Se, mitä et haluaisi edes ajatella


Yhteistyössä: Fennia

Me olemme oikeastaan aina olleet ihan ehdottoman vakuutusmyönteinen perhe. Just niitä ihmisiä, jotka ovat virittäneet vakuutusturvan (toivottavasti) viimeisen päälle; on laajat kotivakuutukset, jatkuvat matkavakuutukset, tietysti autovakuutukset, ja Silvalle otetiin vakuutus jo ennen syntymää (Seelalle siinä kaikessa härdellissä unohdettiin; hups).

Silloin aikoinaan Silvaa odottaessa marssimme Joelin kanssa myös sellaisella tulevien vanhempien paniikilla päättäväisyydellä vakuutusyhtiön konttoriin. Henkivakuutukset. Meille. Nyt.

Että jos jotain meistä jommalle kummalle tapahtuisi, millainen turva meille (ja tulevalle lapselle) silloin olisi tarjolla. Nämä on jotenkin sellaisia asioita, joita ei halua välttämättä edes ajatella. Mutta kannattaa silti ajatella.

Vaikka ihan just nyt.

sakset

Silvaa odottaessa emme olleet vielä naimisissa. Ja avoliitossa puoliso ei saa ollenkaan leskeneläkettä, jos toinen puolisoista menehtyy (lapsi saa kyllä lapseneläkettä).

Ja kun olimme juuri ostaneet talomme, iso asuntolainakin tietysti kummitteli mielessä. Mitä jos toista meistä ei olisi; pystyikö toinen yksin turvaamaan esimerkiksi ihan sen, että suremaan jäävä muu perhe saa pitää kotinsa.

Tällaiset asiat eivät aikaisemmin olleet juuri mieltä painaneet; jos kuolee, niin kuolee – toivottavasti ei ihan lähiaikoina. Mutta kun mukaan kuvioon tuli perhe ja lapset, asia sai ihan erilaisen merkityksen. Kun on vastuussa jostain muustakin kuin vain itsestään.

No, noin vuotta myöhemmin menimme naimisiin, mutta olemme katsoneet, että se henkivakuutuksen tuoma turva on silti kaikin puolin järkevä olla olemassa. Meillä siis on ollut syksystä 2011 asti ollut sekä henkivakuutus (jos toinen meistä menehtyy) että pysyvän työkyvyttömyyden turva (jos jompaa kumpaa kohtaa pysyvä työkyvyttömyys). Edunsaajiksi olemme merkinneet toinen toisemme.

askartelee

Toinenkin omakohtainen tarina henkivakuutuksesta – tämä on jo ajalta ennen omaa perhettä ja Joelin tapaamista.

Marssin nimittäin ihan siihen samaiseen vakuutuskonttoriin myös silloin, kun aikoinaan lähdin Intiaan vapaaehtoistyöhön. Pidennetty matkavakuutus silloin minulla taisi olla päällimmäisenä mielessä, mutta päädyimme myös puhumaan henkivakuutuksestani, joka tuolloin oli vanhempieni minulle ottama.

Mitäs siinä henkivakuutksessa sitten sanottiinkaan…? Edunsaajana oli äitini (tietysti, kun omaa perheettä minulla ei vielä ollut), ja kävi ilmi, että jos minä menehtyisin, minun äitini saisi sen suuren kertakorvauksen. Pysyvän työkyvyttömyyden osuus puolestaan oli vakuutuksessa ihan minimaalinen, vai olisiko ollut jopa nolla. Ei, ei, ei näin. Ei siihen elämänvaiheeseen. Jos minä silloin 26-vuotiaana olisin menehtynyt, se olisi tietysti ollut niin iso tragedia kuin kuolema ylipäänsä. Mutta ei se raha olisi minun äitiäni lohduttanut eikä hän olisi sitä tarvinnut; korkeintaan hautajaiskulujen (hik, kamala edes ajatella tällaisia) verran. Mutta jos minusta olisi tullut senikäisenä pysyvästi työkyvytön, turva sen varalta olisi ollut se olennainen juttu. Mitä jos olisin nuori ihminen, joka ei pystyisi enää koskaan elättämään itse itseään?

