Lennolla

Kännykän herätys soi kahdelta yöllä.

Voi v*u j*malauta.

Oli Joelin vuoro olla väsymystokkurainen; onneksi ollaan hyydytty vuoroissa. Kun toisella on systeemi ylikuormittunut, toinen on ottanut vetovastuun. Kello 2.20 minä ohjeistin: noi tulee laukkuun, onko nuo kuivat, siirrä noi vaatehuoneeseen, nää laitetaan tänne.

Lapset herätettiin puoli kolme. Eivät olisi halunneet nousta. Ylläri.

Taksi vei sujuvasti lentokentälle. Ilma oli kolea, mutta kuiva; kello kuudeksi oli luvattu saapuvan lumikaaosmyräkkä Ruotsista. Siitä juteltiin taksikuskin kanssa. Sama kuski oli vienyt meidät kentälle ennenkin – heh muisti meidät. Ilmeisen mieleenpainuva reissuperhekokoonpano kai sitten olemme.

Nyt ei sitten matkustettu minimatkatavaroin. Todellakaan. Kolme isoa matkalaukkua, kantorinkka ja hervottoman kokoinen tuplavaunun vetoinen airshells-vaunusuoja (kiitos Instassa saamistani vinkeistä!). Huh heijaa. Finnairin virkailija oli ystävällinen, turvatarkastus veti, aamupala maistui kentällä ja sitten olikin koneeseen nousu. Jättäydyimme sisäänmennessä läheis viimeisiksi, jotta koneessa ei tarvitsisi istua paikoillaan niin kauan.

Oho, räntää! Se ennustettu myräkkä oli alkanut; näimme sankan räntäsateen lentokoneen ikkunoista. Koneen lähtö kesti aika kauan – siipiin suihkutettiin lumen ja jään estävää ainetta.

Väittäisin, että suht sopiva aika poistua Suomesta.

Tytöt olivat innoissaan. Seelalla oli ensimmäistä kertaa ikioma paikka; istuanakotti vöissään ihan ilman ongelmia – itse halusi kiinnittää ja kiristää. Luonnollisesti.

id_lennollajpg

Joel naureskeli etukäteen, että kenties ylivarauduimme lentokoneviihteen kanssa. Tyttöjen laukkuihin oli pakattu uudet puuhakirjat ja Frozen-värityskirjat, jonkinlainen prinsessatarrasetti (about 500 liimattavaa tarraa) ja loppurepulliset pikku-ukkeleita (muumeja, titi-nalleja, eläimiä, duploja).

No, ei ylivarauduttu. Varmasti joka ikistä lelua ja puuhaa käytettiin vajaan viiden tunnin lennon aikana.

askartelu-lennolla

Lento meni nii-iiin hyvin. Ei mitään ongelmaa. Meidän maailman reippaimmat reissutytöt! Enehkäkestä. Tytöt kyllä osaavat heittäytyä joskus hankaliksikin, mutta jotenkin tuntuu, että näin ”tosi paikan tullen” he ovat megakultaisimmista megakultaisimpia. Sopeutuvaisia ja kivoja. Saivat hurjasti kehuja; niin meiltä kuin muiltakin matkustajilta.

Oltiin muuten lennon ainoa lapsiperhe. Jännä.

Matkan loppupuolella Seela alkoi hyytyä ja nukahti minun syliini – mun vauva! Näitä hetkiä saa nykyään enää harvoin. Unitiikeri nukkui Silvan sylissä myös.

nukkuu-lennolla

Yksi takaisku  kuitenkin. Laskun aikaan Seelan korviin sattui ja itkuhan siitä tuli. Ihan ensimmäinen kerta, kun kummallakaan meidän lapsista sattuu korviin, ja tämä vahvistaa mun käsitystä niiden puuduttavien korvatippojen tehosta. Seela nimittäin kieltäytyi niistä kentällä ja päätettiin kokeilla ilman – kun ei ole ennenkään ollut mitään. Niinpä. Nyt oli. Tästä eteenpäin ei enää kokeilla ilman tippoja. Muistakaa: puuduttavat korvatipat.

