”YÄÄÄÄÄÄK!”, huusi (kohta) 3-vuotias.
”Minulla on kädessä jotain LIMAA! Kuka auttaa minua? Kuka pyyhkii sen pois?!?!?”, raikui enemmänkin ärsyyntynyt kuin hätääntynyt huuto olohuoneesta.
”Mitä se oikein on?”, minä ihmettelin. En nähnyt mitään.
”ÄLLÖTTÄVÄÄ LIMAA!”, vastasi (kohta) 3-vuotias.
”Mistä se oikein tuli?”, minä kysyin – olisiko lapsi aivastanut käteensä vai mitä ihmettä…?
”Se tuli MIKROFONISTA”, (kohta) 3-vuotias totesi.
”Mmmmmitä?”
Hetken tutkailun jälkeen asia selvisi. Tyttöjen ”mikrofonin” korkki oli auennut ja se oli ollut ÄLLÖTTÄVÄÄ.
Tää on siis sellainen silmänaluspeitevoide mikrofoni.
Sama (kohta) 3-vuotias myös hiuslakkaepisodin jälkeisenä iltana iltahalauksilla lausahti:
”Minä tykkään susta, mutta en sun hajusta.”
Ilalla häneltä saa vvvvvutistushalin (rutistushali). Mutta vain yhden. Jos pyytää toista, niin:
”Sä sait jo. Nyt mä menen isin luo”.
Pusun hänelle saa poskelle antaa. Mutta hän aina kädellään pyyhkii sen pois.
Voi kolmen vuoden ikä – mitä tuotkaan tällä kertaa mukanasi <3
39
Lilah
9.3.2017 at 19:02Meilläkin pyyhitään pusut pois – ja sitten pyydetään niitä lisää. Sama ikä. Ja ah mitä draamaa ”minä en osaa” ja seuraavassa hetkessä ”minä osaan!”, mutta myös ”se on minulle vielä liian vaikeaa”, kun ei viitsi edes yrittää tehdä jotain. Tekstiä tulee valtavasti ja vain s on vähän huonosti suhahtava, jos siihen ei keskity. Ja mikä mielikuvitus – myös niin että pelkää välillä ihan merkillisiä juttuja.
krista
9.3.2017 at 19:10Joo, draaman taju selkeästi on hallussa näillä 3-vuotiailla :D Tavallaan ihana ikä, mutta sit toisaalta jännittää, että koska tää alkaa; tän jaoin FB:ssäkin hetki sitten, siis vajaan kahden vuoden takaa: http://www.puutalobaby.fi/tirpan-lomaterveisia/
Karoliinan
9.3.2017 at 19:24Näytti kyllä villimmältä tuo ”mikrofoni” :D ihana 3v! Meillä 2v3kk on jo niin valloittava että mitä sitten kun kasvavat. Voi jukra!
krista
9.3.2017 at 19:36Ahhhahahahaha mä tajusin vasta viiveellä ja Annan kommentista, että mitä te tarkoititte :D :D :D Ei sentään K18-mikrofoni, apua :D Ja limainen, ahhahahahaha :D :D :D
Anna
9.3.2017 at 19:31Apua, minäkin katsoin ensin kuvasta tuota mikrofonia ihan joksikin muuksi :D onneksi ei ollut kuitenkaan k18-mikrofoni kyseessä :D!
krista
9.3.2017 at 19:37:D :D :D mä en itse tajunnut tuota :D :D :D Mutta nyt, kun kuvasta sanot… Mä ehkä pidän sitä kädessäni jotenkin hassusti :D Sarjassamme tahatonta huumoria :D
Murkinamasu
9.3.2017 at 21:23Meillä taas lähes kolmevuotias on niin isin poika, että kysyessäni häneltä eräänä iltana halimisen välissä, että oletko sä äitin murmeli, niin hän vakavoitui ja ilmoitti tiukasti, että ”Ei, isin muumeli!” :D
Kolmevuotiaat ovat jotenkin hassussa iässä. Ne ovat maailman riepovimpia oman tahtonsa löytäessään ja sen todellakin näyttäessään, ja sitten seuraavana hetkenä maailman suloisimpia ja kekseliäimpiä pikku ihmistaimia. <3
krista
9.3.2017 at 21:39Oi <3
-
Joo tunnistan just ton: välillä just aivan maailman hurmaavin - ja sit taas joku kriisi iskee - ja sit taas seuraavassa hetkessä se on sellainen hurmaava pieni höpötteljiä ja veikistelijä, että vaan katsoo ja rakastaa <3 Seelalla kans on valtavasti kaikkia juttuja ja tarinoita ja mielikuvitusta ja... ...oh <3
Miitu
9.3.2017 at 21:53Meillä on tämä nuorempi myös tarkka omista hellyydenosoituksistaan – tosin määrä vaihtelee. Mutta hyvin selkeästi ilmaisee, saako halata/pussata, kuka ja kuinka paljon. Samainen tyyppi otti tänään iltasaduksi luetun Tatu ja Patu työn touhussa – sairaanhoitaja niin tosissaan, että on nyt vakaasti sitä mieltä, että häneltäkin on jalka murtunu, siitä on otettu röntgenkuva ja jalka on leikattu nukutuksessa… Jos koitin esittää hieman eriävän näkemyksen, vastaan sanottiin h y v i n loukkaantuneella äänellä ”Ei saa sanoa minulle noin rumasti.” Ihan oikeastikin sairaalakeikka on tulossa, joten katsotaan nyt sitten, mitä tarinaa sen jälkeen kerrotaan. Vähän kun tahtoo tällä hetkellä nykyisten roolileikkien myötä olla faktat ja fiktiot suloisesti sekaisin.
LauraEm.
14.3.2017 at 11:58Mäkin jo ehdin ajatella, että ”ihanan avointa”, kun katoin tota… mikrofonia :D :D
Ja oon just niin väsynyt että hihitän nyt sitten ihan hervottomasti tolle otsikolle, ”limaa mikrofonissa”, noh ihan mielenkiintoinen kiertoilmaus :D mikorofoni never be the same…
krista
14.3.2017 at 12:06Hihi, mulle itsellenikin tuo otsikko avasi jälkikäteen (noiden kommenttien myötä) ihan uuden ulottuvuuden :D Mulle ei tuo kirjoittaessa tullut mieleenkään, mutta nyt kun… :D :D :D