Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Reiman kanssa.
Reima täyttää tänä syksynä 75 vuotta. Mun äiti (eli meidän lasten ämmi) täyttää tänä syksynä 79 vuotta. Tässä kuvassa molemmat synttärisankarit ♥
Ämmi ja lapset ratsastivat keppihevosilla metsään.
Liikkumisen ilo ja tärkeys on kulkenut meidän suvussa sukupolvesta toiseen – vanhemmilla sukupolvilla erityisesti arkiliikunnan ja reipashenkisen elämäntavan myötä. Oma 79-vuotias äitini esimerkiksi pyöräilee (autoa hän ei omista) joka ikinen päivä Sotkamon keskustaan kerran tai kaksi; vaikkapa vain yhden maitopurkin hakemaan kaupasta, tai kirjastoon lukemaan päivän lehdet. Tärkeintä on se itse liikkuminen siinä – ei niinkään se, että mitä siellä perillä tekee. Kilometrejä tulee päivässä viidestä kymmeneen, säällä kuin säällä.
Talvellakin hän kulkee pyörällä – tai jos on pyörätiet ihan umpihankea, niin sitten tietysti potkukelkalla.
Omasta mielestäni hänestä ei mitenkään voisi uskoa, että hän on kohta jo kahdeksankymppinen. Koko elämänmittainen liikkuminen näkyy vetreytenä ja hyvänä ryhtinä!
Myös äidinäidilleni (mun oma ämmi) hyvä ryhti oli kunnia-asia. Hän harjoitteli ryhtiään säännöllisesti seisomalla ovenpieltä vasten ja tarkistamalla, että selkä pysyy suorassa. Ja pysyi se! Hän eli 100-vuotiaaksi asti, ja meidän seuraavien sukupolvien tähtäin on ihan samassa!
Molemmilla lapsilla Reiman Fern-kevytuntsikat; iso kiitos teille, jotka viime postauksessa suosittelitte kevytuntuvatakkia koululaiselle!
Mä myös haluan olla tässä sukupolvien ketjussa sellainen lenkki, joka välittää liikkumisen ilon ja tärkeyden eteenpäin seuraavalle sukupolvelle. Osittain se käy ihan luonnostaan! Mä ja Joel ollaan itse asiassa molemmat just niitä sellaisia vanhempia, jotka eivät mitenkään malta olla tulematta keikkumaan mukaan kiipeilytelineisiin ja kiipeämättä kiville ja puihin.
Kas tässä aviomieheni puussa.
Ja tässä jälkikasvuni (bongaathan toisenkin?) puussa.
Meidän perhe näköjään viihtyy ihan erityisen hyvin puussa.
Reima täyttää tosiaan tänä vuonna 75 vuotta. Tunteeko kukaan sen historiaa? Mä itse en tiennyt tätä: Reiman toiminta alkoi armeijan vaatteista! Pallo-Paita Oy valmisti siis armeijan varusteita, ja se siirrettiin talvisodan aikana pommitusten vuoksi Helsingistä Kankaanpäähän. Välirauhan aikana Pallo-Paita pääsi muuttamaan takaisin Helsinkiin, mutta Kankaanpäähän jäi työtilat sekä osaavaa työvoimaa. Sitä kannatti tietysti hyödyntää!
Tästä syntyi Kankama oy, joka muutti myöhemmin nimensä Reimaksi. Sodan jälkeen oli puutetta raaka-aineista, joten tärkeää oli totta kai kierrätys: ensimmäisiä tuotteita eli naisten työtakkeja alettiin valmistaa armeijan lumipuvuista kierrätetystä materiaalista.
Vau!
70-luvun Reima-muotia.
