Jos joulurauhaa ei tullutkaan

Nyt on se aika, kun blogit täyttyvät toinen toistaan hurmaavammista joulukuvista ja -tunnelmoinneista. Ihanaa.

Mutta mitä jos joulu ei ollutkaan rauhainen ja onnellinen? Mitä silloin sanotaan? Ollaanko ihan hiljaa vaan? Vai otetaanko lähikuva kimaltelevasta kuusenkoristeesta ja annetaan olettaa, että ah – meillä kaikilla oli niin mukavaa…?

Vai sanotaanko ihan suoraan vaan ääneen, että voi kamalaa. Ei enää koskaan.

Että ei ollutkaan lokoisaa, rentoa saatikka mukavaa. Saako niin edes sanoa ääneen – omassa blogissa tai vaikka työpaikan ruokapöydässä? Onko se niin rumasti sanottu, että mieluummin pitää olla hiljaa?

*******

Näin jälkikäteen ajateltuna sitä tajuaa, että koko oma ennakkokuvitelma oli tietysti läpikotaisin väärä. Nykyisin kun sitä elää jotenkin tällaisessa omassa onnellisuuskuplassa, jossa perhe-elämä on lämmintä ja läheistä. Halitaan ja pusitaan jatkuvasti, ja tirppakin on kuin itsestään oppinut sanomaan joka päivä ”huomenta kulta” ja ”hyvää yötä, rakas”.

Sitten sitä jotenkin virheellisesti kuvittelee, että kun itse on näin onnellinen ja tasapainoinen, myös muun maailman täytyy olla muuttunut niiden vuosien aikana, kun itse on ollut ne joulut poissa. Mutta kun menee takaisin… Kaikki on niin kuin ennen. Miten kuvittelinkaan muuta? Räyhäämiseen taipuvaiset ihmiset räyhäävät (viimeistään, kun jouluruoat on nautittu) ja kaunaiset ihmiset eivät pysty kätkemään kaunaansa.

Tietysti sen on jo vuosien varrella oppinut tietämään faktana ja elämään sen asian kanssa. Se on helppoa, kun vuosia on vierinyt ja kaikki tuntuu olevan niin kaukana-kaukana-kaukana menneisyydessä. Mutta kun palaa takaisin, kokee sen kaiken taas tunnetasolla. Että miltä se oikeasti tuntuu.

Todella todella surulliselta.

On kaikki niin kuin ennenkin.

*******

Paitsi ei aivan kaikki. Kun makasin jouluyönä hereillä surullisena ja syvästi pettyneenä, tajusin yhden asian. Siinä minun vieressäni nukkui minun ihan oma perheeni. Joskus minulla ei ollut sellaista, olin ihan yksin. Joskus vuosia-vuosia sitten makasin valveilla jouluyönä enkä voinut kertoa kenellekään, miltä minusta tuntuu.

Nyt voin.

Ja se on aivan älyttömän onnellista.

*******

Vaikka jouluyönä ainoa mieleen tullut joulua kuvaava sana oli katastrofi, näin jälkikäteen pystyy jo ajattelemaan, että kuitenkin yksi (ja tärkein) asia onnistui aivan hurjan hyvin. Silvalla oli kivaa – tirppa rakastaa Ämmiä ja sai taas viettää ihanaa aikaa isoäidin kanssa. Ja sai vihdoinkin nähdä ensimmäistä kertaa, missä Ämmi asuu.

Siksi sinne kyläilemään mennään aivan sataprosenttisen varmasti toistekin.

Ei kuitenkaan joulupöytään. Jatkossa meidän pieni perheemme luo aivan omat jouluperinteensä, joissa kukaan ei huuda tai ole toiselle ikävä. Muistan vielä, miltä tuntui kasvaa riitelevien aikuisten varjossa. Teen kaikkeni, että meidän omat lapsemme eivät koskaan joudu kokemaan samaa. Se jouluperinne ei siirry eteenpäin.

*******

Toivon, että teistä mahdollisimman monella oli onnellinen joulu. Ja annan virtuaalihalaukseni niille, joilla niin ei ollut.

