Kaksi reppulia – kantovälineet testissä

Kaikenlainen lasten kantaminen on ollut meillä selkeästi yksi niistä (monista) jutuista, joissa mielipide ja käytännöt ovat vaihdelleet lapsen ja elämäntilanteen mukaan. Heh vähän laidasta laitaan, ja sitten sujuvasti takaisin siihen ensimmäiseen laitaan.

Ennen Silvan syntymää mä olin sitä mieltä, että totta kai meistä tulee sitten sellaisia kunnon kantoliinavanhempia. Tiedättekö, sellaisia ihania hippejä, joiden lapset keikkuvat tyytyväisinä missä vaan (luomuhippibileissä tissit paljaina sambaamassa, toki) mukana värikkäissä liinoissa. Ostettiin sitten jo hyvissä ajoin ystävältä käytettynä trikoinen kantoliina ja lisäksi uutena Manduca. Nonni! Näillä lähtee!

Mutta pöh. Ei se sitten vaan lähtenyt. Silva-vauva hermostui kantovälineissä välittömästi ja alkoi kiemurrella. Äh. Ei tää sit ollutkaan meidän juttu. Vasta kantorinkka oli ensimmäinen kantoväline, jossa Silva alkoi viihtyä – ja silloin siis jo yli 1-vuotiaana.

Nooh, Joel sitten näillä kokemuksilla oli jo sitä mieltä ennen Seelaa, että myydään Manduca pois. Että ei me sillä mitään tehdä, turhaan lojuu kaapissa. Mutta Seela olikin sitten eri mieltä ja periaatteessa eleli koko ensimmäisen vuotensa eri välineissä mukanakannettuna. Muuten tuli akuutti huuto.

Tämä kaikki taas kerran todisteena siitä, että tässä vanhemmuudessa täytyy näköjään aina olla valmiina muuttamaan mieltään :)

Tässäpä toivepostauksena meidän omia kokemuksiamme erilaisista kantovälineistä:

Pitkä trikooliina

Ensimmäinen kantovälinehankintamme – mutta ei vaan sitten avautunut koskaan meille tämä kantoväline. Aika varma olen, että syy oli ”käyttäjälähtöinen” eli pariin kertaan katsotut Youtube-opetusvideot eivät vaan antaneet vielä sellaista osaamista ja varmuutta, minkä onnistuneen sidonnan tekeminen olisi vaatinut. Ei riittänyt kärsivällisyys – ei lapsilla eikä vanhemmillakaan.

Lisäksi Joel oli sitä mieltä, että tuossa ei ole mitään järkeä, kun ”kehitys on jo kehittynyt” sen verran, että on olemassa Manduca.

trikooliina sidonta

Älkää ottako mallia sidonnasta. Ei varmasti ole oikein. Seela kuvassa noin 2 kk.

Rengasliina

Tätä ei oltaisi kyllä ikinä itse hoksattu! Mutta Seelan ollessa 2,5 kk ikäinen meillä kävi ”kotikäynnillä” kantoliinaohjaaja Anu (Ipanaisesta). Se olikin sitten ihan kullanarvoinen käynti: minulla ei millään olisi riittänyt silloin puhti lähteä mihinkään kantovälinetapaamiseen kodin ulkopuolelle kahden pienen lapsen kanssa. Mutta silti tuntui, että jostain kantovälineestä voisi saada apua arkeen.

Ja bingo! Rengasliinaläpimurto! Siitä kirjoitin jo silloin aikoinaan pitkät pätkät täällä.

liinassa

Rengasliinassa Seela nukkui päikkärinsä parin kuukauden ajan – usein (en aina) esimerkiksi leikkipuistossa sain sen siihen rauhoittumaan niin, että pääsin samalla puuhastelemaan Silvan kanssa. Kantamisajatukseen tottuminen sai sitten jotenkin meidät reippaammin tarttumaan muihinkin kantovälineisiin – ja kappas, vähän niin kuin huomaamatta meillä oli testattu Manduca ja yhtä äkkiä tajusimme olevamme sen käyttöön ihan hurahtaneet.

Rengasliina vähitellen siis jäi, ja tilalle tuli Manduca.

Manduca

Manduca ei siis ollut juurikaan käytössä Silvalla, mutta Seelan kanssa Manduca osoittautui käytännössä koko arkemme pelastajaksi. Jos minun pitäisi nimetä yksi kantoväline, jota suosittelisin, se olisi ehdottomasti tämä.

Seelahan nukkui sitten lopulta Manducassa kaikki päiväunensa jonnekin 1-vuotiaaksi asti. Vaunupäikkärit eivät vain onnistuneet, ei millään. ”Manduca tai ei mitään”, ilmaisi Seela hyvin selvän ja kovaäänisen tahtonsa.

Mutta me olimme tosi tyytyväisiä siihen, että Seeluska ylipäänsä ne päikkärit nukkui. Se kun ei ollut mikään itsestäänselvyys alkuun.

Manduca tuntui itselleni hyvältä käyttää – selkä ei tullut kipeäksi monen tunnin päikkäreidenkään aikana, vaikka naperon paino alkoi jo varmaan lähestyä kymmentä kiloa. Ja usein päikkäriaikaan tuli myös kävelyltyä paljon; esimerkiksi vuosi sitten Espanjassa:

manduca

Manduca-murmeli noin 10 kk.

Samoin noihin Manducan hihnoihin ja solkiin jotenkin pystyi luottamaan. Koskaan ei tullut tunnetta, että ”tipahtaakohan se tästä?”. Eli joo. Ihan perinpohjaisesti tykkäsin.

