Jet lag

Kello kuusi illalla me ollaan koko perhe ihan poikki.

Väkisin sinnitellään jonnekin puoli kahdeksaan – siinä vaiheessa lapset itkukirkuvat väsymystään, minä tuijotan lamautuneena yhteen pisteeseen ja Joel nukahtelee mikrounia istuallaan.

Muutama tunti nukutaan.

Sitten Seela havahtuu:
”Lisää kiikkuu! Lisää kiikkuu! LISÄÄ KIIKKUUUUUUUUUUU!”

Silittelyä, vettä pullosta, nukutaan kulta vaan. Kymmenen minuuttia ja sitten Seela:
”Äiti ÄITIIIIIII! ÄITI ÄITI ÄITI ÄITI ÄITIIIIIIII!”

Äiti on tässä, sä oot tässä mun kainalossa, nukutaan vaan.
”ISIIIIIIIIII! ÄITI POIS! ISIIIIII!”.

Paikkojen vaihto.
”ÄITIIIIIIIIIII!!!!!!”

Paikkojen vaihto takaisin.

Silittelyä, vettä pullosta, nukutaan kulta vaan.

Toisella puolen selkään tuntuu vieno koputus. Yritän olla reagoimatta. Sitten kovempi koputus – Silva:
”Äiti? Äiti? Äiti? Äiti? Mulla on asiaa. Äiti?”

Korvatulppa pois toisesta korvasta, mitä asiaa kulta:
”Mä kaivoin äsken nenää sormella.”
”Ei se mitään, kulta.”
”KOLMESTI.”

Nukutaan arviolta sekunti, kunnes Seela:
”PAPA! Nall PAPA! PAPA!” (lue: nallen napa – Titi-nallesta siis)

”Nukutaan, kulta!”
”Äitin nenä! Tytön nenä!” (osoittaa iloisesti sormella neniä vuoronperään)
”Nukutaan, kulta!”

Puoli tuntia hiljaisuutta – tajunta alkaa juuri hämärtyä ihanaan sumuun, kunnes… Kop kop kop selkään.
”Äiti?”
”Nukutaan kulta.”
”Äiti?”
”No mitä? Onko sulla pisuhätä?”
”Ei. Mutta mä kaivoin korvaa.”
”Kulta. Pliis. Nukutaan.”
”Ja sitten mä laitoin sen sormen suuhun.”
”Nukutaan.”
”Kaksi kertaa.”

Kello on jotain yhden ja neljän välillä. Veskihätä. Yritän hipihipihiljaa nousta sängystä. Seelalta se ei käy salaa:
”ÄITIIIII! ÄITIIIII!! MISSÄ ÄITI!?!?!?! ÄITI TÄNNE!!! MISSÄ ÄITI!?!?!?! ÄITIIIIIII!”

Yritän pyyhkiä maailmanennätysvauhtia.
”Äiti kävi vaan pisulla, äiti tuli tähän viereen, nukutaan nyt, tuu äidin kainaloon.”
”Äiti! Äiti! Äiti!”, perheen pienin painuu kohti unta syvällä äidin kainalossa, niiskuttaen.

Juuri, kun totean kaikkien ehkä nukkuvan, kuuluu pienen puhumaanoppineen iloinen ääni:
”An-NA, El-SA, An-NA, El-SA, An-NA, El-SA!”

”Nukutaan. Rakas. Nukutaan nyt.”

Hetken kaikki taas nukkuvat. Vaikea sanoa, kuluuko kaksi minuuttia vai kaksi tuntia, kunnes:
”HERÄSIN!”, ilmoittaa Silva iloisesti.
”Onko nyt ilta?”, Silva jatkaa.
”Ei, nyt on kohta aamu.”
”Miksi ulkona on noin pimeää?”
”Koska kello on vasta viisi.”
”Mulla on nälkä.”

Toiselta puolelta kuuluu terhakka viuh-viuh – sielläkin istutaan ja ilmoitetaan iloisesti:
”Äitii! Isii! Äitii! Isii!”

No niin. Sepä sitten siitä yöstä. SiitäKIN yöstä.

*******

Jet lagia kannattaa naistenlehtiohjeiden mukaan hoitaa oleilemalla päivisin mahdollisimman paljon auringossa. Siihen tarkoitukseen sopivasti tänään on vuoden lyhin päivä.

