Kuva-arvoitus: kenen kaapilla?

No niin, kuka hoksaa ensimmäisenä: kenen vaatekaapilla sitä ollaan oltu pieneksijääneitä vaatteita lainaan kärkkymässä…?

Viiden pisteen vihje: tämä bloggaajaäiti tunnustautuu avoimesti lastenvaatefriikiksi, ja heidän taaperollaan on nähty blogissa päällä mm. näitä.

Kolmen pisteen vihje: Vaatteiden omistajan tyyli on (minun makuuni) sopivasti unisex; Silvaa ennen nämä vaatteet ovat olleet poikalapsen päällä.

 

Yhden pisteen vihje: Oi, tämä välikausihaalari! Keväällä bloggaaja esitteli sitä huuto.net-löytönään, ja nyt se on lainassa meillä – kiitos!

 

Vautsi. Laina se on, mikä kannattaa.

Lainanpalkaksi lupasin ison kassillisen oman pihan omenoita, mutta hmmm. Nyt täytyy joko koukata omenavarkailun kautta tai keksiä jotain ihan muuta :) Fresitaa?

 

 

 

 
Like

You Might Also Like

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    6.9.2013 at 11:25

    Kuutin? Tai siis phocahisbidan :D (en varmasti osannut kirjoittaa nimimerkkiä oikein… niin ja 5 pisteen vihje riitti ;)

    • Kristaliina
      6.9.2013 at 11:29

      Jee, ekalla oikein! Palkintona tästä hienosta arvauksesta (tiedosta!) saat täten itsenimittämäni Perjantain Henkisen Voittajuuspalkintokruunun ja fanfaarit: tsädää! :)
      (henkisen siksi, kun konkreettista kruunua en ole tajunnut tähän hätään väsätä)

      • Kristaliina
        6.9.2013 at 11:33

        PS. Meinasin jo mennä Joelilta pyytämään, että se piirtäisi sellaisen hienon kruunun, jonka voisi sitten kotona tulostaa – mutta tajusin sitten, että se pitää tuolla kirjastossa kiireistä etäpäivää eikä välttämättä osaisi just nyt riittävästi arvostaa mun pyyntöä :D

        • Vierailija (Ei varmistettu)
          6.9.2013 at 11:51

          Kiitos, ajatushan on tärkein, joten kyllä se virtuaalinen kruunu riittää ;)

    • phocahispida
      6.9.2013 at 18:54

      Ei siinä ensimmäisellä kauhaa nokka tuhissut! ;)

  • Tilia
    6.9.2013 at 11:56

    Noista pelkistä kolmiopöksyistä olisi arvattu, että kyseessä on norpan Kuutin vaatekaappi. :)

    • Kristaliina
      6.9.2013 at 11:58

      Hih mullakin tulee aina noista pöksyistä ekana mieleen Kuutti! Ois varmaan pitänyt säästää se yhden pisteen vihjeeksi :)

  • Kristaliina
    6.9.2013 at 12:08

    Iso suositteluni muuten vaatteiden lainaamiselle, jos tuttavapiirissä on vähän omaa lasta isompia/pienempiä muksuja. Säälihän näin ihania vaatteita olisi vuosikausiksi varastoon pakata! Ja kirppikselle viemisessä on oma vaivansa – ja etenkin jos on niin kuin minä, että ei raaski luopua niistä rakkaimmista vaatteista vaan haluaa ne takaisin ”sille toiselle tulevaisuuden mahdolliselle sisarukselle”… Vaatteiden nimikointi varmistaa, että vaatteet palautuvat oikealle omistajalleen lainan jälkeen :)

    Mä itse reippaasti avasin suuni ja kysyin lainaa, kun phocahispida kertoi pieneksi jääneiden vaateiden varastooviemisestä – eikä hän ehkä sitten kehdannut kieltäytyäkään :) Mutta samoin me lainataan Silvan pieneksijääneitä vaatteita/tarvikkeita tuttavapiirissä eteenpäin.

    Ja on muuten ekologista!

