Joelin blogisuosikit

Minä luen paljon blogeja. Joelkin lukee paljon blogeja. Sittenhän meillä on varmasti paljon yhteistä!

Jepjep. Niinhän sitä saattaisi luulla.

Joelin Google readerin paristakymmenestä aktiivisesti seuratusta blogista TOP-kymppiin pääsevät kuulemma nämä:

The Archdruid Report – öljyn loppuminen ja nykyisen maailmanjärjestyksen hidas tuho (sekä asiaa koskeva aatehistoria)
Evo and Proud – biologista antropologiaa koskien etenkin seksuaalivalintaa ihmisen kehityksessä
Evolving Economics kehityshistoriallisia näkökulmia taloustieteeseen
John Hawks Weblog – paleoantropologiaa (neandertalinihmisiä!)
Neuroskeptic – neurotiedettä sekä murinaa kömpelöstä ja ylihehkutetusta alan tutkimuksesta
Replicated Typo – kielitiedettä ja memetiikkaa
Sam Harris – neurotieteilijä kirjoittaa uskonnoista, mystisistä kokemuksista ja jujutsusta
Spherical Harmonics – hauskaa johdatusta kevyisiin aiheisiin, kuten tiedon perimmäiseen luonteeseen ja mustiin aukkoihin
West Hunter – antropologin ja fyysikon blogi ihmisen evoluutiosta ja historiasta (äreään sävyyn)

…sekä tietysti:
Puutalobaby – antropologista havainnointia uksoriaalisesta ja dyadisesta sosiodynamiikasta

Kröhöm mä olen siis tässä ihan arvoisessani seurassa.

*******

Toimituksen palstalla pari päivää sitten kysyttiin, onko musiikkimaulla väliä. Mun mielestä ei.

Eikä myöskään blogimaulla.

Minun mielestäni on hienoa, jos kumppanella voi olla ihan erilaiset mielenkiinnon kohteet. Tästä puhuttiin Joelin kanssa paljon joskus suhteen alkuaikoina: minä elän elämysteni ja tuntemusteni kautta, Joel taas on läpikotaisin faktahakuinen.

Siinä, missä minä haluan kiivetä korkeimmalle kohdalle ja ihailla maisemaa, Joel haluaa uppoutua tiiliskivikirjaan tai tiedeblogiin.

Matkalla Joel saattaisi näyttää tältä…

…jos ei saisi tiiliskivikirjaa käteensä.

 

”Sehän on vain hyvä juttu. Toisen ihmisen kautta voi tutustua sellaisiinkin asioihin, joihin muuten ei tulisi tutustuttua – ja sitten saattaakin vaikka innostua jostain uudesta”, minä silloin alkuaikoina perustelin.

Myöhemmin, kun olin alkanut puolivahingossa esimerkiksi oppia vapaaottelijoiden nimiä ja otteluhistoriaa ja kuuntelin kiinnostuneena Joelin selostusta möhköpainijoiden liikkeistä ja lukoista, Joel totesi:
”Silloin se kuulosti ehkä vähän sanahelinältä, mutta sähän taisit todellakin tarkoittaa sitä, mitä sä sanoit.”

No totta kai.

Erilaisuus on rikkautta. Minä uskon, että parisuhteessa tärkeintä on antaa toisen olla juuri sellainen kuin on. Ja arvostaa toisen mielenkiinnon kohteita ihan sellaisinaan – vaikka ne itsestä tuntuisivat hassuilta tai vaikka pelkältä ajanhaaskaamiselta. Täytyy antaa toiselle mahdollisuus toteuttaa itseään; ei saa tukahduttaa, arvostella tai edes pyöritellä väheksyvästi silmiään.

Eli jos Joel tykkäisi Suomi-popista, minä hemmetti vie vain opettelisin sietämään sitä.
(okei helppohan mun on sanoa, kun ei se oikeasti tykkää)

Uskon, että vain sillä tavalla parisuhde voi kestää hyvänä sinne keinutuoli-rollaattori-ikään asti.

…että sellaista tuli mieleen tuota Joelin blogisuosikkilistaa kirjoittaessani.

”Mitä teillä sitten on yhteistä?”, joku saattaisi kysyä.
”No koko elämä!”

