Bloggaamisesta ja vuorovaikutuksesta

Uutisia uutisia! Vai sittenkin juoruja…?

Meidän tontin tuttu Torey pääsi eilen Helsingin Jodeliin! :)

Bongasin sen itse sieltä, ja heti lähetin hihitellen viestiä tälle vuosien-vuosien blogivakkarille: hei sä oot Jodelissa! Toivottavasti en säikäyttänyt, yritin heti perään laittaa kuvakaappauksen ja vakuutuksen: ihan hyvässä mielessä siis!

Olin muuten sen verran stalkkeri, että yritin katsoa, koska Torey on kommentoinut blogiini ensimmäistä kertaa. Mutta noooouh, nykyisin pääsen käsiksi vain tämän ”uuden” osoitteen kommentteihin, syksystä 2015 alkaen siis. Vaikka veikkaan, että olet Torey ollut mukana sieltä ihan vuodesta 2012 alkaen.

Mutta tosiaan tämän ”uuden” sijainnin kommenteissa vuonna 2015 Torey on heti toivottamassa tervetulleeksi uuteen osoitteeseen ja lupaamassa, että tulee myös tälle tontille lukemaan ja kommentoimaan.

Ja niin olet Torey tullutkin: 598 kommentin verran neljän vuoden aikana! Niin niin niin niiiiiin iso kiitos sulle joka ikisestä jättämästäsi viestistä! Ja mehän ollaan tietysti tässä matkan aikana tultu niin virtuaalitutuiksi, että me viestitellään jonkin verran privanakin – eli ei tuo 598 edes ole se oikea lähetettyjen viestien määrä. Ja mä olen varmaan lähettänyt Torey sulle päin ihan yhtä monta viestiä!

Ja vaikka just Torey ”pääsi” Jodeliin, hän ei ole ollenkaan poikkeuksellinen tässä tämän blogin ympärille rakentuneessa virtuaalisessa porukassa. Voin lonkalta luetella ainakin parikymmentä nimimerkkiä, jotka ovat olleet mukana (ja aktiivisesti kommentoimassa) ainakin sen 5-7 vuotta. Viime aikoinakin aktiivisista kommentoijista moikat vaan ainakin A, Tilia, Lilah, Karina, Anomuumioriginal, Sumonen ja niin edelleen. Ja parin vuoden takaisista ”uusista” tulleista ainakin Anna kiitos sulle tosi aktiivisesta keskustelusta!

Ja moni moni muu, en uskalla luetella liikaa nimiä, ettei sitten joku unohdu pois! Kiitos siis jokaiselle! Mä itse asiassa ”muistan” teistä säännöllisesti kommentoivista tosi monen <3

Kuka haluaisi arvata, kuinka monta kommenttia tänne ”uudelle” blogitontille on jätetty, syksyn 2015 jälkeen siis…?

Nojoo, kerron.

Eli: 56 603 kommenttia.

Postauksia on ollut tuon syyskuun 2015 jälkeen tässä blogissa 1161, eli olette jättäneet blogiin keskimäärin 48,75 kommenttia per postaus. VAU.

(osa näistä kommenteista tietysti myös mun vastauksia teille)

Toreyn kanssa just tuossa viestitellen juteltiin, että silti edelleen joka ikinen kerta, kun mulle tulee uusi kommentti, mun aivot sanoo ”jee”. Ja vaikka samaan postaukseen lennähtäisi se 50 kommenttia, mun aivot vaan automaattisesti hihkaisee ”jee” joka ikisen kohdalla. Aika paljon jeetä mun elämässä hei!

Oon varmasti tästä kirjoittanut aikaisemminkin – pahoittelut, että toistan itseäni – mutta taas tuli jotenkin tarve pullauttaa tämä ulos näppäimistöltä. Tämä on mulle nimittäin niin… …olennaista.

Tai siis. Oikeastaan mä en osaa edes sanoilla kuvailla sitä, miten tärkeää mulle tämä on. Ainoa, mikä vähän kuvaa tätä tilannetta on tämä: jos te ette kommentoisi ja juttelisi täällä mun kanssa, minä en todennäköisesti kirjoittaisi tätä blogia.

Mä tekisin jotain ihan muuta.

Ilman kommentteja bloggaaminen olisi hyvin erilaista; ja mulle itselleni se ei olisi läheskään niin motivoivaa.

Mähän kirjoitan kyllä muuallekin kuin blogiin. Mutta juuri täällä blogissa saa ajatuksistaan ja teksteistään palautteen heti. Saan nähdä, miten oma pieni tekstini jossain toisessa ihmisessä herättää jonkun ajatuksen, jonka tämä ihminen jakaa. Siihen kommentoi joku muu. Syntyy pieni (tai iso) keskustelu. Joskus mun päivän postaus on ihan pieni riipaisu jotain aihetta tai joku tuokiokuva tai ohimennen päähän tullut ajatuksenpuolikas – ja se varsinainen sisältö syntyy sitten, kun siitä aiheesta aletaan yhdessä keskustella.

Se on ihan vavisuttavan palkitsevaa. Etenkin jos siitä syntyy jotain hyvää, niin kuin pari päivää sitten verenluovutuspostauksessa. Silloin tuntee tehneensä täältä oman pienen kuluneen näppäimistönsä takaa, reikiäisissä kotikalsareissa kahvia hörppiessä jotain merkityksellistä.

Jos voi liikauttaa jonkin ajatuksen jossain toisessa ihmisessä.

Se jaksaa ihastuttaa mua päivästä toiseen.

Blogeissa yleisesti on keskustelu vähentynyt viime vuosina aivan hurjan paljon. Mä oon niin ylpeä, että mulla tätä laskua ei ole tapahtunut! Mulla(kin) on kyllä päivittäinen ja viikoittainen kävijämäärä jonkin verran laskenut, niin kuin monissa blogeissa yleensä. Kuukausikävijämäärä sen sijaan on pysynyt viisi vuotta tasaisena; eli vaikka kaikki eivät tule tänne enää ihan joka päivä tai joka viikkokaan, ihanan iso porukka ihmisiä (20-23 000) kuitenkin ainakin kerran tai pari kertaa kuussa muistaa puutalon ja tulee tänne lukemaan ja juttelemaan. Lukuajat vastaavasti ovatkin sitten ihanan pitkiä – usein neljää minuuttia ja joskus kuutta tai seitsemää minuuttia per sivu. VAU!

Te olette niitä, jotka luette postaukset kunnolla ja sen jälkeen jaksatte vielä jutella – ja mä olen siitä niin niin niin ylpeä ja kiitollinen!

Aina, kun mua pyydetään jossain kuvailemaan mun blogia, sanon jo ensimmäisen (tai viimeistään toisen) lauseen yhteydessä, että ”… jossa keskustellaan paljon, mun lukijat on tosi aktiivisia, ihan poikkeuksellisia.” Olen sanonut tämän ennenkin, mutta mun kannalta katsottuna tämä blogi on puoleksi mun osuutta ja puoleksi teidän. Puutalobaby on se kokonaisuus mun jutuista ja teidän kommenteista.

Ja jos teille joskus tulee ideoita, että miten mä osaltani voin ”ruokkia edelleen” tätä meidän tämän tontin keskustelufiilistä, jotta me jatkossakin saadaan pysymään tämä näin hienona, niin kertokaa ihmeessä!

Joten hienoa, Torey, että ”pääsit” Jodeliin! Sä edustat tuossa Jodel-keskustelunavauksessa samalla monta muuta tämän tontin lukijaa – meitä, joista on aidosti tullut virtuaaliystäviä tässä vuosien varrella.

