Halaamalla valoa

Yhteistyössä: Leeluu ja Blogirinki

Instagramia seuraavat ovat nähneetkin jo nämä söpöläiset:

leeluu lapsen sylissä copy
”Oi, mitä nää on?”, oli Instassa ensimmäinen kysymys.

Sitä me siinä vielä itsekin ihastellen ihmeteltiin.

Nyt reilun viikon tuttavuuden jälkeen osataan jo kertoa enemmän näistä pikkutyypeistä: ne ovat Leeluu-siili ja -pöllö. Paijattavia yövaloja, jotka ovat samalla myös unileluja. Ja nämä meillä vierailulla olevat kaverukset ovat vielä tällä hetkellä ainoita maailmassa – ne ovat nimitäin vasta testissä olleita prototyyppejä. Tavoitteena on, että lopulliset Leeluut saadaan pian tuotantoon ja myyntiin asti!

Oikeat Leeluut ovat siis vähän erilaisia kuin nämä prototyyppiversiot – esimerkiksi näissä valo näkyy vielä tuollaisena ”pistemäisenä”, monesta valosta koostuvana. Lopullinen Leeluu heijastaa valoa tasaisemmin. Kuvia tuoreemmista malleista pitäisi muuten juuri näinä hetkinä ilmestyä Leeluun Facebook-sivulle tänne.

leeluu nukkumassa copy

Ihastuin tähän ajatukseen heti siitä kuultuani: Leeluuhun syttyy valo, kun lapsi rutistaa sitä. Silittelemällä sen selkää sen valoa saa itse säädeltyä himmeämmäksi tai kirkkaammaksi. Lelu… tai siis yövalo… tai lelu… tai siis leeluu on siis ihan kainaloon asti sopiva unikaveri – ja jos yöllä tuntuu, että krokotiili on hiipimässä nurkassa, lelun halaaminen sytyttää siihen valon.

I-ha-na idea.

Ja siis suomalainen idea –  koko ajatuksen sai nimittäin alun perin kahden lapsen äiti Emmi Pouta, jonka poika pelkäsi nukkumaanmennessään pimeää. Mutta mitä jos kainalossa olisikin pehmolelu, joka samalla myös valaisisi…? Ideasta syntyi neljän naisen startup, jossa on mukana designin ja älytekstiilien (esimerkiksi se silitysjuttu) asiantuntijoita. Tällä hetkellä tekstiiliteknologia on jo patentoitu, Leeluita on esitelty erilaisilla messuilla ja sitä on jatkokehitetty ja testattu 120 lapsen voimin (plus nää meidän kaksi!) – ja seuraavaksi tosiaan on tarkoitus, että Leeluut saadaan ihan myyntiin asti.

Lisää Leeluusta täällä.

leeluu tytöt copy

Meidän tirriäiset ottivat Leeluut spontaanisti heti leikkiin – on pitänyt ihan muistutella, että nämä ovat meillä nyt vain vierailulla ja vasta joskus myöhemmin saadaan ikiomat. Jotenkin automaattisesti loksahti niin, että siili oli Silvan ja pöllö oli Seelan leikeissä. Molemmat hoksasivat heti ”käyttöohjeet” eli halailivat lamppuja itse päälle ja pois. Himmennyssilittelyäkin kovasti yritettiin, mutta harmi kyllä näiden prototyyppien kosketusosat olivat jo sen verran kuluneet, että se osuus ei vielä toiminut niin hyvin kuin lopullisissa Leeluissa sitten toimii.

Yövalo-ominaisuus on myös hyvä – näissä virta piti vielä itse rutistaa kiinni, mutta lopullisiin tulee sitten sellainen aikakytkin, joka sammuttaa valon automaattisesti jonkin ajan kuluttua. Se onkin sitten ihan hyvä ominaisuus; nyt piti yrittää ihan pinnistellä lapsia nukkuttaessa pitäessä itseään hereillä, jotta valo ei olisi jäänyt päälle akkua liian nopeasti kuluttamaan. Lopullisissa Leeluissa on tietysti sitten laturi mukana; nämä kävivät vielä ”oikealla omistajalla” virtatankkauksessa välillä, joten siksi virtaa piti vähän testeissä pihtailla.