 

You Might Also Like

  • phocahispida
    27.12.2013 at 19:53

    Mietin ihan samaa, kun muutama tuttava (joilla osalla on blogikin) sanoi, että jouluaaton suunnitelmat ja/tai tunnelman olivat sotkeneet inhimilliset tekijät lasten/aikuisten sairastelu tai törppöily eli riitely, nälviminen ja ruma käytös. Ja tulin siihen tulokseen, että jos oma joulumme olisi mennyt pipariksi, olisi se näkynyt ja kuulunut myös blogissa. Varsinkin kun joulu on minulle erityisen merkityksiä täynnä oleva juhla.

    • phocahispida
      27.12.2013 at 20:01

      Kurkkasin vielä, miltä joulumme valmisteluineen näytti pelkän blogin perusteella. Jouluvalmistelujen loppurutistusta kuvaavaan tekstinpätkään olivat päätyneet mm. sanat:
      ”Tänään on kuurattu puunattu, nahisteltu, rähisty ja sovittu.” ja ”…mies kantoi kotiin palatessaan märät täkit ja petauspatjan sisään melko kireän oloisena.”

      Eli ihan kiiltokuvajoulusta ei minunkaan tontillani päästy nauttimaan. Tiedä häntä, onko se sitten hyvä vai huono asia…

      http://kideblogi.fi/ilmansinuaolenlyijya/2013/12/23/kuusen-uudet-kuteet-ja-viimehetken-joulustressi/

  • Anna-Reetta
    27.12.2013 at 19:58

    Voin niin samaistua sinun joulufiiliksiin, paitsi että minulla ei ole sitä *omaa* perhettä jolle kertoa miltä tuntuu. (toki poikaystävä, mutta hänkin toisella puolella suomea). 

  • Marski (Ei varmistettu)
    27.12.2013 at 20:01

    Suuret sympatiat täältä! <3 Sitä ei tosiaankaan muista, että muut ovat jämähtäneet samoihin juttuihin, kun itse on mennyt paljon eteenpäin. Itsellä menee n. 2h omassa lapsuuden kodissa, kun alkaa jo ahdistaa. Siksi onkin ihanaa, että saa oman miehen kanssa luoda omat perinteet. Oma lähiperhe on se tärkein juttu :)

  • Emmi Nuorgam
    27.12.2013 at 20:02

    Meidän joulussa taas ei varsinaisesti ollut mitään vikaa, mutta olin väärien ihmisten kanssa eikä se oikein tuntunut joululta. Ja siitä kyllä kirjoitinkin (vaikkakin yritin muotoilla asiani niin, ettei kukaan paikallaolioista loukkaantuisi. Koska mikäpä mä olen muiden joulua arvostelemaan..

  • Nannannaa
    27.12.2013 at 20:03

    Mun joulu ei mennyt ihan niin kuin olisin toivonut, enkä sitä blogiinkaan kaunistellut. Minusta oli ihan ok sanoa, että nyt tuntuu tältä ja ensi vuonna toisin. Mutta tiedän erään, jolla netin mukaan olisi ollut kaunis ja ihana joulu, vaikka todellisuus taisi olla aivan muuta. Jokainen tyylillään. Minusta blogin pitämisessä on kivointa juuri se, että voi antaa itsestäön juuri sen verran kuin itse haluaa. Minä annan ilot ja surut, vaikka joku toinen keskittyy vain yhteen puoleen elämästään.

  • nyytin tyttöystävä (Ei varmistettu)
    27.12.2013 at 20:10

    ihana krista, ihana rehellinen kirjoitus. <3 osaisipa muukin maailma saman rehellisyyden. on myös niin lohdullista tietää ettei ole ainut, jonka joulu on kurja läheisten ikävän käytöksen vuoksi.

