Ensihavaintoja Suomesta

Kun poissaolon jälkeen palaa takaisin kotimaahan, näkee usein ensimmäisinä päivinä joitain asioita Suomesta ja suomalaisuudesta ihan erityisen hyvin. Ikään kuin uusin silmin siis! Hyvin pian ne asiat sitten taas ”normalisoituvat” ja ne eivät enää osu silmään tai huvita. Niinpä piti kirjata nämä äkkiä ylös!

Tässä ensimmäisten päivien ensihavaintoja kotimaasta:

Kaikilla on mustat ulkotakit. Tämä on se meidän havainnoista keskeisin, hahaa! Ai että, tämä on ihan koominen havainto, joka on herättänyt meissä rutkasti hilpeyttä nämä ensimmäiset päivät! Joka ikisellä suomalaisella (aikuisella) on takin värinä musta, harmaa, tai sitten tumma maastonvihreä tai tummansininen. Muunväristen takkien osuus eilisellä otannalla oli noin 3 %. Kun tätä ihmisten takkien väriä alkoi seurata, se ihan naurattaa! Miten voi olla joka ikisellä just samanvärinen takki!

Samalla otannalla kuviollisia takkeja näkyi 2 kpl, molemmat niistä olivat ruudullisia. Kenelläkään ei ole näkynyt mitään muita kuvioita ulkotakissa tämän ensimmäisen kolmen vuorokauden aikana!

Nämä harvinaiset jokin-muu-kuin-musta-harmaa-tummasävy -takit olivat useammin päällä useammin miehillä kuin naisilla! Useammalla miehellä oli kirkkaanpunainen toppatakki.

Ruuhkabussissa on ihan hiljaista! Whaat, missä kaikki äänet? Ihan niin kuin joku olisi painanut kollektiivista mute-nappia!

Myöskään lapsille ei lirkutella ja vilkutella, ja vastaantulevat miehet eivät hoe täällä ”guapaa” (kaunis) ja anna huomiota sanoilla tai eleillä. Itse asiassa vastaantulevat miehet eivät vilkaisekaan, haha. Jatkuvan positiivisen huomion jälkeen tuntuu niin kuin olisi muuttunut yhtäkkiä näkymättömäksi!

Lapsia kohdellaan pitkäpinnaisesti ja ystävällisesti. Eilen olin tilanteessa, jossa leikkipaikka sulkeutui ja monen tahtoikäisen oli vaikea lopettaa leikkejään – ja lasten huutohepuleitahan siitä näkyi monella 2-3-vuotiaalla seuraavan. Kaikki huutavien lapsien vanhemmat puhuivat lapsilleen rauhallisesti, kukaan vanhemmista ei ärjynyt, saatikka läpsinyt (niin kuin espanjalaiset pahimmillaan tekevät) rimpulijoita. Hyvä, suomalaiset vanhemmat! (tosin tässä eilisessä havaintojoukossa suurin osa oli ulkomaalaistaustaisia maahanmuuttajia, mutta silti katson heidät suomalaisiksi)

Suomalaiset myös puhuvat hiljaisella äänellä, silloin kun puhuvat. Siis ihan puheääni tuntuu siltä niin kuin siinä olisi vaimennin päällä. Monessa tilanteessa olen itse säpsähtänyt siihen, että puhun vahingossa kovemmalla äänellä kuin muut. Toissa vuonna tässä tapahtui muuten ihan jännä tapauskin, johon liittyy juuri bussi ja volyymitaso: olimme ihan ensimmäisinä päivinä koko perhe bussissa hyväntuulisina ja juttelimme keskenämme. Yhtäkkiä huomasin, että kaikki vilkuilevat meitä kiusaantuneita ja vähän paheksuvina. Tajusin: juttelumme oli häirinnyt muita matkustajia! Siis ihan tavallinen hyväntuulinen juttelu!

Vastaantulevat tuntemattomat eivät tervehdi (bussikuski säikähti, kun raikuvalla äänellä vahingossa toivotin hyvät huomenet) tai hymyile toisilleen, vaan kaduilla kulkevien perusilme on sellainen ilmeetön vakava, poissaoleva. Moni ihminen näyttää tylyltä ulospäin (yhtäkkiä ymmärrän hyvin, miltä ulkomaalaisesta voi alkuun tuntua) ja esimerkiksi asiakaspalvelutilanteeseen mennessä ihan jännittää, että onkohan asiakaspalvelija nyt mulle epäystävällinen: mutta kun vastapuolen suu avautuu, sieltä tuleekin ystävällinen vastaus ja hymy. Luonnehtisin näin: suomalaiset ovat hiljaisia ja yksityisyyttä arvostavia (myös kadulla ollaan niin kuin vastaantulijoita ei olisikaan), mutta hiljaisuutensa takana he ovat ”piilossa” ystävällisiä.

Suomalaiset pukeutuvat käytännöllisesti ja mukavasti, ja naiset käyttävät vain vähän meikkiä.

