Munii munasen

”Perhonen 
munii munasen.
Munasta kuoriutuu
toukanpoikanen.
Toukka koteloituu
kotelosta kuoriutuu
perhonen.”
– Fröbelin palikat –

Tämä iloinen perhetapahtuma tuli nyt sitten todistettua. Meidän keittiössä.

Ennen sunnuntai-iltapäivää 4.9.2016 klo 17.15 en edes tiennyt, että on olemassa sellainen öttiäinen kuin jauhokoisa. Tämä hetki jääköön muistoihimme: olin juuri puhumassa äitini kanssa puhelimessa kirjastossa. Lojuin rauhassa futonilla, kun Joel tuli paikalle tyrmistyneen näköisenä.

Oli avannut myslipussin.

Joel tunnisti öttiäisen heti: sillä on kuulemma ollut niitä joskus ajat-ajat sitten Kalliossa. Minun piti googlata ennen kuin uskoin – itsekin olin nähnyt keittiössä vilauksia pienistä mustanharmaista perhosista, mutta olin kuvitellut niitä ihan harmittomiksi kesän yökkösiksi. Keittiön ikkunakin kun on jatkuvasti auki.

Mutta jauhokoisoja ne sitten olivat, ei epäilystäkään. Vieraslaji, joka on kuulemma leipomoiden ja mylläreiden riesa. Nyt myös meidän. Tulleet siis joidenkin jauhojen mukana ja päättäneet jatkaa sukua meidän keittiössä.

Yöks.

Avonainen mysli paikallistui siis paheiden pesäksi, mutta veikkaanpa, että öttiäinen on pullautellut muniaan muuallekin. Niinpä… huokaus… kaikki potentiaalisesti munitut kuivakamat (jotka eivät olleet tiiviissä alkuperäispakkauksissaan tai muissa kannellisissa rasioissa) roskiin. Kolme roskasäkillistä.

Joel tässä yrittää näyttä surulliselta, mutta sillä selvästi naurattaa.

jauhokoisa jauhot roskiin

Umpinaisissa purkeissa olleet kamat käytiin vain läpi ja säästettiin. Aika moni juttu meillä kannellisissa rasioissa oli alunperin ollutkin (mm. riisi, kaakao), mutta kun täällä ei ole tätä ennen minkäänlaisia keittiöttiäisiä ollut, olimme alkaneet lipsua…

No nyt se sitten kostautui.

kuivakaapin tavaroita

Useissa netin jauhokoisan torjuntaohjeissa sanotaan, että saastuneiden aineiden hävitys, kaappien siivous ja myrkytys.

Joel olisi jo lähtenyt myrkkykauppaan ja minäkin saattaisin mihin tahansa muuhun huoneeseen (no paitsi ehkä makuuhuoneeseen) myrkkytropit tarvittaessa suhauttaakin, mutta keittiöön suihkutettavat tuholaismyrkyt tuntuvat vaan itsestäni niii-iiiin pahalta.

Niinpä mun toiveestani siivottiin vaan tosi hyvin, ostetaan lisää tiiviskannellisia astioita ja tarkkaillaan tilannetta.

Mitä luulette – riittääkö?

keittiön kaapit siivous

Jos jotain positiivista tästä, niin tulipa sitten siivottua kuiva-ainekaapit ja käytyä läpi myös päiväysvanhat takarivin tuotteet.

Mitään arkeologisia löytöjä sieltä ei tällä kertaa tullutkaan, koska aikoinaan muutossa kaikki päiväykset katsottiin läpi ja poistettiin vanhat – ja tietysti senkin jälkeen hyllyjä on silloin tällöin käyty läpi. Mutta muutama 2014 vanhentunut vuosikertatee ja maissinaksu siellä kyllä lojui.

Nyt on sit kuiva-ainekaapissa tilaa.

Aamulla vielä keittiön katossa uinui yksi perhonen. Imuroin sen. Graah, joutuukohan tässä myrkytyshommiin?

