Tärkeä allekirjoitus lasten oikeuksille

Eilen oli lasten oikeuksien päivä – ja joo, olen tämän aiheen kanssa päivän myöhässä. Öö aikaero (tunti) ja silleen.

Tämän vuoden teema oli yhdenvertaisuus; sitä on avattu mm. täällä.

Olen jättänyt aiemmin kertomatta yhden tarinan; kerron sen nyt. Niin kuin varmasti moni muukin, myös minä olen ollut ahdistunut – heh monistakin yhteiskunnan asioista, mutta tämä siis yksittäinen kertomus yhdestä asiasta – lapsia koskevista turvapaikanhakuun liittyvistä pakkopalautuksista. Viime syksynä oli se yksi tapaus, jossa meidän yhteiskuntaan hyvin sopeutunut (isällä työpaikka, lapsi päivähoidossa) perhe oltiin otettu säilöön palautusta varten; perheessä muistaakseni kaksi pientä lasta, joilla jo täällä leikkikaverit ja koti.

Omalta osaltani juuri tuo tapaus aiheutti sellaisen ”luen uutisia hiljaa kauhistuneena” > ”pakko tehdä jotain” -rajan ylityksen.

Mitäpä yksittäinen krista voi tehdä? No ei ehkä mitään. Mutta tunnekuohussa otin auki uuden sähköpostin ja kirjoitin viestin: kuka vastaa lasten oikeuksien toteutumista pakkopalautustilanteissa? Miten voi olla, että pitkään (jopa koko elämänsä) Suomessa asuneita ja suomalaista päiväkotia käyviä pieniä viattomia lapsia palautetaan pommien keskelle? Lähetin sen viestin Lapsiasiainvaltuutetulle (useammalle henkilölle siellä) sekä Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestön puheenjohtajalle. Myöhemmin viestini oli välitetty myös Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtajalle.

Vaikka viestini oli enemmänkin tunteenkuohu kuin perusteltu ja jäsennelty asiaviesti, sain vastauksia. Vieläpä ihan valtavan hyviä sellaisia: pitkiä ja  pohdiskelevia. Erityisen suuren vaikutuksen teki Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja Hanna Heinosen pitkä sähköpostiviesti, jossa hän mm. avasi kaikenlaista vaikutustoimintaa, jota liitto tekee.

Vau.

Ennen kaikkea koko tapaus teki minuun vaikutuksen sillä, miten valtavan empaattisia, lasten asioihin paneutuneita ja kaikkensa antavia tahoja meillä Suomessa on. Se tuli esiin tässä yksittäisessä tapauksessa, mutta samalla se kertoi myös sen kaiken lasten oikeuksien toteutumiseksi tehtävän tausta- ja vaikuttamistyön, mitä nämä tärkeät tahot meillä tekevät. Hatunnosto.

Sitten se toinen puoli.

Lasten oikeuksien päivänä Facebookin uutisvirtani täyttivät kirjoitukset suomalaisen lastensuojelun surkeasta tilasta. Iltalehden jutun mukaan (täällä) yli 20 000 asukkaan kunnissa yhden sosiaalityöntekijän vastuulla on keskimäärin 49-51 lasta (Valvira 2014). Paikoin määrät ovat tätäkin hurjempia, jopa yli 100 lasta, kun suositus olisi 20-30 lasta.

”Surkeassa tilassa” kyse ei ole siitä, etteivätkö työntekijät tekisi asioita täydellä sydämellä. Vaan siitä, että työkuormitus on niin valtava, että siinä ei enää voi toimia riittävällä tavalla. Onhan se nyt ihan eri asia, että hoitaako 20 lapsen asioita vai sadan…

Miten se nyt menikään – että yhteiskunnan tilasta kertoo se, miten se huolehtii heikoimmistaan.

Pienten lasten hädän pitäisi olla sellainen, joka saa meidät kaikki havahtumaan. Tekemään jotain. Voiko kukaan lukea kuivin silmin tätä pienen lapsen kommenttia (Iltalehden jutussa sekin, täällä): ”Minä en enää jaksa tätä surua”.

Mitä se jotain sitten voi olla? Kun yksittäisestä tavallisesta ihmisestä tuntuu, että pitää tehdä jotain.

Yli tuhat lastensuojelun asiantuntijaa ja opiskelijaa kirjoitti nimensä adressiin, joka välitettiin eteenpäin eilen ja jonka tarkoitus on vedota poliittisiin päättäjiin lastensuojelun synkän tilanteen parantamiseksi.

Lisäksi liikkeellä on adressi myös meille ihan jokaiselle – siinä vaaditaan, että polittisten tahojen on otettava vastuu lastensuojelun toimintaedellytyksistä. Se oma pieni jotain voi olla juuri nyt vaikkapa tämä. Laita nimesi listalle.

Adressin löytää täältä.

Tämän me jokainen voimme allekirjoittaa, eikö niin? <3

25
Like
2

You Might Also Like

  • Tuuli
    21.11.2017 at 11:22

    Hyvä kirjoitus! Suuri kiitos siitä, ja adressin jakamisesta! Lapsella on oikeus erityiseen suojeluun, ja lapsen oikeudet ovat aikuisten velvollisuuksia.

    Et muuten ole tavallaan ollenkaan myöhässä. Eilen toki oli lapsen oikeuksien päivä, mutta tämä koko viikko on lapsen oikeuksien viikko! Tavallaan siis joka päivä tällä viikolla on lapsen oikeuksien päivä. ;)

    • krista
      21.11.2017 at 11:24

      Ooo, tietämättäni ajan hermolla siis olin edelleen :)

      Ja vau, miten hyvin sanottu: lapsen oikeudet ovat aikuisten velvollisuuksia. Juuri näin! <3

  • piupali
    21.11.2017 at 12:02

    Lastensuojelun sosiaalityöntekijänä kiitän. <3

    • krista
      21.11.2017 at 12:04

      Kiitos itsellesi ihan mielettömän tärkeästä työstä! <3

  • Liisa
    21.11.2017 at 15:21

    Tärkeästä aiheesta kirjoitat! Allekirjoitin!

    • krista
      21.11.2017 at 17:34

      Hieno homma! <3

  • Lastensuojelun Keskusliitto
    22.11.2017 at 15:42

    Kiitos, että kirjoitit tästä! <3
    – Lastensuojelun Keskusliiton väki

    • krista
      22.11.2017 at 15:59

      Oi, kiva kun olette kuulolla! Kiitos itsellenne aivan hurjan tärkeästä työstä!!!