Liikenne on ihanan rauhallista ja ennalta-arvattavaa. Toisaalta taksikuskien ajotapa on yllättänyt – ja ei positiivisesti. Espanjassa tuntui siltä, että taksikuskit olivat ajotavaltaan tasaisimpia (käytimme siis aika paljon taksia ja erityisesti uberia). Mutta kotimaassa on nyt toistuvasti pistänyt silmään taksien aggressiivinen ajotapa. Erityisesti tällaista mun pikkuautoa yritettiin ihan konreettisesti kiilata pois kaistoilta lentokentän tuntumassa tänään, hyi hyi taksikuskit, huonoa liikennekäytöstä!

Jalankulkija ei ole kuningas Suomessa. Espanjassa jalankulkijoilla on aina etuoikeus suojateillä, ja suojatielle voi vaan mennä kävelemään ja luottaa aika hyvin siihen, että autot pysähtyvät (lapsille tätä ei toki kerrota ihan näin). Suomessa tämä on teoriassa myös näin (käsittääkseni), mutta ei käytännössä.

Lounaan kanssa ei oteta automaattisesti lasillista talon valkoviiniä! Tai olisi toki voinut ottaa, mutta sen jälkeen ei olisi tuntunut hyvältä idealta lähteä hakemaan lapsia päivähoidosta.

Huoneilma on ihan valtavan kuivaa! Iho kuivuu ja alkaa jo parin päivän jälkeen hilseillä – ja esimerkiksi sieraimet tuntuvat niin kuivilta, että sinne tekee mieli ruiskuttaa öljyä!

Vessapaperi! Ah, se ei rullaudu pieneksi rulliksi peppuvakoon!

35

You Might Also Like

  • Torey
    3.4.2019 at 16:20

    Talvitakki: ORANSSI
    Välikausitakki: punanen ja viininpunanen

    JEE. 😄

    Ja siis tavallaan tää suomalaisten oma rauha on kiva, mut sit taas joskus vois niitä kehuja jakaa. Ilman, että pitää mennä hämilleen ja vähätellä ”tää nyt on vaan tämmönen”.

    https://naissanelioissa.wordpress.com

    • krista
      3.4.2019 at 19:45

      Jee, hyväsinä! Kuulut siihen harvinaiseen kolmeen prosenttiin, joka kantaa takissaan JOTAIN VÄRIÄ! :) Mulla on oranssi villakangastakki ja keltainen untsikka, välikausitakit lila ja punaKUVIOLLINEN (mä olisin ollut se nollan prosentin kuviotakkinen!). Espanjalaiset käyttää paljon kuvioita, erityisesti kukkia <3
      -
      Ja samaa mieltä, tavallaan kiva, että saa olla rauhassa. Mutta kyllä se jotenkin tuntuu hassulta, kun se espanjalainen puheenporina on yhtäkkiä vaihtunut hiljaisuuteen. Ja kukaan ei hymyile kadulla, kun tulee vastaan! Sellainen edes hymyily ja nyökkäys (ja lapsille kujertelu) oli siellä ihan peruskuvioon kuuluvaa <3

  • Anna
    3.4.2019 at 19:56

    Minullakin on musta välikausitakki. Syy on se että sitä takkia ei saanut kuin mustana ja se oli tosi hyvä merkkitakki jonka tyyppistä olin tarvinnut jo useamman vuoden ja se sattui olemaan alennuksessa. Valitettavasti myös tuulipuvunhousuni ovat mustat. Siksi jos en aio möyriä liassa vedän usein tuulipuvunhousujen päälle retrokukkaisen oranssin-keltaisen hameen jossa punertava pitsi alareunassa ja jonkun turkoosin tai vaaleansinisen pipon :P En kestä olla kokonaan mustissa.

    Minua ahdistaisi jos joku mies alkaisi kasulla huudella minulle kaunista, vislailla tai muuten osoitta huomiota. Varmaan juoksisin karkuun :D

    Enpä ole ajatellut tuota lasten kohtelua noin! Tosi hieno havainto! Hyvä me :)

    Kerronpa oman tarinani (ilmeisesti) espanjalaisista. Oltiin Irlannissa katsomassa erästä luostaria. Ihan sattumalta paikalle tuli samaan aikaan bussilastillinen ihmisiä. He huusivat kovaan ääneen niin että meinasin refleksinomaisesti ULKONA laittaa kädet korville kun kulkivat ohi. Lapsikin katsoi silmät pyöreinä heidän menoaan. Ryhmän ohitettua meidät ja mentyä yhteen suuntaan totesin miehelle että tuonne suuntaan me ei AINAKAAN mennä. mihin tahansa muualle :D

