Lasten leikkejä valvomassa

Karsee duuni. Aina niitä pitää olla valvomassa ja kieltämässä. Ulkoleikit on pahimpia. Pitää juosta perässä ja valvoa joka askel. Heti, kun silmänsä hetkeksi johonkin muualle laittaa, niin…

…niin…

…niin…?

…niin huomaa monen vuoden kuluneen ja tilanteen olevan jo jotain ihan muuta kuin lasten ollessa pikkutaaperoita.

Vuosimallia kesä 2017 – lasten leikkejä valvomassa, osa 1:

Lasten leikkejä valvomassa, osa 2:

Lasten leikkejä valvomassa, osa 3:

Lasten leikkejä, osa 4:

Lasten leikkejä, osa 5:

Rankkaa. Rankkaa. Kerrassaan rankkaa.

Ihan mieletöntä, että elämä voi olla jo tällaista! <3

43
Like
9

You Might Also Like

  • Raleigh
    15.8.2017 at 21:00

    Niin kade, ei meillä vaan. Pojat 5,5 ja 3v pitää huolen ettei äiti istu k-o-s-k-a-a-n ulkona! Niillä on vielä joku yya-sopimus että toinen hämää ja toinen tekee katoamistempun. Kai ne joskus tästä kasvaa.

    • krista
      15.8.2017 at 21:15

      Meillä tää on tullut ihan yllättäen tänä kesänä; en ois osannut tällaista luksusta vielä viime vuonna kuvitellakaan. Ehkä se pian vaan loksahtaa teilläkin! Lapsista se tietty on paljon kiinni; ja ympäristöstä, että meneekö esim. tie läheltä. Mutta kyllä ne tosiaan kasvaa, ihan yllättävän nopeasti <3

  • Miitu
    15.8.2017 at 21:12

    Meillä on välimuoto. Pihalla pystyy tekemään jo pihatöitä ainakin hetken, mutta kyllä tuossa itseään vähintään 5-vuotiaaksi luulevassa 3-vuotiaassa on vielä tarkkailtavaa. Välissä toki voi laittaa lapset keskenään vaakasateeseen kuratamineissa ja itse hörppiä keittiön ikkunan takana teetä 😂 Sisällä taas menee pidempiä pätkiä (eskarilaisen ollessa suopealla päällä), kun leikkivät keskenään. Nautin nyt tästä. Esikoinen alkaa olla jalka ovenraossa menossa omille kavereille -> pienempi roikkuu taas helmoissa ”mulla ei oo mitään tekemistä”/”leikitäänkö lääkäriä”/tms.

    • krista
      15.8.2017 at 21:18

      Hahaha pihatöistä se meilläkin keväällä lähti – heh porttiteoria – sit jossain vaiheessa tajusin, että ”hei, mähän voin lukea tässä vaikka kirjaa” :D

    • Lilah
      16.8.2017 at 09:32

      Tämä. Eli kun isompi lähtee omille menoilleen ja pienempää ei vielä halua päästää mukaan ilman aikuista.

      • krista
        16.8.2017 at 09:43

        Meillä kuin ihmeen kaupalla voimakastahtoinen pienempi pysyy jotenkin isosiskon kanssa täysin nätisti ja siististi ja tekee sen, mitä sovittu (isosisko sääntöorientoitunut ja pikkusisko ottaa mallia). Ei ois välttämättä ollut näin; tuon voimakkaan persoonan huomioiden :) Mutta kop kop puuta, sekin tilanne saattaa hyvinkin muuttua montakin kertaa – nyt kuitenkin oikein kivasti näin!

  • Mariakoo
    15.8.2017 at 22:13

    Meillä kans tänä kesänä on lähtenyt tosi pitkät leikit käyntiin! Olin istunut hetken terassilla (Facebookissa), kun hoksasin, että nehän leikkii!! En sit uskaltanut liikahtaa yhtään mihinkään suuntaan tai alkaa tekemään yhtään mitään muuta, kuin.. no facettamaan! Tunnin päästä alkoi jo kyllästyttää vähän😄! Nykyään uskallan jo marjapuskiin!

