Kännykkä on nykyään hyvä turvaväline pienelle koululaiselle – siksi varmaan suurin osa sen lapselleen hankkii juuri tässä koulun alkaessa tai usein jo vähän aiemmin. Tuntuu siltä, että joka ikisellä ekaluokkalaisella on kännykkä, jopa koulun yhteystietolomakkeessa kysyttiin lapsen kännykkänumeroa.
Meidän ekaluokkalaisella ei ole kännykkää.
Kerron, miksi.
No, se perimmäinen syy on tietysti selvä. Netti ja kaikki sen sisältö. Ihan supertiivistettynä: meillä on toiveissa pitkittää mahdollisimman pitkään leikin aikaa – ja usein se pelailu ja kännykän selailu näyttää olevan (valitettavasti) siitä leikkimisestä pois. Toki aika- ja sisältörajoitteilla kännykän käyttöä kannattaa rajoittaa sittenkin, kun se on hankittu!
Kännykän hankkimisen syy (ja hyvä syy onkin!) on varmasti suurimmassa osassa perheitä se, että lapsi alkaa kulkea yksin koulumatkat ja mahdollisesti tulla kotiinkin itsekseen. Totta kai kun nuo minityypit tuolla (niisk! isot lapset ja silti niin pienet!) kulkee, niin turvallisuus ja tavoitettavuus on ihan ykkösprioriteetti.
Meillä kuitenkaan just tätä ostomotiivia ei vielä ole, sillä saatamme ja haemme lapsen kouluun vielä pitkään. Meidän lapsen koulumatkalla on nimittäin niin hurja ja vaarallinen tie, että me ei haluta lapsen ylittävän sitä vielä itsekseen. Ja toisaalta – kun nyt joustavien työaikojen takia voimme saattaa lapsen kouluun (ja toinen lapsi viedään joka tapauksessa samaan suuntaan päivähoitoon), niin miksikäs ei niin tehtäisi niin pitkään kuin sille on tarvetta. Voi olla, että koko ensimmäinen vuosi jopa saatellaan, ainakin siihen hurjaan tienylitykseen asti.
”Missä lapsi liikkuu” -ominaisuus on kännykässä myös huippu. Meillä tähän tarpeeseen hankittiin lapsille ”agenttikellot”, joiden sijainti näkyy aikuisen kännykässä. Kello toimii myös puhelimena eli sillä voi soittaa kymmeneen numeroon ja siihen voi soittaa.
Lisäksi (ja tämä oli kiva juttu!) sekä koulussa että iltapäiväkerhossa on tiukka sääntö, että kännykkä pysyy laukussa. Kaikki kommunikaatio iltapäiväkerhossa olevaan lapseen (myös mahdolliset ”nyt saa lähteä” -viestit yksinkulkeville) laitetaan iltapäiväkerhon puhelimeen. Eli se jäljittämisen ja viestinnän kohta olisi kuitenkin ainoastaan siinä koulumatkaa kulkiessa. Ja meillä kuljetaan yhdessä.
Joten meidän ekaluokkalaisella ei ole kännykkää oikeastaan siksi, että me ei koeta, että meillä olisi vielä tarvetta sille. On myös ihan kiinnostava nähdä, että missä vaiheessa se oikea tarve sitten tulee. Muutetaanko kännykkälinja viikon päästä, kuukauden päästä, jouluna vai vuoden päästä. Aidon tarpeen tullessa kyllä me toki sellainen lapselle hankitaan; ei me sitä tosiaan ihan väenväkisin vastustella.
Mutta sitten se keskeinen: entä jos kaikilla kavereilla on?
Ai että tämä asia on kuumottanut tässä viime kesän aikana. En kuitenkaan halua lasta siihen tilanteeseen, että hän tuntee olonsa jotenkin huonommaksi siksi, että kaikilla muilla on ja hänellä ei. Jos tällainen tilanne meinaisi syntyä, luultavasti me ostettaisiin se hemmetin kännykkä jo ihan siitä syystä.
