Karkittoman pikkunoidan pääsiäispalkintoja

No kuinkas sujuivat karkittoman kodin virpomishommat – jokos on ensimmäset suklaamunat korkattu?

Hehehehee ei vielä. Meitsit vastaan karkkijuhlien houkutukset 165 – 0. Okei okei, tiedän tämän olevan skaba, joka me jossain vaiheessa (ehkä piankin) hävitään. Mutta toistaiseksi johdetaan rökälevoitoilla, heh heh hee!

Pistäydyin siis ennen pääsiäistä täsmäostoksilla (no: oikeasti metsästin kaikkialta loppuneita rairuohon siemeniä ja siten päädyin sinne) läheisessä Tarjoustalossa, ja sieltä bongasin tuollaisia ”kestomunankuoria”. Heeeeeei entäs jos….? Joo!

Niinpä sitten ostin kolmen pahvimunan setin sekä vähän muuta pääsiäsrekvisiittaa – meidän talosta kun ei tätä ennen löytynyt yhen-yhtä ainutta tipua tai höyhentä. Jos viime vuonna virpojilta saatuja (edelleen esillä olevia) virpomisoksia ei lasketa; hetken aikaa jopa mietin, että nyysisin meidän oksien koristeet niistä vanhoista oksista… Kierrätystä!

Pakkasin sitten pari tällaista pakettia: toiseen pääsiäisaiheisia tarroja ja toiseen tuollainen ”lumisadepupu”. Ja kävin edellisenä päivänä koputtelemassa parin naapurin ovet – kysyen ensinnäkin, että saadaanko tulla virpomaan sunnuntaina, ja toiseksi että voisivatko naapurit antaa pääsiäiskarkin sijaan pikkunoidalle tällaisen ”kestomunan”.

Hyvin onnistui!

Virpomisreissun jälkeen sitten innolla avaamaan, että mitä paketista löytyi. Etenkin tarrat olivat tosi mieleiset, niistä riitti askarreltavaa sitten loppupäiväksikin.

Yksi ihana naapurimme muuten antoi tirpalle virpomislahjaksi omasta kaapistaan löytyneen kauniin pikkuesineen. Siitäpä tulikin sitten tosi kiva idea ensi vuotta (ja vinkattavaksi teille, joilla virvotaan vasta lankalauantaina) ajatellen!

Mitä jos tuttavapiirin virpojilla olisikin tuollaiset ”kestokuoret”, ja virpojia varten olisi aina omista leluista valittu joku pikkutavara, josta voisi luopua ja antaa ”noidille”? Ja itse samaan tapaan saisi kaverin vanhoja pikkuleluja virpomispalkaksi. Eli tavallaan virpominen voisikin olla ikään kuin pienten lelujen vaihtoa samalla. Hehe, en kyllä tiedä, saadaanko me millään muita muksuja tällaiseen hommaan motivoitua vai ovatko ne pääsiäiskarkit sellainen ”saavutettu etu”, josta ei haluta luopua :)

Mutta tämä ajatus laitetaan kyllä korvan taakse ensi vuotta ajatellen – eli varautukaa vaan, lähellä asuvat tutut naperoperheet; me luultavasti ehdotellaan jotain tällaista päätöntä ideaa ensi pääsiäisenä!

…tai sitten voi tehdä niin kuin Oi mutsi mutsi täällä :D 
(damn, meilläkin ois ollut purkkaa kotona! Mutta ei tajuttu antaa. Ens vuodeksi voitais ostaa myös xylitol-karkkeja – tirppa on vasta päässyt maistelemaan tällaisia (me kutsutaan niitä ”hammaspastilleiksi”) ja tykkäsi ihan hulluna!)

*******

Hehe näin lasten myötä tulee uusia ulottuvuuksia näihin jouluihin ja pääsiäiseen. Kuten se, että aaaaa niihin oksiinkin pitäis keksiä jotain koristeita. Ja että hemmetti mistä niitä nyt tähän hätään saa, kun Tiimariakaan ei ole…?

Sieltä Tarjoustalosta sai vaan tuollaisia vähän isompia, koristeina ripustettavaksi tarkoitettuja keltaisia ”nauhallisia” höyheniä. Ja sitten meillä oli tasan yksi (tuo oranssi) höyhen, joka saatiin perjantaina temppukoulusta.