Muutin siis totta kai (äitini suostumuksella toki) vakuutustani siihen elämänvaiheeseen sopivammiksi: henkivakuutusosuutta selvästi pienemmäksi ja pysyvän työkyvyttömyyden osuutta selvästi isommaksi. Muistaakseni vakuutusmaksu pysyi suunnilleen samana.

Tarinan opetus: kannattaa muistaa eri elämäntilanteissa varmistaa, että se turva on räätälöity just itselle/omalle perheelle järkevimmäksi. ”Otettiin me joskus joku vakuutus, en muista mikä” ei välttämättä ole se paras toimintatapa tässä.

Esimerkiksi tällä Fennian laskurilla voi hyvin laskea omaa henkivakuutustarvetta ja hintaa (siihen vaikuttaa tulot, lasten lukumäärä, velat ja oma syntymävuosi) ja vertailla vaikkapa henkivakuutuksen ja pysyvän työkyvyttömyyden suhdetta ja niiden räätälöinnin vaikutusta vakuutusmaksuihin. Suosittelen, se on jotenkin tosi havainnollinen. Laskurin avulla voi itse asiassa testata hommaa myös toisin päin: ”minulla on mahdollista maksaa tästä x euroa kuukaudessa, millaisen turvan sillä saa”.

hymy

Myös se kannattaa tarkistaa, että edunsaajat ovat itselle sopivat.

Kun edunsaaja on ”omaiset”, se tarkoitaa, että puolet menee edunsaajan puolisolle ja toinen puolikas jaetaan tasan lasten kesken. Se on monelle varmasti se peruskaava. Edunsaajat voi myös itse nimetä haluamallaan tavalla. Tietysti silloin kannattaa muistaa, että esimerkiksi jos edunsaajaksi on joskus nimetty lapsen nimi, ja myöhemmin perheeseen tuleekin lisää lapsia – että ei epähuomiossa käy niin, että nuoremmat sisarukset ovat unohtuneet edunsaajista pois.

Tai että edunsaajaksi on unohtunut vaikkapa ex-puoliso, jos niin ei erityisesti halua.

Jos edunsaajista kaikki ovat menehtyneet (HIK), korvaus menee perikunnalle ja siitä normaalin perimiskäytännön mukaan eteenpäin.

nuket-lahis

Mutta joo siis HIK. Vähän karmivaa. Nämähän ovat tietysti sellaisia ajatuksia, joita mieluiten on ajattelematta ja toiseksi mieluiten siirtää ”johonkin tulevaisuuteen”.

Meille sen toimintasykäyksen aiheutti ensimmäistä kertaa pullistunut raskausvatsa. Ja olen kyllä edelleen tyytyväinen, että sen saimme silloin tehtyä.

Toivottavasti se on vakuutus, jota ei koskaan käytännössä tarvita.

leikkaa

Fennia antoi tänne meille myös kilpailun, jonka palkintona on 50 euron lahjakortti Stockmannille. Kilpailuun voi osallistua kommentoimalla tähän postaukseen:

Missä tilanteessa päätit, että nyt on aika hankkia henkivakuutus?

Kilpailu on käynnissä viikon eli ma 26.9. asti, ja sitten arvon voittajan ja ilmoitan sen sekä täällä että henkilökohtaisesti meilitse. Kilpailun säännöt täällä.

tarkka

PS. Konttoriin ei tarvitse välttämättä marssia niin kuin me teimme. Henkivakuutuksen voi ottaa myös netistä, ja itse asiassa Fennia-Henkiturvasta saa näköjään netistä otettuna just nyt -30 % alennusta ensimmäisenä vakuutuskautena. Kannattaa toimia ihan vaikka nyt heti. Ettei se aina jää roikkumaan sille ”sitten joskus” -tasolle.

