Havaintoja kaupunkipyöräilystä

”Tuuli viuhuu hiuksissa,
taksikuskien raivokkaat tööttäykset korvissa.”

Noin kuvailin kaupunkifillarointiani aikoinaan Punavuoressa asuessani, ennen lapsia. Rakastin keskustafillarointia ja se oli aina sellaista hullua adrenaliinihuumaa: pyörätiet kulkivat toki niillä kulmilla Mannerheimintiellä (täynnä jalankulkijoita) ja Bulevardilla (täynnä pysäköityjä autoja), mutta muuten sitä viuhuttiin tietysti (kuten pitääkin) siellä ruuhkaisilla autotiellä, epätasaisilla mukulakivillä. Siellä kaiken kaupunkiliikenteen ja kaahailevien taksien joukossa.

Ilman kypärää. Korkkareilla. Joskus baari-illan jälkeen aika promilleillakin.

Jollain tsägällä selvisin hengissä enkä onnettomuuksiinkaan joutunut, mutta en enää ikinä ajaisi noin. Ihan hirvittää.

Minä, fillari ja Angkor Watin temppelialue Kamputseassa. Ennen lapsia = ennen kypärää.

Kun lapset tulivat mukaan kuvioihin, pyöräily ”unohtui” meiltä useammaksi vuodeksi. Samanaikaisesti auton ratin takana toimiminen antoi kaupunkiliikenteeseen ihan toisenlaisen näkökulman. Sellaisen ”apua en halua ajaa kenenkään päälle ja noihan on joskus ihan holtittomia” -kauhunäkökulman. Veikkaan, että juuri tuo näkökulma piti fillaroinnin meidän ohjelmasta niin pitkään poissa: pyöräily näyttäytyi auton ratin takaa katsottuna ihan hurjan vaarallisena. Autoilijalla on sentään pelti suojanaan, kun pyöräilijöille voi käydä mitä vaan. Ajatusta vahvisti vielä se, että tosi moni tuntemamme fillarifani on ollut näiden vuosien aikana jonkinlaisessa onnettomuudessa.

Ja nyt on taas muistunut mieleen, miten ihanaa pyöräily parhaimmillaan on.

Tällä kaksijakoisella näkökulmalla (ja pitkällä pohjustuksella, sori) siis – viimeaikaisia havaintojani kaupunkipyöräilystä.

Nämä on ne meidän vietnamilaiset mopokypärät, joista usein on kyselty. Hienot, mutta ei varmasti mitenkään turvallisuushyväksytyt.

1. Monelta puuttuu vielä kypärä!

Täällä meidän kulmilla (vain) reilulla puolella pyöräilijöistä on kypärä. Ehkä 60-70 %:lla? Mutta ei kaikilla.

Ennen minulle kypärä tuntui jotenkin… …nololta. Mikä kummallinen ajatus! Tukka menee sekaisin ja silleen; ihan kuin se ei tuulessa viuhuen sekaisin olisi mennyt muutenkin. Nykyään kun näen kypärättömän pyöräilijän – ja ne kyllä ihan osuvat silmään – en todellakaan ajattele, että onpa tuo cuul. Vaan että onpa tuo typerää. Sori vaan. Se ON typerää.

Kypärä päähän!

Toisaalta tästä just vähän aikaa sitten keskusteltiin meillä kotonakin. Joel nimittäin kommentoi ”Kypärä päähän!” jonkun FB-kaverinsa fillarointikuvaan. Mä totesin siihen, että aika harva varmaan kuvan alle laitetun kommentin perusteella sen kypärän seuraavalla kerralla laittaa. Lähinnä siitä saa varmaan vastareaktion aikaan. Sellaisen ”joo joo joo pitikö päästä pätemään” -ärtymyksen. Eli sen kypäränkäyttöhalun (niin kuin monen muunkin asian tässä elämässä) pitää tietysti lähteä siitä omasta halusta. Sisäisestä motivaatiosta.

Mä uskon, että yleistyminen on paras houkutin kypärän käyttöön. Kun näkee, että kaikilla muillakin on. Että siitä tulee normi, niin kuin on onneksi vähitellen varmaan tulossakin.

2. Ei auta, että olet oikeassa, jos olet auton alla

Okei, moni pyöräilijä ei ihan tunne noita rakkaita ja tärkeitä liikennesääntöjä. Mutta monipa tuntee! Mutta sillä, kenellä oli siinä risteyksessä etuajo-oikeus ei ole mitään väliä , jos toisella on pelti ympärillään ja toinen on kuolleena auton alla! Tai no joo on väliä oikeudessa ja korvausvaatimuksissa, toki. Liikennesäännöt ON tärkeitä. Mutta niihin ei voi eikä kannata luottaa, jos on niin turvattomassa osassa kuin pyöräilijä auton alle jäädessään.

Autoilijoiden pitää noudattaa liikennesääntöjä. Pyöräilyä pitää kehittää kaupunkisuunnittelussa turvallisemmaksi. Mutta silti sen on vaan kurja ja hurja fakta, että törmätessä pyöräilijään sattuu, vaikka olisi kuinka oikeassa.

Älkää hyvät fillaristit siis ajako katsomatta vaikkapa pyörätienjatkeelle (etenkään laatikkopyörällä, jossa lapset vielä edessä), vaikka kuinka olisi etuajo-oikeus. Koska jos sieltä joku törttöidiootti kääntyy liikennesääntöjen vastaisesti päälle, niin SÄ OOT SE, JOKA ON ALLA.

Laatikkopyörät on ihania, mutta kyllä mua kauhistuttaa, että koska tapahtuu ensimmäinen kamala onnettomuus niillä. Onneksi niiden ajajat taitaa olla niitä ”valveutuneimpia” pyöräiljöitä. Toisaalta – siirrynpä tästä seuraavan kohtaan kolme: kokemus voi joskus sumentaa varovaisuuden.

3. ”Hurahtaneille” sattuu monesti onnettomuuksia

Ihana fillari! Ihana vapaus! Auringonpaiste! Uusi fillari alla!

…ja seuraavassa Facebook-statuksessa päivitetään tapaturma-asemalta (vaikka edelleen se törmäys olisikin toisen syy). Pyöräilyn ihana huuma ja tottumus voi johtaa kovempiin nopeuksiin ja isompaan riskinottoon. Mulle kävi juuri näin silloin Punavuori-aikana! Mutta mun kokemuksen mukaan niitä onnettomuuksia sattuu harvemmin niille hitaille ja varovaisille mummoköröttelijöille ja enemmän niille puoli-pro-pyöräilijöille ja huumassa viilettäjille. Ja edelleen: vaikka jälkimmäiset osaisivat ne säännötkin paremmin.

Ehkä ne kokeneet liikaa luottavat siihen, että ne muutkin osaavat ne säännöt.

Aijaijaijai, ja ilman kypärää täälläkin! En kyllä ajanut kuin tän kuvan verran :D

4. Pyöräily on edelleen Helsingissä hankalaa

Oi mä muistelen Kuusamoa, jossa kevyen liikenteen väylät olivat kaikkialla. Hyvä väyliä on toki Helsingissäkin keskustan ulkopuolella. Mutta keskustan alueella on edelleen suurimmaksi osaksi pyöräilijälle tarjolla on autojen seassa ajoa tai taluttamista. Tai liikennesääntöjen vastaisesti jalkakäytävällä ajoa, jota ei tietysti saisi tehdä.

Itse nykyisin valitsen taluttamisen, en enää lähde autojen sekaan.

Aikaisemmin pyöräiljänä sellainen fyysinen pyörätiekartasto oli olennainen kapine uuteen paikkaan lähtiessä. Nykyään onneksi pyöräilyn reitit voi suunnitella esimerkiksi kevyen liikenteen reittioppaan kanssa. Etenkin kaupunkialueelle lähtiessään (jos haluaa välttää ajoradalla ajoa) kannattaa miettiä reitti etukäteen!

