Hot hot baby (yö Lastenklinikalla)

Elämässä silloin tällöin tulee eteen näkyjä, jotka haluaisi kokonaan deletoida verkkokalvoiltaan kummittelemasta. Kärkijoukkoon kiilasi eilen tämä: veltto vauva roikkumassa ihan väärässä asennossa kaksin kerroin auton turvaistuimessa…

Long story short:

Ajeltiin babyn kanssa keskustasta kotiin Toukolaan ja juututtiin Sturenkadun sulkemisesta johtuvaan ruuhkaan. Puolivälissä Silva sai huutohepulin ja pysähdyttiin Olympiastadionille hyssyttelemään, sitten laitoin rauhoittuneen vauvan takaisin turvakaukaloon ja jatkoin matkaa.

Kun vihdoin pääsin kotiin, näin jo auton sivuikkunoista, että jotain on vialla. Pahasti. Juoksin velton vauvan luo, irroitin turvakaukalosta, juoksin kotiin ja laitoin vauvan olohuoneen lattialle. Riisuin kaikki vaatteet kiireellä pois ja nipistelin – ja se virkosi!

Yksi elämän suurimmistä järkytyksistä.

Terveysneuvontanumerosta suositeltiin käyntiä Lastenklinikalla, eli sinne sitten lähdettiin. Ennakolta jännitin kauhutarinoita viiden tunnin odotuksista ja rähjäisistä tiloista, mutta turhaan: en ehtinyt kuin aulassa sanoa taikasanat ”vauva meni veltoksi”, kun lasikopista meidän luo ampaisi ensimmäinen sairaanhoitaja.

Meidät ohjattiin pieneen omaan huoneeseen, hoitaja tutki perusteellisesti Silvan (todeten, että akuuttia hätää ei ole), labra otti kokeita ja lääkärikin tuli paikalle alle tunnin kuluttua saapumisestamme. Kaikki kovasti pahoittelivat kiirettä ja ruuhkia, mutta silti jokaisella oli selvästi aikaa keskittyä juuri meihin silloin, kun he meidän ovesta astuivat sisään.

Yöksi jäätiin vielä tarkkailuun. Aamulla lääkäri tutki uudelleen ja mittailtiin kaikenlaista, otettiin vielä ekg-käyräkin.

Baby piuhoissa.

Lopputulema: kaikki kunnossa. Huh. Mutta ilmeisesti auton lämpötila oli päässyt nousemaan niin kovaksi, että kyseessä oli jonkunlainen lämpöhalvaus.

Tuntuu tietysti kamalalta, että etupenkillä ajellessani en voinut kuvitellakaan, että takana olisi jokin hätä. Silva oli suht kevyesti puettu, tuulettimet puhalsivat täysillä, Silvan puolen ikkuna oli raollaan eikä ilmakaan ollut niin lämmin.

Kammon autoiluun tästä varmasti ainakin saa. Harkitsemme, että alamme pitää turvakaukaloa etupenkillä niin kuin ystäväpariskuntamme kuulemma tekee: vaikka mahdollisessa kolaritilanteessa takapenkki olisi turvallisempi, etupenkiltä pystyy paremmin tarkkailemaan vauvan lämpötilaa.

Kesäksi suunniteltu pohjoisen sukulais-reissu pitkine ajomatkoineen taitaa jäädä tekemättä.

Huh. Nyt menen katselemaan pientä vauvaamme ja olemaan onnellinen siitä, että selvisimme säikähdyksellä.

1
Like

You Might Also Like

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    6.6.2012 at 15:15

    Hei, vauvan menettämisen pelossa olen toiseen autoomme jossa vauvaa ei voi etupenkillä kuskata, niin ostanut sellaisen vauvapeilin. Se ei auta siihen että voisi ajon aikana koskea vauvaa, mutta ainakin näkee hänet ajaessa. Olemme yhdestä joutuneet luopumaan, joten siksikin tätä ainoaa elävää vahditaan joka tavalla. Tsemppiä arkeen, onneksi kaikki oli hyvin! /M

  • Pirpana81 (Ei varmistettu)
    6.6.2012 at 15:16

    HUI!!!! Voin vaan kuvitella säikähdyksen ja huolen määrän!!!
    Onneksi ’selvisitte säikähdyksellä’ ja Silvalla on nyt kaikki hyvin <3
    Hienoa, että lastenklinikalla ’teidät hoidettiin’ hyvin!
    *Iso rutistus sinne teille*

  • Mindeka
    6.6.2012 at 15:29

    Voi Herra Jumala sentään! Pulssi nousi ja paniikki iski pelkästään tätä lukiessa!