Yhteistyössä: Fennia

indiedays-ja-brm-yhteislogo

8

You Might Also Like

  • Karoliinan
    19.9.2016 at 10:06

    Mulle tuli henkivakuutukset mieleen ekan kerran kun olin puolvälissä raskaana ja matkustettiin Berliiniin. Lapsen syntymän jälkeen alkoi enemmän pyöriä mielessä mutta en oo vielä saanut aikaiseksi koska raha. Ehkä 4 vuoden päästä kun on edessä omakotitalon osto niin hommaa kaikki vakuutukset :D

    • krista
      19.9.2016 at 18:12

      Joo asuntolaina (yhdistettynä perheellistymiseen) oli meilläkin iso kimmoke asiassa!

  • Mari T.
    19.9.2016 at 10:09

    Meillä oli ollut jo pitkään aikomuksena ottaa henkivakuutus, mutta aina se oli vain jostain syystä jäänyt. Pari vuotta sitten miehen ammattiliiton kautta tuli edullinen henkivakuutustarjous ja silloin tartuimme asiaan. Vakuutukset on siis nyt olemassa ja pidän niitä tärkeinä, juuri siksi että perheen toimeentulo ei kaadu jos toiselle meistä tapahtuu jotain!

    • krista
      19.9.2016 at 18:14

      Nää on kyllä just sellaisia juttuja, jotka jäävät helposti ”roikkumaan”, jos ei tule jotain sykäystä toimia! Hienoa, että tuli liiton kautta tarjous. Mulla on kans liiton kautta mm. matkavakuutus, mutta henkivakuutuksia sieltä ei ole ainkaan tarjottu.

  • Puumis
    19.9.2016 at 10:11

    Kun muutin Ykkösmiehen luokse, tämä järkkäsi tyyliin puolen vuoden sisällä meille molemmille henkivakuutukset, joissa merkittiin meidät päittäin edunsaajaksi. Tämä oli kuulemma hänelle ihan normaali järjestely ”ettei talo mene toisen osapuolen alta, jos toiselle sattuu jotain”.

    Mä en olisi ikinä edes tullut ajatelleeksi… o_0

    • krista
      19.9.2016 at 18:17

      Tosi ajattelevaista! Ei se tosiaan välttämättä lapsia ”vaadi”, että haluaa turvata toisen toimeentulon tuollaisessakin kamalassa (jota toivottavasti ei koskaan tapahdu) kriisitilanteessa. Helposti näitä ei vaan tule ajatelleeksi!

      • Torey
        21.9.2016 at 12:55

        Meillä on kanssa vaikka mitä vaakutuksia niin lapsille kuin itsellemme. Turvaa sen pahimmankin sattuessa, vaikkei sitä haluaisi edes ajatella. Lapsilla on ollut vakuutukset jo vatsassa ollessaan kunnossa ja minun vakuutukseni päivitettiin myös raskausaikana, miehellä ne oli ja katsottu kuntoon. Auto, koti, henkilö, sairaus, kaikki mitkä lie vakuutukset löytyy tietääkseni meidän koko perheellä saman katon alta. Helpointa niin.

  • Heispi
    19.9.2016 at 10:23

    Saatiin hyvä tarjous, kun oltiin ostettu asunto. Yksi lapsi ja raskaana. Tuntui fiksulta :)
    Meilläkin vakuutuksenvakuutukset ja vähän vielä :)

    • krista
      19.9.2016 at 18:18

      Sama ”vähän vielä” täälläkin – sitä sentään ollaan yritetty tsekata, että ei olisi päällekkäistä :) Mutta aina tarvittaessa on tullut korvausta (matka- ja kotivakuutusten puolelta) ja on ollut aina helpottunut olo, kun on huomannut vakuutuksen korvaavan. Vaikkapa mun Frankfurtissa hajonneen kameran viimeksi.

  • Stea
    19.9.2016 at 10:39

    Me otettiin henkivakuutus samassa tilanteessa kuin tekin: kun aloin odottaa ensimmäistä lasta.

    • krista
      19.9.2016 at 18:19

      Tää on varmasti yleinen! Mä mietin tässä, että mistähän mekin hoksattiin silloin tuollainen. Mä luulen, että se oli jostain Vauva-lehden tai Kaksplussan (tai vastaavan lehden) jutusta, mistä se ajatus tarttui, että TOI me tarvitaan.