Lelujen muoto oli kivasti kainaloonsopiva, ja niitä myös kovasti peiteltiin meidän sänkyyn. Ja meidän sängystä puheen ollen…

leeluu peittelee4 copy

Meillähän on ajatuksena, että tytöt mahdollisesti siirtyisivät omiin sänkyihinsä tuossa joskus kaksi ja neljä vuotta täytettyään – joskus kesällä ehkä. Siksi heti tästä Leeluusta kuullessani meille molemmille Joelin kanssa tuli heti ekaksi mieleen, että HAHAA, tää on just meille hyvä!

Joko niin, että Leeluun saa sitten itselleen, kun on omaan sänkyyn siirtymisen aika. Vähän niin kuin ”palkinnoksi” tai jotain. Omaksi valaisevaksi unikaveriksi sinne omaan sänkyyn.

TAI sitten niin, että oma Leeluu olisi ensin tullut tutuksi ja rakkaaksi meidän yhteisessä sängyssä. Ja sitten se toisi turvaa sitten siellä uudessakin sängyssä.

En vielä tiedä, kumpi toimisi paremmin… Kumpi teidän mielestä kuulostaisi järkevämmältä?

leeluu sylissä copy

Kun muuten ensimmäistä kertaa googlasin Leeluuta, Google ehdotti ensimmäiseksi sanayhdistelmää ”Leeluu mistä voi ostaa”. Heh asia on siis selvästi jo kiinnostanut muitakin.

Niitä ei siis vielä ole myynnissä, mutta tässä lähiaikoina käynnistyy joukkorahoituskampanja, jonka ideana on ennakko-ostaa oma Leeluu. Ja siis saada se sitten itselleen heti, kun ensimmäiset lelut vaan valmistuvat. Lisää tietoa tulee Leeluun Facebook-sivulle sitten, kun lelut ovat ennakko-ostettavissa.

Oman Leeluun voi nyt myös voittaa! Leeluun Facebookissa nimittäin just nyt on julkaistu kilpailu, jossa valitaan oma suosikki näistä hahmoista – ja siinä on palkintona oma Leeluu heti ensimmäisestä erästä.

Mun oma suosikki on tuo siili <3 Kolmas Leeluu-malli on muuten siis kissa ja sitä en ole itsekään nähnyt kuin kuvissa; meillä oli testissä vain nämä siili ja pöllö. Aika hauska ajatus muuten – nämä kaikki kolmehan ovat yöeläimiä.

Tsek tsek tsek siis kilpailu Facebookissa täältä välilehdeltä jossa lukee ”arvonta”. Suoraan samaan kilpailuun (ja jos välilehdet eivät näy mobiililla) pääsee tästä.

Nämä meillä hetken asuneet prototyyppi-Leeluut lähtevät siis tänään testijaksoltaan ”omaan kotiinsa” ja toisten lasten (ja aikuisten) jatkotesteihin. Me vilkutamme hyvästiksi – toivottavasti nähdään näiden kavereiden jälkeläisiä ensi kesänä!

blogirinki_logo_180Tämä blogiyhteistyö ehdotettiin minulle Blogiringin kautta.

28

You Might Also Like

  • Nellis
    24.2.2016 at 11:53

    Mä kannatan lapsilta itseltään kysymistä tuossa nukkumis asiassa. Tai asian virittelyä yhdessä lasten kanssa ” sitten kun leeluut saapuu meille niin vois olla hyvä siirtyä omaan sänkyyn, sopisiko?” Leeluu olisi sitten turvana. Tai samaten kysyisin lapselta että vai haluaako ensin kerätä rohkeutta leeluun kanssa äitin ja isin välissä 😊 ehkä päädyttäessä toiseen vaihtoehtoon voisin askarrella lapsen kanssa vaikka jonkun kalenterin mistä seurattaisiin omaan sänkyyn siirtymisen ajankohtaa 😊 riippuen täysin lapsesta. Ihanat ovat nuo leeluut!

