Kun lapsi äitiään opetti (taas)

Aamulähtö päivähoitoon ja kouluun. Kaikkia vähän väsyttää – kasin aamu, ulkona vielä ihan pimeää.

”Hyvä hyvä, tytöt!”, minä mukamas siinä reippaaana kannustan lasten pukemista.

Viisivuotias vetää kiinni toppahaalarin vetoketjua ja katsoo alta kulmien äkeänä:
”On mulla nimikin.”

Ha! Totta! Taas sitä ihan turhaan tytöteltiin.

Kuvan krokotiilihenkilö mahdollisesti liittyy tapahtumiin.

PS. Lapsen aiempia ajatuksia aiheeseen liittyen täällä.

23
Like
3

You Might Also Like

  • Torey
    23.10.2019 at 17:19

    Kun mä olin lapsi, kutsui äidin yksi isotäti mua kuluseksi. ”Mitä kulunen? Ottaako kulunen?” jne. Kerran olin sitten kuiskaten kysynyt äidiltä, et eiks täti tiedä mun nimeä. 😂

    https://naissanelioissa.wordpress.com/2019/10/23/onks-taa-syksy-jotenki/

    • krista
      23.10.2019 at 21:08

      Hihihi, ihan olennainen kysymys :D <3

  • Anna
    23.10.2019 at 22:09

    Toisaalta on hurjan kätevää että lapsia voi myös puhutella ”laumana” yhdellä sanalla. Tietysti he ovat yksilöitä ja heidät pitää huomioida yksilöinä, mutta välillä on tilanteita joissa on vaan todella paljon kätevämpää käyttää yleisnimitystä. Toki ”lapset” on sukupuolineutraali ilmaisu, mutta jostain syystä se tuntuu minun suuhuni jäykältä. Ehkä se on tottumiskysymys. Meilläkin kun on kaksi tyttöä niin puhutaan että kuka hakee tytöt hoidosta ja tuleeko tytöt mukaan kauppaan jne. Sukupuoleen liittyvät asiat ovat kuitenkin minusta lopulta sellaisia että niiden kanssa pitää olla aika herkillä ja kuunnella lasta. Todennäköisintähän on että fyysinen sukupuoli vastaa sitä mitä henkinenkin, mutta ei välttämättä ja jos näin ei olekaan niin lapsi tarvitsee kaiken mahdollisen tuen ja hyväksynnän vanhemmiltaan. Meillä on kuitenkin toistaiseksi vaikuttanut hyvin selvästi siltä että meillä olisi kaksi tyttöä. Silti heiltä on myös tullut ajatuksia että mitä jos he muuttuvatkin joskus pojaksi. Lähinnä ehkä huolestuneeseen sävyyn, mutta tuollaisten asioiden äärellä aina vähän hätkähtää. ”Nyt pitää suhtautua asiaan neutraalisti. Älä ilmaise että tässä olisi mitään erikoista, pysy hyväksyvänä, mutta älä painosta mihinkään suuntaan” :D Ja tämä tietysti kertoo että asia on kuitenkin minulle isompi juttu kuin pitäisi olla. Olen itse ajatellut asian niin että Meillä saa olla mitä on, mutta jos tuo ”tytöt” tai joku muu tiettyyn sukupuoleen liittyvä nimitys nyt istuu suuhun noin hyvin niin sitä voidaan käyttää, mutta siitä voidaan luopua tai sitä voidaan muuttaa ihan sen mukaan mitä lapsi meille asiasta ilmaisee.
    Sitten meillä on kaikenlaisia suurella rakkaudella käytettyjä lapsiin liitettäviä nimityksiä joita itse lapsena inhosin ja nyt käytän xD kuten ”muksut”, ”mukulat”, ”kakarat” tai ”ipanat”. Ehkä tässäkin kohtaa sitten jos jompikumpi ilmaisee että ei tykkää jostakin nimityksestä niin toki pyritään kunnioittamaan lapsen omaa tahtoa tällaisessa asiassa.

    • krista
      23.10.2019 at 22:40

      Mä oon ajoittain jotenkin tietoisesti yrittänyt puhua just ”lapset” enkä ”tytöt”. Ja täytyy myöntää, että kirjoitetussa kielessä (lue: blogissa) se käy helpommin kuin livenä! Eli reaalielämässä kyllä sieltä suusta kuitenkin tulee helposti se ”tytöt”, vaikka esimerkiksi tuollaisessa pukemistilanteessa eihän sillä pukijan sukupuolella ole mitään merkitystä pukemisasiaan. Mä jotenkin samanaikaisesti ajattelen, että kieli luo merkityksiä MUTTA kuitenkin että en nyt ole itseäni kohtaan alkanut liian tiukkapipoiseksi, eli annan kyllä tulla suusta ulos sen ”tytöt” silloin, kun siltä tuntuu. Ja luontevastihan se tulee. Varmaan juuri siksi, koska niin on tottunut kuulemaan puhuttavan :D

