukkaset, eli arvon ne siis kahdelle eri voittajalle.
Ihan huiput muuten nuo heijastavat hanskat – taas yksi huippuhyvä Reiman innovaatio meidän sääolosuhteisiin eli talven ikuiseen pimeyteen, haha. Mutta iso suositus noille hanskoille, oikeasti näkyvät hyvin!
Reima-muistot kehiin siis! Onko kenelläkään ollut Reimaa jo itsellä lapsena?
Tässä mun lapsuuden ulkoilu-lookia:
Kuvien takana luki vuosiluvut 1978 (1-vuotias) ja 1980 (3-vuotias).
”Koska sä oot viimeksi käynyt pilkillä?”, Joel kysäisi.
”Luultavasti silloin, kun tuo kuva on otettu”, minä vastasin.
M
29.9.2019 at 15:20Haalarien käyttöikää ehdottomasti parantaa vahvemmasta kankaasta tehty alaosa. Meillä ainakin ollut tarpeen:D
Maari
29.9.2019 at 20:44Hei tämä postaus innoitti minuakin Reima-muistoihin. En muista oman lapsuuteni vaatteita, mutta Reiman vaatteet ovat tulleet omien lasteni myötä hyvin tutuiksi. Ollaan tykätty tosi paljon kyseisistä vaatteista, mutta yksi talvihaalari on ollut aivan uskomaton!
Ostin sen kirpputorilta käytettynä vuonna 2013 kun esikoinen oli 1-vuotias. Esikoinen käytti haalaria talvella 2013 ja 2014. Haalari siirtyi sitten sujuvasti talveksi 2015 pikkusiskolle. Ja pakko oli tarkistaa kuvista että vuonna 2016 se oli myös pikkusiskon käytössä osan aikaa, kunnes jäi pieneksi. Noh, tämä superhaalari oli talvella 2017 taas seuraavalla käyttäjällä, kolmannella lapsellamme. Ja nyt taas se on valmiina talveksi neljännelle lapselle, nuorimmaisellemme. Tuli jo testattua nyt syksyllä Lapin reissulla kylmyydessä, ja ihan täysin toimiva haalari vielä on.
Jotenkin olen äimistellyt kuin se kestää ja kestää! Ainakin siis viidellä konttaavalla /rymyävällä taaperolla.
Reimaa on kiva suosia, kun on vieläpä suomalainen merkki. Ois mahtava testata näitä Vilkkuhanskoja, jos arpaonni osuisi kohdalle ottaisin esikoiselle sopivat hanskat. Laitettaisiin kunnolla testiin, että monelle vielä voisi siirtää eteenpäin. :)
krista
30.9.2019 at 10:16Vau! Meillä kans on ollut tällainen ihmehaalari! Siitä oon kertonutkin (näkyy mm. täällä https://www.puutalobaby.fi/brandilahettilas-alekoodi-reimalle/ ), se vihreä välikausihaalari, joka oli ihan hämmästyttävän kestävä! Se lähti nyt meiltä Hope ry:lle, olisi kiinnostava tietää, kuinka monta lasta se vielä meidän jälkeen kestää. Mutta siis se oli ekan Reiman blogiyhteistyön myötä saatu haalari, ja se oli meidän molemmilla lapsilla käytössä keväästä 2015 kevääseen 2019 asti joka kevät ja joka syksy! Seela konttasi sen johinkin terävään ja polveen tuli viiltoreikä, mutta lättäsin siihen heijastinteipin päälle, ja sen kanssa toimi vielä seuraavat pari vuotta! Oi toivottavasti joku sen Hope ry:n kautta kelpuuttaa (vaikka onkin se paikattu reikä), kun se oli vaan niin niin niin hyvä haalari!
Nina
29.9.2019 at 21:53Todellakin on Reima-muistoja! Ekaluokalla minulla ja muutamilla muilla tytöillä oli välituntisin Reima-klubi, jonka nimi oli (yllätys yllätys) keksitty siitä, että kaikilla meillä oli Reiman vaatteet :D Yksi entisistä Reima-klubilaisista on nyt tyttäreni kummitäti ja tärkeä ystäväni, joten voisinpa jopa väittää Reima-vaatteisiin pukeutumisen saattaneen alulle elinikäisen ystävyyden :D Omien lasten pukeutumisessa suosin myös Reimaa. Kengät on Kuomat, muuten Reimaa päästä varpaisiin :D
krista
30.9.2019 at 10:10Voi miten ihana, Reima-klubi <3 Meidän lapset niii-iiiin olisivat Reima-klubissa :D
Kati K.