    • Kristaliina
      28.12.2013 at 14:58

      Just näin – jos kasvaa kaaoksen keskellä, kasvaa myös kuvittelemaan, että se on sitä ”normaalia”. Helposti sitä varmasti myös jatkaa sitä perinnettä omassa kodissaan, jos ei osaa ihan pysähtyä ja miettiä ja tutkiskella itseään. Ja sitä, että mikä oikeasti tekee onnelliseksi. Sukupolvien kierteet voi olla työläs pysäyttää, harmi kyllä monet asiat helposti ”periytyvät”. Täytyy ihan tehdä töitä sen eteen, että varmistaa, että ei tule toteuttaneeksi huomaamattaan samoja toimintamalleja (kuten nyt vaikkapa riitelytapoja) niin kuin lapsuudessa tehtiin…

      Musta tuntuu, että esimerkiksi tämä parisuhteessa oleminen (esim. että miten ihmissuhteessa kommunikoidaan) on ollut mulle varmaan se isoin vuosikausien työ, johon vasta näin yli kolmekymppisenä olen oppinut. Onneksi <3

  • MirvaK
    27.12.2013 at 20:36

    Mulla joulu menee riitelyä peläten. Jostain kumman syystä aina jouluisin ollaan miehen kanssa saatu sanaharkka aikaan. Onko sitten stressin purkautumista, kun vapaat koitti, en tiedä? Nyt kun odotin tuota, niin olin itse kamala mörrimöykky. No, kun päätin relata, niin eipä sitä suurta ”yhteenottoa” tullut.

    Joulu oli suurimmaksi osaksi ihan normaalia arkea. Extrana se, että lapset saivat nauttia lahjoista ja syötiin jouluruokia. Meillä lahjat avataan jo melko aikaisessa vaiheessa, koska emme halua, että lapset joutuvat kauan odottaa (eli aikuiset eivät jaksa sitä koska joulupukki tulee kitinää ;) ). Aattona jotenkin itse on aina ihan väsynyt ja kuuden maissa alkaa jo laskea koska saa lapset nukkumaan.

    Mutta siis tämä joulu meni hyvin, vaikkei mikään kiiltokuvajoulu ollutkaan. Kuten itsekin kirjoitit, mulle tärkeintä on lasten nauttiminen. Lapset tekevät sen joulun. Näin oli meilläkin tänä vuonna. Lapsia varten kuusi yms. rakennettiin.

    Meillä varmaan joulut jatkuvat samalla lailla ”arkisina” tapahtumina. Näin on hyvä olla, kunhan itse en vain pelkää sanaharkkoja. Niitä kun ei pakosti tulekaan. :D

  • sinimarja (Ei varmistettu)
    27.12.2013 at 20:48

    voi itku. mun joulu meni kuten aina vanhempien ryypätessä ja tappellessa. oli kivaakin, mutta se aina läsnä oleva pelko että koska ne alkaa juomaan… toisaalta syytän itseäni koska olen jo 22 mutta silti vanhempien luona jouluna. yksinkään en halunnut jäädä. ehkä pahinta on se puhumattomuus ja ettei mikään oikeastaan ikinä muutu.
    niin ihanaa että kirjoitat tälläisistäkin aiheista, ihailen sua. teidän perheestä huokuu rakkaus!

    • Kristaliina
      28.12.2013 at 15:15

      Voi, miten kurjaa – ja varmasti kuvaus monen suomalaisen joulusta. Alkoholi voi pilata paljon.

      Heh ehkä tälle voi jo vähitellen naureskella; mutta Joel vitsaili (siinä vaiheessa, kun mulla ei vielä paljon naurattanut), että näköjään suomalaisen perhejoulutragedian voi järjestää myös ilman tippaakaan alkoholia :) Meillä joulupöydässä kun sitä ei tällä kertaa ollut tippaakaan – tavallisesti ei olla niin absolutisteja, mutta tällä kerralla ostokset oli tehty meidän toimesta ja meillähän ei nyt alkoholia mene (kun Joel ei juo, minä raskaana eikä mun äitikään juo alkoholia oikeastaan kuin silloin, kun joku erityisesti haluaa tarjota). Niinpä ei sitten erityisesti alettu ruokajuomaostoksille, vaan muille jouluvieraille sanottiin, että kaikki voi tuoda omat joulujuomansa, mutta niitä ei ollut kukaan ottanut mukaansa.