2
Like

You Might Also Like

  • Pampam (Ei varmistettu)
    25.6.2013 at 14:11

    Minkä alan miehiä Joel on? Liittykö se jotenkin noihin lukemiinsa blogeihin? Hitsit, pitäisi itsekin lukea välillä jotain vakavamman puoleisia blogeja. Lukemani kirjat ovat kaikkea muuta kuin viihdettä, mutta lukemani blogit ovat kyllä minulle ainakin yhdeksänkymmentä prosenttisesti viihdettä.

    • Kristaliina
      25.6.2013 at 14:34

      Joel on psykologian opiskelija ja pelisuunnittelija – eli noi blogit liittyy ehkä enemmän vaan sellaiseen yleiseen nörttiyteen :)

      Hmm mäkin tietysti voisin lukea jotain tuollaista, jos ymmärtäisin yhtään mitään. Mulle tulee aina vaan sellainen enymmärrä enhalua enjaksa :)

  • Kanelibasilika
    25.6.2013 at 14:12

    ..eikä leffamaulla, jos osaa katsella avoimin silmin mitä vain nimim. kävin juuri katsomassa Start Trekin 3D:nä elokuvissa (en pidä 3D:stä enkä juuri Start Trekistäkään, mutta menihän tuo sadepäivän viihdykkeenä ;-)

    • phocahispida
      25.6.2013 at 14:28

      Heh, samma här. :D

    • Kristaliina
      25.6.2013 at 14:38

      Joo, leffamaun kanssa on just sama juttu!

  • murina
    25.6.2013 at 14:19

    muutama noista vaikuttais ensi vilkaisulta tositosi mielenkiintoiselta, ja jos en kärsisi kroonisesta univajeesta, menis ne varmasti seurantaan, mutta hitsi kun on aivot puuroa, niin ei ne nyt oikein pysty käsittelemään tollasta, varsinkaan englanniks :/ 

     

    • Kristaliina
      25.6.2013 at 14:37

      Just näin! Ja jos jostain tällaisesta aiheesta olisi sellainen suomeksi (ja riittävän yksinkertaisella kielellä, kiitos) kirjoitettu ja rautalangasta väännetty versio, hih silleen ”for dummies” -tyyliin, niin mäkin voisin ihan hyvin innostua!

      Aika usein Joel alkaa kertoilemaan noita lukemiaan juttuja, ja niitä on kyllä tosi kiinnostava kuunnella. Esimerkiksi jostain muinaishistoriasta oon oppinut paljon enemmän kuin missään historiantunnilla koulussa :)

      • murina
        25.6.2013 at 14:45

        sun pitää painostaa Joel kirjottamaan For dummies -blogia :D 

        • Kristaliina
          25.6.2013 at 14:47

          Tänne Lilyyn! Joo!

  • Eeva Kolu
    25.6.2013 at 14:52

    Ihana juttu! Olen just enkä melkein samaa mieltä. Hämmästelen usein sitä, miksi pyritään siihen, että pariskunta olisi keskenään samanlainen, tykkäisi samoista asioista, olisi kaikesta samaa mieltä ja tekisi kaiken yhdessä. Uskon, että juuri tuollainen loogis-järkevä faktaihminen voi opettaa mulle niin paljon enemmän kuin joku samanlainen tunnehaihattelija kuin minä :)

    • Kristaliina
      25.6.2013 at 17:21

      Just näin. Se myös joskus aikoinaan hämmästytti, että joskus (ennen Joelia) mullekin jotkut kaverit analysoivat, että ”sulle kyllä sopisi paremmin sellainen-ja-sellainen tyyppi, ei sellainen-ja-sellainen ”. Täh? En mä haluaisi seurustella samanlaisen ihmisen kanssa kuin minä itse olen – erilaisen ihmisen kanssa elämä on paljon… …jotenkin monipuolisempaa?