28

You Might Also Like

  • Leena
    5.9.2016 at 12:09

    Meillä oli joskus muinoin näitä. Niitä toukkia löytyi pitkään vielä aivan uskomattomista paikoista. Kaikki kuiva-aineet hävitettiin, mutta se ei riittänyt. Ne pesiytyi aina uusiin. Lopulta piti säilyttää kaikkia kuiva-aineita pakkasessa, kunnes uskottiin että viimeisetkin toukat oli kuollut. Lopulta kun muutin asunnosta kuolleita toukkia löytyi esim taulujen takaa…

    • krista
      5.9.2016 at 12:13

      Iyyyyh! Ja ne oli varmasti just jauhokoisaa? Luin noista erilaisilta ötökkäsivuilta, että jauhokoisa luultavasti pysyisi jauhomeiningeissä, mutta keittiökoisan osalta sanottiin, että saattaa just valita kaapin tai raon taulussa koteloitumiseen. Oliko se ruskeasävyinen vai mustasävyinen öttiäinen? Nää ”meidän” on ihan mustia.

      • krista
        5.9.2016 at 12:22

        Nyt alkoi jännittää, onko tästä joku megaoperaatio tulossa, äääääk!

        • Leena
          5.9.2016 at 12:53

          Mä en kyllä muista väriä. Siitä on yli 10 v aikaa. Mutta kyllä mä sillon googlettelin aika ahkerasti ja jauhokoisaan päädyin. Mut ne toukat tosiaan vaelteli pitkiä matkoja mm kattoa pitkin. Että en nyt sitten tiedä olisko ollut niitä keittiökoisia. Me päädyttiin sit myrkyttämään kun tuntu että niistä ei muuten pääse eroon. Ne meni koteloitumaan kattolistojen väliin ja kaikkialle mahdollisiin paikkoihin. Se oli kyllä kammottavaa, vieläkin puistattaa kun ajattelee.

          • krista
            5.9.2016 at 13:00

            Kiitos, täytyypä olla tosi tarkkana! Tuo jauhokoisan toukka on näköjään netin mukaan 20 mm pitkä, täytyy katsella silmä kovana, ettei bongaa niitä mistään… Nyt me nähtiin vain noita perhosena olevia, mutta eipä lähdetty sitä mysliä kyllä kaivelemaankaan :D Mutta täytyyhän niitä toukkiakin olla ollut jossain, kun kerran perhosiakin on…

            Yhhh puistatus täältäkin! Jos ei muuta niin koko kämpän myrkytys ja itse muutamaksi päiväksi ”myrkytyslomalle” – sarjassamme hyviä tekosyitä ottaa lomaa :D

        • Leena
          5.9.2016 at 13:01

          Piti oikein verestää muistoja, kun ei tuo keittiökoisa kuulostanut yhtään tutulta. Mut google kertoi sen toiseksi nimeksi intianjauhokoisan. En muistanut kun nyt vasta sen nimen nähtyäni, että se se pirulainen oli. Eli jospa te pääsisitte vähän vähemmällä!

          • krista
            5.9.2016 at 13:04

            Joo kyllä, keittökoisa eli intianjauhokoisa – ja sit eri on tää jauhokoisa. HUH kiitos kun googlasit ja kaivoit muistoja, nyt en (vielä) friikkaa tauluntaustoja :D Paitsi ihan vähän vilkuilen :D :D :D

  • Heispi
    5.9.2016 at 12:33

    Voi kääk!
    Mä ehkä myrkyttäisin. Meillä oli vanhassa kämpässä joskus jauhomatoja ja silloin pestiin kaapit ja muut jollain biohajoavalla suht vähämyrkyllisellä tökötillä. Ei tullut uudelleen.
    Tsemppiä!

    • krista
      5.9.2016 at 12:43

      Mulla oli kans aikoinaan Eerikinkadulla (joskus 2000-luvun alussa siis) jauhokuoriaisia, mutta hitsi en millään muista, myrkytinkö silloin vai en… Täytyypä selvittää eri myrkkyvaihtoehtoja, JOS se myrkyttäminen tulee välttämättömäksi. Nyt vaan jotenkin tuntuu, että jos ”munimapaikat” on poissa ja aikuiset napataan aina nähdessä pois, ja jatkossa munimapaikat on niin tiukasti piilossa, että niihin ei pääse… …niin luulisi, että kyllähän ne siitä häviäis? Jossain oli, että myrkyt tehoaa niihin lentäviin vaan.

      Iyyyyyh, iyyyyh, iyyyyh! Myrkyn laittaminen ruokakaappiin tuntuu vaan niin kamalalta. Täytyy nyt tarkkailla muutama hetki tilannetta. Mutta jos on pakko, niin sit on pakko :( Täytyy vähän selvittää noita myrkkyjä, jos löytyisi just tuollainen ei-niin-paha biohajoava, joka näihin tepsisi.