      Tsihihi mutta tosiaan näköjään ilman alkoholiakin voi saada kunnon shown pystyyn :D Parin siiderin tai terästetyn glögin jälkeen olisi varmaan ollut kielenkannat vieläkin herkemmällä, voi apua :D

      • Vierailija (Ei varmistettu)
        28.12.2013 at 16:45

        Oliko teillä iso porukka siellä? sukulaisiako? :( aika kamalaa jos ajaa lappiin asti joulumielessä ja sitten ei saa muuta kuin pahan mielen..
        Ja anteeksi, jos ymmärsin väärin, mä en tainnut ihan ymärtää tilannetta, en osannut lukea rivien välistä mutta yleisfiilis taisi olla huono..
        Elin 15v ja seurasin sivusta 5v kun omat vanhemmat asuivat yhdessä ja tappelivat koko ajan :( vasta viime vuonna tajusivat erota. Molemmat todella rakkaat ja kiltit, mutta EI yhdessä. Jouduin pienenä isosiskona erotuomariksi ja pikkusisaruksen suojelijaksi. Hän oirehti paljon teininä. Välillä oli yhtä helvettiä ja välillä vähän rauhallisemmin, mutta tunnelma kireä koko ajan kotona. :( :( vittu

  • somewhere
    27.12.2013 at 20:58

    Upeaa että kirjoitit näin rohkeasti ns. arasta aiheesta. Teidän perheestä kyllä tosiaan huokuu aito välittäminen ja rakkaus, ja uskon että teidän perinteet tulee olemaan mitä ihanimpia.

    Suloista loppuvuotta!

  • iidal (Ei varmistettu)
    27.12.2013 at 21:07

    Aivan paras blogikirjoitus. Kiitos tästä. Ymmärrän täysin mitä tarkoitat tuolla, että kaiken kokee tunnetasolla uudelleen. Ja samalla tulee surku itseä lapsena ja nuorena. Todellakin suurensuuri halaus kaikille, joiden joulu meni taas pilalle riitelyn tai ryyppäyksen tai jopa väkivallan vuoksi. Onneksi aikuisena on mahdollisuus valita, lapsena valitettavasti ei voi valita, kenen kanssa joulunsa viettää.

    • Kristaliina
      28.12.2013 at 15:18

      Just näin <3

  • Retkemme/Eeva (Ei varmistettu)
    27.12.2013 at 21:17

    Meillä on laskettu aika nyt 29.12. (vauva ainakin parhaillaan edelleen mahassa) ja tuntuu, että koko joulu meni jotenkin ohi tätä toista pakettia odotellessa. Yhtään joulukoristetta ei ole ja keskityttiin lähinnä tavallista parempiin ruokiin. Hassulla tavalla on morkkis tästä, vaikka tuskin se kenenkään muun jouluun vaikuttikaan. Toisaalta tuolla sadekelilläkin varmaan oli osansa. Mutta jotenkin olisi tuntunut oudolta fiilistellä joulua kamalasti blogissa, kun itselle päivä oli lähinnä lepposa perhepäivä ruuan ja seurapelien voimin. Ehkä ensi vuonna sitten jouluillaan tämänkin vuoden edestä.

    • Kristaliina
      28.12.2013 at 15:22

      ”Leppoisa perhepäivä ruoan ja seurapelien voimin” – oh, miten ihanalta tuo mun korvaan kuulostaa! :)

      Hyviä viimeisiä odotuspäiviä! (jos ette ole jo tositoimissa – siinä tapauksessa tsemppiä!) Mä olen aika varma, että tuosta toisesta paketista tuleekin niin unohtumaton joulumuisto, että kyllä siinä olisi kauneimmatkin kuusenkoristeet joka tapauksessa jääneet toiseksi :)

  • Pingale
    27.12.2013 at 21:26

    Meidän joulu oli suurimmaksi osin ihan samanlaisen mukava kuin ennenkin. Toisaalta pienet nyanssit antoivat vihdoin vahvistuksen pitkään kyteneelle ajatukselle omasta joulusta. Oma joulu omassa talossa, vaikka oman pienen perheen kesken. Olisi jo mukavaa saada luoda oma joulu omine koristeineen, ruokineen ja perinteineen. Kiitos henkilökohtaisesta ja rohkeasta kirjoituksesta!

