Dagen efter

Täällä ollaan! Auto on jo reippaasti haettu eilisen jäljiltä työpaikan pihasta, enkä ole tänä aamuna kertaakaan sanonut sitä maagisen pitkää uudisyhdyssanaa nimeltään mäenjuoenääkoskaan.

En myöskään saapunut kotiin siinä voikamalaa-tilassa, jolle Joel jaksaa edelleen (vaikka siitä on jo vuosia!) naureskella: duunipaikan bileistä saavuin kuulemma aina kotiin hokien voikamalaa voikamalaa voikamalaa ja kaatuen ulkovaatteet päällä suoraan sänkyyn. Aamulla mun heräämisen sitten tiesi siitä, kun sängynpohjalta alkoi kuulua taas se vähitellen voimistuva voikamalaa voikamalaa voikamalaa.

Hah haa, en enää!

Kivaa oli, mutta pakko myöntää, että illan ihanin hetki oli matka kohti kotia. Pääsin varikolle köröttelevällä sporalla privaattikyydillä aivan kotikulmille asti. Taivas oli epätodellisen lila-punainen ja värjäsi kaiken kummallisen kirkkaalla laskevan auringon valolla. Kävelin halki puu-Toukolan, kaikkialla tuoksui kesältä, ei ollut kiire ja ilma aivan lämmin. Minulla olkihattu päässä ja mokkasiinien askel kepeänä.

Ah: kivan illan jälkeen kohti ihanaa rakasta kotia. Ihania rakkaita ihmisiä. Mun omia. Ihan parasta.

Eli reippaimpien juhlijoiden suunntessa kohti Sir Einoa (ja myöhemmin kuulemma Mummotunnelia) minä livahdin takavasemmalle (vai oikealle? en ole varma ilmansuunnista) kohti sporapysäkkiä, ja kyllä: olin taas kotona ennen puoltayötä.

Ei hitsi mikä nössö.

Mutta oikeasti: tähän elämänvaiheeseen mennessä olen onnekseni oppinut, että se mun juttu ei välttämättä olekaan se fisutarjotin puoli tuntia ennen pilkkua. Ehkä kuitenkin nautin enemmän niistä yksistä-kaksista-kolmista auringon vielä paistaessa, ja sen päälle hyvistä yöunista omassa sängyssä.

”Nothing good ever happens after 2 o’clock”, kuten Joelin kaveri usein osuavasti toteaa.

 
Like

You Might Also Like

  • Hosuli
    19.6.2013 at 12:44

    ”Nothing good ever happens after 2 o’clock”

    Olen niin, niin samaa mieltä. Siksi lähdin eilen työpaikan kesäjuhlista ajoissa. Krapulattomuus on ihana tila.

    • Kristaliina
      19.6.2013 at 18:14

      Niin on, todellakin!

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    19.6.2013 at 12:57

    Hih, tää lukihäiriöinen luki ensin voimakalaa ja ehti miettimään, että mikäköhän tään jutun tausta on. Olikin voikamalaa :)

    Kivan kuuloinen ilta sulla.

    • phocahispida
      19.6.2013 at 13:18

      Voimakala. :D
      Ahahahhahahahahaah.

      ”Kala söi lääkkeet.” 

      ”Syön kalan.”

    • Kristaliina
      19.6.2013 at 18:23

      Heheee, joo kun ihmisillä on sellaisia toteemieläimiä sun muita, niin krapulassa tietysti kutsutaan apuun voimakalaa :D

  • Nadis
    19.6.2013 at 13:47

    Täällä myös entinen ÄkkiäTarjottimellinenSnapsejaEnnenValomerkkiä- tyyppi o

    Nykyään samalla systeemillä kuin sinä, eli ekojen joukossa kohti kotia ja omaan sänkyyn onnellisena mukavasta illasta. Joskus jälkeenpäin hiukan ottaa aivoon kun ne kaikki ”muistatteks sillon valomerkin aikoihin”-jutut menee ohi, mutta lohduttaudun sillä, ettei ne hetket oikeasti ole niin mukavia kuin ne jutuissa kuulostaa.

    • Kristaliina
      19.6.2013 at 18:22

      …ja ainakin se pilkuaikaisten hetkien hauskuus aika hyvin hälvenee,  kun muistaa, millaisen aamuolon se viimehetki-snapsien vetäminen aiheuttaa… :)

      (oho, tulipa monimutkainen ja kummallinen lause)

  • Mindeka
    19.6.2013 at 14:06

    Samma här!

