#firstsevenjobs

Facebookissani on viime päivinä kiertänyt tosi hauska haaste, #firstsevenjobs. Ja hahaa, miten oman CV:n (kirjaamattomien) ensisivujen muististakaivelu kirvoitti paljon kaikenlaisia random-muistoja – eli oman ansioluetteloni x-filesit, olkaa hyvä:

1. Kuusamolaisen keramiikkatehtaan mukinpohjien hioja – ensimmäinen kesätyöpaikkani 9. luokalla

Halusin kesätyöksi jotain ”luovaa ja taiteellista”; salaa tietysti haaveillen, että ne kaikki mielettömät piilevät taiteelliset kykyni huomattaisin ja tie tähtiin satukirjamaisesti tsadam-aukenisi. Päädyin kuusamolaiselle Bjarmia-keramiikkatehtaalle hiomaan mukinpohjia.

2. Isonen – kahtena kesänä Kuusamossa ja kerran Kemijärvellä

Hengellinen kutsumus ehkä puuttui, mutta sitäkin voimakkaampi oli kutsumus pitkätukkaisiin kitaraa soittaviin isospoikiin. Kolmas kesä Kemijärvellä oli ikävä kokemus ja aiheutti kaunan jyrkkämielistä ja tuomitsevaa kirkkoa kohtaan pitkäksi aikaa.

3. MLL:n lapsenvahti – muistaakseni vain yksi työkeikka

Jälkikäteen todella ihmettelen, miten joku olisi uskaltanut antaa lapsensa 16-vuotiaan täyskokemattoman (toki jonkun kurssin kävin) käsiin. No, ei uskaltanutkaan. Paitsi että kerran kävin kyllä vahtimassa Eija Vilppaan ja Ville Virtasen kaksosia Rukalla jossain lomahuoneistossa. Onneksi niillä oli isosisko, joka näytti, miten vaippa laitetaan. Vilpas ja Virtanen tulivat ”kotiin” pilkun jälkeen viisi tuntia myöhässä ja juhlineina. Hauskaa oli selvästi ollut; minä luin kokeisiin huoneiston sohvalla.

4. ”Tienaa tonni” -työntekijä Kuusamon kunnan kopiopalvelussa

Kaksi viikkoa asiakirjojen ja karttojen kopiointia ja palkaksi tuhat markkaa. Tuntui hyvältä ansaita omaa rahaa.

5. Ovelta ovelle -myyjä

Tai oikeastaan firman ovelta firman ovelle. Muutettuani Helsinkiin sain ”asiakaspalvelutyön”, joka paljastui omituiseksi lahkomaiseksi kaupparatsuntyöksi. Roudasin 42-kiloisen 19-vuotiaan tytön voimin laukuissa miniradioita ympäri kaupunkia ja yritin myydä niitä kauppojen henkilökunnalle. Palkka maksettiin käteisellä työpäivän jälkeen, firman aamukokoontumiset vaikuttivat lahkolaishurmokselta ja firman omistaja oli jenkki, joka ajoi urheiluautoa ja jollla oli käärme olkapäällä. Siis oikea elävä käärme, ei tatuointi. Lähin esimieheni oli – uskokaa tai älkää – Jussi Heikelä (ennen mediauraansa), hänellä oli leveä sarjakuvahahmo-kravatti ja huijarimyyntitykin elkeet. Työtä tehdessäni mm. vartijat heittivät minut ulos Myyrmäen kauppakeskuksesta ja eräässä rokkibaarissa miniradioita myydessäni päädyin lähtemään viikon varoitusajalla His Infernal Majesty -nimisen aloittelevan bändin kanssa bussilla Roskildeen. Vuosi oli 1996.

kalliossa013.jpg

Joskus hevariaikaan Kalliossa (kameran päivämäärä ei pidä paikkansa, vuosi on luultavasti 1997).

6. Puhelinmyyjä

Siirryin kaupparatsutyöstä ”siistiin sisätyöhön” eli puhelinmyymään MeNaiset-lehtiä. Olin siinä maailman paskin, kun en halunnut tyrkyttää kenellekään mitään; monina päivinä en myynyt yhtään mitään ja palkkakin oli siis täysi nolla. Sinnittelin siellä tasan kuukauden verran ilmaiseksi saamassa luuria korvaani, jotta sain edes harjoitteluajalta (viikko) luvatun minimaalisen tuntipalkan.