Te kaikki olette – ei pelkästään blogin kannalta vaan mulle henkilökohtaisesti, henkisesti – ihan hurjan tärkeitä ja pidän teitä ystävinäni.

Kuulostaapa vähän säälittävänä; ystäviä, joita ei ole edes tavannut. Mutta mä itse en pidä sitä säälittävänä (ehkä se tekeekin siitä muiden silmissä säälittävää, haha), se on mulle ilo ja rikkaus!

 

 

Ps. Ja jos joku joskus vähättelee netissä syntyneiden ihmissuhteiden ”aitoutta”, niin haluanpa muistuttaa, että tuo mun puolisokin löytyi aikoinaan netistä.

Ps 2. Ja jos joku vähättelee joskus Jodelia, niin haluanpa kertoa, että siellä käydyistä keskusteluista olen mm. saanut feta- ja oivariinitoimituksen kesämökille (kun itse olin juonut jo siiderin enkä voinut enää ajaa kauppaan) ja mindblown-tasoisen bideenkäytön opetustuokion, joka muutti mun vessaelämän. Eipä siitä sitten enempää.

16

You Might Also Like

  • Anna A
    25.10.2019 at 11:47

    Bideenkäyttöopetuksen :D Repesin :DD
    Anteeksi, että kommenttini hyvään postaukseesi koskee ihan sivuhuomiota.
    Muttajoo, tämä on lukijallekkin sellainen otan kupin kahvia ja hetken tässä juttelen kaverille – hetki päivässä. Että mitähän Kristalle kuuluu…

    • krista
      25.10.2019 at 11:52

      Hihihihihi kyllä mä arvasin, että tuo loppukaneetti kerää sen huomion :D Mutta se oli MAHTAVAA :D

      Ja noin siis tämä toimii mullekin! Kahvikuppi tuossa vieressä pöydällä virtuaalikavereiden kanssa jutellen <3

  • MarjaH
    25.10.2019 at 12:24

    Mua jäi kanssa kiinnostamaan, että miten sitä bideetä pitäisi käyttää 🙈
    .
    Mä muistan kun löysin Puutalobabyn joskus yhdellä bussipysäkillä, kun olin aika alkuvaiheessa ekaa raskautta. Siitäkin on jo yli 7 vuotta, niisk

    • krista
      25.10.2019 at 12:27

      Hihihihi! Joel on mulle jo vinoillut, että kohta sä teet varmaan jonkun kuvallisen opetuspostauksen tästä aiheesta :D :D :D

      Aatella, että seitsemän vuotta mekin ollaan jo virtuaali(ja livepuolenkin) tunnettu! <3 Ei sitä jotenkin tajuakaan! Puutalon babykin jo koululainen :D On ollut ihana tutustua suhun ja tavata livenäkin! Meidän lapset vieläkin muistaa sen teidän esikoisen nuken, joka oli mukana, kun kävitte meillä! Vaikka siitä on jo valtavasti aika!

    • sarvis
      25.10.2019 at 12:42

      Mä löysin tänne, kun olin kaaoksessa kotiäiteilemässä esikoisen kanssa ja ahdistuin kaikista imetysepäonnistumisista ym. suorituspaineista. Eli kesä 2014!
      Sama syntymäpitäjä Kristan kanssa yhdistää mua myös vahvasti tänne. Se vaan jättää jälkensä. :D

      • krista
        25.10.2019 at 12:59

        Oi, silloin siis Seela on ollut vauva! <3 Ihana, että löysit tänne - ja suuri kiitos myös sulle kaikesta kaikesta keskustelusta vuosien varrella ja mukana olemisesta <3 <3 <3 <3
        -
        Hihi ja Kuusamo jättää jälkensä! :D MUTTA tiesitkö muuten, että mä en ole syntynyt Kuusamossa? Hahaa! Nojoo, synnyin siis Kemissä, perhe asui silloin siellä, mutta noin 3 kk ikäisenä muutettiin Kuusamoon, siihen Kirkkotielle ja myöhemmin Juomuspolulle. Isä juuri kertoi, että mun lapsuuskodin talo on kuulemma purettu, niisk <3 Mä näen edelleen unta, että muuttaisin sinne takaisin - nyt sitä ei ole enää. Muuta kuin mun unissa <3

    • sarvis
      25.10.2019 at 12:43

      Bidee jäi myös askarruttamaan. Suorastaan iltalehti-tasoinen cliffhängeri: ”oletko sinäKIN käyttänyt bideetä aina väärin?!”

      • krista
        25.10.2019 at 12:56

        Älkää nyt hitto vie yllyttäkö, tai muuten mä joudun tekemään ”näin peset peppusi” -postauksen :D :D :D MUA EI SAA YLLYTTÄÄ TÄLLAISIIN! :D

        • Miitu
          25.10.2019 at 19:20

          Toki ootte nähneet sen kiinalaisten(?) pikkulasten opetusvideon, missä opetellaan pyllyn pyyhkimistä? Opettaja ja lapset istuu tuoleilla, joiden selkänojiin on kiinnitetty kaksi ilmapalloa. Opettaja siinä sitten demonstroi toimituksen…

          • krista
            26.10.2019 at 14:57

            Apua, en ole nähnyt :D Pitäiskö tehdä bideenkäyttödemonstraatiot ilmapalloilla :D :D :D

      • Karina
        25.10.2019 at 13:14

        Buahhahhaa, pakko kommentoida – heti kun olin lukenut tämän sivun, siirryin iltasanomiin ja mikä sattuikaan silmiin: ”Oletko sinäkin täyttänyt tiskikoneen aina väärin?” :D :D

        • krista
          25.10.2019 at 13:25

          Paljostako vetoa, että pian sinne tulee tuo bideeaihekin! :D

  • Torey
    25.10.2019 at 12:56

    Voi ei, ihan ekaksi kommentoijaksi en nyt kerennyt. 😄 Mutta kiitos tästä! Kuten sulle sanoinkin, jatkan kommentointia edelleen! ❤

    Mähän puhun teidän perheestä meillä kotonakin ihan siihen tyylin, kuin olisitte naapureita. ”Krista ja Joel lähti nyt sinne…” 😄

    • krista
      25.10.2019 at 13:27

      Hahaa, nyt oli pari vakkaria vielä sua nopeampia <3
      .-
      Ja siis TODELLAKIN jatkat! :) Jos et jatkaisi, niin mulle tulisi ihan hätä, että missä sä oot! :) Mäkin muuten kerron blogituttujen kuulumisia/mielipiteitä ihan peruksenaan niin kuin ne olisivat jokapäivisiä tuttuja. Koska siis OVAT :D "Yks kommentoija tossa just kertoi, että..." on mulla ihan tyypillinen lauseenavaus vaikka Joelille päin :D

  • Rouva H
    25.10.2019 at 13:04

    Mulla on myös ”nettiystäviä”, läheisiäkin, joita en ole kasvokkain koskaan tavannut. Puolisoni kanssa ollaan myös netin kautta tutustuttu. Netin kautta voi saada tosi paljon elämään! 😊

    Välillä itseä harmittaa, kun on aikaa niin vähän, että usein tulee blogitekstit luettua (pätkissä), sitten onkin joku tilanne X päällä lasten kanssa ja ei muista kommentoida mitään. Silti blogisi on yksi niistä harvoista, joiden tekstit luen läpi aina. 👌 Koitan tsempata kommentoinnin kanssa!

    • krista
      25.10.2019 at 15:55

      Mä muuten vieläkin muistan (toivottavasti en muista väärin), kun sä kerroit blogikommentissa uutisia… Perheenlisäyksestä siis, muistanko oikein? Jotkut jutut jää jotenkin mieleen!