    Kun kerran on kokenut karapulan vauvan/pienen lapsen kanssa, ja siis viettänyt päivän kahdestaan hänen kanssaan, siinä olotilassa, niin se kyllä riittää muistuttamaan (ainakin toista vuotta), miksi kannattaa lähteä kotiin ajoissa -Ja ilman niitä shotteja.

    Ja se harhaluulo, ettei voi olla hauskaa, jos lähtee ajoissa kotiin, on aivan totaalista bullshittiä. Hyvä (me) nössöt!

     

    • Kristaliina
      19.6.2013 at 18:19

      Just näin – ajoissalähtijällä voi todellakin olla hauska ilta, ei se tarkoita tylsäilyä! Voi pitää hyvinkin hauskaa  sen alkuillan ja olla kotona nukkumassa tuhkimona ennen puolta yltä :)

      Mut pitihän sitä ”osaan lähteä baarista ennen kuin portsari tulee sanomaan, että hei herrasväki pilkku tuli jo ja alkakaahan siirtyä kohti narikkaa” -taitoa tietysti tässä elämässä jokunen vuosi harjoitella :D

      • Mindeka
        20.6.2013 at 08:27

        No kyllä! Ei tämä taito itsestään ole tullut :D

  • phocahispida
    19.6.2013 at 14:15

    Hei minä lähdin baarista aika usein ajoissa kotiin, erittäin onnellisena ja jalkani kipeiksi ja ääneni käheäksi huutaneena. Koskaan elämässäni ei ole ollut krapulaa ja huh, enkä tiedä haluanko sitä kokeakaan, voimakaloilla tai ilman, sen verran heikossa hengessä on muutamat tutut olleet. Iltatorkku, aamuvirkku ja neljään asti riehuminen ei vaan toimi oikein yhteen.

    Pitäisiköhän esittää, että lähden baariin ja mennä oikeasti jonkun muun nurkkiin/puistoon tms. keskellä yötä, ja ottaa kirja mukaan. Avauduin jo Facebookissakin tästä ja olen jurnuttanut nyt livenäkin kaikille kuuntelemaan suostuneille monta päivää lukemishimoissani. Kirjoitin jopa blogiin aiheesta, kun jurppii. En tajua, miten niin tärkeästä ja luontevasta asiasta on tullut niin vaikeaa järjestää. Noooh… Ehkä saan avattua kirjan seuraavan kerran, kun lapsi menee kouluun. Jos olen enää edes järjissäni silloin.

     

    (http://kideblogi.fi/ilmansinuaolenlyijya/lapsi-tuhoaa-aivoni-eli-miksi-en-lue-enaa-mitaan/)

    • Kristaliina
      19.6.2013 at 18:16

      Hei joo mäkin jäin  miettimään tätä lukemisjuttua sun FB-kommentin jälkeen ja sama juttu täällä – en ole lukenut yhtään kirjaa! Nyt täytyy ottaa lukemistavoite, ajattelin just kans blogata siitä huomenna omana aiheenaan :)

      • phocahispida
        19.6.2013 at 18:22

        Tiedätkö pitäisi olla sellainen lukukerho. Niinkuin ihan oikea harrastus. 
        ”Joo, mä harrastan lukemista. Meidän lukukerho kokoontuu keskiviikkoisin kirjastossa x kello 17-19.00. Me luetaan ihan hiljaa keskenään, kahviakin saa juoda. Viimeisen vartin voi keskustella kirjoista, jos haluaa.” :D

        • Nadis
          19.6.2013 at 18:54

          Mä ilmottaudun kyllä tohon kerhoon mukaan!

          Nyt viimeisen kuukauden aikana olen vihdoin lukenut ja takana on jo 1,5 kirjaa, mutta olisi mukava joskus saada semmonen varma lukuhetki, eikä sellainen, että lukee kunnes lapsi herää.

          • phocahispida
            19.6.2013 at 19:10

            Onhan se lukeminen tosiaan mukavampaa, kun ei ole tuskanhiki niskassa koko ajan. ;)

        • kao kao
          19.6.2013 at 22:01

          Minäkin haluan lukukerhoon. Sellaiseen missä voi höpötellä niistä kirjoista!

