Osaatko toimia oikein lapsen hätätilanteessa?

Yhteistyössä: Uskalla auttaa

Tapahtui meillä kotona noin kuukausi sitten:

Olimme juuri syöneet burritoja päivälliseksi – koko perhe siinä pöydän äärellä. Silva ja Joel olivat jo nousseet pöydästä, mutta Seela hitaampana syöjänä nyhersi vielä viimeisiä suupalojaan. Minä syötyäni… …no: olin ilmeisesti ottanut siinä ruokapöydässä kännykän käteeni (huokaus) tai alkanut puolihuolimattomasti selata naistelehteä. En edes tiedä tarkasti, mitä siinä oikein tein. En ainakaan seurannut Seelan tekemisiä.

Yhtä äkkiä – en edes huomannut, että Seela oli noussut pöydästä! – tajuan, että Seela juoksee luokseni olohuoneesta päin kakovana, hädissään ja täysin punaisena. Sanaakaan ei tule suusta, pelkkää rohinaa vaan. Sillä on jotain kurkussaan! MITÄ?!?!? Sehän meinaa tukehtua!

Meillähän siis aina noustaan pöydästä vasta luvan kanssa, ei lähdetä ruoan kanssa tai ruoka suussa mihinkään, ja ja ja… Paitsi sen yhden kerran. Niinpä niin; näin ne onnettomuudet tapahtuvat. Kun huomioni oli ollut vain pienen hetken jossain ihan muualla, Seela oli noussut pöydästä ja lähtenyt ruoka suussa Silvan perään leikkiin – ja vetäissyt vahingossa viimeiset burritolätynriekaleet kurkkuunsa.

Apua mitä mä teen?!?

sairaalaan.jpg

En ole (muistaakseni) koskaan käynyt minkäänlaista ensiapukurssia. Jostain aivojen takalohkosta pomppasi kuitenkin esiin tämä: nappasin Seelan syliini vähän etukenoon asentoon polvieni päälle ja taputin selkään – ei vaikutusta. Heimlichin ote? Saako näin pienelle tehdä sellaista? Osaanko (en!) ottaa oikeasta kohdasta edes? Se sitten seuraavaksi, mutta ensin kokeilen vielä… Napautin napakamat lyönnit selkään, jonnekin lapaluiden väliin. Uudestaan. Uudestaan.

Seela yski ja sitten vähän oksensi. Burritonriekaleet tulivat ulos.

Voiherranjestas.

kantaa.jpg

Tämän tapauksen jälkeen se (taas) akuutisti iski: ensiapukurssille. Ihan oikeasti. NYT! TOIMI!!! Miksi me ei olla jo aikoja sitten käyty jotain lasten hätätilanteisiin keskittyvää ensiapukurssia? Olemme olleet aikeissa mennä sellaiselle jo siitä lähtien, kun Silva sai vauvana autossa tajuttomuuskohtauksen ja myöhemmin vauva-aikaan lisää hengityskatkoksia.

Silloin tajuttoman vauvan kanssa toimin myös spontaanisti: riisuin vauvan alasti (epäilin lämpöhalvausta; autossa oli ollut kuuma) ja nipistelin – ja se virkosi. Sitten äkkiä Lastenklinikalle.

silva_sairaalassa.jpg

Tarkkailussa Lastenklinikalla tajuttomuuskohtauksen jälkeen.

Osaisinko muuten elvyttää lapseni? En. Totta kai tekisin spontaanisti jotain – kaikkeni, tietysti. Mutta hemmetti vie, kyllä sellaiseen tilanteeseen jotain osaamistakin soisi olevan!

Osaisitko sinä?

Olen purnannut tästä jo aikaisemminkin: miksi lasten ensiapuun liittyvät perustaidot eivät kuulu vaikkapa jo neuvolaohjelmaan? Meillä ainakin perhevalmennuskäynnit (niitä taisikin olla vain ensimmäisellä raskaudella) olivat hyvin pitkälti vain jotain ”mitkä ovat parisuhteenne palikat” -keskustelua. Monen käynnin verran sitä samaa, ja sitten vielä vauvojen synnyttyäkin.