Manduca oli päivittäisessä käytässä meillä aika pitkään, reippaasti yli 1-vuotiaaksi asti. Joskus yhden vuoden tienoilla vaunupäikkärit alkoivat kuitenkin maistua makoisasti Seelallekin ja sen jälkeen alettiin suosia niitä – kun tytöt nukkuvat yhtä aikaa vaunuissa, on vanhemmillakin paremmin mahdollisuus omaan aikaan. Siihen asti se ”oma aika” kun aina oli ollut sitä, että Seela nukkui mukana Manducassa.

Hihihi ja montakohan postausta mä oon muuten tänne blogiin kirjoittanut Seela nukkumassa Manducassa. Mä väitän, että yli 200!

Stokke MyCarrier

Tämä on vähän sellainen, josta ergonomiahifistelijät saattavat repäistä pelivaatteensa, mutta Stokken MyCarrier on ollut meille oikesti myös tosi hyvä. Sitä on käyttänyt etupäässä Joel; itselleni se jotenkin aina painoi, varmaan säädöt pielessä.

Tätä reppua käytettiin ensin selässä Silvan ollessa noin 1-vuotias. Käyttöön se otettiin muistaakseni Italiassa:

stokke my carrier

Seelalla sitä käytettiin myös edessä kannettuna. Tehtiin tietoinen päätös vain luottaa siihen, että repun ”happy hips” -asento on riittävän ”sammakkomainen”. Tai oikeastaan meidän oli pakko ajatella se näin: että meillä oli kaksi vaihtoehtoa – joko käyttää sitä tai antaa lapsen huutaa. Koska repussa lapsi viihtyi, muuten ei.

Niinpä Seela oli oikeastaan ensimmäisen vuotensa aina kannettuna. Joko sylissä, tai nukkuessa Manducassa kasvot kantajaan päin ja hereillä Stokkessa kuikuilemassa maailmaa kasvot eteenpäin. Tällaisella ilmeellä:

stokke reppu

ByKay -kantoreppu

Tämä onkin meille (ja varmasti muillekin) aika uusi juttu!

Pähkäilin nimittäin ennen Thaimaan-matkaamme, että otanko Manducan mukaan vai en. Seela ei ollut siinä enää vähään aikaan ollut, mutta jos sille tulisi sitten tarvetta esimerkiksi vähänkään pidemmillä kävelymatkoilla. Toisaalta sitten mietitytti, että tuleeko kantaneeksi ihan turhaan jotain sellaista, mikä vie kuitenkin aika paljon tilaa…

No pähkäilyn ratkaisi Ipanaisen Anun (sama Anu siis, joka opetti meille aiemmin sen rengasliinan) ehdotus, että haluaisimmeko kokeilla juuri Ipanaiseen myyntiin tullutta ByKay-reppua (Ipanaisen nettisivulla repun esittely täällä). Se nimittäin on kevyt ja menee pieneen tilaan – ja vieläpä hengittää hyvin eli sopii kuumassa ilmanalassa kannettavaksi. Kuulosti just hyvältä!

Valitsimme lainareppumme kooksi ”toddler”, jolla voi kantaa n. 1,5 – 5-vuotiasta (vaatekoosta 92 alkaen ja painoraja 25 kg) eli kumpaa vaan meidän tytöistä.

Ja kyllä: reppu oli tosi hyvä olla reissussa mukana!

koh lanta

Tytöt viihtyivät siinä molemmat ja kilpailivat siitä, kenen vuoro on tulla ”äidin reppuskaan”. Reppu taisi itse asiassa joka kerran olla selässä minulla, koska tavallisesti silloin oltiin kävelemässä vähän pidempiä matkoja (esimerkiksi iltaruoalle jonnekin kauemmas) ja Joel kantoi silloin kantorinkkaa, jossa sitten taas se toinen lapsista oli kyydissä.

by kay kantoreppu

”Tää kuva on niin hippi. Tässä on vaimoni Kirsi-Marja ja lapsemme Kuunsäde”, Joel tästä kuvasta mulle irvailee.

Myös tämä ByKay tuntui kivalta selässä ja lapsen asento myös vaikutti tosi mukavalta. Jostain kumman syystä kantotuntuma itselläni ei kuitenkaan tullut koskaan niin ”varmaksi” kuin Manducassa. Tai siis Manducassa en ole ikinä tullut ajatelleeksi, että kestäväthän soljet – tässä useampaan kertaan varmistelin, että pysyväthän nämä varmasti.

Ehkä syy on jotenkin päänsisäinen: että olin tietoinen, että tämä on uusi reppumalli kun taas Manducasta on kuullut niin paljon kehuja usean vuoden ajan. Onhan se tietysti ihan luonnollista, että käyttäjän luottamus täytyy näinkin tärkeässä asiassa ansaita.

Mutta kyllä ne soljet pysyivät. Oikein hyvin. Turhaan huolehdin.

kantoreppu thaimaassa

Pieni miinus myös ByKayn ”etuklipsulle”. Manducan klipsuun tottuneena tässä vaikutti vähän hassulta, kun hihna oli vain sellainen irrallinen rinkula, joka ei ollut repun hihnoissa kiinni millään tavalla. Vaikutti jotenkin… …kotikutoiselta kiinnitysratkaisulta. Vaikea selittää, kun en tullut ottaneeksi edestä kuvaa – mutta tuolla Ipanaisen reppuesittelyssä (täällä) se klipsu näkyy noissa kuvissa, joissa mies seisoo kasvot eteenpäin.

Mutta joo kaiken kaikkiaan suosittelen kyllä ByKayn reppua taaperokäyttöön! Se on mukava, ergonominen ja menee paljon pienempään tilaan kuin Manduca. Ja myös sillä voi siis tietysti kantaa pienempää lasta myös etupuolella niin kuin Manducassakin.

Muita ergonomisia reppuja ovat ainakin Tula ja Wompat – ja on niitä nykyään varmaan muitakin. Näitä en ole kuitenkaan koskaan kokeillut. Ja tärkeäähän lapsen kantamisessa on tuo aiemminkin mainitsemani ergonominen sammakkoasento.