Lisäksi tässä kaupungissa on monia risteyksiä, jotka ovat autoilijallekin ihan kamalia. Yksi sellainen on tässä ihan meidän lähellä; periaatteessa tavallinen risteys, mutta tien kulman ja kasvillisuuden takia auton ”oikealta” risteyksessäolopaikalta ei voi nähdä riittävän hyvin sekä liikennettä että kovaa ajavia fillareita. Jos haluaa lähteä isommalle tielle turvallisesti, joutuu väkisinkin vähän matelemaan suojatien päälle varmistamaan näkyvyyden. Ja siihen jos sitten joutuu pysähtymään (jos sieltä tuleekin auto tai pyörä), niin saa nähdä usein nyrkkejä ja keskisormia. Tekee mieli rullata ikkuna auki ja huutaa, että ”tässä on pakko tehdä näin”.

Kulkiessan sekä ratin että ohjaustangon takana hoksaa tällaiset. Mutta en mäkään ”pelkkänä pyöräilijänä” olisi tiennyt, että miksi joku idioottiautoilija seisoo pyörätiellä. No, nytpä mä sitten itse olen välillä se idiootti. Se on kai se oma osa sitten vaan, heh.

5. Pyöräily on ihanaa!

Mutta siis voi apua onhan se pyöräily vaan niin ihanaa – nyt muutaman pyöräilyviikon aikana se on taas muistunut mieleen. Se on tietysti ekologista, mutta samanaikaisesti se tuo (parhaimmillaan) sellaista ihanaa virkeyttä ja hyvää mieltä. Tuntee sen raikkaan ilman; näkee kaupunkia eri tavalla kuin bussin tai ratikan ikkunasta.

Tämän liikkumismuodon todellakin soisi yleistyvän entisestään. Mutta jotta pyöräily olisi turvallinen liikkumistapa, Helsingissä edelleen kipeästi tarvitaan kaupunkisuunnittelun voimaa: lisää turvallisia pyöräteitä Helsinkiin!

Ja malttia ja yhteisymmärrystä liikenteeseen! Kaikkien etu olisi, jos vastakkainasetteluita (autoilijat vs. pyöräilijät) ei syntyisi ja jos niitä ei nettikeskusteluissa niin helposti lietsottaisi. Tosi usein kun kuulee, miten pyöräilijät haukkuvat autoilijoita ja autoilijat pyöräilijöitä. Vuoron perään huudetaan, että kummat niitä idiootteja onkaan ja kummat ei tunne liikennesääntöjä.

Vaikka voisi kuvitella, että kaikkien etu on sujuva ja turvallinen liikenne. Riippumatta siitä, millä kulkuneuvolla milloinkin kulkee.

14

You Might Also Like

  • lady
    29.8.2018 at 10:53

    Se on totta, että pyöräillessä vasta tajuaa monet vaaranpaikat paremmin kuin auton ratissa!
    Itse pyöräilen ihan perus fillarilla, mutta lisäksi löytyy moottoripyörä. Sillä ajelun jälkeen ajattelutapa liikenteessä on muuttunut toden teolla, vaikken aiemmin mikään kaaho kuski ollutkaan. Oli sitten pyörä moottorilla tai ilman niin aina sitä jää kakkoseksi, joten silmät auki liikenteessä :) ja niin se vain on, että joka ryhmästä niitä typeryksiä löytyy, ei sovi luottaa muiden ajoon liikaa.

    • krista
      29.8.2018 at 11:06

      Joo kyllä! Ja moottoripyörä varmaan on just sellainen kulkuneuvo, jossa (omaa henkeä arvostava) kuski todella joutuu miettimään turvallista ajotapaa: sillä kun pääsee auton nopeuksia tai lujempaa JA siinä ei ole sitä peltiä edessä. Mun täytyy myöntää, että oon ollut moottoripyörän kyytiläisenä, mutta en ole saanut siitä mitään nautintoa (kuten kuski on ehkä ajatellut) vaan ainoastaan pelännyt :D

  • A
    29.8.2018 at 10:57

    Hih, mä oon melkein joka kohdasta vähän eri mieltä ;) (vikasta en).

    Siis ekaan kohtaan kypäränkäyttö on musta ihan jokaisen oma asia (ja siis itse käytän kypärää ja mies käyttää kypärää ja lapsella on tietty kypärä). Kypärän suojavaikutus ei ole niin suuri kuin Liikenneturva markkinoi, mutta fiksua se on kyllä. Silti jos nappaisin kaupunkipyörän ja ei ois kypärä mukana, niin ajaisin kyllä ilman. Mun mielestä myös Helsingissä käytetään paljon kypäriä, siis lähes kaikilla on kypärä jotka tulee vastaan kun poljen työmatkoja.

    Tokaan kohtaan joo, ei auta jos jää auton alle, mutta silti oikeuksista kannattaa (tämä huomioiden pitää kiinni). Autoilijat ei opi siihen, ett’ pyörät on liikennevälineitä myös ja liikennesäännöt koskee kaikkia, jos pyöräilijät aina väistää. Ja kaikkien pitäisi opetella ne prkl liikennesäännöt (ja ois tosi tosi kiva jos medioissa ei huudeltaisi ”pyöräilijä väistää aina” kun se ei mene liikennesäännöissä todellakaan niin. Ärh. Mutta samaa mieltä, että jästipää ei kannata olla, oma (ja lapsen henki) ja terveys menee kaiken oikeassa olemisen edelle.

    Kolmoseen, no jaa. Itse oon varmaan näitä hurahtaneita. Ajan työmatkat (ja lähinnä kaikki arkimatkat) fillarilla about 9kk vuodesta (tyypillisesti helmi-maaliskuussa aloitan talvesta riippuen ja pyöräilyn lopetan jouluun, oon myös kokeillut läpi talven fillarointia, mutta se ei ollut mun juttu). Mulla on kevyt ja nopea pyörä ja ajelen arkimatkat rivakkaan tahtiin (mutta silti fillaroidessa kiroilen hulluja ohituksia spandex-jengiltä), mun motto on kumminkin huomioida muu liikenne (eli jos ajan kadulla, niin tahti on eri kuin jos ajan kevyenliikenteen väylällä jossa on paljon jalankulkijoita). Onnettomuuksia ei onneksi ole pahemmin tullut (tältä kesältä lapselle yksi kaatuminen huonosti tehdyllä tietyömaan kiertoreitillä, totaalinen pyörätieFAIL jossa keskustelujen perusteella useampi aikuinenkin oli kaatunut ja sit viimeksi yksi jalankulkija hyppäsi lapsen eteen pyörätielle katsomatta yhtään taakseen, onneksi lapsen reflekseillä äkkijarrutus sujui ja tämä jalankulkijakin älysi fiksusti pahoitella lapselle, että oli hänen vikansa, eli se meni säikähdyksellä).

    Neloseen taas Helsinki on koko ajan parempi pyöräilykaupunki. Ja siis meidän kotikonnut on ihan jäätävässä työmaassa nyt (Paciuksenkatu, Tukholmankatu, Nordenskjoldinkatu ja Pasila) ja se on haastavaa, mutta eiköhän tää tästä kun noi joskus valmistuu. Fillarikaistoja tulee lisää ja kohta kun kelit kylmenee kesäpyöräilijät lopettaa ja on taas tilaa (nyt mun työmatkalla osittain saa ajaa jonossa, mikä on ihan ok muuten paitsi saamarin ohittelijat, siis kun tehdään ohitteluja ihan miten sattuu, väärältä puolelta ja silloin kun ei ole tilaa ja näkyvyyttä). Mun mielestä myös autoilijat osaa paremmin huomioida pyöriä. Tottakai infrassa on vielä paljon parannettavaa, mutta silti, parannusta tapahtuu koko ajan. Tilannenopeus ois jotain mitä toivoisin kaikkien kulkijoiden huomioivan.

    Joo ja vitonen, täysin samaa mieltä!