Miksi-miksi-miksi yhden perhevalmennuskerran aihe ei voisi olla lasten ensiapu?

Ensiavun pitäisi olla ihan kansalaistaito, ja lisäksi lasten ensiapu pitäisi olla hallussa joka ikisellä lapsen vanhemmalla ja lasten kanssa toimivalla.

Kurssista on puhuttu meilläkin monet monet kerrat (ja mä oon aina sanonut Joelille, että ”hei mäpäs selvitän”), mutta…

Mutta NYT tämän tapauksen jälkeen tähän tulee meidän osalta vih-doin-kin muutos: me nimittäin mennään huomenna Joelin kanssa molemmat yhdessä ”lasten ensiapu ja hätätilanteet” -kurssille, tänne.

Halusimme, että me molemmat käymme sen kurssin. NYT.

vauvan-anturi Muisto vuodelta 2012.

Olin selvittänyt ensiapukurssiasiaa googlaamalla muutamia kertoja aikaisemminkin, mutta löytänyt vain yksittäisiä kursseja. Sekin tietysti hyvä! Mutta kun yksittäisten kurssipäivien aikataulut ja sijainnit eivät ole osuneet kalentereihimme, asia on jäänyt aina vaan venymään ja venymään… …tosiaan jo useamman vuoden ajan.

Mutta nyt löytyi sitten taho, joka järjestää jatkuvasti avoimia kursseja ympäri pääkaupunkiseudun: Uskalla auttaa -niminen koulutuspalvelu. Heidän kouluttajansa ovat ensi- ja akuuttihoidon ammattilaisia (kouluttamisen lisäksi ”päivätöissä” esimerkiksi ambulanssissa, pelastuslaitoksilla tai päivystyspoliklinikalla), jotka ovat Suomen Punaisen Ristin hyväksymiä ensiavun ja terveystiedon kouluttajia. Heillä on kaikenlaista muutakin ensiapukoulutusta, tulityökorttikoulutuksesta työturvallisuusasioihin – ja tosiaan myös tätä ”lasten ensiapu ja hätätilanteet” -kurssia, jota on kuulemma paljon kysytty.

Eikä ihme.

Heidän kurssipäivänsä ja -paikkansa löytyvät täältä ja uusia kursseja avautuu kuulemma koko ajan lisää. Minulle kerrottiin, että myös tänne lähelle Arabianrantaan on myös tulevaisuudessa kurssi suunnitteilla; täällä on paljon lapsiperheitä eli kysyntää varmasti on. Me itse emme kuitenkaan jääneet odottelemaan yhtään pidempään (ja halusimme, että kurssi on käyty ennen kuin lähdemme sinne Espanjaan), vaan päätimme mennä ensimmäiselle tarjolla olleelle kurssille Vantaan Askistoon. Itse saimme kurssikäynnin ilmaiseksi ja kerron kokemuksistamme myöhemmin täällä blogissa.

Odotukset kurssin suhteen ovat korkealla, ja jotenkin hassusti koen jo nyt pientä henkistä helpotusta jossain rintalastan takana. Ei kurssi tietystikään vaaratilanteita poista, mutta ainakin on sitten paremmat valmiudet ja varmuus toimia, jos jotain tapahtuu – joko omalle lapselle tai vaikka leikkipuistossa jollekin toiselle.

Oletko käynyt vastaavan lasten hätätilanteet -ensiapukurssin? Kokemuksia?

23
Like

You Might Also Like

  • Heispi
    3.10.2016 at 13:45

    Hui onpa pelottavaa! Meillä on molemmilla työn puolesta voimassa oleva ensiapukurssi. Miehen en muista, mutta meillä on voimassa pari vuotta ja sitten uusitaan.