Tämän yhden kantovälineen otan vielä tähän loppuun, vaikka se näistä muista poikeeaakin. Nimittäin tämä meidän kestosuosikkimme:

Ospreyn Poco Premium -kantorinkka

Tämän me saimme Partioaitasta ennen parin vuoden takaista Thaimaan-matkaa. Silloin olin hullun lailla vertaillut erilaisia kantorinkkoja ja etsinyt sellaista mallia, jossa olisi isoin mahdollinen tilavuus myös rinkassa kannettaville tavaroille. Meillä kun tarve ei siis ollut vain pelkkään kantamiseen vaan siihen, että rinkka toimisi ”ihan oikeana rinkkana” reissutarkoituksessa.

Ainakin siihen aikaan tämä malli oli tilavuudeltaan ylivertainen – en tiedä, onko myöhemmin tullut uusia malleja. Mutta tämän valitsimme siis ennen kaikkea siksi, että siinä on säilytystylaa 34 litraa eli lähes saman verran kuin toisessa meidän reppureissukäytössä olevassa pikkurinkassamme. PLUS lapsi kyydissä :D

kantorinkka koko

Kantorinkasta olen kirjoittanut käyttökokemuksia jo silloin pari vuotta sitten täällä – ja edelleen olemme sitä mieltä, että tämä on niiii-iiiin hyvä. Rinkka on ollut meillä koko ajan jatkuvassa käytössä; esimerkiksi Joel käy sillä ihan jatkuvasti kaupassa toisen lapsen kanssa. Tai no Seelan kanssa nykyään – Silvaa ei olla enää toppapuvussa tuohon yritetty ahtaa. Mutta kesävaatteissa tuo isompikin mahtuu kyytiin vielä ihan mainiosti, Thaimaassa näin:

kantorinkka iso lapsi

Eli siis erityisesti reissutarkoitukseen todellakin suosittelen. Mutta samaan hengenvetoon täytyy kertoa, miten kaikki ei tietystikään sovi kaikille. Suosittelin nimittäin tätä rinkkaa meidän reissaaville ystävillemme – mutta he eivät koskaan oikein innostuneetkaan tästä. Heillä oli kerran (vai kahdestikin?) tämä reissussa mukana, mutta lapsi kulki silti aina mieluummin Manducassa. Taisi olla heillä myynnissäkin sitten myöhemmin tarpeettomana – kun taas meille tämä on ollut tosi-tosi paljon käytössä.

*******

Siinäpä kantovälinehistoriaamme!

Mitä kantovälineitä teillä on käytetty? Mistä olette tykänneet eniten?

22
Like

You Might Also Like

  • Vyyhti
    18.2.2016 at 15:01

    Me tykättiin pikkuvauvan kanssa trikooliinasta, koska sen sai sitoa ensin kantajan päälle ja sujauttaa lapsen kyytiin vasta sitten jälkeenpäin. Rengasliina oli ihan hitti siinä vaiheessa kun muutaman kuukauden ikäinen napero halusi kuikuilla ympärilleen mutta vielä ei uskaltanut selkään laittaa. Pari kudottuakin pitkää liinaa kokeiltiin, mutta melko vähälle jäi niiden käyttö lopulta. Näin jälkeenpäin arvioiden se ensimmäinen oli minulle ihan liian pitkä ja aloittelijalle hankalan liukas, joten alkuhankaluudet veivät innon. Toinen liina olisi ollut helpompi, mutta muksulla oli silloin jo enemmän ikää ja silloin yleensä reppu voitti helppoudessaan. Minä ostin liinoja muutamalla kympillä käytettynä, joten isoja investointeja ne eivät onneksi olleet.

    Manduca-reppu oli vauvan kanssa minulla käytössä tosi paljon ja tykkäsin siitä kovasti. Puolisolle se ei sen sijaan sopinut ollenkaan ja minullekin alkoi käydä liikaa hartioihin taaperoikäisen kanssa. Vuosikkaalle hankittiinkin sitten Wompatin taaperoreppu ja se on ollut mainio, vieläkin on satunnaisesti käytössä 3,5-vuotiaan kanssa. Ihanan pehmeä eikä paina hartioita, ja on vieläpä kotimaista käsityötä. Suosikkini!

    • krista
      18.2.2016 at 15:13

      Joo ja oon nähnyt, että trikooliinaa voi käyttää myös koko ajan sidottuna, ikään kuin ”vaatteena”: aamulla sitoa ja sitten koko päivän ajan laittaa vauvaa sinne ja ottaa pois jne. Multa tuon käyttö ei tosiaan luonnistunut – olisin varmasti tarvinnut sellaisen kädestäpitäenopetuksen siihen!

      Wompatia katselinkin netistä tätä kirjoittaessa. Hyvältä näytti!

  • Vannikkila
    18.2.2016 at 15:02

    Meillä aloitettiin kudotulla liinalla, johon pojalla oli hieman opeteltavaa. Aluksi siinä siis viihtyi ehkä maksimissaan 10 minuuttia, sit huuto ja pois. Lopulta siinä alkoi maistua päiväunet (tai iltapäikkärit, unet kuitenkin) ja lopulta siinä viihtyi muutenkin – joskus yleensä uni jossain vaiheessa vei voiton. Liinaa käytin aina minä, sillä miehelle se oli liian lyhyt (ostin toisenkin samanlaisen liinan ajatuksella, että tekee siihen jatkoa päihin helpottamaan sidontaa miehelle, mutta tekemättä jäi), ja minäkin aina vain etupuolella. Ja tuo eka sidontasi näyttää mun silmään ihan oikealta, pientä viilausta vain, mutta en ole mitenkään ammattilainen näissä :D

    Lopulta poika alkoi käydä liian isoksi liinassa edessä kannettavaksi ja selkäsidonnat eivät koskaan tuntuneet omilta. Pojan serkkutyttöä on kannettu oikeastaan aina ja heillä oli myös Manduca, jota sitten kokeilimme. Vaikka poika olikin kooltaan ns. ohjearvoinen (eli pienempi mitä Manducan ylärajoiksi annettiin), ei poika viihtynyt siinä sekuntiakaan. Noh sitten jäi kantovälineet muutamaksi kuukaudeksi.