Malagan lentokenttähommat tuntuivat kestävän ikuisesti. Lapset alkoivat jo villiintyä; no ei ihme, puoli kolmelta herätty ja lennetty Euroopan halki. Veskiä, laukkujen odottamista ja airshells-suojan palauttamista. Kaksi virkailijaa totesi, että ”ei meidän lentokentällä ole sellaista”. Ha ha. En tiedä = sellaista ei ole. Ihanan espanjalaista heti alkuun. Suojan palautuspiste kuitenkin löytyi sitkeydellä. Lentokenttähärdellissä meni kuitenkin yli 1,5 tuntia, onneksi meillä oli kärsivällinen kuski.

Kuljetuksen olimme varanneet vuokravälitysfirmaltamme; helpoin niin. Tytöillä oli omat turvaistuimensa; Silva nukahti autoon. Kuljettaja toi asunnolle asti ja näytti paikat.

Uudessa kodissa ollaan.

perilla

(jatkuu huomenna)

63

You Might Also Like

  • Vannikkila
    3.11.2016 at 17:46

    Terkkuja nyt sinne uuteen väliaikakotiin! ^_^

    (Kävin just ulkona toteamassa, etten saa autoa lämmitykseen, koska lämmitysjohto on jäässä. Oot varmaan superharmissasi et olet siellä, etkä täällä :D )

    • krista
      3.11.2016 at 18:32

      Hrrrr! Joo meidän lähdön ajoitus oli suht täydellinen :D Täällä on ihan täysi kesä ♡

  • piia / On elettävä huolella
    3.11.2016 at 18:49

    Huh, paljon paremmin ei lento vois lasten kanssa mennä! Onnittelut perille pääsemisestä, nyt voitte keskittyä nauttimaan lämmöstä :)

    • krista
      3.11.2016 at 20:09

      Sanos muuta, eilinen meni ihmetellessä, että miten kaikki VOIKIN (heh meidän ennakko-oletusten vastaisesti; oltiin jo aika ryytyneitä stressaavaan lokakuuhun) mennä noin hyvin! Nyt asettaudutaan täällä kaikessa rauhassa ja orientoidutaan elämään uudessa ympäristössä :)

  • Devika Rani
    3.11.2016 at 21:25

    Ihanaa että lento sujui hyvin <3

    • krista
      3.11.2016 at 21:34

      Kyllä, varsinaisen helpoituksen huokaisu, kun päästiin tänne uuteen kotiin ja se osoittautui kivaksi. Mutta joo lisää asettautumisesta toivottavasti huomenna! :)

  • Karin
    3.11.2016 at 21:42

    Onhan toi aika (lue: tosi) rankkaa kahden pienen lapsen kanssa, kun ensin on tyhjentänyt asunnon, sitten pakkaa osin vielä käytössä olevat tavarat, ja herää kahdelta ja herättää ne lapset puolen tunnin kuluttua (eli on kiire hoitaa omat hommat pois alta, koska niiden hoitaminen voi olla ylivoimaista sitten, kun lapsetkin pitää hoitaa) ja kantaa puolet omaisuudesta mukana kentälle, ja sitten hoitaa homma niin, että kaikilla on kivaa.
    *
    Eli varmasti on fiksua varautua puuhajutuilla lentokoneessa.
    Iso hatunnosto! Nyt rentoudutte lämmössä!

