Hyvä

Viime viikolla tapahtunutta.

Tämä minipalomies liittyy kertomukseen. (paloauto ei)

 

Käytin Seelaa pöntöllä ja samalla mielessäni mietin, että hitsi miten paljon tää tyyppi jo ymmärtää.

 

Niin tosiaan eka kerran huomasin tämän joskus 10 kuukauden iässä, kun pyysin halausta ja Seela ymmärsi sen. Ja käveli sohvasta kiinni pitäen toiseen päähän hakemaan jotain lelua, kun sitä pyysin. Oooo ja nythän se tietty ymmärtää jo tällaiset, että mennään syömään – osaa silloin kävellä keittiöön ja kurotella kohti omaa syöttötuoliaan.

 

”Mennäänkö käymään veskissä?”, sanoin ja Seela lähti kävelemään kohti alakerran pikkuveskiä.
”Hyvä”, sanoin tirriäiselle, kun huomasin hänen ymmärtäneen, mistä on kyse.

 

Hmmm joo tästähän voisi kirjoittaa bloggauksen – en olekaan tästä ymmärtämishommasta vielä kirjoittanut. Voisin kirjoittaa tuon sohvajutun myös. Joo. Ja just tää syömään ja potalle meno; nää se ymmärtää ihan selkeästi.

 

”Hyvä”, kehuin onnistuneen pöntösuorituksen jälkeen.
Otin vaipan.
”Nosta toinen jalka – hyvä. Ja sitten toinen jalka – hyvä. Tosi hyvä kulta, hyvä.”

 

Hitsi. Sit voisin kirjoittaa tietysti siitä, miltä se tuntuu. Ihan mahtavalta tieysti. Niinku että vihdoinkin voidaan näin hyvin kommunikoida. Ei enää mikään pelkkä pötkylä. Vaan ihan tällainen pieni ihminen. Hitsi tää tyyppi on kyllä ihana.

 

Otin naperon pöksyt.
”No niin, nosta sitten toinen jalka – eiku toinen – hyvä. Ja sit se toinen jalka vielä – hyvä.”

 

Mutta niin siis yhtään sanaahan ei ole vielä tullut. Senkin mä voisin mainita siinä bloggauksessa. Että tosi paljon tää tyyppi kyllä ymmärtää, mutta eka sanaa odotellaan vielä.

 

”Valmis – hyvä – sit voi mennä leikkimään!”, sanoin ja taputin tirriäistä pepulle vauhtia antamaan.
Seela: ”HYVÄ!”

 

????!!!!?!?!?!?!????????!!!!!!!!!!!!

 

”Mitä? Hyvä! Sanoiksä just hyvä?”
Seela: ”HYVÄ! HYVÄ!”

Mekkotytöistä pienempi liittyy kertomukseen. (sotku ei)

 

Oi. Ensimmäinen sana.

Hyvä.

 

PS. Silvakaan ei muuten sanonut eka sanakseen äiti tai isä. Vaan:
http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/kissa

1
Like

You Might Also Like

  • paulahelena
    27.5.2015 at 14:40

    Jiponkin eka sana oli hyvä tai oikeestaan hyvää, sitä toisteltiin aina ruokailun yhteydessä :) sen jälkeen tuli eläinten äänet ja sen jälkeen sitten jo kokonaisia lauseita. Kohta Seelakin hölpöttelee vaikka mitä!

    • Kristaliina
      27.5.2015 at 14:42

      Hieno ensisana tämä kyllä!

      Seela muute myös sanoi tätä myöhemmin ruokapöydässä, mutta kiitos – ole hyvä -merkityksessä. Kun mä sanoin ”ole hyvä”, se vastasi jotain aaaa hyvä <3

  • anna-liisa
    27.5.2015 at 14:48

    Niin veikeän näköinen toi teiän kuopus :).

    • Vierailija (Ei varmistettu)
      27.5.2015 at 15:20

      Näyttää ihan… ihan… itseltään! Seelan näköinen Seela.:)

  • morning glory
    27.5.2015 at 14:52

    Olipa kivasti kirjoitettu, ja ihana ensimmäinen sana. Hyvä. Mitä sitä muuta tarvitseekaan :) 

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    27.5.2015 at 18:36

    Mä juuri täytin yhteen tutkimukseen liittyvää piiiitkäää kyselyä lapsen puheenkehityksestä ja aina piti valita annetuista sanoista ymmärtääkö ja sanooko niitä itse. Ensin tuntui ”no mistä mä tiedä ymmärtääkö tuon ja tuon” kun ei ollut sellaisia tilanteita äkkiseltään muistissa että olisi niitä sanoja käyttänyt. Mut kun se kysely nyt on tässä lojunu pari viikkoa ja asiaan on sitä myöten tullut kiinnitettyä huomiota niin todellakin ymmärtää kummiakin sanoja. Ja vaikka ei musta puhunut mitään, nyt kun oikeen ajattelen asiaa, tuo 1v 3kk (kohta) sanoo potta, napa, äiti, auto, kop kop, käpy, lamppu, loppu… oho sehän puhuu!

  • kao kao
    27.5.2015 at 18:57

    Oi, tää oli kyllä hieno tarina <3 Hyvä Seela!