    Minä kuitenkin googlettelin silloin tällöin Tulan taaperokokoja. Kerran Helsingissä käydessämme pistäydyimme kokeilemaan Ipanaisen myymälässä. Silloin ei vielä ostettu, mutta myöhemmin otin verkkokaupan kautta vuokralle (ihan superhyvä tapa kokeilla ennen ostopäätöstä!) ja koska viikon aikana kannoin yhteen menoon jopa 3 tuntia silloin jo yli 13 kiloista poikaa ilman minkäänlaisia selkäsärkyjä, oli päätös aika selvä :) Nyt meillä on siis taapero Tula ja en voi muuta kuin suositella kaikille. On varmasti tilaavievempi kuin ByKay, mutta niin tukeva ja ergonominen, että saa melkoinen vaihtoehto olla, että vaihtaisin pois. Reppuilun osan hoidan minä, sillä olemme miehen kanssa sen verran eri kokoisia selistä, että pitäisi aina säätää kaikki uudelleen. Miehellä ei kuitenkaan selkä kipeydy kantamisesta yhtä nopeasti kuin minun, niin eipä ole ollut ongelmaa :)

    Meillä reppua siis käytetään niin tanssitreeneissä (silloin kun pojan pitää olla mukana, eikä viihdy vain sivusta katsojana) kuin reissuilla, koska helpompi kantaa mukana kuin matkarattaita. Vielä mahdutaan pojan kanssa yhteen yhteiseen takkiin, kohta pitänee totutella kantamaan ulkovaatteiden päällä :D

    • Vannikkila
      18.2.2016 at 15:04

      Ai niin ja rengasliinaa käytettiin kun asuttiin kerrostalossa ja piti saada lisätukea kantamiseen saunaan mennessä. Meidän rengasliina ei ollut mitenkään liian laadukas, niin sitä käytettiin vain juuri tuollaisena lisätukena, koska painoi herkästi johonkin hermoon.

    • krista
      18.2.2016 at 15:19

      Aaa joo totta – sitähän voi tosiaan vuokrata ja sitä kautta kokeilla! Onkohan siinä sellainen ominaisuus, että se hinta sitten hyvitetään, jos repun päättääkin ostaa… Sehän ois aivan huippupalvelu!

      Toi on kyllä hyvä, jos pääsee myymälään kokeilemaan. Ja sellaiseen, jossa myyjät osaavat just oikeasti opastaa ja näyttää kädestäpitäen, vaikkapa ihan oman lapsen kanssa! Heh pakko kertoa: mä kävin kans Ipanaisen kaupassa, kun kävin hakemassa tän lainarepun. Mua sitten opastettiin sen käyttöön vauvanukella. Opastuksen jälkeen sitten rivakasti vaan aukaisin vyötärön soljet ja… …KOPS!!!!! Harvoin kuulee sellaista täräystä, kun hiljaisessa myymälässä aidonpainoinen vauvanukke kolahtaa suorilta lattiaan :D :D :D HUP-SIS!!!! ”Älä sit ota sitä pois tuolla tavalla”, Anu taisi kommentoida :D Pik-ka-sen noloa :D

      • Vannikkila
        19.2.2016 at 10:00

        Joo siinä on niin, et se vuokra hyvitetään, jos tuotteen ostaa itelleen. Ja taitavat vielä antaa erillishinnan, jos haluaa ostaa juuri sen vuokraamansa reppukappaleen :)

  • A
    18.2.2016 at 15:19

    Mun lapsi oli mallia kannettava…päiväunet vaunuissa, no iso nou-nou. Rattaat menetteli sit isompana kun osasi istua, mutta päiväunia rattaissakin on nukuttu alle solmilla laskettava määrä (pari kertaa kipeänä ja sit muutaman kerran pidemmällä matkalla päiväuniaikaan junassa tai paikallisbussissa).

    Kantojutut aloitettiin trikoolinalla kun lapsi oli muutaman viikon. Plussaa oli että kun lapsen sai liinaan, rauhoittui, miinusta että se aika kun sommittelin liinaa ja koitin saada lapsen sinne oli kamalaa huutoa, ei hermot kestänyt sitä. Kun bebe oli 5vk vanha meille saapui Manduca. Se saapui 2pv ennen nimiäisiä ja pelasti juhlat, ilman sitä ei olisi syntynyt tarjoiluja :) Manduca oli meillä aktiivikäytössä siihen asti kun lapsi oli vähän päälle vuoden, siinä vaiheessa käytettiin sit osin jo rattaita ja osin Tulan standard-kokoa. Tula ei ollut tarveostos, Manducalla ois pärjätty mutta kuosit iski. Vertailuna Tula oli ehkä helpompi säätää just passeliksi mulle ja isomman lapsen kanssa isompi paneeli oli musta kiva…mutta pienelle vauvalla ottaisin vieläkin Manducan kun siinä on se vauvatuki integroituna. Meillä alettiin kulkea pyörällä lapsen 1v. synttäreiden jälkeen ja kantoreppu kulki aina korissa mukana (superkätevä silloin kun piti jättää pyörä parkkiin mutta matka oli liian pitkä lapselle käveltäväksi). Jossain vaiheessa kantorepun käyttö jäi ja myin reput pois…kunne lapsen 3v. synttäreiden jälkeen keksin että nyt lopetetaan kärryjen käyttö ja ostan taaperotulan (saattoi ihana kuosi sekoittaa mun pään). No joo, se meni muuten hyvin, mutta kun en edelleenkään osannut kantaa selässä (tai siis en saanut lasta hyvin selkään, vaikka 3v. osasi jo hyvin auttaakin ja kuunnella ohjeita) ja sen lisäksi lapsi ilmoitti, että ”tää on vauvojen juttu, en haluu”. Että joo-o, siinä mulla oli sit kallis reppu (tarinalla on onnellinen loppu, koska kuosi oli i-ha-na niin löysin sille ostajan samaan hintaan).