    • krista
      3.10.2016 at 13:50

      Meillä ei tosiaan ole ollut kummallakaan (tietääkseni ei Joelillakaan, mutta pitääpä vielä kysyä) ensiapukoulutusta tähän asti, joten jo on aikakin myös meillä! Tän jälkeen vois kyllä käydä myös aikuisten vastaavan – noiden pitäis kyllä olla ihan kansalaistaitoja. Siinä voi joskus pelastaa vaikka jonkun elämän.

  • Karoliinan
    3.10.2016 at 13:54

    Tää on näköjään siel pk-seudulla? :)

    • krista
      3.10.2016 at 13:59

      Joo! Voisin huomenna kysellä, aikovatko laajentaa! Yksittäisinä päivinä tällaisia oon nähnyt silloin tällöin esim. paikallisten SPR:n alueiden järjestäminä, mutta uskon, että tällaiselle olisi jatkuvampanakin toimintana paljon tilausta!

  • Maukka
    3.10.2016 at 13:54

    Mun äiti kertoo edelleen tarinaa, kun minä vauvana meinasin tukehtua Prismassa omenankuoreen. Äiti otti jaloista kiinni ja alkoi hakata selkää, hengissä ollaan edelleen!

    • krista
      3.10.2016 at 14:01

      Oon kuullut ennenkin (tästä meidän tapauksesta kavereille kertoessa), että joku on roikottanut lasta ylösalaisin ja hakannut selkää! Huh huh. Varmaan on jotkut ikärajat, minkä ikäisille on turvallista tehdä mitäkin – toivottavasti huomenna selviää! Yritän tehdä hyvät muistiinpanot :)

  • M-M
    3.10.2016 at 13:57

    Meillä kerran tyttö istui isänsä sylissä, oli reilun vuoden ikäinen silloin, isänsä oli antanut keksin tytölle keksin. No tyttöhän meinas siihen keksiin tukehtua. Mä en oikeasti edes hätääntynyt, nappasin vaan tytön sylistä ja otin polvien päälle ja löin selkään, että keksi lentää pois ja taisin mesota miehelle, ku se ei tajunnut mitään tehdä.
    Kyllähän niistä on ensiapukurssilla puhetta ollut mitä tehdä. Yllätyin oikeasti siitä, miten vaistomaisesti sitä muisti mitä piti tehä. Mies muistaakseni vain tuijotti ja ihmetteli mitä tehdä.

    • krista
      3.10.2016 at 14:03

      Kurssin käyminen varmasti antaa just varmuutta: että toimii just vakaasti eikä panikoidu. Toivottavasti. Mäkin ihme kyllä osasin toimia (ja vieläpä samaan tapaan tein kuin sinä), mutta kyllä mä olin tosi hätääntynyt. Etenkin jälkikäteen tuntui, että jalat lähtee alta – siinä tilanteessa sitä sai jonkinlaisen adrenaliinibuustin varmaan toimia eikä vaan mennä passiiviseksi.

  • paula
    3.10.2016 at 15:24

    Huh, onneks Seela tajus juosta sun luo!

    Sormiruokaillessa oon mäkin pari kertaa napannut vauvan syliin mahalleen ja taputellut, nyt isompana ei oo (onneks) käynyt mitään pieniä kolhuja pahempaa. Olis kyllä hyvä käydä joku kurssi! Mä oon jollain pienimuotoisella ensiapukurssilla joskus ollutkin mutta paljoa en muista.

    • krista
      3.10.2016 at 16:18

      Me oltiin viime aikoina useammankin kerran annettu tyttöjen syödä ihan rauhassa/valvomatta esimerkiksi välipaloja, jolloin ei olla yhdessä pöydässä. Eli tyyliin itse puuhastellut siinä, mutta käynyt välillä toisessa huoneessa jne. Tän jälkeen todettiin, että parempi olla vielä kyllä aikuinen koko ajan huoneessa, kun tytöt syö. Vaikka muuten syövätkin siististi eivätkä tee mitään… …ylläreitä, niin kyllä tällaista voi vielä näköjään käydä.