    • krista
      29.8.2018 at 11:12

      Hahaa, näin ensilukemalta ajattelisin, että ”erimielisyyden” takana on just se, että sä OOT niitä tottuneita, hurahtaneita ja varmasti taitavampia kuin moni muu liikenteessä!

      Tuohon kakkoseen vielä: mä oon tosi vahvasti sitä mieltä, että pyöräilijän ”oikeuksista kiinni pitämistä” ei kannata tehdä silloin, kun on siinä liikenteessä pyörä vs. auto. Tai siis että EI MISSÄÄN NIMESSÄ kannata liikenteessä lähteä ”opettamaan” autoilijaa, vaikka kuinka idiootti siellä ratin takana olisikin! Ei ne oikeasti opi ärhentelemällä, tulee vaan vastareaktio ja pyöräilijäviha. Ja pahimmillaan se on sit joku hullu, joka kaahaa tarkoituksella liian läheltä ja käy huonosti – sille pyöräilijälle! Tai joku totaalisurkea kuski, joka vahingossa mokaa ja siinäkin käy PYÖRÄILIJÄLLE huonosti, ei autoilijalle. Oon SATAPROSENTTISESTI sitä mieltä, että autoilijoiden pitää osata ottaa huomioon pyöräilijät liikenteessä ja varmasti suurin osa tekeekin niin. Sit on ne idiootit, joiden PITÄISI oppia, mutta henkensä kaupalla niitä ei kannalta lähteä opettamaan! Enemmän sen pitäisi tapahtua kaupunkijärjesteluiden ja ”yleisen mielipiteen” pyöräilymyönteiseksi saamisen kautta <3
      -
      Neloseen oon muuten siis ihan samaa mieltä, ehkä se jäi sanomatta: on siis ehdottomasti koko ajan parempi! Tässä mun "katvevuosina" on tullut baana ja monta fillarikaistaa ja ehkäpä autoilijatkin osaa huomioida paremmin - tosin omaa havaintoa vääristää varmasti se, että silloin ajoin Punavuoressa, jossa tuntui, että autot oikeasti tahallaan yrittivät kiilata pois tieltä. Ja nyt oon ajanut täällä vähän kauempana ytimestä, jossa pyöräily tuntuu turvallisemmalta. Mutta tosiaan parannettavaa on edelleen paljon, mutta on sitä tapahtunutkin!

      • A
        29.8.2018 at 11:33

        Juu, siis liikenteessä ärhentely tai toisten ”opettaminen” ei kannata (näitä on myös paljon surullisia kokemuksia kun autoilija/bussikuski tai vastaava päättää ”opettaa” pyöräilijää…pahimmassa tapauksessa lähtee henki). Mun oikeuksista kiinni pitäminen tarkoittaa enemmän sitä, että jos tiedän että autoilijalla on väistämisvelvollisuus, niin näytän siltä, että mä meen (koska se on selkeetä myös, että mennään sääntöjen mukaan), mutta oon aina valmis siihen, että autoilija ei pysähdykään (tai että jalankulkija hyppää alle tai että idioottipyöräilijä ohittaa oikealta, just kun oot kääntymässä itse oikealle). Ihan samalla tavalla kun oon jalankulkijana, teen selväksi että nyt mä oon astumassa suojatielle, mutta en hyppää auton alle ennen kuin oon varma, että autoilija on mut huomannut ja hiljentää/pysähtyy. Ylipäänsä siis mun mielestä liikenteessä kannattaa olla jämäkkä ja pitää oikeuksistaan kiinni (ja se on eri asia kun ärhennellä tai alkaa raivota liikenteessä). (Niin joo ja just eilen odotin tien reunassa pyörätien jatkeen kohdalla että pääsisin yli, autoilla siis etuajo-oikeus siinä kohtaa, eikä mulla ollut mitään kiirettä, niin ehdin sen autojonon ootellakin (suojatiellä olisin päässyt taluttaen yli tietysti…odotin vissiin niin kauan kun autojono oli pitkä, että joku ystävällinen autoilija mulle sit antoi tietä, silleen kiva, mutta tosiaan eihän se nyt liikennesääntöjen mukaan noin tarttisi mennä…ruuhkaliikenteessä kun joutuu välillä venailemaan ja se on ihan ok sekin, helpoimmalla pääsee kun menee sääntöjen mukaan ja ottaa lunkisti, toi lunkisti ottaminen on ehkä mulla itsellä viime vuosien kehitystä, ennen oon ollut kiukkuisempi liikenteessä, mutta näin on parempi…tosin jos meinaa henki lähteä, niin sit tulee reaktiota, nimimerkillä oon juossut yhden auton parkkikselle kiinni haukkuakseni kuski, kun se meinasi ajaa mun yli suojatiellä, olin siis jalankulkijana ja tää oli klassinen giljotiinitapaus, eli viereiselle kaistalle oli pysähtynyt auto päästämään mut yli suojatien ja tää kuski tuli sit siitä melkein päälle…kääntyäkseen parkkikselle heti suojatien jälkeen…pahinta oli selitys ”mä en nähnyt sua”…eli tyyppi ajoi suojatien eteen pysähtyneen auton ohi pysähtymättä koska ei nähnyt mua…surullista piittaamattomuutta siinä).

        • Puumis
          30.8.2018 at 09:38

          Joo toi on kanssa kiva, kun joku ”ystävällinen autoilija” päättää antaa liikennesääntöjen vastaisesti tietä, ja sä olet itse sen auton takana omassa autossa, ja sun takana on auto ihan kiinni sussa. Siinä rupeat sitten äkkijarruttelemaan yllättäen kun oletat, että jono kulkee kuten liikennesääntöjen mukaan pitäisi, vaan eipäs kuljekaan kun joku päättää olla ”ystävällinen”…minä pidän turvavälin mutta aina saa jännittää että tuleeko perässätuleva takakontista sisään.

          • krista
            30.8.2018 at 11:49

            Heeei tästä mä kyllä oon eri mieltä :) Mä oon kyllä se ystävällinen (ihan ilman niitä heittomerkkejä, hihi) ja jos vaikka joku yrittää päästä suojatietä yli. Turvavälivaan kuulkaas siellä takana :) Esimerkiksi Espanjassahan jalankulkijaa suojatiellä täytyy väistää ja sitä tosi hyvin totellaankin – tosin siihenkään ei voi luottaa, kun voi olla joku suomalainen tai britti ratin takana, ne ei aina muista väistää. Suomessa ”suojatielle astujaa” on väistettävä, samoin samassa tilanteessa olevaa pyöräilijää jos hän taluttaa, koska silloin on jalankulkija. Mutta kyllä mä väistän usein muutenkin, tosin ennen jarruttamista tsekkaan taustapeilin tilanteen takanaolevista.

          • Tilia
            30.8.2018 at 13:51

            Ymmärrän Puumiksen ystävällisyyden tässä juuri siksi, että joku on ystävällinen yli liikennesääntöjen eli antaa tietä pyöräilijälle, jolla on tilanteessa väistämisvelvollisuus. Muakin se monesti harmittaa enemmän kuin ilahduttaa, koska pyöräilijänä olen jo pysähtynyt liikennesääntöjen mukaan, enää ei tarvitsisi autoilijan pysähtyä. Turhaan meidän molempien matka hidastuu. Joudun joka tapauksessa odottamaan, pysähtyykö hän oikeasti eikä vain hidasta jonkin muun syyn takia, jolloin hommassa kestää jopa kauemmin kuin että autoilija olisi ajanut vain omaa nopeuttaan ohi ja minä päässyt omalla vuorollani ajamaan eteenpäin. Plus se turha bensan kulu, kun hän hidastaa ja kiihdyttää nopeutta uudestaan.

            Eri juttu tietenkin jalankulkijan päästäminen suojatien yli, joka todellakin pitää autoilijana tehdä AINA, koska jalankulkijalla on suojatielle se ”etuajo-oikeus”. Suomessakin.