    Mutta joo, eli mun ääni menee Manducalle ja Tulalle, ihan pelastajia meidän perheelle.

    • A
      18.2.2016 at 15:26

      Näiden kantovälineiden hyvä puoli on kyllä että arvo säilyy tosi hyvin. Meillä kiersi siis kaksi trikooliinaa (15 ja 20 euroa kirpparilta), Manduca (80 euroa Saksasta tilattuna), Tula 100 euroa ja Tula Toddler 130 euroa ja muistaakseni 30 euroa maksamaani vähemmän käteen jäi näistä yhteensä myydessä ne pois…Ei paha :D (vs. yhdistelmät joiden kustannukseksi tuli 200 euroa ja käyttöä järkyttävän vähän tai superhyvät Quinnyn matkarattaat, joista kustannukseksi jäi 100 euroa).

    • krista
      18.2.2016 at 16:27

      Tää arvonsäilyminen on kyllä totta! Ja laadukkaat kantovälineet hyvin kestää monta käyttäjää. Tuosta rengasliinastakin mulle sanottiin, että se muuttuu vaan paremmaksi ja paremmaksi, kun se kangas ”kesyyntyy”.

      Meillä on varmaan pian edessä Manducan myyntiinlaitto. Mutta se on vähän sellainen tunnepuolen juttu, että raaskitaanko :) Sitä on käytetty niin paljon, että ruskea on haalistunut ja sitten siinä on sellainen pikkuvika, että vauvatuen kiinityslenksu on rispaantunut melkein poikki. Eli se pitäisi ommella uuden käyttäjän sit umpeen. Oon miettinyt, että onkohan tuon arvo nyt sitten ro-mah-ta-nut :) No, ehkä siitä vielä muutaman kympin saa :) Jotain 80 euron pintaan mekin taidettiin maksaa siitä silloin uutena; mä itse asiassa luulen, että mekin taidettiin tilata se Saksasta :) Muistaakseni!

  • strilla
    18.2.2016 at 15:26

    Ihan alusta asti käytössä on ollut kudottu pitkä liina. Tyyppi viihtyi (eikä missään muualla viihtynytkään vauvana) ja viihtyy edelleen kannettuna, mutta viimeisen reilun vuoden on käytetty Wompatin taaperoreppua. Rengasliinakin on, mutta mielestäni se oli hankala käyttää enkä pitänyt sen epäsymmetrisyydestä.

    Joelin kanssa olen eri mieltä tuosta liinan ”turhuudesta”. Vaikka Wompat hyvä ja näppärä onkin, olen liinassa saanut tyypin sidottua mukavammin ja tukevammin kuin repussa. Lisäksi siinä on jotain lumoavaa, kun kietoo sitä liinaa ympärilleen… Reppu on kai liian helppo? ;)

    Lopuksi suositan kaikista kantamisesta innostuneille (ja suosittelen myös innostumaan, jos lapsi vaan innostuu ;) ottamaan yhteyttä paikalliseen kantotukihenkilöön (kuten Krista teki!). Heidän kanssaan saa sovittua tapaamisen ja saa henkilökohtaista ohjausta liinan sitomiseen ja reppujen säätöön, sekä tietysti yleistietoa ergonomisesta kantamisesta: http://www.kantoliinayhdistys.fi/apua-kantamiseen/tukihenkilot/
    Kannattaa myös tsekata kantovälinelainaamot, joissa pääsee kokeilemaan erilaisia välineitä ennen mahdollista ostopäätöstä.

    (nyt sitten katsotaan, kuinka monta vastaavanlaista viestiä tänne ilmestyy ;)

    • krista
      18.2.2016 at 16:38

      Noita kudottuja liinoja on kyllä niii-iiiin kauniita, aina ihailen niitä jo ihan sen takia :) Mutta koska en hallinnut edes trikoista, niin oon ajatellut, että ”waaaay out of my league”. Mutta mä ymmärrän hyvin tuon liinan lumoavuuden! Mä tavallaan kans näen sen niitä ihaillessani. Se on vaan niin… …luonnollista. Jotenkin. En mä tiedä :D

      Joo mäkin suosittelen osallistumaan opastukseen! Me oltiin Silvan ollessa vauva just jotain Youtube-videoita katseltu, mutta ei se ole yhtään sama. Ja jos pääsee lapsen/lasten kanssa liikkumaan, niin täällä ainakin esimerkiksi leikkipuistoissa on silloin tällöin sellaisia kantoliinaopastuspäiviä!

  • Laurasss
    18.2.2016 at 15:46

    Olipa kiva lukea kantovälinepostaus ja tehän ootte kokeilleet vaikka mitä ko mie vissin muistin vain ne 200 MAnduca-unikuvaa. Tuo Ospreyn rinkka hotsittaa, ko olhan lähössä kaheksi viikoksi Kataloniaan ja Baskeihin. Mutta viittiikö sitä kahen viikon tähen… Hmh! Tuota rengasliinakohtaa lukiessa tuli semmonen hassu olo, että olenko mie lapsettomana aikoja sitten (vissimästi niin hyvä blogi että ennen vauvani nyt 10kk syntymistäki luin vuosia!) keksiny liinainnostuksen täältä sulta. Niin siinä onki tainu käyä. Vaikkei mulla rengasliinaa ole. Nyt Didymoksen didytai Orient-kuosina (IHANA) ja samanlainen ruskea Manduca löytyy. Se tuntuu selkäkannossa liinaakin paremmalta ainakin mulla, aah. Ja sitten on Didymoksen villakalat-liina. Huomenna saan taapero-Wompatin, mutta Laila taitaa olla liian pieni siihen vielä.