Lopulta päädyime kuitenkin huomaamaan, että kaikilla ei ole. Vaikka me kännykättömät ollaan ihan todella pieni vähemmistö. Siksi helposti siinä käy niin, että kaikilla muillakin on se ”entä jos kaikilla muilla on” -fiilis, ja sellainen olematon kuviteltu ryhmäpaine saa tekemään sen hankinnan.
Siksi oikeastaan tämänkin kirjoitin. Kaikilla ei ole. Meilläkään ei ole! Jos teillä ei ole, niin ette ole ainoita, mekin ollaan täällä, kukkuu KUKKUU, täällä ollaan! Ilman kännykkää!
Haluaisin tosi kovasti suositellla niitä meidän hankkimia ”agenttikelloja”, mutta vielä en välttämättä pysty. Me ostettiin ne jo alkukesällä, mutta tietysti vasta viimeisenä iltana ennen koulun alkua alettiin askarrella niitä käyttökuntoon. Perus. Ja niiden käyttöönotto oli järjettömän vaikeaa, ja tosiaan käyttökokemuksia ei ole vielä riittävästi kertonut suositukseen. Mutta sen ajatus on hieno: se siis kertoo lapsen sijainnin (ja hälyttää jos lapsi poistuu alueelta) ja siihen tosiaan pystyy soittamaan. Molemmilla lapsilla on omansa, ja ensi viikonloppuna harjoitellaan lisää niiden käyttöä. Nyt on jo vähän soiteltu toisillemme, ja lapset ovat tietysti niistä aivan riemuissaan.
Mutta vielä en uskalla varauksettomasti suositella (etenkin kun se asennus oli ihan horroria), mutta idea kännykän korvaajana näin alkuun on mun mielestä hieno!
Meillä kännykättömyyttä helpottaa myös se, että lapsi itse ei aktiivisesti sitä vaadi. Hän on huomannut itsekin, että kännykällisiä lapsia on joskus hankala saada leikkimään ja ymmärtää perusteet (toki on kysellyt, että koska hän saa kännykän), että miksi meillä ei ole sille vielä tarvetta. Toistaiseksi.
Ja me on pystytty myös ihan vilpittömästi lupaamaan, että ihan varmasti sinäkin saat kännykän. Sitten, kun sille on meillä tarvetta, niin ihan varmasti saat! Ja sitten kun se kännykkä sitten tulee, niin meillä tulee totta kai kaikki mahdolliset aika- ja sisältörajoitteet päälle.
Mutta siis vertaistukimielessä KUKKUU vielä täältä: pliis hihkaise, jos teilläkään ei ole koululaisella kännykkää! Onko muita perheitä, joissa tehdään samoin? Onko teitä muitakin, vai ollaanko ainoat maailmassa? Yritän uskoa, että teitä on muitakin :)
Entä onko ”tyhmäkännykän” haltijoita? Se voisi olla kans hyvä ratkaisu sitten, kun kännykkä tarvitaan! Toki jäljitintoimintoa niissä ei sitten taida olla…
36
Salallaa
9.8.2019 at 23:41Tarpeetonhan puhelin ekalla on jos ei tarvii yksin olla, meillä oli alkuun käytössä mun vanha känny niinä satunnaisina aamuina tai päivinä kun oli hetkisen yksin, 7-vuotislahjaksi sai oman kännyn, mutta mukana repussa vain silloin kun lähti tai tuli tyhjään kotiin. Nyt tokalla niitä aamuja enemmän joten saattaa puhelin kulkea useammin mukana.
veganzerowastefamily
10.8.2019 at 15:16Ihan mahtavaa, että teidän ekaluokkalaisella ei vielä ole kännykkää ja ihan mahtavat perustelut!