Kuka on kuullut materiaalista nimeltään Enstex? Mulle se on sanana ja lapsuuden vaatemainoksista ihan tuttu! 1960-luvulla se oli ennenkuulumaton uutuus. Suomalainen Reino Koski suunnitteli Reima-Pukineelle tämän Enstex-materiaalin ja siitä valmistetun lasten ulkoiluhaalarin. Sen kestävyys ja ominaisuudet mullistivat lasten ulkoleikit ja antoi ihan uusia mahdollisuuksia ulkoiluun säällä kuin säällä.
Varmaan ensimmäisiä suomalaisia lasten teknisen pukeutumisen materiali-innovaatioita!
Enstex-haalari syksyltä 1977.
1990-luvulla Reimalla lisättiin Enstexiin mikrohuokoista polyuretaania, jotta Enstexiä oltaisiin saatu vielä vedenpitävämmäksi. Siitä tuli kuitenkin liian paksua. Kehitystyötä jatkettiin, ja lopulta pitkän työn tuloksena kehitettiin Reimatec: suojaava, hengittävä ja vedenpitävä materiaali.
Pusakka Reiman Birger, housut monivuotinen lemppari Idea.
Niin kuin tiedätte, mehän vannotaan teknisen laadukkaan ulkopukeutumisen nimiin. Mut on tehty sokerista, joten en todellakaan halua kastua tai olla kylmänä. Säällä kuin säällä ulkoilussa on mulle se tärkeä juttu, että sen täytyy olla mukavaa säällä kuin säällä. Ei kylmänä, varpaat märkinä ja hampaat kalisten!
Jos haluatte palauttaa mieliin, miltä musta tuntui ennen kuin mulla oli vedenpitävät Reiman Wetter-kengät, niin mun märkävarvasfiilikset voi palauttaa mieliin täältä. (sisältää tähdellä peitettyjä voimasanoja, sori)
Ja meidän lapset on ihan samanlaisia kuin mä; samasta sokerista tehtyjä, ha. He rakastavat ulkoilua ja lähiluonnossa liikkumista ja juoksevat tuolla pitkin pihoja joka päivä, mutta varusteiden pitää olla sopivat. Toinen palelee helposti, joten lämmintä ja vedenpitävyyttä tarvitaan. Toinen taas ei kestä ikävältä tuntuvia materiaaleja, puristavia tai kinnaavia kohtia, ryppyjä alla olevissa vaatteissa tai kiviä kengissä.
Molemmat liikkuvat, kiipeilevät, juoksevat ja keikkuvat, joten vaatteiden pitää joustaa ja niissä pitää olla helppo liikkua.
Kun sellaiset varusteet on, niin ulkoilu on oikeasti kivaa säällä kuin säällä.
Sadeasuja vuoden 1968 keväältä. Materiaali näyttää vielä jäykältä, mutta kuoseissa on jo reimamainen fiilis! Voi näkisipä nämä väreissä, että minkä väriset ovat olleet!
Onnea siis synttärisankari-Reimalle ja kiitos 75-vuotiaalle ikinuorelle kaikesta siitä kehitystyöstä, jonka myötä suomalaiset lapset (ja muuallakin maailmassa nykyisin!) pystyvät liikkumaan ulkona mukavasti! Erityisesti meidän sääolosuhteissa tällaisia materiaaleja tarvitaan, jotta liikunnan ilo pysyy yllä!
Ja edelleen olen sitä mieltä, että esimerkiksi espanjalaiset saisivat ottaa meidän suomalaisten lasten pukeutumisesta mallia; siellä kun lapset menevät ihan hepenissä ja leikissä hankalissa tylli- ja tekokarvavermeissä silloin, kun suomalaisilla on jo kuorivaatteet ja merinovillakerrokset päällä. Kansainvälisen verkkokaupan myötä ennustan kyllä Reimalle läpimurtoa ympäri maailman, kun muuallakin hoksataan, miten mukava on liikkua säähän sopivassa varustuksessa!
Söpöstelyä vuosilta 1969 ja 2019. Eli 50 vuoden ero kuvissa, mutta lasten poseerauseleet on samat, hih! Eka kuvan tyttö on varmaan noin kuusikymppinen siis nykyään, tunnistaakohan joku vaikka äitinsä kuvasta…?
