Kosketus jää muistiin

Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Teva Finland Oy:n ja Indieplacen kanssa.

Mun atooppinen iho oli hankalana etenkin lapsena. Muistan lapsuudesta selvästi takareisien ja taipeiden kutisevan ihottuman, ja siihen päälle tietysti myös sen pölisevän kuivuuden, kun talvella otti vaikka sukkahousut pois jalasta. Ja muistan, miten etenkin saunan jälkeen jalkapohjien iho kuoriutui kuin käärmeellä – miten se voikin kuoriutua niin! Revin (salaa) irti isoja kaistaleita. Se oli mahtavaa!

Kaikista parhaiten tuosta ihonhoidon ajasta muistan kuitenkin kosketuksen.

Rasvaaminen oli meillä lapsuuskotona totta kai jokailtainen rutiini. Ihaninta siinä oli just jalkapohjien rasvaaminen ja hieronta iltaisin; se oli samalla tapa rauhoittua nukkumaan. Pystyn vieläkin palaamaan siiheen tunteeseen. Makaan omassa sängyssäni, se oli sellainen punainen sälereunainen lastensänky vanhempien parisängyn vieressä. Sängyn päätyyn olin liimannut tarroja. Äitini juttelee rauhallisesti, rasvailee, ja samalla hieroo jalkapohjiani.

Myöhemmin kouluikäisenä, omaan huoneeseen ”muutettuani” pyysin usein äitiä hieromaan jalkapohjia niin pitkään, että nukahdan. Kun aloin vaipua kohti unea, äiti alkoi silittää keveämmin. Sitten hän kokonaan lopetti, mutta jäi kuitenkin istumaan sängyn reunalle niin pitkäksi aikaa, että olin kokonaan syvässä unessa.

Vieläkin, jos joskus (okei tosi harvoin) saan jalkahieronnan, palaan heti niihin hetkiin: kun äiti levitti rasvaa jalkapohjiin. Se kosketus täynnä äidinrakkautta, ja sen myötä hitaasti koko kroppaan leviävä lämpö. Ihanaa.

Yksi jo sieltä ihan mun lapsuudesta tutuista perusvoiteista on Apobase. Ja se me ”löydettiin” uudestaan lapsen atooppisen ihon kanssa, kun me etsittiin ja testailtiin erilaisia kuivalle ja herkälle iholle sopivia perusvoiteita. Tätä meillä on ollut jossain vaiheessa jopa pumppupullossa reseptillä.

Meidän käytössä juuri nyt on tuo punaisen etiketin perusvoide eli paksuin Apobase Oily Creme, rasvapitoisuus 60 %. Se on tosiaan oikeasti paksua, mutta ei ollenkaan sellaista ahdistavaapaakkuuntuvaarullallemenevää, vaan imeytyy hyvin ja tuntuu iholla tosi hyvältä. Ei siis jätä tahmaavaa kerrosta. Lisäksi Apobaseja on olemassa myös sininen Apobase Creme 30%, violetti Apobase Lotion 20 % ja valkoinen Apobase Carbamide 5 % (rasvapitoisuus 22 %).

Kaikki Apobaset ovat hajusteettomia ja väriaineettomia.

Meidän jokaisella perheenjäsenellä on jossain vaiheessa ollut hankalia atooppisen ihon kausia, mutta nyt viime vuosina meidän kaikkien iho on voinut hurjan paljon paremmin – osin varmaan kiitos Espanjan-talvien, siellähän ilma on niin paljon kosteampaa. Siellä rasvaa on laitettu vain satunnaisesti tarpeen tullen, mutta ei päivittäin.

Ja vaikka nyt täällä Suomessa ollaan vasta syksyssä menossa, huomaa kyllä ihan selvästi, miten iho on jo kuivempi kuin aikaisemmin. Etenkin kädet, jalat ja kasvot on mulla selvästi kuivat ja kaipaavat rasvaa, tai muuten joku päivä huomaan, että olen muuttunut jaloista sellaiseksi pöliseväksi ja kuivasuomuiseksi. Liskoontunut!