  • Mirkka
    3.10.2016 at 15:47

    Meillä on tyttö muutaman kerran meinannut tukehtua ruokaan. Olen nostanut jaloista ilmaan ja hakannut napakasti selkään. Isompana kääntänyt esim. tuolin päällä alaspäin, jos ei jaksa nostaa ilmaan.

    Tosin viimeksi kun sushiravintolassa ihan kunnolla jäi ruoka kurkkuun, tempaisin tytön (22 kg) jaloista ilmaan ja hakkasin selkään. Normaalisti jaksan hädin tuskin kantaa sylissä.

    Meillä siis tytöllä lienee taipumusta pureskella huonosti tai jotain, ruoka jää helposti kurkkuun. Kannustamme aina pureskelemaan kunnolla ja juomaan reilusti vettä.

    Kyllä se kuitenkin aina on paniikkirilanne, kun lapsi ei saa henkeä. Ensiapukurssia ei ole täälläkään käyty, mutta näissä tilanteissa on toimittu ihan selkärangasta. Tosin kun näitä on ollut enemmän, niin on oppinut toimimaan paremmin.

    • krista
      3.10.2016 at 16:22

      Sitä saa kyllä yllättäviä voimia hätätilanteissa! Tuo tuolin päälle laittaminen onkin muuten hyvä vinkki isomman lapsen kanssa!

  • Torey
    3.10.2016 at 16:28

    Neuvolan ohjelmaan hei ehdottomasti!

    Esikoinen juhannuksena mussutti makkaraa, veti vahingossa liian ison palan kurkkuun. Minä ainoana pomppasin spontaanisti ylös, käänsin lapsen penkille ja hakkasin selkään. Kun ei tehonnut päätin ennen kääntämistä pää alaspäin koittaa saada vielä istuallaan sen ylös kurkusta ja sain lapsen oksentamaan sen lautaselle. Joskus ennenkin olen leivän saanut lapselta oksennuttamalla pois kun joku oli juhlissa antanut alle 1-vuotiaalle, ja kerran sain painettua leivänpalan sormella alas niin että se ei enää tukkinut hengitysteitä. Kaikki olen tehnyt automaatiolla ilman miettimistä. Pakko saada lapsi hengittämään! Paniikille on tilaa vasta kun tilanne on ohi. Mutta se oma olo on sitten aivan järkky.

    • krista
      3.10.2016 at 17:29

      Samaa mieltä! Ihmettelen tosi kovasti, miten se ei ole neuvolaohjelmassa!

      Tosi hyvät refleksit sulla: mahtavia nuo äidinvaistot!

      • Torey
        3.10.2016 at 23:09

        Ja mä olen ensiapukurssit spärräläisenä joskus vuosia sitten suorittanut. Mutta olisi kiva käydä sellanen lapsiin painottuva!

        Töissä joskus työkaveri pelasti toisen Heimlichin otteella kun oli salaatinpala jääny jotenki sit henkitorveen vissiin. Onneks toinen tajusi vieressä et nyt on hätä.

        • krista
          4.10.2016 at 09:49

          Huh huh, ja vau! Ajatella, että voi pelastaa jonkun hengen… Hitsi mäkin oon nähnyt teoriassa sen otteen just jossain kuvissa ym., mutta osaisiko sen tehdä sit just oikein… ja ilmeisesti lapselle se tehdään eri kohdasta jotenkin kuin aikuiselle. Toivottavasti tätä opetellaan tuossa illalla kans!

          • Torey
            4.10.2016 at 22:32

            Kyllä siinä oli molemmilla jonkun aikaa tärinä päällä!