  • Karina
    29.8.2018 at 11:13

    Mä pyrin ajamaan keväästä syksyyn aina työmatkat pyörällä Helsingin keskustaan (muuten meen julkisilla), yhteen suuntaan n. 14 km ja on kyllä tullut nähtyä yhtä sun toista… Yks päivä oli jossain lehdessä, varmaan Hesarissa, juttu jossa haastateltiin jotain hollantilaista pyöräilyn asiantuntijaa (en nyt muista tarkkaa tittelia) ja allekirjoitan kyllä täysin mitä hän sanoi. Helsinkiläiset on aggressiivisia pyöräilijoitä. Tajusin sen Amsterdamissa kesällä, kun käveltiin miehen kanssa siellä väenpaljoudessa ja pyöräteitä oli joka paikassa – ihmettelin ääneen miten siellä olikin kuitenkin niin rauhallista. Se johtui siitä, että pyöräilijät ajoivat tosi leppoisasti. Joo, välillä oli turistia pyörätiellä ja muutaman kerran näin kun pyöräilijän otsasuoni meinasi pullistua, mutta kukaan ei tuhissut eikä huutanut. Meidän hotelli oli vähän syrjemmässä niin siellä kyllä sitten näki lycrajengiä (joihin itsekin kuulun), ja niinkun se mies lehdessä sanoi, kaupungin keskustassa ajellaan verkkaisesti, syrjemmässä sitten nopeudet tappiin. Täällä taas tuntuu että Mannerheimintielläkin keskustassa (baanasta puhumattakaan) täytyy saada ajella vähintään kolmeakymppiä ja pois tieltä risut ja männynkävyt. En ymmärrä. Taa (en enaa jaksa ramplailla ENG ja FIN nappaimiston valilla….) kulminoituu taas siihen , etta mihin ihmeeseen ihmisilla on niin kauhea kiire? Ite oon huomannut tolla mun 14km matkalla, etta jos painan kieli vyon alla niin paasen ehka 5min nopeammin toihin, kuin etta ajelisin hieman hitaampaa tahtia kun saavun kaupunkialueelle.
    Taytyy muuten sanoa, etta tassa 15 vuoden aikana mita oon pyoraa aktiivisesti kayttanyt tyomatkoihin, on tapahtunut huimaa kehitysta pyorateissa ja hienoa etta kehitys jatkuu. Toinen asia, joka on kehittynyt, on jalankulkijat. Pyorateilla hortoilijoita ei juurikaan enaa ole, ja jos on, ovat he yleensa aasialaisia turisteja tai kanadanhanhia :D
    Ja vaikka yleensa kyparaa pidankin, pakko myontaa etta jos menen pyoralla tuohon 300m paassa olevaan s-marketiin, en laita kyparaa paahan. Sen verran rebelia mussa on :D

    • krista
      29.8.2018 at 11:31

      Mulla ei ole ulkomaankokemusta, mutta tuolla Helsinki vs. Kuusamo/Sotkamo -kokemuksella mulla on ihan sama tuntuma! Tästä kans joskus Joelille avauduin: tuolla mun lapsuushuudeilla pyöräily oli yksi liikkumistapa muiden joukossa (vs. elämäntapa) ja ihan tavallinen juttu. Kulkuneuvo, jolla körötellään kävelyä nopeammin, kun julkisia ei ole. Mutta en mä mitään kaahaamista muista! Vai onko ajat sitten muuttuneet sielläkin, en tiedä…

      Mutta joo, pyöräily näyttäytyy harmillisen usein aggressiivisena, ja se sitten varmasti osaltaan lietsookin sitä vastakkainasettelua. Ja toisaalta asenne on aggressiivinen varmasti myös siksi, että jos joutuu jatkuvasti kaltoinkohdelluksi, vaikka itsellä olisi oikeus mennä – mä muistan tosi hyvin, miten se turhautti ja miten sitä alkoi pitää kaikkia autoilijoita idiotteina! Nyt taas auton ratin takana ollessa tajuaa, että aika moni haluaa ajaa turvallisesti ja sujuvasti autollakin, ja ”autoijija” ja ”pyöräilijä” ei ole toisensa poissulkevia elämäntapoja vaan moni liikkuu molemmilla kulkuneuvoilla tilanteen mukaan.

    • A
      29.8.2018 at 12:19

      Mun kokemus on taas, että jos Amsterdamissa eksyi ees vähän pyörätien suuntaan, niin kyllä fillarit vaan suhahteli ihan vierestä ohi hurjaa vauhtia ja kellot soi. Siis missään en oo niin aggressiivista pyörävirtaa kohdannut…

  • Karoliinan
    29.8.2018 at 11:15

    Toi kypärättömyys on kyllä jännä! Yläaste-lukioiässä EI MISSÄÄN NIMESSÄ halunnu pistää kypärää päähän, mutta nyt ei missään nimessä lähtisi ilman :D mäkin sain tänä kesänä uuden hyvän pyörän. Viimeks polkenu vuosia sitten. Nykyään teen kaikki matkat pyörällä. Omat aikataulut, vapaus, raitis ilma, liikunta. Ei tarvii haistella (hajusteyliherkkänä) muiden ihmisen yököttäviä hajusteita. :D Tampere on kyllä tosi surkee pyöräilykaupunki ja täällä autoilijat on ihan mulkkuja. Jopa kun menee lasten kaa niin suojatielle vaan kiihdytetään. Ahdistavaa! Nyt olis 4vlle polkimellisen pyörän hankinta edessä. Apua, kamalaa! :D oliko se frog -pyörän alekoodi jo mennyt? Se me ostetaan varmaan anyway.

    • krista
      29.8.2018 at 11:34

      Joo sama juttu! Ehkä se menee samaan kategoriaan kuin pipon laitto päähän tai muukin… …yleinen järkevyys :D Hassua, ehkä sitä teininä kapinoi olemalla tarkoituksella TYPERÄ :D :D :D

      Voi harmi, se Frog-koodi meni jo! Mutta sataprosenttinen suosittelu sille täydellä hinnallakin! Just taas ystäväpiirissä yksi pikkutyyppi (3-vuotiaana!) lähti ensiyrityksellä Frogilla hienosti polkemaan <3

    • Lilah
      29.8.2018 at 16:39

      Karoliinan: mä tilasin frogit https://www.tavarapyora-asiantuntija.fi/lastenpyorat.php, oli -15% vielä muutama viikko sitten. Tosin otin matkahuollon kautta joten itse kokosin.

  • Puumis
    29.8.2018 at 11:26

    Noi spandex/lycrapyöräilijät…huh huh. Joudun taluttamaan koiraa yhdistetyllä pyörä- ja jalankulkutiellä ja joskus ne viuhahtaa ohi tyyliin neljääkymppiä niin läheltä, että ilmavirta meinaa viedä mennessään. Ihan kamalaa koiran kanssa kun pitää pitää sitä ihan lyhyellä remmillä ettei se vaan jää vahingossa alle (siinä sattuisi pyöräilijääkin, koira on XL-kokoa ja painaa 60kg). Että eikö voisi hidastaa jalankulkijan kohdalla edes vähän..?

