Tiedättekö tunteen: joskus sitä kuulee jostain paikasta/asiasta (vaikkapa uusi ravintola) niin niin niiiiiiiin paljon kehua ja hehkutusta, että itsestä alkaa tuntua, että voiko se nyt oikeasti olla noin hyvä. Joskus voi ehtiä odotuksetkin nousta niin korkealle, että tuleekin sitten pettymys.
No, Kiasmassa meille ei käynyt niin.
Kuinka monen some-virrassa on näkynyt kevään jälkeen vastaava kuva – HEPHEP!
Viime keväästä asti nimittäin olemme kuulleet vilpittömiä suosituksia Kiasman Ernesto Neton ja Choi Jeong Hwan näyttelyistä – että ne ovat ihania lasten kanssa. Ja aina se on vain jäänyt ja jäänyt. Mutta nyt viime viikolla vihdoinkin saimme aikataulut yksiin Kiasma-konkarikävijäystäväperheen kanssa (Saaran Hurlumhei-blogi muuten vauva.fi:ssä täällä) JA Kiasman ilmaispäivän kanssa: joka kuukauden ensimmäinen perjantai Kiasmaan on nimittäin vapaa pääsy.
Ja näyttelyt todellakin paljastuivat kaikkien suositteluiden arvoisiksi ja ylikin.
Voi mistä edes aloittaa…
No, me aloitimme tästä huoneesta:
…ja jatkoimme tänne:
Jo pelkästään tuo Choi Jeong Hwan näyttelyosuus olisi ollut huippu, mutta todellisen pankinräjäytyksen teki kyllä Ernesto Neto.
Jimi Hendrixin jalanjäljillä, ha ha.
Näyttelyn päähuone oli iso ja ihanan pehmeä tila, jossa sai (kai?) juosta, loikoilla ja vaikkapa leikkiä piilosta. Aikaa siellä olisi voinut viettää vaikka tuntikaupalla. Tulla koko päiväksi tänne. Ihana paikka.
Nämä kaksi näyttelyä olivat todellakin siis lapsille sopivia – paljon-paljon taidetta, jossa voi leikkiä, tutkia ja mennä sisälle. Joukossa oli kuitenkin myös ”ei saa koskea” -taideteoksia ja ehkä villimpien pienten vilperttien vahtimisessa voi joutua näkemään ministi vaivaa. Ihan pienimpien kun tietysti saattaa olla vaikeaa hoksata, että miksi johonkin oh-niin-kiinnostavaan ei saa koskea, kun kaikkeen muuhun saa.
Näille meidän tyttöjen ikäisille jo pystyi kuitenkin näyttämään, että niihin ei kosketa, missä on ympärillä naru (ois ehkä saanut olla jokin jykevämpi juttu) ja jossa on sellainen käden kuva ja rasti päällä.
Kaiken kaikkiaan oli kuitenkin ihan häkellyttävä huomata, miten lapsiystävällistä nykytaidenäyttely voi olla.
Liityn siis ehdottomasti ja täysin sydämin erityisesti Ernesto Neton (ja myös Choi Jeong Hwan) näyttelyiden suosittelijoihin!
Ernesto Neton näyttely on auki 4.9. asti ja Choi Jeong Hwa 18.9. asti. Ja Kiasman ilmainen sisäänpääsy jokaisen kuukauden ensimmäinen perjantai, eli vielä syyskuun ensimmäisenä perjantaina ehtii ilmaiseksi katsomaan nämä! Ryysiksestä viimeisinä aikoina en tietysti tiedä; nyt elokuun ilmaispäivässä oli mukavan väljää aamupäivällä.
Normaalistikin Kiasmaan on muuten ilmainen pääsy alle 18-vuotiaille. Aikuisten liput maksavat 12/8e tavallisina päivinä.
PS. Aiemmat ”ilmaisia lastenmenoja Helsingissä” -juttusarjan jutut:
Lasten kaupunki täällä.
Linnanmäki täällä.
Haltiala täällä.
Leikkipuistot täällä.
-jenni-
12.8.2016 at 20:28Näyttää todella upealta! Tästä inspiroituneena aloin harkita Helsinki reissua lasten kanssa mutta nyt tulee maalaistollon kysymys: onko teillä joku lukkohässäkkä vaunuissa kun jätätte noihin parkkeihin yms muualle?