  • Dimmi
    3.10.2016 at 17:07

    Työnantaja tarjosi ensiapukurssin kun odotin (tietämättäni) kuopusta. On se varmuutta antanut, onneksi ei ole tullut käyttöä. Siellä mm. paineluelvytettiin aikuista, lasta ja vauvaa eri kokoisten nukkuen avulla. Sormiruokailevaa en jätä ikinä yksin, koska tukehtuminenhan on hiljaista! Siellä opetettiin että tukehtuessa lapsi istuvan vanhemman polvien päälle mahalleen ja napakkaa iskua selkään ja käsky ”yski, yski”. Mutta samapa tuo jos refleksinomaisesti jaloista nostaa, tärkeintä on saada hengitys kulkemaan!

    • krista
      3.10.2016 at 17:31

      Hitsi mulla kans on ollut töissä mahdollisuus tällaisille kursseille – en tajua MIKSI en koskaan sellaisille mennyt…? Muka aina niin kiire-kiire; näin jälkikäteen sitä tajuaa, että moni asia ois vaan ollut järjestettävissä, mutta itsellä oli pää sellaisessa kiiresumussa! Ensiaputaitojen lisäksi harmittaa, kun siellä ois ollut erilaisia sammutusharjoituksia. Todellakin olisi hyvä olla testannut sammutuspeitettä ja vaahtosammutinta; mekin kun puutalossa asutaan ja molemmat on kotona. En mä tuota vaahtosammutintakaan osais käyttää; alkaisinko sit hätätilassa lukea sen käyttöohjeita… En. Ottaisin lapset mukaan ja juoksisin ulos. Hyvä tietysti sekin.

  • murina
    3.10.2016 at 17:37

    Työn puolesta on ensiapukurssi suoritettuna. Sen lisäksi meillä joskus oli perhekerhossa aiheena lasten ensiapu. Tärkeintähän hätätilanteissa aina on että itse pysyy rauhallisena, onneksi sitä yleensä meneekin sellaiselle automaatiovaihteelle ja vaan toimii.

    • krista
      3.10.2016 at 22:13

      Tällainen on kyllä niin hyvä perhekerhon ohjelmanumero!

  • Pilvistys
    3.10.2016 at 19:46

    http://www.ensiapukoulutus.fi/fi/ilmoittaudu-kurssille

    Täältä löytyvät kaikki Suomen Punaisen Ristin järjestämät ensiapukurssit. Helsingissä Kampin koulutustiloussa metroasemaa vastapäätä järjestetään kaikille avoimia ensiapukursseja joka viikko. Ja näillä rahoillahan rahoitetaan kotimaan vapaaehtoistoimintaa esimerkiksi vanhusten, nuorten ja maahanmuuttajien parissa. Terkuin ensiapuope :)

    • krista
      3.10.2016 at 22:15

      Kiitos vinkistä &linkistä, hyvä lähde! Tän lapsiin keskittyvän kurssin jälkeen tosiaan hyvinkin voisin ajatella, että jatkaisin peruskurssille!

  • Anu
    3.10.2016 at 19:57

    Minä luotin todella pitkään, että mies hoitaa ensiavun. Se kun oli meistä asian suhteen enemmän harrastuneisuutta näyttävä. Kerran oltiin pyöräretkellä saaristossa kun lapsi rantakallioilla kaatui pahasti ja tajusin olevani täysin tyhjä arpa tuossa tilanteessa. Tajusin myös, että siellä keskellä Saaristomerta ei lohduta paljon että mies osaa ensiapuasiat jos se olisikin se joka ottaisi pahemmin osumaa. Tuon jälkeen kävin työnantajan maksamana ensiapu 1-kurssin ja vielä päälle lasten hätäensiapukurssin ja nyt vielä tänä syksynä päivitin EA1:n hätä-ea:lla voimaan. Ihmettelen kyllä miten näiden välimatkojen maassa ensiapuopetukseen suhtaudutaan niin ylimalkaisesti. Koulussa pitäisi opettaa enemmän ja neuvolassa käyttää ennemmin tähän niitä perhevalmennuskertoja.