      Niin ihana, kun säkin oot täällä! Ja sekin on muuten huikea tunne, jos jostain vakkarista ei ole kuullut vaikka vuoteen (ja on jo ehkä ajatellut, että se on poistunut), ja sitten tuleekin johonkin juttuun vanhalta tutulta kommentti! Tulee sellainen ”jeee on sekin täällä vielä” -flilis, hassu selittää :) Mutta se tuli esimerkiksi just nyt! <3

  • Karoliinan
    25.10.2019 at 13:13

    Mä löysin tänne Silvan vauva-aikaan. Googlasin jotain vauva-asiaa ja tää blogi oli aika korkeella googlessa, oli siis helppo löytää. Tää Puutalobaby -blogi on ollu mulle kahden vauva-ajan henkireikä. Tästä tuli jotenkin todella tärkeä sen väsymyksen ja yksinäisyyden keskellä ja kärsin myös keskivaikeaa/vaikeaa masennusta samalla, joten tästä kehittyi hirmuisen tärkeä. Rehellisyys, aitous ja teidän perheen rohkeus ja rakkaus on niin kaunista ja voimaa antavaa seurattavaa. Ihan rehellisesti sanon, että vanhemmuuten kasvamisen tukena tää on ollu mulle ihan merkityksellisimpiä asioita. Ootte ihania!

    • krista
      25.10.2019 at 15:59

      Apua miten kauniisti sanottu, mulle tuli vedet silmiin <3 <3 <3 Niin ihanaa - ja ihana sinä! Mä taas sanon, että sussa on jotain lähes maagisen mystistä ihanuutta, sen aisti sekä livenä tavatessa että jotenkin sun koko olemuksesta esimerkiksi Instassa. Sellainen "kaunis sielu" -fiilis, oikeasti! <3
      -
      Kiitos sinulle, että olet olemassa, olet täällä ja olet niin ihana!

      • Vierailija H
        25.10.2019 at 17:43

        Mulla sama juttu – Puutalobaby oli todella tärkeä äidiksi ja vanhemmaksi kasvamisen ”tukiryhmä” samana vuonna Silvan kanssa syntyneen esikoisen kanssa, ja sitten vielä pikkukakkoset osuivat hekin samalle vuodelle (jopa kuulle!), mikä sekin oli oma kasvun paikka kun oli kaksi pientä. Eli kiitos Kristalle ja yhteisölle! Olette olleet mulle tärkeitä! Nykyään kommentoin tosi harvoin, mutta mukana kyllä!

        • krista
          25.10.2019 at 22:15

          Mun täytyy taas kerran sanoa, että ai että mä tykkään sun nimimerkistä :) Säkin oot ollut mukana tosiaan sieltä ihan alkuajoista asti, ja ihan supertärkeä! Mehän nähtiin siellä SnadiStadissa aikoinaan, eikö niin…? Mä nimittäin tuossa jokin aika sitten törmäsin niihin kuviin – huonolla kameralla otettuihin tärähtäneisiin räpsyihin – kun teen niitä varmuuskopioita kuvista. Ja päädyin katselemaan, että ketäs siellä olikaan mukana, ja ai että nämä lapset oli niin pieniä…. (Seelasta ei siis vielä silloin tietoakaan eli tarkoitan Silvaan ja teidän mukanaolleiden lapsia) Sit mietin, että kuka olikaan kuka… Mun kasvomuistilla, apua :D Mutta te olitte siellä, eikö niin? <3
          -
          Kiitos itsellesi! <3 Ja IHANA että olet edelleen mukana! Mulle on jotenkin tärkeä kuulla se, kuulostaa hassulta, mutta on <3

          • Janisa
            26.10.2019 at 08:11

            Tää on varmaan se sama kerta kun meidänkin perhe oli mukana. Mä nimittäin kahlasin sen mun viime viestin jälkeen omat Snadi stadi-kuvani läpi tuolta kymmenien tuhansien kuvien joukosta ja mietin vielä laittavani sulle yksityisviestillä pari otosta sieltä, mutta se sitten jäi. Matkassa olette olleet kaikki nämä vuodet kun keväällä 2013 Jenkeissä asuessamme löysin blogisi. Kiitos kaikista teksteistä vuosien varrella. <3

          • krista
            26.10.2019 at 10:23

            Janisa, joo just se! Sä olit muuten eilen jotenkin mun mielessä, kun Sirkus Finlandiasta poistuessa meidän vieressä käveli äiti muutaman lapsen kanssa, ja jotenkin yksi sellainen 2-3-vuotias näytti jotenkin (jos oikein mustan) samalta kuin sun lapset niissä kuvissa! Ajatuksissa kävi, että hei olisitkohan se sinä! Sitten vasta tajusin, että joo no ehkä sunkin lapset on tässä kuudessa vuodessa kasvanut, eli ei taida olla enää sen kokoisia kuin siinä sirkuksessa olleessa perheessä :)

            Ja siis joooo-oooo, laita ihmessä meiliin kuvia, jos vaan sulta helposti löytyy! Ois ihana nostalgisoida <3

          • Vierailija H
            28.10.2019 at 19:03

            Jep, siellä nähtiin! On sulla kyllä mahdottoman hyvä muisti! Ja nimimerkkihän on tosi mielikuvituksellinen 😂

          • krista
            28.10.2019 at 19:06

            Mä muistan nimimerkit paljon paremmin kuin kasvot livenä! :D Mullahan on siis ihan surkean huono kasvontunnistus, mutta nimimerkit jää mieleen kyllä :D

  • asdfghjklöä
    25.10.2019 at 13:16

    Kansa vaatii bideepostausta!!!!

    • krista
      25.10.2019 at 16:01

      Ahhhahahahaha, voi apua :D

  • Karina
    25.10.2019 at 13:24

    :)
    Moikat sullekin! Tää on nykyään ainoa blogi jota jaksan ja haluan lukea ihan säännöllisesti ja usein tulee myös kommentoitua mielenkiintoiseen sisältöön :)
    Alussa kommentoin muistaakseni nimimerkillä mutta sitten ajattelin että hitto kun säkin kirjoitat ihan omana itsenäsi niin miksen minäkin kommentoisi ihan rohkeasti itsenäni. Pyrin kuitenkin olemaan provosoimatta ketään ja mitään vaikka joskus ehkä mieli tekisikin :D Toisaalta mulla on myös aika sovitteleva luonne ja pyrin antamaan kaikkien kukkien kukkia niin ainakaan toivottavasti kukaan ei loukkaannu mun sanomisista – sä et ainakaan tunnu :D
    Mä näin sua muuten tanssikoulun kevätnäytöksessä joskus muutama vuosi sitten vilaukselta mutten siihen kiireeseen sitten ruvennut esittäytymään kun te juoksitte Silvan kanssa vaatteiden vaihtoon ja mä juoksin just tytön kanssa toiseen suuntaan luokasta poispäin. Joskus jos törmään taas niin tuun ihan moikkaamaan!

    • krista
      25.10.2019 at 16:10

      Mä tykkään sun tavasta keskustella! Mulle on jäänyt sellainen fiilis, että sulla on mielipiteitä ja seisot niiden takana, mutta sitten kuitenkin sulla on sellaista sisäistä älykkyyttä (whaat, mitä se on, no jotain kuitenkin) esittää asiasi niin, että mielipiteeseesi voi samastua myös joku sellainen, joka on eri mieltä. Haha, olipa hankalasti selostttu :D Ois varmaan pitänyt sanoa vain, että ”hyvä keskustelija” ja jättää siihen :D

      Ai hitsi, melkein ollaan siis nähty! Nyt me ei olla enää saman tanssikoulun kuvioissa mukana, ainakaan just nyt tänä vuonna, mutta toivottavasti jossain muussa yhteydessä joskus törmätään! Tuut sitten kans moikkaamaan! Kyllä mä heti ”tunnistan” sut, jos sanot olevasi Karina (ja etenkin jos sanot meiliosoitteesi/nimesi toisen osakin, niin yhdistän).