7. Harjoittelija MTV 3:lla

Tie tähtiin oli taas melkeinauki. Ha. Ha. Hetkeksi pääsin spontaanisti juontamaan Jyrkiä, ja joinain päivinä vastaanotin aulassa Napakymppi-kilpailijoita ja kuljetin heitä oikeisiin studioihin varmistaen, että kilpailijat eivät vahingossa törmää toisiinsa. Suurimmaksi osaksi kuitenkin mapitin jonkun keski-ikäisen naisen papereita ankeassa toimistohuoneessa.

*******

Bubbling under – eli seuraavat neljä:

8. Kelan puhelinvaihde

”Kela hyvää päivää, hetkinen yhdistän”, ”Kela hyvää päivää, hetkinen yhdistän”. Välillä sai työhön vaihtelua, kun tuli sisäinen puhelu ja sai vastata, että ”vaihde”. Olin siellä kolme kesää (siitä täällä) ja palkkaa sai vähän päälle 3 000 markkaa kuukaudessa. Mietin usein silloisia työkavereitani – että mitäköhän heille kuuluu nyt. Nuorin työkavereistani oli hänkin vastannut puhelimeen jo 20 vuotta.

tikru_pentuna012.jpg

Kelan valokuvaamossa vuonna 1999 otettu kuva, mun rakas Tikru kissavauvana <3

9. Puhelingallupien tekijä

Puhelintyötä tuntipalkalla (eikä provikka), wohoo! Tein iltaisin radionkuuntelututkimuksia ja muistan vieläkin ulkoa sen nauhan, jolta biisejä tutkituille soitettiin ja pyydettiin arvosanaa. Olin kaikin puolin ammattilainen; kun eräs haastaltava kertoi taustakysymyksissä asuvansa Oulunkylässä, vastasin ”valitettavasti tämä tutkimus koskee vain helsinkiläisiä”. Yksi työkavereistani oli muuten eräs Jani Valpio (ennen uutta etunimeä, äiti-tatuointia ja tupla-W:tä sukunimessä), joka sillon juuri aikoi hakea Radio Cityyn ilmaiseksi töihin. Vuosi 1998.

10. Kioskimyyjä Jakomäessä

OMG. Perus-kantisten kanssa tulin suht hyvin toimeen, mutta viimeiset tunnit muun kauppakeskuksen suljettua olivat joskus pelottavia. Vaikeinta oli saada yksin lasittunutsilmäinen teinijoukko ulos kioskin sulkeamisaikaan. Loppuaikoina tilasin silloisen poikaystävän pitkässä nahkatakissa seisomaan kiskalle ”turvamiehenä”. Loppui rähinät. Päätin kuitenkin palata rähinättömään Kelaan (kohta 8).

11. Toimittaja, asioidenhoitaja ja oikolukija Suomi Finland Perkele -metallimusiikkilehdessä

Haastattelujen kirjoittamista ja lukemattomien (hehe välillä kirjaimellisesti) juttujen oikolukua cd- ja backstage-passipalkalla. Paljon hulluja muistoja (mm. Type O Negativen bäkkäriltä), joita ei perheblogissa ääneen kerrota. Ha ha ja kun tässä näköjään namedroppaillaan, kerronpa vielä vaikka random-muistona sen, miten tapasin erään mustatukkaisen hevarin metroasemalla ja sain häneltä disketin oikoluettavaksi. ”Tunnistat minut siitä, että olen KISS-fani”, hän sanoi – ja niin todella tunnistinkin. En ole ikinä nähnyt yhden ihmisen päällä niin paljon bändilogoja – niitä oli valehtelematta maihareista lippalakkiin kaikkialla. Tämän Kiss-fanin nimi nimi oli Tomi Putaansuu. Kyllä, olen tavannut Mr. Lordin ilman maskeja :D

