Kotityömatematiikkaa

Kaikki lähti siitä, kun eräänä iltana referoin puolihuolimattomasti Joelille blogituttavien uusimpia tekstejä. (kyllä: kotiäitipäivät ovat joskus niin tapahtumaköyhiä, että kuulumisetkin kerrotaan virtuaalimaailmasta)

Sinä päivänä olin lukenut, kuinka phocahispidan perheessä jaetaan vauva-arjen tunnit. Erityisesti minun silmääni osui kohta, jossa mainittiin 2,5 tunnin omasta ajasta joka päivä. KAKSI JA PUOLI TUNTIA! Lisäksi postauksessa kerrottiin, että perheen kotitöiden vastuualueet on määritelty selkeästi ja molemmat hoitavat itsenäisesti omat osuutensa.

Kuulosti hienolta. (Okei mun silmät sumenivat sen 2,5 tunnin vapaa-ajan jälkeen. KAKSI JA PUOLI TUNTIA! Vau.)

Yllättäen Joelkin innostui:

”Mahtavaa, vihdoinkin mun kaikesta tilastomatematiikan lukemisesta on jotain hyötyä!”

Öööö täh?

Kävi ilmi, että kotitöiden jakamista ei luonnollisestikaan voi tehdä keskustelemalla. Tarvitaan taulukoita ja matematiikkaa. Ja tämähän on tietysti tärkeä projekti: niin tärkeä, että tänään ei tosiaankaan siivota vaan kehitetään täydellisen objektiivista matemaattista mallia, joka jatkossa hoitaa koko paskahomman puolestamme.

Näin ainakin Joelin puheista ymmärsin.

Okei, käy minulle. Mitä tahansa muuta paitsi siivoamista.

Aloitetaan: ensin määritellään ne tekemiset, mitä meidän ”kotityöt” pitävät sisällään. Imurointi, luutuaminen, ruoan laitto, astianpesukoneen tyhjentäminen, kakluunien lämmittäminen ja puiden haku…

Hmm. Yhtä äkkiä tajusin, että minua on kusetettu – tähän asti Joel on tehnyt näistä osan. Loput on jätetty tekemättä. Minun kahden ja puolen tunnin unelmani johtaakin selvästi siihen, että MINUN pitää alkaa tehdä enemmän kotitöitä. Damn.

Protestoin ja ilmoitin, että jos en ole jakoon tyytyväinen, sitä ei sitten oteta käyttöön. Okei okei jatketaan vaan – pääasia että tällä laskelmalla voidaan siirtää se siivoaminen seuraavaan päivään.

Sitten pisteytetään. Joel ehdotti, että molemmat saavat jakaa eri kotitöille sata inhottavuuspistettä – tietysti toiselta salatusti ja niin edelleen. Protestoin taas. Väsyneen kotiäitipäivän jälkeen jaksan laskea korkeintaan yhden käden sormilla viiteen.

Lasketaan viiteen siis. (onpa joustavaa tämä tilastomatematiikka) Yksi piste niille hommille, jotka tuntuvat vähiten kamalille. Viisi pistettä inhokeille. En muuten todellakaan pese vessanpönttöjä. VIISI!

Seuraavana haasteena edessä on tietysti se, että tähän tieteelliseen tutkimukseen osallistujien vastaustekniikka vaihtelee. Minä olen äärivastaaja: heittelen spontaanisti lapulle ykkösiä ja viitosia: okei teen, okei teen, EN TEE, EN TEE, okei joo, EN. Joel taas käyttää suvaitsevammin myös kakkosia, kolmosia ja nelosia.

Tarvitaan siis luonnollisesti vastausjakauman standardointia.

Tässä vaiheessa minä muistan, että imetystee on vielä keittämättä. Hei ja voisin etsiä Silvalle kotihaalarin neulemallia, ja ja ja… Hoida sinä tämä tilastointi ja ilmoita mulle vaan lopputulos.

Joel jää kynä sauhuten tilastoimaan.