  • piupali
    5.9.2016 at 12:36

    Yöks! Meillä oli kerran jotain muita öttiäisiä, löytyi kun palattiin pitkältä reissulta. Kaikki kuivakaapin sisältö roskiin. Mun mies jopa huvikseen tiedusteli korvaako kotivakuutus tällaista (yllättävän kalliiksi tuli kerralla ostaa KAIKKI uusiksi!), mutta ei ainakaan meillä korvannut. :) Toki monilla omavastuukin on jo melko suuri.

    • krista
      5.9.2016 at 12:47

      Hahaa, eipä tullut edes tuo kotivakuutus mieleen! Ois ehkä pitänyt kuvata ne roskiinheitetyt :) Mutta tuskin korvaa. Myrkytittekö te?

    • Anna
      5.9.2016 at 16:59

      Ainakin kun lueskelin sitä facebookissa hirveästi kiertänyttä lutikkajuttua (mallia Sato), monessa kommentissa siellä mainittiin, ettei oikeastaan mikään kotivakuutus korvaa hyönteistuhoja… Tiedä sitten kuinka paljon on luottaminen facebookin kommenttilaatikkoon, mutta on ainakin mahdollista :D

      • krista
        5.9.2016 at 22:22

        Joo mä veikkaan kans, että siinä on joku luonnontuhopykälä :D Toisaalta muuten korvattiin, kun kellarissa olleet vaatteet homehtuivat mun Punavuoren-kodissa! Luonnontuhoa sekin!

  • Mi
    5.9.2016 at 12:51

    Älkää myrkyttäkö. Se ei ole välttämätöntä, tarkka siivous ja saastuneiden tuotteiden hävittäminen riittää. Ja jos silti epäilyttää voi ostaa jauhokoisalle tarkoitettuja feremoniansoja (joku nettikauppa varmasti myy), ja näin voi ihan luonnonmukaisesti hoitaa sen ”myrkyttämisenkin”.

    • Mi
      5.9.2016 at 12:58

      http://www.taystuho.fi/tuotteet.html?id=4/82 esim. tällainen.

      • krista
        5.9.2016 at 13:05

        KIITOS! Eikä ole kalliskaan… Kiitos!

    • krista
      5.9.2016 at 13:02

      Tällä me nyt yritetään ensi alkuun mennä! Tosiaan mikään muu myrkytys ei tuntuisi näin pahalta, mutta jotenkin keittiöön myrkyn iskeminen tuntuu ihan-ihan viimeiseltä oljenkorjelta vasta. Täytyy googlailal myös noita feromoniansoja, kiitos vinkistä!

  • Laineilla
    5.9.2016 at 12:54

    Olen aina ollut melko ötökkäkammoinen ja olen edelleen, mutta täytyy kyllä sanoa, että sen jälkeen kun on kokenut torakat niin aika monet öttiäiset tuntuu pieneltä jutulta… Aikoinaan kun asuin opiskelija-asunnossa, niin nuo mukavat öttiäiset tulivat tuuletuskanavasta ja jättivät kyllä sellaiset traumat, että edelleen vielä neljä vuotta myöhemmin katselen välillä lattian pintoja silleen, menikö tuolla joku. Positiivisena juttuna tuossa oli se, että jotkut muurahaiset ja vastaavat eivät tunnu enää ihan niin kauheilta.

    Ikävä juttu siis kyllä tuo teidän, mutta toisiko se yhtään lohtua, jos miettii vielä pahempaa skenaariota? :D

    • krista
      5.9.2016 at 13:11

      Eikä, torakoita ihan täällä Suomessa siis? IYYYYYYH! (montakohan kertaa mä tulen sanomaan ”iyyyyh” tässä keskustelussa :D )

      Mutta joo nää jauhokoisat on INHOTTAVIA ennen kaikkea siitä ajatuksesta, että joku munii meidän RUOKAAN. Mutta yritän nyt ajatella sitä, että ne on kuitenkin periaatteessa ns. vaarattomia. Näin sanotaan netissä: ”Asunnoissa niistä on harmia tuotteissa esiintyvien toukkien lisäksi vain sen takia, että niitä saatetaan luulla vaatekoiksi. Merkittävää hygieenistä haittaa perhostuholaisista ei ole. Aikuiset perhoset voidaan torjua aerosoleilla ja saastuneet tuotteet hävitetään.” (http://www.hyonteismaailma.fi/hyonteiset/koisaperhoset/)