Lapsilla näkyy kuivaa etenkin jaloissa ja käsissä, sekä sinne tänne uhkaa ajoittain ilmestyä pieniä ihottumaläikkiä, jotka onneksi toistaiseksi ovat (kop kop puuta) pysyneet hyvin kurissa.

Rasvaus on siis taas tänä syksynä otettu meillä tavallisen päivän iltarutiineihin.

Tuo punainen Apobase on siis tarkoitettu kuivalle ja herkälle iholle, ja koko vartalolle. Ja hei, kyllähän kasvotkin kuuluvat ihmisen vartaloon!

Yhtenä iltana nimittäin totesin perheen yleisrasvauksen jälkeen, että hei mäpäs kokeilen tätä omille kasvoillekin, yövoiteeksi siis. Ja siis AH! Siitä lähtien (nyt ehkä kolmen viikon ajan) olen käyttänyt tätä öisin kasvoille. Ja jumpanjälkeissuihkun jälkeen myös kasvoille, kun tuntuu että kasvojen iho silloin jotenkin ihan kiljuu kuivuutta.

Kun tuo yksi purkki kerran siinä kylpyhuoneen pöydällä on, niin sitä käyttää mielellään monipuolisesti!

HAA! Sain juuri kuulla uuden jutun! Joel tulee usein puuttumaan kertomaan näkökulmia kurkkimaan olan yli, kun mä kirjoitan, ja nyt se tuossa vieressä kertoo, että se on alkanut käyttää tätä parranajossa! Tai siis kaulaparran poishöyläämisessä. Tätä en tiennytkään. Mutta se haluaa lisätä tähän, että partavaahdoista ei ole mihinkään (ja ne haisee), vaan tällainen paksu perusvoide on paljon parempaa.

Kirjaimellisesti koko perheelle siis.

Mutta näin meillä siis rasvaillaan: yläkerrassa iltapesujen jälkeen, samalla iltatunnelmaan rauhoittuen (vaihtelevalla menestyksellä tuo rauhoittuminen).

Olemme myös alkaneet siirtää seuraavalle sukupolvelle sen mun lapsuusmuistojen jalkojen hieromisen. Esimerkiksi viime viikonloppuna Joel luki iltasaduksi Pikku Prinssiä, lapset pötköttelivät meidän aikuisten sängyssä vierekkäin satua kuunnellen, ja minä hieroin heidän jalkojaan. Yksi pikkujalka kerrallaan.

”Tämähän on ihanaa! Iiiii-hanaa!”, lapset huokailivat. Ilmeisesti yllättyivät, että se todella oli ihanaa. Eivät siis selvästi ennakkoon uskoneet, kun äiti sanoi, että se tulee olemaan ihanaa. Luulivat ehkä, että taas huijataan, ha. Plussaa oli toki myös se, että aikuisten sängystä pääsi sitten sylikyydillä suoraan omaan sänkyyn – koska ei rasvatuilla jaloilla tietysti kävellä halua. Sylikyyti rasvauksen luontaisetuna!

”Näin ämmikin aina hieroi mun jalkoja, kun mä olin lapsi”, kertoilin siinä hieroessa.
”ONKO TÄÄ SAMA RASVA SÄILYNYT SIITÄ ASTI, KUN SÄ OLIT LAPSI?!?!?!?”, viisivuotias ihmetteli.
”No ei sentään, tämä on uusi purkki. Se oli kuitenkin tällaista ihan samanlaista rasvaa”, minä kerroin.
”Miten sä kuitenkin muistit, että tää tuntuu näin kivalta?”, lapsi kysyi.
”Kyllä mä muistin. Tällaiset asiat jää vaan mieleen”, minä vastasin.

Ehkä tämä kosketuksen muisto säilyy vuorostaan heillä aikuisikään asti.

Tuon jalkahieronnan voisi kyllä ottaa tavaksi iltarauhoittumiseen, tavallisten iltarasvaamisen lisäksi. Etenkin meidän viisvuotias on nyt iltaisin ihan odottanut tätä ja kysellyt perään: ”Voitko taas hieroa jalkoja sillä hyvällä rasvalla?”

