Uusinta uutta kerrossängyssä

Uusinta uutta meidän kerrossängyssä – tadaa!

kerrossanky

Ai mitä? Ette huomaa mitään? Huomasiko joku – käsi ylös! Kyllä se nimittäin jo tuossa kuvassa näkyy, jos ihan-ihan tarkasti katsoo…

…ja kyllä täällä selvästikin viikonloppuna jotain on nikkaroitu, tässä kännykkäpaparazzin todiste lauantai-illalta:
nikkaroija-paparazzi
Eli tässä:

pohja-lahis

Uusi pohja kerrossängyn (joka on siis oikeasti tuollainen parvisänky) alapetiläiselle.

Tästä tuli nimittäin viime postaukseen vinkki ensin Ananakselta (kiitos!) ja heti perään vahvistusta muiltakin. Ja hyvä niin, koska sellainen ei ois kyllä ikinä tullut itsellä pieneen mieleenkään:

Jos patja on suoraan lattialla, sillä on iso riski homehtua – jopa yhdessä kesässä tällaista on kuulemma tapahtunut.

Ja vaikka lapsi hikoilee kosteutta varmasti paljon vähemmän kuin aikuinen eikä pisuvahinkojakaan (kop kop puuta) ole kertaakaan tapahtunut (jee vaipattomuus, myös öisin!), emme tietenkään silti halua ottaa puulattialle (tai koko puutalolle) mitään ”ylimääräisiä” homeriskejä.

Toivottavasti ongelma helpottui siis tällä: Joelin nikkaroimalla pienellä ritiläpohjalla:

uusi-pohja

Tytöt siis edelleen iloisesti menevät nukkumaan omaan kerrossänkyyn ja nukahtavat sinne ongelmitta – Joel istuskelee tuossa rahilla tyttöjen nukahtamiseen asti.

Mutta mikään varsinainen meidän nukkumisten ihmeparantuminen tuo sänky ei kuitenkaan ole ollut. Välillä ihan päinvastoin.

Totta kai kun tytöt siellä puolikkaan yönsä nukkuvat, sen alkuyön verran meillä isossa sängyssä on tilaa ja saadaan pätkä syvempää unta, jossa kukaan ei tunge varpaitaan korviin. Hyvä niin. Mutta. Kun tytöt sitten yöllä heräilevät (Seela useammin, Silva kerran) painajaisiin, pyörimisiin tai muihin perushäröilyihin, joutuu aikuinen sitten nousemaan ylös sieltä omasta sängystä rauhoittelemaan. Ennen se kävi itse asiassa paljon-paljon nopeammin, kun pystyi vaan ottamaan naperon syvemmin kainaloon ja sanomaan ”äiti tässä, nukutaan nyt” – ja kaikki olivat taas muutaman sekunnin päästä unessa.

Erityisesti minulta itseltäni tuo sängystäylösnouseminen vie joskus kokonaan unen, ja saatan sen jälkeen valvoa useamman tunnin. Useimmiten Joel hoitaakin nousuhommat ja minä teeskentelen nukkuvaa (lapsille; Joel kyllä tietää, että mä oon hereillä) – ja myös siksi, että vältytään pienemmän tyypin ”äiti äiti!”-flipareilta, joita joskus ollaan yöaikoihi(kin) päästy todistamaan.

Helpointa on oikeastaan niin, että jo ensimmäisellä heräämisellä otetaan suoraan viereen. Vältetään siinä ne kaikki muut heräämiset sitten.

Mutta muutamia kertoja molemmat tytöt ovat kyllä vahingossa nukkuneet koko yön kerrossängyssäänkin. Eivät kyllä koskaan yhtä aikaa samana yönä. Sitä odotellessa, ha ha.

Ja totta kai yöt ovat nykyisin valovuosia paremmat kuin vaikkapa vuosi-puolitoista sitten. Aika, aika, aika. Aika haavat parantaa. Ja unet.

