Hei vaan, tääl mä oon

Kotona ollaan, mutta ei kovin hyvässä hapessa, pakko myöntää.

Kirjoittelen nyt kuitenkin pikaiset kuulumiset oikeastaan jo siksi, että saan samalla muutakin ajateltavaa kuin kellon tuijottamisen ja tuntien laskemisen siihen, koska saa ottaa seuraavat tropit. Sattuu nimittäin aika hemmetin paljon.

Maanantai ja tiistai sujuivat sairaalassa siis ihan kivasti, otin selfieitä Instaan ja hihittelin itsekseni itselleni ja teidän kommenteille. Joel kävi minua katsomassa tiistaina illalla ja oli aivan kummissaan, että miten olen niinkin… normaali. Olematta siis yhtään normaali naamaltani. Mutta noin niin kuin muuten.

Ongelmat alkoivat kuitenkin seuraavana yönä tuolta lääkepuolelta. Mähän oon yhdelle antibiootille allerginen – eikä siinä mitään, on niitä muitakin. Mutta sitten tuli toinen epäsopiva lääke (nenää avaava; kun olin tukkoinen), joka sai minut sitten yöllä ihan sydänfilmille asti. Seuraava yö meni kipulääkettä tunnin välein pyytäessä – sain kyllä, mutta eivät auttaneet riittävästi. Aamulla sain vihdoin sellaisen taju pois -tropin, jolla koomasin (kirjaimellisesti; hitsi, että oli sekavat unet) muutaman tunnin.

No, keskiviikkona (eilen) päivällä oli sitten kotiutumisen aika. Sain siinä sitten Panacodia (eka kertaa tietääkseni; tosin ihmettelen, enkö sitä ois saanut jo umpparileikkauksessa aikoinaan) ennen lähtöä, ja jotenkin kyllä tuntui… …oudolta. Mutta mulla iskee kuitenkin niin helposti sellainen ”haluan olla helppo potilas” -syndrooma – niin nytkin. Olin jo takki päällä lähdössä ovella, kun meinasin siinä hoitajan kanssa jutellessa oksentaa. Palasin takaisin sohvaryhmille ja istuin hetken.
”Joo, kyllä mä nyt tästä pääsen lähtemään”, vakuutin mehukeittolasillisen jälkeen ja lähdin (yksin) taksiin.

Ja oksensin taksissa (onneksi oli sentään pussi mukana) tyyliin koko sieluni ulos sieltä leikkaushaavojen, splinttien ja muiden härpäkkeiden takaa tyylillä puristaen. Oksensin seuraavat kolmisen tuntia.

(sori)

Nyt on sitten tilanne kai se, että ei enää vahvoja lääkkeitä mulle. Sitä norsunkaatolääkettä ei kai kotiin voi reseptillä saadakaan (enkä yhtään ihmettele, oli aika tajunnanseisauttava aine), mutta ilmeisesti muutkin keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet ovat nyt nou-nou.

Joten hei – meitsillä on leukaluu kahdesta kohdasta poikki ja perus-buranaa tässä sitten siihen syön.

Hip vi*un hei.

Joo voitte ehkä kuvitella, että vähän sattuu.

Kipu on kyllä vaan niin lamaannuttava juttu. Kuntoutumisen kannalta nyt olisi jo suotavaa olla pystyasennossa, kävelläkin vähän. Vaikka ulkoilla. Sain fysioterapeutilta naamanjumppaohjeita, joista en tiennyt itkeäkö vai nauraa. ”Sit kato venytät leukaa vaikka näin”. Joo en oo venyttämässä. Pikkasen kato sattuu.

Tekisi mieli vaan olla sängyssä eikä tehdä yhtään mitään. Pakko kuitenkin nousta, koska tiedän, että se on parempi niin. Kirjoitin nyt ainakin tämän tekstinpätkän. Ehkä laitan seuraavaksi pyykit pyörimään.