    • krista
      3.11.2016 at 22:15

      Just näin, kuvasit ihan just nappiin sen tilanteen! Ja sit kun tosiaan tietää, että jos itsellä alkaa väsymyksestä ja stressistä pinna kiristyä, se VÄLITTÖMÄSTI heijastuu lapsiin… Eli just tuo, että kun pystyy vaan hoitamaan homman ”vautsi miten meillä on mahtavaa tässä” -meiningillä, niin se isommalla todennäköisyydellä heijastuu lapsiinkin :D

      Ja kiitos, niin tehdään! Loppuviikko ihan orientoidutaan (toki on käytännön asioita päällä, kuten hankintoja ja byrokraitaa) eikä toivottavasti edes arkihommia vielä ajatella, ens viikolla sitten vähitellen aletaan löytää arkimeininkiä täälläkin. Eka jos sais pari hyvää yötä unta – rento kiva meininki tulikin oikeastaan heti tänne tultua; tuli tunne, että hyvin tehtiin, kun lähdettiin! :)

  • jenni
    3.11.2016 at 22:05

    Ooi teille tulee varmasti ihana talvi! :) itse ajeltiin äsken hirveessä lumipyryssä kotiin :D

    • krista
      3.11.2016 at 22:16

      Mä oon Instasta ihmetellytkin kaikkia LUMISIA kuvia, hitsi että tuli talvi sinne tasan, kun me lähdetttiin! :)

  • Elina
    3.11.2016 at 22:21

    Voi olla myös vaan sattumaa, että nyt Seelaa sattui korviin. Me ollaan jonkin verran lennelty kolmen kanssa ja yhdessä laskussa on sattunut yhden korviin, muuten ei. Ja ollaan siis oltu ihan naturel :) En tiedä miksi silloin kerran sattui. Mutta ihanaa talvea teille sinne!

    • krista
      4.11.2016 at 10:25

      Totta – sitä vaan aina saa sellaista henkistä vahvistusta uskomuksilleen, kun tapahtuu jotain sensuuntaista, mikä vahvistaa :) Aiemminhan mulla oli sellainen ”meillä ei ole koskaan sattunut korviin, koska ollaan käytetty tippoja” -fiilis ja nyt tosiaan yksi mahdollinen sattuma teki sellaisen, NO NIIN, MÄ ARVASIN -tuntemuksen :D Mutta joo, voi olla sattumaa. Mutta kiva silti uskoa johonkin :)

      Kiitos! :)

      • Veera
        7.11.2016 at 23:02

        Meillä oli muuten ne puuduttavat korvatipat mukana m Meksikoon mennessä just siksi kun muistin että teillä ne aina auttoi (lopulta ei kuitenkaan käytetty niitä, eikä vauvan korviin sattunut).
        Kyselin kuitenkin ennen reissua lääkäriltä saako niitä antaa alle puolivuotiaalle, ja vastaus oli että saa muttei kannata, koska ”ei ne voi auttaa”. Koneessa paineenvaihtelukipu on sisäkorvassa ja tipat puuduttavat vain ulkokorvan, joten kuulemma eivät vaan voi auttaa (olen itsepäinen joten otin ne mukaan silti).

    • Lilah
      4.11.2016 at 10:42

      Sama. Lapsilla takana yhteensä lähemmäs sata nousua ja laskua tipoitta. Esikoisella korvat sattuneet kerran, jolloin seurasikin korvatulehdus (tää oli metka, ei flunssaa ei mitään, tyttö 5v ei koskaan korvia sairastanut, elämänsä ensimmäinen lääkärissäkäynti tuli sitten tehtyä), kakkosella myös kerran ja meni ohi tunnissa-parissa lennon jälkeen. Valittikin vasta kentällä eikä koneessa.

  • Matkatar
    3.11.2016 at 23:31

    Ihanaa, pääsitte perille kimpsuinenne ja kampsuinenne! Innolla jään odottamaan miten tarina jatkuu…

    • krista
      4.11.2016 at 10:26

      Kiva! Teille tämä varmasti niin tuttua :) Onko teillä muuten vakituinen Espanjan-koti, johon aina palaatte? Varmaan blogistakin se selviää, lueskelen pian lisää!

  • Anna
    4.11.2016 at 12:42

    Iltalennoilla Malagaan on aina enemmän niitä lapsiperheitä, kukaan ei vissiin jaksa herätä noin aikaisin 😁

    • krista
      4.11.2016 at 15:36

      Joo aamuvirkut eläkeläiset ja me siellä kukonlaulun aikaan virkeinä :D