*******

Ha ha. Nämä siis kaikki peräisin siltä vuosisadalta, jonka numero alkoi vielä ykkösellä. Näitä (paitsi ehkä tuota viimeistä) ei mun virallisesta CV:stä löydä :D

60
Like

You Might Also Like

  • Sandra
    10.8.2016 at 17:11

    Tuli mieleen tuosta lastenhoitotyöstä, että tuollainen on varmaan vaitiolovelvollisuuden pariin kuuluvia juttuja? Että kenen lasta hoitanut jne..paitsi tietenkin jos olet kysynyt pariskunnalta luvan kertomiseen heidän kunnostaan sun muusta :)

    • krista
      10.8.2016 at 17:19

      No mä en usko, että 23 vuoden takaisen knoppijutun kertomisesta kukaan pahastuu :D :D :D

      • Sandra
        10.8.2016 at 19:48

        Niin no kyse ei ole pahastumisesta pelkästään vaan siitä että tuollaisista asioista on laitonta kertoa. Mutta bloggaajilla tämä yksityisyys taitaa muutenkin olla eri kantimissa kuin muilla ihmisillä.

    • Murkinamasu
      10.8.2016 at 21:05

      No enpä usko, että tuossa duunissa on allekirjoiteltu salassapitosopimuksia… Ja tosiaan, jos siitä on vielä 23 vuotta aikaa, niin hengitä rauhassa. :)

  • Anne
    10.8.2016 at 19:45

    Kyllä se vaitiolovelvollisuus kestää sen 23 vuotta ja ylikin. Itselle ainakin jäi paha maku suuhun – haluaisitko itse, että teidän lastenhoitajanne julistaisi julkisesti sinun ja miehesi kyseenalaista valintaa lastenhoidon suhteen internetissä mainiten vielä nimetkin? Se, että pariskunta sattuu olemaan julkkiksia, ei poista vaitiolovelvollisuutta – päinvastoin.

    • krista
      10.8.2016 at 19:49

      OMG :D No, he olivat ihania ja hauskoja ihmisiä ja superiloisia saamastaan ylimääräisestä kivasta vapaaillasta työkeikan jälkeen – joka muistaakseni raportoitiin ihan Koillis-Sanomissakin silloin joskus vuonna 1995 (?) :D Että ei kovin salaista :D Jos olisin pitänyt heitä tiukkapipoisina, jotka pahastuisivat, en varmasti olisi mitään sanonut; omistan kyllä harkintakyvyn. Tämäkö tästä postauksesta nyt tosiaan päällimmäisenä tulee mieleen :D :D :D

      • Emmi
        10.8.2016 at 20:34

        No itseasiassa kyllä. En ole kumpikaan edellisistä kommentoijista, mutta kyllä tämä minuakin hieman häiritsi. Muuten ihan hauska postaus.

  • Minttunen
    10.8.2016 at 21:34

    Munkin mielestä oli kiva postaus, mutta niin kuin edellisiäkin, muakin häiritsi sama asia mikä edellisiä kommentoijia.

  • Heini
    10.8.2016 at 21:56

    Äh, inhottavaa ”nillittää” samasta asiasta kuin edelliset (koska postauskin sinänsä kyllä hauska), mutta minun silmään pisti täysin sama asia. Ja oikeastaan muidenkin töiden kohdalla, ainakin minulla on monessa muussakin kuin lastenhoitotyössä ollut vaitiolovelvollisuus. Tässä asiassa en itse vaan jousta ollenkaan (oli sitten miten hilpeät ja lämpimät välit tai lörpötelty koko elämä muutenkin julkisuuteen). Vaitiolovelvollisuuden rikkomiseen kun törmää valitettavasti jatkuvasti ja sinunkin reaktiosi näihin kommenteihin kertoo siitä ettei kyse ole mistään tärkeästä asiasta. Yleisessä keskustelussa vaitiolovelvollisuuden rikkominen pitääkin yksiselitteisesti tuomita, oli tilanne mikä tahansa. Vaitiolovelvollisuus ei ole kenenkään oman harkinnan asia, vaan pitävä sopimus.

