Se, mitä et haluaisi edes ajatella


Yhteistyössä: Fennia

Me olemme oikeastaan aina olleet ihan ehdottoman vakuutusmyönteinen perhe. Just niitä ihmisiä, jotka ovat virittäneet vakuutusturvan (toivottavasti) viimeisen päälle; on laajat kotivakuutukset, jatkuvat matkavakuutukset, tietysti autovakuutukset, ja Silvalle otetiin vakuutus jo ennen syntymää (Seelalle siinä kaikessa härdellissä unohdettiin; hups).

Silloin aikoinaan Silvaa odottaessa marssimme Joelin kanssa myös sellaisella tulevien vanhempien paniikilla päättäväisyydellä vakuutusyhtiön konttoriin. Henkivakuutukset. Meille. Nyt.

Että jos jotain meistä jommalle kummalle tapahtuisi, millainen turva meille (ja tulevalle lapselle) silloin olisi tarjolla. Nämä on jotenkin sellaisia asioita, joita ei halua välttämättä edes ajatella. Mutta kannattaa silti ajatella.

Vaikka ihan just nyt.

sakset

Silvaa odottaessa emme olleet vielä naimisissa. Ja avoliitossa puoliso ei saa ollenkaan leskeneläkettä, jos toinen puolisoista menehtyy (lapsi saa kyllä lapseneläkettä).

Ja kun olimme juuri ostaneet talomme, iso asuntolainakin tietysti kummitteli mielessä. Mitä jos toista meistä ei olisi; pystyikö toinen yksin turvaamaan esimerkiksi ihan sen, että suremaan jäävä muu perhe saa pitää kotinsa.

Tällaiset asiat eivät aikaisemmin olleet juuri mieltä painaneet; jos kuolee, niin kuolee – toivottavasti ei ihan lähiaikoina. Mutta kun mukaan kuvioon tuli perhe ja lapset, asia sai ihan erilaisen merkityksen. Kun on vastuussa jostain muustakin kuin vain itsestään.

No, noin vuotta myöhemmin menimme naimisiin, mutta olemme katsoneet, että se henkivakuutuksen tuoma turva on silti kaikin puolin järkevä olla olemassa. Meillä siis on ollut syksystä 2011 asti ollut sekä henkivakuutus (jos toinen meistä menehtyy) että pysyvän työkyvyttömyyden turva (jos jompaa kumpaa kohtaa pysyvä työkyvyttömyys). Edunsaajiksi olemme merkinneet toinen toisemme.

askartelee

Toinenkin omakohtainen tarina henkivakuutuksesta – tämä on jo ajalta ennen omaa perhettä ja Joelin tapaamista.

Marssin nimittäin ihan siihen samaiseen vakuutuskonttoriin myös silloin, kun aikoinaan lähdin Intiaan vapaaehtoistyöhön. Pidennetty matkavakuutus silloin minulla taisi olla päällimmäisenä mielessä, mutta päädyimme myös puhumaan henkivakuutuksestani, joka tuolloin oli vanhempieni minulle ottama.

Mitäs siinä henkivakuutksessa sitten sanottiinkaan…? Edunsaajana oli äitini (tietysti, kun omaa perheettä minulla ei vielä ollut), ja kävi ilmi, että jos minä menehtyisin, minun äitini saisi sen suuren kertakorvauksen. Pysyvän työkyvyttömyyden osuus puolestaan oli vakuutuksessa ihan minimaalinen, vai olisiko ollut jopa nolla. Ei, ei, ei näin. Ei siihen elämänvaiheeseen. Jos minä silloin 26-vuotiaana olisin menehtynyt, se olisi tietysti ollut niin iso tragedia kuin kuolema ylipäänsä. Mutta ei se raha olisi minun äitiäni lohduttanut eikä hän olisi sitä tarvinnut; korkeintaan hautajaiskulujen (hik, kamala edes ajatella tällaisia) verran. Mutta jos minusta olisi tullut senikäisenä pysyvästi työkyvytön, turva sen varalta olisi ollut se olennainen juttu. Mitä jos olisin nuori ihminen, joka ei pystyisi enää koskaan elättämään itse itseään?

Muutin siis totta kai (äitini suostumuksella toki) vakuutustani siihen elämänvaiheeseen sopivammiksi: henkivakuutusosuutta selvästi pienemmäksi ja pysyvän työkyvyttömyyden osuutta selvästi isommaksi. Muistaakseni vakuutusmaksu pysyi suunnilleen samana.