    • krista
      24.2.2016 at 14:24

      Tosi hyviä ideoita! Toi kalenteri voisi olla aika hauska – ainakin Silvalle se olisi havainnollinen, toisaalta en odotakaan, että Silvalle siitä siirtymisestä niin isoja ongelmia tuleekaan kuin Seelalle. Onneksi ei ole sellaista ”pakko-tehdä-se-tiettynä-ajankohtana-deadlinea”, eli voi vähän kuulostella, koska tuo pienempikin tytöistä alkaisi olla omaan sänkyyn valmis <3

  • AnneH.
    24.2.2016 at 11:58

    Oi miten ihania yökavereita <3 Pakko oli osallistua heti arvontaan. Hyvä idea tuo palkitseminen omaan sänkyyn siirtymisestä. Nelliksellä on myös kannattava idea tuosta kalenterista, meidän lapset ainakin laskee aina päiviä/öitä tiettyihin jänniin tai kivoihin tapahtumiin. Varsinkin, jos äidillä ja isällä on omissa kalenterissaan muistettavia palavereita tai tapaamisia, on lapsikin sitten ihan tärkeänä kun hänellä on omat merkintänsä.

    • krista
      24.2.2016 at 14:25

      Totta, tuo kalenterijuttu tosiaan tuntui munkin mielestä heti jotenkin toimivalta! Ikään kuin ehtii rauhassa valmistautua mielessä siihen juttuun <3

  • Heispi
    24.2.2016 at 12:08

    Samaa mieltä, että parempi ehkä kysyä tytöiltä itseltään. Ettei käy niin, että tulee ajatus joko leeluu tai äidin ja isin vieressä nukkuminen ja kävis niin, että leeluu häviäisi :)) ja ehkä on parempi, että se leeluu on jo tärkeä, jotta se voi olla turvana. :)

    • krista
      24.2.2016 at 14:27

      Joo, niin vois pahimmassa tapauksessa käydä, että ”en mä halua tuota Leeluuta, vaan mä haluan nukkua äidin ja isin vieressä” :) Ajatus on tehdä siitä omassa sängyssä nukkumisesta myös silleen… …houkuttavaa. Että se ois hieno juttu, että saa oman sängyn. Ajattelin, että sen hankintaa voitais sitten yhdessä suunnitella, lapset valita sängyn väriä/lakanoita ja niin edelleen. Eli että se olisi ”vautsi”-juttu eikä sellainen ”no nyt loppu vieressä nukkuminen” -takaisku :)

  • Riikkinen
    24.2.2016 at 12:26

    Suloisia kavereita. Olen äitinä vähän alisuoriutunut tässä yövalo- ja unileluasiassa. Vähän Seelaa nuorempi tyttäremme siirtyi loppusyksystä omaan huoneeseen ja omaan isoon sänkyyn nukkumaan. Ajattelin silloin, että joku yövalo pitää hankkia, mutta enpä ole toistaiseksi saanut hankittua. Tytär nukkuu tyytyväisenä pimeässä, joskus haluaa jonkun pehmolelun kainaloon (minkä milloinkin), välillä ei muista koko asiaa. Aiemmin lapsi nukkui yöt osin välissämme, osin pinnasängyssä vieressämme. Leeluut näyttävät suloisilta, mutta mietin, häiritsisikö tuollainen valolelu lähinnä nukahtamista meillä. Hyvä idea kyllä tuo uuden kivan unikaverin saaminen omaan sänkyyn siirtyessä, mutta pointtina tässä ehkä samalla se, ettei välttämättä kannata olettaa lasten kokevan omiin sänkyihin siirtymistä kovin pelottavana ja tarvitsevan jotain ”turvaksi”. Tai siis, että kannattaa ehkä vahtia omia sanavalintojaan, ettei turhaan istuta itse sellaisia jännityksiä. :) Ja varmaan voi olla, että omakin lapsi alkaa heti tästä illasta lähtien pelätä pimeää. :)

    • Lilah
      24.2.2016 at 13:54

      Mulla tuli ihan sama ekana mieleen eli se että annetaan jotain turvaksi johtaa päätelmään että on jotain pelättävää. Meillä kohta kaksi täyttävällä on ollut oma sänky viime kesästä. Välillä nukkuu siellä, välillä välissä. Sänky on viereisessä huoneessa ja viime viikkoina on alkanut itse kipittää sieltä yöllä viereen jos herää. Siihen asti huusi. Lapsi ei kuitenkaan mielestäni mitään siellä pelkää, ei vain osaa yöllä herättyään nukahtaa itse. Iltaisin ollaan samassa huoneessa kunnes nukahtaa. Silloinkin sanoo usein ”äiti pois”, mutta jos siitä lähtee tulee kyllä kohta naureskellen perässä niin ei olla tähän leikkiin lähdetty.

