Käyttökokemuksia: Osprey Poco Premium -lapsenkantorinkka

Kaupallinen yhteistyö/ Partioaitta

Odotukset tämän Ospreyn lapsenkantorinkan suhteen olivat jo etukäteen tosi-tosi korkealla. Ennen valintaa huolella googlailimme, vertailimme, testailimme ja pyörimme Partioaitassa sovittamassa – ja lopulta päädyimme siihen tulokseen, että tämä Ospreyn Poco Premium on meidän käyttötarkoitukseemme yksinkertaisesti paras.

Saimme lapsenkantorinkan testiin Partioaitasta (kiitos!), ja lupasin kirjoittaa rinkasta rehellisiä käyttökokemuksia sekä tänne blogiin että heidän nettisivuilleen. Tässäpä siis tulee!

Ihan alkuun pakko todeta, että tämä koko reissu olisi logistiikaltaan todennäköisesti ollut hyvin erilainen ilman tuota lapsenkantorinkkaa. Voi ehkä jopa sanoa, että rinkka oli tämän meidäntyyppisen reissun kannalta ihan olennainen juttu. Jos tirppaa ei olisi saanut keikkumaan samaan ”kuormaan” muun selkätavaran kanssa, olisi reissaaminen ja kulkuvälineestä toiseen vaihtaminen ollut ihan huomattavan paljon vaikeampaa – ja todennäköisesti emme olisi vaivautuneet siirtämään koko poppootamme niin aktiivisesti paikasta toiseen kuin nyt.

Mutta nyt liikkuminen tuntui lähes yhtä helpolta kuin ”ennen naperoa” -aikakaudella (tirppa oli repussa niin älyttömän tyytyväisenä), ja päädyimmekin tämän kuluneen 3,5 viikon aikana vaihtamaan ”sänkyä” huikeat 13 kertaa (osa niistä oli välietappiöitä matkalla paikasta a paikkaan b). Varsinaisia ”paikallaanolopaikkojakin” reissuun kertyi, vähän laskutavasta riippuen 6-7. Jaiks, paljon enemmän kuin etukäteen olimme kuvitelleet!

Varsinaisten siirtymisten lisäksi lapsenkantorinkkaa tai jotain sen osaa käytettiin muutenkin joka ikinen päivä. Välillä tirppa oli kyydissä pienten kävely- tai ostosreissujen ajan (oh, miten hyvin rinkan alaosaan silloin sai kantamukset), ja muina päivinä käytettiin rinkan ”päiväreppuosaa” vesipullon, desinfiointiaineen, kameran ja muiden pikkutavaroiden kantamiseen. Päiväreppuosa toimi tavallaan myös hoitolaukkuna; muunlaista hoitolaukkua meillä ei muuten ollutkaan mukana.

Rinkka käytössä Koh Bulon Leh:llä ilman sitä päiväreppuosaa – tällöin siis vesipullot sun muut kannettiin tuolla rinkan alaosassa.
 

Lapsenkantorinkassa meillä ykköskriteeri ylitse muiden oli rinkan tilavuus: kun lapsenkantorinkka on Joelin selässä ja minulla vain pikkurinkka (ja reissaajia tavaroineen kuitenkin kolme), se tarkoittaa sitä, että lapsenkantorinkassa on oltava riittävästi säilytystilaa. Ja juuri tässä suhteessa Poco Premium oli ylitse muiden – tai ainakin niiden lapsenkantorinkkojen, joita me netistä/kaupoista löysimme. Poco Premiumissa säilytystilaa on 34 litraa eli lähes saman verran kuin pikkurinkassani; muissa malleissa tilaa oli vain noin puolet siitä.

Käytössä ihan yllätyimme siitä, että Poco Premium oli naperonkanto-ominaisuutensa lisäksi kuin ihan oikea rinkka. Sinne todella mahtui tavaraa. Ai niin, ja silloin kun tirppana syystä tai toisesta ei ollut kyydissä, sinne ”istuinosaan” pystyi hyvin sujauttamaan vaikkapa vaippapaketin ja kiristämään sen ”turvavöillä” kiinni; ja tadaa, taas lisää kantotilaa.