Tarinan opetus: kannattaa muistaa eri elämäntilanteissa varmistaa, että se turva on räätälöity just itselle/omalle perheelle järkevimmäksi. ”Otettiin me joskus joku vakuutus, en muista mikä” ei välttämättä ole se paras toimintatapa tässä.

Esimerkiksi tällä Fennian laskurilla voi hyvin laskea omaa henkivakuutustarvetta ja hintaa (siihen vaikuttaa tulot, lasten lukumäärä, velat ja oma syntymävuosi) ja vertailla vaikkapa henkivakuutuksen ja pysyvän työkyvyttömyyden suhdetta ja niiden räätälöinnin vaikutusta vakuutusmaksuihin. Suosittelen, se on jotenkin tosi havainnollinen. Laskurin avulla voi itse asiassa testata hommaa myös toisin päin: ”minulla on mahdollista maksaa tästä x euroa kuukaudessa, millaisen turvan sillä saa”.

hymy

Myös se kannattaa tarkistaa, että edunsaajat ovat itselle sopivat.

Kun edunsaaja on ”omaiset”, se tarkoitaa, että puolet menee edunsaajan puolisolle ja toinen puolikas jaetaan tasan lasten kesken. Se on monelle varmasti se peruskaava. Edunsaajat voi myös itse nimetä haluamallaan tavalla. Tietysti silloin kannattaa muistaa, että esimerkiksi jos edunsaajaksi on joskus nimetty lapsen nimi, ja myöhemmin perheeseen tuleekin lisää lapsia – että ei epähuomiossa käy niin, että nuoremmat sisarukset ovat unohtuneet edunsaajista pois.

Tai että edunsaajaksi on unohtunut vaikkapa ex-puoliso, jos niin ei erityisesti halua.

Jos edunsaajista kaikki ovat menehtyneet (HIK), korvaus menee perikunnalle ja siitä normaalin perimiskäytännön mukaan eteenpäin.

nuket-lahis

Mutta joo siis HIK. Vähän karmivaa. Nämähän ovat tietysti sellaisia ajatuksia, joita mieluiten on ajattelematta ja toiseksi mieluiten siirtää ”johonkin tulevaisuuteen”.

Meille sen toimintasykäyksen aiheutti ensimmäistä kertaa pullistunut raskausvatsa. Ja olen kyllä edelleen tyytyväinen, että sen saimme silloin tehtyä.

Toivottavasti se on vakuutus, jota ei koskaan käytännössä tarvita.

leikkaa

Fennia antoi tänne meille myös kilpailun, jonka palkintona on 50 euron lahjakortti Stockmannille. Kilpailuun voi osallistua kommentoimalla tähän postaukseen:

Missä tilanteessa päätit, että nyt on aika hankkia henkivakuutus?

Kilpailu on käynnissä viikon eli ma 26.9. asti, ja sitten arvon voittajan ja ilmoitan sen sekä täällä että henkilökohtaisesti meilitse. Kilpailun säännöt täällä.

tarkka

PS. Konttoriin ei tarvitse välttämättä marssia niin kuin me teimme. Henkivakuutuksen voi ottaa myös netistä, ja itse asiassa Fennia-Henkiturvasta saa näköjään netistä otettuna just nyt -30 % alennusta ensimmäisenä vakuutuskautena. Kannattaa toimia ihan vaikka nyt heti. Ettei se aina jää roikkumaan sille ”sitten joskus” -tasolle.

Yhteistyössä: Fennia

indiedays-ja-brm-yhteislogo

8

You Might Also Like

  • Laura
    19.9.2016 at 14:05

    Siinä vaiheessa kun viime vuonna sain kaksi aivoverenvuotoa neljän kuukauden välein ja jouduin aivoleikkaukseen. Minun tilanteessani selvitin erityisesti pysyvää vammaa korvaavaa vakuutusta, joka tuntuisi oleellisimmalta tässä elämäntilanteessa – mutta niinpä vain kävi, että tuolla minun sairaushistoriallani sitä ei minulle myönnetä. Niinpä jäi myös henkivakuutuksen ottaminen (en muista mikä tilanne sen suhteen olisi ollut). Kaikesta huolimatta hieman retuperällä on meillä nämä asiat vieläkin.