      • Ebe
        5.9.2016 at 16:27

        Meidän vanhassa talossa oli kans aikonaan torakoita. Kun meni pesuhuoneeseen ja sytytti valot niin rapina vaan kuulu ja vilaus kävi kun painattivat nurkkiin piiloon :D

        • krista
          5.9.2016 at 22:27

          Iyyyyyyyyyh! :D Mä meinaan sanoa, että torakoissa menis mun toleranssiraja – mutta sitten totuus on se, että jos jotain sellaisia joskus olisi, niin siitähän vaan pitäis selvitä, ei muuta voi… Torakoita mulla on ollut tietysti reissumajoissa (ja sielläkin ne on ollut ällöjä), mutta kotona… …iyyyyyyh! :D

          • Ebe
            6.9.2016 at 01:00

            Sepä se, eipä siinä paljon muu auta. Määki kyllä oisin polttamassa taloa jokaisen hämähäkkihavainnon jälkeen :’D

  • Teresa
    5.9.2016 at 12:54

    Meillä oli kerran noita, inhottavia otuksia! Me kans heivattiin pois kaikki kuiva-aineet, jotka ei ollu tiiviissä paketeissa ja pestiin keittiön kaapit. Vielä hetken aikaa silti jostain ilmestyi yksittäisiä lentäviä ötököitä, jotka liiskattiin aina heti. Ja toki pidettiin huolta, ettei kaappiin mennyt mitään, missä olisivat voineet pesiä. Aika pian ne sitten katosivat! Ja tästä episodista on aikaa jo puolitoista vuotta, eivätkä ole takaisin tulleet :)

    • krista
      5.9.2016 at 13:12

      Jesh, kiitos tästä! Tällä tekniikalla mekin nyt ensialkuun yritetään mennä. Pitää hankkia lisää niitä tiivitä kannellisia astioita!

    • krista
      5.9.2016 at 13:54

      Kyselin vielä Joelilta sen edelliskerran kokemuksia (siis kymmenisen vuotta sitten) ja niillä oli kans lähtenyt yhdellä kerralla – paitsi että olivat myös myrkyttäneet siinä samalla.

  • pähkinäpau
    5.9.2016 at 13:17

    Meillä on ollut noita parissakin kämpässä. Aivan sietämätön riesa. Tarttuvat sinne kaappien taakse, rakenteisiin ja saumoihin, jos sinne on vähänkin huiskahtanut jotain jauhoa. Vinkkinä, että kannelliset purkit ja rasiat ei riitä – pitää olla nimeomaan ilmatiiviitä. Mekin silloin vuosia sitten luultiin, että pelkät kannet riittäisi, mutta e-heeei…… Kaikki mahdolliset kuivajutut ilmatiiviisiin purkkeihin ja pahvipakkaukset heti pois. Ja heti jos näkee lentäväisen, se on varma merkki että jossain muhii isommatkin porukat toukkia ym. Eli taas kaikki kaapeista ulos ja tarkistukset & putsaukset. Kyllä ne siitä vähenee, mutta kokonaan eroon pääseminen on pitkällinen projekti. Tsemppiä!

    • krista
      5.9.2016 at 13:30

      Ja taas: IYYYYYYYYYH! Iyyyyh, iyyyyyh, iyyyyyh, iyyyyyh, iyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyh!

      Uhh selvästi jotkut on päässeet vähän vähemmällä ja jotkut sit taas ei… Äääk. Miten hemmetissä ne madot sieltä kannellisista sit ulos luikertelee, ei voi tajuta, mutta IYYYYYH. Tietty jos jauhoa tosiaan ropisee jonnekin hyllylle, niin siitäpä sitä sitten. Iyyyyh, iyyyyh, iyyyyh! Ällöä.

      • pähkinäpau
        5.9.2016 at 13:43

        No siis joo, aivan hanurista koko ötökät. Ja hirvee duuni, olisi sitä parempaakin tekemistä. Siksi kantsii olla alusta asti tosi tarkkana, etteivät pääse leviämään.