  • Katarimaria
    19.9.2016 at 10:42

    Asunnon oston yhteydessä otettiin sellainen vakuutus, että toinen ei sitten lentäisi kodista pellolle, jos toiselle jotain kävisikin. Aiemmin ei juuri noita juttuja tullut miettineeksi.

    • krista
      19.9.2016 at 18:26

      Monesti joku tällainen isompi muutos saa kyllä havahtumaan, että pitäisikö varmistaa tällainenkin juttu. Hyvä niin, JOS jotain kävisi – tietysti eniten sitä aina toivoo, että mitään ei koskaan kävisi <3

  • Elbe
    19.9.2016 at 10:42

    Me laitettiin vakuutukset (sis. henkivakuutukset) kuntoon siinä vaiheessa, kun muutettiin ekaan yhteiseen asuntoon (asumisoikeus). Vakuutuksia on sen jälkeen viilattu ja kilpailutettu lasten syntymien, uudemman auton ja asunnonvaihdon jälkeen.

    • krista
      19.9.2016 at 18:52

      Kuulostaa hyvältä!

  • Johhhu
    19.9.2016 at 10:45

    Silloin kuin muutin kotoa pois, tuli kotivakuutuksen ottaminen ajankohtaiseksi, sillä useampi vuokra-antajakin sitä jo vaati.. Sen jälkeen kun ostimme puolison kanssa asunnon, tuli mukaan työkyvyttömyys, sekä henkivakuutus, sillä halusimme turvata elämämme mikäli jotain sattuisi. Tapaturma- ja matkavakuutukset molemmilla on työnpuolesta, mutta minulla on lisäksi vanhempien aikoinaan ottama tapaturmavakuutus voimassa. Liksäksi kun perheemme kasvoi muutama vuosi sitten koiralla, totesimme että sen verran tapaturma-alttiita sakkia olemme, joten koira sai myöskin oman vakuutuksen! :)

    • krista
      19.9.2016 at 18:58

      Mun ensimmäinen itseottama vakuutus on muuten juuri kotivakuutus. Toinen vuokranantajani (eka ei ollut sitä vaatinut, eikä opiskelija-asuntolat) vaati just kotivakuutuksen ja silloin sen otin. Siitä lähtien mulla on aina kotivakuutus ollutkin. Auts – eräässä talossa, jossa olen asunut, kävi toiselle asukkaalle sellainen, että hän oli riehakkaan baari-illan jälkeen nukahtanut suihkuun. Vesi oli mennyt monen kerroksen läpi – ja EI kotivakuutusta. Uhhuhhhhuhhhuhhhhuh.

      • Lilah
        19.9.2016 at 23:27

        Eikä ainakaan kaikki kotivakuutukset tuota korvaisikaan kun katsotaan itse aiheutetuksi ”tahalliseksi” vahingoksi.

  • Peikkorukka
    19.9.2016 at 10:56

    Me hommattiin miehen kanssa tapaturma- , henki-, koti- ja mitkäkaikkimuutvakuutukset kun mentiin naimisiin. Mies oli juuri tullut Yhdysvalloista Suomeen ja mietittiin lähinnä että jos minulle käy jotenkin niin miten pärjätään (miehellä kun ei tuolloin ollut vakityötä eikä työllistymismahdollisuudet olleet varmat). Lapselle hoidettiin laajat vakuutukset kuntoon kun olin raskaana.

    • krista
      19.9.2016 at 19:01

      Tällä mun blogikommentin ”otannalla” selvästi näyttää, että moni on näitä miettinyt! Tosi hyvä juttu!

      Meillä tosiaan Seelan syntymättömän lapsen vakuutus unohtui, kun sehän pitää ottaa 3 kk ennen laskettua aikaa. Muistaakseni viikon myöhässä muistettiin. Enkä välttämättä olisi sitä enää saanutkaan, kun eka lapsi syntyi keskosena: tai en ole ihan varma, miten se menee, onko se tuolloin vaikeampi saada…

  • Tiiana
    19.9.2016 at 11:28

    Meillä on miehellä henkivakuutus, laskettiin että minä en taloudellisesti pärjää jos hän kuolee. Vakuutus otettiin kun alkoi tekemään reissuhommia aasiassa ja mun turvattomuuden tunne kasvoi sietämättömäksi.