25

You Might Also Like

  • Vannikkila
    12.9.2016 at 13:14

    Käsi pystyssä :P Huomasin, sillä keksin mitä katsoa :)

    Meillä on nyt taas sellaista hyörinää ja pyörinää enemmän kuin ollut ennen. Ollaan opittu siihen, että riittää, että me omasta sängystä nousematta puhutaan, että ”ei ole hätää, äiti ja isi on tässä, nuku vaan” ja se ääni jo riittää rauhoittamaan takaisin unille. :)

    Mutta aivan mahtavaa, että nukahtavat omaan sänkyyn! Meillä se oli kesän aikaan ihan täysin nounou, sillä nukahti vain jos sai olla kiinni äidissä (nukahti reittä vasten tai milloin mitenkin) ja siitä sitten siirrettiin omaan sänkyyn. Nyt onneksi on arkirutiinien palauduttua taas oppinut nukahtamaan omaan sänkyyn (mutta meillä sitten puolestaan vaihdetaan nykyään lakanoita joka toinen päivä, vaikka on vaipat, huoh).

    • krista
      12.9.2016 at 14:28

      Tää on testi, että kuka lukee myös kommenttikentän :D

      Mä oon kans ihan yllättynyt, miten tuo omaan sänkyyn nukahtaminen VOI käydä noin helposti. Kun aina koko ikänsä ovat nukahtaneet kainaloon… En uskonut, että se vois naks vaan tapahtua, mutta näköjään nää kaikki on tosiaan ihan randomia :D Mutta hienoa, että teilläkin lopulta onnistuu nukahtaminen sänkyynkin!

      Ootteko muuten kokeilleet eri merkin/mallin vaippoja? Ehkä olettekin. Meillä oli joskus aikoinaan Silvan kanssa sama ongelma siinä vaiheessa, kun pidätyskykyä oli jo sen verran, että ”erät” olivat jo kerralla isoja eikä vaippamalli vaan pystynyt vetämään niin isoa kertasatsia sisäänsä. Me muistaakseni silloin kokeiltiin eri merkkejä ja joku toimikin (en nyt tietysti muista, että mikä), ja sit alettiin ihan käydä yöllä potalla, niin se ”iso erä” tulikin sinne. Tietysti siitäkin tuli sit aina ylimääräinen ylösnousu yöllä. Mutta sit vaippa alkoikin jäädä yöllä pois, kun se pysyi kuivana yöllisen potallakäynnin takia…

    • a
      12.9.2016 at 21:31

      Meillä oli ajanjakso jolloin lapselta tuli pissat läpi vaipasta lähes joka yö (ilmeisesti oli melkein jo oppimassa kuivaksi, mutta ei koko yötä ollut pissaamatta ja pissa tuli sellaisella vauhdilla sit vaippaan klo 2, ettei vaipan imukyky riittänyt…ja kun herätys on klo 2 ja vaihdat sängyn kuiviin, niin mä en ainakaan nuku muutamaan tuntiin). Niksipirkkavinkkinä sit käytettiin kahta vaippaa päällekkäin (!!! :D). Alla parhaaksi todettu housuvaippa ja sen päälle ohut teippivaippa (Lidlistä oli meidän) normia yhtä kokoa isompana. Halleluja, tämä kombo piti pissat sisällään ja saatiin nukkua (eikä sit kauaa mennyt kun päästiin vaipoista eroon kokonaan).

      • krista
        12.9.2016 at 23:07

        Joo just samassa vaiheessa meillä toi – mutta kaksia vaippoja ei tajuttu (muistaakseni) kokeilla :D Mutta mun veikkaus on just tuo, että pidätyskyky on jo olemassa niin, että sitä kertyy isoja määriä – mutta se ei IHAN riitä vielä aamuun asti, niin siitä nuo yllättävät ”tulvat” sit syntyy. Eli jos jotain positiivista tästä Vannikkila sulle, niin ehkä se tarkoittaa sitä, että ihan pian on kokonaan vaipaton aika!

  • Elmeri
    12.9.2016 at 14:32

    Mäkin huomasin koska odotin tätä😊. Ja samalla pohdin pitäisikö sellaistenkin patjojen, jotka pääsääntöisesti vain on lattialla, alla olla jotain vastaavaa. Joskus niillä hypitään, luetaan ja joskus väsynyt vanhempi siirtyy niille nukkumaan toisesta huoneesta mutta ei läheskään joka yö..
    Tuohon yöheräilyyn isommalla (3v) auttoi meillä palkintosysteemi. Painajaisista alkanut heräily muuttui äkkiä tavaksi ja heti havahtuessaan lapsi kipitti meidän väliin. Sovittiin, että joka kolmen yön jälkeen, joka on nukuttu illasta aamuun omassa sängyssä saa palkinnon. Yleensä valitsee tikkarin, tarroja tms.pientä. Saa yleensä palkinnon noin kerta viikkoon ja on siitä tosi ylpeä. Muina öinä tulee viereen ja joka ilta keskustellaan että aina SAA tulla jos pelottaa mutta jos ei kuitenkaan pelota niin kannattaa miettiä sitä palkintoa joka odottaa 😊