Kun aamulla lähdimme tyttöjen tanssitunnille, oli hyvin vaikea päätellä, näimmekö auringonnousun vai -laskun.

28
Like

You Might Also Like

  • Heispi
    22.12.2015 at 15:14

    Meillä noustiin eilen 5.00! Ja olin ihan tillintallin koko päivän. Yö kuitenkin nukuttiin, mitä nyt vähän tissiteltiin, ei tiedä miten usein tai harvoin. Mutta voi jos koko yö olis tota. Huh. Eiköhän se rytmi pian jo käänny. Ja aurinko <3

    • krista
      22.12.2015 at 17:29

      Joo aika tillintallin täälläkin – mutta onneksi tää väsymys tässä talossa ei ole mitään uutta :D Tänään oli kolmas 05-06:n aamu, mutta TÄYTYYHÄN tän muutamassa päivässä alkaa tasaantua. Sinne päin mentyä kesti muutaman päivän kans; tänne päin on selkeästi vaikeampaa, kun on muutenkin tällaista pimeää täällä…

      Että kyllä sitä tässä vaiheessa aina ajattelee, että mikä se matkan piristävä vaikutus nyt olikaan :D :D :D Mutta on se sitten oikeasti pidemmän päälle; on tankattu D-vitamiinivarastot. Ja ihanat muistot ja kokemukset <3

    • Kieppis
      23.12.2015 at 10:38

      Hahaa! Luin ensin että ”ihan tinttailin koko päivän” :D

  • Mie vaan
    22.12.2015 at 20:15

    Meidän kokemuksen mukaan auttaa kun antaa lasten mennä nukkumaan jo kuuden jälkeen. Jos menevät yliväsyneiksi niin yöt on just tuollaista heräilyä. Pikkuhiljaa ne unet palautuu normaaleiksi.

    • krista
      23.12.2015 at 06:56

      Tällä kokemuksella oon kyllä samaa mieltä! Jos se kilpailu ois vielä voimassa, voisin laittaan, että #kantapäänkautta :D :D :D Ajattelin muka järjellä, että kun nukkumaanmenoa yrittää vähä vähältä lykätä, niin kyllä ne aamutkin pitenevät. EIVÄT MUUTEN PITENE. Tai no miten sen nyt ottaa – tänään Silva kuitenkin heräsi VASTA 5.15 :D

  • Miitu
    22.12.2015 at 20:37

    Jaa-a. On tainnu Frozen rantautua teillekin. Näin sivukommenttina. Meillä on ollu yöt täyttä hulinaa ihan ilman reissuväsyäki. Flunssaheräilyä tai vaihtoehtoisesti esim. kauppaleikkejä keskellä yötä. Oon todennu, että jos se mukula heräilee paljon yöllä, niin sitten on parempi nousta kunnolla ja antaa leikkiä tunnin+. Muuten koko yö on ihan tuskaa ja seuraavana päivänä vastustetaan urakalla kaikkia nukkumaanmenotilanteita.

    Voimia. Eikö se tästä taas. Huomenna on pidempi päivä.

    • krista
      23.12.2015 at 06:59

      Se tarttui Silvan päiväkodista kuin… …kaikki ne flussat, jotka tarttui myös :D

      Frozenin tarina on vielä tässä talossa aivan liian jännä, mutta noihin hahmoihin tytöt ovat täysrakastuneet. Mä ostin Silvalle (kun se lumoutuneena niitä tuijotti) reissusta sellaisilta markkinoilta feikki-Elsa ja Anna -nuket ja niillä on leikitty ahkerasti siitä asti. Ja vaikka se tarina onkin jännä, niin on ne hahmot tietty aika ihania tällaisinaan, tarinasta irrotettuinakin: Elsa-isosisko (jolla meidän isosisko leikkii) ja Anna-pikkusisko (jolla meidän pikkusisko leikkii) <3

  • Sude
    22.12.2015 at 21:39

    Tiedän kuulostavani hihhulilta mutta myös täysikuun aika saattaa vaikuttaa.
    Meidän lapset on molemmat nukkuneet tosi huonosti aina viitisen yötä ennen täysikuuta. Joka kuukausi, ja kumpikin, ihan vauvasta asti. Ja kumpikin ovat muuten olleet harvinaisen hyviä yönukkujia (päiväunista ei voi sanoa samaa :D), näitä kuuhulluus-jaksoja lukuunottamatta.
    Niin että jos teillä olisi jotain samaa virettä, voi olla että yöt helpottaa vasta täydenkuun jälkeen!