    • krista
      19.9.2016 at 19:07

      Vakuutuksen ottaminen on itselläkin ihan selvästi tuonut turvallisuuden tunnetta! Esimerkiksi matkalle en lähtisi (etenkään lasten kanssa) ilman vakuutusta!

  • Oija
    19.9.2016 at 12:03

    Ei ole itse asiassa tullut mieleenkään, vaikka mieheni sairastui parantumattomasti ja hiipuu hitaasti tästä elämästä. Hänelläkään ei ole henki- eikä sairausvakuutuksia, joten yhden hengen palkalla kituutellaan. Lasteni turvaksi haluan kyllä ehdottomasti ottaa henkivakuutuksen nyt itselleni, koska on tämä yhtä ***vettiä.

    • krista
      19.9.2016 at 12:19

      <3 Koskettava kommentti, kiitos kun kirjoitit tämän <3 Voimia teidän perheen raskaaseen tilanteeseen! Aivan sanoinkuvamattoman... oih, tällaiset kohtalot todella koskettavat...osaan vain sanoa, että osanottoni, ja voimia teille! <3 <3 <3

  • Amaalia
    19.9.2016 at 12:04

    Muistuttaisin kaikkia työssäkäyviä että teillä on jo (pakollinen) vakuutus työnantajan kustantamana. Se on voimassa vielä kolme vuotta työsuhteen päättymisestä. Ainut huomioitava seikka on, että sieltä korvataan vain perillisille, eli aviopuolisolle ja/tai lapsille. Eli lapsettoman sinkun perikunta ei saisi mitään korvauksia.

    Saisinkohan sitä muuten edes korvauksia kaikista eri vakuutuksista jos jotain sattuisi? Itsellä oli yhteen aikaan kolminkertainen suoja, asuntolainassa yksi vakuutus, toinen vakuutusyhtiöstä ja kolmas vielä työnantajan kautta. Eli täysin järjestöntä tämäkin!

    • krista
      19.9.2016 at 12:14

      Joo tämä on hyvä pointti – kannattaa tarkistaa, että ei ole päällekkäisiä vakuutuksia!

      Mun täytyy sanoa, että en nyt ole varman tuosta työnantajan vakuutuksesta; tästä kysäisen Fennialta lisää – palaan! Kun me itse otettiin nuo meidän vakuutukset, nää kyllä silloin tsekattiin vakuutuskonttorissa rinnakkain just meidän työnantajien/ammattiliiton vakuutusten kanssa, mutta en tarkalleen muista, miten se kuvio meidän osalta meni. Tähän siis tule lisää :)

      • Elina*m
        19.9.2016 at 12:20

        Mun käsityksen mukaan sieltä työnantajan vakuutuksesta saa hautajaiskulut lähinnä? Isäni kuollessa 10v sitten se taisi olla 4000e. Meillä on omassa vakuutuksessa siis vakuutussumma puolet yhteisen asuntolainan määrästä.

    • krista
      19.9.2016 at 15:11

      Täälläpä vastaus :) Eli Henki-Fennian lakimies Kati Saariniemi vastasi näin:

      ”Työnantajan on tosiaan otettava työntekijöilleen pakollinen henkivakuutus nimeltään työntekijäin ryhmähenkivakuutus, josta löytyy tarkempaa tietoa osoitteesta http://www.trhv.fi/ . Korvaussummat välilehden alta selviää, että korvaussumma alle 50-vuotiaalle leskelle on 16 430 euroa ja lapselle 7 400 euroa. Jokaisen perheen tilanne on tietenkin yksilöllinen, joten kunkin täytyy omalla kohdallaan miettiä kokonaisturvan tarve. Yleensä kuitenkin henkivakuutus on tarpeellinen, mikäli perheessä on asuntolainaa ja lapsia. Vaikka henkivakuutuksia olisi useampia, niin korvaus maksetaan kaikista voimassaolevista vakuutuksista.”