    • krista
      29.8.2018 at 11:38

      Spandexpyöräilijä :D Mutta joo heti sanasta tajuaa, että mitä tarkoitetaan! :D

      Joo pyöräilijät vs. koiranomistajat taitaa olla vähän samanlainen vastakkainasettelu kuin pyöräilijät vs. autoilijat. Hassua, miksi niitä vastakkainasetteluita edes syntyy, kun tiet on kaikille, kevyen liikenteen väylät on kaikille! Ja tottelevaisinkin koira (jonka hihnan päässä huomaavaisin omistaja) saattaa vaikka säikähtää sivuun, samoin kun lapsi saattaa tehdä jonkun yllärisivuaskeleen. Vaikka KUINKA siinä spandexissa pääsisikin motarinopeuksiin, niin liikenteeseen kuitenkin kuuluu se toisen huomiontikin…

  • Veema
    29.8.2018 at 12:12

    Mä oon tosi monesta asiasta samaa mieltä, mutta pari kommenttia vielä:
    – Mun mielestä Helsingissä ei ole pelkästään aggressiivisia pyöräilijöitä, vaan myös paljon aggressiivisia autoilijoita ja kävelijöitä. Siis, että idiootteja ja kuumakalleja mahtuu kaikkiin kulkumuotoihin ja tietyllä tapaa liikennekulttuuri on meillä vielä tosi tosi kehittymätöntä ja jotkut ihmiset tuntuu ajattelevan, millä tahansa pelillä meneekin, että se toinen on aina väärässä ja mä meen nyt tästä. TOISAALTA on myös tosi tosi paljon liikkujoita, jotka ottaa toiset huomioon ja menee sääntöjen mukaan. Ja tästä esimerkki: me liikutaan tosi paljon pyörällä kombolla kaksi aikuista, pyörän peräkärry ja 8v. lapsi omalla pyörällä. Ja me ajetaan myös pätkillä, jossa pitää ajaa liikenteen seassa ja vaikka lapsi saisikin mennä jalkakäytävällä, hän usein menee meidän letkan keskellä autojen seassa. Ikinä ei ole vielä ollut vaaratilannetta, eikä lasta ole pelottanut. Koska me itse noudatetaan sääntöjä ja koska tuntuu, että noilla pätkillä, mitä me mennään, myös autoilijat kunnioittaa meidän letkaa. Toki ei olla juuri menty Manskulle ja Tukholmankadulle, koska sinne tuntuu kertyneen ne pahimmat idiootit.

    – Helsinki on mennyt tosi paljon eteenpäin pyöräilyn edistämisessä. Mä itse ajan ympäri vuoden töihin pyörällä ja esim. talvikunnossapitoon ollaan selvästi panostettu. Yksi, mitä pitäisi vielä enemmän tehdä on se, että pyörät erotetaan selvemmin kävelijöistä. Kevyt liikenne on siis mun mielestä tosi huono termi, koska kyllä pyörä on kuitenkin ajoneuvo ja kävelijä on kävelijä. Hollannissakin kuitenkin yksi iso tekijä sujuvaan ja leppoisaan menoon on se, että pyörät on selvästi omalla kaistalla, joka erotettu esim. korotuksin kävelyteistä (ja autotiestä). Eli tätä puolta mun mielestä pitäis Helsingissä viedä eteenpäin.

    – Liikennekoulutus – musta Suomessa pitäis vielä enemmän panostaa tähän. Jos nyt taas käyttää esimerkkinä Hollantia, niin siellä siis kouluissa on osana liikennekoulutusta, jossa lapset viedään oikeaan liikenteeseen pyöräileen ja oppiin käytännössä. Meillä viedään lapset ehkä hyvässä säkässä kerran vuodessa liikennepuistoon ajaan pikkuautoilla. Sitten seuraavan kerran oppia saa autokoulussa, joka sekin lopulta aika lyhyt… eli palatakseni taas tuohon liikennekulttuuriin – meillä se on vielä nuorta, eikä sen kehittäminen samalla tavalla läpäise yhteiskuntaa ja esim kouluja kuin vaikkapa Hollannissa….

    • A
      29.8.2018 at 12:49

      Pyöräilyn ja jalankulun yhteenlaittaminen on aikoinaan tehty iso iso moka. Se ehkä toimii maaseudulla jossa liikenne on vähäistä, mutta Helsingin kokoisessa kaupungissa se on tosi huonosti toimiva ratkaisu. Surullista tässä on, että vielä 60-luvulla, kun autot oli harvinaisempia ja pyörä oli ihan validi kulkuväline, esim. Manskulla oli ihan ”nykyaikaisesti” kunnolla erotettuna pyöräväylä (vastaten pyöräkaistaa), tän voi bongata Finnasta löytyvistä vanhoista valokuvista. Eli toimiva ratkaisu on ollut jo käytössä, kunnes se korvattiin ”kevyenliikenteen väylällä”.

      Hassu yksityiskohta on muuten, että kun mun 6v. ajaa jalkakäytävällä (minä itse kadulla ja välissä on vielä parkkeerattu autorivi) ja joutuu soittamaan kelloa, että pääsisi jalankulkijoiden ohi, niin se eka ilme mikä tulee (lähes aina) jalankulkijan kasvoille on ärtymys, kunnes kääntyessään huomaavat että se on lapsi joka soittaa kelloa ja ärtymys katoaa (paitsi ne tyypit jotka ei edes katso taakse tai väistä, niihin tepsii se että mä huikkaan sit kadulta että takanasi tulee lapsi, väistätkö hieman, kiitos…paitsi tietty jos niillä on kuulokkeet korvissa kun niihinhän ei mikään tepsi). Siis melkein 100% oletus on, että jos menee jalkakäytävällä ja kuulee pyörän kellon, niin siellähän on joku aikuinen pyöräilijä joka kulkee väärässä paikassa…ei näin! Se voi ihan oikeasti olla lapsi jolla on oikeus siellä ajaa (ja kyllä meidän 6v. välillä ajaa kadullakin, ihan siksi että jos jalankulkijoita on tosi paljon, niin on turvallisempaa mennä kadulla aikuisen kanssa kuin yksin jalkakäytävällä).

    • krista
      30.8.2018 at 11:52

      Oon ihan kaikessa samaa mieltä kuin Veema tuossa yllä!

      Tulipa muuten hassu ajatus: autokouluun kertauskurssit, niin kuin tyyliin armeijassakin on! Ei tekisi pahaa monellekaan, tuntuu että esimerkiksi yllä mainittu ”giljotiini” on tosi monelta ihan suoranaisti unohtunut. Samoin pyöräilijöiden ”kohtelu” (heitä koskevat väistövelvollisuudet) liikenteessä. Ois kertauskurssit ihan tarpeen. Ratin takana kun on vastuussa aika paljosta.

  • Anna
    29.8.2018 at 13:19

    Tuon tähän myös vähän toisenlaisen näkökulman. Olen autoilija ja olen ollut 19 vuotiaasta asti. Muutaman kuluneen vuoden aikana olen alkanut haaveilla että hankkisin itselleni laatikkopyörän ja laittaisin auton kesäksi seisontaan. Hoitaisin asiointia enemmän pyrällä kun keskustaan ei ole kuin alle 10km. MUTTA se matka on kapeaa ja mutkaista, huonolla hoidolla olevaa maantietä jossa ajaa paljon rekkoja ja hulluja henkilöautokuskeja. Kun pientareitakaan ei juurikaan ole niin en vaan uskalla. Ehkä juuri ja juuri tavallisella pyörällä ilman lasta kyydissä, mutta laatikko on niin paljon leveämpi ja siinä leveässä osassa ne kalleimmat olisivat kyydissä.
    Toisesta näkökulmasta olen tosiaan se joka autoilee tuolla tiellä ja on TODELLA raivostuttavaa kun pyllypystyssäpyöräilijä painaa takapuoltaan esitellen (anteeksi tämä ilmaisu, mutta puran turhautumistani asiaan nyt sanoittamalla asian vähän asiattomasti) keskellä kaistaa tiellä jossa joutuu ajamaan monia kilometrejä pyöräilijän perässä jos pyöräilijä katsoo että hänhän ajaa tässä ja piste. Joku minulle sanoi että se ajaa keskellä kaistaa siksi että en lähtisi hulluissa paikoissa ohi. Tiedän että tuolle tielle EI mahdu pyörää ja kahta autoa vierekkäin enkä ikinä lähtisi ohi paikassa jossa en yhtään näe onko joku tulossa, mutta ohitus olisi huomattavasti nopeampi ja miellyttävämpi jos pyöräilijä olisi tien sivussa tai edes väistäisi sivuun kun sopiva paikka tulee. Mutta kun ei kun hän haluaa tukkia koko liikenteen ja muodostaa aamulla työmatkaliikenneaikaan pitkän autojonon peräänsä. Jätän muutenkin mieluusti pyörille ennemmin liikaa tilaa kuin kaahaisin ihan kyljestä ja lasken samalla nopeuttakin mielestäni ihan kohtalaisesti, mutta tuolla tiellä on paikkoja joissa ehtisi ihan hyvin ohi jos koukkaaisi puolen kaistan verran sivuun. Kokonaan vastaantulevien kaistalle siirtyessä tulee juuri ne ratkaisevat sekunnit lisää ettei ole turvallista lähteä ohi kun ohituskohta on niin onnettoman lyhyt eikä näe tuleeko joku vastaan. Sama muuten on mopojen kanssa. Joskus saan ajaa koko matkan mopon perässä kun niissä muutamissa mahdollisissa ohituspaikoissa onkin vastaantulija.
    Kaikkien kannalta olisi niin paljon mukavampaa jos tuossa olisi mopoille sallittu kevyenliikenteen väylä rinnalla. Toki siinä sitten mopoilijat ja jalankulkijat sekä pyöräilijät samalla pätkällä, mutta ainakaan autot eivät olisi enää samassa sopassa sotkemassa ja veikkaan että ne mopoilijatkin olisivat paremmassa turvassa siellä erillisellä välyllä. Kun tuossa oikeasti menee aika paljon rekkoja. T: mahdollisen tulevan mopoilija tai pyöräilijän äiti.