    -Saati sitten, että tuon kokisi itse! Hui kamalaa! Onneksi -ONNEKSI- selvisitte säikähdyksellä, vaikka sekään tuskin oli mikään mieto kokemus.

    Mä pidän Gabrielia etupenkillä (ei airbagiä!) yksin autoillessani. Ensin en uskaltanut ajaa minnekään ilman puolisoani, mutta nyt ollaan pari kevyttä ajoa suoritettu ja hyvin on mennyt. Yhdet raivarit ja monta onnistunutta reissua saldona.

    Lastenklinikalla ollaan saatu aina vain hyvää palvelua! Siinä lasikopissa on muuten aina meidän aikana ollut se sama nainen, joka ampaisee sieltä sekunnissa vauvan luo. Uskon teillä olleen sama pelastava enkeli kyseessä!

    Kun omalla lapsellaan on joku hätä, arvostaa tuollaista eniten maailmassa.

    Vielä kerran, onneksi kaikki on nyt hyvin!

  • Kati Toivanen
    6.6.2012 at 16:02

    Hui. Ja huh. Tuo sun reaktio vauvan nipistämisestä kuulostaa selkäytimestä tulleelta ja tosi toimivalta. Onneksi kaikki kääntyi parhain päin.

  • Tommi K
    6.6.2012 at 16:10

    Hui kamala! Juuri oltiin ekalla automatkalla viikonloppuna, ja tyttö oli puettu hyvin paksusti, sillä pelättiin vilustumista! Kurkkua kuristaa pelkkä ajatuskin siitä paniikista, mikä itselle olisi tullut tuossa tilanteessa.

  • Tommi K
    6.6.2012 at 16:12

    Hei, viitsisitkö käydä laittamassa mun palstalle Viesti palstanpitäjälle -laatikkoon sellaisen meiliosoitteen, mistä sut tavoittaa? Olisi yksi pieni kysymys.

  • Ananas
    6.6.2012 at 16:30

    Hui kauhistus! Oltiin eilen samassa ruuhkassa jumissa, mutta aika pieneltä tuntuu nyt oma hermoilu ihan vaan sen ruuhkan ja matelevan liikenteen takia. Ei edes ollut oikeastaan mihinkään kiire. Ollaan myös pitkään mietitty sellasta peiliä takapenkkiin, josta näkee selkä menosuuntaan istuvan lapsen, mutta ei vaan ole tullut hankittua. Ehkä se tosiaan täytyy nyt hankkia, kun kohta on takapenkki täynnä turvaistuimia ja -kaukaloita.

    Hui, kun tulikin sydämentykytyksiä ja itkua tästä jutusta. Onneksi selvisitte säikähdyksellä!

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    6.6.2012 at 17:11

    Tummennuskalvot takalasissa/takasivuikkunoissa auttaa jo paljon pitämään enimmät lämmittävät auringonsäteet poissa. Ei tarvitse edes olla mitkään ”mustat”.

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    6.6.2012 at 17:37

    Hui kauhee, onneksi selvisitte säikähdyksellä! Itselle jäi kummittelemaan mieleen kun olin kaksin 3v kummitytön kanssa miniristeilyllä, ja hän kompastui tuli rappuset alas, otsassa syvä vekki..ja eikun lastenklinikalle, hyvää palvelua saatiin, kiitos siitä! Näinköhän uskallan enää koskaan mennä samaiselle reissulle..oli sen verran kauhu kokemus..:/

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    6.6.2012 at 18:13

    Niin kauan kun vauva oli turvakaulossa meilla matkusti toinen aikuinen aina takapenkilla lapsen kanssa voidakseen vahtia hengitysta jne (meilla ei ollut omaa autoa eika voimassa olevia ajokorttejakaan, eli aina oli kyydissa enemman kuin yksi aikuinen). Sen teidan pidemman automatkan voisi ehka toteuttaa nain?

    Meilla kohta 4v on muuten kylla usein hikisempi takapenkilla kuin me etupenkilla (ja myos sanoo helposti etta siella on kuuma), eli luulen etta meidan pienessa autossakaan edes ilmastointi ei riita viilentamaan takapenkkia yhta tehokkaasti kuin etupenkkia.

    Ma pelkaan kolaria niin paljon etta lasta pidetaan edelleen keskella takapenkilla jossa on turvallisinta, ja suren jo nyt etta kohta siella on niita kaksi ja ne on pakko laittaa reunoille kun muuten ei mahdu. Sitten ei myoskaan mahdu aikuista sinne taakse, en tieda miten siita stressista selvitaan. Tuo peli on varmasti hankittava.

    onneksi selvisit saikahdyksella, toimit neuvokkaasti ja saitte nopeaa palvelua sairaalassakin!