Joo, olimme siis kokonaisuudessaan ihan todella-todella tyytyväisiä rinkkaan!

Itse en rinkkaa kantanut, mutta Joel oli sitä mieltä, että sen kanto-ominaisuudet muihin naperonkantovälineisiin verrrattuna ovat ihan ylivoimaiset (meillä käytössä ollut aiemmin Manduca ja Stokke sekä alkuaikoina erilaiset kantoliinaviritelmät). Samoin tirppa viihtyi siis repussa ihan hurjan hyvin; ilmeisesti siellä oli mukava istua ja maisemat ylhäältä olivat hyvät. Päikkäreitä rinkassa ei nukuttu – ”tienpäällä-päikkärit” maistuivat parhaiten sylissä bussin/minivanin/speedboatin/veneen huminassa.

Käyttämättä (ihme kyllä) jäi myös lapsenkantorinkan aurinkovarjo. Sille oli rinkassa oma lokeronsa, mutta samanaikaisesti se vei jonkin verran tilaa myös rinkan ”päälokerosta”, tai ainakin se olisi vaikeuttanut pakkaamista töröttäen siinä kaiken keskellä. Niinpä otimme sen jo kotona rinkasta irti ja siirsimme sen kuljetukseen toisen rinkan selkäosaa vasten – emmekä sitten missään vaiheessa saaneet aikaiseksi siirtää sitä lapsenkantorinkkaan takaisin. Sille ei meillä oikein ollut tarvettakaan; keskipäivän kuumimmassa auringossa ei ollut haluja kävellä muutenkaan, silloin oltiin varjossa ja sisällä. Myöskään vaipanvaihtoalustaa ei käytetty, koska tirpan vaippa-asiat hoidetaan jo pöntöllä ja seisaaltaan.

Mutta muuten rinkka oli siis meidän käytössämme varsinaisessa tulikokeessa. Sitä ylitäytettiin ja täyskäytettiin – ja heiteltiin veneissä ja nosteltiin, pinottiin kuormiin ja kohdeltiin varmasti kovakouraisesti lennoillakin. Silti rinkassa ei näy yhtään kulumia, hiertymiä ja rikkoontumisia. Täydet pisteet tämän reipasotteisen porukan kulutustestissä siis.

Pullolleen pakattuna. (tässä näkyy nyt hyvin myös se päiväreppuosa, joka edellisessä kuvassa oli otettu pois)

 

Pari ekstranäppärää juttua ansaitsee vielä erikoismaininnan. Ensinnäkin siis se päiväreppu: oli tosi-tosi näppärää, että sen sai tarvittaessa rinkasta irti. Muuta päiväreppua ei siis tarvinnut olla mukana. Päiväreppua siis käytettiin erikseen paljon, ja toisaalta rinkkaa käytettiin myös paljon ilman päiväreppua – silloin siitä tuli pienempi.

Toiseksekin rinkan ”jalusta” oli ihan huippu. Kun se oli perustilassaan ”päällä”, rinkka seisoi tosi tukevasti pystyssä. Ja siis niin tukevasti, että tirppa pystyi siinä hyvin istuskelemaan ilman, että joku olisi ollut koko ajan vieressä ”varmistelemassa”. Pari kertaa rinkkaa käytettiin muuten syöttötuolinakin. Ja sitten taas tarvittaessa jalustan pystyi napsauttamaan pois päältä (jos rinkan alalokerossa ei ollut tavaraa), jolloin rinkka ei vienyt niin paljon tilaa esimerkiksi night marketilla pyöriessä.

Rinkka syöttötuolina; Krabin Tesco-kauppareissulla käytiin myös KFC:ssä, kröhöm.