    • MirvaK
      6.9.2013 at 13:42

      Me annetaan vaatteita sitten seuraavalle eteenpäin. Seuraava saa tehdä niiden kanssa mitä haluaa 1) antaa eteenpäin tutulle 2) laittaa vaatekeräykseen 3) myydä tai 4) mitä ikinä nyt keksii. Kaapista kaivettu 2 muovikassillista vauvan vaatteita, leluja, hoitopöytä ja sitteri menemään naapurin veljen perheelle. IHANAA, mä saan tilaa kaappeihin!

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    6.9.2013 at 13:49

    Lainatessaan saa aina varautua siihen, että vaate ei palaudukaan tai palautuu kelvottomassa kunnossa. Itse en siis huoli lainaksi, koska lainaksi antajia on niin monenlaisia. Ostan siis kirppareilta ja kierrätän eteenpäin. Ei haittaa, jos menevät käytössä pilalle tai häviävät päiväkotiin. Ja ne muutaman ihan rakkaimmat säästän.

    • Kristaliina
      6.9.2013 at 16:55

      Se on kyllä totta! Itselläni ei ole vielä palautuneista jutuista kokemusta – ovat vielä lainassa – mutta lainaajana kyllä pidän mielessä, että kyse on toisen omaisuudesta. Eli siinä mielessä suhde esim. tahroja kohtaan ei kyllä ole yhtä rento kuin jos vaate olisi ihkaoma. Tän vuoksi osa tutuistanikin sanoo, että ei mielellään ota lainavaatteita vastaan – ettei tule stressiä niiden kunnosta :)

      Itse yritän ajatella niin, että jos kunto huononee/menee pilalle, niin sitten yhteisesti sovitaan sopivasta korvauksesta. Pyykinpesijänä olen kyllä niin huipputarkka, että siinä ainakin siinä mielessä taidan olla hyvä lainaaja :)

  • Raleigh (Ei varmistettu)
    6.9.2013 at 13:54

    Lainaamisessa on vain yksi ongelma: en muista mistä mitäkin tuli lainattua! Siinä vaiheessa kun pitäis eritellä mitkä oli lainassa, mitkä saatuja ja ostettuja. Ja vielä että keneltä saatiin just tää paita lainaan.

    • Kristaliina
      6.9.2013 at 16:56

      Siinä muuten auttaa nimikointi (esim. nämä oli näppärästi päivähoitoa varten valmiiksi nimikoituja) ja vaatepinon kuvaaminen – mikä tuli samalla tehtyä tätä bloggausta tehdessä :) Mutta joo, jos lainapinoja tulisi useampia ympäriinsä, niin saattaisi tietysti jo kauhu iskeä :)

    • MirvaK
      7.9.2013 at 17:59

      Esikoisen aikaa sain ison kasan vaatteita lainaan. Kuvasin ne ja sitä mukaa kun palauttelin, niin rastin vaatteita valokuvista paintin avulla.

  • Melina G. (Ei varmistettu)
    6.9.2013 at 14:54

    En nyt jaksa kirjautua.. :-)

    Sama juttu, meillä ANNETAAN, eikä lainailla! :-)

    Isompien lasten (lue: 2 v. –>) kanssa ongelmana alkaa olla jo se, ettei niille välttämättä kelpaa mitkään unisex-vaatteet. Varsinkin jos ovat tarhassa tai hoidossa, jossa on isompia lapsia, joilta sitten kopioidaan kaikki. Myös ne prinsessajutut. Aargh.. :-)

    • Kristaliina
      6.9.2013 at 17:00

      Saa nähdä, koska meillä tulee tuo vaatevalintanirsous… Tähän mennessä ainoa vaatteita kohtaan ilmaistu makuasia tuli just tällä viikolla ennen tanssituntia – tanssikaverinaperolla oli Silvan mielestä ihana autopaita. Brrrn brrrrm BRRRRN! :D

      Hih mä itse suhtaudun vaatteisiin jotenkin niin tunteella, että en raaski (ainakaan rakkaimpia) ihan kokonaan antaa eteenpäin, just sitä mahdollista joskus-sisarusta ajatellen. On kiva tietää, että sitten ei tarvitse vaatehankintoja (ehkä ollenkaan) tehdä. Mutta varmaan sitten, kun tuntuu että lapsiluku on täysi, antaminen alkaa tuntua näppärimmältä vaihtoehdolta.