    Toivottavasti minua ei nyt teilata ihan öykkäriksi kun sanon tämän ääneen, mutta tuosta suojatien käytöstä ja etuoikeudesta haluan sen verran sanoa että välillä on oikeasti tilanteita jossa on vaan järkevämpää jalankulkijan odottaa. Toki annan tietä ja kuuluu antaa tietä, mutta jos jalankulkija selvästi on pysähtynyt ja liikenne on niin hiljaista että oikeasti jalankulkija ei joudu odottamaan kuin sen yhden auton niin jo ihan päästöjenkin takia on fiksumpaa auton vaan mennä kuin alkaa pysähtyä ja sitten taas uudestaan kiihdyttää liikkeelle. Ekologisempaa ja taloudellisempaa. SILTI pitää muistaa aina katsoa tilanteen mukaan ja jos toinen on selvästi tulossa niin väistää ihan reilusti ja jos on paljon liikennettä niin antaa tietä. Olen kokenut tuon tilanteen sekä autoilijana että jalankulkijana ja molemmista kulmista katsottuna joskus tuntuu vaan järkevämmältä auton mennä ensin.

    • krista
      3.4.2019 at 20:35

      Joo siis tästä me kans Joelin kanssa puhuttiin: että täällä Suomessa oikeasti pitää ihan PONNISTELLA, jos haluaa jonkun muun kuin mustan/harmaan ulkovaatteen! Kun menee kauppaan, niin mustaa mustaa mustaa mustaa, ja ”värikäs” on se harmaa tai tummansininen! Mietittiin myös sitä, että kumpi on ensin, muna vai kana: ostaako ihmiset mustia siksi, että niitä kaupassa on – vai onko kaupassa vain mustaa siksi, koska se on ainoa, joka myy. Varmaan molempiin suuntiin se kierre on syntynyt!

      Mustaa voi tosiaan ”maustaa” sit jollain väreillä, ja esimerkiksi pipoissa suomalaisilla onkin selvästi enemmän väriä kuin takeissa!

      Bussilastillinen oli aika varmasti espanjalaisia :D Joskus volyymi esimerkiksi ravintolassa ruuhka-aikaan on niin huumaava, että oikesti tuntuu, että on pakko poistua :D Mutta sit siihen tottuu, ja sit yhtäkkiä tänne tullessa sitä kaipaa! :D Samoin siihen huomioon tottuu, kun se ei ole sellaista ”oikeaa flirttailua” vaan ihan perustapoihin kuuluvaa. Ja just se guapa (kaunis) on sellainen ihan kutsumanimi kaikille naisille, mun mielestä se on jotenkin ihanaa <3 "Hola guapa!" kuuluu jatkuvati :)
      -
      Oon mäkin ihan samaa mieltä tuosta pysähtymisestä; joskus kun näen (Suomessa; Espanjassa en ajakaan), että jalankulkija on pysähtyneenä ja aikoo odottaa nätisti tien vieressä (ja mun takana ei ole ketään eli tiedän että pääsee pian), niin kyllä mäkin ajan ohi. Täällä se pysähtyminen ei ole tosiaan niin ehdotonta (tavoissa) kuin Espanjassa, jossa pysähdytään siis AINA. Eli jalankulkija voi Espanjassa vaan ihan katsomatta törmätä suojatielle ja luottaa siihen, että kaikki pysähtyy. Paitsi että en sit kuitenkaan sitä suosittele: on kuitenkin suomalaisia ja brittikuskeja, jotka ei aina muista tuota.

    • Anna
      3.4.2019 at 21:24

      Unohdin mainita takkiasiaan että minulla on sitten vähän lämpimämpiä kelejä varten tämä ihana keltainen takki jonka sain tänäänkin pukea päälle https://www.varusteleka.fi/fi/product/sarma-windproof-parka/55667
      Piti se mainita jo tuohon ekaan viestiin, mutta unohdin :) Mutta tosi harvassa on kyllä hyvät takit jotain iloista väriä. Kuviollista aikuisten takkia en taida edes muistaa nähneeni vuosiin…
      Kai se musta on se neutraali jonka suurin osa helposti tulee valinneeksi ja se käy melkein kaikille. Paitsi niille jotka tahtovat väriä :P Kun ei kannata tehdä isoa satsia kirjavia vaatteita jos koko satsin myymiseen menee useampi vuosi. ja marketit eivät halua varastoida menneen kauden vaatteita ja siksi tilaavat ”varmoja värejä” ja kun tätä kautta ei värikkäille ole kysyntää niin ei niitä sitten tehdäkään. Lasten vaatteissa taas marketit tarjoavat pääosin vaaleanpunaista ja sinistä vaikka esim. KIVAT tekee ja myy vaikka mitä värejä kun heidän omilta sivuiltaan katsoo.