  • Neenee (Ei varmistettu)
    6.6.2012 at 19:13

    Onneksi tällä tarinalla oli onnellinen loppu ja urhea pikku-Silva on kunnossa:) Muakin ahdistaa tuo autoilu.. En oo suostunu lähtee yli 10km automatkoille ennen viime sunnuntaita, jolloin ajoimme Salosta Perniöön ja pulssi oli koko ajan varmaan 200. Mistähän se tämäkin kolariahdistus tulee, ku itse en oo ikinä moisessa ollu ja läheisille ja kavereille ei oo mitään kummempaa sattunu. Vauva on pari kertaa matkustanu yksin takapenkillä ja toistaiseksi kaikki menny hyvin, Meillä vauva napottaa vänkärin takana, niinku kaikkialla suositellaan. Mulle on sanottu, et keskipaikka on se vaarallisin siinä mielessä, et siitä mennään suoraan tuulilasiin ja etupenkin selkänoja suojaa parhaiten ”yhtenäisenä”.

    Tosi hienoa, että saitte hyvää ja asianmukaista hoitoa Lastenklinikalta. Mikään ei oo niin hirveetä ku se, et lapsen oireita vähätellään tai ei oteta todesta vanhempien kertomaa.

  • Peanut
    6.6.2012 at 19:47

    Huh huh, onneksi selvisitte pelkällä säikähdyksellä. En kyllä ihmettele yhtään että tuollaisesta traumatisoituu. Onneksi kaikki on nyt kuitenkin hyvin ja ihanalta kuulostaa tuo lastenklinikalla saatu ripeä ja huomaavainen palvelu.

    Nyt aloin itsekin hermoilla loppukesän sukulaisvierailua, kun olisi tarkoitus ajella tuoreen nyytin kanssa tuonne 500 kilometrin päähän. Pitää ilmeisesti jakaantua niin, että toinen istuu koko ajan takapenkillä. Tosin tän jälkeen en tiedä uskallanko edes itse rattiin vauvan ollessa kyydissä, samanlaista kolariahdistusta liikenteessä kuin Neeneellä.

    Tsemppiä sinne!

  • Liisa
    6.6.2012 at 20:26

    Hui! Varmasti aivan hirveä kokemus! Itsekin autoilen välillä kahdestaan vauvan kanssa, ja olen joskus huolissani mitä takapenkillä tapahtuu. Mutta tuollainen ei ollut tullut edes mieleeni. Yritän kyllä säätää takapenkin puhaltimia niin, että sielläkin olisi sopivan viileä, mutta on vaikea eläytyä vauvan tuntemuksiin.

    Hienosti osasit kyllä toimia tuossa tilanteessa. Mietin, mitä muuta itse olisin tajunnut tehdä kuin huutaa ja itkeä.

    Kun autoillaan miehen kanssa kahden, toinen istuu aina takana vauvan kanssa. Sillä tavalla mennään myös 700 km:n rutistus viikon päästä. Etupenkille en uskalla kaukaloa siirtää airbagin takia.

  • Minuskis
    6.6.2012 at 21:31

    Kamala tilanne, onneksi selvisitte isolla säikähdyksellä. Mekin olemme saaneet sekä Lastenklinikalta että Jorvista aina huippuhoitoa ja hyvää kohtelua, ainakin lasten akuuteissa tilanteissa julkinen sektori toimii siis hienosti.

  • sari - Vierailija (Ei varmistettu)
    6.6.2012 at 21:48

    (olen sama vierailija joka tuolla ylla suositteli laittamaan lapsen keskelle).

    Mä olen siis lukenut etta keskipaikka on turvallisin koska kylkikolarin sattuessa kohdalle vauvan ja kolariauton valiin jaa eniten tilaa. Ehka tassa muuten vaikuttaisi se etta kaupunkiajossa kylkikolari on ehka todennakoisempi kuin maantieajossa jossa kai tulee enemman (kovan vauhdin) nokkakolareita? tama on kylla ihan mutua.