65
Like

You Might Also Like

  • -Jenni-
    22.10.2015 at 13:35

    Voi eikä!!! :(

  • Paula
    22.10.2015 at 13:49

    Voi sua, kova kipu on tosi kurjaa. Mutta kuule, useita leikkauksia kokeneena mun mielestä sulla oli tuossa vähän liian monta ”kai” ja ”ilmeisesti” lääkkeiden osalta. Soita nyt vielä kerran sinne osastolle tai terveysneuvontaan ja kysy, mitä kaikkea voit ottaa ja kuinka paljon. Ibuprofeenia (hevosannoksia) ja parasetamolia voi ottaa vuorotellen maksimiannokset ympäri vuorokauden tuollaisessa tilanteessa. Ja ties mitä muuta voisit kokeilla. Paljon tsemppiä!! Kohta jo helpottaa!

    • krista
      22.10.2015 at 14:48

      Joo, mulla on siis Burana ja Panadol maksimimäärät (plus kahdet antibiootit ja vatsanhoitolääke) – toista särkylääkettä nappailen 6 tunnin välein ja toista 8 tunnin välein. Välillä lomittain ja välillä yhtä aikaa (ah, kivun saa pois hetkeksi, mutta sitten pitää odottaa 6 tuntia seuraavaa). Sit seuraava on leukakirurgian päivystykseen meno, jos noi ei riitä… :(

      Iiiiso kiitos tsempeistä! Lääkäri puhelimessa lupaili, että paraneminen näistä kuitenkin etenee hyvällä vauhdilla eli jokainen yö ois seuraavaa parempi. Toivottavasti! Oon kuitenkin henkisesti varautunut siihen, että joudun lähtemään vielä osastollekin jossain vaiheessa. Toistaiseksi yrittelen vielä kotona.

  • A-M
    22.10.2015 at 13:52

    Voi ei. Toivottavasti leuat paranee niin pian kuin mahdollista.

    Jos et jaksa vastata, niin ei haittaa mitään, mutta kysyn, jotta saat jotain tekemistä/muuta ajateltavaa kysymyksiin vastaamisen muodossa: Kummasta tuossa on kyse, siitä, että sinulle vain kovat lääkkeet ei sovi, vai siitä, että kun oli mennyt jo pieleen antibiootin ja nenäsumutteen kanssa, ja sitten vielä Panacod-ongelmat, niin nyt on pakko antaa tilanteen rauhoittua/halutaan pelata jonkin aikaa varman päälle?

    • krista
      22.10.2015 at 14:52

      Lääkäri mainitsi, että muutkin vahvemmat on Panacodin tyylisiä, joten niitä ei voi käsittääkseni lähteä kotioloissa testaamaan, ilman valvontaa siis. Ja kun on muutakin taustaa lääkeyliherkkyyksistä nyt. Jännä – näitäkään en ole tiennyt kuin muutaman vuoden ajan. Se antibioottiallergia tuli ilmi, kun Silvaa odottaessa sain poskiontelontulehduksen ja siihen antibiootit ja mun kaula ja leuka turposivat hetkessä… …no, samaan kuntoon kuin nyt leikkauksen jälkeen :D Siitä nenää avaavasta (oli siis tabletti) puolestaan lähti pulssit ravaamaan edestakaisin tyyliin välillä 75-120 pomppien. Uhhuh.

  • Vyyhti
    22.10.2015 at 13:52

    Voi ei, kuulostaapa kamalalata! Kovasti voimia toipumiseen!

  • Gab
    22.10.2015 at 13:54

    Oi ei, kivun kanssa oleminen on niin perseestä :( Paljon voimia sinne parantumiseen ❤

  • kitschmami
    22.10.2015 at 13:55

    Voi ei miten kamala tilanne, jatkuva kipu on hirveä asia kestää. Ei tässä auta kuin lähettää hyviä viboja ja toivottaa sekä toivoa kivun hellittämistä ja joutuisaa paranemista!