Ja kappas, valmista tuli! Näin:

Krista:

  • pölyjen pyyhintä
  • pyykkien pesu
  • keittiön pöydät
  • peilien pyyhintä
  • eteisen kunto
  • sohvan kunto
  • hoitopöydän siisteys
  • vaatehuoneen siisteys
  • postin haku
  • lehtiroskien lajittelu
  • sisäkukkien kastelu
  • tietokonepöydän siisteys
  • yleinen järjestely

Joel:

  • imurointi
  • luutuaminen
  • ruoan laitto
  • astianpesukoneen tyhjennys
  • paistinpannujen tiskaaminen
  • kissanhiekkojen vaihto
  • kissankakkojen noukkiminen lauteiden alta (kyllä)
  • wc-pöntöt
  • veskien ja keittiön lavuaarit
  • sängyn petaus
  • roskien vienti
  • kissan ruoka & vesi
  • kakluunien lämmitys ja puiden haku

Joelin hommat kuulostavat minun korviini huomattavasti veemäisemmältä  kuin omani – kertonee siitä, että malli oli onnistunut?

Jesh, mahtavaa! Olemme kehittäneet täydellisen kotityömallin!

Paitsi että hmm. Kuinka usein meillä pyyhitään pölyt? Pestään peilit? Kerran vuodessa. Sängyn petaus jäi Joelille – no, Joel on ollut kolme tuntia töissä siinä vaiheessa, kun me Silvan kanssa herätään.

Entä sitten listaamattomat? Eteisen lamppu on palanut.

”Ollaan pimeässä. Ei oo listalla”, Joel toteaa.

Kuka pesee uunin?

”Se kuuluu keittiön pöytiin”

”No eihän. Vaan ruoanlaittoon.”

”Eihän.”

”Kuka sen on ennen tehnyt?”

”Sun äiti.”

*******

Tunnin kuluttua meillä hirnutaan naurusta. Joel vaihtaa Silvan vaippoja ja heittelee tavaroita pitkin hoitopöytää: ”Katso kuinka sotkuista!” Minä uhkaan kipata kaikki pyykit eteisen lattialle – ai niin, paitsi eteinen oli mun vastuulla. Syön jugurttia ja heristän samalla lusikkaa kädessäni: ”Miksi et ole laittanut tätäkin jo astianpesukoneeseen!”

Jipii! Nyt voidaan siis jättää siivoamatta samaan tapaan kuin ennenkin. Mutta tiedetäänpähän, kuka on jättänyt siivoamatta.

keittiön pöydät – Krista

sängyn petaus – Joel

pyykit – Krista

lehtiroskien lajittelu – Krista

kissan ruoat – Joel

eteinen – Krista

imurointi – Joel

vaatehuoneen siisteys – Krista

 

Tämä ei sittenkään taida ihan toimia meillä.

 
Like

You Might Also Like

  • Mamma
    26.10.2012 at 12:16

    mä aivan veet silmissä tätä lukenut. Kiitos :D 

  • hunajaluu (Ei varmistettu)
    26.10.2012 at 12:20

    kiitos perjantaiaamun nauruista! eiku oho, nythän ollaan jo päivän puolella. mitenkäs nämä kotiäidin aamupäivät näin venähtääkin…

    ps. ja kiitos ihan huippumahtavasta blogista, kommentoin nyt kaiketi ekaa kertaa. mulla on 5kk vanha tyttö, ja täältä puutalobabysta oon saanut voimaa ja vertaistukea moneen otteeseen.

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    26.10.2012 at 12:42

    Paras :) Näköjään liikkeellä muillakin tätä ”jaetaan kotityöt” -juttua.. Kertoisin meidän mallin, mutta se oli vielä vähemmän toimiva kuin teillä :)

  • Sannanen (Ei varmistettu)
    26.10.2012 at 12:42

    Voi ihanaa! Nyt nauroin kyllä ihan ääneen täällä. Pitäisiköhän meilläkin käydä läpi samanlainen tilastollinen prosessi, ihan jo mielenkiinnosta. Ties minkälaisia tuloksia saataisiin!

