Kahdet bileet

Lauantaiaamuna Instagram-kuviin hashtagilla #iba2017 alkoi ilmestyä jo bileennostatustunnelmaa ja glitteriä. Puutalossa siinä vaiheessa näytti tältä:

Mikä ihmeen blogigaala? Meillä on lastenjuhlat!

Silvan ja Seelan Suomen-synttäreitä vietettiin siis meillä kotona 16 lapsen (jos oikein laskin) ja heidän vanhempiensa voimin. Talo täynnä iloisia prinsessoja, Kaja-koiria, leijonia ja lohikäärmeitä – taattu meininki hei!

Lastenjuhlien aattona kyselin vähän Facebookissani, että ”kääk tarvitsevatko 5-vuotiaat jo muutakin ohjelmaa kuin onginnan, pliis vastatkaa, että eivät tarvitse”. Heh eivät kuuulemma tarvitse – okei ministi johdatteleva kysymys, myönnettäköön.

Eli ongintaa oli (ylläripusseissa saippuakuplia, tarroja, magneetti, minimuovailuvaha ja rusinoita), ja lisäksi herkuteltiin ja tanssittiin. Bileet! Hauskinta tyttöjen mielestä tuntui olevan yläkertaan meno. Siellä ei ollut siis mitään erityistä tekemistä (eikä siivottu), mutta oli ilmeisesti oli hurjan kiehtovaa olla vaan toisessa kerroksessa.

Nooh, pääasia on tyytyväiset vieraat ja silleen. Ei tarvita ohjelmaa, kun on yläkerta, jossa voi olla.

Synttärikakku meillä oli taas jätskiversioinen; väkersimme siinä juhlien keskellä vauhdissa tällaisen luovan taideteoksen:

Silvan mielestä ”se ei näyttänyt yhtään linnalta”. Omasta mielestäni se oli mahtava. Haha. Mun mielipide näistä on se, joka tallennetaan muistoihin eteenpäin.

Bileiden lämpimänä ruokana syötiin hodareita, ja lisäksi tarjolla oli karjalanpiirakoita, keksejä ja kuivahedelmiä ja tuoreita hedelmiä (papaijaa, mangoa, verkkomelonia, piel de sapo -melinia ja viinirypäleitä) päivänvarjokoristeilla naposteltaviksi. Sekä ”tuuliherkkuja” (Seelan termi) eli valmistuulihattuja, joiden täytyy olla vaan puoli tuntia poissa pakkasesta ja ovat siitä vaan valmiita. Nam.

Megabileiden vaimennuttua ja juhlijoiden hyydyttyä päiväunille oli aika lauantaibileiden part two: äkkiä lakat kynsiin, meikit naamaan ja tukka ojennukseen sotkuun. Blogigaalaan (Inspiration Blog Awards) siis mars!

Pari tuntia myöhemmin:

Tuo ihanista ihanin mekko on nimeltään Monrepos ja se on minulla lainassa Marimekolta. Mekko on kyllä niin poskettoman kaunis (ja ihan ”munnäköinen”!), että yritän nyt kovasti keksiä, mitä muuta jatkokäyttöä sille keksisin niin, että voisin ostaa sellaisen itsellenikin :) Kesähäät, anyone?

Suht perinteiseen tapaan illan kamerasaldoni näytti enimmäkseen tältä:

Omalta osaltani tunnelma ei tällä kertaa ollut yhtä sumuinen kuin joskus (”join niin paljon kuin ehdin” -meininkiä esimerkiksi kahden vuoden takaa täällä), ehkäpä aiemmat lastenjuhlat ja orastava flunssantuntu tekivät osansa siihen. Loppuillasta menetin ääneni; ensin rohisin silleen seksikkäällä (haha) viskibassolla ja sen jälkeen enää pihisin. Sitten nappasinkin taksin kotiin. Jos nyt oikein ymmärsin, osa porukasta oli jatkanut karaokessa. Äänettömänä se olisi ollutkin mielenkiintoinen kokemus.

Mutta mm. näiden huipputyyppien seurassa viihdyin:

Ovatko tuttuja? Vasemmalta päin Eino (Tämän kylän homopoika), Emmi (Emmi Nuorgam), Laura (Missä olet, Laura) ja Päivi (Nakit ja mutsi). Kivoja tyyppejä ja hyviä bloggaajia kaikki!

Itse palkintojenjakopuoli oli ”omille tutuille” vähän hiljaista, haha. Me bloggaajathan ollaan ihan miniyleisöjen tyyppejä noihin tubettajiin verrattuna – monen tubettajan suosio on jotenkin niin huimaa, että ei sitä tavisbloggaaja voi kuin ihaillen ihmetellä :) Vähän hassua sinänsä, että ollaan samoissa kategorioissa, kun eihän me bloggaajat voida pärjätä millään. Mutta oma näkemykseni on, että siitä ei kannata välittää eikä itseään verrata muihin (tai tuijottaa lukijamääriä) – meistä jokainen tekee omaa juttuaan, ja se on tärkeintä!