  • Santrami
    6.9.2013 at 15:26

    En ole paljon kommentoinut vaikka olen lukenut blogiasi ahkerasti yli vuoden. Mutta nyt oli pakko kommentoida, kun tuo Tutan turkoosi-oranssi talo body on niiiiin ihana! Mä löysin sen kirpparilta pojalle viime syksynä ja se on meillä ollut niin lemppari. Nyt vain hihat ovat käyneet lyhyiksi…harmi. Toivottavasti löydän saman isommassa koossa jostain! :) Niin ja kiitos Krista ihanasta blogista, näin 1 vuotiaan pojan äitinä samaistun moneen juttuun! :)

    • Kristaliina
      6.9.2013 at 17:03

      Kiva, kun kommentoit!

      Ja joo, mäkin tykkäsin tosi paljon tuosta bodystä. Ihanat värit! Hyvällä tsägällä sellaisen saattaa ehkä vielä kirppareilta bongata, vaikka tuuripeliähän se on – mutta muutaman vaatteen kanssa meillä on käynyt just niin, että sama vaate on ollut Silvalla ihan-ihan vastasyntyneenä, ja sitten bongaan kirpparilta saman vaatteen isompana. Kerran kävi niin tuolla Vaihtovaatteet-ryhmässä: saatiin just se lemppari leijonabody, joka oli juuri mennyt Silvalta pieneksi ja jonka olin haikeudella siirtänyt vaatelaatikosta pois… Löytö!

  • Rosanna
    6.9.2013 at 15:34

    Hihi tutun näköisiä, mä olisin arvannut heti ilman vihjeitäkin! :)

    • Kristaliina
      6.9.2013 at 17:05

      Eiks oo jännä, miten vaatteista noin helposti tunnistaa! Tshih pitäiskö tehdä joskus sellainen arvauskilpailu, ”kenen vaatteet”. Eli otettais kuvia eri bloggareiden/bloggarimuksujen vaatepinoista, laitettais ne sekaisin yhteen bloggaukseen ja katsottaisiin, ovatko vaatteet yhdistettävissä oikeisiin omistajiin… :)

      • Rosanna
        6.9.2013 at 18:36

        No niinpä! :) Ja hei kuulostaa hauskalta, mukana!

      • HelloAochi
        6.9.2013 at 20:52

        Jooooooooo.

  • Saaranaanaa (Ei varmistettu)
    6.9.2013 at 16:31

    Tuntu vähän hämmentävältä että arvasin oikein heti ekasta kuvasta.
    a) en tunne ko. perhettä
    b) mulla ei ole lasta/lapsia.
    c) jouduin ekaa kertaa myöntämään että olen 21-vuotias sinkku mammablogiaddikti.

    • Kristaliina
      6.9.2013 at 17:07

      ”Hei, olen Saaranaanaa, 21-vuotias sinkku mammablogiaddikti” :)

      Hih ihana! Aika hassua tosiaan, että parista vaatekappaleesta voi heti arvata oikean naperon… Toimiskohan sama aikuisten vaatteilla…?

    • Kristaliina
      6.9.2013 at 17:14

      Joo, tämä on kyllä hyvä pointti ja omassakin kaveripiirissä useat sanovat just näin… Ja onhan se niin, että ”ei oma” on ”ei oma”, niin kuin tuossa ylläkin kirjoitin, en itsekään pysty suhtautumaan lainavaatteisiin niin rennosti kuin omiin…

      Mutta sitten vaa’an vastakupissa on just se, että mitä jos vaatteet muuten lojuisivat käyttämättömänä eikä niistä olisi iloa kenellekään… (jos niitä ei siis raaski myydä/antaa vaan haluaa takaisin) Mutta varmaan se ikään kuin puntaroidaan tapauskohtaisesti – että minkä vaatteen/tavaran antaa/ottaa lainaan ja kenelle :)

      Aaaaa muuten taisin sanoa tuolla aikaisemmin, että lainavaatteita ei ole vielä palautunut minulle päin eli että ei olisi kokemusta siitä. Mutta muistin väärin – just tuli mieleen, että onpas! Ystävälle lainasin ison pinon ihan vastasyntyneen vaatteita, vein ne ihan laitokselle asti ensivaatteiksi. Ne palautuivat kyllä ihan täysvirheettöminä takaisin – niissä tietysti se pitämisaikakin on niin lyhyt, että pesukone ei ehdi tehdä tuhojaan eikä leikkikäytössäkään vielä kulu :)