Löytyykö teiltä omia nostalgisia Reima-muistoja – tai onko joku Reiman vaate tai tekninen ominaisuus helpottanut teidän tapaa liikkua? Kommentoi tähän alle, niin osallistut samalla arvontaan!
Kaikkien pe 4.10. klo 18 mennessä kommentoineiden kesken arvon kahdet Reiman heijastavat topparukkaset eli Vilkku-rukkaset, eli arvon ne siis kahdelle eri voittajalle.
Ihan huiput muuten nuo heijastavat hanskat – taas yksi huippuhyvä Reiman innovaatio meidän sääolosuhteisiin eli talven ikuiseen pimeyteen, haha. Mutta iso suositus noille hanskoille, oikeasti näkyvät hyvin!
Reima-muistot kehiin siis! Onko kenelläkään ollut Reimaa jo itsellä lapsena?
Tässä mun lapsuuden ulkoilu-lookia:
Kuvien takana luki vuosiluvut 1978 (1-vuotias) ja 1980 (3-vuotias).
”Koska sä oot viimeksi käynyt pilkillä?”, Joel kysäisi.
”Luultavasti silloin, kun tuo kuva on otettu”, minä vastasin.
Sonja
27.9.2019 at 14:22Oioi, osuiskohan kerrankin voitto kohdille :D
Sanna
27.9.2019 at 14:24Tuoreena äitinä olen vasta vähitellen tutustumassa jälleen Reimaan. Nostalgisia fiiliksiä luo ajatus, että esikoinen käyttää samaa merkkiä kuin itse aikanaan lapsena.
minttu47
27.9.2019 at 14:34Reiman vaatteet on ollut itsellä lapsena käytössä ja nyt myös omilla lapsilla. Erityisesti haalareissa, hanskoissa ja kengissä arvostan tec:ä. Nuo heijastavat hanskat on tosiaan huippukeksintö. Yhdet meiltä vasta löytyy esikoiselta, toivottavasti arvonnassa onni suosii!
Kurmeluu
27.9.2019 at 14:35Reiman otteet, askareet ja villavuorinen tomino katkaisi meidän ”märät rukkaset” – kierteen. Niillä pysyy tassut kuivina muruilla. ❤️
Nämä vilkut olisi ihana testata ekaluokkalaiselle jonka haluaisin vuorata täysin heijastimilla kun yksin kulkee koulumatkaa ja alkaa tulla jo todella pimeää 😬
krista
27.9.2019 at 14:47Mulla oli muuten itsellä lapsella aina tuollaiset lapinlapaset, näkyy pilkkikuvassa. IHANAT, mutta aina märät ja niihin kertyi lumikokkareita :D Ei ollut Askare- tai Vilkku-rukkasia silloin :)
–
Ja joo, koululaiselle ehdottomasti heijastinhommat kuntoon! Kohta ne pimeät aamut alkaa… Nuo Vilkut on kyllä koulutielle tosi hyvät!
Asilah
27.9.2019 at 15:13Enstexin muistan minäkin, 80 luvulta. Mukana arvonnassa!
Kirmi
27.9.2019 at 15:47Itse vaatetan oman lapseni ulkovaatteiden osalta pääosin reimaan. En muista, että onko itselläni ollut lapsena jotain tiettyä reiman vaatetta, mutta varmaankin, koska niin mieluusti sitä omallakin suosin jo minivauvasta lähtien.