      Olen huomannut, että olen aina tuntenut viehtymystä sellaisia itseäni vähän vetäytyvämpiä tyyppejä kohtaan. Sellaisia vähän omalaatuisia – sellaisia, joista ei ihan heti ota selvää. Tämä ei ole ollut mitenkään tietoista, jonkinlaisesta kemiasta kai siinä on kuitenkin kysymys. Tämä näyttäisi koskevan paitsi kumppania, myös ystäviä. Usein parhaimmat ja läheisimmät ystävät minulla tuntuvat olevan niitä, joiden voidaan olla vähän silleen rauhassakin – ei aina vouhoteta ja olla aktiivisia ja tehdä jotain :)

  • Lacrimas
    25.6.2013 at 15:04

    Tuossa on tuollainen eläin/kasvimaailmaan perehtyvä selkokielinen tiedeblogi. Itse seuraan sitä puoliaktiivisesti.

    http://planeetanihmeet.wordpress.com/

    • murina
      25.6.2013 at 15:09

      kiitoskiitos!! ihan huippulöytö

    • Kristaliina
      25.6.2013 at 17:10

      Kiitti, mäkin käyn tutkailemassa!

      • ninieni (Ei varmistettu)
        25.6.2013 at 18:21

        Hahaa, meinasin linkata saman blogin mutta lacrimas ehti ensin :)

  • Melina G. (Ei varmistettu)
    25.6.2013 at 15:26

    Hih, Joelilla on samanlaiset kiinnostuksen kohteet kuin mulla! :-) Paitsi että seuraan myös joitakin lempikirjailijoideni blogeja, esim. Patrick Rothfussia (Pat’s blog).

    • Kristaliina
      25.6.2013 at 17:24

      Hihii, nörttejä siis lukijoissakin!

      (ja nörtti tässä kaikella rakkaudella – nörtit on parhaita <3 )

  • PSK
    25.6.2013 at 15:40

    Tuleeko sulla Krista koskaan tyhmä olo Joelin seurassa? Ei sillä, että olisit sivistymätön umpitollo, mutta Joel vaikuttaa niin neropatilta! :D

    • Kristaliina
      25.6.2013 at 17:09

      No todellakin! Tai no: enää en kiinnitä asiaan sillä tavalla huomiota – tuntuu luonnolliselta, että me ollaan just tällaisia kuin ollaan – mutta sanotaan nyt niin, että olen asian suhteen omat kriisiylyni (täh? toi ei VOI olla sana!) käynyt joskus alkuvaiheessa :)

      Jossain vaiheessa pelkäsin, että apua jos se pitää mua ihan tollona. Mutta ajan myötä tajusin, että (onneksi) ei pidä. Mun pää toimii sitten kai vaan eri tilanteissa ja eri tavalla – ja joissain tilanteissa sitten puolestaan Joel on se tollompi. Ehkä silleen just ”vastakohdat täydentävät toisiaan” -tyyliin :)

      • Naks (Ei varmistettu)
        25.6.2013 at 18:37

        Ei se ookaan sana, mutta ”kriiseilyni” on. ;)

      • PSK
        25.6.2013 at 19:43

        Te ootte kyllä niin ihania :) Itse tapailen aussitutkijaa(!), joten ei pelkästään paineita siitä, että puhun täydellistä enkkua, mutta pitää olla intellektuelli tutkijan seurassa. Juuri tänään kovasti yritin selittää kuinka seurasin telkusta Putinia ja Niinistöä :D

  • Liisa
    25.6.2013 at 15:48

    Terkkuja Pariisista, ja nyt nelostieltä. :)

    Mietin samaa teemaa viime viikolla kun luin, että joku missi sanoi uuden poikaystävänsä olevan ”miespuolinen minä”. Minusta se oli tosi outo lausunto. En itse haluaisi seurustella toisen itseni kanssa vaan sehän juuri rikastuttaa, että ollaan erilaisia. Ja juuri tuo on minusta tärkeää kun Krista kirjoitit, ettei toisen kiinnostuksia saa väheksyä tai halveksia. Ei tarvitse olla kiinnostunut, mutta ei saa dissata.