Hmmm. Näistäpä sitten…

No mutta – pieni luovuus peliin. Saksittiin rikki yksi rannekoru (tirpan aiemmin askartelema Tigerista ostetuista helmistä) ja kaivettiin kaapista vanhoja pakettinarunjämiä. Liimaakaan ei löytynyt (paitsi kuivunutta), joten solmittiin ja teippailtiin.

Väittäisin, että ihan hienot tuli!

PS. Jos joku aikoo nyt vetää hernarit nenään, niin aiempaa karkittomuuskeskustelua myös täällä.

1
Like

You Might Also Like

  • EMerituuli
    30.3.2015 at 14:44

    Tosi kiva idea! Hyvin voisin ottaa tuollaisen käyttöön :)

    Meillä ei kyllä nameihin suhtauduta noin jyrkästi, sillä itse pidän suklaasta todella paljon ja kasvoin erinomaisen tarkkaan karkkeihin suhtautuvien vanhempien kanssa. Heti kun aloin tienaamaan omaa rahaa, käytin kaikki pennit karkkeihin ja piilottelin papereita patjan alle, ettei äiti vain huomaisi. Otin näin ”menetettyä aikaa” takaisin :D Yritetäänkin tässä opettaa tervettä suhtautumista herkkuihin (noin kerran viikossa voi hyvin syödä Pätkiksen), jottei lapselle kävisi aikuisena kuten minulle ja käytännössä eläisi vuositolkulla pelkillä irtokarkeilla ja pikaruualla!

    Kaveripiirissä on kyllä myös yksilöitä, jotka eivät saaneet syödä karkkeja ensimmäiseen kymmeneen vuoteen ja vielä nykyäänkin elävät hyvin vähillä herkuilla, eli mene ja tiedä :D 

    • Kristaliina
      30.3.2015 at 14:50

      Joo meillä on kans ehdottomasti tärkeää ikään kuin luontevan suhtautumisen välittäminen kaikenlaiseen syömiseen. Eli että sellaiseen tilanteeseen ei haluta päätyä, että lapsi itkee ”ÄÄÄÄ ÄÄÄÄ ÄÄÄÄ ANNA MUN MAISTAA” ja vanhempi sanoo, että et saa :D Koska siitä saattais tulla sellainen kielletyn hedelmän maku.

      Eli kun lapsi keksii pyytää, niin hyvin isolla todennäköisyydellä annetaan kyllä maistaa. Mutta että yritetään välttää sitä, että se edes keksii pyytää :)

      • Kristaliina
        30.3.2015 at 14:52

        …tai jos keksii, niin sitten yrittää ensisijaisesti tarjota noita xylitol-karkkeja tms. Niitä ollaan siis ihan vasta kokeiltu ja menestys oli melkoinen! :)

        • EMerituuli
          30.3.2015 at 15:06

          Loistava juttu muuten nuo xylitol-karkit! Itse olen tosiaan niin perso suklaalle (juurikin ne Pätkis-patukat), että lapsi on väkisinkin nähnyt minun sellaista joskus mussuttavan ja tietenkin halunnut myös maistaa. Ihan selkeästi on poika minuun tullut, sillä jo jokin rapiseva ääni saa lapsen silmät loistamaan suklaahuumassa :D Kaupassa ei onneksi ole vielä heittäytynyt karkkihyllyn eteen piehtaroimaan, vaan uskoo kyllä kun selitän, että ei ole karkkipäivä tänään.

          Onko teillä muuten sitten niin, etteivät aikuisetkaan juuri välitä suklaasta vai syödäänkö sitä vain ”salaa”? 

          • Kristaliina
            30.3.2015 at 15:36

            Meillä aikuiset syö lähinnä silloin, kun joku tarjoaa tai sitä on esillä. Silloin kyllä maistuu :) Mutta itse en muista, koska oisin itselle ostanut karkkia/suklaata… Silvaa odottaessa ehkä; pahoinvointiin :)

            Joel silloin tällöin ostaa jotain kyllä itselleen :)

  • Jenni_Kuperkeikkaseikka
    30.3.2015 at 14:47

    Tosi hyvä idea, kannatetaan! Mulle kävi viime viikolla niin vanhanaikaisesti, että intouduin antamaan yhden pääsiäistilaisuuden yhteydessä lapsille pienet pääsiäismunat yllätyspussissa, jossa muutoin oli purkkaa ym. ”terveellistä”. Ja sitten tulikin noottia: yksi pussin saaneista lapsista olikin maitoallerginen, enkä ollut tajunnut tarkistaa tätä etukäteen, auts!