    • krista
      24.2.2016 at 14:34

      Hahaa, joo ei niin, että ”tää kun sulla on, niin et pelkää mörköjä sängyn alla”. ”MÖRKÖJÄ SÄNGYN ALLA?!?!?!” Joo ei noin :D

      Kuulin muuten testiryhmäläisten kokemuksia (tätä siis testaamassa ja kehittämässä ollut 120 lasta) ja jossain tätä oli käytetty esimerkiksi niin, että Leeluun valossa oli yhdessä luettu iltasatu rauhoittavassa hämärävalossa. Ja jossain se oli ollut (varmaan isommalla lapsella) mukana niin, että sen kanssa oli kiva käydä mahdolliset yölliset itsenäiset vessassakäynnit eli että ei tarvitse sytyttää kirkkaita vessan/käytävän/makkarin valoja. Eli varmaan se perhekohtaisesti menee, että mikä se rutiini on ja onko tuollaiselle käyttöä vai ei… Ai niin, meidän perheessä ei muuten pimeässä nuku aikuisetkaan :D Meillä on aina viereisessä huoneessa valo päällä ja ollaan pitkään mietitty, että jonkinlainen yövalo tarvittaisiin, niin ei tarvitsisi pitää koko vaatehuonetta valaistuna. Siksi heti ajateltiin, että ”hei tää ois meille toimiva!” :)

      • Riikkinen
        24.2.2016 at 16:15

        Tuo onkin hyvä idea noihin yöllisiin vessakäynteihin. Meillä nyt ei olla vielä noin pitkällä, niin en olisi tullut ajatelleeksikaan. Ja nämä taitavat olla tosiaan tottumuskysymyksiä lapsilla ja aikuisilla. Itse en saa yhtään nukuttua, jos joku valo on jossain päällä, joten ehkä senkin takia lapsi tottui pimeään jo meidän kanssammekin nukkuessaan.

  • Liisa
    24.2.2016 at 13:07

    Mulle tuli sama mieleen kuin Riikkiselle, että ei ehkä kannata puhua niin, että omassa sängyssä nukkuminen oletusarvoisesti vaatisi jotain turvaa, vaan jutella asia läpi vasta jos pelkoja tulisi. Silti ainakin itse antaisin lelun jo etukäteen, jolloin lapsi ehtisi oivaltaa valon merkityksen itse ja käyttää sitä hyödykseen pimeässä jos tarve vaatii.
    Söpöjö nuo ovat kyllä. Missähän hintaluokassa tulevat pyörimään?

    • Lilah
      24.2.2016 at 14:06

      arvonnan yhteydessä mainitaan arvo n 80€. Huh, ei ihan helpolla tulisi ostettua sen enempää omille lapsille kuin lahjaksikaan.

    • krista
      24.2.2016 at 14:37

      Joo ei – ja mä en usko, että nämä lapset välttämättä sitä edes mitenkään pelottavana pitäisikään (tai ainakaan meillä ei koskaan ole ollut mitään yöpelkoja; heh no toisaalta nää on nukkuneet vieressä joten en tiedä, mitkä on tuntemukset sitten omaan sänkyyn siirtyessä) vaan enemmänkin jotenkin… …yksinäisenä. Siksi varmaan jotenkin puhutaankin ”sänkykaverista” silleen positiivisesti eikä silleen, että ”tän kanssa sun ei tarvitse pelätä”. ”PELÄTÄ??!?!?!!” :D

      • Lilah
        24.2.2016 at 22:11

        Joo ihan ymmärrettävää et maksaa ja miksi maksaa. Lähinnä pistääkin miettimään millaiseen tilanteeseen leeluu niin päihittää perinteiset vaihtoehdot että siitä maksaisi lähemmäs satasen. En keksi, vaikka toki toivon menestystä kotimaiselle keksinnölle.

    • krista
      24.2.2016 at 14:48

      …ja joo, hintaluokka tulee kuulemma olemaan just jotain 80 euron luokkaa. Mä itse ”pelkäsin” jotain tyyliin yli satasta (tuollainen silityksellä toimiva älykangasteknologia ei ole ihan halpistuotantoa), mutta heiltä kerrottiin, että tavoite on kuitenkin pitää hinta alle satasessa. Siitäkin se varmaan sitten riippuu, että missä se tullaan valmistamaan ja niin edelleen.