      Tuohon meteliin ja huuteluun yms. vielä huomiona että olen oikeasti aika vahvasti introvertti ja hyvin paljon rauhaa ja hiljaisuutta rakastava. Minua häiritsee viereisellä tontilla seisovan koulun ilmastoinnin hurina kun seison pihalla :P Stressaannun ja väsyn jatkuvasta metelistä. Sama ongelma oli kun olin Unkarissa eräällä leirillä muutama vuosi sitten. Ruokasalissa ei tahtonut kuulla omia ajatuksiaan. Suomalaisilla olikin tapana ottaa ruokansa ja siirtyä pihalle syömään ;) Mutta kaippa siihen olisi tottunut jos olisi ollut pidempään. Toinen mistä stressaannun on se kun kadulla tulee jatkuvasti uusia kasvoja vastaan. Olen kasvanut kirjaimellisesti metsässä ja minulta varmaan puuttuu joku suodatin, sillä automaattisesti yritän rekisteröidä jokaisen vastaantulevan ihmisen kun kävelen esim. kaupungilla tai kaupassa. Se on hurjan stressaavaa ja saatan olla hetken päästä pelkästä kävelystä henkisesti ihan poikki. Tämä sepustus liittyy siis siihen että jos tuollaisessa stressitilanteessa saisin vielä ylimääräistä huomiota joltain niin voi olla että se olisi minulle vaan ihan liikaa. Toisaalta rento ilmapiiri voisi myös lievittää väkijoukkoahdistustani. Ei voi tietää :) Tai toinen lievittävä tekijä on se että teen itsestäni huomion keskipisteen ihan tietoisesti. Esim. tuolla Unkarissa tanssimme kulkueena pitkin kylänraittia ja aiheutimme kummastusta. Siitä nautin ihan oikeasti vaikka sainkin ylimääräistä huomiota. Pitäisi ehkä alkaa liikkua väkijoukoissa aina tanssien ja tamburiinia soittaen :D

      • krista
        3.4.2019 at 21:34

        Onpa nätti!!! Ja ihan kohtuuhintainenkin!

        Mullapa ON kuviollinen aikuisten kevättakki, heh tosin Espanjasta ostettu ja Nepalissa tehty. Ja mä laitoin mun äidin ostamaan tänä talvena (kun se kävi Espanjassa) samanlaisen, joten todistettavasti AINAKIN KAHDELLA suomalaisella on kuviollinen kevättakki tänä keväänä :D

        Jotenkin hassusti mullakin tulee mieleen, että tuollainen Espanja-meininki tosiaan jopa saattaisi tehdä sulle hyvää! Koska se on tosiaan niin rentoa, että siinä tavallaan on ja ei ole huomion keskipisteenä – kun tajuaa, että se kaikki kuuluu siihen mentaliteettiin ja tosi nopeasti se menee siihen, että aistii vaan sen hyvän fiiliksen ja ystävällisyyden ihmisistä <3 Tai sitten siihen ei tottuisi ja se olisi ihan kamalaa sulle :D Eli toisen puolesta ei tietty tiedä :D

  • Mei
    3.4.2019 at 20:59

    Ei kuulosta mun Suomelta mutta enpä asukaan Helsingissä. Pikkupaikkakunnalla on puolensa: ystävällisiä juttelevia hymyileviä ihmisiä mm. Ruuhkabusseista ei tosin kokemusta.

    • krista
      3.4.2019 at 21:39

      Totta! <3 Ja sit taas toiseen suuntaan Fugehan on aika pieni kaupunki, Joensuun kokoinen. Voisi olla ihan eri havainnot mulla, jos olisin ollut puoli vuotta Madridissa enkä Fuengirolassa!
      -
      Mä oon sisimmältäni ehdottomasti pikkukaupunki-ihminen. Ja Joel on myös, vaikka Helsingistä onkin - toisaalta se on elänyt lapsuutensa kaupunginosassa, joka on kuin idyllinen minikylä. Mutta tästä me just puhuttiin, kun leijuttiin Fuge-rakkaudessamme noilla viimeisillä viikoilla. Että miten onni on, kun molemmat tykkäävät tällaisista pienistä paikoista. Ja eikä me mennä edes koskaan Fugen keskustaan vaan ollaan Los Bolicesissa, joka on kaupunginosa Fugen keskustasta pari kilometriä poispäin. Edes se keskusta ei meitä kiinnosta! Ja joku New York ei olisi yhtään meidän juttu!

  • Kunhanlistasin
    3.4.2019 at 21:41

    Hahaa! Mulla on kukallinen välikausitakki! Ja beigeä trenssi! Talvitakit harmaa, violetti ja musta.

    • krista
      3.4.2019 at 21:43

      Mahtavaa!!!! Oi mä haluaisin nähdä tuon kukkatakin! <3 Onko sulla Instaa tai jostain kuvaa?