    • krista
      12.9.2016 at 14:39

      En tiedä yhtään – mutta tulee mieleen, että riittäisköhän sellaisille patjoille esim. sellainen, että ottaisi tavaksi nostaa pystyyn päiväksi, jos siinä on joku edellisenä yönä nukkunut…? Meillä on kans sellaisia ”lattiatyynypatjoja”, mutta jotenkin en niissä usko olevan akuuttia riskiä, kun ne ovat vaan leikki/löhöilykäytössä ja vaihtavat paikkaakin talossa about joka päivä :)

      Toi onkin muuten hyvä – että käyttää palkkiosysteemiä niin, että silti lapsi tietää, että SAA tulla. Koska sitä mäkin pidän tärkeänä, että jos pelottaa tai on vanhempaa ikävä, niin aina saa tulla äidin ja isin viereen <3 Mutta sit sellaista pehmeää ohjausta siihen, että ehkäpä voiskin kokeilla, josko se uni tulisikin uudestaan siellä omassa sängyssä.

    • krista
      12.9.2016 at 20:25

      Oikein bongattu! :) Tämän luurangon paljastin itsekin kaapistani jo muutama vuosi sitten täällä, kun aikoinaan Lilyssä houkuteltiin paljastamaan menneisyydestä jotain kaappiluurankoja :) Tällainen siis löytyi minulta: http://www.puutalobaby.fi/luuranko-kaapissa/

      Ps. Sori julkaisuviive, linkit jumittuvat roskapostiin, mutta vapautan ne sieltä!

  • Tilde
    12.9.2016 at 21:14

    Jes, mä kanssa tiesin mitä odottaa ja bongasin uudistuksen! Meillä esikoinen 3v kömpii aikuisten sänkyyn ihan itse, jos herää yöllä. Se on kyllä näppärää! Meillä suurin ongelma unien kanssa on tällä hetkellä se, että esikoinen nukkuu vain 10 tuntia yöllä eikä päikkäreitä ollenkaan. Joo ei se 10 tuntia meinaa riittää minulle edes nukkumiseen, saati omaan aikaan ja kotitöihin! Ja niin mikä parisuhdeaika? Ja iltajätskiaika ja iltasuklaasyöpöttelyaika ja ja ja… Mutta jospa mekin oltaisiin parempaan päin menossa nukkumisissa kun kerta tekin!

    • krista
      12.9.2016 at 23:11

      Me kans on ajateltu kannustaa siihen, että ihan itse vaan kömpisi sänkyyn – mutta Seelalta se ei vielä onnistu (hätääntyy) ja Silvaa puolestaan jännittää yläsängystä yksin tuleminen pimeässä, vaikka kylppäriin onkin jätetty valo vähän antamaan näkvyyttä. Mutta ehkä vähitellen, kun kaikki tulee tutummaksi tytöille!
      .
      Meilläkin yöunet on tytöillä just tuon kymmenisen tuntia. MUTTA kun on päälle ne päikkärit (2-3 tuntia), niin vanhemmat käyttävät sen omanajanvajeensa sitten siinä päiväsaikaan. Mutta mitään iltaleffoja ei olla meilläkää taas vähään aikaan aksettu katsella. Mutta varmasti on koko ajan parempaan menossa teilläkin – ”tosi rakkaus odottaa” niin kuin me Joelin kanssa vitsaillaan :)

      • Tilde
        13.9.2016 at 20:25

        Joo toivottavasti tytöt oppivat kömpimään viereen! Se on kyllä hyvin totta, että tosi rakkaus (ja suklaanhimo) ei ihan vähästä odottamisesta laannu.