    Että on näitä ongelmia muuallakin kuin kaupungissa. Ei maallakaan pyöräilyn mahdollisuus ole ihan itsestäänselvä.

    • krista
      30.8.2018 at 12:15

      Joo siis mehän lapsena pyöräiltiin mummolasta jätskiä ostamaan ihan sellaista maantien piennarta – pitipä nyt ihan kartalta kurkistaa, 10 km per suunta. Yhteensä 20 km sellaisen mehujääpuikon takia, aikamoista :D Tietysti liikenne siellä ei ollut niin kovaa, yksi auto silloin tällöin, ja sit siinä pientareella oli valkoisen viivan ja ojan välillä vielä tilaa pyöräillä. Kouluun myös yksi reitti vei ”viitostien” kautta, sieltä oli kai vähän lyhyempi ja moni sieltä pyöräili. Mä tykkäsin mieluummin kiertää pyöräteiden kautta.

      Pyöräilijöiden ohituksesta mullakin on kokemusta tuolta Porkkalanniementieltä, joka on mutkainen ja jossa menee paljon fillaristeja ja hurjastelevia autoja. Siellä mua ei niinkään hirvitä ne pyöräilijät vaan se, että jostain kaahaa vastaan 120km/h (40 km/h alueella) autoilija. Ja jos jää kovin pitkäksi hyvää paikkaa odottelemaan, niin taakse kertyy äkäinen letka, jotka ohittavat sitten sitäkin vaarallisemmin. Uhhuh.

      • Anna
        30.8.2018 at 13:57

        Sepä tuossa tiessä onkin kun ei ole pientareen puolella kuin parin sentin levyinen kaistale asfalttia niin pakko pyöräillä siinä viivan päällä tai autokaistalla. Jos olisi edes ne kunnon pinetareet niin eihän se sitten olisi mikään iso ongelma.

        Ei tuossakaan tosiaan ole ongelma puhtaasti pyöräilijöiden puolelta. Kuten mainitsinkin niin tuo tie ei ole kovin hyvä monien erilaisten liikkumistapojen yhteispelin kannalta. Se on myös hyvä oikoreitti rekoille ja siksi niitä siinä kulkee todella paljon. Tie on huonokuntoinen ja usein täynnä isoja kuoppia mitä joutuu myös väistelemään. Tie on lisäksi mutkainen ja väki ajaa siinäkin liian kovaa (vaikka rajoitus on 70km/h). Eivät ne pyöräilijät itseasiassa ole se mikä hirvittää muuten kuin sillä että tosiaan osa niistä on niin ylimielisiä että eivät voi edes yrittää antaa tilaa ja sitten on joku auto perässä painostamassa ja vastaantulijat. Isoimman vaaranhan ihan suoraan tällaisissa tilanteissa aiheuttavat autoilijat. Autoilija päättää lähteä ohittamaan ja ohituslilanne on aina omanlaisensa riski. Ja jos jonon ensimmäinen ei ohita niin hän taas luo uuden vaaranpaikan jos takana on joku kärsimättömämpi jonka on ”pakko” päästä heti ohi. Vaikka syy olisi ohittajan niin ohittamattomuuskin lisää riskiä juuri siksi kun aina on reikäpäisiä kuskeja. Väittäisin siis että monia vaarallisia ohituksia onnistuttaisiin välttämään jos pyöräilijät antaisivat vähän paremmin tilaa vaikka pyöräilijä ei suoranaisesti aiheutakaan vaaratilannetta. Mopoilijat ovat itseasiassa oman kokemukseni mukaan huomattavasti huomaavaisempia kuin nämä pyllypystyssä pyöräilijät. Yhdessä siellä liikenteessä ollaan ja pitäisi aina ajatella kokonaisuutta eikä vain omaa takamustaan. Jos haluaa ajaa hiljempaa kuin muut niin antaa tilaa hätäisemmille ja ne joilla on enemmän massaa ja suojaa ympärillä huomioisivat että toiset kulkijat ovat ihan suojattomia ja suhteuttaisivat ajotyylinsä tilanteeseen niin että kaikkien olisi turvallista kulkea. Ja noudatettaisiin niitä sääntöjä nopeusrajoituksista, ennakoinnista ja suuntamerkeistä lähtien.

  • plimplom
    29.8.2018 at 14:32

    Sukkahousukiitäjät pitäisi saada pois pyöräteiltä! Nopeutensa puolesta kuuluvat ehdottomasti autotielle. Ei keskellä kaupunkia voi kaahata miten sattuu. Toinen vaihtoehto että heissä voisi olla joku summeri tai varoitusääni, vähän samaan tapaan kuin hälytysajoneuvoissa. Itse pyöräilen todella paljon ja näen jatkuvasti vaaratilanteita noiden spandexien aiheuttamina. Samat henkilöt varmaan sitten kaahavat myös audeillaan ja unohtavat käyttää vilkkua?

  • Periaatteen Nainen
    29.8.2018 at 19:06

    Mä just bloggasin ”kulttuurishokista” tässä Helsinkivierailussa ja noi ääliöpyöräilijät (joita on ihan todella näkyvä osuus, valitettavasti) pääsi mun listalle! Niin paljon kuin fanitan pyöräilyä niin lajina, liikkumismuotona kuin harrastuksenakin niin en voi käsittää sitä pyöräilykulttuuria joka täällä välillä vallitsee (vain ja ainoastaan kävelijän näkökulmasta tällä kertaa).

  • Neljäveen ja vauvan äiti
    29.8.2018 at 21:46

    Tänään lasten kanssa kävellen liikkuessa sattui kohdalle vähän koominenkin tilanne, oli vissiin isä ja poika liikenteessä pyörällä. Isä ajoi edellä, ilman kypärää, ja huikkasi taakseen pojalle (n.8-10v.): ”Onhan siulla se kypärä päässä?” ”joojoo”, vastasi poika. Jotain piti siinä oman neljäveen ihmettelyyn keksiä, niin sanoin sitten että jotkut aikuiset luulee ettei tarvi kypärää. (En tiedä kuinka fiksu vastaus, mutta sillä mentiin tänään.)

