Se, mitä et haluaisi edes ajatella


Yhteistyössä: Fennia

Me olemme oikeastaan aina olleet ihan ehdottoman vakuutusmyönteinen perhe. Just niitä ihmisiä, jotka ovat virittäneet vakuutusturvan (toivottavasti) viimeisen päälle; on laajat kotivakuutukset, jatkuvat matkavakuutukset, tietysti autovakuutukset, ja Silvalle otetiin vakuutus jo ennen syntymää (Seelalle siinä kaikessa härdellissä unohdettiin; hups).

Silloin aikoinaan Silvaa odottaessa marssimme Joelin kanssa myös sellaisella tulevien vanhempien paniikilla päättäväisyydellä vakuutusyhtiön konttoriin. Henkivakuutukset. Meille. Nyt.

Että jos jotain meistä jommalle kummalle tapahtuisi, millainen turva meille (ja tulevalle lapselle) silloin olisi tarjolla. Nämä on jotenkin sellaisia asioita, joita ei halua välttämättä edes ajatella. Mutta kannattaa silti ajatella.

Vaikka ihan just nyt.

sakset

Silvaa odottaessa emme olleet vielä naimisissa. Ja avoliitossa puoliso ei saa ollenkaan leskeneläkettä, jos toinen puolisoista menehtyy (lapsi saa kyllä lapseneläkettä).

Ja kun olimme juuri ostaneet talomme, iso asuntolainakin tietysti kummitteli mielessä. Mitä jos toista meistä ei olisi; pystyikö toinen yksin turvaamaan esimerkiksi ihan sen, että suremaan jäävä muu perhe saa pitää kotinsa.

Tällaiset asiat eivät aikaisemmin olleet juuri mieltä painaneet; jos kuolee, niin kuolee – toivottavasti ei ihan lähiaikoina. Mutta kun mukaan kuvioon tuli perhe ja lapset, asia sai ihan erilaisen merkityksen. Kun on vastuussa jostain muustakin kuin vain itsestään.

No, noin vuotta myöhemmin menimme naimisiin, mutta olemme katsoneet, että se henkivakuutuksen tuoma turva on silti kaikin puolin järkevä olla olemassa. Meillä siis on ollut syksystä 2011 asti ollut sekä henkivakuutus (jos toinen meistä menehtyy) että pysyvän työkyvyttömyyden turva (jos jompaa kumpaa kohtaa pysyvä työkyvyttömyys). Edunsaajiksi olemme merkinneet toinen toisemme.

askartelee

Toinenkin omakohtainen tarina henkivakuutuksesta – tämä on jo ajalta ennen omaa perhettä ja Joelin tapaamista.

Marssin nimittäin ihan siihen samaiseen vakuutuskonttoriin myös silloin, kun aikoinaan lähdin Intiaan vapaaehtoistyöhön. Pidennetty matkavakuutus silloin minulla taisi olla päällimmäisenä mielessä, mutta päädyimme myös puhumaan henkivakuutuksestani, joka tuolloin oli vanhempieni minulle ottama.

Mitäs siinä henkivakuutksessa sitten sanottiinkaan…? Edunsaajana oli äitini (tietysti, kun omaa perheettä minulla ei vielä ollut), ja kävi ilmi, että jos minä menehtyisin, minun äitini saisi sen suuren kertakorvauksen. Pysyvän työkyvyttömyyden osuus puolestaan oli vakuutuksessa ihan minimaalinen, vai olisiko ollut jopa nolla. Ei, ei, ei näin. Ei siihen elämänvaiheeseen. Jos minä silloin 26-vuotiaana olisin menehtynyt, se olisi tietysti ollut niin iso tragedia kuin kuolema ylipäänsä. Mutta ei se raha olisi minun äitiäni lohduttanut eikä hän olisi sitä tarvinnut; korkeintaan hautajaiskulujen (hik, kamala edes ajatella tällaisia) verran. Mutta jos minusta olisi tullut senikäisenä pysyvästi työkyvytön, turva sen varalta olisi ollut se olennainen juttu. Mitä jos olisin nuori ihminen, joka ei pystyisi enää koskaan elättämään itse itseään?

Muutin siis totta kai (äitini suostumuksella toki) vakuutustani siihen elämänvaiheeseen sopivammiksi: henkivakuutusosuutta selvästi pienemmäksi ja pysyvän työkyvyttömyyden osuutta selvästi isommaksi. Muistaakseni vakuutusmaksu pysyi suunnilleen samana.