    • krista
      19.9.2016 at 20:11

      Vau, kuulostat kyllä mahtavalta selviytyjältä! <3
      -
      Joo tuollaisisssa tilanteissa vakuutusyhtiöt varmasti ovat varauksellisia henkivakuutuksen antamisen suhteen - ainakin juuri sen sairauden suhteen. Mutta ehkäpä olisi mahdollista vielä saada tuohon vaivaan liittymättömien sairastumisten varalta?
      -
      Mutta ennen kaikkea HIENOA, että olet selviytynyt! <3

    • coxia94
      23.9.2016 at 21:02

      Mä aloin tän postauksen myötä pohtia vakuutusasioitani, mutta sitten tuli mieleen vuosi-pari sitten äidin kanssa käyty keskustelu että mun sairaushistorialla ei kummosia vakuutuksia saa.

  • Tilia
    19.9.2016 at 14:19

    Henkivakuutukset oli meillä asuntolainan ehtona, muuten ei olisi otettu ja varmaan luovutaan niistä heti, kun laina on maksettu. Lapsille ei ole vakuutuksia otettu ja ihan turhia olisivat olleet, kymmeneen vuoteen on käyty kerran yksityisellä lääkärillä. Ollaan aika vakuutuskriittisiä, ja kuten tuossa aiemmin joku kirjoitti, vakuutusyhtiöt tekevät tulosta markkinoimalla ihmisille tarpeetonta turvattomuuden tunnetta. Turhasta ei kannata maksaa, koska harvoin sattuviin vahinkoihin menee omasta pussista vähemmän kuin monen vuoden vakuutusmaksuihin.

    • krista
      19.9.2016 at 21:45

      Mä ajattelen, että se on nimenomaan turvallisuuden (ei siis turvattomuuden) tunne, mitä ne markkinoi :) Mutta se on varmasti ihan katsantokannasta kiinni! Itsekin oon kyllä ihan varma, että maksan enemmän kuin vakuutuksista olen saanut, mutta ajattelen, että se on HYVÄ niin – tai että parasta on, jos vakuutuskorvauksia ei koskaan tarvita = mitään pahaa ei tapahdu. Vähän niin kuin menee lääkäriin, ja paras uutinen on se, jos lääkäri toteaa terveeksi :) …ja jos jotain tosi-tosi kamalaa tapahtuisi, sitten olisi se turva. Näin mä itse ajattelen :)

  • Kikka
    19.9.2016 at 14:29

    Päätin ottaa henkivakuutuksen, kun sen sai edullisesti samaan vakuutuspakettiin ottaessani muita vakuutuksia. Myöhemmin sitä ei välttämättä olisi tullut otettua enää erikseen, joten oli järkevämpää hankkia kaikki tarvittavat vakuutukset yhdellä kertaa.

    • krista
      19.9.2016 at 21:50

      Mekin silloin kerralla käytiin koko vakuutuskuvio läpi – tsekattiin päällekkäisyydet (tai ettei niitä ole) ja että kokonaisuus on järkevä. Sen jälkeen asiaa ei ole tarvinnut ajatella ja on silleen jotenkin… …huojentunut olo.

  • laura
    19.9.2016 at 14:39

    Mun ei ole koskaan pitänyt päättää ko. asiasta, sillä äitini on ottanut mulle henkivakuutuksen alunperin. Omilleen muutettuani äitini oli se joka marssi Lähi-Tapiolaan ja palasi lappunivaskan kanssa, jonka vaan signeerasin. :’D Itse maksan sentään. Pitääkin itse (heh) selvittää tuo työkyvyttömyysvakuutusasia, kuulostaa järkevältä ja tärkeältä!

    • krista
      19.9.2016 at 21:51

      Joo kantsii selvittää! Parhaassa tapauksessa se on siinä samassa vakuutuksessa niin kuin tässä Fennialla tosiaan!

  • Laura
    19.9.2016 at 14:47

    Meillä kaikille lapsille otettu ennen syntymää vakuutus. Henkivakuutus on miehen kanssa myös.