    • krista
      3.10.2016 at 22:26

      Kyllä – näiden kuuluisi kyllä tosiaan olla ihan perustaitoja! Ja todellakin – tuo pitkät välimatkat (ja syrjäiset sijainnit mökeillä) kyllä kans tosi hyvä pointti.

      Ja miksi muuten näitä ei (ainakaan mun aikana) koulussakaan ollut, en ainakaan muista. Yläasteellakin oli sellainen aine kuin terveystieto, tämähän ois kuulunut just tasan siihen!

      • emmmi
        4.10.2016 at 23:06

        Kyllä meillä ainakin niin yläasteella kuin lukiossa on terveystiedossa ollut ihan erikseen ensiaputunnit. Anne-nuken elvyttäminen ja luokkakaverin kylkiasentoon laittaminen kuului siihen ainakin. Ja yläasteella kaikki osallistui NouHätä kilpailun karsintojen tms yhteydessä harjoituksiin. Niissä oli ensiaputyyppisten juttujen lisäksi myös tulipalon sammuttamista.

  • kukka
    3.10.2016 at 20:20

    Itse olen käynyt työn puolesta ea1 ja ea2 mutta kyllä sitä silti miettii osaanko toimia kun tilanne tulee päälle. Taidot unohtuvat ja ei ole varmuutta kun ei arjessa niitä kuitenkaan kovin usein tarvitse. Tuosta paniikista vielä, se ei haittaa jos jälkeenpäin on jalat vetelinä. Olet kuitenkin ollut toimintakykyinen itse tilanteessa! Itse olen huomannut että jähmetyn muutamaksi sekunniksi, ja ne muutamatkin sekunnit tuntuvat tilanteessa hyvin pitkiltä. Vaikka tärkeintä tositilanteessa on rauhallisuus, hosumalla ei saa mitään aikaan!
    Ja tosiaan, vahinko ei tule kello kaulassa.

    • krista
      3.10.2016 at 22:32

      Kiitos – ja se on kyllä totta, että molemmissa tapauksissa olen suunnilleen välittömästi toiminut enkä jäänyt siinä panikoimaan. Vasta jälkikäteen on tullut se polvienvetelyys. Mutta varmasti se kurssien käyminen toisi vielä paremmat valmiudet toimia – ja vaikkapa se elvyttäminen, se pitäis kyllä osata… Toivottavasti huomenna tähän aikaan on taas vähän paremmat tiedot jo mullakin!

  • Anu
    3.10.2016 at 21:10

    Meidän alle 2-vuotias veti pastillin ruuan jälkeen henkeen. Huima tilanne. Mies otti tytön syliin mahalleen ja löi pari kertaa napakasti selkään. Meilläkin aina syödään pastillit rauhassa loppuun ennen leikkejä, mutta jotenkin tyttö vain livahti. Onneksi mieheni on ensihoitaja ❤

    • krista
      3.10.2016 at 22:35

      Hitsi mä oon ajatellut noiden pastillien kokoja! Että voisko niin käydä…. Me alkuun laitettiin tytöille pastillit aina osiin, mutta nyt on pidemmän aikaa annettu kokonaisina. Ja ne suussa meillä kyllä tytöt saattavat livahtaa jo leikkimään… Okei, nyt täytyy ottaa tarkempi linja tässäkin – pastillitkin pöydässä tästä eteenpäin.

  • Lilah
    3.10.2016 at 22:11

    7-vuotiaani tuli tänään partiosta ja kas, aiheena ollut ensiapu 😊 Omat taidot samaa perua, välillä tietty päivitetty tietoja. Tositarvetta on kohdalle osunut niukasti, kerran olen lapsen napannut tuolistaan ylösalaisin ja lyönyt napakasti lapojen väliin. Riitti sillä kertaa. Toisaalta omaa sisäistä verenvuotoa en tajunnut (eipä tajunneet lääkäritkään) ennenkuin paineet romahti ja oli mennä akuutiksi… Elvytysohjeet on hämmentäviä kun ovat muuttuneet vuosien varrella ja tietty vielä erilaiset aikuisille ja lapsille. Niinkö sitä sitten tositilanteessa mallikkaasti osaisi. Ja raskasta se on myös yksin tehtynä.