(hän on siis epäluuloinen uusia rasvoja kohtaan (koska hajut) ja haluaa varmistella, että ei vaan laiteta ”vääriä” rasvoja)

Ja toki voin!

Sain tähän postaukseen arvottavaksi 3 kpl Apobase-tuotepakettia. Arvontaan voi taas tuttuun tapaan osallistua jättämällä kommentin tähän alle, la 12.10. klo 20 mennessä. Silloin jään syyslomalle ja suljen kommentoinnin, mutta arvon toki ennen lomalle jäämistä.

Kerro kommentissa vaikkapa, että onko tämä Apobase tuttu sinun omasta lapsuudestasi, tai nykyisin? Tai voit myös kertoa, että näkyykö viilentyneiden ilmojen kuivattava vaikutus teidän perheen iholla jo – ja onko teillä tällaista rasvaustapaa iltaisin?

Kilpailun säännöt löytyvät täältä.

PS. Meidän viisivuotiaalla on vielä asiaa. Hän haluaa, että äiti kirjoittaa blogiin näin: ”Suosittelen tätä kaikille lapsille, koska se tuntuu hyvältä ja on kivaa.”

Kaupallinen yhteistyö: Teva Finland Oy ja Indieplace

13
Like
2

You Might Also Like

  • Riina
    9.10.2019 at 15:14

    Meillä on menty Aqualanilla aina (ei ole kyllä atooppista ihoa meistä kellään). Sitä käytän kyllä talvisin etenkin tosi paljon, joskus kun oikein naamaa kiristää pesen sillä meikitkin pois. Ja sheivaan sääret! :D
    Olis kyllä mukava päästä kokeilemaan apobasea, joten arvonnassa mukana!

    • krista
      9.10.2019 at 15:17

      Sekin on meille tuttu ja myös tuollainen ”monikäyttötuote” niin kuin tämä. Tämä punainen Apobase on sitä selvästi paksumpaa, mutta ohuemmat mun mielestä tosi pajon samanhenkisiä!

  • Anna
    9.10.2019 at 15:20

    Käsistä huomaa että aletaan siirtyä kohti talvea. Kämmenten iho kiristää kun suoristaa sormia ja kämmenselät kutisevat ja joskus rystyset jopa halkeilevat. Onneksi yleensä ei kuitenkaan ihan tuohon asti mennä.
    Apobase ei ole käytössä tuttu. Mainoksista on joku hämärä mielikuva. olisiko näitä mainostettu telkkarissa joskus 90-luvulla kun katselin lastenohjelmia.

    • krista
      9.10.2019 at 15:25

      Joo, mä kun just nyt katson käsiäni, niin näen saman! Ja HUI onpa mulla jotenkin kuivasta kurttuisenkin näköiset > lähtee rasvaamaan :D

  • Heli
    9.10.2019 at 15:26

    Meidän perheessä 6-vuotias, joka tarvitsisi taas rasvausta, mutta inhoaa sitä rasvaisuuden tunnetta ja etenkin sen jälkeen vaatteiden pukemista. Kaikki vinkit siihen, miten rasvauksesta saisi mukavaa, ovat tervetulleita! Tuo teidän tapa tehdä siitä mukava yhteinen hetki voisi olla alku meilläkin. Apobasen muistan minäkin lapsuudesta saakka, hyvä rasva. Ja välitetäänpäs lapsen terveiset lapselle, jos ne vaikka olis tehokkaammat kuin aikuisen sanat :)

    • krista
      9.10.2019 at 15:33

      Joo hei kokeile tuolla meidän Seelan terveisillä – ja kokeilkaa tuota hierontahetkeä, se oli tosiaan heti ensikokeilusta meidän lapsille ihan älyttömän mieleinen juttu! <3 Meillä paras rasvaushetki on illalla, jolloin ei tarvitse laittaa siihen mitään kireää päälle, eli löysät yökkärit tai alaosaksi ei yökkäriä ollenkaan, niin ei tarvitse laittaa rasvaisen kohdan päälle mitään.