      Muistanko muuten ihan väärin, että alkuaikoina sun nimimerkki ois ollut just tuo sun meilosoitteen toinen osanen…? Vai onko sulla ollut VIELÄ joku muukin nimimerkki! :)

      • krista
        25.10.2019 at 16:14

        Hihi eiku nyt stalkkasin :) Tai siis katsoin vanhoista kommenteista! Ei se ollutkaan meiliosoitteen toinen sana, vaan muu nimimerkki – mutta kun mähän nään vastatessani aina sen meiliosoitteen siinä vieressä, niin oon tavallaan pitänyt sua sieltä lähtien ihan samana ihmisenä! :) En ole huomannutkaan tuota kohtaa, kun on vaihtunut nimimerkistä nimeksi, kun oon sen nimen tosiaan siinä nähnyt aiemminkin :)

        Se on muuten varmaan yksi syy, että miksi moni jää mulle (yllättävän?) hyvin mieleen. Koska vaikka nimimerkki näkyvissä ois ihan joku perusnimimerkki, niin usein meiliosoitteessa näkyy nimi tai osa siitä. Mä jotenkin mielessäni kirjoitan sille ”Päivi Rissaselle” , joka ”aa katos vaan meiliosoitteen loppuosan perusteella on Oulusta” (nimi keksitty) enkä ”Kahden äidille”, ja sitten kun se ”Päivi Rissanen Oulusta” kirjoittaa usein, niin mä muistan just sen meilin enkä sitä nimimerkkiä välttämättä. Nimi siis EHDOTTOMASTI keksitty, sori jos osui johonkin oikeaan ihmiseen!

      • Karina
        28.10.2019 at 11:57

        Ihanaa tajunnanvirtaa :D
        Ei mekään olla enää samassa tanssikoulussa (tai ”me” – eli lapsi) mutta varmasti jossain törmätään!
        (meiliosotteen toinen osa on mun sukunimi)

  • Jp ja kirppu
    25.10.2019 at 13:32

    Halutaan ehdottomasti se bidee ohjaus! Arvaa kuin tiiseriksi (vai miten se edes kirjotetaan) tuo jäi 🤯😁😂

    Kuulun niihin alkukantaisiin vakijoihin, jotka lukee viikottain, mutta pidempään. Aina kun ehtii. Keep on!! 😍

    • krista
      25.10.2019 at 16:17

      Ai hitsi mä en KESTÄ kaikki te alkukantaiset vakiot nyt annatte mulle kuulumisia itsestänne <3 <3 <3 Niin ihanaa! Siis IHAN JOKA KERTA kun sä kommentoit jotain, mulla tulee hyvä mieli. Ihan siis sama, mitä sanot :D Sano vaikka "liiblaalaaba", niin mä ajattelen, että "oi ihanaa, JP ja Kirppu" :D :D :D Mutta hyvä mieli tulee siitä, että tiedän, että sä oot edelleen täällä ja ollut mukana niin pitkään <3

  • Enski
    25.10.2019 at 13:56

    Oon aina kans miettiny miten täällä aina vaan alkaa ja jatkuu keskustelut, vaikka monissa blogeissa kommentteja saattaa olla pari vaan. Mutta! Mä luulen että se on sen ansiosta, että sä oot ite aktiivinen ja jokainen kommentti on sulle tärkeä! Sun blogiin törmäsin, en edes muista missä, mut olin varmaan alle 20v. Eka blogipostaus minkä muistan, (en ole varma oliko oikeesti eka josta jäin lukemaan) on kun odotit Seelaa ja laitoit kuvakoosteen mahasta valkosessa mekossasi, ja minkälaiseksi se loppujen lopuksi tulee. Se jäi jostain syystä mieleen 😂 mut sen muistan että ekasta postauksesta asti olin ihan koukussa, ja kerroin omalle äidilleni ja siskollenikin tästä. Monesti yhessä juteltiin ja naurettiin sun blogiteksteille (pelkästään hyvällä siis!) 😅 Oma elämä ei oo näköjään ollu kovin kiinnostava puheenaihe. Eipä tässä kommentissa mitään järkeä oo, mutta jatka samaan malliin! Ja vielä se, että parasta kun sulta tulee postauksia niin useesti. Ne ei oo kaikki pitkiä, eikä välttämättä mitään isoja, mut monesti hauskoja ja piristää. Ja kerkee lukee vaikka sitte samalla ku miettii vessassa miten sillä bideellä sitten pestäänkään 😂

    • krista
      25.10.2019 at 16:26

      Hihihi, tämäkin kommentti sai mut kikattamaan :D Tulipa tästä hyvänmielenperjantai-iltapäivä, kiitos!

      Mutta siis hei ihan mahtavaa, jos näin on – että tosiaan se jotenkin näkyy ”rivienväleissä”, että mä tykkään tästä keskustelusta (vaikka en aina ehdi kaikkiin vastata) ja se jotenkin sitten saa keskustelunkin jatkumaan! Ihana ajatus, että tavallaan vahingossa sitä itsekin aiheuttaisi! Sitten voi olla myös sellainen ”keskustelu luo keskustelua” -fiilis, eli kun täällä muutkin keskustelee, niin sitten taas seuraavallakin ihmisellä on helpompi jättää oma kommentti. Verrattuna siis siihen, että jos olisi aina vain yksi tai kaksi kommenttia ja niihin ei välttämättä tulisi bloggaajalta edes vastausta. Varmaan silleen kaikki vaikuttaa kaikkeen! Mutta huikeaa ja ihanaa (ja ihailtavaa, mä siis ihailen teitä!) se kyllä on, että vaikka yleisesti niin paljon puhutaan kommenttikenttien tyrehtymisestä, niin mä pääsen sanomaan, että ”no ei mulla ole loppunut keskustelu mihinkään” <3 <3 <3 Kun kysytään, että mistä se johtuu, niin mä vastaan, että mulla on vaan niin parhaat lukijat :D
      -
      Hihi ens kerralla, kun porukka miettii bideen käyttöä, niin ehkä ne ajattelee sitten tätä postausta :D

  • A
    25.10.2019 at 15:20

    Hih, mä löysin sun blogin joskus 2012 kun siinä oli vasta muutama postaus ja sen jälkeen oon matkassa keikkunut. Oon varmaan kommentoinut alkujaan jollain muullakin ”nimellä” mutta tylsä ja anonyymi A (jonka käyttäjiä aina välillä kommentoidessa huomaa olevan useampia) on jäänyt käyttöön. Tämä blogi on erityisen kiva niistä blogeista joista luen, että täällä kommenttiboksissa on elämää ja Krista olet itsekin keskusteluissa erittäin aktiivisesti mukana. Harvemmin tulee kommentoitua blogeihin, joissa ei ole vuoropuhelua (ja joissa kommentointi vaatii rekisteröitymisen), täällä taas tuntuu (itsestä) että välillä tulee liikaakin innostuttua ;)

    • krista
      25.10.2019 at 16:33

      Joo siis vaikka A-nimimerkillä kommentoivia on muutama, niin mä tunnistan sut kuitenkin aina sit siitä sun meiliosoitteesta. MUTTA!!! Mulla onkin ollut sulle asiaa! :D Tai yksi juttu, mitä oon miettinyt :D Mitä jos sä voitat joskus arvonnassa, ja sulla on tuollainen meiliosoite, niin miten mä saan sut kiinni…? Varmaan ainakin laittamalla seuraavaan postaukseen huikkauksen…? Tää asia tuli siis mun mieleen viimeksi, kun blogiarvonnan voitto meni ”viereen” eli ihan sun jälkeiseen kommenttiin. Siinä kommentteja laskiessani tuli mieleen, että hei jos osuisi suhun, niin sun meiliosoite… hmmm. niin siis ei varmaan toisi viestiä perille :)