    Ja onhan se kaukalo siella niin hyvin kiinni ettei se mitenkaan voi lahtea siita tuulilaista lapi, mutta ehka nokkakolarissa olisi se vaara etta jotain tulee tuulilasista vauvan paalle? (vaikka siinakin tietty auttaa se etta matkustaa selka menosuuntaan mahdollisimman pitkaan, ja turvaistuin suojaa vauvaa)

    nain sanotaan taalla (http://www.carseat.org/Resources/FAQs.htm)

    Researchers estimate that putting a child in the back seat instead of the front reduces the chance of injury and death by more than 30%, whether or not the car has a passenger air bag. The center of the back seat is the farthest away from a possible side impact, so we always try first to install a safety seat there.

    ja taalla viela tarkempia %-maaria siita missa lapset yleensa matkustavat, ja mika on turvallisin paikka autossa (tokikin edelleen yhdysvalloista):
    http://children.webmd.com/news/20080507/safest-spot-for-babys-car-seat
    (samoilta sivuilta kay ilmi toisesta linkista etta jopa kolme neljasta turvaistuimesta on vaarin asennettu!)

  • SiniJnsn
    7.6.2012 at 09:47

    Omalla äidillä samansuuntaisia kokemuksia (että vauvalla hätä):

    ”No oltiin Kuusamossa tammikuussa -76.Sinulla oli kuumetta ja olin jo käyttänyt lääkärissä päivällä.Sanottiin, ettei mitään hätää.Tuli ilta, ja kylvetin sinua Kuusamossa saunan pesuhuoneessa ennen nukkumaan menoa lämpimässä vedessä.Normaalisti sitten nukkumaan ja yöllä huomasin, että kouristelit ensin ja sitten menit tajuttomaksi.KAUHEA HÄTÄ! Ei ollut puhelinta talossa, ei kännykkää.Huusin isällesi, että äkkiä soittamaan Hotkusta ambulanssi.Se juoksi minkä jaloistaan pääsi ja ambulanssi tuli melkein naapurista.Pitelin sinua, siis vauvaa, joka oli 10 kk, sylissä koko ajan ja puhaltelin tekohengitystä nenään.Olin jostain lukenut, että vauvalle annettaisiin tekohengitystä sillä tavalla.Sitten ambulanssi tuli, kiireellä sinne, viltti päälle.Ambulanssissa oli mies ja nainen, jotka katsoivat sitä vauvaa, mutta eivät tehneet mitään, istuivat vaan siellä edessä.PUhaltelin vielä sieraimiin tekohengitystä ja rukoilin ääneen”Jumala auta”, tai huusin.Sairaalaan oli suht.lyhyt matka.Juoksin sisäslle öiseen hiljaiseen sairaalaan ja karjuin”äkkiä lääkäri tänne”.Jostain kulman  takaa ilmestyi sairaanhoitaja, joka juoksi soittamaan lääkärin.Lääkäri asui saman pihan reunalla ja juoksi minkä jaloista pääsi ja tuli antamaan piikin.VAUVA ALKOI ITKEÄ.Arvaat vaan, mikä helpotus oli tietää, että olit elossa….

    Siitä lähtien, aina, kun sulla oli kuumetta, heräilin tunnin välein katsomaan, missä mentiin, en pystynyt nukkumaan.—Ymmärrän täysin, miltä ”Kristaliinasta” tuntui….Kauhun hetket!!!
    Mutta selvittiinhän siitä. Kai muistat, miten aina olin kokeilemassa kuumetta ja seurasin, missä mennään.Ei sitä voi unohtaa.HUH!”

    …Mistähän kaikki äidit saa voimia toimia juuri tilanteen vaatimalla tavalla hätätilanteessa? Ihan mielettömän hienosti toimittu Kristaliina!

  • Thufia
    7.6.2012 at 11:59

    Huh, vaikka mulla ei ole vauvaa (on sisaruksia, jotka oli äsken vauvoja) näin tästä viime yönä painajaista! Keep it cool vauva!

  • Kristaliina
    7.6.2012 at 14:50

    Iso kiitos kaikille – vierailijat, Pirpana, Mindeka, Kati, Tommi, Ananas, Neenee, Peanut, Liisa, Minuskis, Sari, Liisa, Sini Thufia – kaikki! – kommenteista ja tsemppauksista <3

    En ollut tullut ajatelleeksikaan, että olisin toiminut jotenkin hyvin hätätilanteessa – jotenkin sitä vaan menee vaistonsa varassa. Siinä tilanteessa tuntuu, että toimii ihan sekavasti ja järjettömästi, mutta jälkikäteen on kiva huomata, että on pystynyt edes suunnilleen hanskaamaan tilanteen. Niin kävi silloinkin, kun lapsivedet lorahtivat. Vaikka sitä mukamas oli ihan epälooginen (esim. lähti ambulanssiin puolialasti), pystyi kuitenkin tekemään ”isot linjat” ihan oikein. Se on mukava huomata.