  • Lilah
    24.2.2016 at 13:57

    Jatkan vielä sen verran, että 2- ja 4-v ymmärtävät melkoisen hyvin myös jo perusteluita omaan sänkyyn siirtymisestä. Itse kertoisin ihan niitä rehellisiä syitä, mitä ne sitten kenelläkin ovat.

    • krista
      24.2.2016 at 14:52

      Joo, sitä ollaan jo sanottukin, että ”meillä on aika ahdasta täällä” :)

    • Liisa
      24.2.2016 at 18:15

      ”Äiti ja isi haluaa rakastella sängyssä myös öisin.”

      • krista
        24.2.2016 at 18:20

        No SE ois kyllä aikamoista :D Jatkossakin kyllä nukutaan samassa huoneessa (tytöillä ei ole vielä omaa huonetta), joten tuollaisesta huikentelevaisuudesta ei vielä uskalla edes haaveilla :D

  • A
    24.2.2016 at 14:09

    Meidän lapsi (kohta 4v.) on siirtynyt nukkumaan omassa sängyssä omassa huoneessa 9kk iässä (pinnasänky silloin ja 1v3kk iästä junnusänky), joten ei hajuakaan miten lapsi siirretään omaan sänkyyn isona (tyttö on mallia joka havahtuu öisin kyljenkääntämiseen ja pieniin ääniin makkkarissa, joten siksi hälle oma huone pienenä, sen sijaan liikenteen äänet, lumiaurat ja ambulanssit ei häntä herätä :)). Vähän jänskätti että miten lapsi pysyy junnusängyssä, mutta eipä ole yöllä vaellellut ikinä (paitsi vessaan ja sinne huudetaan äiti mukaan, kun ei yllä valokatkaisijaan). Turvaa pienelle tuo oma laihaksi hiutunut unikaveri joka on kainalossa melkein poikkeuksetta. Yövalon sängyssä (tai sängyn vieressä) kokisin unta häiritseväksi, meillä kun lapsen on vaikea illalla rauhoittua unille ja valo varmasti aktivoisi (ihan pimeä huone ei ole, vaan jätetään verhoa auki sen verran että katuvalot vähän kajastaa valoa). Ilalla meillä aikuinen on huoneessa nukahtamisen ajan (tapa josta pitäisi kaipa päästä eroon, mutta ehkä kesällä, on nimittäin ihanaa kun lapsi nukahtaa niin hän sitten nukkuu eikä ala rampata), yöllä ei ole muita palveluita kuin sänkyyn vienti, peittely ja pusu sekä hyvän yön toivotus. Niin joo ja 4v. iän lähestyessä mielikuvitus on herännyt uuteen kukoistukseen, kun välillä puheissa on möröt ja muut pelottavat jutut varjoissa (joista lapsi sitten toteaa lopuksi että ne on vaan autojen valojen heijastumia). Mutta teillä varmaan nukkumista omissa sängyissä helpottaa jos molemmat tytöt siirtyy samalla. Että molemmat ois ”isoja”, siitähän saa kivan yhteisen isojen tyttöejn jutun :)

    • krista
      24.2.2016 at 14:56

      Joo tämä on ollut meillä ajatuksena jo siitä asti, kun Seela oli vauva: että sitten-joskus-kun-on-ajankohtaista tytöt siirtyisivät omaan sänkyyn yhtä aikaa. Että ei tule toiselle sellaista oloa, että hänet ”poistetaan” ja toinen saa jäädä. Silvahan nukkui kyllä jonkin aikaa omasta tahdostaan sivuvaunussa meidän jalkopäässä, mutta se ilo sitten hävisi heti uutuudenviehätyksen jälkeen :)

      Ajatuksena meillä on, että löytyisi sellainen sänky, jota voi pitää ensin vierekkäin ikään kuin ”parisänkynä” ja sitten myöhemmin nostaa kerrossänkynä. Yksi ajatus oli myös sellainen, että siinä sängyssä alettaisiin ensin nukkumaan satunnaisia päiväunia (lähinnä Seelan takia; että oppisi senkin nukkumapaikaksi) ja sitten kun ”konsepti” omassa sängyssä nukkumisesta on tuttu, alettaisiin nukkua siinä öisinkin. Mitään kiirettä ei kuitenkaan pidetä – katsotaan sitten, kun tuntuu, että aika on sopiva :)

  • Tilia
    24.2.2016 at 14:14

    Samoisassa ajatuksissa kuin edellisetkin, omassa sängyssä nukkuminen on kivaa eikä pimeässä ole mitään pelättävää. Ainakin meillä tuollainen lelu houkuttelisi vain leikkimään sängyssä ja vetkuttaisi nukahtamista. Sen verran raivataan leluja ja legoja illlalla, että kulkuväylät on yöllä vapaita. Ja tarvittaessa annettu taskulamppu yöpöydälle, sillä on käyttöä sitten isompanakin toisin kuin sähköisellä unikaverilla.