  • tonttu (Ei varmistettu)
    26.10.2012 at 12:47

    Joo, asiat saa aina paperilla näyttään paljo paremmalta ja sujuvammalta kuin mitä ne sitten käytännössä on.. ;) Voi ku tuollanen työnjako oliskin mahdollista. Se vaan menis siihen että toinen (meiän tapauksessa isukkimies joka tekee kolmivuorotyötä) tekee omat hommansa tietysti sillon kun töiltään ehtii, ja jaksaa, ja huvittaa, jne, ja mun pääni taas ei kestä sitä että ne asiat jää odottaan jotain tiettyä sopivaa hetkee, eiei, ja saisin hermoromahduksen. Joten, meillä mä itse teen suurimman osan öö, kaikesta. Ja tää itseasiassa sopii itelleni ihan hyvin. (kunhan välillä saa juurikin sitä omaa-aikaa) Tietysti mies lapsen kanssa aikaa viettää, ja jos haluan tai tarviin apua kotitöissä niin sitä saan. :) En tie onko hullua tuntee välillä jopa huonoo omatuntoo siittä että piiskaan miestä mukamas liikaa tekeen asioita, ku kuitenkin käy töissä ja meidät elättää :D Oon ehkä vähä vanhanaikainen ;)

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    26.10.2012 at 12:48

    Olen aidosti iloinen teidän keskinäisen suhteen rikkaudesta joka paistaa näistä sun kirjoituksista :)

  • Perho Kerttunen
    26.10.2012 at 12:50

    Ooooooooh, kaksi ja puoli tuntia!!!! Hirnuntani seasta aivoissani soi yhä edelleen se kaksi ja puoli tuntia! (Meillä muuten kans yritettiin joskus tuota jaetaan kotityöt paperilla hommaa. Nätisti jaettiin, mutta koti näytti samalta kuin sun kuvasi.) Kaksi ja puoli tuntia!

  • Emilien (Ei varmistettu)
    26.10.2012 at 12:50

    Ihana postaus! Kyllä nauratti :D

  • tonttu (Ei varmistettu)
    26.10.2012 at 12:51

    Ai mutta ruoan meillä tekee kyllä yleensä toi isukkimies, koska oon ite aika surkee siinä ;)

  • Liisa
    26.10.2012 at 12:57

    Nerokas systeemi. Propsit Joelille. En näytä tätä postausta omalle perfektionistimiehelleni koska mielestäni meidän nykyinen systeemi (jossa kukaan ei oikeastaan tee juuri mitään kotitöitä eikä kukaan toisaalta myöskään kaipaa mitään ”omaa aikaa”) on ihan toimiva. Jotenkin kaikki tärkeimmät hommat tulee tehdyksi ja kaikkien aika on heidän omaansa 24/7 ja talo on täynnä onnellisia ihmisiä ja pölyisiä ikkunalautoja. 

  • Rynttyliisa (Ei varmistettu)
    26.10.2012 at 13:00

    Nauroin. En oo ennen kommentoinut, mut nyt oli pakko. Kiitos kauhian kivasta blogista!

  • Miitu (Ei varmistettu)
    26.10.2012 at 13:01

    Reps XD

    Mikä muuten erottaa miespsykologin ja naispsykologin? Naispsykologi tuskin olisi ensimmäisenä alkanu tilastollista jaottelua asialle kyhäämään, vaan asiasta olisi n i m e n o m a a n keskusteltu ja mietitty kummanki vahvuuksia eri tehtäviin :P

  • Miitu (Ei varmistettu)
    26.10.2012 at 13:15

    Tai no korjaan: todennäköisemmin miespsykologi keksii alkaa tilastoida tätä asiaa kuin naispsykologi. Molemmista sukupuolista löytyy kummanki tyylisuunnan edustajia :D

  • Mindeka
    26.10.2012 at 13:15

    Hahahhaaaaaaaaa, täällä myös naurettiin vedet silmissä, kiitos Kristaliina (ja Joel!)!

    Suosikkin on toi vaatehuoneen siivouskuva viimeisenä. Ei toi nyt niiin paha oo… :D

  • Emmi Nuorgam
    26.10.2012 at 13:21

    Krista, olet kyllä huikea. Kertakaikkisen. :)

  • Elina 64 vee (Ei varmistettu)
    26.10.2012 at 13:38

    Blogisi on parasta A-luokkaa!

  • phocahispida
    26.10.2012 at 13:43

    Tunnustan usein raportoivani virtuaalimaailman kuulumisia myös L:lle. ;)

    Musta olisi tavallaan tosi ihanaa pystyä elämään lievässä luovassa kaaoksessa, mutta kun olen vähän neuroottinen. Joten siksi meillä on ehkä keskivertoa järjestellympää ja puunatumpaa.