    Summa summarum: Lelut ja tarrat kestomunan sisällä sopivat varmasti myös allergiselle lapselle!

  • Amma
    30.3.2015 at 15:12

    Ihan huippu idea! Mä en ymmärrä myöskään, miksi pitää käydä sitä ”no kyllähän sen lapsen nyt karkkia pitää saada!”-keskustelua. Miksi pitää? Ja varsinkin, miksi pitäisi noin paljon?!

    Käyn anopin kanssa tätä keskustelua vähän väliä, kersa sai mm. viikolla sellaisen hillittömän kokoisen suklaapupun ”ja sen saa sit vaan lapsi syödä”. No joo, se taitaa syödä sitä vielä joulunakin..

    Samoten kälyn kanssa käytiin keskustelu viimeksi lapsen serkun synttäreillä:

    Minä: ”Kyllä sille varmaan nyt riittää, menee koko lapsi ihan sokerihumalaan tostakin määrästä”

    Käly: ”No mutta kyllä täti saa antaa. Saat vielä vähän jätskiä, täti lupaa. Kyllä pitää saada kun muutkin (serkut) saa.”

    Meidän lapsella jäi puolet lautasella olleista herkuista syömättä kun serkut veti lisää. Et ehkä mä lapseni tiedän, miten paljon se karkkia/herkkuja syö ja millon riittää. Musta vanhempien päätöskiä pitäisi oikeasti kunnioittaa tässä asiassa, mikä ihmeen kiire niihin herkkuihin muka on.

    Ja joo, kyllä meidän kersa syö karkkia. Ehkä tikkarin kerran kuussa. Tai jätskin. Mut vaikka se osaakin kaapista näyttää että ”tätä” (lakupötkö) niin selitykseksi on kelvannut että ”ei nyt, herkkupäivänä sitten saa” ja niin on saanutkin. Mut aikuisillakin on herkkupäivä, niin siks on lapsellakin. Vaikkei ees joka viikko.

    • Kristaliina
      30.3.2015 at 16:21

      Just tää – kohtuullisuus. Meillä tirppa kans ihan hyvin saattaa kieltäytyä vaikkapa jätskistä, jos ei ole nälkä. On sitäkin muut joskus aikalailla ihmetelleet :)

      • Suvitus
        31.3.2015 at 11:55

        Voi kun oppisi joskus vielä itsekin kieltäytymään herkuista, jos ei ole nälkä. Tai edes siinä vaiheessa, kun on räjähtämispisteessä, mutta ”vielä yksi minttusuklaa”.

    • Emmanna (Ei varmistettu)
      30.3.2015 at 23:15

      Hihii, tuli tuosta suklaapupusta mieleen, että menimme lapsena vaarini luo pääsiäiseksi ja vanhempamme ostivat minulle ja veljelleni isot suklaapuput, no vaaripa ei antanutkaan niitä syödä kokonaan ja syötiin se varmaan loppuun seuraavan vuoden kesällä. Oli muuten kuivahtanut, mutta makealle persoille lapsille meni silti. Lapsena makeaa saatiin vain karkkipäivinä ja kuten eMerituuli, minäkin käytin kerran kaikki synttärilahjarahat makeaan. Kerrankin sain kyllikseni!

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    30.3.2015 at 15:14

    Hoh, mun näkökulmasta noi sun linkkaamat xylitoli-pastillit menee siihen karkkikategoriaan jota on lapsena halua maistavan (lisäaineet ja keinotekoiset makeutusaineet).