  • anonyymi (Ei varmistettu)
    27.12.2013 at 21:26

    Nyt nolottaa, mutta mäkin vähän riitelin tänä jouluna (ja mökötin), koska pahoitin mieleni, kunminusta riippumattomista asioista suututtiin minulle. Meidän perheessä on muutama tyyppi, joilla on aina joulusta hullut odotukset ja varmaan myös paineet. Siinä joulun mittaan ne odotukset sit purkautuu eikä usein mitenkään hyvin vaan pettymyksiä tulee. Suurimmanosan jouluistani olen seurannut sivusta sitä kiukuttelua ja riitelyä, kun asiat eivät menekään suunnitellusti. Olen viime vuosina yrittänyt puhua tästä ongelmasta asianomaisten kanssa, mutta he tuntuvat unohtaneet viimeisistä 15 joulusta nimenomaan ne riidat. Keskustelua on vaikea jatkaa, kun toisten mielestä ongelmaa ei ole.
    Tulin tänä jouluna viimeistä kertaa siihen tulokseen, että ensi joulun vietämme todellakin kotona. Saammepahan syödä juuri niin kuin haluamme ja rentoutua ilman, että joudumme miettimään muiden paineita koko turhasta pyhästä.

  • fannys (Ei varmistettu)
    27.12.2013 at 21:30

    Ihanaa että uskalsit kirjoittaa kipeästä ja arasta aiheesta. Täällä meni myös joulu nälvimistä ja äksyilyä seuratessa. Pieni syntyy kesällä enkä koskaan halua altistaa häntä sellaiselle. Pitää siis luoda ikiomat jouluperinteet ihan oman perheen kesken.

  • lukija (Ei varmistettu)
    27.12.2013 at 22:18

    Mietinkin, mikä on, kun ei ole muutamaan päivään tullut postausta. Pelkäsin jo, että on tullut sairaalareissuja. Hyvä, jos olette kaikki kunnossa ja terveinä!

    Ei se joulu kaikilla todellakaan kiiltokuvaa ole. Oma lapsuudenperheeni on myös rikki, ja jouluna se tulee konkreettisimmin esiin, kun koko media pauhaa, miten ollaan onnellisia kaikki yhdessä. Ei olla, eikä yhdessä. Ei edes soiteta toisillemme. Jotenkin sitä lapsellisesti kuitenkin toivoo, että jos tänä jouluna olisi toisin. Ja loukkaantuu lasten puolesta, kun isovanhemmat heitä muista. Vaikka eivät viime vuonnakaan muistaneet. Tai koskaan. Eli turha sitä muutosta on odottaa, mutta joulu lietsoo toivomaan mahdottomia.

    Ollaan aina omalla perheellä jouluna, oltiin jo ennen lapsia. Se on meidän perinne. Toivoin kuitenkin, että joskus mukana on sitten meidän lapsenlapsetkin, että jos sitten olisi omaa porukkaa lämpimän sukujoulun verran… Ja vaikka tsemppaan itse mielialaani lasten takia, kyllä se suru sukujouluttomuudesta ja muistot monista itkuisista jouluista lapsena painaa pyhinä päälle, kun on aikaa ajatella. Arkena ei niin haittaa, kun on muita tohinoita.

    Kaikkien joulujen ei tarvitse kotonakaan olla samanlaisia. Jonain vuonna on kaikki laatikot, joskus ei. Joskus jaksetaan tiskata perintöastioita, joskus ei. Joskus tulee pukki, joskus heittää vain lahjat ovelle. Fiiliksen mukaan. Tunnelma on tärkein, että ollaan sovussa ja rakkaudessa kaikki.