  • kao kao
    22.10.2015 at 13:56

    Voi Krista, kuulostaa ihan kamalalta! Jaksamista ja olet ajatuksissa <3

  • Heispi
    22.10.2015 at 13:56

    Voi ei! Outoa, etteivät tarjonneet muuta sen panacodin tilalle.. onhan niitä vaikka mitä sellaisia, joita voi ottaa kotioloissakin (ts ei morfiinijohdannaisia) pitkävaikutteisia ja muita.. Aika rankkaa kyllä pelkästään buranalla mennä. Ota nyt edes 1g panadolia sen kanssa samaan aikaan, jos edes henkisesti tulis sellainen olo, että lääkettä on riittävästi.
    Tsemppiä!

    • krista
      22.10.2015 at 15:57

      Kiitti! Joo Panadol menossa mukana myös – voi sitä luksusta, kun niiden ottaminen on kellossa yhtä aikaa, silloin helpottaa hetkeksi… Sit pitää ollakin kuusi tuntia ilman, AU :)

  • Någon Annan
    22.10.2015 at 14:03

    Yhdyn kuoroon: voi ei! Kuulostaa ihan hirveältä! Ei voi muuta kuin toivottaa tsemppiä sinne ja toivoa parempaa vointia. Hyvin, hyvin varovainen virtuaalihalaus täältä.

    Tuli tuosta Buranasta mieleen, että otatko parasetamolia rinnalla? Mulla itsellä tuli hammasleikkauksesta semmoinen hermokipu (en nyt vertaa sitä tuohon sinun tilanteeseesi, se oli pikkujuttu), johon lekuri käski sitten ottaa ibuprofeenia ja parasetamolia maksimiannoksen, ne kun poistuvat eri kautta elimistöstä. HUOM! En nyt siis kehota ketään ottamaan lääkkeitä mun opastuksen perusteella, vaan kysymään asiasta hoitavalta taholta, terveyspalvelujen neuvonnasta tai apteekista.

  • Laurasss
    22.10.2015 at 14:09

    Voi Krista! Nyt mieki häyn rohkasta sinua. Olen jo iät ja ajat seuranu täällä teän elämää. Molen kätilöopiskelija (kylläkin äippälomalla, Seelaa justiinsaki vuotta nuorempi tyär on meilä!) ja olin hammas-suukirurgisella harjottelussa. (Joo kyllä net sielä mainova, että jaa kätilö, tämon sulle sitten aivan väärä pää!) Mien muista niitten operaatioitten nimeä. Kaks tuomosta tavallista isoa on, sullei vissin yläleukaluuta auottu? Soliki se pahempi… Mutta kyllä son aikanen operaatio. Mie pelkäsinki että kuinkahan se postoperatorinen kivunhoito oikein onnistuu ja nyt vielä tämä. Voi mahoton. Kipu on lamaannuttavaa, sie sanoit kyllä hyvin. Eikä tämoletes semmosta tuotteliasta, hyvää, ihanaa kipua, josta saa vauvan palkaksi. Seekotti. Miten sie oletki niin lääkkeile herkkä! Hiivatti! Enkä miekhän niitä niin tunne (saati muista!! miten ihmiset saattava palata äitiyslomalta työelähmän, en miainakhan mithän muista!) että vois yhessä miettiä. Kannabiksenhan nuo sannoo olevan hyvvää kiphun :—D Noh! Onhan sillä aikasen huono maine Suomessa vielä toistaseksi…
    Puhuma jostaki muusta vaikka!
    Miolen tykäny sinun blogista ko hullu puurosta. Suuret onnittelut kansainvälisen tason urheilijalle ;—) Menittä vain ja voititta! Huh!
    Mie piän hyvänä, että sie otat semmosia tuotheita tähän kokkeiltavaksi, joista sie jo muutenki tykkäät. Tuo vakuutushommaki oli hyvä, heti mulle jäi Ifistä hyvä fiilis ja jos jotaki vakkuutuksia meinaama niin se kilpailutethan kyllä tosissan.
    Sullon muutenki niin tervehenkinen ja hieno suhtautuminen kaikhen. Tietenki se häätyy olla Pohjois-Suomen juuristasti johtuvaa. Tuoki, että reissata nyt kläpin kanssa saattaa aivan hyvin. Miaion ottaa teistä mallia! Tuomosesta Thaimaan reissusta mekki haaveilema, muttei kyllä maha riihikuivaa olla justiinsa niin paljoa ylimäärästä… Ja sinne Ti-Ti Nallen talhon mekki heti, kohan vain tuo piika kasvaa niin, että jotaki siitä tointaa. Tuonki miolen ottanu niin tosissan, sen älä-vanhemmuuen. Etten mie kyllä halua sillalaila olla. Ja miehele kerroin niin soli aivan sammaa mieltä. Että kyllä meän häätyy sen verta viitselihhäitä olla, että leukoja louskutama niin että se ymmärtää, miksi jotaki tehhän taikka ei tehhä. Sinusta Krista-rukasta ei kyllä ole leukoja vähhän aikhan louskuttahman. Toivottavasti sie hoppua paranet! (Ehkä sitä kannabistaki kannattaa tosihhan harkita…! NO EI!!)