    Meillä xylitol-pastillit ovat lyhyen ainesosaluettelon herra hakkaraisia ja karkit, ei nyt nollatoleranssilla, vaan silloin tällöin painottaen laatuun (ts. musta puhdaskin sokeri on parempi kuin isot lisä- ja väriainekasat). Tarkoittaen että (mahd. tumma) suklaa on hyvä, kuten myös omatekoinen popcorn. Lisäainepommeja ei tarjota (limsa, pillimehut joissa on muuta kuin pelkkää hedelmien mehua). Ja sitten ei vielä olla absolutisteja tässä, mikä tarkoittaa että lapsi sai kaupasta valita pääsiäismunan (1 kpl) jonka saa sit pääsiäisenä ja brunssilla sai maistaa vaahtokarkkeja kun niitä oli tarjolla (-> tyttö tilasi näitä synttärijuhliinsa).

    Joo ja ei ollut tarkoitus sanoa että teidän karkittomuuslinja on huono (ei sinnepäinkään :)), vaan sitä lähinnä että voi olla eri asioita mitä pitää pahana (meillä tosiaan lisäaineet ja keinotekoinen makeutus on vältetään mahdollisemman paljon -listalla).

    • Kristaliina
      30.3.2015 at 15:25

      Herra Hakkaraiset on kyllä huippuja! Ne on meilläkin niitä ”ykkösiä” (aina ruoan jälkeen).

      Mutta joo nämähän ei olekaan missään nimessä sellaisia ”yksi ainoa linja on oikea” -juttuja. Vaan just silleen vähän tapauskohtaisesti, että mikä käy helposti ja on ko. perheelle luontevaa muutenkin. Stressin ottamista tästä(kään) asiasta en henkilökohtaisesti suosittele kenellekään :)

    • Vierailija (Ei varmistettu)
      30.3.2015 at 20:59

      Mun on kans pakko sanoo, et ounou, seitsemän E:tä :(.

      • Vierailija (Ei varmistettu)
        30.3.2015 at 21:02

        Mut vielä lisäyksenä, että tuon pupun olisin ehkä minäkin napannut matkaan. Lapsena ihan kaikilla kavereilla oli, minulla ei. Eli omat lapseni niiiin saavat ;). Ja kolmevuotiaalla tuo ”oikea” tipu toimittaa tällä hetkellä lemmikin asemaa.

  • riik
    30.3.2015 at 15:17

    onpa hyvä idea! Lähdin miettimään omalla kohdalla tätä koko virpomisasiaa sillä, että eihän lapseni voi mennä virpomaan, koska ei syö karkkia… 

     

  • Oliver (Ei varmistettu)
    30.3.2015 at 15:23

    Voi ei, jotain pikkukrääsää suklaan sijaan, en kannata! Suklaan voi ainakin syödä pois nurkista pyörimästä :)

    • Kristaliina
      30.3.2015 at 15:31

      Hei siksi se oiskin siis jollain toisella nurkassa jo pyörivän krääsän kierrättämistä :) Vaikka niitä edellisvuosien suklaamunien krääsäsisältöjä jos ei muuta :)

      Tätä siis mietin itsekin siellä Tarjoustalon käytävällä. Tänä vuonna tällaisten tyyliin 6 kpl keltaisen tipun ja 6 kpl pinkin tipun (vai mitä noissa nyt olikaan) ostaminen tuntui ihan hyvältä, kun mitään pääsiäiskamaa meillä ei siis aiemmin ollut. Mutta just ajattelinkin, että ei joka vuosi uutta kamaa :) 

    • GoneWithTheFairies
      30.3.2015 at 15:36

      Mä mietin vähän samaa. Siis pikkukrääsästä – pääsiäissuklaista en välitä. :) Mutta siis ehkä vieläkin ideaalimpaa olisi täyttää munat kokonaan käyttöön menevillä jutuilla eli tarroilla, kiiltokuvilla, värikynillä tai askartelutarvikkeilla? Ylipäätään kestomunat on mun mielestä hauska idea halpissuklaan tilalle ja varmasti toimii hyvin, jos virvottavat ovat tuttuja. 