  • Elina*m
    19.9.2016 at 12:17

    Me otettiin henkivakuutukset päittäin kun eka lapsi syntyi sen suuruisena että se riittäisi maksamaan menehtyneen puolison osuuden asuntolainasta. Sama ajatus kun monilla tässä aiemmin, eli olisi lapsille niin hirveetä joutua vielä muuttamaan kodistaankin sen lisäksi että toinen vanhempi kuollut. Hui míten karseeta ajatellakin tällaista :(
    Mut apua, toi työkyvyttömyysasia on todella hyvä pointti ja meillä unohtunut kokonaan.

    • krista
      19.9.2016 at 12:22

      Kannattaa jos tsekata, jos omassa vakuutuksessa on lisäosana tuo pysyvä työkyvyttömyys! Joskus sen voi saada pienellä lisämaksulla siihen mukaan, tai sit tosiaan sumplia määriä noiden kahden välillä niin, että vakuutusmaksu pysyy samana.

  • huldamaria
    19.9.2016 at 12:28

    En ole vielä tullut siihen tilanteeseen, jossa olisin päättänyt ottavani henkivakuutuksen! Ehkä se jää odottelemaan elämän vakinaistumista; perhettä tai asuntolainaa. Tai järkevämpää hetkeä – sitä kun todella tajuaa olevansa kuolevainen, eikä ikuisesti elävä ja nuori.

    • krista
      19.9.2016 at 19:14

      Mullakin nuorempana se henkivakuutus oli vanhempien ottama; tuskin olisin itsekseni alkanut tällaisia miettiä… Mutta kotivakuutus ja matkavakuutus mulla oli must jo silloin :)

  • PSK
    19.9.2016 at 12:44

    Mulla ei ole henkivakuutusta. Ei vaan ole tuntunut tarpeelliselta.

    • krista
      19.9.2016 at 19:26

      Kyllä – just oman tarpeen mukaan näitä kannattaa ajatellakin – kaikki ei ole kaikelle ja kaikkiin elämäntilanteisiin. Mullakin tosiaan silloin joskus henkivakuutus ei tuntunut mitenkään olennaiselta, mutta siihen aikaan tuo pysyvän työkyvyttömyyden turva sit kyllä.

  • Vikkola
    19.9.2016 at 13:01

    Mulla on aina ollut kaikki vakuutukset, ja sen olen lapsuuskodistani jo oppinut, että ne pitää olla harkittuja ja kunnossa. Lapsena tietysti matka-, tapaturma- ja henkivakuutus olivat samassa vanhempien vakuutuksien kanssa, mutta useat harrastukset sisällyttivät maksuissaan myös vakuutuksen (partio, pesäpallo) automaattisesti ja jotkut otetiin erikseen minua varten (soitinvakuutus).
    _
    Kun muutin omilleni, oli oman kotivakuutuksen ottaminen itsestäänselvyys, samoin matkalle en ole koskaan lähtenyt ilman matkavakuutusta. Kun saimme lapsia ja ostimme omakotitalon, kartoitimme mieheni kanssa samalla kaikki vakuutuksenne, jotta autojen- harrastusten tai matkailun osalta vakuutukset ovat riittävät mutta eivät päällekkäin turhia muiden olemassa olevien vakuutusten kanssa. Jotain on joskus sattunutkin, ja onneksi vakuutus on korvannut, eikä niistä ole joutunut riitelemään vakuutusyhtiöiden kanssa. Pahinta oli autokolari, jossa vastapuolen autovakuutus onneksi korvasi kaikki sairaalakäynnit, kivut ja säryt nopeasti.
    _
    Vakuutusten vertaileminen on kyllä työlästä puuhaa. Jotta saimme kartoitettua vakuutustarpeemme ja vertailtua maksut ja korvausperusteet oikein, jouduimme käyttämään omaa exceliä niiden vertailemiseen ja valinnan tekemiseen. Joku kun keksisi tähän hyvän aplikaation tai vertailupohjan, niin ostaisin heti!