  • Mima
    30.8.2018 at 06:11

    Vielä kun joku keksisi keinon, jolla teini-ikäiset saataisiin käyttämään kypärää. Meillä sen käyttö loppui kuin seinään yläasteen alkaessa. Siihen asti käytti kypärää tunnollisesti aina, koskaan ei asiasta edes mutissut. Myös me molemmat vanhemmat olemme näyttäneet hyvää esimerkkiä ja käyttäneet kypärää aina. Myös kaikki kaverit (kunnes ovat siirtynet yläasteelle). Ihan hukkaan meni 12 vuoden kasvatustyö tässä(kin) asiassa. Harmittaa ja huolettaa, mutta minkäs teet. Täytyy vain toivoa, että säilyy hengissä mopoikään asti. Ja sen jälkeenkin tietty :) Usein mietin, että nuorisolla on vaikka minkälaisia ihmeellisiä muotijuttuja ja villityksiä, niin miten voi ola ettei tässä maailmassa kukaan saa tehtyä pyöräilykypärästä semmoista juttua, että se ois siistii? Mahdoton tehtävä?

  • Giassilina
    30.8.2018 at 08:49

    Mä poljen varsinkin työmatkoja Helsingin keskustassa kotoa Baanaa pitkin steissille ja sieltä junalla eteenpäin (miten hienoa, että pyörän saa ottaa lähijunaan mihin aikaan vaan!) ja oon kyllä todennut, että se on hengenvaarallista hommaa! En edes puhu autoista, koska niitä pystyn aika pitkälti välttämään, vaan muut pyörilijät ja jalankulkijat aiheuttaa vaaratilanteita. Pari viikkoa sitten ajoin ruuhka-aikaan Baanaa pitkin kotiin ja edelläni pyöräilevän edessä pyöräillyt painoi yllättäen jarrut pohjaan ja pysähtyi siihen paikkaan. Sillä seurauksella tietysti, että ketjukolarihan siitä syntyi. Itse lennähdin jotenkin hieman tangon yli ja rämähdin edessäni olleen pyörän päälle. Onneksi perässäni ei ollut enää ketään, muuten olisin saattanut jäädä aika puristuksiin ja olisi voinut sattua pahemminkin. Ja mikä oli tämän jarruttajan syy äkkipysähdykseen? Puhelin. Joka kuulemma tippui maahan ja hän ei halunnut, että kukaan ajaa sen yli. Jäin niin shokissa fiksailemaan pyörääni siihen etten päässyt sättimään tätä keski-ikäistä puhelimentiputtajaa, mutta seuraavana päivänä Baanalla ajaessani mietin kyllä, että jos itse tiputtaisin jotain niin ei ikimaailmassa tulisi mieleen jarruttaa välittömästi vaan katsoisin ympärilleni ja kääntyisin ympäri turvallisesti. Itselläni on nopea nopea ja kevyt pyörä, jolla pääsee kovaa (en silti uskalla ajaa täysiä), mutta uskon myös, että ne jotka ajavat kovempaa, ymmärtävät liikennettä paremmin kuin satunnaiset pyöräilijät, jotka eivät ehkä osaa tarkkailla ympäristöään ja auiheuttavat vaaratilanteita ajattelematta mitä ympärillä tapahtuu. En tarkoita, että esim. Baanaa pitäisi ajaa sataakahtakymppiä, mutta myös ne hitaammat pyöräilijät saisivat katsoa ympärilleen ennen esim vasemmalle kääntymistä varmistaakseen ettei joku nopeampi ole tulossa juuri ohi. Eihän autoillakaan vaihdeta oikealta vasemmalle kaistalle katsomatta peiliin ja sokeaan kulmaan, ettei siellä ole ketään.

    PS. Hämeentie on niin kamala, varsinkin keskustaan päin alamäkeen, että sinne en mene pyörällä vaikka maksettaisiin.

    • A
      30.8.2018 at 09:35

      Öö, miten ois turvaväli? Noin niinkuin autojenkin kanssa on kyllä niin että se joka ajaa perään, on syyllinen…Ja vaikka kuinka itse osaat ajaa lujaa, niin et voi olettaa että voit paahtaa huomioimatta muita (ja kyllä, se turvaväli ois just tässä pelastanut, se ois antanut sulle aikaa reagoida, joko jarruttaa tai väistää, turvaväli taas pitää suhteuttaa omaan ajonopeuteen, mitä lujempaa ajaa, sitä pidempi on oma reaktioaika metreissä mitattuna).

      Toinen juttu on että jos joku osoittaa käsimerkillä kääntyvänsä vasemmalle, niin ethän valitettavasti voi vaan paahtaa täysillä eteenpäin ja pasauttaa sitä päin (se on taas eri asia, että hyvin harvat näyttää käsimerkkejä ja se jos mikä on urpoa, siinä tilanteessa moka on taas kääntyjän). Tässä kohtaa tekisi mieli paasata isosti kuinka urpoa on että pyöräilijät eivät näytä suuntamerkkejä (mutta en viitsi, oon omalle miehelle paasannut aiheesta jo 15 vuotta ja edelleen se ei suuntamerkkejä näytä, ärh).

      Niin ja Baana on tuttu itsellekin. Ajetaan sitä lapsen kanssa mummolaan ja kyllä on käytä tiukat keskustelut lapsen kanssa, että siellä pyöräilijät ajavat lujaa ja äkkipysähdykset (joita lapsi saattaa tehdä syystä jos toisesta) on vaarallisia. Joka ikinen kerta painotan lapselle, että jos haluaa pysähtyä, niin sanoo mulle ja mä varmistan että voidaan turvallisesti siirtyä jalkakäytävän puolelle. (Niin ja miksei lapsi aja sit jalkakäytävällä, no siksi kun se menee sen verran lujaa ja toiseksi kun Ruoholahteen päin menee, niin lapsen ja itseni välissä olisi toiseen suuntaan menevä pyöräkaista ja se jos joku on vaarallista ja myös hämmentää vastaantulevia pyöräilijöitä, eli parasta on että lapsi ajaa edellä).

      • krista
        30.8.2018 at 11:58

        Mulle just eilen meinasi käydä tuo vasemmalle kääntyminen! Olin siis kääntymässä ja NÄYTIN SELKEÄSTI SUUNTAMERKKIÄ (kuten teen aina), onneksi varovaisena tyyppinä ja autoiluun tottuneena käännyin katsomaan, niin eiköhän siitä joku hullu (kovaa ajava mieshenkilö, ei kypärää, seuraavassa meni myös ison autotien punaisilla) vedä vasemmalta ohi! Hyvä ettei vienyt mun suuntamerkkikättä mukanaan! Jos olisin vaan kääntynyt, niin oispas kolahtanut! Mutta siis mun mielestä SEN ois pitänyt väistää, eihän se voi ohittaa kääntyjää!

        Mökkitiellä meinasi käydä muuten autolla sama. Hidastin vauhtia sellaisella tiellä, jota moni kaahaa ylinopeutta, ja näytin samanaikaisesti suuntamerkkiä, olin kääntymässä siis vasempaan mökkipolulle – ja joku siinä OHITTAA siitä, mistä olin kääntymässä! Voi idiootti! Sillä varmaan kävi joku käsittämätön aivopieru, ei kai yleensä kukaan noin törttö autoillessa (kai) ole.

        • A
          31.8.2018 at 07:35

          Hoh, mulle on käynyt ihan sama, paitsi että se oli vielä oikealle kääntyessä (tää siis erotettu pyöräily ja jalankulku ja pyörätien oikealla puolella jalkakäytävä). Tuo oikealta ohittaminen (jalkakäytävän kautta) ja musta todella törkeetä ja hyvin hyvin yleistä (lähes joka päivä työmatkalla joku kiireinen vetää oikealta ohi). Yhden naisen ripitin tästä kotipihan tienoilla ja ilmeisesti tää meni varsin vajaasti perille, nainen alkoi huikata (edelleen oikealta) ohittaessaan että ”sori, meen tässä ohi väärältä puolelta”. Tuli sellai fiilis, että ai kiitti kun sanot, mutta etkö sä vaan voisi noudattaa niitä liikennesääntöjä…

    • krista
      30.8.2018 at 12:03

      Meidän asuessa siellä Kampin/Punavuoren kulmilla Baanaa vielä suunniteltiin ja sitä hehkutettiin (lähti jopa suoraan Joelin entisen kodin kulmalta) – mutta niinpä vaan kesti niin pitkään se suunnittelu, että ei päästy siitä koskaan nauttimaan. Vain muutamia kertoja siitä oon kävellyt, pyöräillä en kertaakaan.