    • krista
      19.9.2016 at 22:00

      Mulla on vähän huono omatunto, että Seelalle me ei otettu – mutta se tosiaan vaan unohtui… Mutta onneksi (kop kop puuta) Seeluska on perusterve eikä lääkärissä ole tarvinnut juurikaan käydä, kun taas Silva on muutenkin paljon alttiimpi nappaamaan kaikki pöpöt ympäriltään; kenties keskosuuteen liittyvää…

  • Anni
    19.9.2016 at 15:56

    Minulla ei itseasiassa ole henkivakuutusta. Matkavakuutus ja tapaturmavakuutus kyllä, mutta henkivakuutuksen hinta oli niin tolkuttoman paljon kalliimpi kuin ei-psyykkisesti sairastaneella ihmisellä olisi ollut, että päätimme jättää sen ottamatta.

    • krista
      19.9.2016 at 22:07

      No voi sentään – nämä ehtoasiat ovat kyllä kenkkuja! Jossain muuten olikin, että tuollaiset vakuutukset kannattaa ottaa mahdollisimman nuorena ENNEN kuin mitään sairautta tai siihen viittaavaa on todettu, siten sairastamisen jälkeen se onkin paljon vaikeampaa… Mutta sit taas toisaalta kovin nuorena ei välttämättä tule mieleen ajatellakaan tuollaisia asioita :(

  • Miitu
    19.9.2016 at 17:31

    Tjoo. Tämä menee sarjaan ”ei sitä vain oteta”. Pitkäaikaissairaana en ole oikeutettu henkivakuutukseen, ja kun kerta olin tietoni antanut ”kannattaahan sitä kokeilla”, en ollut oikeutettu myöskään tapaturmavakuutukseen, vaikka minulla ei ole mitään niissä ehdoissa mainittua. Samalla kaavalla myöskään vauvavakuutusta ei meille suotu.

    • krista
      19.9.2016 at 22:11

      Joo totta, terveysselvitykset noihin tietysti vaaditaan ja siihen voi tyssätä vakuutuksenottajan tie :( Mutta hei KOKEILITTE kuitenkin eli nyt sen eteen on tehty sen minkä voi – eli ei ainakaan jää sellaiseen ”en vaan oo saanut aikaiseksi” -tilaan, kun se teistä riippumattomsita syistä ei onnistunut. Sitten toivotaan, että pitkän ja onnellisen elämän eläneenä vanhana mummelina säkin pääset sanomaan, että ”onneksi en koskaan maksanut mitään henkivakuutuksesta/tapaturmavakuutuksesta, kun sitä en koskaan tarvinnut” <3

    • Kaisa
      20.9.2016 at 12:46

      Tapaturmavakuutusta kannattaa kysellä eri yhtiöistä! Osassa pyydetään terveysselvitys jonka perusteella myönnetään ja hinnoitellaan, mutta esimerkiksi POP Vakuutus ei sitä pyydä.

  • iituliina
    19.9.2016 at 17:50

    Mulla ei ole henkivakuutusta, en ole kokenut tarpeelliseksi. Ei ole lapsia tai omaa asuntoa, tulot vaatimaton kolminumeroinen luku, joten tuo avokkikaan ei missään määrin jää taloudelliseen ahdinkoon ilman mua. Tuota työkyvyttömyysasiaa pitäisi kyllä miettiä, matka-, koti- ja tapaturmavakuutukset on hankittuna.

    • krista
      19.9.2016 at 22:15

      Koti- ja matkavakuutuksista lähti liikkeelle (heh porttiteoria) minullakin. Mutta joo kantsii harkita tuota pysyvän työkyvyttömyyden turvaa; vaikka jos vammautuisi liikenneonnettomuudessa. Aika pienelläkin kuukausipanostuksella (tyyliin alle 10-20e/kk) siihen saa kuitenkin itselleen jonkinlaisen turvan otettua!

  • Johanna
    19.9.2016 at 17:52

    Olen 25-v, asun yksin vuokralla eikä ole lapsia, joten henkivakuutusta mulla ei ole, tosin joku 26-vuotiaaksi asti voimassa oleva nuoristovakuutus on, mihin sisältyy joku pieni henkivakuutuskin. Mutta nämä asiat ei vielä ole ihan ajankohtaisia, tosin tuo työkyvyttömyyden varalta vakuuttaminen kuulostaa ihan viisaalta. Mutta ihan hyvä nämä asiat on tiedostaa jo nyt, että sit myöhemmin elämäntilanteen muuttuessa tulee hankittua kunnon vakuutukset. Äitini kuoli 51-vuotiaana ja hänen vakuutusten ansiosta isä sai jäädä meidän kotiin eikä taloa tarvinnut myydä.