    • krista
      19.9.2016 at 19:34

      Tosi samantyyppinen tausta ja ajattelutapa kuin mullakin! Mulla kans tämä on varmasti lapsuuskodista peräisin; jos en nyt ihan väärin muista, siihen aikaan vakuutusvirkailija kävi ihan kotikäynnillä ja äiti ja isä istuivat (tuskaisina) kaikkien paperipinoröykkiöiden keskellä vaihtoehtoja pähkäillen :D Aikaa ennen nettiä :)

      Mulla myös omat hyvät kokemukset varmasti vaikuttaa omaan vakuutusmyönteisyyteen. Aina olen saanut ilman ongelmia korvaukset. Jonkin verran pientä korvattavaa on tullutkin; kotivakuutuksesta on korvattu ainakin varastossa homehtuneet kamat, varastossa tapahtunut varkaus ja mun käsilaukun varastaminen ravintolasta (mm. lukkojen uusiksilaitto saatiin). Matkavakuutuksesta pieniä rikkoutumisia ja Silvan sairastaminen Thaimaassa. Omista sairauskuluista (otettu mulle lapsena) isoimpana on mun mahaoireiluun liittyvät lääkärikäynnit yhden vuoden aikana; siitä tulikin enemmän käyntejä siihen aikaan ja oli taloudellisesti tosi hyvä, että vakuutus sen maksoi. Vaikka onhan niitä maksujakin tietysti paljon maksanut :)

  • Sumonen
    19.9.2016 at 13:15

    Oma henkivakuutus tuli ajankohtaseks just lapsien myötä. Miulle on karmivalla tavalla tullu kaikenlaisia pelkotiloja ja huolia et mitä sitten jos…nää ajatukset on tullu täysin lapsien myötä. Ja entisestään suurennettiin henkivakuutuksia kun ostettiin oma talo. Kamalaahan näitä on ajatella, mut kyllä niitä vaan ajattelee. Ja sitäkin et jos miehen kanssa molemmat kuoltais ni kuka kasvattais mein lapset?

    • krista
      19.9.2016 at 19:35

      Nää on kyllä kamalia ajatuksia, ja vaikka liian syvälle niihin ei kannatakaan ajautua, mua itseäni ainakin auttaa jonkinasteinen varautuminen – just siis vakuutusten myötä, samoin erilaisten turvallisuusjuttujen huolehtiminen tietysti. En muuten lähtisi enää laskuvarjohyppäämään :D Mähän sitä joskus harrastin ja en edes mitenkään tandem-hyppynä vaan itse kävin hyppykurssin ja yksikseen hypin. Enää en vois ottaa sitä riskiä mun LAPSIA (en itseäni) ajatellen.

  • Salvia
    19.9.2016 at 13:22

    Mulla ei ole henkivakuutusta eikä mitään muutakaan, paitsi pakollinen (ja halpa) kotivakuutus, ja tässä on ihan periaatteita taustalla. Henkivakuutuksen suhteen ei niinkään, mutta sen hankkiminen tuntuu hölmöltä, vaikka lapsi ja mies onkin, koska jos toinen meistä kuolisi, ei oltaisi missään rahavaikeuksissa koska ollaan opiskelijoita, joilla ei ole omistusasuntoa. Eli tuntuisi kummalliselta ikään kuin ”tienata” toisen kuolemalla.

    Muutenkin tietyllä tapaa vastustan vakuutusbisnestä. Se on sellaista keskiluokan/rikkaiden luksusta. Kaikista pahinta on mun mielestä lasten vakuuttaminen: en halua mennä yhteiskunnassa siihen suuntaan, että saadakseen esim. kunnollista terveydenhuoltoa lapselleen pitäisi olla vakuutukset kunnossa – eli kuten yhteiskunta esim. Yhdysvalloissa toimii. Tai että pitää olla sairausvakuutus, jos ei halua monen tuhannen euron sairaalalaskua, ja niin edelleen. Eli kun toistaiseksi Suomessa julkiset palvelut toimivat todella hyvin, en tahdo heikentää niitä sillä, että keskiluokasta ylöspäin ihmiset siirtyvät vakuutuksen turvin käyttämään julkisia palveluita.