        • krista
          5.9.2016 at 13:52

          Hitsi toivottavasti me tehtiin tää bongaus ajoissa! Tosiaan myslistä vain löytyi, ja ei tullut siivotessakaan havaintoja madoista – mutta tietysti niitä täytyy jossain olla, kun kerran oli perhosiakin. Iyyyyh!

  • Maukka
    5.9.2016 at 13:45

    jauhokoisa-ongelmasta kärsineenä voin antaa ainoan satavarman ohjeen: polta koko talo.

    • krista
      5.9.2016 at 13:49

      Apua :D :D :D

  • Ninneri
    5.9.2016 at 14:11

    Yäks mulla alko kutittaan päätä, niskaa ja selkää ku luin tän :D :D :D Sama juttu aina kun lukee jotain ötiäisjuttuja tai jos joku kertoo tarinaa ötököistä. HRRRRRRRRR!

    Pitäsköhän mun pyytää poikakaveri käymään läpi meidän kuiva-ainekaapit kun se on vapaalla ja kotosalla.. ihan vaan varmuuden vuoks :D

    • krista
      5.9.2016 at 14:14

      No hei ainakin tulisi käytyä läpi!!! Noi on aina niitä ”pitäis, pitäis” -juttuja :) Tulisipa ainakin toimeenpanosykäys, suosittelen!

    • Sisi
      5.9.2016 at 14:41

      Oijoi, mulla sama juttu, tunnen nyt niskassani ja selässäni öttiäisten menon! En muista ennen kokeneeni tällaista, mutta tää kommenttikeskustelu ilmeisesti onnistui laukaisemaan jonkun refleksin. :D Kuulostaa kyllä inhottavalta ongelmalta, johon itsessään mulla ei ole antaa mitään apuja tai kokemuksia. Mutta (tämä nyt ei tosin ole kyllä yhtään sama asia) sellaisesta yäk-puistatuspaniikkireaktiosta esim. hirvikärpästen hyökätessä tai massiivisen kirvalauman tarttuessa kaislikosta vaatteisiin olen yrittänyt selvitä ajattelemalla, että ne ovat kuitenkin vain eläimiä, täällä ne vaan yrittävät elellä niin kuin mekin, ei siinä ole mitään ällöä. (Eipä!) Kun siis mulla olisi sellainen henkilökohtainen tavoite, että pystyisin suhtautumaan esimerkiksi just hyönteisiin jotenkin rationaalisemmin ja olemaan friikkaamatta, kun luonto päättää lähestyä vähän reippaammalla volyymilla. :)

      • krista
        5.9.2016 at 22:34

        Mulla tulee sama silloin, kun kuulen, että jollain-ja-jollain on jossain-ja-jossain ollut täitä. Heti alkaa kutittaa omaa päätä :D Kop kop puuta meille ei ole vielä näitä mitään epidemioita tarttunut, saas nähdä miten sitten friikkauttaa :D Kihomadot sun muut, IYYYYH! :D Mutta joo, selvittävä niistä vaan on…

  • Jenskis
    5.9.2016 at 15:16

    Mulla oli jauhokoisia edellisessä kämpässä. Asuin kanssa puutalossa ja mietin, että ne yksittäiset lentävät perhoset oli vaan tulleet ikkunasta. Sit vähän pidempi reissu kotoa ja mun keittiön katto oli täynnä toukkia kun palasin! En ees muista soitinko isännöitsijälle vai huoltofirmaan, mutta ne maksoi sen myrkytyksen. Mä kyllä neuroottisesti hävitin tyyliin kaiken ruoan keittiön kaapeista oli purkeissa tai ei. Sen myrkytyksen jälkeen en nähnyt enää yhtäkään toukkaa, joten se kyllä tehosi ja täytyy sanoa, että ei ees tullut mieleen siinä vaiheessa kammota sitä myrkkyä! Mä asuin vielä yksiössä ja pelkäsin koska ne löytää tiensä mun sängyn luo… Niin ja olivat ruisjauhopussista lähtöisin mun luona. Toivottavasti pääsette niistä eroon ja täältä kyllä ääni tuholaistorjujille. Niiden kanssa voi varmaan keskustella mitä aineita käytetään?

    • krista
      5.9.2016 at 15:30

      Huijuijui, aika karsea paluu! Joo mäkin tuollaisen näyn edessä (toukkia kaikkialla) varmaan ottaisin myrkyt kehiin – voisihan sitä lähteä kotoaan hetkeksi myrkkyjä pakoon. Täytyy nyt vaan toivoa, että meidän tapauksessa oltais huomattu tuholaiset sen verran alkuvaiheessa, että selvitään vähemmällä! Jaiks.