      • GoneWithTheFairies
        30.3.2015 at 15:37

        Lisäys: Ellei tarkoitus ole nimenomaan sen pikkukrääsän kierrätys tuttujen kesken. :) 

      • GoneWithTheFairies
        30.3.2015 at 15:38

        Lisäys: Ellei tarkoitus ole nimenomaan sen pikkukrääsän kierrätys tuttujen kesken. :) 

      • Kristaliina
        30.3.2015 at 15:39

        Totta! Noi tarrat kyllä toimivat tosi hyvin; itse asiassa ei tirppa tuosta lumisademunasta ollutkaan yhtään kiinnostunut…  Se vaan tarttui mun käteen, kun muistin itse sellaisia lapsena ihastelleeni – Silvaan ei tehnyt kovin suurta vaikutusta :D

        • GoneWithTheFairies
          30.3.2015 at 15:50

          Lumihiutalepallot oli lapsena munkin lemppareita! Varmaan Silvakin sille vielä lämpiää. :) Vaikka koitan vähentää turhan krääsän määrää kotona, oon toisaalta sitä mieltä, että JOTAIN koristeita pitää olla. :) Olkoot se sitten lumisademuna tai karmean pelottavan näköinen muovinen joulupukku, joka laulaa ja kilistää kelloaan kävellessään paikalla junnatessaan (oli muuten lapsena tosi pop! :D).

          • paulahelena
            30.3.2015 at 22:21

            Lumisademuna on Suomessa ainain realistinen pääsiäiskoriste! :D

  • Allergikon äiti (Ei varmistettu)
    30.3.2015 at 16:00

    Päivän pelastus tämä blogikirjoitus! Meillä aloitetaan sittenkin ensi vuonna virpominen ja viedään naapureihin tarroja ja hammasharjat.

    • Kristaliina
      30.3.2015 at 16:19

      Oi, miten kiva kuulla! Ensi vuonna virpomaan siis! :)

  • Natis
    30.3.2015 at 16:12

    Minä riivin virpomaoksista aina koristeet säilöön ensi vuotta varten ennen roskiin viemistä. Höyhenet, kalliimmat koristeet yms, jotka lähtee hyvin.

    • Kristaliina
      30.3.2015 at 16:17

      Hei mä taidan tehdä samoin! Tää on tosi hyvä idea, kitti! Jos en siis koko oksaa säästä niin kuin puolivahingossa kävi viime vuonna :) 

      • Maininki (Ei varmistettu)
        30.3.2015 at 23:00

        No, mä ja sisko säästetään ulkorakennuksessa kaikki saadut vitsat ja seuraavana vuonna kiertoon… Heh, kierrätys kunniaan ;)

  • annaandandyathome
    30.3.2015 at 16:24

    voisin sanoa, että näin pienten lasten anestesiahammashoitajan näkökulmasta sä toimit kyllä ihan täydellisen esimerkillisesti! kymmenen pistettä! Hitsi kun mä tulin iloiseksi, sä teet ison palveluksen teijän pikkusille! wau! (niin, ja minusta tuo on täysin normaalia, ja varmasti jokaisen muunkin ”hammas-alalla” työskentelevän mielestä)

    (mut mä lisään tähän vielä, että anna semmonen ”hakkaraisen pastilli” tai joku xylitol-pastilli joka ruuan jälkeen, ja ota semmonen vaikka itekki) Tai en tiiä syöttekö jo niitä aina….

    Ihanaa kun joku tekee näin! Mä näen todella paljon ja usein laivalla, kaupoissa ja ravintoloissa, kun ihmiset nuolee tuttia, samaa lusikkaa, jäätelöö, jne. Tosi pienet syö karkkia, rusinoita, keksiä, limuja… Niistä tulee aina niin surkee mieli ja olen miettinyt, että eikö ne sano siellä neuvolassa mitään, koska ei kukaan tekisi niin jos olisi nähnyt niitä vaikutuksia. Eniten ällöttää se piittamattomuus siitä oman syljen sekoittamisesta. Suuhan on ihmisen kehon likaisin paikka, siis pyllyäkin likaisempi. 

     

     

    • annaandandyathome
      30.3.2015 at 16:26

      Niin, unohdin tosta, etten ollu aiemmin lukenut siis tuota karkittomuuskeskusteluu ja äsken senkin luin ja tää oli vähän niinku siihen kans :) 

    • Kristaliina
      30.3.2015 at 20:09

      Oi, kiitos – ihana kuulla!