    Muutenkin vakuutukset on hölmöjä musta ihan matemaattisessa mielessä: vakuutusfirmat tekee todella kovaa bisnestä, eli ulos maksettujen korvausten summa on paljon pienempi, kuin asiakkaiden maksamat vakuutusmaksut. Vakuutuksiin liittyy myös tarkkaa todennäköisyyslaskentaa, ja yleensä ne todennäköisimmät vahingoittumissyyt on rajattu korvausten ulkopuolelle, siis esim. homeongelmat jne. Eli musta aika törkeää bisnestä. Ja jos kerran kymmenessä vuodessa tapahtuu jotain, mistä saa vakuutuksesta korvauksen, niin sen summan on kyllä hyvin todennäköisesti maksanut niiden kymmenen vuoden aikana sinne vakuutusfirmalle.

    • Menni
      19.9.2016 at 17:13

      Mä olen vähän kallellaan myös tähän suuntaan. Tosin mun mielestä ok että vakuutusyhtiöt tekevät bisnestä, mutta vakuutusten ottaminen on muuttunut tähän suuntaan, että ne joilla on varaa ottaa vakuutuksia. Ja kriittinen arvio on paikallaan, kun miettii millaista yhteiskuntaa haluaa olla rakentamassa.

      Ymmärrän, että omaisuutta ja terveydenhuoltoa ulkomailla ei verorahoilla korvailla, joten näiden vakuutusten ottaminen tuntuu kyllä ihan järkevältä. Henkivakuutus myös omaisuusnäkulmasta tuntuu siis perustellulta. Hyvin toimeentulevan hupiahan se siinäkin tilanteessa on, jos on varaa matkustaa ja kerryttää omaisuutta.

      Itsellänikin on vakuutuksia, joten kuulun ehdottomasti näihin varakkaisiin. Henkivakuutusta emme ole laskeneet tarvitsevamme. Tämä on tällaista yleisempää pohdintaa kuitenkin; eri ratkaisut sopivat eri tilanteissa.

    • krista
      19.9.2016 at 19:40

      Vauvavakuutuksia itsekin pidän vähän kaksipiippuisina juttuina; toki julkisen terveydenhuollon pitäisi olla parasta ja tasa-arvoisinta kaikille! Silvalle sellainen kuitenkin otettiin ja ihan hyvä, että otettiin – kun Silva oli viikon sairaalassa ja me toisessa huoneessa perhehuoneessa, jo siitä tuli yllättävän iso lasku, muistaakseni lähemmäs tonni. Se yllätti! Ihan hyvä, että vakuutus silloin maksoi.

      Ihan suoralla matematiikalla ajateltuna mäkin kyllä ajattelen, että todennäköisesti päädyn maksamaan enemmän kuin saan. Mutta sitten taas se turva, että JOS jotain kamalaa isompaa sattuisi. Mä ajattelen, että siitä turvasta sitä maksaa, ja itse maksan tosiaan mielelläni. Mutta siitä olen iloinen, että ei olla Yhdysvaltain mallissa eikä toivottavasti koskaan ollakaan!

      • lilah
        21.9.2016 at 23:50

        eikös sairaspäiväkatto ole joku 600-700e vuodessa? Ja vakuutus nielee ekoina vuosina lähes 500 e.

  • Hukkakukka
    19.9.2016 at 13:39

    Kun tajusin, että tämän miehen kanssa haluan olla koko loppuelämäni – ja entä jos sitä loppuelämää ei tulekaan meistä riippumattomista syistä.

    • krista
      19.9.2016 at 19:42

      <3 Hyvä peruste <3 Tottakai sitä toivoo, että on se loppuelämä. Mutta koska elämästä ei koskaan tiedä, niin siksi.

  • ninieni
    19.9.2016 at 13:44

    Itselläni henkivakuutus on juuri nyt ”sitten joskus” -tasolla. Epäilemättä se minullakin tulee ajankohtaiseksi sitten jos/kun on lapsia, mutta nyt se ei vielä tunnu tarpeelliselta.

    • krista
      19.9.2016 at 19:43

      Hyvä taso tämäkin, jos asia ei tunnu tarpeelliselta vielä! Ja sitten jos sellainen sauma elämässä tulee, niin sitten on varmastikin ihan hyvä, että tällaiset vaihtoehdot on muistissa!

    1 2 3 4