  • Torey
    12.9.2016 at 21:28

    Meillä kanssa yleensä pienempi otetaan heti ekasta heräämisestään meidän viereen. Sit saa nukkua loppuyön rauhassa. Isompi nukkuu omassa sängyssään yleensä jo koko yön. Luvan kanssa saa hipsuttaa isin paikalle aamuyöllä isin työpäivinä. :)

    • krista
      12.9.2016 at 23:12

      Joo – helpompi niin kuin herätä tunnin välein! :)

      • Torey
        13.9.2016 at 19:05

        Meillä tytöt on vielä omassa huoneessaan, niin ei sitä jaksa montaa kertaa rampata huoneesta toiseen. Etenkin kun mä saatan kanssa hukata uneni tunniksi pariksi jos liikaa piristyn pystyyn pomppimisesta.

  • Koo
    12.9.2016 at 21:49

    Täälläkin lapset on hipsineet ekasta heräämisestä viereen. Mä unenpöpperössä nostan tyypin meidän väliin (miks ne tulee aina mun puolelta??) ja nukahdan saman tien. Esikoinen rupes nukkumaan yöt läpeensä omassa sängyssä eskarivuonna ja niin tuntuu tämä kuopuskin nyt tekevän. Viime talveen saakka olin lasten makkarin vankina kunnes kuopus nukahti, mutta sitten vaan kerran sanoin että nyt on jo niin iso poika että äiti menee alakertaan ja sä kuulet meidät koko ajan ja siskokin on yläsängyssä. Hyvin meni. Muutaman kerran löysin siskon veljensä vierestä alasängyssä :D
    Kivointa on se, kun viritetään niille patjat pojan huoneeseen (kerrossänky on tytön huoneessa) ja ne saa nukkua vierekkäin. Silloin ei ole kukaan hiipparoinut yöllä viereen. Mut nyt pelästyin tota homepatjahommaa ja meen nostamaan patjat pystyyn! :D
    Mua itse asiassa suretti kun kuopuskaan ei enää tullut väliin nukkumaan, kun oltiin menty perhepedillä jo 8 vuotta. Onneksi mies on välillä matkoilla niin saan ottaa sillon lapset kainaloon.

    • krista
      12.9.2016 at 23:16

      Jos mulla ois ennustajanlahjaa, veikkaisin että meidän tytöt ehkä kans nukkuu koko öitä omassa sängyssä ehkä just tuossa iässä :) Ei voi tietenkään tietää, mutta tää on tällaista random-arvailua – tää etananhidas kehityskulku jotenkin näyttäis menevän :)

      Perhepedissä on kyllä puolensa <3 Kyllä se välillä tietysti nyppii, kun koko ajan jostain joku potkii - mutta joskus 20 vuoden päästä ihan varmasti on ikävä sitä, että joku pieni pyllerö tuhisee siinä vieressä <3 Mun oli parit eka yöt vaikea nukkua, kun tytöt oli kerrossängyssä ja tilaa oli "liikaa". Mutta nyt onneksi tietää, että kyllä ne sieltä vielä aamuyöstä tulee :D Ehtii nukkua rauhassa syvää unta ensin hetken :D

  • Lilia
    13.9.2016 at 09:49

    Meinasin etten kehtaa kirjottaa, mutta kirjotanpa nyt kuitenki. Mietin vielä tuota ritilää, että jos siinä on uo kehikko umpinainen ja siinä sälepohja, niin auttaako se kuitenkaan. Nythän patjasta pääsee kosteus kyllä haihtumaan alaspäin, mutta jääkö se sinne kehikon sisään patjan alle jumiin kuitenkin…? Normaalistihan sängyissä on jalat, joten kostea ilma pääsee myös poistumaan vapaasti haihduttuaan patjasta. En kyllä edes tiedä onko teilla jo jotkut pienet jalat tai kehikkoon tehty aukko, kuvahan on vain keskeneräisestä pohjasta. Tämä siis ihan tämmöisenä ei-mistään-mitään tietävänä henkilönä, insinööri ainoastaan avioliiton kautta. 😄 Kuhan rupesin pohtimaan.

    • Lilia
      13.9.2016 at 09:52

      Hups onhan tuossa tosiaan kuvia tuosta valmiistakin useampi. 🙈

    • krista
      13.9.2016 at 19:11

      Ihan hyvä pointti! Huomasitkohan jo tuosta kuvasta (ulkokuva on epätarkka, siitä ei oikein näe) – kehikko siis ei ole kokonaan maata vasten, vaan päädyt ovat ilmassa, sieltä kiertää kyllä (toivottavasti) jonkin verran :)