Kuninkaiden kulkue

Hyvää joulua!

(”urpo laskit väärin, joulu meni jo”)

Mutta kyllä: täällä Espanjassa joulun huipennus on vasta nyt. Suomessa joulun juhlinta keskittyy aattoon, ja ainakin itselleni loppiainen on ollut aika merkityksetön ”ylimääräinen vapaapäivä”. Mutta täällä juuri loppiainen on se juttu. Silloin saadaan lahjatkin: Itämaan tietäjiltä, luonnollisesti! Nehän ne Jeesuksellekin ne lahjat toivat, eikä mikään joulupukki :)

Eilen illalla sitten koettiin tämän joulun loppuhuipennus, kun kolme Itämaan tietäjää laskeutui helikopterilla (oi kyllä) Elolan kentälle Fugeen. Siitä sitten käynnistyi massiivinen karnevaalityyppinen kulkue, cabalgata.

Tietäjiä odottelemassa.

Kulkue liikkui yllättävän hitaasti ja odotus tänne Los Bolichesiin asti oli piiiiitkä, ja ilta oli viileä ja tuulinen. Koko (lähes parin tunnin?) odotus ei mennyt noin hymyissä suin kuin yllä, heh – jopa viimesen optimistin (mä) suusta kuului ”MITEN NIILLÄ VOI KESTÄÄ NIIN PITKÄÄN” -älähdys ennen kuin kulkue oli kohdalla.

Mutta kun se tuli kohdalle, pitkä odotusaika unohtui nanosekunnissa!

Ensin saapui tietysti tähti.

Olimme kuulleet, että kulkueesta heitellään karkkeja yleisölle – itselleni tuli mieleen penkkarit. Jossain vaiheessa odotellessa aloin kiinnittää huomiota paikallisten kantamiin tyhjiin säkkeihin. Het-ki-nen, paljonkohan niitä karkkeja sieltä oikein odotetaan…?

Aivan järjettömästi.

En pysty edes sitä kuvailemaan. Sitä karkkia vaan lensi ja lensi ja lensi – ja se jopa sattui, kun sitä vyöryi kilokaupalla naamaan. Karkkia tarttui huppuihin, kauluksiin, kaula-aukkoihin… Otimme sitä ison kassillisen itsekin ensimmäisten vaunujen heittelijöiltä, sen jälkeen lähinnä yritimme suojautua ja olla tallomatta sitä :D

Kaikkialla ympärillä kiljuttiin riehakkaasti, sekä lapset että aikuiset kasasivat kassikaupalla karkkia kaduilta. Yritin pysyä paikoillani, kun jaloissani mönki ihmisiä karkkia keräämässä. Viereiset ihmiset olivat tietysti ihan ihmeissään, kun me emme keränneet enää vaan pelkästään kiljuimme ja kikatimme – ja he tunkivat kourallisittain karkkia meillekin. Gracias, gracias, öö tota meillähän näitä jo tässä oli; mutta gracias, gracias, gracias.

En ole ihan varma, miten tähän jouluevankeliumiin kuuluvat mm. Smurffit, Pipsa Possu, Nemo ja Dori ja Minni Hiiri – mutta ilmeisesti erittäin hyvin :D

Kokemus oli ihan mielettömän hauska. Ja tietysti taas ihan erilainen. Lapset olivat aivan ymmyrkäisinä ihmetyksestä. Eniten kummasteltiin, että kuka nämä karkit oikein syö (kotimatkalla tekivät listaa kaikista kavereista, kenelle karkkia antavat) ja miten tällä tavalla voi sotkea katuja. Pyörivät karkkipaperin kanssa, että mihin roskikseen tämän voi laittaa – kun katu lainehtii roskaa. Ja että otetaanhan varmasti hammaspastillit, kun mennään kotiin; eihän tämä ole edes ruoka-aika, saanko mä nyt todellakin syödä tämän karkin…?

Haha. Hyvästit siis meidän karkittomuudelle. No, josko nyt kerran vuodessa loppiaiskulkueaikaan ja silleen.

Kulkue tosiaan jätti jälkeensä tietysti aikamoisen (karkki)sotkun, mutta käsitin, että siivouspartio kulkee sitten kulkueen perässä.

Aikamoista.

Espanjalaiset kyllä osaavat tämän juhlimishomman!

Hyvää joulua siis vaan edelleen! Vai mitenköhän täällä nyt toivotetaan…?

Ehkä: Feliz Dia de Reyes...?

39
Like
5

You Might Also Like