    • krista
      18.2.2016 at 16:41

      Hahaa, tiedän tasan mitä tarkoitat – tuli ehkä ainakin se sata kuvaa otettua :D :D :D Mutta niitä päiviä oli vaan niiii-iiiin monta, ja täällä mä sitten kalsareissani hipsuttelin vauva Manducassa <3 Aika ihanaa ainakin näin jälkikäteen ajateltuna :)
      -
      Googlasin tuon didytai orientin. IHANA IHANA IHANA!!! Uhhuh. Ihana.

  • Sonja
    18.2.2016 at 15:48

    Esikoiseni syntyy huhtikuussa ja häntä varten on jo ostettu vaunujen lisäksi optimistisesti Manduca. Toivottavasti hän siinä sitten viihtyy.. Kuitenkin jonkun verran joudun matkustamaan vauvan kanssa bussilla ja käyttämäni bussit ovat ns. pitkänmatkanbusseja eli niihin ei päästä vaunujen kanssa sisälle vaan vaunut pitää laittaa bussin tavarasäilytykseen matkan ajaksi. Ajattelin, että voisin vauvan sitten laittaa Manducaan bussimatkan ajaksi ja köyttää sitten vielä itseni bussin turvavöihin (mikäli sellaiset bussista löytyy, yleensä onneksi useimmissa käyttämissäni busseissa ne nykyään on). Ja tietty sitten jos matkustelee tms niin tuo Manduca varmasti on silloinkin hyvä olla mukana. Kantoliinaakin mietin, mutta koen sen itselleni reppua hankalammaksi.

    • krista
      18.2.2016 at 16:49

      Ihan hyvin mun mielestä ennakoitu – toivottavasti sujuu! Tietenkään vauvoista ei sitten koskaan tiedä, että mitä ne itse päättävät; mutta TEORIASSA hyvä ratkaisu ainakin :) Mä luulen, että jonkin verran on sitten merkityksellä ihan vaan vauvan totuttamisella johonkin. Tai ainakin omalta kohdalta tuntuu, että Silvaa me ei vaan alettu totuttaa vaan luovutettiin ihan muutamasta kerrasta. Ja Seelan kanssa oltiin sitkeämpiä, kun ei oikein ollut muuta vaihtoehtoa :) Ja sitten tietysti sekin, että Seela luontaisestikin oli EHDOTTOMASTI ihokontaktivauva eikä tykännyt olla missään muualla. Silva oli sen suhteen sopeutuvaisempi.

      Mutta joo, hyvältä yhdistelmältä kuulostaa! Manduca on munkin mielestä helppokäyttöinen vaihtoehto!

  • Miljaryyni
    18.2.2016 at 16:26

    Meillä on ollu käytössä trikooliina vauva-aikana, useampi ohkainen kudottu liina ja Ergo-kantoreppu. Se on edelleen käytössä Meitin 1.5 vuotiaan kanssa, talvella laitan varuiks nastat ja isompi kulkee pulkassa ni ei tarvi tuskailla aamusin auraamattomia teitä kun on hoito päivä. Vuosi aikaan kun tytöt olivat pienempiä ni pieni oli trikooliinassa etupuolla (sitä ei ees suositella muihin ku etupuolla olevaan kietaisuristi 2, jota tuo eka? kuva muistutti) isompi ergo kantorepussa selän puolla. Mä kyllä suosittelen käyttämään ergonomiaa kantovälineitä jos on mahdollisuus.

    • krista
      18.2.2016 at 17:32

      Hihii, mahtavasti ilmaistu tuo ”jota tuo muistutti” :D Nimenomaan. Se siis YRITTI olla se, mutta epäonnistuen :D

      Mulla on muuten talvella kantaminen jotenkin hirvittänyt, että jos-jos-JOS sitä liukastuisi. Nastat ja muutenkin hyvät varusteet on kyllä olennaista. Mä oon muistaakseni vaan kerran talvikelillä ollut kantovälineellä liikkeellä. Löysin siitä todistusaineistoakin, niisk tästäkin on jo yli kolme vuotta! http://www.puutalobaby.fi/luminapero-ja-haalariongelma/

  • Johanna
    18.2.2016 at 16:30

    Ensimmäisen kanssa ehdottomasti aluksi trikooliina ja sitten kudottu. Kannoin ensimmäiset 5kk ihan kaikkialle. Toisen kanssa sama trikooliina ja manduca, mutta oppi nopeasti nukkumaan kärryissä. Rinkkoja en ole kokeillut.

    • krista
      18.2.2016 at 17:38

      Hitsi miten mulle tuleekin näistä sellaisia ”voi ois munkin pitänyt vielä kokeilla niitä liinoja” -tuntemuksia :) Hassua!

  • Jodelie
    18.2.2016 at 17:16

    Toi hippikuva!!! ♡♡♡ Just mun unelma! :D

    Meillä on ollut Manduca (en tykännyt, mies ei edes kokeillut), vuokraamon Tula (tykättiin molemmat), trikooliina (vauva-aikaan, menetteli, vain mä kannoin), rengasliinoja kaksikin (joista toisen olen kutonut itse! mutta niitäkin käytän lähinnä minä) ja useampi kudottu liina, joita rakastan ja joilla mieskin eniten kantaa. :) Mä kannan lähinnä selässä, mies edessä.