Me asutaan Keski-Euroopassa eikä yhdelläkään lapsista (vanhin melkein 11v.) ole vielä puhelinta. Itselläni on pistänyt silmään miten Suomessa leikkiminen tosiaan tuntuu loppuvan lapsilla todella aikaisin vaikka se olisi lapsen kehityksen kannalta niin kovin tärkeää. Kesät vietämme Suomessa, mutta sielläkään en ole kokenut ongelmaksi, ettei lapsia aina saa kiinni kun liikkuvat itsekseen.
Ulkosuomalaisen silmin ylipäätään digitalisoituminen Suomessa tuntuu menevän jo vähän ylikin, erityisesti koulumaailmassa. Toki käytän nettiä itsekin päivittäin (ja olen käyttänyt 12-vuotiaasta lähtien) mutta välillä tulee sellainen olo että Suomessa sekä päättäjät, virkamiehet, yritykset että tavalliset kansalaiset ovat jonkinlaisen sokean digihurmion vallassa kyseenalaistamatta tai edes kritisoimatta asiaa ollenkaan.
SL
10.8.2019 at 17:45Meillä ei ole kännykkää, mutta meillä kuljetaan koulumatka välillä yksin (tai luokkakaverin kanssa) ilman aikuista joka tapauksessa. Iltapäivällä iipee, josta harjoitellaan kävelemistä yksin kotiin. Kotona on sit jo aikuinen. Samoista syistä kuin sinä, päädyttiin olla ostamatta känny nyt meidän ekaluokkalaiselle. Ja jos kaveripaine on kamala, niin saahan sen sit hankittua. Mut ei hankita varmuuden vuoksi. Kyllä 80-l ja 90-l pystyttiin käveleen koulumatka yksin ja jos hirveä onnettomuus sattuis, ei siinä kännykkä auta, ellei sit huononna, jos on tuijottanut kännyä liikenteen sijaan.
SL
10.8.2019 at 17:50Niin ja siis lapsi on niin luotettava, että ei lähde harhaileen minnekään koulumatkalla. Potentiaalisen namusedän / lapsikaappaajan takia en ajatellut hankkia paikantamislaitetta. Miksi teillä on paikantamislaite? Meidän ekaluokkalainen ehkä seikkailee max 100 metrin päässä kotoa, yleensä omassa tai kaverin pihassa.
O
10.8.2019 at 23:15Me asumme Helsingin keskustan tuntumassa ja meillä on 2 lasta. Esikoisemme meni nyt ensimmäiselle luokalle ja sai kesän alussa puhelimen. Kesän aikana puhelin on ollut vähällä käytöllä. Nyt käyttö on vilkastunut, lähinnä koska kavereilla on myös puhelimet. Lähettävät viestejä ja soittavat keskenään. Pihalla/kylässä kuitenkin lapset leikkivät vapaata leikkiä, nukeilla, petseillä ja lego friendseillä jne, ihan kuten ennenkin. Seuraamme puhelimen käyttöä Googlen family linkillä. Eipä ole tarvinnut mistään huomauttaa ja peliaikaa näyttää kuluvan muutama minuutti päivittäin. En saa puhelimesta mitään peikkoa aikaiseksi, eikä se sitä ole meille vanhemmillekaan. Perheen kesken pelaamme lautapelejä ja ulkoilemme. Puhelin on yhteydenpitoa varten, mutta sillä ei jatkuvasti roikuta. Toivottavasti se välittyy myös lapsille. 1,5 vuotta nuorempi ei ole kärttänyt puhelinta itselleen, tuskinpa edes huomaa, että toisella se nyt on. Tarpeellinen puhelin kyllä on jo pelkästään sen takia, että hän alkaa ensi viikolla lähtemään kouluun yksin 1-2 krt viikossa ja tarvitsee siihen tukea. Ehkäpä tuollainen älykello olisi riittänyt, mutta lapsella on nyt puhelin. Bonuksena on kaukana asuvien sukulaisten yhteydenpito suoraan lapseen. Serkkujen, isovanhempien, tätien, enojen ja isotätien ym. soitot ja viestit ovat tärkeitä.