krista
27.9.2019 at 16:13Oi mä muuten muistan meidän lasten ensimmäisen Reiman vaatteen, saatiin se sukulaiselta lahjaksi! Äitiyspakkauksen toppahaalari oli keskoksena syntyneelle minivauvalle vielä liian iso, joten (nyt jo edesmennyt) sukulainen osti meille lahjaksi sellaisen koon 56 pienemmän toppahaalarin <3 Sellaisen, joka oli vetskarilla laitettavissa myös pussimaiseksi, ja se oli tosi näppärää. Heti tuli sellainen olo, että nyt on hyvää ja laadukasta vaatetta lapselle, eli kyllä se merkin tuoma mielikuva oli vahva tosiaan meilläkin jo entuudestaan ennen lapsia. Ja se eka Reiman vauvanhaalari on vieläkin tallessa, ei olla raaskittu kierrättää eteenpäin vaan se on hillottu muistoksi! <3
-
Paitsi heeeeei, eiks äitiyspakkauksen toppahaalarikin ollut Reimaa...?
Larppa
27.9.2019 at 22:47Itse muistelin kans että eikös se äitiyspakkauksen haalari ollu Reimaa; siitä se ajatus sitten lähti ja lapsille on Reimaa hommattu jatkossakin! Ulkosuomalaisena kiva kun Reimaa voi tilata myös ulkomaille.
Aino
27.9.2019 at 16:31Mulla on ollut ihan aitoa enstexiä silloin kasarilla päällä :) Se haalari löytyi jostain varastosta mun jo aikuistuttua, ja se oli säilynyt hämmästyttävän hyvässä kunnossa
krista
27.9.2019 at 16:37Ai hitsi, onko vielä tallessa? Retroaarteita!
Anna
27.9.2019 at 16:38Itse tykkään lapsilla eniten vaatteiden vedenpitävyydestä. En ole kuravaatteiden suurin ystävä 😀
krista
27.9.2019 at 16:42Nämä nykyiset tekniset ominaisuudet on vieneet tän kyllä ihan uudelle ulottuvuudelle, kun kuriksia ei edes välttämättä tarvitse!
Tero
27.9.2019 at 16:57Itselläni on ollut lapsena Reiman vaatteita.
Ja niin niitä on nyt tällä hetkellä myös omilla lapsillanikin.
Johanna
27.9.2019 at 16:59Itselläni on ollut lapsena Reiman haalarit ja niin niitä on nyt tällä hetkellä myös omilla lapsillanikin.
sj
27.9.2019 at 17:26Meillä käytetään vain Reimatecin toppahanskoja, en enää edes harkitse muita.
Sumonen
27.9.2019 at 17:43Reiman toppahaalarit on ollu suosikkeja vuodesta toiseen. Harmi ettei niitä ole enää koossa 164cm, mein ”pikkuiselle” neljäsluokkalaiselle. Hän varmasti onnesta soikeana laittaisi sen edelleen pihaleikkeihin.
Lauralis
27.9.2019 at 18:54Minut on kyllä ”aivopesty” Reiman käyttäjäksi jo lapsena. Itsellä ja neljällä sisaruksellani on ollut varmaan kaikki haalarit joko Reiman tai Lassien.
Omien lasteni ulkovaatteista ja kengistä tällä hetkellä varmaan ainakin 80% on Reimaa. :)
-paula
27.9.2019 at 18:59Mä todellakin vannon Reima(tec)in nimeen! Just eilen käytiin päivittämässä esikoiselle oikean kokoinen välikausikierros päästä varpaisiin. Kerran olen hairahtanut ei-reima-haalariin, virhe. Hajosi yhdessä kaudessa. Reimat on tähän mennessä kestäneet 2-3 käyttäjää! Ja siitä ekologisuudesta mä maksan mielelläni! Samoin oikeasti toimivista ominaisuuksista.
Mut yks pyyntö Reiman suuntaan: alkakaa tehdä Wettereitä/Pattereita myös koossa 39. Pliiiiis!!!