    • krista
      23.12.2015 at 07:04

      Mä olin samanlainen ”hihhuli” ennen lapsia! Tai siis edelleen väitän lujasti, että täysikuu vaikutti mun nukkumiseen: joskus tuli aina sellainen yö, jolloin pyörin-pyörin-pyörin vaan levottomana, ja kun aamulla katsoin kalenterista, niin eiköhän se ollut täysikuu. Tai itse asiassa ei se täysikuuyö vaan sitäedellinen yö; se oli mulle se, mikä oli huonouninen! JA etten psyykkaisi itseäni unettomuuteen, aina tarkoituksella olin etukäteen katsomatta kalenteria niin, että olisin etukäteen tiennyt, että ”se yö” on tulossa. Mutta aamulla se aina selvisi kalenteria katsomatta.

      Aa ja pakko sanoa, että kerran Kalliossa asuessani tällaisena yöpyörimisyönä nousin ja katsoin ikkunasta ulos. Vastapäisessä talossa (noin kolmen aikaan yöllä) melkein puolissa ikkunoista oli valo! Ihan huikea havainto: tajusi, että muuallakin valvotaan.

      Lasten tulon jälkeen en ole tällaista huomannut – mutta oon ihan varma, että se johtuu vaan siitä, että nukun aina niin huonosti :D :D Tai siis siitä, että omaan nukkumiseen ei vaikuta enää vain omat pyörimiset vaan ennen kaikkea lasten yöhärdellit; herääminen siis ”ulkosyntyistä”.

      Mutta siis pidemmän selityksen kautta piti sanoa, että hyvinkin voin uskoa, että tuossa on perää! Toivottavasti pian siis helpottaa!

  • lilah
    23.12.2015 at 00:32

    Meillä tuo meno kestää aina ihan sen saman mitä matkakin, eli pari viikkoa. Siinä hiljalleen sitten tasaantuu ja kun väsymystä alkaa riittävästi kertyä, yön yhtäjaksoiset unipätkät pidentyy. Mennessä ollaan 1-2 vuorokaudessa oikeassa rytmissä mutta kotiinpäin on tuskaisaa kerta toisensa jälkeen. Eikä asiaa yhtään helpota se, että täällä tosiaan on pimeää vuorokaudet läpensä. Ei olla koskaan Jenkkeihin matkustettu, mutta ei tee mieli kokeillakaan, jos koko loma menee väärässä rytmissä siihen suuntaan.

    • krista
      23.12.2015 at 07:05

      Auts, pari viikkoa :D :D :D Mä oon tässä yrittänyt muistella meidän viime-Thaimaasta paluuta, ja silloin oltiin jo joulunaikaan normaaliaikataulussa – eli palautuminen kesti maksimissaan jonkun 4 yötä. Ja nyt jo 4 yötä takana ja ollaan ihan nollapisteessä vielä, graah… Tähän suuntaan on tosiaan pahempi, meillä ihan sama kokemus!

  • Giassilina
    23.12.2015 at 08:17

    Mulla ei ole lapsia, mutta tuli jotenkin mieleen reissu kaverin kanssa Koreaan. Itse olen matkustanut paljon ja tiedän suunnilleen miten itse vältän pahimman jetlagin. Mutta kaverini ei ollut Europpan ulkopuolella koskaan vielä käynyt. Joten koko sen 10 päivän matkan kaverini heräsi klo 1 yöllä, valvoi neljään ja sitten taas nukuttiin hetki. Aamulla hän sanoi, että hyvä sun siinä on olla kun ei ole jetlagia ja saat nukuttua. AI MINÄKÖ NUKUTTUA? Minä kuuntelin joka yö sitä saakelin vanhan tietokonenäppäimistön naputusta kolme tuntia kun kaveri käytti hereilläoloaikansa chättäillen Suomeen, jossa oli vasta alkuilta. Onneksi aika kultaa muistot ja kaverikin palautui normaaliksi aika pian kotiin palattuamme (asuttiin vieläpä kämppiksinä). Reissussa hänellä oli myös vaikeuksia paikallisen hygieniatason, ruoanlaadun, vessojensiisteyden ja aika monen muunkin asian kanssa. Ja kotona sitten totesi, että seuraavaksi lähdetään Afrikkaan! Joo ei, ei, ei ei ei, ei olla menty :D