  • Onneli
    19.9.2016 at 18:25

    Yksin eläessä ja asuessa ei tullut mieleenkään ottaa mitään henkivakuutusta, mutta kun ostettiin avopuolison kanssa asunto, tilanne muuttui. Siinä vaiheessa siis otettiin sellainen pariturva-vakuutus, joka korvaa sitten toisen lainan osuuden kuoleman tai pysyvän työkyvyttömyyden sattuessa. Yllätyin itse ainakin sitä, miten paljon kaikille eri asioille on vakuutuksia, kun niitä tuli yhteisen asunnon oston yhteydessä tutkailtua! Mut on kotivakuutusta tullut käytettyäkin muutaman kerran, ja silloin tuli mieleen, että ONNEKSI on vakuutus.

  • Jules
    19.9.2016 at 19:49

    Meillä on henkivakuutukset tuplana miehen kanssa, kun tosiaan työn puoleltakin sellaiset on. Koti on vakuutettu, irtaimistoa ei. Irtaimiston arvo on sen verran pieni. Autot on vakuutettu. Miehen auto uudempana kattavammin ja omani vain minimeillä. Lapsilla on tapaturmavakuutukset. Sairauskuluvakuutuksia ei ole, koska haluan luottaa, että julkinen puoli toimii, jos siihen on tarvetta. Olisimme ottaneet ne syntymättömille lapsille, mutta niitä ei oman sairauteni (jolla ei mitään tekemistä minkään kanssa…) vuoksi niitä ei meille myönnetty. Tästä puljaamisesta aikanaan ärsyynnyin sen verran, että en halua maksaa vakuutusyhtiölle yhtään enempää kuin on pakko. Todennäköisyydet ovat toistaiseksi olleet puolellamme ja iso säästö on tullut lasten pysyttyä terveinä. Henkivakuutusasiaa olen viime aikoina miettinyt, kun työikäinen äitini kuoli tovi sitten. Onneksi hänellä ja isällä ei ollut rahasta tiukkaa, eikä kodin menettämistä tarvitse isän kohdalla pelätä. Jonkinlaisen vakuutuksen edunsaajana olen itsekin äidin puolesta, mutta vielä en tiedä, mitä sieltä saan. Toivottavasti sen verran, että saan perintöverot kuitattua ilman velkaantumista. Karseita asioita ja joku tekee bisnestä ihmisten peloilla ja ahdingolla. En osaa ajatella vakuutusyhtiöitä hyväntekijöinä.

  • Napuna
    19.9.2016 at 20:02

    Me otimme henkivakuutukset pariturvana, kun ostimme ensiasunnon vauvan ollessa puoli vuotta. Vakuutussumma ei ole suurensuuri, sillä tällä hetkellä meillä ei ole raha maksella rajattomasti vakuutusmaksuja, mutta kyllä se summa antaisi turvaa vaikeimman vaiheen yli. Me olemme ajatelleet, että jos toinen meistä kuolisi, muuttaisi toinen lapsen kanssa joka tapauksessa pienempään asuntoon, joten nykyisen asunnon kuluja ei ole tarkoitus taata (pitkää) myyntiaikaa pidemmäksi ajaksi. Jos lapsia olisi enemmän, tilanne olisi toki eri, sillä silloin pienempään asuntoon ei olisi välttämättä järkevä muuttaa. Varmasti päivitämme nämä asiat, kun joskus otamme toiselle lapselle vakuutuksen.

  • Nimeni
    19.9.2016 at 20:10

    Itselläni oli lapsena määräaikainen henkivakuutus. Ekaa asuntolainaa ottaessa henkivakuutus ei tullut mieleen,mutta pankin kautta otin lainaturvan. Nyt kolmen lapsen ja kahden aikuisen taloudessa emme edelleenkään ole hankkineet itsellemme henkivakuutuksia (lapsilla toki on lapsiturvat), vaan edelleen maksamme lainaturvaa. Olisi mielenkiintoista kuulla faktaa tuosta lainaturva vs henkivakuutus -asiasta!