      Noista Hakkaraisista on kyllä tullut tapa itsellekin! Otin jo aikaisemminkin, mutta etenkin taannoisen Jenkki-yhteistyön kautta kuulemani tutkimustulos oli varsinainen silmienaukaisija. Tää täällä siis: http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/telaketjutyton-hammaspohdintaa (jutun loppupuolella) Eli siis se, että siinä tutkimuksessa täysksylitolipurkkaa käyttäneiden äitien lapsista 90 % ei saanut reikiintymistä aiheuttavaa bakteeria ollenkaan! Kyllä tuosta ksylitolista on neuvolassa puhuttukin, mutta etenkin tosiaan tuohon tutkimukseen tutustuminen kyllä teki vaikutuksen.

      • Vierailija (Ei varmistettu)
        30.3.2015 at 20:30

        Herra Hakkaraisissa on liivatetta, joten tämä kasvissyöjä-äiti ei viitsi niitä syödä. Ovat lasten suosikkeja ja harvoin muistan ostaa itselleni toisen merkkisiä :/

        • Kristaliina
          30.3.2015 at 20:44

          Joo, niin onkin… Mä en ole tuossa liivatteessa ollut niin (lue: yhtään) tarkka, yritän olla ajattelematta koko asiaa :)

      • annaandandyathome
        30.3.2015 at 21:29

        Joo, justiin noin…. isoja isoja asioita! Ne pienet hampaat on niin heikot ja kehittymättömät vielä niin monta vuotta, että niiden vaaliminen ei todellakaan ole turhasta. Jes! 

    • riik
      30.3.2015 at 22:40

      sanoo ne. Meillä alkoi jo alle vuotiaana jossain ryhmäneuvolassa kuumottaminen sillä kariestestillä, että siihen joutuu sitten 2-vuotiaana ja sitten nähdään, onko nuoltu lapsen lusikkaa! Meillä kaveripiirin lapset juo välillä samoista juomapulloista (lapsethan lainaa toisiltaan kaikkea ihan sujuvasti, eikä siihen todellakaan ennätä aina väliin), että V:n testi huutaa varmaan punaista jos ihan kuka tahansa koko kaveripiiristä on nuollut lapsensa lusikkaa…

      Samalla kerralla tehtiin hyvin selväksi, että lapsen herkkua ja ruisleipä ja porkkana. Rusinat pilaa hampaat ja maissinaksut tuhoaa suun hienomotoriikan.

      Että ellei muuta, niin kyllä täällä maalla ainakin valistaa osataan!

      • Kristaliina
        30.3.2015 at 22:51

        Joo, kyllä meilläkin on ollut hammasasioista puhetta; olikohan se 1-vuotiaana, kun oli sellainen hammashoitajan ”valistuskäyntikin”. Täällä ei harmi kyllä pääse kariestestiin; mun mielestä se ois tosi kiinnostava tietää, että onko tartunnalta välttynyt!

        Se muuten plussaa täällä, että me saatiin ihan sellainen erillinen isovanhemmille suunnattu infolehtinen tästä aiheesta! Se oli mun mielestä aivan huippuhyvin ajateltu – isovanhempien vanhempanaoloaikaan kun just ne lusikoiden sun muiden jakamiset olivat niin yleisiä…

        Tosta maissinaksujutusta en ollut kuullutkaan :D 

      • Vierailija (Ei varmistettu)
        30.3.2015 at 23:25

        Tosiaankin lapset juovat toistensa pulloista, syövät neuvolassa/kylässä/hoidossa samoja leluja jne. Meidän 1v myös joka kerran kun vessan ovi on unohtunut auki, tulee sieltä ulos milloinkin kenenkin hammasharja suussaan. Välillä myös vessaharja suussaan. Mahatautia ei ole koskaan saanut, karieksen ehkä on. On täysin mahdotonta vahtia että isommat lapset kavereineen sulkisivat vessan oven joka kerta perässään kun talossa on kolme vessa ja monta lasta.

