Kello kolme kolmekymmentä

Eräs sukulainen aina vitsailee omista nukkumislahjoistaan – että silloinhan sitä on helppo nukkua hyvin, kun on puhdas omatunto.

Niin.

Mä just valvoin ja pyörin viime yönä kolmesta viiteen.

Kello 03.30 olin valmis soittamaan kaikille maailman päiväkoti-ihmisille ja perumaan koko jutun. Onneksi siihen aikaan ei ole juurikaan puhelinpalveluita auki.

”Mitä jos tää oli ihan kamala virhe? Ja nyt Silvan pitää lopettaa siinä ihanassa metsäkerhossa, jossa se on viihtynyt niin hyvin… Mitä jos meillä on jatkossa Silvalle aivan liian vähän aikaa. Ja nyt se on siirtynyt tuonne sivuvaunuunkin nukkumaan eikä nuku vieressäkään, ja nyt me vielä työnnetään se päiväkotiin yhy-yhy-yy.”

yöllä

Enimmäkseen yömurheet olivat sitä, Kahvittelijan eilen mainitsemaa ”mitä-jos-se-ei-saa-eväsrasiaa-auki” -tasoa. Tiedätte varmaan. Näitä kello kolme-kolmenkymmenen ajatuksia. Sellaisia mini-mini-banaanikärpäsiä, jotka ovat sängyssä pyöriessä kasvaneet maailmankaikkeustason härkäsiksi.

Sellaisia, joista aamulla ajattelee, että mitä hemmettiä mä silloin yöllä oikein sekoilin.

Selitin aamulla (okei ja vähän yölläkin – mut se OLI jo valmiiksi hereillä. melkein. ainakin se vähän liikkui. tai siis hengitti. no se ois VOINUT olla jo valmiiksi hereillä.) Joelille kauhukohtauksestani.
”Eli sä panikoit nyt sitä, että meillä oli niin mieletön tsägä, että Silva sai tuollaisen maailman ihanimman hoitopaikan, jossa se saa paljon kavereita ja jossa sillä on tosi kivaa?”
”Niin.”

Mutta entä jos se ei saa eväsrasiaansa auki?

(ei sillä siis oikeasti ole siellä mitään eväsrasiaa – esimerkki kuvainnollinen)

49
Like

You Might Also Like

  • hannah
    8.9.2015 at 11:06

    Lapsesi pärjää. Ja onneks sulla on Joel niin sinäkin päässet yli tästä traumasta ;-) Tuollaisia öiset miettiin vaan just on, aivan järjettömissä mittasuhteissa aamulla ajateltuina.

    • krista
      8.9.2015 at 11:11

      Hehehee joo lapsi on vaan ihan, että ”jee jee kivaa” ja äiti on syvästi traumatisoitunut :D

      Mutta kyllä: noi yöajatukset on just noita. Mikäköhän siinä yöajassa tekee ton? Jännää.

  • hannah
    8.9.2015 at 11:06

    miettiin=mietteet

  • Sanna
    8.9.2015 at 11:23

    Joel osaa kyllä tiivistää kaikki asiat tosi mahtavasti! :)

    Mutta oikeasti, kyllähän se uuden alku usein laittaa meidät aikuiset miettimään ja potemaan syyllisyyttä. Mutta kun sen lapsen ilon näkee ja ne ”meillä aina päiväkodissa” jutut alkavat (ja lapsikin oppii avaamaan sen eväsrasian ;)) niin eiköhän tämäkin käänny ihan kivaksi jutuksi!

    • krista
      8.9.2015 at 12:14

      Joo :) Ja mäkin oon aika varma, että kun se uusi sitten konkreettisesti alkaa, niin ne huolet vaan haihtuu. Se on se ENNAKKOhuolehtiminen, mikä on sitä pahinta – ja tyhmintä :D Turhinta oikeasti! :)

  • lipe
    8.9.2015 at 11:28

    Hei! Mulla tollasiin yösekoamisiin ei mikään auta niin kun ns.yökirja. Kynää ja tyhjä vihko yöpöydälle, ja siihen aina HETI kun herää kirjottaa murheet ylös. Toimii oikeesti, tulee sellainen”kas, asia hoidossa!” olo. Ja sitten aamulla voi tarkistaa vihosta että oliko siellä jotain sellasta joka oikeesti vaatii toimia.. Harvoin on. Halauksia!