  • zirpale
    9.10.2019 at 16:39

    Tätä on meilläkin käytetty, pitäis taas talveksi ostaa. Kauden vaihtuminen kyllä näkyy täällä, pari viikkoa sitten tapahtuvat sormenpäät auki ja kädet kuivuivat muutenkin. Monen pienen kanssa en muista/ehdi käsiä tarpeeksi rasvailla, joku rutiini siihen pitäisi kehitellä 🤔

    • krista
      9.10.2019 at 21:21

      Joo se on jännä, miten HETI ilmojen viiletessä tämä alkaa – luulisi nyt edes jotain viivettä! Tai että alkaisi vasta pakkasilla. Mutta ei, jo on alkanut…

      Rutiini kyllä helpottaa asiaa, kun sit se tulee pienemmillekin ”annettuna” ja tietävät, että kuuluu iltaan niin kuin vaikka hampaiden peseminen :)

  • Airi
    9.10.2019 at 16:42

    Juu, on tuttu merkki, meillä rasvataan aina silloin tällöin poikien kanssa mutta se olen minä yleensä kun pojat eivät malta vanhan mummun jalkoja kauan rasvata. Se rentouttaa ja voisinkin jo tänä iltana rasvata pienen yökylä vieraani jalat kun hän käy ensin suihkussa. Lapsuudessani Vitalis ja Nivea Creme olivat ne tutut rasvat kainuun pakkasissa kun naama olisi muuten paleltunut. Ja nyt kääk sentään kun on pari astetta pakkasta niin palelee ja haluttaa olla ennemmin sisällä. Rasvaan kättäni useasti päivässä, leikkausarven takia jotta tulisi sieämpi.

    • krista
      9.10.2019 at 21:29

      Heeeei tästäpä tulikin mieleen, että mä en ole ajatellutkaan toisin päin – lapsethan vois hieroa myös MUN jalkoja. Ooooo, mahtava ajatus! Ja varmaan ihan tykkäisivät! Ei ehkä ihan joka ilta, mutta ainakin silloin tällöin hassuttelumielessä :)

      Ai siellä on jo pakkasta! Hrrrr! Mun äiti asuu Sotkamossa, mutta nyt hän on lomamatkalla, joten en ole saanut vielä pakkaskuulumisia :)

      • TIlia
        10.10.2019 at 09:00

        Meillä pestään saunassa aina toisten selät. Siihenkin yleensä liittyy jotain hassuttelua ja vähintään piirtämistä/kirjoittamista toisen saippuoituun selkään. Näin vanhustenviikon hengessä totean, että kun pienestä oppii isovanhempiaankin auttamaan, se auttaminen tulee luontevammin sitten, kun he oikeasti tarvitsevat apua monissa asioissa. Monelle vanhallehan se omiin jalkoihin ylettäminenkin on vaikeaa, ja oma lapsi tai lapsenlapsi rasvaajana on varmasti se mieluisin vaihtoehto. Kun on itse saanut hyvää kosketusta, ymmärtää sen merkityksen ja osaa sitä antaa toisillekin. Ja siitähän tulee hyvä olo itsellenkin. Kun rasvaa toisen jalat, saa samalla itse tosi hyvän käsirasvauksen – ja myös kosketuksen. :)

        • krista
          10.10.2019 at 12:08

          Ihana tapa! Meillä kans lapsena pestiin toistemme selät <3
          -
          Ja totta, tuo koskettaminen palkitsee myös koskettajansa! <3

  • Meeri
    9.10.2019 at 17:33

    Lapsena Apobase ollut käytössä. Lapsilla talvella iho kuivuu, rasvaus ei ole heidän lempipuuhaa. Ehkä pitäisi yhdistää se hierontaan…

    • krista
      9.10.2019 at 21:32

      Joo kannattaa kokeilla tuon hieronnan kanssa! Meillä on mennyt jo siihen, että toinen lapsi yrittää kysellä ennen päikkäreitäkin, että eikö vois saada jalkahierontaa :)

  • Miitu
    9.10.2019 at 18:02

    Käsiin on ilmestynyt vuorokaudessa seitsemän kuivuudesta johtuvaa haavaa. Eli kyllä, tehorasvat tulis tarpeeseen.