Tarinan opetus: kannattaa muistaa eri elämäntilanteissa varmistaa, että se turva on räätälöity just itselle/omalle perheelle järkevimmäksi. ”Otettiin me joskus joku vakuutus, en muista mikä” ei välttämättä ole se paras toimintatapa tässä.

Esimerkiksi tällä Fennian laskurilla voi hyvin laskea omaa henkivakuutustarvetta ja hintaa (siihen vaikuttaa tulot, lasten lukumäärä, velat ja oma syntymävuosi) ja vertailla vaikkapa henkivakuutuksen ja pysyvän työkyvyttömyyden suhdetta ja niiden räätälöinnin vaikutusta vakuutusmaksuihin. Suosittelen, se on jotenkin tosi havainnollinen. Laskurin avulla voi itse asiassa testata hommaa myös toisin päin: ”minulla on mahdollista maksaa tästä x euroa kuukaudessa, millaisen turvan sillä saa”.

hymy

Myös se kannattaa tarkistaa, että edunsaajat ovat itselle sopivat.

Kun edunsaaja on ”omaiset”, se tarkoitaa, että puolet menee edunsaajan puolisolle ja toinen puolikas jaetaan tasan lasten kesken. Se on monelle varmasti se peruskaava. Edunsaajat voi myös itse nimetä haluamallaan tavalla. Tietysti silloin kannattaa muistaa, että esimerkiksi jos edunsaajaksi on joskus nimetty lapsen nimi, ja myöhemmin perheeseen tuleekin lisää lapsia – että ei epähuomiossa käy niin, että nuoremmat sisarukset ovat unohtuneet edunsaajista pois.

Tai että edunsaajaksi on unohtunut vaikkapa ex-puoliso, jos niin ei erityisesti halua.

Jos edunsaajista kaikki ovat menehtyneet (HIK), korvaus menee perikunnalle ja siitä normaalin perimiskäytännön mukaan eteenpäin.

nuket-lahis

Mutta joo siis HIK. Vähän karmivaa. Nämähän ovat tietysti sellaisia ajatuksia, joita mieluiten on ajattelematta ja toiseksi mieluiten siirtää ”johonkin tulevaisuuteen”.

Meille sen toimintasykäyksen aiheutti ensimmäistä kertaa pullistunut raskausvatsa. Ja olen kyllä edelleen tyytyväinen, että sen saimme silloin tehtyä.

Toivottavasti se on vakuutus, jota ei koskaan käytännössä tarvita.

leikkaa

Fennia antoi tänne meille myös kilpailun, jonka palkintona on 50 euron lahjakortti Stockmannille. Kilpailuun voi osallistua kommentoimalla tähän postaukseen:

Missä tilanteessa päätit, että nyt on aika hankkia henkivakuutus?

Kilpailu on käynnissä viikon eli ma 26.9. asti, ja sitten arvon voittajan ja ilmoitan sen sekä täällä että henkilökohtaisesti meilitse. Kilpailun säännöt täällä.

tarkka

PS. Konttoriin ei tarvitse välttämättä marssia niin kuin me teimme. Henkivakuutuksen voi ottaa myös netistä, ja itse asiassa Fennia-Henkiturvasta saa näköjään netistä otettuna just nyt -30 % alennusta ensimmäisenä vakuutuskautena. Kannattaa toimia ihan vaikka nyt heti. Ettei se aina jää roikkumaan sille ”sitten joskus” -tasolle.

Yhteistyössä: Fennia

indiedays-ja-brm-yhteislogo

8
Like

You Might Also Like

  • Marika
    19.9.2016 at 21:52

    Toistan tätä samaa kaavaa eli ekaa lasta kun odotettiin niin vakuutukset kaikin puolin tarkistettiin. :)

    • krista
      19.9.2016 at 21:56

      Hyvä ja järkevä kaava tämä :)

  • Annabellla
    19.9.2016 at 22:00

    Me otettiin henkivakuutukset siinä kohtaa kun otettiim yhteinen asuntolaina, mutta elettiin vielä avoliitossa. Se tuntu jotenkin turvalliselta. Mäkin olen vakuutusmyönteinen ihminen ja meiktä löytyy kyllä kaikki tarpeelliset vakuutukset!

