Ei mitään uutta

Ensimmäinen tammikuuta jaoin tuon itsetekemäni Top Nine -kuvakollaasin omassa Facebookissani ja totesin, että en halua tai toivo tulevalta vuodelta mitään uutta

Tässä on kaikki.

Ihan hemmetin tylsäähän se tietysti on. Olla tyytyväinen siihen, mitä on – eikä kaivata mitään muuta.

Olemme Joelin kanssa naureskelleet, miten tämän voi varmaan sitten lukea jonkun keski-ikäistymisen (hah) merkiksi. Että ei kaipaa uutta ja tajunnanräjäyttävää, vaan saa nautintonsa niistä samoista tutuista asioista, jotka toistuvat samaan tapaan kuin ennenkin.

Jos haluamme mennä ulos syömään hyvää ruokaa, menemme niihin tuttuihin ja rakkaisiin ravintoloihin, jotka tiedämme hyviksi.

Jos vietämme vapaapäivää, menemme viettämään sitä niitä tuttuihin ja rakkaisiin paikkoihin, jotka tiedämme kivoiksi.

Jos menemme Suomessa kesämökille, teemme siellä täsmälleen samat asiat (suunnilleen samoihin kellonaikoihin) kuin kaikkina muinakin vuosina. Syömme täsmälleen samat ruoat. Kun minä alan pilkkoa perunoita, lähtee Joel lämmittämään rantasaunaa.

Se on se, mistä tulee se meidän nautinto.

Tylsyys, sanoo varmasti joku. Toisaalta voi kääntää mukamas toisin päin ja ajatella, että hei olemme jo kokeilleet monta juttua ja tiedämme, mistä tykkäämme. Siksi ei tarvitse rönsyillä enää ympäriinsä äärielämyksiä etsimässä.

Minun ei tarvitse enää hypätä laskuvarjolla lentokoneesta tietääkseni olevani elossa.

Siksipä mun ensi vuosikin saa ihan vapaasti olla tylsä. Toivon tulevalle vuodelle paljon auringonpaistetta ja rentoja hetkiä yhdessä perheen kanssa. Toivon halauksia, toivon että letitän lasten hiukset joka aamu. Toivon hyvin nukuttuja öitä. Toivon, että Joel lukee ajatukseni (niin kuin se aina tekee) ja tuo minulle aamun toisen kahvikupin juuri oikealla hetkellä.

Toivon tuulessa pyykkinarulla kuivuvia lakanoita.

Toivon rannan Lettusista mukaan otettavaa vege-wrappia ja tuoretta hedelmämehua.

Toivon zumba-tunteja ja mahdollisimman monta kertaa paikkaa eturivistä niin, että näen ohjaajan ja peilin.

Toivon, että nauru pysyy. Ilo pysyy.

Toivon iloa ja rakkautta samaan tapaan kuin viime vuosina.

Vuoteen 2019 en tarvitse enää mitään uutta – en uusia juttuja, asioita, omaisuutta, menestystä, rahaa tai tavoitetta – sillä minulla on jo kaikki, mitä elämässäni tarvitsen. Sen sijaan, että aina haluaisi jotain uutta, ehkä joskus on ihan hyvä pysähtyä. Katsoa peiliin ja todeta, että hei kaikki on hyvin.

Paitsi joo! Nyt tiedän oikean toiveen. Voihan uudenvuodentoive kohdistua muuhunkin kuin omaan lähipiiriin! Niinpä täten suuntaan toiveeni toisaalle, muille ihmisille: toivon, että joku onnea kaipaava saa sen tänä vuonna. Ja toisena toivon, että joku, jolla se jo on, pystyy sen näkemään ja siitä iloitsemaan, eikä aina tavoittelemaan jotain muuta.

Kaikkea hyvää vuodelle 2019.

52

You Might Also Like

  • Julia
    3.1.2019 at 17:46

    Aivan ihana postaus, kiitos tästä ❤️ Olen melkein koko ikäni ollut ihmistyyppiä ”kaikki mulle nyt ja heti ja vielä tajunnanräjäyttävällä tavalla” mut nykyään huomaan monesti ajattelevani, että juuri näin ja tässä on tavattoman hyvä. Kohta puolivuotiaan (apua, miten noi vauvat oikeasti kasvaa noin nopeasti!) tyttövauvani kujeilevassa naurussa, mieheni hölmöissä hupatuksissa jotka saa mut nauramaan (olen kuulemma helppo viihdytettävä), koirani kanssa leikkiessä, ystävien kanssa asioita jakaessa. Juoksulenkissä pakkasen purressa poskiani. Viikonloppureissuissa ulkomailla (ennen aattelin et pakko vähintään Himalajalle kiivetä tai vastaavaa 😂). Aamukahvin ääressä (kerrankin onnistuneen päikkärinukutuksen 👍🏿 jälkeen) lempiblogiani (sinun!) lukiessa.

    Joku vois aatella et tällänen asenne on jonkinasteista tyytymistä mut mä näen sen nimenomaan sen arvostamisena, mitä meillä just nyt on. Ja se on hyvä ❤️

    Tietty on hyvä kans tavoitella muutosta jos sellaista elämäänsä kaipaa ja suunnata sitä kohti mut varmaan jokaiselle tosiaan tekis hyvää miettiä, mitä elämässä on jo hyvin ja keskittyä siihen 😊

    Kiitos siis postauksesta ja ihanasta blogistasi muutenkin, sun jutuista tulee aina niin hyvä mieli ja lisäksi olet loistava kirjoittaja 😊 Paljon vertaistukea olen pienen tytön äitinä saanut myös vanhemmista postauksistasi 😊 Sori maratonkommentti 😅 Ihanaa ja auringontäyteistä vuoden alkua sinne!