      Mutta joo aijaijai tuo Hämeentie! Kalliossa jossain osissa pyörällä liikkuminen oli kyllä ainakin ennen hankalaa, rannasta toki voi tulla, mutta pääsee sitten nauttimaan aikamoisista ylämäistä – toki sitten Töölönlahtea toista puolta on parempi tulla, jos reitti sen suo. Meiltä päin keskustaanhan tullaan myös bussilla/ratikalla sitä kautta, ja pyöräilyreittejä tietämätön voi hyvinkin ”eksyä” sinne – mutta me ajellaan tuolta Töölön puolelta itse. Toinen ainakin aikoinaan tosi hankala oli Mäkelänkatu sieltä uimahallin päästä. Siellä muistan henkeni kaupalla olleeni bussien seassa, uhhuh.

    • Tilia
      30.8.2018 at 13:45

      Giassalinalle:
      Vaikka edellä ajava ajaisi liian kovaa, ei itse tarvitse perässä toimia yhtä tyhmästi. Edeltävä pyöräilijä voi saada sairauskohtauksen, jarruttaa kaatunen mummon takia, väistää lasta tai eksynyttä turistia tai hänen pyörästään voi katketa ykskaks ketjut. Joo, todella on hengenvaarallista hommaa sekä itsellesi että muille, jos ajat niin, että et pysty pysähtymään turvallisesti vaan ajat toisen ihmisen päälle!

    • plimplom
      30.8.2018 at 16:54

      Siis todellakin on takana tulevan vastuulla ettei törmää edellä ajavaan. Itselleni tuli todellinen vaaratilanne, kun pyörä alkoi yhtäkkiä pitää todella kummallista räminää ja luulin jotain jääneen pinnojen väliin/ketjujen tippuneen, takarengas ei pyörinyt enää kunnolla ja oli pakko pysähtyä juuri siihen pyörätien reunaan. Niin totta kai pyöräkaahari takaa ei havainnoinut yhtään muita pyöräilijöitä ja melkein törmäsi minuun, rämähti sitten siihen asfaltille taakseni.

      Aina pitää olla järkevä tilannenopeus. Joskus asfaltissa voi olla vaikkapa kuoppa mitä edellä ajaja väistää, rotta (kyllä) tms.

  • LauraM
    31.8.2018 at 19:54

    Kypärä, muistan mäkin miten se oli aikaisemmin jotenkin nolo. Nyt ostin makean valkoisen pottakypärän, se on ihana <3 Kypärä kuitenkin on tosiaan iso suoja, jos jotain käy. Ja sekin, että.. En nyt tiedä miten hyvä vertailukohta on bussin turvavyöt, mutta.. :D Bussin turvavöistä ajattelee monesti, että no miksi sen laittaisi, ei tässä mitään käy tai bussi on niin iso, että pärjää kyllä henkilöautolle kolarissa. Kuopion surullinen onnettomuus osoitti, miten tärkeä se turvavyö oikeasti onkaan myös bussissa. Sen jälkeen olen kyllä joka kerta bussissa (työmatkat menee bussilla, kun työt toisessa kaupungissa) laittanut ne turvavyöt kiinni. Kun on kymmenen vuotta matkustanut ees taas bussilla, niin siihen on mahtunut myös pari renkaiden räjähdystä motarilla, yksi melkein onnettomuus kun joku älykääpiö tekee U-käännöstä ihan väärässä paikassa jne. Kypärä on mulle ainakin juuri vastaavanlainen asia kuin bussin turvavyö, sitä aattelee, että no kyllä mä osaan pyöräillä jne. Mutta tosiaan, nyt kyllä kypärä menee päähän, vaikken ikinä menisi nurin pyörällä. Mun serkunkin pelasti pienenä kypärä, kun vähän liian vauhdikkaasti vetänyt pyörällä.

  • Tiba
    1.9.2018 at 18:14

    Pakko kommentoida tuohon pyörätienjatkeeseen…. Pyörätienjatkeella ajavalla pyöräilijällä ON väistämisvelvollisuus! Autotien ylittävää pyörätienjatketta pitkin ajava pyöräilijä saa ylittää sen pyörällä, mutta väistämisvelvollisuus säilyy pyöräilijällä (ellei auto ole kääntymässä tai muuten autoilijalle ole osoitettu väistämisvelvollisuutta) Suojatielle ei saa pyörällä ajaa, vaan tulee taluttaa pyörä ja näin jalankulkijana on etuoikeus mennä ylitse ja autoilijan tulee väistää. Tämä sääntö tuntuu olevan aika hukassa monella. Itse ajan autolla ja pyöräilen myös päivittäin, joten näitä tilanteita tulee paljon eteen, kun liikenteessä osapuolet ei osaa liikennesääntöjä, luullaan vääriin, oletetaan tai ei vaan välitetä.
    Itselle usein käy niin, kun pyörätienjatkeen eteen pysähdyn odottamaan niin, joka autoilija ”ystävällisenä” pysähtyy ja on antavinaan tietä. Ja ai että tämä sitten ärsyttää! Kun autoilijat toistuvasti tekee näin, niin meneehän siinä entisestään liikennesäännöt itsekullakin sekaisin ja seuraavalla kerralla pyöräilijä voi ajatella että no viimeksikin auto väisti, niin nytkin saa väistää ja menee suhasee sitten pyörätienjatkeelle katsomatta ja väistämättä. Outoa tässä on se, että sitten taas kävelijänä huomaan sen, että kun reippaasti lähestyn suojatietä näyttäen selkeästi, että aijon ylittää sen, niin todella moni autoilija vaan painaa kaasua ja suhasee ohi! Näin ainakin täällä Oulussa on puurot ja vellit mennyt sekaisin liikenteessä… :D
    Itsekkään en ennen pitänyt kypärää pyöräilessä juurikin sen takia että se muka tuntui jotenkin nololta. :D Nykyään se on aina päässä ja itse asiassa tuntuisi nololta ajaa ilman kypärää. :D

    • A
      2.9.2018 at 13:06

      Tuohon väistämisvelvollisuuteen…noinhan se menee, mutta oikeasti noita ”poikkeustapauksia” (kolmio autolla tai auto kääntyy) on todella paljon. Esim. mun työmatkalla on noin 10 ylitystä pyörätien jatkeilla ja näistä tasan yksi on sellainen, jossa autoilla on etuajo-oikeus (valtaosassa muista on autolla kolmio). Näin on ylipäänsäkin ainakin pk-seudulla pyöräillessä, eli nuo pyörätien jatkeet joissa pyöräilijä väistää, ovat varsin harvinaisia.

  • Tiba
    2.9.2018 at 15:41

    Aijaa, täällä Oulussa mielestäni huomattavasi yleisempi on juurikin tuo, että pyöräilijä väistää. Omalla työmatkallani on useita pyörätienjatketta tien ylitse ja yhdessäkään ei ole autoilijalle kolmiota. :D Näin äkkiseltään ajateltuna ei tule tästä läheltä mieleen yhtäkään kohtaa, missä autoilijalla olisi erikseen osoitettu väistämisvelvollisuutta. Että taitaapi olla paljon paikkakunta eroja. :)

    • Tilia
      3.9.2018 at 15:37

      Meillä Jyväskylässä pyörätiet ovat yleensä isompien teiden varsissa, ja niissä on kolmiot tai stop-merkit risteävien teiden autoilijoille. Keskustassa on muutama tasa-arvoinen risteys, joissa pyöräilijä väistää suoraan meneviä autoja. Pyöräilijän väistämisvelvollisuus on täällä poikkeus.