krista
12.8.2016 at 21:04Ihan hyvä kysymys! :) Lukkoja näkyy joskus, mutta meillä itsellä ei ole koskaan ollut. Tai hetkinen… …oisko ihan alkuun ekoissa Bugiksissa ollut, mutta ei sitä tullut käytettyä… En ole ihan varma tästä muistikuvasta :)
–
Tosi monessa paikassa on vaunuparkiksi annettu tila (esim. tuolla Kiasmassa sellainen on portaiden alla aulassa) ja siellä on vaunuja iso määrä jonossa. Totta kai aina on riski olemassa, että joku sieltä varastaisi, mutta jotenkin nykyään niin naiivintottuneesti jättää, että varastamisuhka ei tule normaaliarjessa edes mieleen. Mutta jos lukko on ja jos tulee epäilyttävä tunne, sellaista kannattaa toki käyttää! Ihan ydinkeskustaan ulkosalle (tyyliin rautatieaseman eteen) en jättäisi ilman lukkoa itsekään, mutta tosiaan aina on vähän niin kuin itsestään löytynyt sellainen paikka, johon tuntuu turvalliselta jättää. Mutta aina tietysti voi olla se onneton, jolle epärehellinen ihminen sattuu kohdalle :( Kyllähän vaunuja täällä varastetaan, ihan pihoistakin :(
–
Joo suosittelen! Nämä Kiasman näyttelyt ja sit tosiaan se Lasten kaupunki ainakin keskustassa on sellaisia, jotka kannattaa tsekata! Päiväunista/rytmeistä/jaksamisesta riippuen ne saattais mahtua saman päivän ohjelmaankin :) Niiden välinen kävelymatka on vain n. 1 km keskustan läpi.
sssansan
12.8.2016 at 21:35Näyttää ihan huipulta! :D Harmi kun en asu Helsingissä eikä taida olla edes asiaa sinne suunnalle, tahtoisin tuonne leikkimään kanssa :D
Ja vähänkö Silvalla on pitkä tukka :O <3
krista
12.8.2016 at 21:49Tuo oli kyllä niin ihana – aikuisillekin! Vielä kun ois hyvän kupin kahvia tuonne majaan saanut, niin aijaijai <3 Jos on mitään asiaa Helsinkiin ennen näyttelyn päättymistä, niin suosittelen!
Nuutsa
13.8.2016 at 22:51Meillä oli vissiin todella nipot museovahdit, koska ne kielsi heti, jos lapsi alkoi juoksemaan tuolla. Tunnelma tuolla verkon sisällä oli kyllä maaginen. Olisin voinut istua siellä vaikka kuinka kauan.
krista
13.8.2016 at 22:58Ihan totta? Höh! Mä yritin vähän vilkuilla (okei no tosi vähän), että oisko mitään ”ohjeita”, että miten tilassa pitää olla, mutta en nähnyt mitään. Ja opaskin siellä kierteli eikä sanonut mitään, paljon siellä juoksenteli lapset – mutta ei sellaista riehumismeinikiä, pientä hippaa ja piilosta. Kerran opas meni jonkun pikkutaaperon perään kröhimään (ja siis tietysti syystäkin), kun taapero oli menossa yli narusta sellaiseen kohtaan, mihin ei saanut koskea – mutta opas ei hennonnut koskea lapseen, kun olisihan se varmaan vierastanut mustiin pukeutuntta miestä. Mä menin lapsen luo ja nappasin sen sieltä ja sanoin, että ”mä en oo sun äiti, mutta lähdetäänpäs etsimään” :) Lapsi ei säikähtänyt ja äitikin löytyi sieltä verkon sisältä ihan pian :) Mutta senkin tilanteen opas hoisi kivasti, ei tullut itkuja kenellekään eikä pahaa mieltäkään.
–
Oiskohan se sit opaskohtaista? Viereisessä tilassa (siitä ei kuvaa tässä) oli se sellainen penkkikäärme, jolle Silva olisi halunnut mennä kävelemään ja muutama muu lapsikin (ilman kenkiä tietty) siinä käveli. Siitä meidän ystävä sanoi, että niille oli (muistaakseni) opas sanonut, että ei saa kävellä, mutta kontata/ryömiä saa. Sit konttailtiin. Kävin lukemassa siinäkin kylttiä, mutta ei siinä mitään kieltoja ollut. Mutta ehkä tosiaan vähän opas/tilannekohtaista.
–
Maaginen on muuten just hyvä sana! Niin oli!
Nuutsa
14.8.2016 at 11:59Muistaakseni meillä kiellettiin kaikenlainen eteneminen siinä penkkikäärmeessäkin. Sai vaan istua, mutta ei kontata tai kävellä. Eli taitaa olla opaskohtaista.
krista
14.8.2016 at 13:41Oho! Liiallinen kieltäminen kyllä vähän vesittää kokemusta siitä taiteen ”sisällemenosta”. Oispa muuten aika hauska kuulla taiteilijan omia näkemyksiä teosten ”käytöstä”. Sellaisia varmaan löytyy Youtubesta – oon ymmärtänyt, että nää teokset on just tarkoitettu kutsumaan yhdessäoloon. Täytyypä jossain vaiheessa googlata!
Meri
21.8.2016 at 12:26Tää oli niiiin ihana näyttely<3 kävin äidin kanssa istuskelemassa ja uudelleen kun oli huono päivä. Niin hyvä mieli tuli.