    Eli ehkä oon sellanen kantoliinahippi kuitenkin. On meillä myös tuliterät (viikon käytössä olleet) Britaxin rattaat edellisten rattaiden tilalla, et ei me ihan vaan liinailla, vaikka se kiva ajatus oliskin! :P

    • krista
      18.2.2016 at 17:23

      Mä en edes tajua näyttäväni hipiltä ennen kuin Joel mulle siitä vinoilee :) Enkä välttämättä silloinkaan :)

      Mutta joo, sä kuulostat ehdottomasti kantoliinahipiltä – hihii mun mielestä (mä nyt siis tässä just keksin tätä) se ”raja” menee just siinä, että on kudottuja liinoja, joita käytetään selässä! :) Ihanaa! <3

      • Jodelie
        18.2.2016 at 17:51

        Ja mun yks liina on sellainen *sateenkaariraidallinen* joka kuulemma suorastaan huutaa: hippi!
        Tarviin niitä lisää, koska mun hippi-imago ei oo vielä riittävän vakiintunut! (:”D)

        • krista
          18.2.2016 at 18:00

          Kyllä! Ehdottomasti! :)

  • Juika
    18.2.2016 at 19:35

    Toinen kantoliinahippi täällä, hei! Mä jotenkin hurahdin sekä kantamiseen että liinoihin. Aluksi oli trikooliina, Ergo ja sitten ensimmäinen kudottu ja kohta niitä olikin jo pino. Kotona on myös sama Ospreyn rinkka kuin teillä, mutta itse en kanna sillä, koska se on niin valtava ja näytän ihan hassulta se selässä. Mutta mies ja lapsi tykkäävät.

    Suosittelen lämpimästi kaikille kantamista harrastaville treffejä tukihenkilön tai ohjaajan kanssa! Moni asia on oikeasti helpompi, kun se näytetään kädestä pitäen. Ja jos joku reppu tai liina ei sovi, niin rohkeasti kannattaa kokeilla jotakin toista. Jokaiselle, joka haluaa kantaa tai jonka vauva kaipaa kantamista, löytyy yleensä sopiva väline ja oikeat säädöt.

  • MarjaH
    18.2.2016 at 19:45

    Meillä oli kaksi kudottua pitkää liinaa, joista toinen oli hieman lyhyempi. Sillä sitten harjoittelin tekemään kietaisuristin, ja pidemmän (ja kauniimman!) liinan otin käyttöön, kun sidonta oli varma. Netistä opettelin, koska en tuntenut ketään joka olisi kantanut, enkä tiennyt mistä hakea apuakaan. Sisulla siitä selvittiin, kuten kestovaippailun aloittamisestakin…. Liina oli mulle ainoa keino päästä vauvan kanssa ulos, koska sektiohaavan takia en vaunuja saanut ulos talosta, ja mähän en mene autolla jos voi kävellä.

    Myöhemmin meille kotiutui Manduca, joka ei ollut mulle päällä niin mukava kuin liina, mutta ihan ok kuitenkin. Sitä myös mies tykkää käyttää, ja parit siivoukset ja Ikea-reissut olen tehnyt lapsi selässä.

    Uutta tulokasta varten aion hankkia trikooliinan, juuri sen takia että vauvaa voi sitten helposti siirrellä liinaan ja pois tarvittaessa.

  • ElliiSa
    18.2.2016 at 21:18

    Meiltä löytyy Manduca, joka on ollut meille ja meijän käytössä todella hyvä. On kannettu edessä, lonkalla ja takana, kaikki toimii! Ja on myös koettu hyväksi siksi, kun samalla kantovälineellä voi kantaa ihan vastasyntynyttä kuin sitä isompaakin lasta. :) viime kesänä pari päivää ennen Saanalle kiipeämistä ostettiin myös kantorinkka, ihan semmoinen päiväretkeilyyn tarkoitettu jonka merkkiä en nyt muista, mutta on jo nyt haukkunut hintansa, niin hyvä sekin. :)

    Ps. Jospa tämä nimimerkki oli sama millä aikaisemminkin oon kirjoitellu..

  • anuk
    19.2.2016 at 08:55

    Nyt ei liity mitenkään tähän, mutta mitä teemaa sä oot käyttänyt tässä blogissa? Entäs miten ihmeessä nuo etusivulle kiinnitetyt kolme postauslootaa on tehty, ootko itse askarrellut vai oliko nekin valmiina teemassa?

    • krista
      19.2.2016 at 16:47

      Mä ostin erikseen sellaisen design-themen ja sitä oon muokannut sitten vielä itse mieleisekseni :) Postauslootien mahdollisuus oli olemassa jo siinä valmiina – sitä voi käyttää tai olla käyttämättä! Voin laittaa sulle privameiliä! :)

      • anuk
        19.2.2016 at 21:51

        Hei laita ihmeessä! Ois kiva tietää vähän tarkemmin. Tuskailin nimittäin näiden themejen (miten tää taipuu??) kanssa, kun en vaan osaa. Tai osaan tehdä ihan perussivut, mut kun haluisin tehdä hienot :)

  • Anna K
    19.2.2016 at 09:33

    Täällä myös kantamiseen ja varsinkin kudottuihin liinoihin hurahtanut hippeilijä. Teidän ByKay -kuvat on kyllä ihania! Jos kantotuntuma ei ole ByKaylla just nappi, niin se voisi mukavoitua nostamalla vyötäröhihnaa ylemmäs ja kiristämällä olkaimia – siis että koko paketti siirtyy vähän ylemmäksi. Toki, ei kannata korjata toimivaa. Hyviä reppuiluja ja mahtavaa kun kirjoitit tästä!

