Flunssaisen naisen lauantai

Mökötin keittiössä kahvikupin kanssa, kun Joel tuli hyväntuulisesti hyräillen paikalle:
”Anna pusu!”

Annoin, mutta:
”Mä oon huonolla tuulella, ihan perseestä kaikki.”
”Mitä ihmettä, meillähän on niin mukavaa?”

auringonkukat1

Flunssaisen naisen lauantai:

”Tajusin jo illalla, että nyt se muun perheen flunssa tarttui sitten mullekin – ehtihän se Silva sitten kolme päivää hoidossa ollakin ennen kuin syksyn eka pöpö tuli kyläilemään. Aamulla koomasin kipeänä pitkään ja nousin vasta kymmenen jälkeen. Olo oli kuin jyrän alle jäänyt.

Istuin kahvikuppi edessä keittiön pöydän äärellä ja selasin pää tukossa aivottomana naistenlehtiä. Joel jumitti koneella. Kello oli jo vaikka mitä – ulkona satoi ja perhe kolmatta (vai neljättä) päivää sisällä flunssan takia. Lapset juoksivat prinsessapuvussa villeinä ympäriinsä, vaikka flunssan jälkimainingeissa voisi ottaa vähän rauhallisemmin. Kohta jotakuta sattuu. Tiuskaisin välillä ”nyt rauhallisempiin leikkeihin” ja viiden minuutin päästä ralli oli taas päällä keittiön pöydän ympärillä.

Nyppi ihan älyttömästi. Taas päivä meni flunssan ja sateen takia tällaiseen – vapaapäivä, jolloin ois voitu tehdä yhdessä jotain kivaa. Illaksi on sovittu, että tytöt menee mummilaan, mutta sekin menee tavallaan hukkaan. Ei kuitenkaan jaksa tehdä mitään järkevää, kun on näin kipeä.

Ihan sairaan ärsyttävää.”

auringonkukat2

Flunssattoman miehen lauantai:

”Vaimo sai nyt sen flunssan, annoimme sen jäädä nukkumaan aamulla pitkään. Onneksi tää flunssa on ollut aika lievä; lapset alkavat jo selvästi olla parempaan päin. Uskomatonta, miten nätisti ne yhdessä tuossa leikkii.

Tein vaimon herättyä sille herkkukahvin ja jätin sen lukemaan naistenlehtiä. Itse pääsin koneelle ihan rauhassa kirjoittamaan roolipeliblogia. Lapset leikkivät prinsessapuvuissaan kaksistaan. Sattuipa hyvin, kun on tällainen sateisen harmaa sää; ei ole ainakaan painetta lähteä yhtään mihinkään. Saa olla vaan. Viestittelin kavereiden kanssa ja sovittiin useita pelejä kalenteriin. Hyvä fiilis.

Onneksi oltiin sovittu lapsille ilta mummilaan: vaimo saa nukkua flunssaansa rauhassa ja minä voisin katsoa vaikka yksin leffaa.

Tosi hyvä päivä.”

******

Nythän on niin, että minä olen oikeassa ja Joel ihan julmetun väärässä. Joskus kyse on toki näkökulmien erosta tai asenteesta bla-bla-bla, mutta ei nyt. Joel on väärässä. Flunssa on maailman realistisuuden pilkahdus, joka paljastaa pienen pöpönkestoisen välähdyksen ajan, miten pohjattoman paskaa kaikki oikeasti onkaan.

*add the irony here*

Nyt mä meen Joelin kainaloon katsomaan jotain leffaa. Se on varmaan ihan paska.

36
Like

You Might Also Like

  • Minna
    14.8.2016 at 08:47

    Hah! Mä kun mietin, että eilinen ketutus/kaikki on paskaa -fiilis johtui vaan siitä, että LA on viikon päästä eikä tää muksu tuu ikinä ulos. Noh, illalla se alkoi. Kurkkukipu ja nenä tukossa. Jyrä on käynyt täälläkin. Sateista, tylsää, harmaata, kylmää, mulla ei sopivia vaatteita, mies ollut yön töissä ja menee ens yksi takaisin… Blaaaaaaah!!!