    • krista
      24.2.2016 at 15:01

      Hahaa, mä oon eri mieltä tuossa, että omassa sängyssä nukkuminen on kivaa – mun mielestä on aina ollut ihan KAMALAA, jos joutuu nukkumaan yksin :D Niin lapsena kuin aikuisenkin :D Nojoo, mutta en mä sitä tietysti lapsille ääneen sano, vaan kyllä se sitten esiintuodaan ikään kuin kivana ajatuksena, että saa IHAN OMAN SÄNGYN :)

      Mä voisin muuten ihan näin aikuisenakin ottaa tuollaisen yölampuksi omalle yöpöydälleni, mieluummin kuin taskulampun :) Mutta joo, se on kyllä totta, että jotain lasta tuo voisi houkuttaa leikkimään sängyssä – niin toisaalta muukin unilelu; meillähän Silvalla on AINA tiikeri ja Seelalla vauvanalle. Niillä ei kuitenkaan leikitä vaan nekin alkavat nukkumaan kainalossa. Ehkä se on tottumisesta kiinni. Ja lapsesta :)

      • Tilia
        26.2.2016 at 15:25

        Mun mielestä ei ole yksin nukkumista, jos nukkuu samassa huoneessa toisen tai toisten kanssa. :) Ja kyllä se on aina ollut haikeaa, kun vauva on lakannut nukkumasta kyljessä kiinni, mutta täytyy antaa lasten kasvaa ja mennä eteenpäin. Ja samalla kasvaa itsekin siihen erossa olemiseen senttimetri kerrallaan. Ei muuten uni tullut äidille sinä yönä, kun esikoinen nukkui teltassa leirillä ekan kerran – melkein piti lähteä ”mun vauva” hakemaan kesken yötä kotiin, mutta onneksi maltoin mieleni enkä lähtenyt pilaamaan toisen elämystä ja pärjäämisen tunnetta. :)

  • elppis
    24.2.2016 at 17:21

    Meillä on toisella lapsella univalo-nalle. Sellainen kun mahasta painaa niin päähän syttyy valo. Pitäisi jaksaa toiselle lapselle etsiä kanssa. Ei hidasta nukkumaan menoa. On ollut hyvä siinä vaiheessa kun tuli joku ”en halua nukkua pimeässä”-kausi.

    • krista
      24.2.2016 at 21:56

      Kiva kuulla! :) On se varmaan osittain tosiaan lapsesta kiinni, tottumuksesta ja perheen rutiineista myös :)

  • Riikkinen
    24.2.2016 at 19:18

    Piti vielä tulla kommentoimaan uudelleen, kun oikein aloin näitä nukkumisasioita miettiä. Meillä lapsen siirtyminen ensin pinnasänkyyn viereemme ja sitten omaan huoneeseen ovat olleet minulle itselleni vaikeita, lapselle eivät. Kun lapsi alkoi nukkua omassa sängyssä, minulla oli hirveä ikävä, vaikka lapsen sänky siis oli ihan vieressä. Nostin jopa pari kertaa täysin onnellisesti nukkuvan lapsen pinnasängystä viereeni. Kun lapsi 1,5 vuoden iässä siirtyi omaan huoneeseen, en ensimmäisinä öinä osannut itse nukkua vaan kävin monta kertaa katsomassa, onko kaikki hyvin. Oli. Pidimme jonkin aikaa pinnasängyn vielä vieressämme, että sinnekin voisi palata, mutta lapsi nukkui tyytyväisimpänä omassa huoneessaan eikä enää edes oikein osannut nukahtaa viereemme. Joskus lapset kasvavat nopeammin kuin vanhemmat. :)