      Myös vähän kalliimpaakin kamaa mulla on sen Vaihtovaatteet- palstan kautta lainakierroksella, kuten se Stokken syöttötuoliin sopiva Newborn set ja Silvalla ollut ensimmäinen toppahaalari. Luotan kuitenkin lainaaajiin täysillä :)

  • phocahispida
    6.9.2013 at 18:53

    Otin kyllä lainatessa sen tietoisen riskin, että huolellisen pyykin lajittelijan ja pesijänkin perheessä vaatteille voi sattua tapaturmia.
    Ohopsis, lapsi löysikin tussin jostain lojumasta ja päätti piirtää mahaansa.
    Kuka on leikannut bodyn hihasta palan?
    Mmm, kulta, luulen että se puiston penkki mihin kiipeilyharjoittelukapusit ja istuit olikin juuri maalattu.

    :DD

    Ajattelen asian niin, että mitä useammalla lapsella vaatteet kiertävät ennen lopullista tuhoutumistaan, sitä puhtaammalla omallatunnolla voin katsoa etäältä lastenvaatefriikkeilyäni.

    Rajoittuneen esteettisyyskäsitykseni ja vaatteille asettamani unisex-vaatimuksen (lähes aina pitäisi sopia tytölle tai pojalle yhtä hyvin) vuoksi joudun kartuttamaan vaatekaapin sisältöä kirppislöytöjen lisäksi uutena hankituilla vaatteilla. Ja ekologinen omatunto soimaa. Ai ai.

    Ihan ensimmäisiä vauvanvaatteita pidän ”aarteina” jemmassa muutamaa, mutta muuten ne ovat vain vaatteita, olkoonkin että omalla maulla valittujen vaatteiden palautumisesta ns. normaalilla käyttäkulumalla varustettuna olisin tyytyväinen, koska olen niin pihi; Mutta onneksi meillä on harvoin kauhean kalliita vaatteita. ;)

  • PSK
    6.9.2013 at 19:28

    Mäki, mäki, mäki tunnistin heti kenen vaatteista oli kyse! Hassua!

  • HelloAochi
    6.9.2013 at 20:55

    Kauhean paljon isompia ei varmaan oikein enää jää lainattavaksi, minä ainakin huomasin viimeksi kun Kain siirtyi isompaan kokoon, että varastoon (niin siis pikkuveljelle tai -siskolle tietty) ei jäänyt kuin muutama hassu vaate. Tuon kokoisen/ ikäisen vaatteet jo kuluvat valitettavan paljon :(

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    6.9.2013 at 21:43

    Mustakin ois vaikeeta tänikäselle (1+) lainata vaatteita kun lapsi kovasti harjoittelee syömistä, kiipeilyä yms Välillä mietin, että pitikö mummolassa just tarjota tänään mustikkapiirakkaa kun on noi ihanat housut jalassa, tai pitääkö sen lapsen nyt just noilla housuilla pyöriä nurtsilla polvet puhki, mutta kyse on vain vaatteista ja tärkeintä on että on hauskaa ja oppii ja on hyvää mustikkapiirakkaa – ei kalliiden vaatteiden likaantuminen/kuluminen, ne kun ovat lasten kohdalla puhtaasti käyttötavaraa. Mutta tämä on varmasti hankalampaa jos vaatteet eivät ole omia.

  • Liisa
    6.9.2013 at 22:01

    Minäkin olen antilainaaja molempiin suuntiin, eli en ota enkä anna lainaksi lastenvaatteita. Tunnustan kyllä, että on tosi hyvä pointti tuo, että ekologisinta on, jos vaatteet ovat käytössä non-stoppina eivätkä seiso varastossa vuositolkulla välillä. Mutta minäkin olen tarkka vaatteiden käsittelystä, joten harmittaisi vain niin paljon saada omat vaatteet takaisin haalistuneina ja pesunukkaisina (tahroista ja rikkoutumisista puhumattakaan). Samasta syystä hermoilisin itse lainaajana, joten olen rajannut lastenvaatekierrätyksen ostan ja otan vastaan -linjalle.