miral
11.8.2019 at 11:38Meillä on ekaluokkaisella kännykkä. Kännykkä on ollut kyllä jo jonkin aikaa (on sillä valokuvaillut ja pelannut esim. ekapeliä), mutta liittymä siis hankittiin nyt koulun alkaessa. Mies on tämän elokuun lomalla, mutta sen jälkeen lapsen täytyy yksin kouluun alkaa aamuisin kulkea. Täällä ei ole aamupäiväkerhoa ja välillä koulu alkaa vasta kymmeneltä eli ihan kiva, että aamulla voi tarvittaessa soitella… Iltapäiväkerhoon lapsi osallistuu, koska me vanhemmat vasta puoli viiden aikoihin kotona ollaan (tai oikeammin siihen aikaan ollaan nuorempaa hoidosta hakemassa), joten voipi olla, että kerhosta neljän jälkeen lähtee itse kotiin kävelemään, jotta ei koulun kautta koukkaus lisää matka-aikaa vielä entisestään. Tokihan tuollainen kellokin riittäisi soittamiseen, mutta meidän valinta nyt kuitenkin ollut ihan kännykkä.
Ja juu sukulaisten ja kavereiden kanssa on jo lähetellyt Whatsapp-viestejä/soitellut puheluita. Samalla tiellä asuvien kavereiden kanssa nyt on ollut helppoa käydä vain oven takana kysymässä, pääseekö leikkimään. Sen sijaan pidemmällä asuvien kavereiden kanssa viestit on tähän asti tietysti kulkenut vanhempien välityksellä, mutta ehkä kuitenkin kivaa, että voivat suoraankin olla yhteydessä toisiinsa.
Veera
11.8.2019 at 14:32Me asutaan maalla ja ekaluokkalainen lähtee yksin aamuisukouluun ja tulee kerhosta kotiin. Hän myös on kotona hetken yksin ennen kuin muu perhe tulee kotiin. Teen lyhennettyä työaikaa, joten lapselle valittiin vain rajoitettu kerhoaika. Kännykkä koettiin tarpeelliseksi mutta oli samalla aikuisia kauhistuttava asia samoista syistä kuin teillä. Päädyttiin siis ostamaan ”tyhmäkännykkä”. Lapsi osaa jo lukea ja kirjoittaa, joten oppi tosi nopeasti kirjoittamaan myös peruspuhelimella viestejä. Hän on ylpeä omasta puhelimestaan vaikka aluksi olisi kyllä halunnut älypuhelimen, koska muillakin on ja siinä on pelejä. Selitettiin lapselle että hän saa edelleen lainata perheen tablettia tai aikuisten puhelimia, jos haluaa ja että vaikka laite olisi oma ei käyttöaikaa olisi sen enempää. Meillä ei ole ollut tarpeen määritellä vielä toistaiseksi varsinaista ruutuaikaa, koska se on vähäistä ja toivottaan että tämän järjestelyn myötä ei ole vielä pitkään aikaan tarvetta.