          • Kristaliina
            19.6.2013 at 22:28

            Hih mä meinasin just vastata tuohon aiempaan, että mä voisin lähteä sellaiseen lukukerhoon, jossa ei puhuttaisi yhtään mitään kenellekään :) Luettaisiin vaan, juotaisiin kahvia ja korkeintaan vähän murahdeltaisiin tunnistamisen merkiksi :)

            …enkä edes tiedä, miksi :D Ehkä se olisi vaan jotenkin niin ihanan epäsosiaalista vaihteeksi :D

          • kao kao
            19.6.2013 at 23:04

            No sä voit istua jossain nurkassa, lukea sitä opusta ja murahdella meille muille :D

          • Kristaliina
            20.6.2013 at 10:53

            Kiitos :D

    • hannah79 (Ei varmistettu)
      20.6.2013 at 08:37

      Mä luin myös ennen paljon. Kun lapset oli parivuotiaita, se lukeminen siirtyi näppärästi siihen, että lasten kanssa luettiin piiiiitkiä satuja. Mulla menee aina läpi jos iltasatukirjasta pyydetään vielä yksi luku. Nyt kun lapset on 4 ja 6v, olen viimeisen vuoden aikana saanut luettua vähintää joka lomalla kirjan pari ja menneenä kesänä satunnaisesti jokusen opuksen jopa arki-iltoina lasten mentyä nukkumaan. Tässäkin yksi asia jossa vasta alan löytää vanhan minäni lasten jälkeen.

  • Evis
    20.6.2013 at 11:53

    Paljon kivempi on viettää rauhallisesti hauskaa, nukkua silti yön aikana ja herätä aamulla pirteänä ilman darraa. Itsellä ollut hauskempaa silloin ko on ollut paikalla ne parhaat ekat tunnit ja ihmisten promillien noustessa hipsinyt vaihvihkaa kotia nukkumaan ja nauttinut aamusta ilman darraa silti hauskan illan viettäneenä :) Toisille toki sopii pilkkuun asti hengailu, muttei se ole minuakaan varten.

    • Kristaliina
      20.6.2013 at 12:45

      Just näin, täydellisen samaa mieltä!

  • Evelynn (Ei varmistettu)
    20.6.2013 at 22:55

    Joelin kaveri on niiiiin oikeassa :) viime vuosina joka kerta (pari kertaa) kun olen jäänyt siihen ”yli kahden porukkaan”, se on vaan kaduttanut aamulla. Aamuyön ”biletys” on omalla kohdalla enimmäkseen haukottelua eikä edes tee mieli juoda mitään – kunhan (tylsänä) seurana istun. Parempi lähteä ajoissa kotiin, vaikka sit välillä harmittaiskin kuunnella aamulla miten ”eeppinen” loppuilta/yö muilla olikaan.. :P

  • Maamis86 (Ei varmistettu)
    28.6.2013 at 00:05

    :D no oot jo ehtiny varmaan jokunen vuosi juhlia..
    Meillä jäi vähän kesken ku olin raskaana koko viimeinen opiskeluvuosi ja esikoinen syntyi viimeisellä lukukaudella ja oli koulussa mukana viimeisillä kursseilla :D ja sit olin taas raskaana heti ku esikoinen oli vuoden ja olisin raaskinut jättää hoitoon.. eli en sit juhlinu ööh 3,5 vuoteen..!!!!!!!!!!!
    No nyt vihdoin vietin taas juhannusta kaverin mökillä kaveriporukan kanssa ja kivaa oli vaikka olo ei ollu mitä mahtavin seuraavana päivänä ;) :D haha
    Ainoo vaan et nyt ku me taas haluttais juhlia niin ööh peräti kolme kaveriporukan pariskunnista odottaa perheenlisäystä.. xD niin siinä käy ku tekee asiat ”epäjärjestyksessä” :D :D

  • Aaa (Ei varmistettu)
    11.8.2014 at 20:32

    Itseasiassa se menee näin: ”nothing good happens after 2am”. Yksi mieleenpainuvimmista jaksoista sellaista sarjaa kuin How I met your mother. Suosittelen lämpimästi :)

    Kiva blogi sulla, eksyin tänne ihan vahingossa toisen blogin kautta ruokareseptejä etsiessäni ja aloin lukemaan blogiasi alusta asti tykästyttyäni sun elämänmakuisiin kirjoituksiin. Nyt jatkan blogin lukemista, jotta selviäisi uusin käänne tuo sivussa ollut ”….ja sitten se näytti uudelleen plussaa” :)