  • Anna
    10.8.2016 at 22:10

    Mä taas luulen et 23 vuotta sitten ei oo MLL: n hoitaja allekirjottanu mitään vaitiolovelvollisuussopimuksia ;) Ja hei, siitä on yli 20 vuotta ihmiset oikeesti!
    Multa on ihan menny ohi tollanen hevi-Krista :D Rokkenroll!

    • krista
      10.8.2016 at 22:28

      Salattu hevinuoruus! :D

    • Kaisa
      11.8.2016 at 13:46

      Ja mun mielestä yksinkertaisesti kuuluu HYVIIN TAPOIHIN olla kertomatta toisten asioita, vaikkei mitään vaitiololupauksia olisikaan. Se onko ko. henkilö rento vai ei, on täysin toisarvoinen asia. Nyt tais vähän harkintakyky pettää…

  • piupu
    10.8.2016 at 22:12

    Pakko vielä vähän kompata edellisiä. Vaikka maininta oli ihan vilpitön eikä mitenkään mässäilevä, siltikin omaan silmään tuntuu aika kyseenalaiselta näin julkisesti omista menneistä asiakkaista nimillä höpöttelyn. Se asiakkuuksista vaikenemisen periaate on iskostunut melko tiukkaan about jokaisella suomalaisella, kun salassapitovelvollisuuksista lähes poikkeuksetta soppareissa mainitaan. Vaikka itse tiedätkin ettei tästä mitään vakavempaa seuraa koska ko. henkilöt olivat rentoja ja asiasta uutisoitiin muutenkin, on teoriassa maininta laiton vuosikymmenistä viis. Kuulostan ehkä nillittävältä, mutta salassapitovelvollisuudet on jotakin mihin itsekin haluaisin palveluita käyttävänä osapuolena luottaa, eikä niissä pitäisi olla mitään oman, tapauskohtaisen arvioinnin sijaa.

    Blogillasi on kuitenkin käsittääkseni niin laaja yleisö, että tuosta knopista tietää nyt varmaankin melko moni useampi kuin mitä Koillis-Sanomilla oli silloin ysärillä tilaajia. :) Siksi ehkä itseä vähän hätkäytti, kun tää postaus on jotenkin vieläkin radikaalimpi veto kuin vaikkapa nopea maininta ohimennen illalla jostakin töissä bongatusta julkkiksesta omalle puolisolle, mikä siis sekin pelkästään jo on laitonta.

    • Noora
      11.8.2016 at 15:38

      Taisi mennä, Piupu, sinulta oikiksen pääsykokeet vähän reisille? Vai osaisitkohan selventää mistä lakipykälästä nämä ”laittomuudet” löysit? Lääkäreillä on vaitiolovelvollisuus, samoin tietyissä muissa ammateissa, mutta ei ole olemassa mitään kaikenkattavaa sääntöä! Kyllä nyt on mennyt ryynit ja jauhot sekaisin siinä mikä on ”laitonta” ja mikä saattaa olla hyvänmaun vastaista.

  • Sofia
    10.8.2016 at 22:21

    Miksi tämä kuulostaa niin monessa kohdin mun nuoruudelta :’D

    • krista
      10.8.2016 at 22:24

      Me vaan kato ollaan saman aikakauden ja skenen kasvatteja :D

  • Lilia
    10.8.2016 at 23:50

    Ainakin 12-vuotta sitten mll:n kurssilla puhuttiin tuosta vaitiolovelvollisuudesta. Olen samaa mieltä kuin edelliset kommentoijat: en toivoisi vaitiolovelvollisen, tuntemattoman lastenhoitajan arvioivan omaa ”rentouttani” ja sitten rikkomaan yksityisyyttäni omaa harkintaansa käyttäen. Eikä sen pitäisi olla ”toivomisen varassa” vaan vaitiolovelvollisuuden sitoessa ilmiselvää.