    • krista
      19.9.2016 at 20:55

      Tästä lainaturva vs. henkivakuutus -asiasta juttelin puhelimessa Fennian edustajan kanssa ennen tätä postausta (meillä ei siis ole lainaturvaa itsellä), mutta pakko myöntää, että kun asia ei ollut itselle ajankohtainen, en osaa enää sitä muotoilla niin, että menisi oikein :) Mäpäs kyselen tähänkin tarkennusta Fennialta, varmasti vastaavat mielellään – eli palaamme :)

    • krista
      20.9.2016 at 15:12

      No nyt saatiin vastaus – iso kiitos Fennian lakimiehelle, että ehtii viesteihini vastailla! :)

      ”Lainaturvavakuutus turvaa lainan takaisinmaksua siinä tapauksessa, että lainanottajalle tapahtuu jotain ikävää. Vakuutukseen sisältyy yleensä ainakin turva kuoleman varalta, mutta siihen voi sisältyä muitakin turvia (esim. pysyvä työkyvyttömyys). Lainaturvavakuutus otetaan aina siitä pankista, josta lainakin on otettu. Kuolemantapauksessa sillä maksetaan laina kerralla pois. Korvauksesta ei tarvitse maksaa veroa, mutta toisaalta maksettua lainaa ei huomioida velkana perukirjassa, joten perinnöstä kokonaisuutena voi joutua maksamaan suuremman perintöveron kuin erillisen henkivakuutuksen kautta.

      Erillisen henkivakuutuksen haluava voi itse päättää, mistä yhtiöstä vakuutusta hakee. Henkivakuutuskorvaus maksetaan vakuutuksenottajan määräämälle edunsaajalle. Edunsaajat voivat itse päättää mihin korvauksen käyttävät (esim. maksavatko korvauksella lainan kokonaan tai osittain pois). Myös henkivakuutusta on mahdollista käyttää lainaturvavakuutuksena, jolloin se pantataan pankille lainan vakuudeksi. Mikäli maksettava korvaus tällaisessa tilanteessa ylittää lainan määrä, maksetaan loppuosa korvauksesta edunsaajalle.”

      Kati Saariniemi, lakimies, Henki-Fennia

  • Bikepunx
    19.9.2016 at 20:11

    Minulla ei ole henkivakuutusta. Kävin kyllä ihan äskettäin juttelemassa vakuutusyhtiössä asiasta, enkä ottanut. Jos aloittaa jossittelun, sille ei tule loppua :)

  • janina
    19.9.2016 at 20:12

    Täytyy sanoa, ettei ole käynyt vielä juurikaan mielessä mitkään henkivakuutusasiat… Mutta toki tässä kun yhteistä talonrakennusprojektia suunnitellaan, vois olla erittäin pätevä tuollainen. Tähän mennessä oon vaan miettinyt, että jos meikäläinen heittää veivin niin puolisolla on ikuisesti anoppi ja appiukko naapurissa :’D

    • krista
      19.9.2016 at 20:17

      Millaisen vakuutuksen SIIHEN voi saada :D Lukeekohan jossain vakuutusehdoissa ”naapurissa asuvien appivanhempien varalta” :D <3

  • Katerina
    19.9.2016 at 20:16

    Minulla on kai henkivakuutus voimassa, mutta pitääpi tarkistaa vähän sisältöä :)

  • sssansan
    19.9.2016 at 20:20

    Myönnän että mä olen tosi huono näitten vakuutusjuttujen kanssa, ehkä siksi että kotoa on periytynyt sellainen ajatusmaailma. Otin kotivakuutuksen vain siksi että se oli vuokranantajan vaatimus, mitään muita vakuutuksia ei ole :D Mutta ajatuksena on kyllä. että sitten kun perheen perustamisen aika koittaa niin vakuutukset sekä vanhemmille että tulevalle lapselle, ihan siltä varalta JOS jotain sittenkin joskus tapahtuu…

  • rinkeli
    19.9.2016 at 20:53

    Kun muutimme kaikki saman katon alle ja oma lapsi syntyi, silloin istuttiin pankissa kauan ja päivitettiin kaikki fiksusti ajantasalle. Vauvavakuutuksen kävin ottamassa jo raskausaikana.