        • Silli (Ei varmistettu)
          31.3.2015 at 13:00

          Näinpä! Me ollaan oltu todella tiedostavia tässä kariestartunta asiassa, vaikka muutoin ollaankin vähän leväperäisiä makeissaherkuissa yms. Yritetään kuitenkin pitää herkuttelupäivä maks. kerran viikkoon. Tää on myös meille vanhemmille hyvä, koska kummankaan suun kunto ei valitettavasti ole paras mahdollinen ja itse ainakin suorastaan ahdistun siitä.
          MUTTA: vaikka me emme ole koskaa antaneet lapsen laittaa mitään meidän suussa ollutta omaan suuhunsa(emme edes pussaa suulle) niin valitettavasti vahinkoja on käynyt. Karseinta oli, kun lapsi jäi kesällä hetkeksi papan seuraan ulos, niin tämä pappa oli ehkä viiden minuutin aikana ”pessyt” lapsen tutin kolmesti suussaan.
          Meille tämä asia oli niin itsestään selvää, ettei kumpikaa ollut muistanut valistaa myös isovanhempia…

          Btw, lapsemme on saanut karkkia, mutta ei pidä siitä YHTÄÄN. Suklaa ja jätski kyllä maistuu…

          • Silli (Ei varmistettu)
            31.3.2015 at 13:05

            Pakko vielä tarkentaa, että lapsemme on osannut pyytää ja saanut makeaa jostain 2-vuoden kieppeiltä, jolloin tutti oli jo siis jäänyt pois kauan kauan sitten. Ettei joku nyt luule, että syötämme jätskiä ja suklaata vauvalle :D

          • Kristaliina
            31.3.2015 at 13:55

            Hei hyviä uutisia: karies ei välttämättä tartu kertamokasta!!! Eli kaikki ei välttämättä ole menetettyä :)

            Me ollaan kans yritetty pitää massiivista ”valistuskampanjaa” lähipiirissä; jännä, miten erityisesti vanhemmille ihmiselle tuollaiset on vaikea muistaa. Siksikin kyllä ihan näppärää tuo, että meillä neuvolassa saatiin nimenomaan isovanhemmille suunnattua materiaalia. On tajuttu sielläkin tämä ongelma selvästi :)

          • annaandandyathome
            31.3.2015 at 17:24

            Joo, ihania kaikki täällä! Tietenkin sitä sattuu vahinkoja, ja ei voi keretä joka paikkaan, mutta just se onkin tärkeetä ettei luovuta ikinä ja ajattele, että jotain olis menetetty. 

  • Riika V.
    30.3.2015 at 16:59

    Meillä ainakin varmaan osittain jo saavutettu etu (mistä ei luovuta) nuo suklaat, mutta en usko, että olis mikään pettymys, jos jostain paikoista tuliskin jotain muuta kuin herkkuja. Me ei siis olla mitään karkkien vastustajia, mutta eihän tossa herkkumäärässä, mitä eilen tuli, oo mitään tolkkua!!

    • Kristaliina
      30.3.2015 at 21:17

      Hmmm ehkäpä sen karkkimäärän rinnalla just voisikin toimia se, että yhdestä paikasta saakin vaikka tarroja… Vai mitä luulet, tuohon myöhemmin tulevaan kysymykseen liittyen siis: mitä esim. teidän lapset olisivat sanoneet ovesta, josta ei olisi tullutkaan herkkuja vaan tarroja? Oltaisko jouduttu boikottilistalle ens vuonna, jos oltais annettu tarroja? :)

      • Riika V.
        30.3.2015 at 21:30

        Meiän kohdalla toimisi varmasti hyvin. Sofia olis varmaan ollut innoissaan, jos jostain oliskin tullut jotain askartelujuttuja tai pikkuleluja. Me ei olla itseasiassa edes missään vaiheessa sanottu, että saa karkkia tai suklaata vaan, että saa palkan. Sofia siis tykkää yleensäkin askarrella ja nyhrää pikkutavaroiden kanssa eli sille olis kyllä ihan hieno juttu! En sitten tiedä, että miten jo isommat lapset suhtautuisi asiaan kun varmaankin ne jo kulkee nimenomaan sen suklaan ja karkin perässä. Mutta meillä siis tomisi ihan varmasti esim. tuo tarra- tai pikkuleluhomma!