  • Menni
    11.8.2016 at 00:40

    Varmaan se on niin, että moni on käyttänyt tai vois kuvitella käyttävänsä mll lastenhoitajaa. Silloin sitä haluaisi luottaa, ettei hoitaja kerro eteenpäin perheestä. Eli nyt ei ehkä ole kyse siitä, mikä oli ko. perhe ja mitä tarkalleen tapahtui, vaan yleisemmin mitä ihmiset itse toivoisi lastenhoitajalta. Ja toivovat ettei tämä ole esimerkkinä kelleen

    • krista
      11.8.2016 at 10:12

      Tää on varmasti oikea tulkinta! Itselleni tuli yllätyksenä, että 23 vuoden takainen anekdootti (jossa ei ollut mitään, mikä ei ois tyyliin lehtien palstalla kymmenet kerrat ollut – joka ikisen naistelehden seurapiiripalstalla kun näitä ”julkkikset Rukan tilaisuudessa”-juttuja on monta kertaa vuodessa), aiheuttaisi minkäänlaisia tuntemuksia. Mutta tosiaan se henkilökohtaisuus varmaan on se, mikä nämä tuntemukset teki. Mutta tosiaan sitä pitää varmaan korostaa, että se oli 23 vuotta sitten (ihmisikä!) Kuusamossa ja AIKA MONI asia on siinä ajassa muuttunut. Varmasti myös hoitajien pätevyys! Sitä tuossa tavallaan itsekin ihmettelin; että miten silloin nollakokemuksella pääsi noin vastuullista työtä tekemään! Nykyisin on ihan varmasti toisin. Silloin mulle keikkoja tarjottiin paljonkin, mutta itse kieltäydyin – ei niin paljon kiinnostanut, menin kurssille vain kaverin seuraksi. Tuohoin suostuin muistaakseni kolmannella houkuttelupuhelulla, kun muita hoitajia ei millään saanut sellaisella aikataululla, muistaakseni samalle päivälle piti saada.

      Itsekin toivon ja uskon, että hoitajat ovat paljon kokeneempia nykyisin!

      • Iii
        11.8.2016 at 13:09

        Tän blogin lukiat eivät voi tietää tekstiä lukiessaan, että asia on jo ollut lehdessä. Mutta silti, oli lehdessä ollut tai ei, hoitaja ei saa mielestäni missään kuitenkaan julkisesti kirjoittaa kokemuksistaan henkilöiden nimillä. Ymmärrän että aikaa mennyt 23 vuotta, mutta silti.

        • krista
          11.8.2016 at 13:24

          No eivät – niinpä on suotavaa luottaa kirjoittajan/paikallaolijan arvostelukykyyn :)

          • Lilia
            11.8.2016 at 15:39

            Lehdissä tuskin on lukenut tuntien myöhästymisestä ja päihtymystilasta, tietoa millainen hoitaja heillä on ollut yms yms. Tämä on musta vähän sama tilanne kuin se, että pidät julkista blogia oikeuttaisi muut ihmiset kertomaan perheenne asioita oman harkintansa mukaan? Pidätkö ok:na sitä, että näin tuodessanne elämäänne vapaaehtoisesti kansan nähtäville, kahden kymmenen vuoden päästä neuvolan terveydenhoitaja kertoisi oman harkintakykynsä mukaan teidän perheen asioita nimillänne netissä, koska ei se varmaan haittaa…? Vaitiolovelvollisuus EI ole valintakysymys, vaan velvollisuus. Ja kyllä mä nään punaista tällaisissa tilanteissa, jossa useista huomautuksista huolimatta olet sitä mieltä, että toisten yksityisasioiden kertominen on sinun oikeutesi.

          • Iii
            11.8.2016 at 16:43

            Veikkaan että moni vaitiolovelvollisuudesta kommentoinut on hoitoalalla töissä, jossa sitä painotetaan niiiiin paljon! Joten itsekkin hoitoalaa opiskelleena hälytyskellot alkoivat tekstiä lukiessa soida. Joten kirjoittajan arvostelukyvyn luottamiseen ei voi tämmöisessä asiassa vedota. Itse asiassa mietin, että myönnätkö virhettä ja poistat nimet.

            Mutta lupaan kommentoida jatkossakin! Ja iloisiakin juttuja! Alkoi hieman harmittaa, että pitkästä aikaa kun kommentein, niin on kehittämis sanottavaa. Mutta kiitos loistavasti blogista muuten, kaikki tulee luettua!