      Voisi tietysti jatkaa, että miksi sitten niputtaa ”lapset”, eikö voisi ajatella yksilöinä. Nojoo, arkiaamuna ennen kahdeksaa EI VOI. Silloin ajattelee vaan kaikkia niitä kahvikupillisia, joita ei ole vielä juonut :D :D :D

      Ja samaa mieltä, silloin jos huomaa, että joku ei tykkää jostain nimityksestä, niin silloin tietysti kannattaa yrittää vaikuttaa omiin käyttämiinsä sanoihin <3

      • Anna
        24.10.2019 at 18:37

        Jos vien niputusasian vielä astetta pidemmälle niin esim. päivähoidossa jos isompien lapsien lapsiryhmää kutsutaan sisälle niin ei yleensä aleta jokaisen lapsen luona erikseen kiertää kutsumassa vaan voidaan huutaa vaikka että ”Hattarat, aletaan siivota leluja varastoon ja lähdetään sisään!” Toki joskus on tarve hakea lapset yksitellenkin, mutta jos kaikki ovat lähdössä yhtäaikaa ja pihalla on muitakin ryhmiä niin usein niputetaan.
        No tämä ei ole ihan verrannollinen kotitilanteisiin, mutta kuitenkin.

  • Karina
    24.10.2019 at 09:44

    Meillä on kaksi lasta, nimeltään Benooa ja Nobella. Mä en *ymmärrä* miksi mä en ikinä saa niiden nimiä kerralla oikein kun puhuttelen jompaakumpaa. Siis ikinä, koskaan. Luulis että menis vahingossa jo?? Ihan friikkiä. Mutta sitten jos täytyy puhutella molempia samaan aikaan, esim kutsumaan pihalta sisään tai yläkerrasta alakertaan niin huudan kyllä yleenä nimillä – se soljuu ihan mukavasti ”BellajaNooa!” Toki joskus sanon ihan lapset – tai tilanteesta riippuen hölmöläiset – mutta meillähän tämä sukupuolineutraali nimitys on ihan luonnostaan kun ovat (oletetusti) eri sukupuolta :D
    Sitten taas jos poitsulla on kaverit meillä ja pitää kaikkia puhutella, niin sanon kyllä pojat (tai tytöt, siskon tapauksessa). On se vaan helpompaa kun alkaa luetella jokaisen nimiä.

    • krista
      24.10.2019 at 10:04

      Vau miten hienot nimet! <3 Ja siis hihitellen tässä totean, että VAIKKA meillä on paljon "helpommat" nimet, niin mäkin jatkuvasti sanon Silvaa Seelaksi ja Seelaa Silvaksi ja Joelia Silvaksi ja miten nyt vaan. Joskus aikoinaan, kun meillä oli kissa, sanoin Joelia Tikruksikin :D Että ehkä pitäisikin muuttaa vielä puhuttelut mallille "hei ihminen!" ja "hei eläin!" - paitsi ai niin sekin menee sekaisin. Hei sinä nisäkäs siellä! :D
      -
      Hihi mä taas puolestaan oon joskus ollut kieli solmussa, kun omia lapsia on puhutellut "tyttöinä" ja joskus lasten kaverina onkin poika. Oon aloittanut silleen "hei tyt...öt ja pojat". Hassua. Mutta siitä jotenkin huomaa, että omaan puheesen se "tytöt" on jumiutunut vaan "lapset" sanan synonyymina.

      • Karina
        24.10.2019 at 14:19

        Siis selvennyksenä – ne nimet on Nooa ja Bella mutta alotan aina väärällä tavulla ensin :D

        • krista
          24.10.2019 at 14:26

          Hahaa, mä en tajunnut :D :D :D :D Ihan oikeasti ajattelin, että Benooa ja Nobella ja ajattelin, että no VAU onpa erikoiset! :D Tyrsk, joskus sitä näköjään käy h-y-v-i-n hitaalla :D

  • Tilia
    24.10.2019 at 11:09

    Meillä kun on tyttö ja poika, niin ei pääse yleistämään tytöt tai pojat. Ja jotenkin nämä ei yksikössä ole yhtään luontevia. (Paitsi ihan pikku vauvana on molempia puhuteltu tyttönä ja pojuna, ennen kuin nimiä oli annettu.) Jos olisi kaksi tyttöä, voisi huutaa ”tytöt, syömään”, mutta ”tyttö, tule syömään” ei jotenkin toimi, puhumattakaan että huuutaisi: ”Poika ja tyttö, tulkaa syömään!” Lapset, murut ja rakkaat yms. meillä kyllä on monikossa käytössä, kun on jotain asiaa molemmille yhtä aikaa. Monesti kyllä huudan myös etunimi + etunimi, koska se tehoaa paremmin kuin lapset. Huomaan kyllä, että huudan aina vanhemman lapsen nimen näissä ekana, tässä voisi skarpata. Lapsena lähipiirissä oli perhe, jossa oli kolme tyttöä. Heillä ”tytöt” oli kaikki kolme, mutta kaksi vanhinta ”isot tytöt” ja kaksi nuorinta ”pienet tytöt”.