    • Annabellla
      19.9.2016 at 22:01

      …ja onpas kirjoittaminen näköjään vaikeeta :D

  • kukka
    19.9.2016 at 22:08

    Lapselle otettiin sairasvakuutus tai siis se vauvavakuutus. Henkivakuutuksia mietittiin silloin kun ostettiin talo, mutta tultiin siihen tulokseen että myyntiin tämä joka tapauksessa menisi jos toinen kuolisi. Ei olisi mitään järkeä isoa maalaistaloa yksin hoitaa. Tietysti olisi voinut jonkun mini mini summan laittaa, että toinen pärjää myyntiajan.

  • Nni.
    19.9.2016 at 22:12

    Samassa rytäkässä otettiin henkivakuutukset asuntolainan kanssa. Siinä myös vakuutukset työkyvyttömyyden varalta.

  • Anna E
    19.9.2016 at 23:09

    Henkivakuutusasia tajuttiin ajankohtaiseksi vasta kun oltiin ostamassa isompaa asuntoa/omakotitaloa, vaikka lapsiakin tuolloin jo oli.

  • Laurakaisa
    19.9.2016 at 23:15

    Me otettiin henkivakuutus pariturvana silloin kun ostettiin talo ja otettiin asuntolaina. Isäni on kuollut 49-vuotiaana ihan yllättäen sairauskohtaukseen keskellä kirkasta työpäivää, joten ei voi ihan tuudittautua siihen, ettei meille koskaan mitään käy…

    Noista henkivakuutus- ja ryhmähenkivakuutusasioista vielä: Kannattaa ehkä miettiä sitten siinä kohtaa, kun ne lapset ovat jo isompia, että voisiko sen henkivakuutuksen edunsaajaksi vaikka muuttaa ne omaiset. Ei todellakaan lohduttanut se isän henkivakuutuskorvaus silloin aikanaan, mutta kyllä se monia asioita helpotti ja huojensi, että oli edes jonkinlainen pieni pesämuna olemassa silloin kun isää ei ollut. Meillä siis se korvaus jaettiin juuri niin, että äiti sai puolet ja loput jaettiin meidän lasten kesken.

    Ja ryhmähenkivakuutuksesta sai ainakin silloin 90-luvun lopulla korvauksen alle 22-vuotiaat lapset.

  • Laurakaisa
    19.9.2016 at 23:20

    Tuohon ”jos molemmat vanhemmat menehtyy” -asiaan vielä: Minulle asia on tietysti sikäli ajankohtainen, että on se omakohtainen kokemus sitä että aika nuorenakin voi kuolla kesken kaiken. Tämä nyt ei ole vakuutusasia, mutta me ollaan myös pohdittu ja päätetty, miten toivottaisiin toimittavan jos kävisi niin, että me molemmat kuoltaisiin vaikka liikenneonnettomuudessa tms. Tämä toive on toki sekä kerrottu sille ihmiselle, jonka toivomme lapsista huolehtivan, ja kysytty hänen suostumustaan, ja sen jälkeen sitten kerrottu myös molemmille isovanhemmille ja muille läheisille. Toki päätökset lasten sijoittamisesta jne. tehtäisiin sitten oman proseduurinsa mukaan, eikä niihin vainajilta enää lupia kyseltäisi. Mutta ainakin siinä kohtaa olisi läheisillä tiedossa se miten itse toivoisimme asian menevän.

  • Sanjana
    20.9.2016 at 00:39

    Ugh kun ahistaa ajatus, että hankkisi henkivakuutuksen vastas sitten, kun hankkii taloa ja toivottavasti saa lapsia! Eihän se raha ketään takaisin tuo, mutta en minä ainakaan kuolemani jälkeen haluaisi olla kellekään taakkana, että joutuisivat minun hautajaisiani maksamaan tai pahimmillaan ottamaan lainaa ne maksaakseen, hyh. Meillä ollut mieheni kanssa yhteen muutosta, vuokralle siis, asti ollut pariturvat ja henkivakuutukset olemassa. Meiltä kuoli hyvä yhteinen ystävä vuosia sitten, vain 20-vuotiaana onnettomuudessa ja kyllä silloin kävi mielessä, että millä hänen vanhemmat sen maksavat – ei monellakaan ole säästöjä kertynyt siinä määrin, että olisi monta tonnia hautajaisiin heittää. Ja sitten olisi kaikki säästöt käytetty.. ei kiitos.
    Lisäksi meillä on kotivakuutus ollut aina, ja siitä hyvin korvauksia saatu onnettomuuden tullessa, viimeisimpänä pyykinpesukone – kuitenkin puolet uuden hinnasta tuli korvauksena, joka opiskelijabudjetilla eläessä lämmittää kyllä mieltä. Koirilla on molemmilla omat henkivakuutukset, jotka korvaa tapaturmaisen kuoleman ja muiden omaisuudelle tapahtuvat vahingot. Auto on halpa, niin siinä on vaan perus osakasko ja liikennevakuutus. Minä kyllä liputan vakuutuksien puolesta, raha ei tee onnelliseksi, mutta kyllä se nyt ainakin helpottaa kriisin keskellä elämää, kun ei tarvitse stressata esim.niistä hautajaiskuluista.