Tia
11.8.2019 at 15:55Mun mielestä on sellanen sovellus millä vanhemmat näkee missä lapsen puhelin menee (eli toivottavasti se lapsikin siis 😄)
Lilah
11.8.2019 at 19:17Meillä nyt 6lk esikoisen aloittaessa koulun ei ostettu puhelinta koska olin itse kotona pienempien sisarusten kanssa. Heti ekana päivänä lapsi ei tullutkaan koulubussilla kuten piti (koulussa mokasivat) ja päädyimme antamaan lapselle vanhan tyhmäpuhelimen pre paid liittymällä käyttöön. Älyluurin sai vasta 10 täytettyään ja edelleen samalla netittömällä liittymällä mennään. Kotona pääsee wifillä verkkoon (jollei modeemi ole jäähyllä). Toisen lapsen kanssa mentiin samalla kaavalla. Pelaavat puhelimiinsa lataamiaan pelejä, kuvaavat petsivideoita ja tictockeja, kuuntelevat musiikkia ja äänikirjoja. Tietokone tai pädi on käytössä hyvin rajatusti, telkkarista ei näy maksukanavia. Silti ruuruaikaa tulee mielestäni runsaasti. Toisaalta koulu sujuu, harrastavat paljon ja viihtyvät kavsreiden kanssa ilman luuria. Joten en näe varsinaisia muutostarpeita. Kolmannelta luokalta alkaen koulussa on tehty ajoittain hommia joissa tarvitsevat kännykkää. Ovat olleet ainoat älypuhelimettomat/netittömät. Muutamia tyhmiä kommentteja ovat saaneet kuulla mutta kumpikin ymmärtää perheemme ratkaisut, kunnioittaa niitä ja itsetunto kestää olla välillä ”erilainen” kuin muut. Emme näe edelleenkään tarvetta netilliselle liittymälle. Pre paideilla 10e lataus kestää useamman kuukauden koska kotoa käyttävät wappia vanhemmille ja kavereille viestittelyyn. Saman asuntoalueen kavereita haetaan edelleen ovelta leikkimään. Paikannukseen en ole ikinä kokenut tarvetta. Luotan lapsiini ja ihmisten hyväntahtoisuuteen. Keskustelen lasten kanssa asioista mutten juuri varoittele saati pelottele. Pyrin kuitenkin varmistamaan, että lapsen henkilöllisyys selviäisi mukana olevista tavaroista siltä varalta että jotain sattuisi. Eli nimikoin koko nimellä jne.
S
12.8.2019 at 10:10Lisäys vielä kun luin näitä viestejä siitä kuinka kivaa on lähetellä sydämiä. Näin opettajana on arkipäivää, että ekaluokkalaiset ja ylipäätään lapset, joilla on kännykät ja netit, törmäävät netissä sopimattomaan sisältöön, kuten pornoon, väkivaltaan ja vaikka tapettujen ja kidutettujen eläinten kuviin. Linkit youtube-videoihin leviävät whatsapp-viestien kautta. Uskallatko katsoa? Lisäksi kiusaaminen kännykällä saa ihan omat ulottuvuudet. Toki se, että omalla lapsella ei ole kännykkää, ei estä näitä haittoja täysin. Mutta kyllä se vähän siirtää. Ja kun koulussa ja iipee-kerhossa ei saa käyttää kännykkää ja kavereillakaan ei sitä ole, niin ehkä hiukan pidempään voi viattomuus tällä saralla pysyä. Netin porno on ihan toista luokkaa kuin pornolehdet 80-l tai 90-l, joita jotkut nykyiset aikuiset ovat lukeneet. Netissä pyörii hurjia esim. eläinten kidutusvideoita, jotka todennäköisesti sinunkin lapsesi on nähnyt. Kyllä niitä älypuhelimia ehtii vielä käyttää (liikaakin).
krista
12.8.2019 at 10:18Juuri näin – toisaalta kuulostaa kauhukuvalta, mutta oon ymmärtänyt, että valitettavasti tämä on juuri se asioiden tila. Ei välttämättä kaikkialla/kaikilla, mutta yleisemmin mahdollisesti kuin vanhemmat haluavat uskoa. Omalta osaltani teen kaikkeni, että omat (ja oman ympäristön) lapset eivät tällaisiin törmää mahdollisimman pitkään aikaan! Lapsen kanssa on mm. keskusteltu, että miten toimia, jos joku vaikka koulussa (vaikka onkin kännykkäkielto) aikoo näyttää omalta kännykältä jotain, mikä ei ole lapsille tarkoitettu. Eli miten tilanteesta saa (ja pitää) poistua jne.