      Ja siis oot ihan sopivasti innostunut (hih), et yhtään liikaa. Mun mielestä on ihana viestitellä sun kanssa, ja tosiaan jo hauska ”virtuaalitunteminen” on syntynyt. Oot kans yksi niitä (niin kuin nyt tässä keskustelussa kaikki!), joita ois ihan mahtava nähdä livenä joskus. Niin huippua, jos joskus vaikka pyöräilisitte vastaan ja huikkaisit, että ”hei mä oon A”. Mä varmaan kiljuisin ääneen, että SIINÄ SÄ NYT OOT! :)

      • A
        25.10.2019 at 16:47

        Mä koitan muistaa laittaa niihin arvontoihin oikean sähköpostiosoitteen (juu, ja se mitä käytän ei toimi…luulisin , toivoisin ;) Aina en muista, mut ei se niin vakavaa (sanoisin että silloin oma vika ja voitto vaan seuraavalle). Eli tän paljastuksen jälkeen nyt voit tehdä ip-osoitteen perusteella salapoliisityötä ja selvittää hurjan salaisen identiteetin :D :D

        • krista
          25.10.2019 at 16:56

          Hihi en selvitä, lupaan :) Saat olla anonyymi, en halua pilata sitä sulta! <3 Mutta JOS joskus voitto osuu eikä sulla ole oikeaa meiliosoitetta, niin sitten saatan kokeilla, että löydänkö sut :)

  • Puumis
    25.10.2019 at 15:21

    Joo toi bideepostaus on nyt kyllä pakollinen, me hankittiin just bidee (!!!! siis wooooww haha) ja mä en osaa käyttää sitä enkä kehtaa kysyä kumppanilta :D

    • Torey
      25.10.2019 at 16:03

      Puumis. Mä vaadin sua palaamaan blogin pariin. Haluan tietää mitä sun elämään kuuluu!

      • krista
        25.10.2019 at 16:28

        Kannatetaan! Kannatetaan! <3 <3 <3 Puumis, sulle lifestyle-blogi! Tai jos se on liian kökkö sana, niin siis tarkoitan sellaista sun elämästä kertovaa blogia, arjesta ja ajatuksista ja sattumuksita, jooooooo-ko? <3

      • Puumis
        25.10.2019 at 16:41

        <3 En jotenkin uskalla, ainakaan vielä. Mulla jäi loppuajoista vähän traumat siitä negatiivisesta kommentoinnista, alkoi ahdistaa aina kun näki että uusi kommentti oli tullut, jos ihan rehellinen olen… Mutta ihana oli saada sulta viesti, mekinhän tietysti "tunnetaan" toisemme jo vuosien takaa! :) Ja siis…hyvää kuuluu. Ei mennyt taaskaan ihan suunnitelmien mukaan mutta elämällä on tapana tarjota odottamattomia, joskin ihania yllätyksiä. ;)

        • Torey
          25.10.2019 at 20:52

          Meidän täytyy alottaa joku sähköpostinvaihto. :D

    • krista
      25.10.2019 at 16:34

      Hei niin onko teillä sellainen allas-bidee vai suihku? Sen allas-bideen käyttöön tarvitsisin vielä uuden jodel-keskustelun (haha), sitä en vieläkään itsekään tajua, meillä on Espanjan-asunnoissa aina sellaiset. Mutta tää mun jodel-keskustelu oli ihan tähän suihkuhommaan! :)

    • Darzan
      31.10.2019 at 00:34

      Rakas Puumis!!! Terveisiä random lukijalta! Tulin jotenkin tosi iloiseksi tuosta kommentista, vaikka en todellakaan tunne sua. Tuli fiilis, että sulla on kaikki ihan hyvin? Toivottavasti <3 ja todellakin kannatetaan blogihommien jatkamista, jaksamisen mukaan totta kai. Ei ole sen arvoista, jos siitä tulee enemmän paskaa kuin hyvää.

      Noniin, kun kerran lähdin tähän kommentoimaan, niin haluan kiittää Kristaa ja Puumista, kahdesta ainoasta blogia, joihin olen ollut koukussa. Ootte molemmat ihan parhaita. Kiitos.

  • Anomuumioriginaali
    25.10.2019 at 15:30

    Mä uskon, että iso osa toimivasta ja vilkkaasta kommenttiosiosta on sen ansiota, että vastaat kommentteihin aina niin mietitysti. Siitä nyt tulee vaan jotain palkitsemishormonifiiliksiä kun saa mustaa valkoisella todisteeksi siitä, että joku – ja vieläpä se, jolle viesti oli osoitettu – on lukenut (ja ymmärtänyt, JA VIELÄ OIKEIN!) mun viestin. Plus tietysti sun suvereeni trollienkäsittelytaito.

    Mä yritän ite kommentoida vaan, jos koen, että mulla on jotain uutta annettavaa keskusteluun. Jos oot kysynyt jostain asiasta että ”miten teillä” ja jo 30 ihmistä on kertonut, miten niillä, en kerro enää joukon jatkoksi, miten meillä, ellei se aidosti tuo jotain uutta näkökulmaa käsillä olevaan asiaan. Mutta dämit, nyt alan kyllä optimoida, otan uudeksi henkiseksi tavoitteeksi olla vielä joku kaunis päivä teidän iltapalakeskustelussa se ”yks kommentoija” johon viittaat! :D

    Omituinen sivuajatus. Koen sun puolesta jotain suurta epäoikeudenmukaisuutta siitä, että mä ja munkaltaiset anonyymeina pysyvät (tai ainakin sitä yrittävät) tiedetään susta niin paljon aina etunimestä lähtien, mutta sä et musta/meistä mitään. Poden jopa huonoa omatuntoa! Mutta en niin paljon, että kirjoittaisin edes sitä etunimeä julkisesti. Yksityisesti mulla taas ei ole mitään muuta asiaa, niin tuntuis oudolta laittaa sellastakaan viestiä, jonka asiasisältö olis pelkkä oma nimi :D Mut ehkä sä kestät tämän epäoikeudenmukaisuuden tai ryhdyt toimenpiteisiin, jos et!

    Ja joo, bideenkäyttöpostaus. Mutta sulla on se luvattu karvapostauskin vielä toimittamatta! :D (Tää kommentti nyt saa olla tällanen perjantai-iltapäivän poikkeama tuosta vain-uutta-annettavaa-säännöstä…)