    • krista
      9.10.2019 at 21:35

      Auts, seitsemän! Mulla vasta kuivuushilseilee, pitää muistaa rasvailla ettei päädy samaan! Ja RASVAA sulle! <3

  • Tiina
    9.10.2019 at 18:11

    Perusrasvat on tuttuja, en muista olenko apobasea koskaan testannut. Välillä on niin kuiva iho, että en käytä käsisaippuaa vaan esim aqualan L pesuun.

    • krista
      10.10.2019 at 12:08

      Joo tuo perusvoiteen käyttäminen käsisaippuana on kyllä hyvä niksi siihen pahimpaan aikaan!

  • Torey
    9.10.2019 at 18:31

    Joskus olen Apobasea käyttänyt, mutta viime vuosina ollut käytössä Aqualanit. Mä käytän perus rasvoja koko kropalle, jopa kasvorasvana. Ja etenkin kuopus, atoopikko, on se jolla niitä käytetään. Kesällä iho on tosi hyvä, mutta syksyn tullen huomaa heti ihossa muutoksen. Atoopikon iho on muuten erilainen! Siis eri tuntuinen, silloin kun se on kuiva. Ihan kun toinen ois koko ajan kananlihalla. Muistan jo atooppisen serkkuni selän rasvauksen nuoruudestani ja sen miten jännän tuntuinen hänenkin ihonsa oli (ja on edelleen). 😄

    https://naissanelioissa.wordpress.com/2019/10/09/lapsiluku-taynna-vauvakuume/

    • krista
      10.10.2019 at 12:10

      Hei tuosta kananlihalla olemisesta tuli mieleen, tän postauksen eka kuvasta näkyy mun polven sivuosa. En ole siis kananlihalla (eikä siitä ole sheivattu), mutta tuollaiselta se joskus näyttää. Ei aina, mutta joskus. Huomasin itsekin kuvasta, että hupsis mikä kananjalka :D Samoin aika hyvin näkyy tuosta, miten kuivat mun kädet siinä on! Tekee rasvaus tosiaan hyvää rasvaajallekin!

  • Tuire
    9.10.2019 at 18:51

    Iho on ollut atooppinen lapsesta asti. Silloin en pitänyt rasvauksesta ollenkaan, juoksin rasvauksen aikana aina karkuun, mutta eihän minusta kiinni saanut koska iho oli rasvasta liukas. Kaikki kaapinovet oli kuulemma aina rasvassa kun oioin mutkia ja otin välillä karkuunjuostessa tukea kaapeista :D Silloin jo käytettiin Apobasea, luottorasva edelleen!

    • krista
      10.10.2019 at 12:20

      Hihi, rasvasta liukkaat ankeriaslapset <3 <3 <3

  • Ninni_B
    9.10.2019 at 19:51

    Apobase ei ole tuttu, mutta voisi tehdä hyvää kun herkkäihoisia kuivia tyyppejä löytyy meiltäkin. Lisäksi puolet perheestä inhoaa yli kaiken sitä semmoista rasvaisuuden tunnetta, joten sen puuttumisesta kyllä iso plussa.
    Ihon kuntoon kyllä vaikuttaa aivan suoraan tää ilmasto, yhdellä sanalla: lämmityskausi, kun patterit napsahtaa päälle niin korppuuntuminen alkaa…

    • krista
      10.10.2019 at 12:21

      Joo se on jännä, miten se alkaa HETI. Vaikka luulisi, että tuolla ulkona nyt syyssataa niin paljon, että olisi sisälläkin vähän sitä kosteutta :D Mutta ei, ainakin iho väittää toista, heti tosiaan kuivuu, kun patterit napsahtaa päälle.