  • Pomplemousse (Ei varmistettu)
    27.5.2015 at 20:43

    Saa nähdä tuleeko meidänkin pojan eka sana olemaan ”hyvä”. Kun aloitettiin kiinteät pari kuukautta sitten, alkoi pitämään syödessään ääntä ”yyyhyvävä yvähyvä” ja tietenkin sieltä äitinä kuulee välistä sanan hyvä. Hyvää pitää sitten hokea aina syödessä, ”Onko hyvää”, ”Joo, hyvää!”

  • kajo
    27.5.2015 at 21:09

    silva ja seela on mun suosikki-ipanat. fiksut, positiiviset ja ihanat (ootte selkeesti tehneet tän oikein). kajo-täti tykkää. :)

  • ... (Ei varmistettu)
    27.5.2015 at 21:19

    Seela on jotenkin tosi kaunis tuossa alimmassa kuvassa, iso tyttö jo! :) Milloin Silva muuten sanoi ensimmäisen sanansa? Oliko se tosi aikaisin, kun hän vaikuttaa kielellisesti lahjakkaalta?

    • Kristaliina
      27.5.2015 at 22:14

      Silva sanoi ensimmäisensä sanansa itse asiassa vaan muutaman päivän heitolla Seelan kanssa, hyvä ajoitus näillä :D Silvalla ei puheen alku ollut mitenkään nopea; joskus 1 v 3 kk iässä alkoi tulla useampia yksittäisiä sanoja ja 1,5-vuotisneuvolassa ei vielä ollut tullut sanoja yhteen laitettuina. Mutta sitten meidän Thaimaan-matkan aikoihin se puhe vaan jotenkin ”avautui” – joskus 1 v 7 kk – 1 v 9 kk iässä; sit se alkoi suoraan puhua ihan lauseita. Mutta alku tosiaan ei ollut mitenkään poikkeuksellisen aikainen, ihan tavallinen varmaan…

      Ja kiitos, hitsi toi on tosiaan jo tollainen iso tyttö jo <3

  • Miitu (Ei varmistettu)
    27.5.2015 at 21:48

    Ohopsan, miten samaan aikaan tuli ensimmäinen sana tytöillä :) Meidän 10 kk on jo jonkin aikaa tapaillu äitiä ja siskon nimeä, mut ei noi täysin vakiintuneita vielä oo ja toisaalta joukossa saattaa olla kiitettävästi myös äidin ylitulkintaa. Toisaalta totaalisen ihanaa, kun kommunikaatio alkaa pelata paremmin, ja taas toisaalta tekis mieli käydä nyyhkimässä, kun tämä (tällä tietoa) viimeinenkin on kohta ohittanu vauvavaiheen.

  • Någon Annan
    27.5.2015 at 22:16

    Ihana juttu! Ja ihana mekkokuva! Meidän 11-kuukautinen kuopus on piipitellyt ja mongerrellut kaikenlaisia enemmän ja vähemmän sanoilta kuulostavia äännähtelyjä, mutta taas uuden herätyksen siihen, että pikkuvauva ei olekaan enää pikkuvauva, sai äiti pari päivää sitten, kun ”pikkuvauva” pyysi ruokapöydässä vettä. Usein vauva kyselee ”mitä, mitä”, ja kuulostavatpa monet hänen ei-sanalliset jokeltelunsa ihan samalta. Niinpä äiti sitten vain yritti keksiä, mistä asioista lapselle kertoa, kunnes janoisen lapsiparan oli aivan pakko karjaista ”MBITTÄ” ja osoittaa vesikuppia. Jaa VETTÄ! Tuli vähän tyhmä olo.

  • Minna-Maria
    28.5.2015 at 13:22

    HYVÄ! :D Olenkin miettinyt puhuuko Seela jo, kun aiemmin muistaakseni kerroit Silvan puhuneen todella aikaisin? :) Meillä pojalla eka sana tuli jo reilu 7kk iässä, ja se oli myöskin kissa. KISSA! OOOO KISSA! ;)

    • Minna-Maria
      28.5.2015 at 13:24

      Olitkin jo kertonut Silvan puheesta ylempänä! Meidän 1v6kk ei myöskään vielä kunnon lauseita puhu, mutta yhdistelee kyllä sanoja esim. ”kissa aijaijai” tai ”mummo auto pruuuum!” kun näkee mummon tulevan pihaan.. :)

  • KaroliinaR (Ei varmistettu)
    28.5.2015 at 14:32

    Seela on kyl ylivoimasesti joku maailman valloitavimman näköinen tapaus! Miten voikin olla noin noin noinnnn söpö!! Toi sen ihana hymy.. en kestä! &lt;3 Laitatko tänen videoo Seelan ensimmäisestä sanasta? :3

  • Satuu (Ei varmistettu)
    28.5.2015 at 18:15

    Voi, kuinka ihana!! :D

  • lllotta
    28.5.2015 at 21:46

    Tuolla minipalomiehellä on niin ihanan veikeä hymy aina. =)

  • Vierailija 2 (Ei varmistettu)
    29.5.2015 at 09:14

    Mikä maailmanparantaja tulee ihmisestä, jonka ensimmäinen sana on ”hyvä”! :) Go Seela!

  • Riika V.
    29.5.2015 at 18:51

    Meilläkään ei kummallakaan ollut ekat sanat äiti tai isi. Sofialla oli lamppu ja Aleksanterilla pupu. :) Mutta on se kyllä ihan mieletöntä, että nyt pikkuveljenkin kanssa pystyy jo kommunikoimaan! Seela taitaa muuten lukea sun ajatuksia. ;)