    • krista
      4.1.2019 at 10:56

      Joo mulla kävi ihan täsmälleen sama juttu! Ja se kävi mullekin nimenomaan lasten saamisen myötä <3 Tai no osittain Joelin kanssa seurustelukin sai mut jo vähän "hidastamaan", mutta Silvan syntyminen oli se isoin muutos. Oon myös nyt jälkikäteen ajatellut, että jotkut adrenaliiniryöppyhalut (just vaikka laskuvarjohyppyharrastus ym) saattoi mulla olla sitä, että tiedostamatta elämässä saattoi tuntua jotain tyhjyyttä, ja sitä sitten täytti kaikella tajunnanräjäytyselämyksillä. Ja tosiaan:: vaikka sellainen rauhoittuminen voi kuulostaa tyytymiseltä, niin itselle se on just onnellisuutta ja sen näkemistä, mitä on <3
      -
      Ja samaa mieltä myös siitä, että jos elämässä on jotain tyytymättömyyttä, muutoksiin kannattaa tähdätä ja tavoitella sitä itselle onnellista ja omannäköistä elämää. Ja samanaikaisesti just nähdä ne hyvät asiat, jotka jo on!
      -
      Kiitos ihanasta viestistä, ja ihanaa vuodenalkua teidänkin perheelle <3 <3 <3

  • imppu
    3.1.2019 at 17:58

    kerrassaan ihana postaus, ihan kylmät väreet meni <3
    varsinkin lopun ajatus oli aivan ihana!

    • krista
      4.1.2019 at 10:58

      Kiitos! <3 Onnellisuus on tärkeää <3

  • Vilja
    3.1.2019 at 18:00

    Tuli kyyneleet silmiin. Ihana postaus. Toivottavasti omallekin kohdalleni tulee vielä vuosi, jolloin olisi asiat niin hyvin, ettei tarvitse toivoa seuraavasta vuodesta parempaa.

    • krista
      4.1.2019 at 11:02

      <3 <3 <3 Ja toivotaan niin <3 Ja niinhän se menee, että KENENKÄÄN elämä ei varmasti ole lapsuudesta vanhuuteen pelkkää onnellisuuden ilotulitusta: tulee niitä huonoja kausia ja kuoppia ja huonoja kokemuksia ja mulla ainakin kokemuksia/valintoja (ennen tätä nykyistä perhe-elämää), jotka näin jälkikäteen katsottuna olisi voinut jättää tekemättä. Ja onnelliseen elämäänkin voi tulla suuria suruja vaikkapa sairastumisten ym. myötä. Silloin varmaan voi ainakin osittain optimismi kantaa: että uskoo, että itselle on vielä parempaa tulossa. Niitä vuosia, jolloin asiat on niin hyvin, että ei tarvitse toivoa parempaa <3

  • Mansikka
    3.1.2019 at 21:30

    Ihana postaus, joka kolahti just nyt erityisen hyvin! <3 Viime viikkoina oma olo on ollut jotenkin levoton, kun oon/ollaan pähkäilty, onko meidän lapset (joita on ihanat kaksi kappaletta! <3) nyt tässä vai vieläkö yritetään jossain vaiheessa saada lisää. Varmuutta olosta ei ole (varsinkaan puolisolla), ja samaan aikaan ikää tulee molemmilla mittariin koko ajan lisää. Mulla on ollut viime aikoina vahvasti semmoinen olo, että meidän perhe ei ole vielä "valmis" (ehkä puuttuva osanen onkin joku lemmikki!?), ja se on tosiaan tehnyt olon levottomaksi, mutta voisin taas koittaa kääntää ajatukset täysillä takaisin kaikkeen siihen, mikä on hyvin. Niitä asioita onneksi riittää :) Kiitos tästä muistutuksesta! <3

    • krista
      4.1.2019 at 11:07

      No kuule, onpa todella tuttu ajatuskulku tuo tuossa teillä :) Mulla on tuo kela pyörinyt päässä varmaan pari vuotta – just oon miettinyt sitä, että ”puuttuuko tästä joku”, vaikka päälimmäisissä ajatuksissa nyt ollaan sitä mieltä, että tämä on juuri sopiva lapsiluku. Sitten oon toisaalta ajatellut, että kun kerran nyt just ajattelee, että tämä lapsiluku on sopiva, niin ei kannata miettiä, että ”no mitä mieltä olen sitten puolen vuoden/vuoden päästä”. Joo, ikä tulee vastaan todellakin mullakin (nyt 41), mutta sit oon ajatellut, että jos tulee, niin sitten tulee ja se on sitten ratkennut sillä. Nyt viime aikoina oon aktiiivisesti pyrkinyt lopettamaan sen laskemisen, että JOS niin MISSÄ VAIHEESSA. Ja tosiaan: kun nyt on kaikki hyvin ja onnellista, niin siihen kannattaa keskittyä <3
      -
      Mutta joo, tutut ajatukset <3

  • Carla
    3.1.2019 at 22:43

    Tylsyys on parasta, enkä ole vielä edes kahtaviittä! Helpolla pääsee, kun tulee onnelliseksi aamulehden hakemisesta postilaatikosta, pihasaunan lämmittämisestä ja marjapensaiden syyslannoittamisesta.

    • krista
      4.1.2019 at 11:09

      Todellakin <3 Ja ajatella, miten onnekas sä olet, kun näet tuon kaiken ympärilläsi <3 <3 <3 Joskus niille pienille arjen onnellisille asioille on ihan sokeana ja tajuaa kaiken vasta myöhemmin. Mutta nuo on just niitä, mitkä mullekin tuo onnea <3 Ihan tavalliset pienet jutut!

  • avaruuskenguru
    3.1.2019 at 23:11

    <3

    • krista
      4.1.2019 at 11:09

      <3 <3 <3