  • Jenisei
    19.9.2016 at 21:02

    Voi että.. Oon kaikissa vakuutusjutuissa ollut tosi huono. Mies on aina huolehtinut kaikki kotivakuutukset yms. Kun lapsi ilmoitti tulostaan, niin miehen mielessä oli ensimmäisenä suunnilleen sen sairasvakuutuksen hankkiminen. :D
    Kun hankimme (henk.koht.) asuntolainat tossa vajaa vuosi sitten, niin siinä kohtaa otin jonkun vakuutuksen, mikä liittyi lainan takaisinmaksuun, jos kuolen/vammaudun tai jotakin…. (en enää edes muista) Mutta kyllä alkoi nyt kiinnostamaan tuo, koska noi kuukausisummat ei kuitenkaan ollut NIIN suuria, mitä olin luullut (olin aatellu et joku 50€/kk pitäis maksaa, mutta että pystyy alle parilla kympillä/kk pärjää, riippuen mitkä vakuutussummat laittaa)…

    Niin ja hei! OSAAKO SEELA LEIKATA NOIN HYVIN SAKSILLA??
    Meillä päiväkodissa (töissä) neljävuotiaatkaan ei osaa välttämättä, saatikka oma 2v tyttöni, jolle tänään testimielessä laitoin sakset käteen ja katsoin mitä tapahtuu……

    • krista
      19.9.2016 at 21:34

      Apua apua EI siis osaa, ääk näyttääkö se siltä, että Seeluska ois itse nuo leikannut?!?! En yhtään hoksannut :D Seela siis vasta ihan on alkanut harjoitella pienten palojen irtisaksimista, ja Seela harjoitteli noilla reunakohdilla (tokavikassa kuvassa näkyy tyylinäytettä), ja minä siinä samalla Seelan harjoitellessa leikkelin (”autoin”) ne valmiiksi. Ei meidän Silvakaan leikkaa vielä noin hyvin :)

      Toi on noissa vakuutuksissa tosiaan kyllä ihan hyvä, että vakuutuksen voi halutessaan ottaa pienempänä, jos on mahdollista maksaa pienempää kuukausisummaa. Eli voi räätälöidä aika hyvin itselleen sopivan! Ja vaikka muuttaa isommaksi, jos talous myöhemmin altaan paremmin myöten :)

  • Myy
    19.9.2016 at 21:47

    Asuntolainan ottamisen jälkeen heti otimme henkivakuutukset!
    Tuohon edunsaaja asiaan pitää mainita mitä meille sanottiin vakuutusyhtiöstämmä…että jos edunsaajana on omaiset eli puoliso+lapset, niin alaikäisten lasten osuuteen saattaa tulla määrätyksi edunvalvoja (sosiaalitoimisto) esim jos molemmat vanhemmat menehtyy, että kannattaa mielummin laittaa edunsaajaksi puoliso ja jos molemmat vanhemmat menehtyy niin lapsethan heidät perii. Hui kamalaa ajatella tällaisia asioita!!!!

    • krista
      19.9.2016 at 21:55

      A-pu-a. Mulla nousi ihokarvat pystyyn jotenkin tästä koko ajatuksesta – ”jos molemmat vanhemmat menehtyy”…. Uhhh. Mutta SILTI näitä kannattaa ajatella. Onpa uuten hyvä pointti! Täytyypä omasta vakuutuksesta tarkistaa, että miten tarkalleen ottaen me nuo merkittiin ja mitä se käytännössä tarkoittaa. Ymmärsin tämän Fennian lakimiehen kanssa jutellessa (ennen tätä postausta siis), että ”omaiset”-termillä menisi normaalin perimisjärjestyksen mukaisesti. Mutta joo en ole satavarma kaikista pykälistä (heh koska itse en lakimies ole), mutta täytyypä tsekata, että on itselläkin just järkevästi!

      • Myy
        20.9.2016 at 14:43

        Niin voihan perinnön saanninkin jälkeen alaikäiselle jossain tilanteissa tulla edunvalvoja että muuttaako tilannetta saako vakuutus korvauksen vai perinnön… Eihän näistä ehdoista ja pykälistä ja kapulakielestä tavallinen tallaaja ota selvää, siksipä vakuutuksia ottaessamme pyysimme vaakutusvirkailija tätiä vääntämään meille selkokielellä rautalangasta asiat!! :) :)
        Ja tosiaan kylmää ajatellakin tällaisia asioita mutta pakkohan sitä on miettiä miten omaisille käy jos itelle käy jotain.. Hui kamalaa..!!

    1 2 3 4