Ja itselleni – niin kliseistä kuin tämä onkin – gaalahumua paljon tärkeämpää on se, kun silloin tällöin saa joltain viestin, että joku mun kirjoittama postaus on herättänyt ajatuksia tai jopa parantanut elämänlaatua tai auttanut vaikeassa tilanteessa. Se on ihan huikeaa. Jos pystyy yhdellekin ihmiselle antamaan jotain tuollaista, niin se on kyllä sellaisen henkisen gaalapalkintopystin arvoinen joka kerran.

Kuva: Henri Ilanen

No mutta hei kummat bileet olivat sitten paremmat?

Aikuistengaaloissa on tietysti kiva bilettää (ja maistella drinkkejä), mutta kun kameralle tallentuneita kuvia katseli, kyllä se vuorokauden levein ja aidoin hymy löytyi kuitenkin minulta täältä:

Omimmassa elementissäni sit kuitenkin näin: ilman meikkiä ja paljain varpain.

PS. Tanssilattiameiningissä lastenjuhlat pesivät blogigaalan noin sata – nolla. ”Hernesoppaa hernesoppaa hernesoppaa” sai puutalon lattian jytisemään; vinkkinä siis täten gaalanjärjestäjille tulevia vuosia varten :)

28
Like

You Might Also Like

  • Tanja
    23.4.2017 at 16:24

    Ihana tuo Mekko ja tosiaankin kuin sulle tehty <3

    • krista
      23.4.2017 at 16:31

      Kiitos! Mä olin kans siitä sovittaessani positiivisesti yllättynyt, istui päälle niin kuin nakutettu (ehkä liiankin piukka, mutta mallikoko oli 34, jos ois ollut 36 niin ois saanut hengittää vähän vapaammin :D), ja vaikka kuvien perusteella pelkäsin että pitkä malli ei muille käy, kun oon näin lyhyt – mutta olihan se vaan JUST <3

  • Rakkaudella, Hannele
    23.4.2017 at 17:26

    Voi miten ihanan aurinkoiset lastenjuhlat ja överityylikkäät aikuisten bileet :). Ja on kyllä aivan mieletön tuo mekko, tosi kaunis – jotenkin sun pitkät, upeat hiukset vielä lisäävät sen tenhoa.

    Aurinkoista päivää!

    Hannele

    • krista
      23.4.2017 at 17:50

      Kiitos! Mä kans mietin, että laitanko hiukset auki vai kiinni – viime vuonna mulla oli ihana kampaus. Mutta nyt tähän tuntui luontevimmalta hiukset auki. Lähdin kyllä vähän märällä tukalla (hupsis), joten muutamia tunteja myöhemmin kiharat olivat enemmänkin pörröä kuin kihanraa – mutta mitäs pienist :D

      Samoin sinne! :)

  • Tindeka
    23.4.2017 at 17:28

    Oih, ompa siellä ollut juhlahumua :). Kuulostaa kyl kummalliselta tuo, että tubettajat ovat samassa sarjassa bloggaajien kanssa, ei jotenkin käy järkeen. Kuitenkin vähän erityyppisestä hommasta kyse. Tai ylipäätään että on blog-award ja kuitenkin palkitaan tubettajia.
    ..
    No, järkeen ei kyl mene sekään, että kun yritin käyä kattoon että ketkä siellä sitten vei voitot niin kyseisen instanssin nettisivuilla edelleen mainostettiin yli viikko sitten päättynyttä äänestystä ja toisaalta sieltä ei ainakaan nopeahkolla surffauksella löytynyt tuloksia. Kai tämä on sitten sitä someaikaa, että jätetään nettisivut tyystin hunningolle ja päivitetään vaan somekanavia…

  • Satsu
    23.4.2017 at 19:25

    Mä en kestä tota mekkoa! Se on vaan joka kuvassa niin upea! Mulla on jo yksi mekko kirppislöytönä odottamassa hääkutsua (jonka todennäköisyys on pieni), voi kun ihanille mekoille olisi enemmän käyttötilaisuuksia!

  • keel
    23.4.2017 at 20:39

    Se yläkerta on todellakin hitti aina lapsille! Vaikka siellä ei tosiaan olis mitään sen kummempaa, niin aina se siellä olo vaan on niille ihan parasta hupia. Ja siinä sivussa myös sit se rappusten edes takas ravaaminen tuntuu olevan mukavaa…

  • maaritanneli
    23.4.2017 at 21:07

    Voi miten kaunis olet tossa mekossa!!
    Mekko on mun kaikkien aikojen suosikki malli!

  • Heya
    23.4.2017 at 22:01

    Toihan menisi kesämekkona – saat käyttää koko kesän. Olettaen että tarkenee…