  • AtoopikonÄiti
    9.10.2019 at 19:53

    Moikka! Tuohon rasvaisuuden tunteeseen ja etenkin pukemiseen sen jälkeen on meille tuttuja ongelmia. Lapsella todella haastava atopia allergioineen, lähes kaikki mahdolliset rasvat kokeiltu mutta ainut jonka lapsi kelpuuttaa on Acon minicare. Suosittelen, kuivuu super nopeasti. Sisältää 60% rasvaa ja lisäksi kosteuttavaa glyseriiniä. Apobasea ei kelpuuta, kuulema kirvelee vaikka rasvapitoisuutta kun katsoo niin luulisi että ei. Lisäksi löytyy samaa tarkkuutta rasvojen käyttöön kuin Puutalobabyn viisivuotiaalla. Hah, tästä ensimmäisestä kommentistani ikinä täällä taisikin tulla markkinointikommentti. Pahoittelut 😅

  • Maari
    9.10.2019 at 20:38

    Hei kiitos vinkistä, pitääkin kokeilla apobasea meidän 5-vuotiaalle atoopikolle. Nyt viikon sisään todellakin mennyt iho huonommaksi, eikä pidä rasvauksesta. Sanoo, että kirvelee. Mutta ei olla vielä testattu apobasea.
    Ja ihana vinkki myös tuo jalkojen hieronta, otetaan sekin käyttöön! :)

  • TeeJii
    9.10.2019 at 21:27

    Oi, omat jalkapohjat olisivat kyllä ehdottomasti kunnon rasvauksen tarpeessa. Jotain punaisessa tuubissa olevaa paksua rasvaa olen käyttänyt, mutta ehkä ei ollut juuri tämä… Hyvä vinkki tuo parranajo, voisin meidän perheen partaa ajavalle vinkata myös :)

  • Eow
    9.10.2019 at 21:28

    Meillä kuluu sinistä apobasea kuivaivoiselle lapselle :)

  • Anni
    9.10.2019 at 21:35

    Mulla on kans ihania rasvausmuistoja lapsuudesta! Ihottuman takia on jouduttu rasvailemaan paljon, mutta mun äidin ansiosta se oli lapsena just sellainen kiva illan rauhoittumishetki. Nyt aikuisiällä kun rasvaamiset on täysin omalla kontolla, olen välillä toivonut että voisi vain dipata itsensä johonkin perusvoidesammioon, kun jokailtainen rasvaaminen turhauttaa toisinaan :D Ja se liiallinen rasvaisuuden tunne iholla ahdistaa. Noi Apobasen tuotteet on vaan nimeltä tuttuja, pitääkin laittaa testiin.

    • krista
      11.10.2019 at 18:12

      Ihanaa, sulla on ihan samanlainen fiilis rasvailusta jäänyt lapsuudesta kuin mulla! <3

  • Lilas
    9.10.2019 at 21:35

    Kädet alkaa syksyn tullen ekana kuivua. Ja kun työssä vielä joutuu pesemään käsiä usein niin tilanne olisi kamala jos en rasvaisi niitä.

  • Piia I
    9.10.2019 at 21:46

    Todellakin tuttu tuote ja paljon käytetty eteenkin talvikaudella. Tuo yövoidekäyttö oli hyvä vinkki!

  • Terhi
    9.10.2019 at 21:50

    Viime talvena tuli tutuksi uudestaan. Kuivaihoinen lapsi valitti aina, että kirvelee, kunnes isänsä älysi ostaa testiin Apobasea. Eikä punainen väri purkissa ainakaan haitannut innokasta palomiesfania. Niinpä tuote kulkee nyt perheessämme nimellä palomiesrasva ja kolmevuotiaskin tulee mielellään rasvattavaksi

    • krista
      11.10.2019 at 18:14

      Hihii mä kerroin meidän lapsille eilen illalla, että yhdessä perheessä tätä kutsutaan palomiesrasvaksi! Meidän viisivuotias päätteli, että siksi varmasti tuollainen nimitys, kun tämäkin auttaa niin nopeasti kuin palomies :D

  • Heidi A
    9.10.2019 at 22:14

    Kosketus jää muistoon! Muistan vieläkin kun äiti tapasi silittää mua pikkulapsena selästä ja käsivarresta nukuttaessa minua. Tänäkin päivänä pyydän kumppania toistamaan samaa, se rauhoittaa kummasti (tosin olen nyt ollut vuoden ilman ketään joka silittäisi, mutta ehkä joskus löytyy uusi… heh).

    • krista
      11.10.2019 at 18:13

      Ihana muisto! <3 <3 <3

    1 2 3