    • Kristaliina
      25.6.2013 at 17:40

      Apua, en halua edes ajatella elämää ”miespuolisen minän” kanssa. Mä en ainakaan ole niin erinomainen, että haluaisin vielä toisen samanlaisen :D Hmm, tuo missin lausunto kuulostaa tuossa yhteydessä jopa vähän sellaiselta ”rakastun peilikuvaani” -tyyppiseltä…

      Joo, tuo toisen kiinnostuksenkohteiden väheksyntä on mun mielestä oikea parisuhdeansa. Uskon vakaasti siihen, että yrittämällä vaikkapa ”kitkeä” pois toisen harrastuksen, jota itse ei ymmärrä(vaikkapa tyyliin pikku-ukkojen maalaaminen – tai hitsi vaikka blogin kirjoittaminen!), saa aikaan vaan piilevää kaunaa ja katkeruutta. Joka sitten vähitellen suhdetta nakertaa-nakertaa-nakertaa.

      Uskon ihan raudanlujasti just siihen, että toimivan parisuhteen salaisuus on se, että kannustaa kumppaniaan toteuttamaan itseään just niissä asioissa, joista kumppani on kiinnostunut. Ei niin, että yrittää muokata toisesta ”salonkikelpoista” omista näkökulmistaan katsoen…

    • Kristaliina
      25.6.2013 at 17:41

      …ja terkkuja Pariisiin – oh!

  • SiniJnsn
    25.6.2013 at 17:16

    Kriiseilyni, ehdottaa ulkosuomalainen? :D 

    • Kristaliina
      25.6.2013 at 17:22

      Tsihihi okei tuo kuulostaa jo enemmän suomen kieleltä :D

  • Evis
    25.6.2013 at 20:35

    Ps. Haaste neitokaiselle! ;)

    http://www.lily.fi/blogit/kaunista-ja-rumaa/tietoa-minusta-haaste

    • Kristaliina
      26.6.2013 at 09:37

      Kiitos! :)

  • Ericah (Ei varmistettu)
    25.6.2013 at 21:40

    No joo, eihän parisuhteen toimimista yleensä määritä / onnistumista ennusta tuollaiset ”pienet asiat” kuten kiinnostuksen kohteet, vaan suuret, esim. arvomaailmojen kohtaaminen. Tietenkin kiinnostuksen kohteetkin voivat alkaa sitä määrittää mikäli kiinnostus on aivan autistista ;) semmoinen harvoin istuu perhe-elämän / parisuhteen kanssa yksiin. Ja ei nyt millään pahalla, mutta te elätte vielä sen verran tuoretta suhdetta että toisen ”erilaisuutta” vielä ihastelee, mutta valitettavasti se monesti vähenee ajan myötä.. Toiv näin ei kuitenkaan käy. Ja se on hyvä että olet aidosti kiinnostunut toisen mielenkiinnon kohteista – musta ainakin tuntuu että kiinnostuksen tulee joko olla aitoa tai sit olla rehellisesti kiinnostunut ihan muista jutuista , teeskennelty kiinnostus ei kanna kauas, kukapa sitä jaksaisi vuosia vetää roolia ;)

    • Kristaliina
      26.6.2013 at 09:33

      Hei jos kymmenen vuotta on pitkään, niin onhan meidän 5 vuotta jo hienosti puolet siitä – ja jos 40 vuotta on tosi pitkään, niin sitten meillä on 1/8 siitä takana :)

      Mut juu, samaa mieltä – uskon, että arvomaailmojen kohtaaminen ja ihan vaan tapa elää ja olla arjessa on se, joka ratkaisee :) Teeskennelty kiinnostus ei varmastikaan kanna pitkälle. Tärkeämpää onkin varmasti arvostaa sitä toisen kiinnostuksen kohdetta kuin no… väkisin kiinnostua asiasta itse. Ja tietysti toteuttaa myös itse niitä omia kiinnostuksen kohteitaan ja oletaaa saavansa vastaavanlaista kannustusta niihin :)

      Pakko vielä mainita, että näin lapsiperhe-elämässä tietysti tuo on puoliksi utopiaa, koska omien kiinnostuksen kohteiden toteuttamiseen tarjolla oleva aika on suht rajallinen :) Mutta onhan tässä koko elämä aikaa!