    • Ninni
      22.10.2015 at 16:07

      Ihana kommentti. ❤️❤️❤️

    • krista
      22.10.2015 at 16:13

      Sammaa mieltä ku yllä – ihana kommentti! Saa nähhä, ossaisinko vastata omalla Kuusamon sekotusmurteellani :)

      Joo mulla tosiaanki vaan alaleukaa siirrettiin; se yläleuan siirto ois ollu sitte varmaan paljon kippeempi taas. Siitä joutuu kai tehollekki automaattisesti joksiki aikaa, ku seuraillaan turvotuksia. Mutta onneksi selvisin pelekällä alaleualla! Mää kanssa oon verrannu tätä mielessäni synnyttämiseen. Mietin sitä siinä vaaleanpunaisessa pyjamassaki makkoillessa. Että viimeksi, ku olin sairaalassa näin, niin sentäs oli vauva siinä kylessä. Nyt oli vaa kännykkä ja siitäki nettiyhteys loppu :D

      Jos sää sanoit tykkääväs blogista nii mää sanon tykkääväni tosta sun kommentista ku hullu puurosta. Piti vähä naureskella tuolle kätiöopiskelijan väärälle päällekki :D Kiitos, kun kirjotit, se piristi mieltä! <3

    • mariamaria
      22.10.2015 at 20:10

      Tälleen mieki oisin halunnu kirjottaa, muttei näppia laula yhtä mojovasti!

      Ihan veit jalat suusta! Ja ai kauhhee, suusta ouheenollen, ihan hirvveesti semmossii oarantavia ajatukssii sinne isolle kirkolle: kyllä on hurja operaatio. Ihan täällä ettäänperälläkin piti siun puolesta jännittää ja kuulumisia ootella.
      Mutta nyt on onneks senttään suunta ylöspäin, ja mie kovasti uskon, että pelottavin on jo takana. Kipu ei oo kivvaa, ja aika kamalalta kuullosttaa tuo homma. Kyl mie melkkein sanosin, että oohhan yhteydessä lekurriin, ja pyyä parempia troppiloita.

      Toivottavasti siun olo alkas kohta vähän hellittää paremman puolelle. Täällä myö kaikki ollaan tsemppaamassa. <3

  • stev
    22.10.2015 at 14:10

    Oivoi,ihan kamalaa :( tuo on jotain sellasta mitä en voi kuvitellakaan,miten paljon sattuu :( kovasti tsemppiä sinne ja toivottavasti kipu hellittää pian, ainakin sellaiseksi että se perusburana riittää!

  • Riika V.
    22.10.2015 at 14:18

    Eikä! :( Eikö oikeesti ole mitään Buranaa vahvempaa, jota voisit kuitenkin ottaa? Aika karulta kuulostaa kun miettii, että nykymaailma on kuitenkin lääkkeitä pullollaan. Toivottavasti saat jotain, joka auttaa ja kivut loppuisivat!

  • Saukko
    22.10.2015 at 14:26

    Ei prkl, mä en ois kotona ton leikkauksen jälkeen selvinnyt ilman panacodia, joten voin vain kuvitella sun tuskaa…. Iso halaus tähän kohtaan! Kyllä nyt luulisi, että muitakin vaikuttavia lääkkeitä on pakko olla. Toihan on ihan kidutusta…

  • vannikkila
    22.10.2015 at 14:27

    Voi ei, koita kestää. Auttaako kylmäkään yhtään?