    Täytyy varmaan vielä paneutua noihin turvakaukalonsijoitusasioihin. Niinhän se varmasti on, että erilaisessa tilanteessa eri sijoitus on turvallisin: törmätäänkö kovasta vauhdista ja lennetään etuikkunaan, vai töytäistäänkö kaupunkiajosta sivulta – vai onko vaarana tuo lämpöhalvaus… Valitse siinä nyt sitten ”oikea vaara”, huh huh. Ei sitä tietenkään voi tietää, mitä tapahtuu. Mikä on aika pelottava ajatus. Vaikka tekee parhaansa, voi ns. valita väärin…

    Mutta jos meillä autoillaan jatkossa takapenkillä, tuollainen takapeili ja aurinkosuoja tulevat ehdottomasti hankintalistalle – kiitokset vinkeistä!

    Mindeka: Selvästikin oli sama hoitaja meillä työvuorossa siellä lasikopissa. Ihanaa, että tuollaisia  ihmisiä on olemassa! En voisi olla enempää samaa mieltä: hätätilassa tuollaista todellakin arvostaa.

    Tommi: Mekin juteltiin juuri tästä. Vaikka tiedossa oli meilläkin, että vauvojen lämmönsäätely ei vielä toimi, se vilustuminen on tuntunut mukamas niin paljon konkreettisemmalta vaaralta kuin ”ylikuumeneminen”. Vauvoja-tuntemattomalla-kaupunkilaisjärjellä ajateltuna: jos on liian vähän päällä, voi vilustua. Tuo lämpöhalvaus tuntui tähän asti niin paljon kaukaisemmalta ajatukselta. Etenkin kun kesähelteet ovat vasta edessä päin.

    Vinkki: Bugiksiin kannattaa laittaa lämpomittari! Me saatiin sellainen jo alussa mummilta (ei oltais kyllä itse tajuttu) ja huomattiin, että vaunuissa lämpötila helposti nousee lähemmäs kolmeakymmentä. Vaikka niiden pitäisi olla hengittävää materiaalia, mutta silti. Kannattaa siis vähän seurailla vaunujen lämpötilaa, että osaa vähentää vaatteita tai nostaa vauvaa kokonaan pois vilpoisempiin paikkoihin tarvittaessa!

    Ananas: Mäki siinä ruuhkassa hermoilin bensan loppumisesta. Voi miten typerä huoli näin jälkikäteen. Ei sitä vaan aina tajua…

    Sini: Hui! Mulla kans kävi mielessä, että aloittaisin tekohengityksen jos vauva ei olisi tullut tajuihinsa. En olisi kyllä varmaan osannut tehdä sitä mitenkään oikeaoppisesti. Voi typeryyttä – se olisi kyllä sellainen kansalaistaito, joka kannattaisi hallita! Mielettömän hienoa toimintaa kyllä sun äidiltä! Ihan ihokarvat nousee pystyyn kun ajattelee, mitä olisi VOINUT tapahtua jos sun äiti ei olisi tajunnut vaatia nopeaa hoitoa… Uhh.

    Kaikki kolaripelkoiset: Meillä kans ajellaan nykyisin ekstravarovaisesti – vaikka olen varovainen kuski ollut aina muutenkin. Hankin jopa sellaisen typerän ”baby on board” -kyltin takaikkunaan siinä toivossa, että vaarallisimmat ohittelijat siihen jotenkin reagoisivat. Hah, turhaan: nyt tuntuu, että mua ohitellaan motarilla (itse ajan aina Ihan Tasan Rajoitusten Mukaan) vieläkin rajummin, kun jotkut egoistikaaharit tietysti kuvittelevat, että tuo mamma pikkuautossaan nyt tuossa ainakin matelee – ohi vaan… RAIVOSTUTTAVAAAAAAARGH!

     

     

     

  • Mindeka
    7.6.2012 at 17:59

    Mä voin kertoa, että MLL:n järjestämässä Vauvan ensiapukoulutuksessa opetettiin tekohengitys:

    Peitä vauvan suu ja nenä ja puhaltele lyhyitä, voimakkaita, puhalluksia.

    Toinen tarpeellinen oppi:

    Vieras esine kurkussa: Ota vauva makaamaan maha alaspäin omille polvillesi ja lyö kämmenellä napakoita iskuja lapaluiden väliin. Sillä lentää niin ruisleivän kokkareet kuin oksennuskin. Kokeiltu 10kk pojan kanssa jo kymmeniä kertoja, aina on toiminut!

    Huh.

  • Liisa
    7.6.2012 at 18:41

    Lisään tuohon vauvan elvytykseen vielä sen, että ilmaa puhalletaan vain vähän,  poskellinen. Käy huonosti jos puhaltaa vauvalle aikuisen keuhkojen pohjasta.

  • 1 2 3