    • krista
      25.10.2019 at 16:42

      Palkitsemishormonimfiiliksiiä :D <3 Mutta hei kun sehän toimii tosiaan toiseen suuntaan kans, mäkin saan palkitsemishormonifiiliksiä siitä, että hei joku luki tuon jutun ja vielä vaivautuu kommentoimaankin! Haha täällä me sitten hormonoidaan toinen toisiamme :D
      -
      Jollain oudolla tavalla tuo "te tiedätte musta ja mä en tiedä teistä" -epätasapaino on mulle itselleni jotenkin sellainen, että se ei häiritse. Ehkä just siksi, kun enhän mä tavallaan täältä näe teitä, niin minullekin on se jotenkin silleen "epämääräisellä tasolla", että joku oikeasti sitten tietäisi musta... ...no vaikka nimen. Ja sit myös koen, että se mitä kerron, on mun itseni valintaa, joten tavallaan oon aina itse päättänyt antaa sen tietyn osan informaatiota itsestäni, joten se ei jotenkin vaivaa ollenkaan. Mutta tämä on varmasti ihmistyyppikysymys! Livenä tutustuessa on joskus hassuja tilanteita, kun kerron jotain juttua ja vastapuoli sanoo, että "niin kyllä mä tästä tiesinkin, kun kerroit jo blogissakin", mutta silti vaikka sen saman jutunkin juttelee siinä livenä, se on kuitenkin vähän eri kuin mitä se on blogissa ollut. Ja mulle ei näköjään ole ongelma toistaa itseäni :D Mutta joo, siis tosiaan hauska kyllä mä en itse koe sitä mitenkään häiritsevänä. Mutta sitten kyllä vastavasti koen ihan VALTAVAA riemua, jos joskus saan jollekin vakkarille kasvot (niin kävi vasta yhdessä yhteydessä). Siinä on joku sellainen alkukantainen "oi, se olet sinä siinä" -fiilis, vähän niin kuin saisi näön ensimmäistä kertaa tai jotain. Öö tai ehkä ei ihan noin. Mutta tosiaan kun nettipersoonasta tulee oikea ihminen oikeilla kasvoilla, se on hieno fiilis!
      -
      KARVAPOSTAUS, AI NIIN! Mä teen sen ens viikolla, tai pian ainakin! Olin ihan unohtanut :)

  • Tilia
    25.10.2019 at 15:45

    Täältä vilkutukset takaisin. Mulla on kyllä tunne, että mä kommentoin aina joskus kolmen neljän päivän päästä postauksesta, kun kukaan ei lue enää sitä. Mutta joskus ehtii nopeamminkin. Ekan kerran olen kommentoinut toukokuussa 2012 ikkunanpesujuttua, kun niin kamalasti säikähdin ajatusta puutalon ikkunarempasta, joskaan tämä nimimerkki ei ollut silloin vielä käytössä. Puutalo- ja lapsiperhe-elämä yhdistää, joskin meidän lapset on jo vähän vanhempia. Ja sitten taas erottaviakin tekijöitä on paljon, ja sehän se just tekeekin lukemisesta mielenkiintoista, kun tätä elämää voi elää niin monella eri tavalla.

    Jk. Meillä oli lapsuudenkotona sellainen bideeallas, niin kuin joskus ulkomailla hotelleissa. Itse olen kyllä käsisuihkufani. En tajua, miten joku pärjää elämässä ilman.

    • krista
      25.10.2019 at 16:53

      Heeeei mä muistan sen ikkunapostauksen, olitko se sinä! <3 Siinähän oli siis tietysti vitsi takana, mutta oikeastikin meidän Joel esimerkiksi väläytteli mahdollisuutta, että ikkunat uusiksi. Puutaloaloittelijan virheitä! Nykyään ei ihanista alkuperäisikkunoista luovuttaisi enää millään, tosin jonain vuonna tässä lähitulevaisuudessa (10-20 vuotta lasketaan lähitulevaisuudeksi) varmaan käytetään perinneammattilaisen käsittelyssä nuo, ikkuna ikkunalta. Siellä on joissain kohdissa käytetty kai joitain sellaisia aineita (kittiä?), jotka voisi uusia (tai pikemminkin palauttaa) vähän nätimmiksi.
      -
      Ja täällä siis se postaus :) Hihi huvitti nyt uudestaan itseänikin, kun luin: http://www.puutalobaby.fi/ikkunoidenpesuopas/

      Ja ihana kun olet mukana! Tää on vähän hassusti ehkä sanottu, mutta musta tuntuu, että sun kanssa meillä on jotenkin ihan erityinen virtuaalimaailmasuhde. Paljon on tämän seitsemän (!) vuoden aikana juteltu, ja välillä on oltu IHAN eri mieltä ja välillä vähän ärsyynnyttykin (?), mutta silti jotenkin aina ”palataan yhteen” ja tuntuu, että tavallaan kuitenkin ymmäretään aina toisiamme ja välillä ymmärretään myös se, että juuri silloin EI ymmärretä toisiamme :D Mutta olet mahtava, mielenkiintoinen ja erityinen persoona täällä, kiitos kun olet!

      • Tilia
        28.10.2019 at 10:18

        Välillä kyllä itsekin mietin, että miksi luen vuodesta toiseen, kun kuitenkin jotkut jutut just ärsyttääkin tai tuntuu jotenkin naiiveilta ainakin virtuaalimaailman kautta, kun se koko totuus elämästä ei ole kuitenkaan näissä postauksissa mukana. Mutta sitten palaan kuitenkin taas lukemaan. Ja välillä myös kommentoin ja sitten deletoin koko jutun ennen lähettämistä! :)

        Huomaan nyt kyllä tätä miettiessäni, että eri blogeissa omakin kommentointini on jotenkin aika erityyppistä. Yhteen kirjoitan aina pelkkiä lohdutuksen ja toivon sanoja, toiseen yleensä vain tsemppausta ja ”olen samaa mieltä, juuri näinhän se on” -juttuja ja pariin blogiin just silloin, kun olen jostain eri mieltä kirjoittajan kanssa tai on joku näkökulma, mitä kirjoittaja ei ole ottanut jutussaan esiin. Mutta se keskustelu onkin Puutaloblogin parasta antia, eikä siitä tulisi mitään, jos kaikki vain hymistelisivät samanmielisinä keskenään täällä kommenttilaatikoissa.

  • Mii
    25.10.2019 at 17:35

    Mä oon roikkunu mukana sieltä Silvan odotusajasta lähtien (ajauduin kaikenlaisiin mammablogeihin oman raskauden aikana, tyttö syntyi 12/12) ja tää on ainoo blogi jota edelleen seuraan säännöllisesti. Ja minun tasollani jopa paljon kommentoinkin. Täällä on aina nii hyvää ajatustenvaihtoa et kiitti siitä kaikille :)

    • krista
      25.10.2019 at 21:35

      Kiitos itsellesi! <3 <3 <3 Ja joo kylllä mullakin on sellainen fiilis, että sä kommentoit, ihan tutulta tunnut! <3 Ja siis aivan huikeaa, meilläkin seitsemän vuotta yhteistä virtuaalitaivalta takana! Kyllä mulle tuottaa ihan valtavasti lämpimiä, huikeita tunteita kuulla, että joku seuraa vaikka just vain tätä edelleen säännöllisesti, niin kuin sanot - mulle tulee ihan sellainen olo, että VAU. Välillä joissain väsymysnotkahduksissa tuntuu, että en mä tässä kyllä kovin kummoista sisältöä täällä tuota (hihi), mutta sitten kun kuulee näitä, että joku seuraa näin pitkään, niin... vau. On se hienoa, ja niin ihana kuulla! <3 Kiitos! <3

  • Ribis
    25.10.2019 at 18:32

    Puutalobaby ja Lähiömutsi oli mun esikoisen odotusajan ja vauvavuoden tukipylväitä! Mukana vuodesta 2012 alkaen myöskin. Kommentoin harvakseltaan, mutta luen lähes jokaisen postauksen❤️
    Edelleen molemmissa menossa mukana… Kiitos elämänmakuisesta kerronnasta ja aitoudesta, ihana perhe olette😘

    • krista
      25.10.2019 at 21:38

      Ai hitsi ihana kuulla! <3 Sä oot just niitä, joista tuolla mainitsin: eli jotka muistan PITKÄLTÄ ajalta, välillä ei tule sulta kommentteja ja sit tosiaan jossain vaiheessa tauon jälkeen näkyy taas kommentti Ribikseltä ja mulla tulee olo, että hei jee, et oo jättänytkään mua :) <3 Sun kommentteja on ollut ihana lukea elosta ulkomailla (oletteko vielä siellä Saksassa, muistanko oikein?) ja just sellaista "ai niin tehdään muualla" -sfäärin laajentamista, mistä mä tykkään. Ihana kuulla, että olet kuulolla! Oot tärkeä täällä ja ollut mukana monissa hyvissä jutteluissa!