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    27.12.2013 at 22:19

    Kiitos rehellisestä kirjoituksestasi. Kolahti. Oma lapsuuden perheeni on rakastava, mutta joulut ja muut pakolliset juhlat ovat kovin stressaavia jatkuvan kinaamisen ja riitelyn keskellä. Ehkä tosiaan olisi aika alkaa jo luoda omia perinteitä vähitellen. Ehkä esikoisena tuntuu myös raskaalta olla aina se ensimmäinen joka tekee omat juttunsa…

  • lukija vielä (Ei varmistettu)
    27.12.2013 at 22:23

    Lisään vielä, että nyt kun ollaan vielä lomalla ja virallinen kaikilla pitää olla niin kivaa yhdessä -joulu on ohi, niin on paljon kivempi viettää lasten kanssa aikaa kotona ja lomalla. Ei paina enää joulun viettämättömyys suvun kanssa ollenkaan, vaan on ihan rento ja hyvä mieli nauttia kotona olemisesta. Ehkä joku vuosi osaan tähän tunnelmaan uppoutua jo virallisina joulupäivinäkin? Toivossa on hyvä elää, menee ihan turhaan hukkaan kolme lomapäivää.

  • kata_eric
    27.12.2013 at 22:29

    Voi voi voi voi. Kiitos tästä niin paljon. Katastrofi kun kuvaa meidänkin joulua täydellisesti. Pettymys on leijunut ilmassa eilen ja tänään.

    Virtuaalihalaukset takaisin, ja söpö koira hymyilyttämään!

  • Emma L.
    27.12.2013 at 22:50

    Totta kai asian saa sanoa ääneen, mielestäni totuutta ei tarvitse turhaan peitellä. Mulla on myös sellainen puolikas joulupettymys päällä, toisaalta osasinkin odottaa tällaista joulua jo etukäteen. Olen ollut parin viikon yhtäjaksoisella lomalla ehkä kaksi-kolme vuotta sitten enkä ole viimeiseen puoleentoista kuukauteen ehtinyt hengähtää kunnolla (toisaalta oma vika, toisaalta ei). Etenkin pari viimeistä viikkoa ovat olleet niin hirveitä, että olin jo valmiiksi poikki ennen joulunpyhien alkamista. Pyhät olivatkin sitten tiukemmin aikataulutettuja ja ajelin mieheni kanssa 500 km parin päivän aikana maailman surkeimmissa ajokeleissä. Meistä riippumattomia aikatauluja ja muiden kiukkuilun seuraamista. Liikaa hälyä ja ihmisiä pienissä tiloissa. Ei puhettakaan rentoutumisesta tai joulurauhasta. Tänään olen sitten purkanut huonoa oloani kiukuttelemalla ja huutamalla miehelleni ja kyllä, on paha mieli. :( Ja huomenna taas töihin. Ehkä sitten seuraavien vapaiden aikana pakotan itseni lepäämään…

    Kannatan suunnitelmaanne omasta joulusta. Kyllä se vain on niin, että vaikka kuinka olisikin ihanaa nähdä jouluna koko perhettä ja sukua, on kaikista rauhallisinta olla itsekseen omalla porukalla, jos on yhtään taipumusta riitoihin ja näkemyseroihin.

    • kata_eric
      27.12.2013 at 22:55

      Yhdyn tuohon viimeiseen kappaleeseen täysin. Turhaa yrittää liikaa joulupäivänä, sitä sukua kerkee kyllä näkemään muutenkin, vaikka sitten ennen tai suoraan jälkeen joulun. Itse aatto ja joulupäivä pitäisi kyllä olla just tasan niiden tärkeimpien kanssa.

  • Anniemilia
    27.12.2013 at 22:53

    Tiedän niin hyvin, mitä tarkoitat. On kuitenkin tosi hyvä, että pystyy vetämään rajan sen katastrofin ja oman elämän väliin, ettei toista samoja virheitä. 

     

    Ja sit mä vaan hoen päässäni et ”tää ei oo mun syytä, älä anna sen satuttaa”. 

  • 1 2