  • Puupuu
    20.9.2016 at 07:43

    En ollut ajatellut henkivakuutusta ennen kuin viime vuonna sain apurahan, jonka ’lisänä’ sain vuodeksi tapaturmavakuutuksen ja henkivakuutuksen itselleni. Kohta tuo vuosi umpeutuu ja pitäisikin pähkäillä haluanko jatkaa henkivakuutusta.. Aiemmin en ole kokenut sitä tarvitsevani, saa nähdä mihin suuntaan kallistun.

  • murina
    20.9.2016 at 07:44

    Meillä ei itseasiassa henkivakuutuksia ole, tapaturmavakuutukset on kaikilla ja sen lisäksi asuntolainasta maksetaan jotain pientä ylimäärästä, että jos toinen menehtyy, niin sitten asuntolaina on sillä kuitattu… Että ihan turvattomia ei sentään olla!

  • Riika A
    20.9.2016 at 10:08

    Itselläni on joku vakuutusyhtiön tarjoama pakettiratkaisu, jossa ovat nämä perus tapaturma- matka ja kotivakuutukset. Samassa paketissa lienee jonkinlainen henkivakuutuskin, mutta korvaussumma on tuskin kovin suuri. Eipä ole toisaalta tarpeenkaan, koska perheettömänä vakuutusrahat menisivät äidilleni, joka ei niitä tarvitse ja jota ne eivät lohduttaisi – aivan kuten itsekin kuvailit tilannettasi sinkkuajoilta.

    Toi työkyvyttömyys sen sijaan on hyvä pointti, pitäisköhän tää tarkistaa…

  • KirsiH
    20.9.2016 at 10:13

    Mulla ei ole vielä henkivakuutusta, vaikka perhettäkin on saman verran kuin sulla. Pitäisi kyllä harkita sen hankkimista…

  • Leena
    20.9.2016 at 10:51

    Minusta esimerkiksi matka- tai kotivakuutuksen jättämättä ottaminen on suorastaan typeryyttä. Harva selviää, jos oikeasti isompi vahinko sattuu. Sitten taas lasten sairauskuluvakuutuksissa voi käyttää harkintaa. Moni maksaa nopeudesta ja mukavuudesta, mutta Suomessa kuitenkin kaikilla on jo Kelan sairausvakuutus ja siitä omavastuu ei ole järjettömän suuri vaikka vakava sairaus puhkeaisikin.

    • krista
      20.9.2016 at 11:21

      Joo taidanpa olla ihan samaa mieltä! Noita itsekin pidän ihan MUST juttuina, ja sit itse kolmoseksi (ei ”välttämättömyydeksi” enää, mutta muuten järkeväksi) laittaisin ton henkivakuutuksen/pysyvän työkyvyttömyyden vakuutuksen. Sit puolestaan se Silvan sairauskuluvakuutus on vähän sellainen ”ekstra, jota ilmankin pärjäisi”, koska julkinen terveydenhuolto on tietysti niin hyvä.

  • Päivi
    20.9.2016 at 14:06

    Tuli hyvä tarjous miehen liitolta. Oltiin juuri menossa naimisiin opiskelijoina, joten vähän kaukaiselta tuntui. :)

  • Kata
    20.9.2016 at 16:01

    Ajatus henkivakuutuksesta kävi mielessä jo asuntolainaa ottaessa, mutta kun laina oli suhteellisen pieni, jäi se hankkimatta. Henkivakuutus tuli kehiin vasta siinä vaiheessa, kun lapsi syntyi. Tämä näyttä olevan aika yleistä :)

  • Iiiia
    20.9.2016 at 16:31

    Mie oon kanssa ollut aina hyvin vakuutusmyönteinen, henki-, sairaus-, ja työkyvyttömyysvakuutus miulle on otettu jo lapsena, kotivakuutus (laajalla turvalla) on ollut aina omassa asunnossa asuessa, matkavakuutus on luottokortissa ja lapsellekin hankittiin vakuutukset heti kun se syntymän jälkeen oli mahdollista. Ex-puoliso taas ei ollut hankkinut (tiedä onko vieläkään) itselleen minkäänlaista vakuutusta, jota hieman kyseenalaistin… Halvempaa se on maksaa sitä vakuutusta, kun sitten niitä maksuja jos jotain joskus sattuu.