    • krista
      16.8.2017 at 09:52

      Joo ihan sama täällä! :) Suosittelen seuraavaksi kokeilemaan vaikka kirjan lukemista; se on ihan sellainen WAU-efekti, kun tajuaa että voi tehdä niin. Mä kans ensin roikuin somessa (ja kukkapenkissä) ennen kuin otin kirjan käteen :)

  • Torey
    16.8.2017 at 08:42

    Samalta on meillä näyttänyt tämä kesä lasten 2v5kk ja 6v kanssa. Eilen just oltiin puistossa niin, että pääasiassa istuin ja luin. Välillä piti keinussa antaa vauhtia, mutta siinä se vaativin osuus. :D

    • krista
      16.8.2017 at 19:34

      Mahtavaa! <3 Meillä kans tuo vauhdinanto on sellainen, että siihen jää pienemmän kanssa vielä "jumiin" - sit saakin sitä vauhtia antaa vaikka kaksi tuntia. Ollaan nyt yritetty saada läpi sitä ajatusta, että isojen lasten keinuun ja itse vauhdit vaan - se on ihan uusi taito hänellä, tosin alkuvauhdit pitää ottaa vielä seisomalla...

  • TaijaE
    16.8.2017 at 08:55

    Meilläkin on tänä kesänä koettu muutos ulkoilussa. Nimittäin neiti 4,5 vee on saanut olla pieniä hetkiä itsekseen ulkona. Mennyt edeltä pihaan, minä vauvan kanssa perässä tai jäänyt vielä hetkeksi leikkimään ulos kun minä olen mennyt jo sisälle lämmittämään ruokaa. Meidän keittiön ikkunasta on suora näköyhteys muutaman metrin päässä olevaan pihaan, muuten en olisi varmaankaan vielä uskaltanut.

    • krista
      16.8.2017 at 19:35

      Joo tuollaiset olosuhteet kyllä merkitsee paljon: onko miten valvottavissa, onko liikennettä/vesistöjä lähellä jne. Ja sit tietysti lapsen persoona vaikuttaa; voiko luottaa, että pysyy annetuilla rajoilla vai onko sellainen, joka lähtee vipeltämään heti, kun silmä välttää :)

      • TaijaE
        17.8.2017 at 09:45

        Juurikin näin. Aikaisemmin asuimme Helsingin keskustassa, rapun ovi suoraan kadulle, joten yksin ulos menemistä ei todellakaan edes harkittu. Eikä lapsi edes tajunnut sellaista haluta. Muutettuamme nykyiseen asuntoomme olemme vasta voineet aloittaa tällaiset harjoittelut. Aihe on tosiaan mielenkiintoinen ja olisipa kiva, jos keksisit jonkun tavan kirjoittaa aiheesta siten, ettei lastenne yksityisyys ja turvallisuus vaarantuisi.

  • Karkkibee
    16.8.2017 at 09:06

    Meillä koettiin taannoisella etelänlomalla jo sellainenkin ihme, että lapset 7 ja 10vee puljasivat kahdestaan uima-altaassa ja vanhemmat lukivat kirjaa siinä altaan reunalla varjon alla. 10vee jo kyselee koska hän saa mennä uimahalliin kaverin kanssa kahdestaan mutta siihen en ole vielä valmis… Missäs uimahallissa pk-seudulla näkee kahvilasta altaaseen?

    • K
      16.8.2017 at 14:31

      Heh, Vuosaaren uimahalli oli ainakin 90-luvulla sellainen. Ehkä sittemmin muuttunut tosin.