  • Mirva
    3.4.2019 at 23:05

    Hyvä postaus! Huvittaa tuo bussikuski-asia: Keski-Suomessa moikataan aina kuskia ja kiitetään matkasta. :D kun asuin Helsingissä hetken niin piti lopettaa tuo tapa kun sai niin tappavia katseita kuskeilta… Maahanmuuttajataustaiset kuskit oli kaikista mukavampia koska hello, erilaiset sosiaaliset raamit :D

    Tuohon huoneilman kuivuuteen niin ehdottomasti suosittelen ilmankostutinta. Ite ostin Clas ohlsonilta 50€ pöntön joka pöhöttää päivin ja öin (ei ihan koko aikaa) ja kyllä limakalvot kiittää <3 tää malli kattaa 30neliön kokoisen tilan :)

    • krista
      4.4.2019 at 13:09

      Mä muistelisin, että mä oon ennenkin sanonut tyyliin ”moi” tai nyökännyt tervehdyksesi bussikuskille, ja se ei olisi ollut näin hämmentävää kuskin mielestä. Siitä en muista, että onko mulle silloinkaan vastattu :D Mutta tää ”hyvää huomenta” (liian) kovalla äänellä ja liian iloisesti oli selvästikin kuskille vähän too much :D :D :D

      Meillä on ainakin joskus ollut ilmankostutin, ostettiin kun odotin Silvaa ja en pystynyt nukkumaan, kun tuntui just nenä niin kuivalta. Mutta myinköhän sen jo eteenpäin… Pitääpä katsella! Samoin vähän tuntuu epäilyttävältä laittaa kosteutinta pörisemään puutaloon, ei kai siitä voi olla mitään haittaa, hmm…? Mutta kosteutta siis TARVITAAAN. Siirsin jo irtopyykkitelineen makkariin ihan tuon takia.

  • Onneli Winter/onnelin elämää
    4.4.2019 at 06:52

    Siinäpä se… keväinen Suomalaisuus kiteytettynä :D hyvä täällä on olla ja asustella <3

    • krista
      4.4.2019 at 13:10

      Kyllä! Suomalaiset on omalla tavallaan ihania ja koen näiden puolivuotispoissaolojen ansiosta nykyisin sellaista empaattista sisaruustunnetta kanssasuomalaisiin <3 En yhtään sellaista "no suomalaiset nyt on" -paheksuntaa, vaan toisin päin. Että tällaisia me ollaan! <3

  • Heya
    4.4.2019 at 07:04

    Maalla on ollut viime talvina värikkäitä takkeja. Tänä talvena okra ja keltainen on erityisesti olleet näkyvissä. Myös punaista, valkoista ja viininpunaista näkyy. Itselläni on sekä välikausi- että talvitakki kirkkaankeltaiset. No okei, oranssikin löytyy :D

    • krista
      4.4.2019 at 13:14

      Vau! Tätä olisikin kiinnostava havainnoida: pukeudutaanko pienillä paikkakunnilla värikkäämmin kuin Helsingissä? Mä itse muistan tällaisen (hih teinitraumaattisen) kokemuksen, kun tuli 17-vuotiaana kielikurssitapaamiseen Helsinkiin. Kuusamossa tällöin oli ihan perustalvitakkina kaikilla sellainen laskettelutakki, joka oli aina (?) monivärinen. Sellainen mullakin aina oli! Ja sitten kun tulin sillä värikkäällä sporttitakillani tänne pääkaupunkiseudulle ja kaikilla kielikurssikavereillani olikin harmaat villakangastakit! Mulle vieläpä vinoiltiin siitä takista koko ajan, se oli HURJAN kiusallista ja teinille ahdistavaa ja noloa.

      Seuraavaksi talvitakiksi (joskus ehkä lukiossa) mulle ostettiinkin yhdessä äidin kanssa sitten villakangastakki; tosin sekään ei ollut harmaa vaan vähän kuviollinen, toki hillitty. Silti sen kanssa mulla oli aina sellainen olo niin kuin olisin ”väärässä rooliasussa”, en kokenut omakseni.

  • Tilia
    4.4.2019 at 08:09

    Työkaverilla on kukkatoppis ollut koko talven ja toisella viininpunainen talvitakki. Käyttäisin itsekin muuta kuin tummansinistä, mutta pyöräilen talvet ja aina sitä lukkoöljyä tahriintuu näppeihin ja hihansuihin kuitenkin, niin tummasta se ei niin näy. Mustia vaatteita en käytä oikeastaan kuin hautajaisissa. Moni varmaan pelaa varman päälle ulkotakkivalinnoissa, kun ajattelee, että kuviolliset menevät nopeammin muodista kuin hillityn yksiväriset. Aira Samulinia lainaten: ”Kun on aito oma itsensä, se on aina kaunista.”

    • krista
      4.4.2019 at 13:15

      Ai mulla ihan tulee ”himo” kukallisiin toppatakkeihin! Ai että, näen niitä nyt silmissäni, että miten hienoja ne voisikaan olla!

      Ihan mahtavasti sanottu Airalta! Olen ihan 100 % samaa mieltä!

  • Anna A
    4.4.2019 at 10:09

    :D
    Nää oli kyllä hyviä ja paikkansapitäviä huomioita. Mä aina välillä huvikseni naureskelen tota ulkovaatevärimaailmaa ja manaan heijastinten puutetta. Sitten katson omaa takkiani (musta) ja heijastinten määrää (yksi). Näin taajaman ulkopuolella asuvana olen todennut, että ainoa oikeasti näkyvä heijastin on heijastinliivi! Se on todellakin taikaviitta!!
    Tosin kyllä kaupunkien keskustoissa on myös pimeällä vaikea erottaa tummiin pukeutuneita jalankulkijoita. Katuvalot luovat pimeitä varjoja ja mainosvalokyltit häiritsee..