  • LauraXXXXXX
    11.8.2016 at 08:19

    Samaa mieltä Tuli paha mieli. Itekin ollaan harkittu MLL:n lastenhoitajan käyttämistä lomalla ja nyt tuli selainen olo, että tuleeko sieltä joku 16-vuotias kokematon tyttö. Ja musta on kanssa mautonta mainita tyypit nimeltä, vaikka aikaa oiskin kulunut, Sori ankea viesti, mutta jotenkin tuli niin kurja olo.

    • krista
      11.8.2016 at 10:14

      Mua ei kannata pitää esimerkkinä MLL:n hoitajasta :) Tosiaan tuo oli 23 vuotta sitten, asiat varmasti muuttuneet aika monet kerrat tässä ajassa!

    • Norski
      11.8.2016 at 13:00

      Täällä yksi MLL:n hoitaja, nyt 24v ja 7 vuotta kokemusta MLL:llä :) Suosittelen lämpimästä palvelun käyttöä. Nykyään hoitajien pitää käydä vähintään 2 krt/vuosi MLL:n järjestämässä pienryhmässä, joten hoitajien taidoista pidetään huolta. Voit myös esittää toiveesi hoitajasta, kun etsit hoitajaa :)

      • krista
        11.8.2016 at 13:24

        Hienoa, kiitos tästä! :)

  • Laura
    11.8.2016 at 09:32

    Ootko menny HIMin kaa Roskildeen?? :D Oon niiiiiiiin kateellinen!

    • krista
      11.8.2016 at 10:03

      Hahaa! :D Joo mutta se oli tosiaan ajalla ennen kaikkea. Ne sanoi kyllä, että ”meillä on bändi”, mutta mun asenne oli vähän, että ”no kenellä nyt EI oo bändiä hei” :D En kyllä esim. Villen kanssa kovin monta sanaa reissulla vaihtanut, se oli ujo nuori poika tukkansa sisällä. Muistaakseni se oli täysrahaton ja muut oli yhteisrahoittaneet sen osuuden. Mutta kun me palattiin, mä aloin sit puhua mun parhaalle ystävälle, että mä tutustuin yhteen poikaan, joka on IHAN sun tyylinen ja yritin vähän parittaakin ehkä niitä. Myöhemmin on huvittanut, että ”yritit sitten parittaa Ville Valolle” :)

      Mut se on aika hauska anekdootti (ystävä muisti mun priva-facebookin puolella), että mun ensimmäinen tekemä haastattelu, kansanopiston harjoitustyö, on Ville Valosta – ja se oli Villen eka antama haastattelu myös. Mä tein sen mukamas ”underground-muusikosta”, mutta Ville sanoi haastattelussa, että ”mä toivon, että me oltais mahdollisimman meinstriimii” :) Mutta hei meitsi bongas HIMin :D :D :D (en mä siis oikeasti ketään bongannut, hengattiin vaan samassa skenessä)

  • Puumis
    11.8.2016 at 10:31

    Oh, vanhat hyvät ajat ja ysärinostalgia ja Helsinki ;)

    • krista
      11.8.2016 at 10:33

      Hahaa, hullut ajat :D

  • Sari
    11.8.2016 at 21:10

    Harmi kun noi sun erikoiset kokemukset jäi nyt ton ensimmäisen varjoon. Oot ehtinyt ja kaikkea jännää sullekin on sattunut!!

    • krista
      11.8.2016 at 21:37

      Hei ja toi on vasta 90-luku! :D Joo onhan se elämä nykyään aika tasaista (ihanaa), jos elämään 20-30-vuotiaana vertaa :D :D :D Mutta tyytyväinen oon kokemuksiin, ja toivottavavasti sekä seikkailullisia että seesteisiä (yhtä aikaa) vuosikymmeniä paljon elämässä vielä luvassa! Type o Negativen bäkkärille kuitenkaan tuskin enää päädyn :D :D :D

  • Anna
    11.8.2016 at 23:25

    Heippa Krista. Minäkin joudun nyt kommentoimaan samasta asiasta kuin edelliset kirjoittajat, mutta alkuperäistä postausta enemmän mietityttää kirjoituksesi täällä kommenttiboksissa. Lukijana tuntuu pahalta, miten ylimalkaisesti suhtaudut lukijoiden kommentteihin ylilyönnistäsi. Me kaikki teemme virhearviointeja ja mielestäni on vahvuutta pystyä pohtimaan omaa toimintaansa, sen sijaan että täysin mitätöi muiden mielestäni aiheellisen huolen toisten ihmisten yksityisyydensuojasta. Olen aina pitänyt blogin perusteella sinua ihan mahtavana tyyppinä ja olin varmastikin siksi tosi yllättynyt tavastasi vastata lukijoiden kritiikkiin.