  • nimetön
    5.9.2016 at 17:31

    Meidän äidillä oli noita, kamala riesa oli mutta muistelen että lopulta ne saatiin hävitettyä ilman myrkytyksiä.

    Omassa kodissa taas räjähti turkiskuoriaisongelma käsiin kesällä, niitä tepasteli jo ihan säännöllisesti lattioilla ja joka viikko sai heittää käyttövaatteita roskiin. Sit yksi päivä kun taas nostin jonkun lempparipaidan reikäisenä kaapista nousi hirvee ketutus ja taistelutarmo. Kaikki, ihan jokainen tekstiili sullottiin jätesäkkeihin ja pestiin, suurin osa suoraan 90 asteessa, meni monta viikkoa kun pesukone ja kuivuri pyöri joka päivä. Villat ja keinokuidut vietiin säkeissä mökille ja pidettiin kuumassa saunassa monta tuntia. Lisäksi taloyhtiön kaksi megamyrkytystä.

    Nyt ei oo näkynyt uusia reikiä vaatteissa. Ostan paljon käytettyä edelleen mutta kaikki lentää heti 90 asteeseen pesuun. Tuli samalla todettua et yllättävän moni tekstiili kestää ton lämpötilan menemättä pilalle :)

    Mutta tsemppiä taistoon!

    • krista
      5.9.2016 at 22:40

      Mulla tipahti kerran kirppariostoksista just turkiskuoriainen lattialle ja meinasin saada hepulin – laitoin kaiken ostetun saman tien pakastimeen ja sieltä pesuun, oisinkohan vielä saunottanutkin, en tarkalleen muista :D Oon kans ymmärtänyt, että noista kuoriaisista on tosi vaikea päästä eroon, hrr.. Onneksi ei tullut sit mitään eikä niitä ole näkynyt sen jälkeen. Kirppisostot nykyään silloin tällöin pakastan (etenkin jos on villaa), mutta pitäis ehkä pakastaa ihan systemaattisesti joka kerran, niin ei tulisi ikäviä ylläreitä.

  • a
    5.9.2016 at 17:56

    Tuholaisötökät on niin ällöjä. Kaikenlaista on koettuna (mm. opiskelija-asuntovuosina) ja sen jälkeen pääosa kuivatarvikkeista on ollut ilmatiiviissä astioissa. Mutta ärsyttävintä oli yhtenä hellekesänä (jauhoista) kotiin pesiytyneet jauhopunkit. Oltiin just oltu kotoa matkoilla joku pari viikkoa ja sit piti alkaa putsaushommiin. Jauhopunkit on sellaisia törkeän pieniä tyyppejä, lähinnä niinkuin liikkuvia pieniä jauhonmuruja ja hitto niitä löytyi joka kaapista keittiöstä. Niistä selvittiin pesemällä kaapit päivittäin piiiitkään (ja ostamalla Ikeasta miljoona säilytysrasiaa ja purkkia lisää). No, saatiinpahan keittiön kuiva-ainesäiytys kuosiin ja kaapit kiilsi, jos jotain hyvää asiasta etsii.

    • krista
      5.9.2016 at 22:45

      Tää jauhopunkkiöttiäinen on mulle kans uusi juttu, näissä kommenteissa eka kertaa luen. Kaikenlaisia tuholaisia sitä onkin!

      Mulla oli muuten ensimmäisessä opiskelija-asuntolasolussani patjan päällä englanniksi kirjoitettu lappu (vaihto-oppilas), jossa kerrottiin edellisen asukkaan pitkä ihosairauskertomus… Ja sanottiin, että ei kannata nukkua tällä patjalla, lääkäri epäilee sitä syyksi. Heitin patjan parvekkeelle, mutta sängyn pidin, kun muitakaan vaihtoehtoja ei ollut. Näin jälkikäteen oon ajatellut, että se on varmaan ollut syyhypunkki…

  • Salvia
    5.9.2016 at 18:42

    Hehee, pakko linkata tämä: https://www.youtube.com/watch?v=7zcRsWxoYEE
    Alkoi heti soida päässä!