    Mun oman henk kohtaisen kokemukseni ja mielipiteeni mukaan juuri pääkaupunkiseudulla korostuu eniten se tietty välinpitämättömyys muita ihmisiä kohtaan ja ilmeettömyys katukuvassa. En myöskään ole missään muualla huomannut, että samalla lailla kävellään esim valoiss tai kadulla suoraan päin, eli ei yhtään väistetä toista kulkijaa. Toki muissakin kaupungeissa ja muuallakin meillä on kansakuntana yleisesti naamalla se ”perusilme”. Jos puhuu itsekseen (ilman näkyvää kännykkää) tai hymyilee niin pidetään vähän hassuna, saatikka, että alkaisi muille kommentoida. Sitten taas täällä kehäkolmosen takana kaukana sivistyksestä (hehee) tuntuu olevan enemmän yleistä tervehtiä kadulla vaikka ei niin tuntisi.
    Toki pienellä paikkakunnalla ihmisistä alkaa tulla tuttuja, kun on vähemmän väkeä.
    —-
    Asiasta kukkaruukkuun niin itse koin mukavana tapana, kun tulin nykyiseen yhtiööni töihin, sen että täällä tervehditään kaikkia. Eli kun astun ovesta sisään alan (epäsuomalaisittain) sanomaan jokaiselle vastaantulijalle huomenta! Enkä tosiaan edes tunne kaikkia. Ja tätä tapaa toteuttavat kaikki. Hieman hämmennystä taasen toi se, että kaikista puhutaan etunimillä, eikä titteleitä tai toimenkuvia ole huoneiden ovissa… että etsippä siinä sitten se Kunnossapidon Mikko kun et tiedä yhtään kenestä on puhe :)
    Olen myös aiemmin ollut töissä yhtiössä, jossa isoin pomo vain katsoi päälle mutta ei koskaan tervehtinyt. Ei tullut hirveän hyvä fiilis sen yhtiön johdosta. Pieni asia jolla on yllättävän iso merkitys, että olenko minä tuolle toiselle ihminen vai en.

    Ja vielä tosta volyymistä täytyy sanoa, että olen niiin suomalainen, että koen ihanana sen ettei tilaa täytetä äänellä! Jotenkin liitän sen muiden huomiointiin ja kohteliaisuuteen, että annetaan rauha. Olen siis kulttuurini kasvatti :D
    Viikonloppuna käytiin ”lähituristirysässä” syömässä ja ärsyynnyin aivan sairaasti, kun ravintolan ulkopuolella soi kovalla äänellä radio kajareista. Että miksi pitää huudattaa musiikkia kadulle??
    Sen sijaan katumuusikot eivät minua häiritse.

    • krista
      4.4.2019 at 13:25

      Totta, tuo näkyvyyskin! Just sen takia itse asiassa just suomalaisilla kannattaisi olla huomioväriset vaatteet! Ihan karseaa ajaa pimeällä, kun jalankulkijat putkahtelevat ihan yllärinä tien vierelle. Vaikka he pysyvätkin (usein) siististi jalkakäytävllä, niin slti se on aika kuumottavaa, kun tietää että pimeydessä voi olla ihmisiä, jotka tulevat näkyviin vasta ihan lähellä! Huomioliivit on kyllä niin hyvät! Tavalliset yksittäiset heijastimetkin on aika heikkoja, kun se voi olla vaikka just eri puolella tai muuten sellainen himmeä.

      Ihana tuo teidän tervehtimistapa! Mun työpaikka oli kans sellainen, että kaikki tervehtivät kaikkia ja toimitusjohtajakin (ja muutkin isot pomot) juttelivat käytävillä, tervehtivät ja heittivät jotain kuulumisia. Se olikin ihana työpaikka, sellainen ihmisläheinen <3 <3 <3 (oi, ihan ikävä tuli!!!)
      -
      Joo espanjalaiset TODELLA täyttää sen tilan äänellä :D Mun teoria on, että kaikilla on kuulovaurio siitä, että on vauvasta asti ollut sellaisessa mökässä. Ja sitten sen takia kaikki puhuu niin kovalla äänellä ja musiikki soi niin täysillä, kun muuten kukaan ei kuule mitään :D

  • A
    4.4.2019 at 11:00

    Tähän kohtaan ”Myöskään lapsille ei lirkutella ja vilkutella, ja vastaantulevat miehet eivät hoe täällä ”guapaa” (kaunis) ja anna huomiota sanoilla tai eleillä. Itse asiassa vastaantulevat miehet eivät vilkaisekaan, haha. Jatkuvan positiivisen huomion jälkeen tuntuu niin kuin olisi muuttunut yhtäkkiä näkymättömäksi!” tuli omaan mieleen heti, että onneksi. Siis näin #metoo-aikana tuntuisi ihan älyttömältä että miehet vilkuilisi ja huutelisi kadulla perään, huh. Olisi oikeasti aika kamalaa musta.