      • Ribis
        26.10.2019 at 17:54

        Saksassa ollaan vielä, ensi kesänä luultavasti takaisin Suomeen. Kiva kuulla että olen jäänyt lukijana mieleen, vaikka en maailman aktiivisin kommentoija/keskustelija olekaan😊

        • krista
          27.10.2019 at 16:37

          Joo ehdottomasti oot jäänyt mieleen!

  • Miitu
    25.10.2019 at 19:32

    Puutalobabyn avulla vertaistukea keskosuuteen – se oli varmaan aivan alkuaikoina mun koukku. En oikein koskaan kotiutunu varsinaisiin keskosryhmiin.
    .
    Tämän blogin ehdottomia etuja on se, että kommentoitu aktiivisesti. Toinen on taas esimerkiksi sun asenne ”Dance like everybody IS watching” ja yleinen myönteisyys. Näin ehkä hieman toista laitaa edustavana arvostan paljon.

    • krista
      25.10.2019 at 21:44

      Apua tää kommmenttiketju on nyt sellainen, että jos mulle tulee joskus huono päivä, niin TÄN mä kaivan esiin! Toinen toisensa jälkeen teidän pitkäaikaisvakkareiden viestejä! Sut muistan yhtenä ihan alkuaikojen ekoista tärkeyksistä, jotenkin meillä heti synkkasi! Varmaan tosiaan se keskosuus yhdisti, ja tuntuu että moni muukin asia (vai kuvittelenko vaan?), vaikka varmasti tosiaan ei mitään identtisiä kaksosia elämiltämme olla :) Mutta jotain sellaista sielujen sympatiaa mä oon sun kanssa aina tuntenut! Tai siis sun virtuaalisen nimimerkin, hihi :)

      Ja kiitos! <3 <3 <3 Mä arvostan taas sun ihanaa keskustelua ja alkuaikojen vertaistukea ja myös sellaista lämmintä ammattilaisuutta, joka sun kommenteista huokuu <3

  • Tilde
    25.10.2019 at 20:28

    Kiva postaus, kiitos tästä! Minulle on myös tärkeää, että vastaat monesti kommentteihin. Joissakin blogeissa kun ei vastailla, niin tulee semmoinen fiilis että hölmökö olen kun jaksan mitään kommentoida.
    Kiitos vielä kun puoli vuotta sitten vinkkasit sopivan koon Isbjörn – toppahaalariin. Sovitettiin tällä viikolla haalaria ja koko oli täydellinen. Kerrankin kannatti hamstrata jotain alesta, jes!

    • krista
      25.10.2019 at 21:49

      Kiitos itsellesi! <3 Mä päädyn tässä vuorostaan aina vastaamaan, että millainen kiva fiilis mulla on teistä kaikista vakkareista syntynyt - susta mulla taas on ajatus, että Tilden kommentit on jotenkin sellaisia ilahduttavia ja raikkaita, sellaisia joista jää kiva mieli ja mulle on syntynyt vuosien varrella kuva, että sä oot varmasti tosi kiva ihminen livenäkin :) Sellainen, jonka kanssa on helppo olla! Nämä on tietty mielikuvia, osuukohan oikeaan...? Mutta KIITOS miten oot täällä kans ollut mukana! <3
      -
      Ja huippua, että siitä oli apua! Se kysymys oli vähän hankala, kun sen haalarin käytöstä oli niin piiiiiitkä aika :) Mutta hyvä, että osasin jotain sanoa - ja tosi hyvä haalari se meillä silloin aikoinaan ollut kyllä oli!

      • Tilde
        31.10.2019 at 10:49

        Kiitos, ihanasti sanottu! Ainakin toivoisin olevani kiva ihminen ja sellainen helposti lähestyttävä :) Nykyään tulee kommentoitua paljon harvemmin kuin mitä haluaisin, kun ruuhkavuodet on päällä ja sellaista ihanaa lapsiperhekiirettä piisaa, mutta lukemassa käyn :)

  • Anna
    25.10.2019 at 21:19

    <3 Häkellyin nyt saamastani huomiosta niin että hetken mietin osaanko edes kommentoida tähän mitään :D

    Minulle on lukemissani blogeissa oikeasti tärkeää paitsi hyvät tekstit joita jaksaa lukea myös vuorovaikutus. Vaikka kirjoitus olisi kuinka hyvä ja ajatuksia herättävä niin jos kirjoittamiinsa kommentteihin ei oikeasti koskaan saa vastausta ei minulla vaan riitä mielenkiinto mahdottoman pitkään. Se on varmasti yksi iso osa sitä että palaan tänne oikeasti melkein joka päivä (paitsi nyt teidän blogiloman aikana, mutta kun instagramista huomasin että reissu alkoi olla ohi tiesin taas tulla kuikkimaan milloin uusi kirjoitus tulee ;) ).

    Mitä tulee nettituttuihin niin minäkin löysin mieheni netin kautta. En deittipalstalta, mutta nettiyhteisöstä. Ja kun alan laskea minulle tärkeimpiä ja läheisimpiä ihmisiä sukulaiset pois lukien niin suunnilleen puolet minulle rakkaimmista ihmisistä olen löytänyt netin välityksellä. Ja jos puhutaan ihan vaan kaveritasolla niin netin kautta elämääni tulleiden ja vähintään vuosittain tapaamieni ihmisten määrä triplaantuu heti. Eikä se että olen tutustunut heihin ensin netissä tee heistä yhtään vähempää tärkeitä tai rakkaita. Netin käytössä on paljon varjopuolia, mutta kyllä siinä on myös ihan hurjasti hyvää.

    • krista
      25.10.2019 at 21:59

      Voi Anna! <3 Sä oot jotenkin hyvä esimerkki siitä, miten luontevasti sitä voi "uuteenkin" ihmiseen tutustua. Tai no en tiedä enää edes uudesta, ehkä pari vuotta oot kuitenkin jo täällä ollut...? Ei sit ehkä kuitenkaan niin uutta enää, mutta vuodet menee niin nopestai :) Mutta muistan, miten luit vanhoja postauksia (muistanhan mä oikein eli en sekoita ihmisiä...?) ja sitten siirryit nykyaikaan ja viestiteltiin, että miltä nyt tuntuu :) Ja sähän oot tänne jäänyt! <3
      -
      Sun kommentit ilahduttaa AINA, ihan poikkeuksetta! Mä ihastelen sitä, miten oot antanut paljon myös itsestäsi kommentteihin ja sitä kautta musta tuntuu, että "tunnen" sua myös jonkin verran, näin virtuaalisesti. Ja tosiaan: mielikuviahan nämä ovat, mutta mun mielestä on kiva ajatella, että siellä on tämä Anna, jonka kanssa mä juttelen!
      -
      Ja kyllä, mä oon samaa mieltä nettiystävyyksistä. Ja tuon kaiken päälle oon myös alkanut ajatella, että myös sellaiset ystävyydet, joissa eivät KOSKAAN johtaisi livetapaamisiin, voivat olla merkityksellisi - ja vieläpä aidosti merkityksellisiä. Esimerkiksi just itselleni tässä ylläolevan kommenttiketjun ihanissa kirjoittajissa on ihan valtavasti (oho, te kaikki? miten te nyt kaikki innostuittekin kommentoimaan näin, VAU!) teitä, joiden virtuaalitunteminen on tuonut mun elämään paljon hyvää. Etenkin tietysti se, miten yksin ja orpona sitä esikoisen kanssa täällä aikoinaan oli, ja sitten löytyikin keskustelukavereita blogista - mutta myös nyt jälkeenpäin teistä, jotka olen oppinut "tuntemaan" myöhemmin. Oon tosi iloinen Anna, että löysit tän blogin, luit kaiken ja jäit tänne mun kanssa juttelemaan! <3