    • krista
      24.2.2016 at 21:59

      Joo mä oon kans kuullut, että on tosiaan ihan tällaisia lapsia (niin kuin aikuisiakin), jotka ihan nauttivat rauhallisesta itsekseenolosta. Ja sitten on näitä ihotakiaisia niin kuin meidän tyypit :) Hehe ja me itsekin :) Seelahan siis tuntee tuskaa jo siitä, että on musta kolmen SENTIN päässä saatikka kolmen metrin. Nooh, pienimmällekin tosiaan tulee ikää tässä koko ajan ja yritämme olla vähän herkillä sen suhteen, josko jossain vaiheessa olisi otollinen vaihe tuollaiseen muutokseen. Jos ei meinaa onnistua, niin hehe kai me katsotaan sitten taas kahden vuoden päästä uudestaan :D

  • stev
    24.2.2016 at 20:10

    Meillä n. 4-vuotias halusi itse nukkumaan omaan huoneeseen. Vähän tietenkin hienovaraisesti ”keskusteltiin ja kannustettiin” siihen mm.uusilla lakanoilla jne. Mutta päätöksen poika sai tehdä ihan itse ja vieläpä niin,että annettiin mahdollisuus tulla takaisin mikäli siltä tuntuu. Kannettiin siis yksi runkopatjasänky pojan omaan huoneeseen, kun meidän perhepeti on mallia ”runkopatjasänkyjä niin paljon kun makuuhuoneeseen mahtuu vierekkäin” 😁 Nyt on nukkunut onnellisesti siitä asti (pari kuukautta ehkä?) omassa sängyssä ja on tyytyväinen omasta huoneesta, joka tuntuu kai nyt enemmän omalta kun nukkuukin siellä. 2-vuotias jatkaa vielä nukkumista vanhempien vieressä,mutta nyt hänellekin on alettu puhumaan,että sitten kun haluaa niin saa siirtyä isoveljen tavoin omaan sänkyyn. Vielä en usko sen ihan pian tapahtuvan, eikä sillä mitään kiirettä olekaan.
    Mutta en siis koe, että isompi lapsi jotenkin kokisi olonsa syrjäytetyksi tms.nyt kun ei enää nuku vieressä, päinvastoin on ylpeä, että on jo niin iso,että nukkuu omassa huoneessa. Mutta tässä asiassahan on niin monta puolta kuin on perhettäkin, pääasia kai se miten kaikki parhaiten nukkuu! ☺

    • krista
      24.2.2016 at 22:02

      Tosi hyvältä kuulostaa! Mekin ollaan itse asiassa Silvalle jo pidemmän aikaa (tyyliin vuoden) puhuttu, että ”sitten, kun sulla on oma sänky” ja niin edelleen, silleen vink-vink-tartu-tähän -tyyliin :) Ja kyllä mä luulen, että Silvalla se ihan suht hyvin sitten meneekin! Näin tarkemmin ajateltuna muuten sen ”syrjäyttämisvaara-ajatus” oli meillä ehkä silloin, kun Seela oli vielä vauva ja Silva kaksi. Tuo nelivuotias on kyllä monilta osilta jo tosi iso tyttö. Ja sitten samaan aikaa tosi pieni tyttö <3 Niin kyllä tuo 2-vuotiaskin; iso tyttö ja pieni tyttö yhtä aikaa <3

  • Torey
    24.2.2016 at 20:59

    Juuri tänään hain uuden yövalon tyttöjen huoneeseen. Mutta ne nyt on ihan tylsiä näihin kavereihin verrattuna!
    Osallistuin arvontaan ja kysyin meiän isommalta neidiltä, että mistä hahmosta hän tykkää.
    ”Pöllöstä… ÄITI, minä tahdon joskus tollasen!” Ja niin tahtoo tämä äitikin meille tuollaiset! :D

    • krista
      24.2.2016 at 21:42

      Me nähtiin muuten tänään vilaukselta ne uudemmat prototyyppimallit (jotka kuvattu tuonne Facebookiinkin) ja Silva totesi, että kivoin on KISSA :) Mä sanon kyllä edelleen, että siili on mun lemppari – uusissa prototyypeissä se oli saanut violetit korvatkin <3

  • Lila
    24.2.2016 at 21:33

    Ihania ovat kyllä ja meillekin tarpeeseen tulisivat! Mietin vain sitä, miten näissä on paloturvallisuus otettu huomioon? Uskaltaako antaa yöksi viereen, jos on riski että syttyy palamaan..