    • krista
      16.8.2017 at 19:40

      Vau! Toi on sit taas kyllä niii-iiin uusi ulottuvuus! Mä tuossa joskus törmäsiin vanhoihin tuttuihin Prismassa ja heillä kuulemma lapset (kouluikäiset) olivat jääneet omaan pihaan leikkimään, kun vanhemmat lähtivät kauppaan. Se oli ihan sellainen ”vaaaaau!”-juttu; ihan käsittämätöntä, että joskus sit sellainenkin on taas mahdollista :D Prismaan ilman lapsia, wohoo :D

  • Lilah
    16.8.2017 at 09:54

    Me ollaan ehkä aika varhain luotettu lapsia omilleen: kolmevuotias suhaa nyt edestakaisin naapuriin ja kaverukset ulkoilevat näin kesällä keskenään niin, että valvonta on välillä ikkunasta tai takaovesta tai perustuu lähinnä etäältä kuuntelemiseen. Yksivuotiaskin puuhailee hiekkalaatikolla niin että itse ollaan samassa pihassa marjoja poimimassa tai ruohoa leikkaamassa. Yhdessä tietysti leikitään myös. Viidestä vuodesta eteenpäin lasten reviiri on ollut muutaman sataa metriä kattaen naapuritiet ja leikkipuiston, vain yksin puistoilu on ollut kielletty. Monesti on muistuteltu, että jos toinen loukkaa, toinen hakee apua eikä hilpaise pelästyneenä kotiinsa. Alakouluikäiset kulkevat kavereille ja harrastuksiin noin 5 km säteellä kävellen ja pyörällä. Uimassa ovat ilman aikuista käyneet ekaluokalta asti, toki ovat myös hyviä uimareita ja hallissa on valvonta. Vain luonnonvesiin en ole päästänyt keskenään, kun rannalla pörrää aina myös isompia kouluikäisiä, jotka joko tahallisesti kiusaavat pienempiä tai ovat varomattomia hyppiessään laiturilta niin että pienemmät meinaavat jäädä alle. Asutaan siis pienellä paikkakunnalla, jossa pyöräteitä on melko kattavasti ja omakotialueellamme ei ole läpikulkuliikennettä. Ulkomaanmatkoilla en lapsia juuri keskenään päästä pois näköetäisyydeltä. Hotellialueella ovat altaalle voineet mennä edeltä, mutta silloinkin sinne on yleensä ollut näkymä huoneesta.

    • krista
      16.8.2017 at 19:46

      Kuulostaa hyvältä! :) …ja vielä korostettuna tietysti (ettei joku erilaisessa ympäristössä asuva ihmettele), niin paljon tosiaan se ympäristö vaikuttaa :) Mulla on itse asiassa koko kesä tehnyt mieli tehdä tästä asiasta postaus, mutta sitten on se, että tulee ehkä tuo turvallisuuspuoli vastaan, eli sellaisesta omasta yksityisyyssyystä ei halua liikaa avata, että missä/miten meidän lapset liikkuu… Siksipä jää harmi kyllä tarkemmin tuo postaus tekemättä, vaikka olisikin just nyt tosi kiinnostava jakaa kokemuksia, että miten kenelläkin lapset liikkuvat! Oon nyt sit omaa keskusteluntarvettani omassa FB:ssä tuosta jutellut, kun kaikkea ei tietty voi täysjulkiseksi laittaa..

  • Ainoooo
    16.8.2017 at 19:29

    Meillä on melko lailla samanikäiset lapset kuin teillä, ja alkukesästä ihmettelin, että miksi meidän omakotitalon piha tuntuu ihan poikkeuksellisen ihanalta… tajusin sen johtuvan siitä että ekaa kertaa siitä ehti itsekin nauttia, eikä tarvinnut juosta kenenkään perässä! Ihan mahtavaa :D

    • krista
      16.8.2017 at 19:48

      Hahaa just näin – ehtii katsellakin vähän, että ai TÄLLAINEN tää meidän piha on :D <3