    Tsemppiä puhdistukseen, mulle tuli tästä ihan sellanen olo etten enää ikinä käytä jauhoja tai mitään kuiva-ainetta mihinkään, en edes halua just nyt katsoa tonne meidän kaappiin :D

    • krista
      5.9.2016 at 22:47

      Hahahahahaa, en ollut kuullut tuollaista :D :D :D Nyt soi päässä mullakin! :D

  • rinkeli
    5.9.2016 at 21:09

    hhhrrrrr.. Meillä just muutama viikko sitten löytyi tiskipöydällä olleesta mukista ötökkä ja pari toukkaa. Ihmettelin että mitä ihmettä ne on, sitten välähti, kuiva-ainekaappi on siinä yläpuolella. Vilkaisin sisään ja siellähän niitä möyri lisää muutamia! :S Niin kuvottavaaaaa, meillä tosin kyseessä oli riisihärö. Enemmän siitä luettuani mietin, että jos ne on ihan yleinen ongelma myllyissä/leipomoissa tms, niin kuinka paljon niitä tulee vahingossa syötyä esim leivän mukana. *kylmätväreet*
    Meillä siis myös tyhjennettiin koko kuiva-ainekaappi. Luulen, että me saatiin ne ensimmäiset kiinni, koska sen putsauksen jälkeen niitä ei ole näkynyt enää. Ei myrkytetty.

    • krista
      5.9.2016 at 22:50

      Yök! Mutta onneksi selvisitte noi vähällä; varmaan tosiaan huomasitte heti alkuunsa. Toivottavasti meillä kävi yhtä hyvä tsägä!

      Mä mietin kans tota, että jos tuo on yleinen myllyjen riesa… Kyllä niitä siis varmaan rouskuttelee oikeasti vaan menemään. Koska tuon meidän yhdyskunnan munatkin on käsittääkseni tulleet jossain jauhoissa. Ehkä siellä myslissä? Eli siellähän ne vaan söisi, jos eivät olisi ehtineet ötököiksi asti lähteä elämään… YHH. Ehkä ei vaan pidä ajatella asiaa :D

  • HanSu
    5.9.2016 at 21:47

    Yöööh…. Siis montaako lajia näitä keittiö-ötököitä on??? Yöhhh. Ihme että hengissä selvinny näinkin pitkään eikä oo toukat ja kuoriaiset jo syöny:D

    • krista
      5.9.2016 at 22:55

      Sama kävi mielessä :D :D :D Ihan uudet ötökkäulottuvuudet auenneeet, ens yönä kyllä kutittaa joka paikkaa :D

  • Laurakaisa
    5.9.2016 at 22:28

    Meillä oli kerran töissä löytynyt kahvihuoneen kaapista riisihäröjä. Kaikki olivat kauhuissaan, paitsi minä, koska olin juuri edellisenä päivänä mennyt töistä kotiin ja löytänyt keittiön pöydältä hirven pään, josta puoliso oli aikeissa keittää turpasylttyä.

    Siinä ei enää joku pieni keittiöhyönteinen tuntunut nimittäin missään.

    • krista
      5.9.2016 at 22:56

      Totaalirepeäminen tuolel turpasyltylle :D :D :D Mä menin kerran lapsena varastoon hakemaan jätskiä (meillä oli arkkupakastin siellä) ja siellä oli pakastimen päällä KOKONAINEN PORO. Siis kuollut. Vai oisko ollut hirvi. Joku sellainen kavioeläin. Voi traumat sentään.

      • Stiina
        5.9.2016 at 23:55

        …sorkkaeläin siis. 😬

        • krista
          6.9.2016 at 00:04

          Hahaa mulla oli eka mielessä sorkat mutta sit naureskelin itselleni ja KORJASIN ne mukamas kavioiksi :D :D :D

          • krista
            6.9.2016 at 00:05

            Mutta oon silti aika varma, ettei se ollut hevonen :D

      • Lilah
        6.9.2016 at 13:02

        Repesin. Poro tai hirvi, melkein sama. Jälkimmäinen painaa satoja kiloja, voi pakastinparkaa 😅

        • krista
          6.9.2016 at 13:40

          Se oli joko ihan hemmetin iso poro tai ihan hemmetin pieni hirvi :D :D :D

          (okei poro se sit taisi olla. tai ehkä poni, jos kavioeläimistä kerran puhutaan :D )

  • Nea
    5.9.2016 at 22:30

    Meiltä löyty just pari viikkoa sit riisihäröjä keittiöstä, yyh. Kunnon urakka siivota, heittää pois ja myrkyttää. Yhä edelleen niitä kuolleita tippuu kuiva-ainekaapista ja liesituulettimesta ym. koloista pöydille. Epätoivo iskee ja ällöttää ihan liikaa :((

    • krista
      5.9.2016 at 22:57

      Yöks, yöks, yöks! Tsemppiä taisteluun, kyllä me ne voitetaan, perhana! Teillä on kans jo kaikki aineet kannellisissa rasioissa?