Pieniä mutta hyvin mietitttyjä yksityiskohtia oli myös pikkutasku olkahihnassa (täydellinen paikka käsidesi-pullon säilyttämiselle), vyötäröhihnan hyvänkokoiset taskut molemmin puolin (siellä mm. sopiva määrä rahaa vaikkapa tuk-tuk-matkan maksamiseen) sekä ”joustavat verkkotaskut” molemmilla sivuilla (niissä säilytettiin kenkiä, jotka sai sieltä näppärästi tarvittaessa jalkaan). Tirppa tykkäsi myös ”jalustimista” joiden avulla pystyi leikkimään vieläkin paremmin ratsastamista.

Hih ja sitten vielä vähän kyseenalainen niksi, joka ei kyllä millään tavalla täytä suomalaisia liikenneturvallisuusmääräyksiä. Mutta hei – parempi kuin ei mitää!. Lapsenkantorinkka oli nimittäin meillä mukana aina tuk-tukilla matkustettaessa. Kun sen köytti hihnoilla tuk-tukin ”kädensijoihin” ja piti tietysti vielä itsekin kiinni, tuloksena oli (tavalllaan jonkinlainen) oma turvaistuin tirpalle. No okei siis turvallisuudeltaan hyvin kyseenalainen turvaistuin, mutta turvallisempi varmasti kuin jos tirppana olisi pelkästään keikkunut tuk-tukin takalavalla meidän sylissämme. Onneksi nopeudet noilla vekottimilla eivät ole kovinkaan suuret ja kuskit olivat selvästi huippuvarovaisia, kun kyydissä oli mukana sekä napero että raskaana oleva nainen :)

”Tuku tuku lampaitani”, tirppa laulaa.

Yritin reissun päällä painaa mieleeni myös mahdollisia pikkumiinuksia käytön suhteen. Ja mieleen tuli nämä muutamat:

Alalokeron vetoketju on kaarevan muotoinen, ja vaikka se on tukevaa tekoa, niin muotonsa vuoksi se ei sulkeudu ihan niin hyvin kuin tämän rinkkaperfektionistin mielestä pitäisi. Pari kertaa myös se vetoketjun ”suojalärpäke” jäi vetoketjun väliin –voi miten ärsyttävää, niin ei saisi muuten näin älyttömän loppuun asti ajatellussa rinkassa tapahtua!

Silva mahtui liikkumaan istumaosassaan ehkä vähän liikaa – tai no liikkumismahdollisuushan on tietysti hyvä, mutta välillä tuntui, että tirppa saattaa ikään kuin liukua toiselle puolelle liikaa. Tämä tietysti johtuu siitä, että tuo meidän kannettava on tuo alle 9-kiloinen minitirppa; veikkaamme, että vähän isommalle lapselle istumaosa on vielä sopivampi. Joel olisi joka tapauksessa kaivannut istumaosaan jonkinlaista lisäturvavyötä, joka olisi estänyt liukumisen ja jonka voisi kiinnittää jotenkin lapsen vyötärön ympärille – itse asiassa Joel aikoi macqyveroida sellaisen itse hihnoista ja irtopehmusteista seuraavaa reissua varten.

Istuinosa ei ole irrotettavissa pesua varten. Se olisi kyllä aika hyvä ominaisuus, jos kröhöm kyydissä sattuu sanotaan nyt vaikkapa sellainen keskisuuri kakkakatastrofi :)

*******

Joel tuosta vierestä vielä huutelee, että muista nyt sitten varmasti kirjoittaa, että se oli ihan älyttömän hyvä rinkka. Joo joo, muistan muistan: ihan älyttömän hyvä rinkka.

Itse asiassa suunnitelmissamme on nyt seuraavaksi myydä Joelin oma rinkka pois turhaa kaapista tilaa viemästä – todennäköisesti lähivuosina joka tapauksessa Joelin rinkkakuormassa keikkuu napero mukana :)

 

PS. Tämä rinkka on muuten myös voittanut Retki-lehden lapsenkantorinkkavertailun (7/2012). En yhtään ihmettele.