    • krista
      3.10.2016 at 22:43

      Mä ja teidän 7-vuotias samalla asialla :)

      Mä oon muuten joskus noita elvytysohjeita katsellut netistä kirjallisina selostuksina ja ajatellut, että juu ei auta – se on sellainen juttu, mikä pitää oppia kädestä pitäen, toivottavasti tuollakin on sellaiset nuket, joille niitä saa testata! Ja sit tosiaan, kun eri ikäisille on eri tavat ja lasta tosiaan käsittääkseni elvytetään eri tavalla kuin aikuista… Joo aika kuumottavaa! Toivottavasti huomenna opin jotain!

      • Lilah
        3.10.2016 at 23:16

        Kyllä muuten tuon partion lisäksi itse olen altistunut ea-opetukselle myös yläasteen terveystiedossa Anne-nuken elvyttämistä myöten. Eikö muut? Kai tää oli ja on opetussuunnitelmassa edelleen?

        • krista
          4.10.2016 at 09:52

          Mulla on hämärä muistikuva, että oon ollut tilanteessa, jossa on ollut se Anne-nukke, mutta oisko ollut niin, että ”saa kokeilla jos haluaa”. Se on saattanut olla tyyliin (nää on hataria muistikuvia Kuusamo-ajoilta) jollain messuilla, jossa SPR on esitellyt toimintaansa tai jotain… Mä itse asiassa vilkuilin terveystiedon opetussuunnitelman eilen illalla nettistä ja ainakaan siinä, minkä luin, ei suoraan puhuttu ensiaputaidoista. Jännä juttu, se sopisi kyllä siihen niin täysin luontevasti!

  • Karin
    3.10.2016 at 23:14

    Mä pelkään eniten sitä, että menen paniikkiin ja puhalluselvytyksessä puhallan omat keuhkot tyhjiksi lapsen keuhkoihin. Ja toivon, että kun pelkään sitä niin paljon, en tee sitä jos sellainen paikka tulee, vaan osaan katsoa lapsen rintakehää, joka nousee ja laskee (olettaen, että oikeasti saan ilmaa menemään perille).
    *
    Mä olen kotona miettinyt, että missä kaikkialla on askarteluveitsiä ym. ja pieniä putkia, jos pitää tehdä reikä lapsen kurkkuun. No, kuulakärkikynääkin voisi käyttää hätätilassa, mutta ne on pienen lapsen kokoon nähden hirveän isoja.
    *
    Ja todellakin toivon, että nää on hätävarjelun liiottelua, enkä koskaan tule tarvitsemaan tätä valmistautumista missään. Ja toki ensin tulee just nää lapaluiden väliin/alaosaan lyönnit, vartalo alaspäin jne.
    *
    Pureskeltavia pastilleja olen antanut kotona, imeskeltäviä en edes osta ennen kuin lapset on isompia. Kertapuraisu, ja pastilli on jo paljon pienempi, ja sulaa melko nopeaan.

    • krista
      4.10.2016 at 09:55

      Hui, just tuollaiset – ja itsekin kun vaan tietää, että ”puhalletaan ja painellaan” (paitsi painellaanko edes lasta, ehkä ei?), niin saattaa päätyä tekemään sitä ihan väärin tai ehkä jopa haitallisesti… Huh, aikakin jo munkin oppia näistä jotain!

      Vau, sä oot ajatellut pitkälle! Mutta ei sellaisesta mielikuvavarautumisesta tietysti haittaakaan ole (paitsi tietysti jos menee ihan pelkojen puolelle) ja parastahan tietysti on se, että kaikki menee niin, että niitä taitoja ei koskaan tarvitse omiin lapsiinsa käyttää.