    Musta on ihana väri :D Kevääksi tosin aattelin repäistä ja pukeutua vaaleanvihreään takkiin (mutta vasta myöhemmin, pyöräilijän riesana kun on nyt vielä pahasti kura). Bussissa on tosiaan hiljaista nykyään, kun kaikki tuijottaa kännykkäänsä (mulla on tapana käyttää tylsät bussimatkat soitellen maratonipuheluita mutsille ja nyt on välillä pohdituttanut että kehtaako sitä kännykässä juoruilla bussimatkoilla :D).

    • krista
      4.4.2019 at 13:31

      Joo se huutelu tuntuisi IHAN erilaiselta Suomessa! Ja huutelukin on vähän väärä termi, siitä tulee mieleen sellainen ahdisteleva huutelu, millaista se olisi täällä Suomessa. Enemmänkin se on tuolla sellaista vastakkaisen sukupuolen huomioimista, ei flirttiäkään, vaan sellaista – no vaikka ystävällistä ja kohteliasta hymyä, tien antamista, kulmakarvan kohottamista (mutta ei härskisti), guapa-sanan käyttöä. Sellaista… …no, se ei oikein edes suomalaisiin sanoihin istu, vaikea kuvailla! :D Välillä toki myös ihan vislailua, mutta harvemmin. Mutta tosiaan se on erilaista kuin Suomessa ja siinä ympäristössä ei mulle tunnu ahdistavalta, vaan pikemminkin se saa hymyilemään. Ehkä se on jotenkin niin luontevaa siellä, en tiedä… Ja siis vanhat papparaisetkin ihastelee kadulla, vaikka mulle jumppaan reippaasti kävellessä joku pappa voi huikata perään jotain, mutta se ei ole irstasta olleenkaan vaan sellaista vilpittömän… …elämäniloista! Että onpas siinä reipas nainen, vau. Haha, hankala selittää :D

      Mä muistelin tuon bussihiljaisuuden aikana, että miten joskus oon kuullut/lukenut niitä keskusteluita, joissa paheksutaan kännykkään kailottajia. Mulle itselle tuli siinä kummallisessa hiljaisuudessa ajatus, että PUHUISI JOKU EDES PUHELIMEEN, niin rikkoutuisi tämä kummallinen painostava hiljaisuus :D

  • jonna
    4.4.2019 at 12:53

    Koko Suomi näyttää pukeutuvan mustiin viimeistään marraskuussa. Voi synkeys sentään, kun juuri silloin kaikki ylimääräinen värikkyys olisi toivottavaa. totta on, että muuta väriä voi olla aika vaikea löytää, mutta kannattaa tutustua vaikka nettikauppojen tarjontaan.
    Minä löysin ihanan värikkaan toppatakin toissa talvena Gudrun Sjödenin mallistosta. Täytyy sanoa, että joulukuun pimeydessä bussipysäkillä erotuin mustiinpukeutuneista kanssaihmisistä.

    • krista
      4.4.2019 at 13:34

      Sun viesti oli mennyt ihan ilman syytä roskapostiin, vapautin sen heti kun huomasin! Sit se tulikin tuplana! Mutta sori, poistin siis jälkimmäisen viestin – nää on näitä roskapostisuodattimen mielitekoja, oisko tuo nimi Gudrun Sjöden vaikuttanut suodattimen mielestä epäilyttävältä, en tiedä :D

      Mä kans oon ihastellut usein Gudrun Sjödenin vaatteita! En omista niitä itse, mutta nettisivuja olen joskus kuikuillut ja samoin näyteikkunaa, sellainen oli ainakin joskus Erottajalla. IHANA, että erotuit! <3 Ja aivan varmasti positiivisesti! <3
      -
      Mistäköhän muuten tämä "marraskuussa mustiin" -mieltymys tulee...? Muistan kauan-kauan aikaa sitten erään marraskuisen opiskelijamatkan Pietariin: siellä KAIKILLA oli mustat takit, siis ihan kaikilla! Opiskelijaystävällä oli pinkki untsikka ja se oli kuin huutomerkki siellä. Hassua! Onkohan tuolla Venäjällä edellen sama mustaan verhoutuminen...? Ollaankohan toisissa naapurimaissa, Ruotsissa ja Virossa, yhtään värikkäämpiä...? Luulisi, että ollaan!

  • Tilia
    4.4.2019 at 13:46

    Ja joka on todella värikästä kukkatakkia vailla, niin kantsii tsekata Kongaamon valikoimat! Saa kevättakkina tai talvitakkina ja omasta kankaastakin. Jos kotimaisen uniikin käsityötakin hinta näyttää äkkiseltään isolta, niin tsekkaa vain, mitä jotkut Fjällrävenin parkatakit maksaa ilman aleja, niin alkaa kummasti helpottaa. :)

    • krista
      4.4.2019 at 13:50

      Jesh kiitos, mä ainakin tutustun!