  • Tilia
    19.2.2016 at 10:39

    Trikooliinalla mentiin alkuun ja mies meni pitemmällekin, minä tykäistyin Ergoon heti, kun esikoinen siihen kasvoi sopivaksi, kun ärsytti, jos joutui liinan kietomaan uudestaan jossain kuraisilla pihoilla. Joku tilaajalahjana tullut tukevampikin liina meillä käväisi, mutta ei jäänyt käyttöön, samoin rengasliinaa kokeilin, mutta toispuolinen kantaminen ei mulle sopinut yhtään. 2006 ei ollut vielä hirmu paljon kantoreppuvalikoimaa, Ergo ja Patapum oikeastaan vain ainakin täällä ”maalla”. Meillä ei ollut kevyempiä rattaita vaunujen lisäksi ennen kuin vasta esikoisen ollessa 2 vuotta hankittiin ne. Sitä ennen aina reissussa, kaupungilla ja mummoloissa yms. oltiin pelkällä Ergolla liikkeellä kesät talvet. Myös metsäretkiä tehtiin ja koiranulkoilutusreissuja tietenkin. Oli sellainen kantosuoja siihen päälle lisälämmikkeeksi. Kantajalla ei kylmä kyllä koskaan ollutkaan, kun lapsi oli 10 kg jo puolivuotiaana, jolloin olikin pakko opetella se selkäpuolelle lapsen heittäminen, kun ei edessä pystynyt enää kantamaan. Kivana yksityiskohtana meillä oli sellainen kantovälineeseen kiinnitettävä pieni peili, jolla näki, mitä lapselle takana kuuluu. :)

    Pitkään mietin, raaskinko toisen lapsenkaan jälkeen Ergosta luopua, mutta sitten järki voitti, että ei välttämättä lapsenlapsille sitä tarvitse hillota, kun muovisoljetkaan tuskin paranee vanhetessaan ja eiköhän niitä kantovälineitä sittenkin vielä saa. Nyt se lähti onnelliseen perheeseen käyttöön ja se on kunniaksi hyvälle tavaralle paremmin kuin ullakoilla pyörittely. Ja samoin sen liina on kiertoon mennyt.

  • MaijuK
    19.2.2016 at 12:09

    Moikka! Osaatko sanoa saako tuota By Kay -kantoreppua vuokrattua Ipanaiselta? Ollaan lähdössä toukokuussa reissuun tällä hetkellä 1v 9kk ikäisen lapsen kanssa ja tarvittaisiin joku kantoväline mukaan. Tämä postaus tuli siis todellakin oikeaan aikaan :D Tuo rinkka kuulostaa myös hyvältä, mutta jotenkin tuo By Kay kuulostais ihan meidän jutulta.

    • krista
      19.2.2016 at 12:28

      Se oli kyllä tosi hyvä just reissukäytössä! Hitsi tuossa Ipanaisen vuokravalikossa sitä ei (vielä?) ollut, mutta kannattaa kyllä ihan kysyä, jos järjestyis! Meillähän on tämä lainareppu heiltä ja voitais hyvin palauttaa, jos se vaikka sellaisesta ois kiinni, että onko lainattavaa kappaletta olemassa… Jos vaikka saisitte sitten tän ihan saman repun :) Kantsii laittaa sinne meiliä tai soittaa!

      • MaijuK
        19.2.2016 at 15:41

        Okei! Näin teen! :) Kiitos.

  • cpop
    20.2.2016 at 00:27

    Siulle tulee tänne aina niin paljon kommentteja ja miä olen jo valmiiksi aivan liian myöhään yllä, etten ehdi niitä taaskaan lueskelemaan :D:D

    Tulin vaan tuumailemaan että minusta tuo ByKay reppu näyttäisi olevan liian löysillä säädöillä, joten ehkä se epävarmuuden tunne johtui siitä? En tosin tiedä paremmin kyseisestä repusta, kun nyt vasta ensikertaa siitä luin (paitsi jos olet sen maininnut aiemmin.. siinä tapauksessa olen kuullut siitä, mutten muista mitään :D), joten jaa-a. Veikkaisin kuitenkin että jos noita olkahihnoja jotenkin kiristäisi ja vyötärön nostaisi himpan verran ylemmäs, niin kokonaisvaikutelma voisi olla tukevampi (?).

    Harmittaa kun en itse hommannut mitään kantovälinettä ajoissa, kun meidän napero oli jonkinmoinen sylitakiainen mikä hankaloitti hommia aikalailla.. Sitten kun kantovälineen hommasin, napero tuumasi jotta hänpäs lähtee kävelemään itse, eikä mihinkään syliin suostu enää :DD

    • cpop
      20.2.2016 at 00:34

      Pöh, ja unohdin sitten vielä sanoa sen että meillä oli yksi sellainen aivan karmea kantoväline jossain vaiheessa.. En edes muista sen nimeä, mutta näytti vähän samalta kuin olisi riippumatto heitetty vanhemman olan yli ja toisen kainalon ali.. Sen säädöt oli ihan törkeän huonot jne… Sitten saatiin yksi Baby Björn rintareppu tädiltäni, mutta itse totesin jo het alkuun, että ei-ei-ei-ei näin epäergonomista meille, ainakaan minun harteilleni, koska se oli aivan super epämukava! Miehen mielestä se taas oli ihan hyvä hänen päällään… Päädyin sitten ostamaan meille tulan, koska se vaikutti kaikinpuolin hyvältä valinnalta ja sitä se kyllä olikin.. sen hetken kun sitä päästiin käyttämään :D

  • Taikko
    21.2.2016 at 20:27

    Meillä on ollut monenlaisia kantovälineitä käytössä. Trikooliina pienen vauvan kanssa, myöhemmin kudottuja kantoliinoja ja muutamaa eri merkkiä kantoreppuja. Kannattaa kokeilla erilaisia välineitä. Jos tulee ongelmia, niin voi olla yhteydessä tukihenkilöön tai kantovälinelainaamoon (http://www.kantoliinayhdistys.fi/apua-kantamiseen/). Noi kantovälinelainaamot on tosi käteviä, saa opastuksen ja edullisella vuokralla kantovälineen kokeiluun! Facebookissa on myös tosi hyvä ryhmä kantoliinat ja kantoreput – kysy ja keskustele (www.facebook.com/groups/kantoliinatjakantoreput/).