    • Heini
      12.8.2016 at 00:40

      Pakko kompata tätä. Aihe koskettaa itseäni paljonkin ja kaikkineen tämä postaus ja kommenteihin vastaaminen saa melkein voimaan pahoin. Toivon suuresti ettei tällainen suhtautuminen vain kasva entisestään. Ja vaikka kuinka olisi ollut 23 vuotta sitten huonosti perehdytetty ja ammattitaidoton hoitaja niin ehkä nyt aikuisen elämänkokemuksella voisi toimia edes eettisesti oikein ja myöntää mokansa tässä asiassa.

    • mii
      12.8.2016 at 14:19

      Yhdyn edelliseen. Nimenomaan kaikki sanovat/tekevät joskus jotain harkitsematonta ja se on ihan inhimillistä mutta juurikin tuo on mielestäni kummallista,että sitten ei voi virhettään myöntää tai asettua katsomaan asiaa eri perspektiivistä. Vaikka omasta mielestä asiassa ei ole mitään ristiriitaa voisi ehkä yrittää edes nähdä lukijoiden tuoman pointin? Täällä on asiallisesti ja hyvässä hengessä kommentoitu, miksi itse luot kärkkäällä suhtautumisellasi juurikin tuota yläpuolelle asettumista.?

    • Yrtti
      12.8.2016 at 16:23

      Tosi kurja tunnelma jäi, kun ei näihin fiksusti perusteltuihin kommentteihin tullut oikein mitään vastausta.

  • Jenni
    12.8.2016 at 07:57

    Äh harmittaa että hauska ja mielenkiintoinen postaus jää nyt tuon yhden kokemuksen varjoon. Minusta se oli aika harmiton, enkä vetänyt siitä johtopäätöksiä MLLn hoitajista yleensä. Aivan kuin tuossa olisi ollut suurikin ja sensaatiomainen paljastus, vaikka todellisuudessa mitään yksityiskohtaista tietoa tuosta lastenvahtikeikasta ei tule julki.. Laittomuuksista nyt puhumattakaan!

  • Vannikkila
    12.8.2016 at 08:08

    Hah, mäkin oon tallannu maikkarin pöllölaakson lattioita kaks kesää :D tosin työssäni olin siellä talouspuolella naputtamassa mapeista lukuja koneelle :P

    • krista
      12.8.2016 at 10:44

      No niin, tie tähtiin auki sielläkin! Olikohan samat mapit :D :D

  • Johanna
    12.8.2016 at 11:55

    MLL:n sivuilta lainattua: ”Hoidosta tehdään hoitajan ja vanhempien kesken suullinen sopimus. Hoitajilla on vaitiolovelvollisuus lasta ja perhettä koskevissa asioissa.” Ihan varmasti tämä päti myös ”kaukaisella” 90-luvulla. Tuon anekdootin olisi voinut ihan hyvin kirjoittaa ilman nimiä tai muuta tunnistusmahdollisuutta ilman että postauksen hauskuus olisi siitä kärsinyt.
    Olisi hienoa jos voisit vastata ilman vähättelyä noihin asiallisiin ja perusteltuihin kommentteihin, nyt tuntuu ikävästi siltä että asetut lukijoittesi yläpuolelle.