Karina
12.8.2019 at 12:58Hih, tästä tuli mieleen mun pojan yksi kaveri, joka suurella draamalla ilmoittaa välillä että hän ei halua katsoa! Ja kääntyy jopa poispäin ruudusta, kun poikani ja muut kaverit katselee jotain jonka tämä yksi kokee pelottavaksi. Tämä on kaikkien mielestä ihan normaalia ja ok (toki kaikki ovat alle 10v ja kaveruksia niin kenellekään ei naureta) :D Kerran myös kuulin sivukorvalla – poika ei tiennyt että olen toisessa huoneessa paikalla – kun poika sanoi luureihinsa kavereiden kanssa pelatessa online, että ”mennään pois, ku noi kiroilee noin paljon”. Tämä viattomuus ei varmasti tule kestämää kauaa, mutta jotenkin liikkistä :)
Että kyllä ne lapsetkin osaavat yllättävän hyvin pitää itse huolta itsestään (en siis tarkoita että pitäisi kontrolli lopettaa kokonaan vaan että hauska huomata että ei ne aina ihan päättömiä ole :D )
A
12.8.2019 at 13:26Tähän ei sitten muuten tartte omaa kännykkää (ennemminkin oman kännykän hyvä puoli on että nettisisältöjen (esim. youtube) näkyvyyttä voi ainakin Applen puhemissa jossain määrin rajata). Nimimerkillä lapsi 4v. isovanhempien ja serkun kanssa hengailemassa, serkku 9v. sit näytti omalta kännykältään isovanhempien tajuamatta videoita Lintsin IIK-viikoista jotka sai aikaan painajaisia ja lapsen joka ei todellakaan halunnut Lintsille. Tämä toki vielä about viatonta (ottaen huomioon mitä matskua netistä löytyy), mutta tosiaan ei se kännykättömyys tässäkään suhteessa ole automaattisesti tie onneen (koska kenenpä lapselle ei ole kaveria jolla on kännykkä…tai kaverin kaverilla).
—
Ja sit rehellisesti ihan oikeasti. Kuinka usein aikuinen törmää pyytämättä ja hakematta (ts. vahingossa) rajuun nettipornoon tai kidutusvideiohin tms. Siis jos ihan normigooglehakuja tekee…ainakaan omassa elämässä en nyt muista. Eli oiskohan tässäkin valistus, valistus, valistus ihan hyvä asia (eli jos kaveri kattelee/näyttää tällaisia, älä katso ja kerro aikuiselle, jos kaveri lähettelee tällaisia, kerro aikuiselle, jos ryhmässä lähetellään tällaisia, kerro aikuiselle/poistu ryhmässä, jne). Ainakin mun mielestä ekaluokkalaiselle nyt oikeasti luonnollinen viesti olisi, että kerro aikuiselle (ja luonnollista on myös että aikuinen tsekkaa mitä pienen lapsen kännykässä tapahtuu).
sgu
12.8.2019 at 10:38Meidän molemmilla lapsilla oli kännykkä kun menivät kouluun. Esikoisella se oli 20 € näppäinpuhelin, nuoremmalla meikäläisen vanha älykännykkä. Esikoisen aikaan myytiin vielä kännykkäliittymiä ilman nettiä, netti hankittiin vasta myöhemmin kun se näppäinpuhelin korvattiin älypuhelimella.
Meillä lapset ovat liikkuneet itsenäisesti kavereilla, pihoilla ja puistossa heti ekaluokasta lähtien, joten kännykät on hankittu ihan siksi, että lapseen saa tarvittaessa yhteyden. Ei tarvi ajella pitkin kyliä tai soitella kavereiden vanhempia läpi että missäs ne meidän kullannuput on.