    • vannikkila
      22.10.2015 at 14:28

      Ja jos ei muuta, ni sit meet sinne osastolle yöks, jotta saat lääkettä. Mä tein niin raskausaikana, kun alkoi muuten olla mielenterveys koetuksella kipujen (ja siitä johtuvat nukkumattomuuden) vuoksi.

  • KG
    22.10.2015 at 14:37

    I fell you pain. Kävin itse tänään kirralla oikojan vastaanotolla retensiolangan tarkastuksessa ja ovella mietin, että mitenköhän pärjäilet kotona. Kotimatka ei ainakaan kuulostanut parhaalle mahdolliselle. Osastolla tropit saa kätevästi sänkyyn ja ruoka tuodaan eteen vaikka pruutalla syötäväksi.
    Ensimmäiset päivät kotona on kurjimmat. Pää turpoaa, vaihtaa väriä, tikit kiristää, päässä surisee, kuminauhavetojen virittely tuntuu samperin hankalalle ja mieli tekee kaikkea mitä voisi haukata ja purra. Ja se purskutteluaine vie makuaistin rippeetkin mennessään, ihan sama mitä mössöä kitusiinsa tunkee. Vuoden päästä säkin seurailet jonkun kohtalotoverin blogia ja hymyilet tyytyväisenä.
    Älä kestä yksinäsi liikaa sitten kipuja, voivat konsultoida kipupolia tarvittaessa ja he tietävät millä homma helpottaa. Lepo on kuitenkin hyvä lääke kevyellä jaloittelulla höystettynä. Energiaa toipumiseen!

    • krista
      22.10.2015 at 16:00

      Kiitos! Kuvasitpa hyvin tän hetken tuntemuksia – samassa veneessä! Eikä ruokakaan maistu, kun on niin heikko olo, ja syömisessä tuntuu menevän ikuisuus. Ja kun syö väkisin, niin yökkäyttää koko ajan. No, saapa olla ilman niitä kuminauhavetoja sen ajan :)

      Mutta kyllä, jossain vaiheessa tämä on ohi! Se on iso lohtu; ja se, kun lukee kohtalontovereiden (ja muidenkin) kirjoituksia. Kiitos! <3

  • Maija
    22.10.2015 at 14:40

    Saitko kokeiltavaksi muita kipulääkkeitä kuin tuon Panacodin? Vaihtoehtoja kyllä luulisi olevan, ja voi olla niinkin, että ongelma on jokin muu lääkkeen osa kuin varsinainen vaikuttava aine. Itse olin kolmessa suolistoleikkauksessa kuopukseni vauvavuonna ja monenlaista troppia tuli kokeiltua. Esimerkiksi Tramal sai heti oksentamaan, mutta Oxanest sopi hyvin.
    Ryhdythän jookosta helposta hankalaksi, jos ei pian helpota, kärsimys kun ei meistä kenenkään kruunua kirkasta. Ainakin kotihoidon kautta uskoisin vahvemmankin lääkkeen annostelun onnistuvan. Kovasti voimia toivotan, mielenrauhaa kivun kanssa jaksamiseen ja mahdollisimman nopeaa toipumista <3

    • krista
      22.10.2015 at 15:48

      Kiitos! Mun ”ongelma” on varmaan usein liiallinen kiltteys, en osaa vaatia. Hehe siinä puhelimessa oli kuitenkin vähän vaikea vaatia, kun oksensin koko ajan puhuessa :D Tuo Oxanest kuulostaa itse asiassa tutulta, se saattoi jopa olla se mun norsunkaatolääkkeeksi mainitsemani :)

  • Kukkis
    22.10.2015 at 14:49

    Ei varmaan houkuta yhtään mutta pitäiskö sun soitella sinne osastolle ja kertoa tosta tilanteesta? Josko pääsisit sinne, tai johonkin vielä tarkkailuun ja tsekkaisivat kopulääkityksen kuntoon. Toipumisen kannalta olisi ehdottoman tärkeää että se kipu hoidetaan ja saat levättyä. Se, että saa nukuttua on yksi ihan ensiarvoisen tärkeä seikka toipumisessa.