  • Nea
    12.8.2016 at 19:28

    Tulee vain mieleen Kristan sanat anonyymeistä nillittäjistä, joiden kanssa on aivan turha edes yrittää keskustella. Nyt varmaan ollaan sitä kun ollaankin porukalla eri mieltä hänen kanssaan. Miksi siis vaivautua vastaamaan vaikka kuinka asiallisesti selittäisit?
    Mulle isoin ongelma tässä kirjoituksessa on se että tää on muka hauska kirjoitus, josta oikeasti paistaa vaan läpi sellanen leuhkiminen sillä mitä joskus oli. Yhdistettynä viimeaikaisin bloggauksiin siitä miten täydellinen 15min mökillä miehen kanssa on kaikki mitä oot ikinä halunnu ja sitten tää onnellisuusjuttu, että elämä on merkityksellisempää perheen kanssa, varmasti-varmasti on, niin en enää näe varsinaista tekstiä kun rivienvälit huutaa niin täysillä että olet tyytymätön perhe-elämääsi ja kaipaat takaisin aikaan kun sulla oli vaihtoehto.

  • Kaisa
    12.8.2016 at 19:40

    Ihmettelen kyllä Krista sun ylimielistä suhtautumista asiaan. Oon pitäny sua tosi hyvänä tyyppinä, harmi :(

  • Oliver
    13.8.2016 at 15:45

    Vastausta ei ilmeisesti ole tulossa, mutta ihmettelen myös, että asiallisiin kommentteihin vastataan tyyliin ”OMG :D”. Sen ymmärrän ihan hyvin, että lapsiin tai kasvatukseen liittyviä asioita ei ole mikään velvollisuus selittää muille, mutta tässä oli nyt kyse muista ihmisistä, ei omista asioista.

  • Johanna
    13.8.2016 at 17:17

    Niinpä niin – kun naureskelu ei tehonnut niin kritiikki vaietaan kuoliaaksi ja jatketaan keskustelua uusissa postauksissa mieluisampien lukijoiden kanssa. Blogin etusivulta katosivat eilen suorat linkit uusiin kommentteihin – siksikö ettei tähän keskusteluun enää niin helposti päätyisi? Vaikuttaa siltä että Krista on niin tottunut jatkuvaan ihasteluun, ettei vain pysty käsittelemään tätä asiaa niin kuin suosikkibloggaajan kuuluisi, osoittaen arvostusta myös ”poikkipuolisille” lukijoilleen – erityisesti nyt kun kyse ei todellakaan ole mielipide-eroista.

  • maisku
    13.8.2016 at 22:01

    Olen lukenut blogiasi todella pitkään ja nyt olen aidon hämmästynyt vähättelevistä kommenteistasi asialliseen kritiikkiin. Tosiasia on, että tekstisi ei ollut hyvien tapojen mukainen, vaikka varsinaista vaitiolovelvollisuutta ei olisikaan. Olisin kiitollinen, jos kommentoisit asiaa vielä. Arviointikyky on vaikea laji.

    • Norskin vaimo
      14.8.2016 at 01:36

      Tätä myös mietin itse. Olen ollut suhteellisen hiljainen lukija jo monen vuoden ajan ja osui kyllä silmään tuo sama kohta tekstistä. Ja reagointi kommenttiin pisti tarkistamaan että ihanko oikeasti oli blogin kirjoittajan näppäimistöltä. Erittäin hämmentävää.

      Pelkän tekstin olisin varmaan jättänyt kommentoimatta, vaikka kohta lastenhoitokeikasta olikin mielestäni epäkorrektisti kirjoitettu. Valtaosa tekstin saamasta kritiikistä oli täysin asiallista ja kohteliaaseen sävyyn ilmaistua. Bloggaajan vastakommentti puolestaan tuntui valitettavasti sävyltään ikävältä. Kommunikaatio epäonnistui.

      Olisi toivottavaa saada jonkinlainen vastaus (asiallisiin) kommentteihin. (Ei esim. siihen, jossa väitetään bloggaajan olevan katkera ja kärsivän lapsiperhe-elämästä yms älyttömyyksiä.) Toki osa kritiikistä on kuitattu täysin jo aiemmassa vastauksessa, mutta täysin asiallista ja aiheellista kritiikkiä on nyt ilman vastausta. Lukijana en tiedä miten suhtautua. Blogin lukemisen lopettaminen tuntuu täysin ylimitoitetulta mutta kävi kieltämättä myös mielessä.

    1 2