    • krista
      24.2.2016 at 21:39

      Mäkin kysyin tätä – että ovathan var-mast-ti turvallisia :) Leeluut käyvät läpi ne kaikki tavalliset tarvittavat turvallisuustestit ja tulevat turvallisuusmerkittyinä takaisin. Lamppu on kuumenematonta lediä (?), jota on muissakin lasten leluissa. Tähän voisivat Leeluun ihmiset vielä vastata tarkemmin, eli pysy kuulolla – varmaan laittavat vielä tarkemman vastauksen, kun lukevat näitä kommentteja! :)

    • Emmi
      25.2.2016 at 09:22

      Hei Lila,

      Mukava lukea, että LeeLuut olisivat teidänkin kotiin tervetulleita.
      Krista oli vastauksessaan aivan oikeassa, jatkan vielä hieman kommentoiden, että meistä riippumaton taho tulee varmistamaan, että tuotteet ovat varmasti turvallisia täyttäen kaikki leluille ja vastaaville lasten tuotteille liittyvät turvallisuusvaatimukset. Turvallisuus on meille LeeLuussa keskeinen kriteeri kaikessa tuotekehityksessä ja suunnittelutyössä.

      Emmi/LeeLuu

  • Riinanen
    25.2.2016 at 12:10

    En voi puhua omasta kokemuksesta, vaan enemmän lähipiiristä kuultua ja itse opittua. Mä ajattelisin niin, ettei omassa sängyssä nukkumisesta kannata palkita. Silloinhan tavallaan se, ettei nuku omassa sängyssä ja saa palkintoa on ”rangaistus”. Lisäksi esim. 4-vuotias voisi palkinnon toivossa sinnitellä omassa sängyssä, vaikka pelottaisi.
    Mä kannatan kanssa sitä, että oma sänky on MAAILMAN PARAS ja mahtavin ja siistein paikka. Lapsi voisi itse myös tehdä ja toteuttaa omaa sänkyään: ”auttaa” kasaamisessa, laittaa vaikka muutaman tarran tai muun sängyn kylkeen, valita itse lakanat yms. :)

    • krista
      26.2.2016 at 16:14

      Totta – ja sisäinen motivaatiohan on muutenkin aina paljon vahvempi kuin ulkoinen. Eli että haluaako ITSE vai tekeekö jotain palkinnon toivossa :)

  • Tuuli
    25.2.2016 at 13:39

    Hei! Ihana juttu nämä Leeluut, meillä jo isommat lapset mutta odottavat kovasti että saadaan omat kotiin. Tuli mieleen tuosta omiin sänkyihin siirtymisestä, mitä jos Leeluut tullessaan menisi sinne omaan sänkyyn nukkumaan, ja teidän lapset voisi seurata perässä kun ovat valmiit? Niitä voisi alussa käydä peittelemässä sinne ja sitten kertoa, kun haluaa mennä mukaan. (Ehkä joku muukin ehdottanut, mutta en ehtinyt kaikkia kommentteja nyt lukea) Kaikkea hyvää teille ja kotoutuville LeeLuu-leluille kunhan saapuvat!

    • krista
      26.2.2016 at 16:15

      Ihan mahtava idea! Tätä ei tullut vielä keneltäkään enkä itsekään tullut ajatelleeksi. Mutta KYLLÄ, vois todellakin toimia! :)

      • Minttu
        26.2.2016 at 20:20

        Meillä toimi tämä ihan loistavasti. Meille muutti lelu jossa oli valo (ei se tosin ollut niin ihana kuin nämä). Se muutti lastenhuoneeseen asumaan ja sinne sai mennä kaveriksi heti kun halusi. Molemmat pojat halusivat heti samana iltana ja nukkumishuoneen vaihto oli sillä selvä. Tätä ennen nukkuminen oli ollut tosi vaikeaa jopa aikuisten sängyn vieressä(ihan kiinni siinä). En tosiaan olisi uskonut että lopulta kaikki menee niin helposti!

  • zitrone
    25.3.2016 at 22:32

    Nyt näyttäisi olevan kampanja käynnissä indigogossa.

    • krista
      25.3.2016 at 22:37

      Joo, niin on! Mä hihkuin siitä Facebookissa ja Instassa, kun huomasin, että niitä 59 e:n ekoja oli vielä jäljellä muutamia kymmeniä. Nyt on näköjään 69 e:n hintaisia hyvin jäljellä ennen kuin sit on sitä normaalihintaa 79 e. Tosi kiva ajatus jotenkin tämä, että ”early birdit” saa halvemmalla :)