    • krista
      8.9.2015 at 12:16

      Joo mä kans oon usein harkinnut tätä! Mutta sitten mä oon jännittänyt sitä, että jos alan kirjoittaa, niin saatanko joissain tapauksissa sitten herätä ”liikaa” – niissä tilanteissa, kun se uni ois sitten voinut tullakin… Mutta vois kyllä kokeilla! Jos tää yöhuolehtiminen jatkuu. Toivottavasti ei :) Nyt ainakin väsyttää niin paljon, että ens yönä todennäköisesti NUKUN :)

  • jeba
    8.9.2015 at 11:52

    Ymmärrän huolesi! Ja ihanaa kun huolehdit ja vähän stressaat ja jännität. Se on normaalia ja just siks tekee susta niiiiiin hyvän äidin! ♡♡

    T. Tuuliajolla Jeba :))

    • krista
      8.9.2015 at 12:17

      Oi, kiitos <3 Oishan se (mulle) aika erikoista, jos EI yhtään huolehtisi. Vaikkakin sitten vähän turhasta niin kuin mä nyt :D Kun tietää, että ei tarvitse huolehtia lapsen siellä "pärjäämisestä" tai viihtymisestä, niin voi sitten tälleen huolehtia näppärästi tällaisesta eväsrasiatasosta :D

  • Nube
    8.9.2015 at 15:37

    Hei yksi tekniikkakommentti! Ainakin mun puhelimella lukiessa (android/chrome) kommenttien vastauskommentit näkyy niin kapeana kenttänä, että pitkät sanat näkyy vain osittain – eli järjestelmä ei osaa tavuuttaa vaan osa sanoista jää vaan piiloon. Ois kiva jos sais korjattua jotenkin (: muuten onnea uuteen pesään (ja ihanan sävyinen oranssi tuo oranssi! )

    • krista
      8.9.2015 at 15:44

      Kiitos palautteesta! Tämä hoksattu – sama siis kuin Lilyssä ja johtuu tosiaan siitä porrastuksesta ja siitä, että kännykän näyttö on liian kapea. Jos kännykkää voi kääntää vaakasuoraan, niin silloin saattaa näkyä :) Tarkoitus kokeilla nyt 4- ja 3-portaisia vastauksia (nyt ollut viisi); miinusmerkki siinä siis, että ei voi vastata enää kommentin-kommentin-kommenttiin (3-portaisessa). Mutta täytyy testailla, mikä on paras – tai ainakin vähiten huono :)

  • Tappura
    8.9.2015 at 15:39

    Edellistä postausta lukiessani aloin jo kehitellä sellaista ”älä nyt viitti, se on jo 3-vuotias!” -vastausta. Oma 3-vuotiaani kun on ollu hoidossa 10-kuukauden ikäisestä. Mut eihän se niin mee. Tietenkin sitä huolehtii. Meilläkin juuri vaihtui hoitopaikka ja itse mielessään piirtämät ”mitä jos” -kuvat ovat välillä kasvaneet hurjiin mittoihin, vaikka lapsi on jo saanut kavereita, oppinut uusia lauluja ym siitä huolimatta, että on ujonlainen.

    • krista
      8.9.2015 at 15:44

      Niin se vaan menee, ja luonnollista se varmaan on <3 ...ja mä kun tosiaan en "voi" nyt huolehtia pärjäämisestä (kun tiedän, että se pärjää ja on reipas), niin huoli on sitten tuota eväsrasiatasoa :D Nää vanhemmuuden tunteet <3

  • Kao kao
    8.9.2015 at 17:11

    Mä koetin saada pääpälpyrän tuonne, mut ei se tainnu onnistua..

    Mä kirjoitin aiemmin muistiin kun heräsin yöllä huolehtimaan. Tosin mä olin jo ihan hereillä siinä vaiheessa kun hätkähdin painajaisesta hereille..

    • Kao kao
      8.9.2015 at 17:11

      Toimi se! Jee!

    • krista
      8.9.2015 at 17:54

      Jee, toimii! Kiva nähdä sut pallurassa! :)

      • elinamanda
        8.9.2015 at 20:30

        Hei mistä sen pääpällyrän nyt sai? Mäki haluun. :)

        • Ellipsips
          8.9.2015 at 20:45

          Niin, mistä? Minä ja!

        • elinamanda
          8.9.2015 at 20:50

          Hei osasinkohan..?

          • elinamanda
            8.9.2015 at 20:55

            Nouuuu, miksei se toiminu :( Latasin siis tonne gravatariin kuvan, ja mul on sama sähköpostiosote tässä ku siellä, onko vielä jotain, mitä ois pitäny tajuta tehdä?

          • elinamanda
            8.9.2015 at 20:57

            Oh, nyt se tulikin. :) Pahoittelut kommenttitulvasta! :D Ellipsips, vastaan Kristan puolesta: http://www.gravatar.com, sinne tunnukset ja kuva, jolloin se ilmestyy myös tänne! :)

        • krista
          8.9.2015 at 21:06

          Hahaa, toimi! Joelilla oli toi sama, että ”ei tää nyt tainnut toimia – OHO TOIMI”, eli ilmeisesti ensin näyttää että ei ois tullut kuvaa ja se tulee vähän viiveellä.

          Mutta joo, just noin, gravatar.com – ja se sit tosiaan toimii muissakin wordpress-pohjassa, kun käyttää sit vaan samaa sähköpostiosoitetta :)

  • Maininki
    8.9.2015 at 18:33

    Se on se sudenhetki. Tuttua, niin tuttua.

    • krista
      8.9.2015 at 22:07

      Aaaa joo sudenhetki, siksihän sitä sanotaankin – aika kuvaavaa!