  • PikkuKirppunen
    20.9.2016 at 18:30

    Me hankittiin henkivakuutus kesällä. Asuntolaina yhdistettynä avoliittoin takasi, että asiaa oli syytä alkaa ajatella – tosin meidän tyylillä kolme ja puoli vuotta asunnon oston jälkeen. Ja edunsaajista piti ihan muistuttaa vakuutisyhtiötä, kun vahingossa olivat jättäneet sinne sen perus ”omaiset” todellisen edunsaajan tietojen sijasta. Nyt on henki vakuutettu – vielä kun saisi aikaiseksi tehdä testamentin, niin hyvä tulisi.
    Huh, karmasevia ajatuksia – mutta ihan hyvä ajatella näitäkin ennen kun on hätä kädessä…

    • krista
      20.9.2016 at 20:14

      Testamenttia mä itse asiassa en ole itse ajatellut yhtään (vielä), uhh… Meneeköhän se niin, että kaikki menisi normaalisti perheelle. Silloin ei ehkä ole välttämättä merkitystä tehdä, jos ei halua mitään poikkeuksia…? Kai? Kääks.

  • Tuulikki
    20.9.2016 at 21:36

    Tämäpäs ei liity aiheeseen mitenkään (muuten kuin sillä, että tämäkin on yhteistyö), mutta onko tiedossa tuleeko tälle syksylle yhteistyötä Pierre Robertin kanssa ;) Villavaatevaihe on väistämättä tulossa..

    Ja sivuhuomautuksena. Tää blogi on paras <3! Lukenut olen jo vaikka kuinka ja kauan, mutta kommentoinnissa olen huono, vaikka useesti ehkä olisikin ollut asiaa. Ja nyt aloin lukemaan uudestaan tuolta Seelan syntymästä asti tähän päivään, kun meillekin poika numero 2 syntyi 3kk sitten (ikäeroa kylläkin hitusen vajaa 3 vuotta). Muistan jo silloin lukiessa miettineeni, että tänne pitää palata sitten joskus, jos toinen lapsi meille tulee :) Ja palasin. Kiitos!

    • krista
      20.9.2016 at 21:47

      Hyvä kysymys, etkä edes ole ainoa kysyjä vaan ehkä jo kolmas, joka kertoo koodia toivovansa :) Tai neljäs – mäkin nimittäin tosi mielelläni tekisin heidän kanssaan yhteistyötä tänäkin talvena; tuotteista ollaan tykätty hurjasti (kaivettu jo viimevuotiset esiin, just tänä aamuna itse asiassa) ja alekoodit on olleet hyviä. Mutta niisk, nyt ei ole tällä hetkellä ainakaan sovittuna yhteistyötä… Otan kyllä mielelläni jos tarjoavat eli pidetään peukkuja vielä!

      Ja oh, kiitos ihanasta palautteesta! Aina tulee niin kiva mieli tällaisesta :) Eli kiitos itsellesi! Ja ihanaa vauvaeloa sinne <3 Kommentoi jatkossakin! :)

  • Veera
    20.9.2016 at 22:39

    Taisi olla asuntolainan kanssa samoihin aikoihin 😁

  • Heya
    20.9.2016 at 22:44

    Henkivakuutuksen on vakuutusyhtiö saanut minulle kaupattua. Ja kotivakuutus omakotitaloon sekä lasten tapaturmavakuutukset ja pakollinen liikennevakuutus. Mutta raja mulla meni työkyvyttömyysvakuutuksessa: Kela korvaa työkyvyttömyydestä ja jotenkin olen niin skeptinen valuutusyhtiöitä kohtaan, että ajattelen niiden löytävän porsaanreiän miksi työkyvyttömyyttä ei korvattaisikaan. Termi vakuutusyhtiön lääkäri lienee monelle tuttu.

  • 1 2 3 4