  • Giassilina
    6.9.2016 at 08:06

    Mä en ikinä unohda kun muutama vuosi sitten kaveri palasi 2kk reissulta ja tavattiin sen luona piparinleivonnan merkeissä. Taikinan hän oli tehnyt jo edellisenä päivänä ja taikinan kaulimista varten hän kaivoi kaapista jauhopussin. Siinä juteltiin ja kuuntelin reissujuttuja kun huomasin kaverin hakevan lusikan ja kaivelevan sitä jauhopussia. Kysyin, että mitä se oikeen tekee. Kuulemma luuli nähneensä jonkun ötökän siellä pussissa, mutta luovutti ja laittoi pussi pöytään. Mä katoin silmät pyöreinä ja kysyin, että kai se tietää, että erittän suurella todennäköisyydellä me lopetetaan tää leipominen nyt ja i-h-a-n kaikki kuivaruoka lentää roskiin. Ei meinannut ymmärtää, mistä on kyse, mutta kun alettiin tyhjentää kaappeja niin totuus kävi nopeasti ilmi. Siinä ei säästynyt erityishetkiin sääsetyt hienot teet kuin mikään muukaan. Ja me myrkytettiin kyllä ne kaapit (tietysti keittiön ovi kiinni ja hyvä tuuletus) ja sieltä kaapin rakenteista tippui niitä ötököitä vielä varmaan neljännellä myrkytyskierroksella. Yh ja hyi! Keittiön toisella seinällä olleesta kaapista ei löytynyt mitään, vaikka varmuudeksi sekin tyhjennettiin, ja pitkän aikaa kaveri ei suostunut säilyttämään ruokiaan niissä toisissa kaapeissa.

    • krista
      6.9.2016 at 09:47

      ”Luuli nähneensä jonkun ötökän” >>> joo siinä hetkellä kantsii kyllä lopettaa leipomukset ja tehdä kaapitarkistus! Yih!

  • eepu
    6.9.2016 at 08:21

    Ja nyt vaan lainaamaan Eppu Nuotion kirja Papupiilokas, ötökkäriimejä lapsille. Sieltä löytyy jauhokoisat ja muut ”mukavat” kaverit. Varmasti iloisempaa otetta ötökkä sirkukseen 😁

    • krista
      6.9.2016 at 09:45

      Aaa mä näinkin tän jossain – oisko ollut Annantalolla – ja näytti ihan huippukirjalta! Olikin kokonaan unohtunut, täytyypä katsoa, jos jostain löytyisi :D

  • Puumis
    6.9.2016 at 13:11

    Mä olen niin infantiilisella tasolla just nyt, että vaan naureskelen tolle riisihärölle.

    Riisihärö: kun yrittää kaataa ylimääräisiä vesiä keitetystä riisistä viemäriin pelkän kattilankannen avulla.

  • I
    6.9.2016 at 15:44

    Meillä oli myös riisihäröongelma keväällä,enkä myöskään ollut kovin innoissani myrkyttämässä keittiön kaappeja,joten ostettiin Kärcherin höyripingviini. Sillä höyrytin kaiken mahdollisen keittiössä,kaikki raot ja aluset ja kaapit yms. Jouduin tehdä sen kaksi kertaa viikon sisällä,mutta sitten ne katosivat :) suosittelen tuollaista höyrypesuria,jos ei raaski omaa ostaa niin ehkä jollain tutulla on lainata,ja kyllä niitä vissiin voi jostain vuokratakin :)

  • Anni G
    6.9.2016 at 21:55

    Meillä nyt kolmas täysi siivous lopulta taisi hävittää koisat. Pesä löytyi mm, myös avaamattomasta kuivahedelmäpussista. Ne menee kaikkialle, siis ilmeisesti pakettien läpikin. Mulla on nyt jopa pikanuudelipussit purkeisa :)

  • 1 2