  • Anu
    22.10.2015 at 15:00

    Moi! Keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä on vaikka mitä, on ihan mahdollista ettei Panacodin codeiini sulle sovi, mutta jäljelle jää muita. En ole varma oletko selvittänyt lääkäriltäsi eri vaihtoehdot, mutta jos et, niin selvitä!!! Koviakin kipulääkkeitä saa kuurina kotiin, älä siitä huoli.

    Minä olen joutunut syömään kipulääkkeitä leukaluun kipuun 6 viikkoa kun multa leikattiin viisaudenhammas, hieman eri kaliiperin homma siis ja silti sairaan kipee! Joten millään buranalla ja panadolilla et selviä! Luuhommat on kipeitä!!!

    Kylmää muista pitää, se vähentää turvotusta ja siten kipua. Voi vitsi. Tsemppiä nyt!!

    • krista
      22.10.2015 at 16:08

      Joo, lääkäri aika ykskantaan sanoi, että Buranalla ja Panadolilla nyt eteenpäin. Toisaalta ei ollut se mun oma lääkäri… Ehkä täytyis yrittää saada oma kirurgi huomenna puhelimen päähän!

      Multahan kans leikattiin vuosi sitten se viisaudenhammas ja se oli KIPEÄ. Aiemmat poistot oli ihan helppoja, mutta tuon kanssa kyllä monta viikkoa jouduin ottamaan maksimit noita samoja. Mietin kans silloin, että miten mä IKINÄ pärjään siitä leukaluun katkaisemisesta, kun jo tuo oli niin kipeä. Au au au!

      • sarvis
        23.10.2015 at 10:11

        Jos ne Burana ja Panadol ei riitä yksistään kipulääkkeeksi, niin eihän sitä voi vaan sanoa että voi voi, jatka nyt kummiskin vaan niillä. Buranaakin on mahdollista ottaa 6 h välein, ote valmisteyhteenvedosta: ”Missään käyttöaiheessa kerta-annos ei saa ylittää 1600 mg. Yleensä 2400 mg:n vuorokausiannos on riittävä ja 3200 mg:n vuorokausiannosta ei saa ylittää.” -> 600-800 mg x 4 on vielä ok.
        Seuraava vaihtoehto on kyllä opiaattikipulääkkeet: niissäkin on eroja. Panacodin kodeiini ja tramadoli Tramalissa aiheuttaa monille sivuvaikutuksia. Norsunkaatolääkettä on myös tablettimuodossa saatavilla kotiin parissakin eri valmisteessa ja vähän laimeampanakin versiona, että pysyy järki kuitenkin päässä.

        Nyt pittää vaatia! Kivunhoito on tärkeä juttu.

        terkuin yleislääkäri :)

        • sarvis
          23.10.2015 at 10:13

          Niin ja tsemppiä! Oot hurjan reipas. Tässä kohtaa meidän 2-vuotias taputtais komeasti.

        • krista
          23.10.2015 at 14:27

          Kiitos! <3

  • Minna
    22.10.2015 at 15:13

    Huhhuh. Nuo kivut ei ihan Buranalla ja Panadolilla hyydy. Varsinkin jos pitäisi jotain jumpata! Ota nyt ihmeessä yhteyttä sinne polille. Meillä esim.kotisairaala käy antamassa tujummat lääkkeet. Ettei vaan tuo antibiootti yhdistettynä suht kevyeen ruokavalioon tee ongelmia?

  • Minna
    22.10.2015 at 15:21

    Ai niin. Ja sitä kylmää,kylmää,kylmää.

  • PSK
    22.10.2015 at 15:26

    Voi ei! Nyt on kyllä virtuaalisen jaxuhalin paikka!

  • Hanna
    22.10.2015 at 15:53

    AUuuui… Mua sattuu kuvottaa puistattaa pelkkä ajatuskin leukajumpasta tuossa tilanteessa!!! :( Tsemppiä paranemiseen!

  • 1 2