    On tosi siistiä, että on niin erilaisia perheitä, joissa voidaan hoitaa asiat ihan toisella tavoin kuin toisten kotona ja silti kaikkien erilaisten ihmisten huusholleissa asuu onnellista väkeä. <3

  • Metaxa (Ei varmistettu)
    26.10.2012 at 14:01

    Hmm. Meillä jää (jakamattomat) kotityöt myös tekemättä. Tai aika usein mies siivoaa keittiön töistä tullessaan ja aamulla pestyt pyykit levittää se, joka muistaa (yleensä myöhään illalla). Mun ongelma on tällä erää se, et itse lähden töihin parin viikon päästä ja mies jää kotiin. Tarkoittaakohan se sit, et mun pitää siivota keittiö? Pahus.

    Loistava blogi, muuten. Ekaa kertaa kommentoimassa.

  • MaijuXO (Ei varmistettu)
    26.10.2012 at 14:11

    Tää oli hyvä. Te ootte niin ihania!!! Kiitos kivasta blogista! :)

  • Kristaliina
    26.10.2012 at 15:43

    Hih, mäkin oon edelleen häkeltynyt tuosta KAHDESTA JA PUOLESTA TUNNISTA. Meillä tuo(kaan) ei vaan harmi kyllä toimisi, kun Joelilta kestää jo työmatkakin niin pitkään – eikä me muutenkaan taideta olla niin järjestelmällisiä, että pystyttäisiin toimimaan kellontarkkuudella…

    Mut joo, me ollaan kyllä molemmat perusluonteeltamme vaan sotkuisia :D Sotkuntoleranssi taitaa olla meillä suunnilleen samanlainen – onneksi. Tai niin, jos toisella ois pienempi, niin ehkä täällä joskus joku siivoaisi… Hmm :)

    Ai niin, mä joskus ennen Silvan syntymää taisin sanoa, että ”totta kai mä voin sitten huoltaa tätä kotiakin aina päivisin, kun sä oot töissä – kun mähän oon sitten vaan kaiket päivät kotona”. Hahaahahaahaha. Siis MIKÄ mut sai ajattelemaan, että oisin pienen vauvan äitinä yhtä äkkiä siistimpi kuin niinä 35 aiempana vuotena…? Itsehuijauksen aatelistoa :)

    Liisa, itse asiassa mä aloin nyt just fanittaa tuota teidän systeemiä. Taisin just ”hukata” oman tehtävälistani. Se onkin helppoa tässä sotkussa :D

  • Kippuralla
    26.10.2012 at 16:00

    Meilläkin on sotkuista, yleensä siivoan sitten kun mies vahtii lapsia (sotkun määrästä kertoo se että se on huono leikkimään..)
    Yhdessä siivotaan ennen synttäreitä/juhlia, sillon on niin priimaa että! Ja ehkä pienempi homma olisi siivota päivittäin jotain..
    NIIN odotan sitä kun lapset alkaa siivota kuukausirahaansa vastaan. Jos vanhin on nyt 6v niin vielä 6v varmaan ja sitten se ehkä koittaa.

  • iitukka
    26.10.2012 at 16:06

    Tää oli hauska :) Sisäistä järjestelmällisyys- ja listausfriikkiäni houkuttaisi tuollaisen systeemin kokeilu. Nykyisellään meillä on niinkin tasa-arvoinen systeemi, että minä hoidan lähestulkoon kaikki kotityöt ja mies tekee jotain, jos sitä pyytää. MUTTA en koe voivani valittaa, koska mies hoitaa kaikki yöhulinat. Ja meillä on siis kaksivuotias, joka itkeskelee öisin painajaisiaan (?) ja reilu puolivuotias, joka muuten vaan ähisee, itkee ja tietysti syö monta kertaa yössä. Minä siis tietysti kyllä imetän öisin, mutta sekin hoituu niin, että mies nostaa vauvan viereeni syömään ja syötön jälkeen nostaa sen takaisin omaan sänkyynsä. Mä olisin ihan hajalla jos joutuisin olemaan öisin vielä enemmän hereillä, joten puurran sitten päivät… Katotaan mikä meininki on sitten kun yöheräilyt lapsilla vähenee/loppuu. Koska en ajatellut kuitenkaan loppuelämäkseni ruveta kotityöautomaatiksi!

  • 1 2 3