Karina
27.9.2019 at 19:31Meillä on myös suunnilleen kaikki lasten ulkovaatteet olleet aina Reimaa. Se on niin hyvä kun ne on myös hyvännökösiä niin voi samaa takkia käyttää myös ns. parempana kaupunkitakkina niin ei tartte ostaa kahta (ja on siis sillä tavalla hintansa väärtti myös). Reiman ulkohousut oli isoilla lapsilla ihan must, koska kuriksiahan ei voinut enää käyttää. Pikkutaaperolla tykkäsin niistä rukkasista jossa vetoketju sivussa – ne oli kyllä ihan neronleimaus! Niin helppo pukea pieneen käteen ja peukkukin meni paikoilleen (vaikka ei siellä kauaa pysynyt…)
Lapsena en muista mitä mulla oli, mutta muistan vaan sen että aina oli pulkkamäestä tullessa likomärkä. Kodin jokaisella patterilla oli joku mun vaatekappale aluskerrastoa myöten :D Onneksi nyt saa olla kuivana!
En osallistu arvontaan.
Sannikaarina
27.9.2019 at 20:11Olen 70-luvun enstex-lapsi :)
Isäni työskenteli Pallo-paidalla piiitkään myyntitehtävissä ja meidät kolme sisarusta vaatetti Reima.
Omat aikuiset poikani vaatetti Reima – koska ukki :)
Ja hei, 90-luvun puolivälissä tuli reimatec, ihan paras.
Kälyni vuorasi esikoisensa vauvakopan enstexillä ja ihmetteli, kun lapsi oli aina hikipäässä nukkuessaan. No, eihän se enstex ole mikään maailman hengittävin materiaali :D
Meiltä löytyy vanhempien valokuva-albumeista melko kattava Reima-repertuaari kuvina.
Reimaan luotimme myös 2000-luvun alussa syntyneen kuopuksemme ulkovaatetuksessa. Juuri pistin Hopelle ison kasan hänen vanhoja reimojaan.
krista
27.9.2019 at 20:48Eikä!!! Voi hitsi miten mahtavaa, te ootte ihan Reima-edelläkävijöiden sukua, oi miten hienoa että jaoit tämän! <3 Hei ja tuli heti mieleen, että oiskohan Reimalla kiinnostusta teidän valokuva-aarteisiin - varmaan olisi! <3 Pitäkää ainakin huolella tallessa ja vaikka laittakaa talteen myös digimuotoon, noillahan on ihan historiallista arvoakin!
Hiisukas
27.9.2019 at 20:45Minulla oli lapsena paljon Reiman vaatteita, kun läheinen tuttava oli Reimalla töissä. Nyt kaikilla lapsillani on myös. Nuo hanskat olisivat kovin tervetulleet meidän koululaiselle.
Ninni_B
27.9.2019 at 21:09Mäkin haluan patterit (tai wetterit) koossa 39! Hassu, en muista yhtään et olisko itsellö ollut lapsuudessa Reimaa, mut Kankaanpäässä lapsuudessa asuneena muistan et tehtaasta ja tehtaanmyymälästä puhuttiin, siellä käytiin ja kavereiden äitejä tai äidinäitejä oli siellä töissä.
krista
27.9.2019 at 22:17Joo noita tarvittaisiin ehdottomasti isompiakin kokoja! Kolmekasiin taitaa just loppua, höh!
Heidi
27.9.2019 at 21:47Söpöjä nuo lapsuuskuvasi.
Kaisa
27.9.2019 at 22:02Lapsuudenmuistoja ei ole Reimasta, mutta ajattelin ihan vakavissani ostaa lapsen lisäksi itselleni Reiman talvikengät- koko 37 menee hyvin, joissain malleissa myös koko 36 😊 ei ainakaan tän äidin varpaita palelisi talvella ulkoleikeissä.
krista
27.9.2019 at 22:15Todellakin suosittelen! Mä tykkään niii-iiin paljon noista omistani, käytän niitä ihan jatkuvasti ja mun mielestä ne on nätikin. Moni on muuten kysynyt ”live-elämän puolella” vuosien varrella, että mitkä noi kengät oikein on :) Kolme vuotta jo kuivat varpaat!