  • Tuija
    8.9.2015 at 21:37

    Jos arvaan oikein, niin ei huolta. Kaikki käy mainiosti. Paikka on edelleen todella niin ihana kuin vaikutelmanne. Lisäksi siellä on myös vanhemmille hyviä bileitä.
    Meidän lapset olivat siellä viime vuosituhannella – 1980 ja 1990 -luvuilla ja viihtyivät loistavasti.

    • krista
      8.9.2015 at 22:06

      Oikein arvasit :) Jouduin kuitenkin sensuroimaan nimen – vaikka joku outo stalkkerimahdollisuus on minimaalinen, niin silti mulla on sellainen näppituntuma, että en halua sanoa tarkkaa koordinaattia ihan täysjulkisesti :)

      …ja ihana kuulla, että teillä on noin hyviä kokemuksia! Se tosiaan antoi ihan mielettömän hyvän vaikutelman ja uskonpa vielä, että ensivaikutelma tässäkin tapauksessa pitää paikkansa <3

  • KaroliinaN
    9.9.2015 at 09:39

    Ei liity tähän asiaan ollenkaan mutta kiinnostaisi kauheesti kun oot puhunu että Seela on suuritarpeisempi vauva kuin mitä Silva oli. Haluaisin tietää että millä tavoin hän on suuritarpeinen ja miten teillä nykyäänkin menee. Meiän tää esikoinen (8,5kk) on sellanen että sitä on saanu aina hytkyttää ja keinuttaa sylissä ja lähes joka asia on aina menty vaikeimman kautta. Nukkuu päikkärit vaan kantorepussa ja soseet ei uppoo lähestulkoon lainkaan. Yön on nyt parantunu taas mutta tähän mennessä herättiin varmaan aina yli 10x yössä.

    • krista
      9.9.2015 at 16:10

      Meidän Seeluska on nykyisin oikein hyväntuulinen (ja huippukiva!) tyyppi, mutta hänen voimakas persoonansa on kyllä näkyvissä edelleen. Jännä, tyttöjen persoonat olivat siis tavallaan huomattavissa jo vauvana! Esimerkiksi jos Seela ei saa haluamaansa tai joutuu sekunnin liian pitkään odottaman, sen kyllä TIETÄÄ :D Hänestä luultavasti tulee isona joku suuri oikeustaistelija <3 Äidin/isin läheisyys on hänelle tärkeää edelleen eikä häntä voi esimerkiksi jättää hoitoon (ilman maailmanloppua) kenellekään muulle kuin omalle vanhemmalle, nyt opetellaan mummin kanssa sellaista, että Seela hyväksyisi hänet muutaman tunnin ajaksi "yksin".

      Seelan kanssa on edetty pienin askelin monessa asiassa - nukkumisissa ja esim. just tuossa päikkärijutussa; vähän vajaa vuoden ikäisenä suostui vaunupäikkäreille, mutta sieltäkin heräilee enemmän kuin isosisko. Toisaalta sitten esim. syömiset on aina sujuneet Seelalta oikein hyvin. Hihihi ja tyyliin siinä, missä Silva eka kertoja muskarissa vähän yhdellä sormenpäällä hiveli rumpua (saamatta ääntä), niin Seela jyrää kaikin voimin rumpujen päälle seisomaan. Painissa hän kohta päihittäisi isosiskonsa :D

      Lähiömutsi sen joskus sanoi: suuritarpeisista (heidän tapauksessaan) kasvaa varsin hurmaavia ja voimakastahtoisia pikkunaperoita. Niin on meilläkin käynyt <3

      • KaroliinaN
        9.9.2015 at 17:04

        Ihana juttu!! :) meillä kans on ollu aina taipumusta tällaiselle ”kaikki heti mulle nyt!!” -luonteeseen ja selkeesti ollu aina havaittavissa sellasta että vauva tietää kyllä mitä tarvitsee ja ilmaisee sen KOVAA! Jos ei heti jotain asiaa vauvan tahdosta tee niin siitä saa sitten pitkään kärsiä itse :D Meilläkin äidin ja isin läheisyys on tärkeintä ja vaunuissa nukkuminen hylättiin totaalisesti 3kk iässä. Vaan reppu kelpaa tai sitten pimeä makkari ja tissi suuhun. En kyllä kanna asiasta stressiä.. 8,5kk ikäinen on vielä niin pieni vauva että kyllä hänelle pitää saada antaa oikeus olla sylivauva vielä niin pitkään kun hän itse haluaa. Suomessa vaan tuntuis olevan sellanen ilmapiiri että vauvan pitäis synnyttyään tehdä jo kaikki itsenäisesti ja sen takia tällainen vauvantahtinen elämä kammoksuttaa vanhempaa väestöä.. Itse haluaa kuitenkin vain lapsen parasta ja hänelle parhaan mahdollisen alun aloittaa elämä :) Kiva tietää että tuollainen pikkuhiljaa toimiminen on paras.. Niin aiotaan toimia jos jotain muutoksia halutaan asioihin, mutta nyt just on hyvä näin!