30.9.2019 at 01:12Enpä muuten ole täysin varma, mutta luultavasti kyllä! Äitini on sen verran kotimaisuuden puolestapuhuja, että todennäköisesti Reimaa on päältäni löytynyt. Mielestäni ainakin eräs punamusta toppahaalarini oli Reiman :)
Tilia
30.9.2019 at 09:32Enstex on tuttu materiaali lapsuudesta, haalari oli silloin käytännöllisen tummanruskea… Omilla lapsilla on vähemmän ollut Reimaa, kun laatu ei ole ikävä kyllä mielestäni vastannut hintaa. 10 vuotta sitten Reiman haalarit kestivät meidän suvussa neljällä lapsella ja vielä pystyi antamaan vaatteen eteenpäin, mutta viime talveksi uutena ostettu ja yhden koulutytön käyttämä Reiman toppatakki ja -housut olivat huonoina jo puolivälissä talvea: vetskari hajalla, taskujen nepparit irti ja kankaat rikki housujen lisäksi myös takista. Perheen toinenkin koululainen oli omaan Reiman toppatakkiinsa viime talvena tyytymätön, kun vetskaria ei saa alapäästä auki eikä takki päällä pystynyt pyöräilemään kouluun. Ihan vinkiksi tämä sinne suunnitteluosastolle, jos liikunnallisuutta ajatte takaa näissä vaatteissa. Nykyään myös moni tarhaikäinen pyöräilee päivähoitoon ainakin täällä susirajan takana, missä on muotia ajella pyörällä töihin ja hoitoon (koska yksityisautoilu on out ja joukkoliikenne on olematon), kuulemma tämä talvipyöräily lisääntyy siellä pääkaupunkiseudullakin.
Kristina
30.9.2019 at 13:02Ulkovaatteet tuntuu kehittyneen ihan valtavasti. Omat toppavaatteet lapsena 90-luvulla oli sellaista hentoista (hentoinen oli värikin) materiaalia, joka suunnilleen imi kaiken veden itseensä. Lumessa peuhaamisen jälkeen tultiin sisälle vettä valuvana.😁 Samoin hanskat oli aina läpimärät.
veganzerowastefamily
1.10.2019 at 15:25”Huonoa säätä ei ole olemassakaan, on vain huonoja vaatteita” on mun motto mitä tulee omaan ja lasten ulkoiluun ;-).
Hyvät ulkoluvaatteet on siis meidänkin kolmilapsisessa perheessä tärkeitä. Juuri siksi mua kiinnostaisi tietää enemmän Reiman vastuullisuudesta mitä tulee työolosuhteisiin jne. joista tuossa aiemmin jo toinen kommentoija mainitsikin. Lisäksi itseäni on viime vuosina alkanut mietityttää entistä enemmän ns. teknisten vaatteiden ympäristövaikutukset, esim. vaatteista irtoava mikromuovi kun niitä pestään tai vaatteiden tuotannossa käytetyt kemikaalit.
(Huom! En halua osallistua kommentillani arvontaan, meillä on ulkovaatteita jo tarpeeksi.)
krista
1.10.2019 at 15:57Toi vastuullisuuspuoli on tosi tärkeää! Ja se kiinnostaa muakin ja oon siitä kirjoittanutkin – ja tykkään siitä, että Reima on niin mahtavan avoin näissä. Ootko lukenut nämä? Teknisestä vaateesta tämä viime syksynä: https://www.puutalobaby.fi/lasten-ulkovaatteiden-ekologisuus/ Ja ”missä vaate on valmistettu ja kuka siitä saa ja mitä täällä: https://www.puutalobaby.fi/mita-reiman-haalari-on-syonyt/ Tämäntyyppisiä juttuja kirjoitan mielelläni lisää ja Reimakin suhtautuu täysin kannusten ja innostaen tähän aihepiiriin!
Riina
1.10.2019 at 20:53Lapsena oli itselläkin Reimaa ja nyt omilla lapsilla kanssa. Pääasiassa kirppikseltä ostettuina. :)
Katja H
2.10.2019 at 18:101,5 – vuotiaalle talvirukkaset jos voitto osuu kohdalle 👍🏻
Maria
3.10.2019 at 08:53Reiman Wetterit ja Patterit on ehdottomasti ainoat kengät jotka lapselle talveksi ostan.
Petri
3.10.2019 at 09:39Nyt täytyy sanoa, etten tiedä olenko itse käyttänyt lapsena Reimaa mutta on tuttu merkki ja kestävä. Jos voitan niin 6 vuotiaalle pojalle hanskat tulisivat.
Nasku
3.10.2019 at 10:16Mun mielestä Reiman kestävyyttä ja laadukkuutta hyvin kuvaa se, että ainoastaan Reiman ulkovaatteet halusin säästää esikoiselta mahd.tuleville pikkusisaruksille (vaikka toisen/toisten lapsen saaminen piti olla erittäin epätodennäköistä) . Vaatteet ovat melkein pakastavedettyjä, kun ovat olleet vain yhdellä lapsella käytössä.
Nyt kainalossa tuhisee kuukauden ikäinen pikkusisko, joka saa nyt 5-vuotiaan isosiskon kaikki Reimat tulevina vuosina käyttöön 😍
anna s.
3.10.2019 at 12:29En muista, että itse olisin pienenä reimaa käyttänyt, mutta omaa poikaani olen Reimaan pukenut paljon. Reiman vaatteita olen pojalleni perinyt sisarusten lapsilta, sekä paljon tullut myös itse hankittua. Ovat kestäviä ja kivannäköisiä, siis omaan mieleen ja lapsenkin mieleen :)
hilkka
4.10.2019 at 05:51Reiman tuotteita olen ostanut lapsilleni, sekä myös lapsenlapsilleni. Hyviä laatutuotteita, varsinkin suomen säähän :)