  • Puumis
    4.4.2019 at 14:34

    Samastun :D Mutta meilla suomalaisillahan hei on aika usein se ”resting bitch face”, eli meidan suupielet on ihan geneettisesti kroonisesti alaspain… Ja sit toi etta kun tervehtii vastaantulijaa niin pidetaan hulluna – Suomeen tullessa pitaa ihan erikseen muistuttaa itseaan etta pitaa olla vakava ja katsella kengankarkia ettei joudu PIIRILLE huilimaan :D

  • Karina
    5.4.2019 at 13:38

    Mä en kyllä ymmärrä tuota että suomalaisten mustiin pukeutumista ihmetellään niin kovasti. Jos seuraa somessa esim. Kardashianeita, Jennifer Anistonia, Angelina Jolieta etc. niin saa aika kauan katella kuvia että löytää niiltä jotain muuta päältä kun mustaa, harmaata tai valkosta. Yleensä mustaa :D Jollain Brigitte Macronillakin on aika usein musta ulkovaate, mutta toki myös väriä. Me tavalliset tallaajat kun yleensä ostetaan vain se yksi takki, niin käytännön syistä se on sit varmaan yleensä musta, vaikka joskus olisi kiva pukea jotain värikästäkin päälle :) Mustaan on sitten helppo yhdistää värikkäitä kaulaliinoja, pipoja ja hanskoja!
    Kesällä mun mielestä sitten on jotenkin irvokastakin pukeutua pelkkään mustaan. Sillon mulla onkin yleensä beigeä :D :D – ah mikä värien iloittelija!

  • Laura
    6.4.2019 at 22:50

    En kestä, mulla on aika ajoin niin pahoja angsteja tätä kaupunkia kohtaan, että mietin tosissani radikaalia muutosta ja muuttoa pienelle paikkakunnalle! Just kaikki noi asiat mitä luettelit; en ymmärrä miksi täällä pelätään elää! Ja siihen tottuu eikä sitä edes huomaa, paitsi joskus kun katsoo bussissa ympärilleen, ja miettii miksi me ollaan niin valovuosien päässä toisistamme. Bussissa tapahtunutta: HSL:n henkilö etsi asiakastyytyväisyyskyselyyn osallistujia, ja kysyi eräältä naiselta muutamaan kertaan halua osallistua. Nainen ahdistui, ei kääntynytkään kohti, vaan tuijotti tiukasti ikkunasta ulos. Sitten ryysäsi sisääntulevista matkustajista piittaamatta etuovesta ulos. Se kääntyminen ja keskiovelle pyrkiminen olis pakottanut kohtaamaan sen hämmentyneen HSL-hahmon edes jotenkin. Tää ei ollut mikään ihmeellinen tapahtuma, mutta just niin tyypillinen. Ja siis mä arvostan meissä suurimmassa osassa ilmenevää tunteiden säilömisen rehellisyyttä ja sitä ettei kaikelle tarvitse hekotella lämpimikseen, ja ihan oikeasti Kaurismäen elokuvat herättää jotain tutun lämmintä tunnistuksen tunnetta siitä, että kyllä, minä ymmärrän ja tunnen tämän, mutta kai ihmisten olemassaolon voi tunnistaa edes sillä bussikuskin moikkauksella ja ehkä jopa, luoja paratkoon, sillä, että katsoo vastaantulijaa silmiin. Tämä on yksinäisten ihmisten kaupunki. Ja mä uskon, että jokainen voi luoda itselleen sopivan yhteisöllisyyden tunteen täälläkin, mutta mä en ole sitä löytänyt vielä 34 vuoden jälkeenkään. Huh, mikä avautuminen! Talvi ottanut vähän lujille…… :D

  • Sus
    7.4.2019 at 23:51

    Me asutaan Keski-Euroopassa paikassa missä pitää koko ajan tervehtiä ja jäädä pölisemään kadulla ja kaupoissa. Ihan vaan kohteliaisuudesta. Ja kyllä bussissakin on aika meteli päivisin. Ja kyllä mua ainakin se hiljaisuus Suomessa ahdistaa ja tuntuu jotenkin aina tosi yksinäiseltä. Täällä kun voi heti mennä pulisemaan jonkun kanssa jos tulee sosiaalisen kanssakäymisen tarve. Vaikka myyjän tai tarjoilijan, tai kenen nyt sattuu. Musta se on vapauttavaa ja toisaalta poistaa tehokkaasti yksinäisyyttä ja lisää roimasti johonkin kuulumisen sekä turvallisuuden tunnetta.

  • kp
    9.4.2019 at 22:53

    Siis toi kuiva huoneilma on niin totta. Me asutaan Englannissa ja aina Suomessa käydessä, etenkin talvella, tuskaillaan kuinka kuivaa on. Ja tietty vielä kuumakin, ainakin meidän sukulaisilla.