3- ja 5-luokkalaisilla on kännyköissä Screentime-sovellus, jonka avulla ruutuaikaa voi rajoittaa (lisäksi mm. tarkkailla millä nettisivuilla on käyty jne). Lisäksi sen avulla olisi mahdollista seurata missä kännykkä liikkuu, mutta sille ominaisuudelle ei ole toistaiseksi ollut tarvetta. Pelottavalta sisällöltä lapsia ei tietenkään voi täysin suojata, mutta tärkeintä onkin opettaa lapsille miten toimia, jos vastaan tulee jotain epämiellyttävää tai pelottavaa sisältöä.
M
13.8.2019 at 16:41Ei ollut meilläkään koulua aloittaessa, ihan noista samoista syistä. Eikä varmaan ois vieläkään jos oisin kans hoksannu tommosen agenttikellon. Oli kyllä ollut jo puhe, että sitten joskus kun äiti saa hommattua uuden puhelimen itselleen niin saa vanhan. Nimittäin vanhemmilla kavereilla oli omat puhelimet, ja joillakin eskarikavereillakin oli ollut, niin oli puhelinta jo ehtinyt kysellä. Perustelin kuitenkin, että kun puhelimelle ei vielä ole tarvetta, eikä äitin lompakko kestä vielä uuden ostoa, niin joutuu odottamaan. Siihen tyytyi, vaikka heti koulun alussa selvisi, että vain kaksi luokasta oli ilman puhelinta.
Ja varmaan ois saattanu mennä jonkun aikaa kauemminkin siihi odotteluun, ellen just ennen helmikuun lopulla ollutta koululaisten viikonloppuleiriä olis tajunnu että eihän se mukula pysty soittamaan kotiin hyvänyöntoivotuksiakaan, jossei sille saada puhelinta mukaan. Siitä lähtien sitten on ollut oma puhelin. Ja nyt kesällä oli sitten se viimeinenkin ilman puhelinta ollut luokkakaveri saanut oman puhelimen.
Meillä puhelimenkäyttö on toistaiseksi täysin rajoitettua, ei oo nettiselainta käytössä eikä pelejä. Hukkumisen varalta puhelimeen laitettiin myös lapsen osaama suojakoodi, jota ei saa kertoa kenellekään. Lasten areenan asensin, mutta senkin käytöstä on selkeät säännöt, kuten myös kavereille viestittelystä, ja aina kun säännöt unohtuu noudattaa, vaihtuu puhelimen suojakoodi pariksi päiväksi, niin että puhelimeen pystyy ainoastaan vastaamaan ja näytöllä näkee uusimman viesti, mutta ei itse pysty tekemään mitään muuta kuin soittamaan hätäpuhelun. Ja sen onneksi on ymmärtänyt ettei siihen voi soitella huvikseen. Ja aina kun lapsen tarvitsee itse pystyä soittamaan myös vanhemmille vaihdetaan tietysti puhelimeen lapsen tietämä suojakoodi, vaikka muuten olisikin puhelimen käyttörajoitus päällä.
Toi agenttikello kuulostaa kyllä kiinnostavalle, toivottavasti kirjoitat siitä myöhemmin lisää. Toivoisin myös blogikirjoitusta blogin pitämisen aloittamisesta, ikäänkuin vinkkejä aloittavalle blogin pitäjälle. Lähestyinkin aiemmin jo sähköpostilla asiasta, mutta liekö hävinnyt bittitaivaaseen perille saapumatta, niinkuin tänään selvisi yhdelle sähköpostille tapahtuneen, joka minulle oli lähetetty.
Näitä vastauksia puhelimenkäytöstä kun lueskelin, niin kiinnostuin myös kovasti tuosta A:n kertomasta kirjan teosta koneella. Meilläkin on innokkaasti kuvattu omia videoitakin puhelimella, ja paperista itse tehnyt kirjoittamiaan ja piirtämiään kirjoja jo kauan, niin tuosta innostutaan meillä varmasti valtavasti. Minkäköhänlaisia ohjelmia siihen löytyy? Ja onkohan ne maksullisia? Tällaisesta aiheestahan sä voisit myös blogata, jos kokeilette lasten kanssa.