      Mitkä pastillit teillä on? Meillä on ollut nyt Herra Hakkaraisia, kun oon ajatellut, että niiden rakenne helpoimmin (ehkä?) hajoaa. Mutta onko jotain vielä hajoavampaa?

      • Karin
        4.10.2016 at 22:29

        Ei, Hakkaraisia meilläkin. Mut poika pureskelee ne liiankin innokkaasti, eli hyöty jää ehkä toivottua vähäisemmäksi.

        • krista
          4.10.2016 at 22:45

          Meilläkin ne pureskellaan usein – heh mä itsekään en malta olla pureskelematta :D

      • KH
        4.10.2016 at 23:04

        Mielestäni Xylimax Marjanmakuinen ensipastilli on vielä hajoavampi. Se lila purkki, jossa on Pikku Myyn kuva. Meillä syödään nykyään näitä, koska ne ”tavalliset” Xylimaxit tuntuvat vähän pelottavilta kovuutensa takia, enkä liivatteen takia halua ostaa Hakkaraisia.

  • Janisah
    3.10.2016 at 23:28

    Maailma on pieni -mä olen myös tulossa huomenna sinne kurssille! Hih!
    Mä olen käynyt esikoisen jälkeen n. 5 vuotta sitten Brahen leikkipuistossa ”vauvakerhon” tarjoaman lasten EA-kurssin. Se oli parasta ikinä! Oon suositellut varmaan joka vuosi, että puisto uusisi kurssin, siitä ei ole kenellekään haittaa, päinvastoin!
    Ja mäkin tuun huomenna just sen takia, että vaikka nää on jo kertaalleen ja useammin opittu, niin niitä olisi syytä aina päivittää, jotta apu tulee selkärangasta tosipaikan tullen.
    Nähdään huomenna! :)

    • krista
      4.10.2016 at 09:58

      No hei mahtavaa, siellä nähdään! Jos en mun kasvomuistilla tunnista sua, tuu ihmeessä heti juttelemaan, että en ala (tapojeni mukaan, heh) juttelemaan vahingossa jollekin ihan tuntemattomalle :D

  • Puumis
    4.10.2016 at 12:06

    Mulla ja miehellä kanssa työn puolesta molemmilla ensiapukurssit.

    Ja – ei saa nauraa nyt – itse olen käynyt myös koiran ensiapukurssin. Koska se on niinku mun lapsi… :D

    • krista
      4.10.2016 at 22:37

      Ihana – siis hei TOTTA KAI te ootte käyneet koiran ensiapukurssin! <3 Mä en edes tiennyt, että sellaisia on olemassa - mutta kun ajattelee, niin esim. vierasesine kurkussa ja tajuttoman hengitysteiden avaus, totta kai nämä ovat myös lemmikin kanssa hyviä taitoja!

  • Heidi
    5.10.2016 at 13:47

    Punaisen Ristin nettisivuilla (https://www.punainenristi.fi/ensiapuohjeet) on tosi hyviä tiivistelmiä eri hätätilanteisiin, tässä linkki postauksessa tulleeseen tilanteeseen (hienosti toimittu muuten!) https://www.punainenristi.fi/ensiapuohjeet/vierasesine-hengitysteissa

    • krista
      5.10.2016 at 16:45

      Kiitos! Huomasin itsekin eilen illalla ensiapukurssilla, että mä tosiaan TEIN oikein; se tuli jostain ihan selkärangasta. Noita pääsi sitten siellä harjoittelemaan ihan kädestä pitäen nukeilla, oli tosi hyödyllistä! Tuo vauvojen Heimlich-ote oli mulla ihan uusi juttu…

      Oon ihan superinnostunut tuon kurssin jälkeen,oli ihan huippumahtava ilta – seuraavaksi ehdottomasti EA1-kurssille!