      • Anna
        26.10.2019 at 14:56

        Nyt häkellyin uudestaan :D Kiitos.
        Ja olet oikeassa ihmisessä. Luin alusta asti. myönnettäköön että joitain yksittäisiä tekstejä on jäänyt välistä, mutta valtaosan koko blogin teksteistä olen lukenut. Kun sain sillon aikanaan luettua kaikki vanhat tekstit niin muistan miten surin sitä että enää ei voi millon vaan tulla ja lukea muutamaa postausta kun kerran oli aikaa :D Nyt olen kyllä ihan tyytyväinen tähän tilanteeseen.
        Kiitos kun jaksat aina vastailla näin ahkerasti ja pitää keskustelua yllä :)

        • krista
          26.10.2019 at 14:58

          <3

  • NiinaAnniina
    25.10.2019 at 22:42

    Mie tulin mukaan keittiöstä. Teillä on hienoin keittiö minkä koskaan oon nähny! Ja oon esitelly teidän keittiön kuvat monelle. 🤣 Luin kyllä sitten kaikki aikasemmatkin postaukset että ei oo kovinkaan montaa jääny vuosien varrella lukematta. Kommentoin kyllä tooosi harvoin. Miulla mielenkiintoa kommentointeihin vähän laskee ku mie luen aina puhelimella ja sitku on useempi vastaus samaan kommenttiin niin niistä alkaa hävitä sanoja ku ei mahdu näkymään kokonaan.

    Mut ainut blogi mitä luen ja oon lukenu jo vuosia! :) maikkarin uutiset, Iltalehti ja puutalobaby. Sillä sitä pääsee jo netissä pitkälle.

    • krista
      26.10.2019 at 10:31

      Oooo ihan mahtavaa! Keittiö toi sut meille :) Mä oon joskus miettinyt, että pitäisikö tehdä joskus uusi keittiöesittelypostaus, mutta sit oon todennut, että nääh, no sehän on ihan samanlainen kuin silloin ennen :D Kun ei me edes haluta muuttaa mitään! Tai no ne kaakelit on ostettu ja pitäisi välitaso tehdä, mutta… …no, sitten joskus :)

      Tuo sisennyksen vaikeus on kyllä kurja enkä ole saanut sitä teknisesti ratkaistua! Mä oon määritellyt, että sisennyksiä saisi olla vain kaksi, mutta tämä blogi ei vaan ”usko” mua vaan antaa sisentää tuon jotain 5 kertaa. Ja joskus 2-3 kohdalla jo pahimmillaan menee teksti lukukelvottomaksi kännykällä. Mälsää! Täytyisi varmaan jossain vaiheessa nykiä hihasta jotain teknistä ihmistä, joka tuohon osaisi mulle jonkun koodin (?) vääntää tai jotain.

      Ihana combo sulla! Mulla on iltapäivälehdet, oman blogin keskustelukenttä ja HS:n maksuton osuus :D Ja ystävien ja tuttujen jakamat linkkaukset. Silläpä sitä maailmaa tarkastellaan, ahhhaha :D

  • Anne
    25.10.2019 at 23:33

    Haha, huvittavaa näm Jodel-huomiot! :D

    Hienoa, että olet onnistunut luomaan näin keskustelevan blogin! Sillä on myös suuri merkitys, että arvostat lukijoitasi ja jaksat vastailla kommentteihin. Itse ainakin kommentoin paljon mieluummin sellaisiin blogeihin, joihin kirjoittaja viitsii myös vastailla. Ymmärrän toki, että jos kommentteja tulee valtavasti, niin kaikkiin ei välttämättä ehdi erikseen vastata, mutta jos suurin osa kommenteista jää ilman vastausta, niin jää helposti jotenkin välinpitämätön vaikutelma eikä se ainakaan kannusta kommentoimaan jatkossa.

    Kiitos mielenkiintoisesta ja mukavan monipuolisesta blogistasi! :)

    • krista
      26.10.2019 at 10:44

      Kiitos! <3 Jotenkin mä päällisin puolin ajattelen, että "no se on tapahtunut itsestään, kun te vaan ootte niin mahtavia", mutta ehkä se toimii jotenkin puolin ja toisin, eli KUN te ootte mahtavia, mulla on motivaatio keskustlla teidän kanssa ja kun mä käytän aikaa keskusteluun (koska haluan), niin te sit jaksatte keskustella. Ja myös teidän keskustelijoiden kesken, eli kun näette muiltakin hyvää keskustelua, on motivaatiota liittyä joukkoon. Eli jotenkin silleen yhteisansiona! <3
      -
      Ja joo siis se on tietysti toinen puoli, että välillä kommentointi vaan repsahtaa, ihan ajankäyttösyistä. Jos on kiireinen vaihe töiden (tai elämän) kannata muuten ja on pakko jättää jotain tekemättä, niin sitten se keskusteluosuus usein on se, mikä kärsii... Mulla on paria eri käytäntöä, toinen on se että vastaan järjestyksessä niin moneen kuin kykenen - ja toinen sitten se, että jatkan järjestyksesä mahdollisimman pitkään, mutta jos on 50 uutta vastaamatonta kommenttia (esimerkiksi kilpailuvastauksissa), niin sitten jossain vaiheessa pyöräytän sen niin, että vastailen niihin, jotka tulevat juuri sellaisella hetkellä, kun olen sopivasti koneen ääressä ja pystyn vastaamaan just tuoreimpaan. Eli voi olla, että ekat 20 vaikka vastattu ja sen jälkeen vähän randomisti sieltä täältä.
      -
      Nyt kun aloin jaaritella vastaamisesta, niin pakko vielä kertoa, että silloin tällöin mua jää yksittäiset kommentit ihan VALTAVASTI harmittamaan, tai siis sellainen, että piti vastata mutta unohtui. Yksi tällaisista mulla on ZIRPALE, ootko kuulolla? Näinkin hassu asia kuin hampaidenvalkaisuliuskat, sä annoit mulle vinkin jossain vanhassa postauksessa ja mä ajattelin heti, että JEE, noita mä testaan. Mutta unohdin kokonaan vastata ja se on jäänyt mua harmittamaan.
      -
      Että ZIRPALE jos näet tän, niin iso kiitos vinkistä, toi kuulosti tosi hyvältä ja varmasti testaan! Eka ajattelin vaan käydä hammaskiven poiston ja sitten!

      • Anne
        27.10.2019 at 00:25

        Oi, kiitos taas mahtavasta vastauksesta! Arvostan todella sitä, miten jaksat paneutua näihin vastauksiin, vaikka kommentteja onkin valtava määrä. Ja toisaalta turha tuntea syyllisyyttä siitä, jos ei aina ehdi vastailla kaikkeen tai varsinkaan heti. Varsinkin esim. arvonta- tai vastaavien kommenttien kohdalla en odotakaan, että kaikkiin vastattaisiin tai jos kommentteja on useita kymmeniä, niin ymmärrän hyvin jos ei ole aikaa vastata erikseen kaikkiin.

        Sinun blogisi toimii ihanan vastavuoroisesti ja keskustelevasti ja osaat olla juuri mahtavalla tavalla persoonallinen ja inhimillinen :) Arvostan!

        • krista
          27.10.2019 at 16:37

          Ihanasti sanottu <3 <3 <3 Kiitos! <3

    1 2