Väärinkäsitys

Joel kävelee käsi kädessä läpimärän Seelan kanssa kohti biitsitukikohtaamme. On pilvinen päivä ja merivesi kylmää. Seela valuu vettä ja kulkee sellaisessa uitettu koira -asennossa. Suu aavistuksen verran nurin päin.

”Minä istuin mereen”, Seela kertoo huulet sinisinä.

Vanhemmat alkavat nopeasti kaivaa rantakasseista pyyhettä ja lämmintä, kuivaa vaatetta. Hui lapsiparka ihan kylmettyy! Tule tänne, kulta! Äiti auttaa! Otetaan muru mekko pois! Meillä on kyllä vaihtovaatteet mukana!

Seela pudistaa päätään.

”En mä halua”, Seela toteaa.

Äiti ja isä keskettyvät hössötyksensä ja katsahtavat kohti lasta. Ai mitä?

”Minä haluan mennä jatkamaan sitä leikkiä!!!”

Pyyhekääryle <3

23
Like

You Might Also Like

  • Tirppa
    5.3.2017 at 23:03

    Seela on aina aiemmin kuvissa näyttäny ihan Joelilta, mutta nyt näissä uudemmissa kuvissa hänhän onkin aivan ilmetty pikku-Krista! :D

    • krista
      6.3.2017 at 13:03

      Oi, kiva kuulla! :) Mulla itsellä on usein sellainen olo, että Joelin geenit on kyllä jyränneet tämän ulkonäköpuolen – tytöissä molemmissa näen vaan Joelia, mutta itseni näkemiseen pitää ihan ponnistella. Mutta sitten sellaisina pieninä pilkahduksina joissain ilmeissä sit on alkanut nähdä itseänikin, jopa tosiaan Seelassa! Hauska huomata :)