  • Anu-Hallittu hysteria (Ei varmistettu)
    26.6.2013 at 08:00

    Minä olen naimisissa tietyssä määrin sen miespuolisen itseni kanssa. Me tykätään pitkälti samoista kirjoista, elokuvista, sarjakuvista ja tv-sarjoista ja pakko sanoa, mutta kyllä mäkin silti koen, että meillä se yhdessä pitävä voima on kuitenkin jotain muuta eli juuri se yhteinen maailmankatsomus ja käsitys siitä miten haluamme elää. Siinä mielessä kuitenkin vastakohdat omassakin suhteessa täydentyvät, että meillä temperamenttierot tekevät meistä aika täydellisen tiimin kun toinen kiihtyy nollasta saatanaan alta kuuden sekuntin ja toinen ei suutu ikinä mistä.

    • Kristaliina
      26.6.2013 at 09:37

      Hih joo ei siitä samanlaisesta kirja(ym.)mausta varmaan haittaakaan ole :) Mäkin joo uskon, että just tuo maailmankatsomus ratkaisee. Ja ollaanhan me ihmiset sen verran monitahoisia otuksia, että meistä kaikista löytyy jos minkälaisia puolia :)

  • Niin naiivia (Ei varmistettu)
    27.6.2013 at 11:23

    Viisi vuotta on tosi lyhyt aika tehdä kovin suuria päätelmiä parisuhteesta, saati jakaa vinkkejä muille. Kuten tuossa jo pari kirjoittikin, isot linjat eli arvot ratkaisevat sen, kestääkö suhde vai ei, ei jokin yksittäinen pieni asia.

    • Kristaliina
      27.6.2013 at 12:00

      Olen iloinen siitä, että olen naiivi :)

    • HelloAochi
      27.6.2013 at 12:13

      Höpsän, kyllä sen yleensä tietää jo hyvin aikaisessa vaiheessa, tuleeko suhde kestämään.

  • HelloAochi
    27.6.2013 at 12:12

    Hih, minä tein päätöksen jättää elämäni rakkaus (se skotlantilainen), kun se luki kirjaa meidän reissatessa ympäri Kreikkaa, minun yrittäessä esitellä hänelle maisemia – vaikka itsekin luen todella paljon, tulin siihen tulokseen, että en pysty jakamaan elämääni ihmisen kanssa, joka missaa jotain niin kaunista. Kirjan kun voi aina lukea myöhemminkin. Vaikka Suomessa. Talvella.

  • Arabian osasto (Ei varmistettu)
    27.6.2013 at 15:05

    Vai että viisi vuotta olisi liian lyhyt aika parisuhteessa minkään tietämiseen? Höpsistä.

    Viisi vuotta on fiksulle, aikuiselle ihmiselle – kun nyt puhe ei ole teineistä – jo vallan hyvä ajan testi sille, mikä kantaa. Yhdistettynä lapseen tuo testitulos on vielä luotettavampi. :-D

    Mikään elämässä ei tietenkään ole ikiaikaisesti varmaa, ja oikeasti suhteen kesto on mahdollista määritellä vasta sitten, kun suhde päättyy. Jotakin on silti mahdollista sanoa jo suhteen alkuvuosina – ainakin siitä, löytyykö suhteesta riittävästi rakennusaineita ja halua rakastaa.

    Itse aiheeseen kommentoiden näkisin, että suhteessa oleellisinta on samanlainen orientaatio maailmaan. Tartkoitan tällä sitä, että vaikka kiinnostuksen kohteet, temperamentit ja elämänkokemukset vaihtelisivat, perustavaa laatua olevat uskomukset, arvot ja tietynlainen älyllisen virittyneisyyden tapa on riittävän samanlainen. Jaetusta orientaatiosta syntyy kokemus siitä, että toisen kanssa voi aidosti jakaa asioita ja muistaa yhteistä elämää taaksepäin – eli kokemus siitä, että elää samassa maailmassa. Se on siis ainakin minulle tärkeintä, vaikka toki suhteen voi varmasti perustaa ihan kestävästi muullekin.

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    28.6.2013 at 00:24

    :( jaa että nuoretko ei voi olla varmoja suhteistaan? höh aika ilkeästi sanottu :(

    Me ollan oltu mieheni kanssa kohta 10 vuotta yhdessä, nyt 27 ja 28, ja meillä on kolme lasta jotka on jo 7, 5 ja 3 ja me rakastetaan toisiamme rajattomasti, rakkautta on nyt enemmän kun alkuvuosina että näin.

    t. maajussin vaimokas &lt;3