    • krista
      14.8.2016 at 10:36

      Blaaaaaah just sama! Mutta hei mä selätin eilisen ankeuden tuolla ”maailma on paskaa” -vitsailulla ja loppujen lopuksi oli ihan silleen rennonhauska päivä, kun mä murisin ja me heitettiin läppää mun kurjuudella :D MUTTA toi vaatii varmaan sen, että ei ole LIIAN kipeä; jos tietty kipeysraja ylittyy, niin mua ei sit ainakaan enää paljon naurata :)

      Tsemppiä flunssan parantamiseen ja viimeisiin raskauspäiviin! Toivottavasti flunssa ehtii mennä ohi ennen pikkuisen syntymää! Mä synnytin Seelan flunssanalkufiiliksissä, mutta kätilöt sanoivat, että kyllä ne flunssafiilikset siitä unohtuu, kun synnytys käynnistyy – oikeassa olivat :D Sitten sairaalassa vastasyntyneen kanssa oli tietysti inhottavaa räkäisenä, mutta siitäkin kyllä selvisi :) Mutta hei positiivista ajattelua: nyt flunssa alta pois ja sit synnyttämään terveemmissä fiiliksissä!

  • Katarina
    14.8.2016 at 10:20

    No mutta hei ei ole enää pitkä aika kun lähdette Espanjaan lämmittelemään :)
    Kun me oltiin viime syksyllä syyskuusta joulukuuhun siellä rannikolla, niin ei tullut lapsille kertaakaan flunssaa vaikka yleensä Suomessa jouluun mennessä niitä flunssia ehtii itse sairastaa 150 kertaa ja lapsilla taas tuntuu aina vaan nenä vuotavan koko syksyn. Aurinko kai pitää viruksia loitolla :)
    Paranemisia!

    • krista
      14.8.2016 at 10:38

      Mä oon itse asiassa miettinyt just tätä! Että onkohan meillä edes vähän flunssattomampi talvi tulossa… Tietysti Silva menee päiväkerhoon muutamana päivänä viikossa, että ehkä niitä siellä sitten kuitenkin tarttuu… Toivottavasti ei näin paljon kuin täällä Suomessa kuitenkaan!

  • Nanna
    14.8.2016 at 10:20

    Oon yrittänyt pitkään opetella ottamaan asiat positiivisesti. Yritän löytää sen hyvän puolen paskimmastakin flunssapäivästä (meillä eilen). Oma mieli pysyy parempana, kun vähän vaikka feikkaa sitä hyvää mieltä, kuin että vetää veetutuksen satasella päälle ja kiukuttelee jopa lapselle. Kaiken yrityksen kruunaa ikuisesti negatiivinen mies, joka purkaa ketutustaan ja sanoo ääneen kaiken, minkä minä kaikella tahdonvoimalla olen jättänyt sanomatta 😀

    • krista
      14.8.2016 at 10:41

      Hahaa, totuuden torvi siellä kertoo sit taustalla ”totuuden” :) Mulla ei itsellä eilen lähtenyt positiivisuusfiilis päälle ei sitten millän; mutta sitten tajusin oman huumorikeinoni tähän (niin kuin tuossa ylempänä jo kerroinkin); heitimme siis läppää tästä mun kurjuudesta (tän bloggauksen tyyliin) ja yhtä äkkiä se olikin ikään kuin hauska juttu eikä kurja juttu oikeastaan juuri ollenkaan. Joel sanoi illalla, että sillä oli tosi kiva päivä – mä en ihan ehkä pystynyt samastumaan mutta se, että toisella oli kiva päivä, teki siitä päivästä tavallaan kivan itsellekin. ”Hyvä, että JOLLAIN on ollut kivaa”, mä mukamas murisin, mutta siis oikeastaan ihan tarkoitinkin sitä. Tällaisia päiviäkin elämässä tarvitaan, sitten tuntuu taas terveenä oleminkin kivalta :)

      Tsemppiä paranemiseen sinnekin!

  • Devika Rani
    18.8.2016 at 23:00

    ”Onneksi oltiin sovittu lapsille ilta mummilaan: vaimo saa nukkua flunssaansa rauhassa ja minä voisin katsoa vaikka yksin leffaa. Tosi hyvä päivä.” – huutonaurua! Tää on just kun mun miehen suusta. Itse odottaa romanttista iltaa ja flunssa pilaa kaiken ja on ihan myrtsinä siitä ja toinen on vaan että hei täähän oli tosi hyvä päivä. Sait nukkua rauhassa. :D :D

    • krista
      19.8.2016 at 23:25

      Just tää! :D Ja sit itse siinä puhisee ja mutisee ja puoliso on, että ”hei, täähän on tosi kivaa”. No, sillä puolisolla tietysti on se oikea asenne ja itsellä ei :D :D :D Mutta ei aina kykene, ei vaan kykene :D