        • Vierailija (Ei varmistettu)
          30.3.2015 at 23:34

          Meillä virpomassa käyvä ekaluokkalainen tekee itse parikymmentä oksaa ja käy niin tutuilla kuin tuntemattomilla virpomassa tässä omakotialueella. Hän ei edes tykkää suklaasta vaan ne pyörivät kaapeissa suunnilleen seuraavaan pääsiäiseen jos en niitä johonkin leipomiseen käytä (munien suklaal on enimmäkseen pahaa, sellaisenaan ei uppoa meillä keneenkään). Jostain sai tuoreen pullan ja oli siitä ihan riemuissaan. Omien sanojensa mukaan se virpominen, pukeutuminen ja kavereiden kanssa kiertely on sen homman ydin. Mutta mulle ei tulis mieleenkään mennä ohjeistamaan ketään että meidän lapselle saa antaa vain sitä tai tätä tai mennä itse jakamaan niitä virpomispalkkoja naapurustoon. Pidän sitä kontrollia ennemmin siinä kohtaa paljonko niitä herkkuja saa kerralla vetää.

          • Riika V.
            31.3.2015 at 08:27

            Kyllä meilläkin sitä suklaata siis syödään ja välillä liikaakin! Tarkotin vaan, että meillä oltaisiin luultavasti innoissaan, jos jostain paikasta tulisi vaikka jotain tarroja tms. Kyllä meillä pääsiäiseen kuuluu suklaamunat, mutta siis kyllähän virpomisesta palkkana voisi muutakin antaa, eikä se meidän tytölle varmastikaan olisi mikään pettymys!

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    30.3.2015 at 21:08

    Kestokoristeista sen verran, että meillä on joulukoristeiden lisäksi säilössä pääsiäiskoristeet ja vapputilpehöörit. Koska mä olen allerginen, on meillä käytössä Etolasta ostetut tekopajunkissat…jo kolmatta kertaa. Joka vuosi on koristeltu ne ”ikätasoisesti” ja sitten pääsiäisen jälkeen koristeet pois ja oksat yläkaappiin odottamaan seuraavaa vuotta. Noi pikkutiputkin kestävät monta vuotta (jopa 2 vuotiaan käsittelyn jälkeen ovat ok, mä tykkään perinteistä, ja iloitsen kun tallessa on mun kummitädiltä vuonna -86 saama pääsiäisnoita koriste). Vappuna taas kaivetaan esiin tuulihyrrää jne, näköjään viime vuonna ostettu tikkufoliopallokin on vielä ihan iskussa. En mä tiedä pelastuuko tällä maailma, mutta eipähän tartte joka vuosi ostaa uutta krääsää ja koristetta (ja ne pääsiäismunan yllätykset, ne on kuuminta hottia meidän 3-vuotiaalle, se rakastaa leikkiä ”tilpehööreillään”, harmi ettei omia 90-luvun kinderyllätyksiä ole tallessa). Joo ja meillä pääsiäisperinteisiin kuuluu että lapsi saa kaupassa valita haluamansa munan ja se avataan sit pääsiäisenä.

    • Kristaliina
      30.3.2015 at 21:11

      Hihi pakko näin pikana kännykästä nukuttamishommista mainita, että meillähän on edelleen se vappupallokin olemassa, mikä ostettiin Silvan ollessa kuukauden ikäinen, näkyy (no okei vähän huonosti, mutta tuossa eika kuvassa siis) täällä: http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/mihin-havisi-huhtikuu :)

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    30.3.2015 at 21:11

    Miten teillä käyneet virpojat suhtautuivat karkittomuuteen? Olivatko tarroihin tyytyväisiä?

    • Kristaliina
      30.3.2015 at 21:15

      Tässä muuten oltiin epäjohdonmukaisia ja annettiin meillä käyneille sellaisia pieniä suklaamunia. En ”uskaltanut” lähteä muiden lasten iloa pilaamaan :D Mutta nyt tällä kokemuksella voisin veikata, että ehkä ens vuonna uskalletaankin! Sehän saattaa olla kivakin ylläri, jos muuten pata on suklaata täynnä… Ehkä ne tarrat just vois olla kivoja!

      Meillä ois tosiaan ollut purkkaa kaapissa, nyt myöhemmin tajusin, että se ois voinut olla kiva- mutta tuon suhteen oltiin tapohin kangistuneita eikä oikein tajuttu toimia toisin, ei siis vaan ajateltu niin pitkälle :)