Back to black

Kaupallisessa yhteistyössä: Dylon

Puutalobabylandian sataosainen (näköjään) värjäyssaaga jatkuu!

Aiemmin tapahtunutta:
Sain Dylonilta massiivisen läjän erilaisia värejä testiin, ja värjäsin innoissani puutalon lähes kaiken irtaimiston oranssin-turkoosin-keltaiseksi. Jea! Ja sit vielä vähän lisää.

Alkuinnoissani keväällä käytin tietysti heti kaikki kirkkaat värit, ja myönnettäköön – oranssia jopa pyysin kerran lisää. Noku se loppui heti, perhana vie. Nyt viikonloppuna sitten yläkerran lipastoa raivatessani tajusin, että hei, täällähän on jäljellä vielä jotain! Ja nämä Wash & Dye -värit vielä ihan kokonaan testaamatta:

Eli nämähän nyt sitten poikkeavat niistä perinteisistä väreistä siinä, että pyykin ei tarvitse olla puhdasta ennen värjäystä – eli tämä pesee ja värjää yhtä aikaa; heh no sen voi näppärästi ehkä nimestä päätelläkin. Suolaakaan ei tarvita, vaan pussi kipataan tuosta vaan pesukoneen rumpuun, ja siinä kaikki. Se on sama juttu kuin perusväreissäkin, että värjäyskoneellisen jälkeen pestään heti perään kerran tavallisella pesuaineella, että ylimääräinen väri irtoaa.

Eli ”käyttöohje” kaikessa yksinkertaisuudessaan:
1. Pussi väriä pesukoneen rumpuun.
2. Likapyykki koneeseen ja pesu 40 asteessa.
3. Uusi pesu normaalisti.
4. Valmis!

Värivalikoima näissä Wash & Dye -väreissä on suppea: musta, ruskea ja farkunsininen. Oon ymmärtänyt, että nämä toimisi erityisesti silloin, kun haluaa palauttaa kulahtaneen värin takaisin – siispä testasin just sitä!

*******

Musta väri on pitkään ollut mun ärsytyslistalla syystä, että musta ei juuri koskaan ole mustaa. Koska aa. kissankarvat. Ja bee. pesukone.

Ja joo, pesen kyllä sellaisella mustille väreille tarkoitetulla pesuaineella (olen muutenkin neuroottinen pyykinpesijä – siitä ehkä myöhemmin oma bloggaus…) ja uskon lujasti, että sellainen auttaa värien pysymistä. Mutta silti. Puoli vuotta käytössä, max. vuosi, niin suurin osa vaatteista on muuttunut sellaiseksi ärsyttävän harmaankulahtaneeksi. Todistusaineistoa tässä, saanko esitellä läjän mustia toppejani ja paitojani ennen ja jälkeen värjäyksen:

Ennen – ja tadaa, jälkeen!

Yritin ottaa kuvat suht samanlaisessa valossa, mutta se oli aika vaikeaa. Päivänvalo meinasi polttaa alkutilanteen värit vieläkin lohduttomammiksi kuin mitä ne alunperin olivat. Mutta onneksi hoksasin laittaa tuollaisen oikeastimustan muovivekottimen (ei muuten mitään käsitystä, mikä tuo on – löytyy keittiön kaapista ja on todennäköisesti peräisin jostain mystisestä edesmenneestä kodinkoneesta) vertailukohdaksi.

Mutta joo – nyt on mustaa! Ton mustemmaksi ei taida musta enää päästä :)

*******

Koska eka koneellinen oli noin onnistunut, uskalsin laittaa seuraavaan erään pyörimään mun ykköskäyttötakin. Tuo on niin-niin-niin perusmallinen alkusyksyn takki kuin kuvitella saattaa – ehkä just siksi niin kovassa käytössä. Mutta niin; väri ei kyllä enää ole musta. Sitä ei ole edes pesty kertaakaan, mutta varmaan se vesisateessa liottuminenkin väriä haalistaa. Ja käyttö ylipäänsä.

Kaveriksi sille koneeseen Joel halusi laittaa tuollaisen sinisen vakosametti(?)paidan: lahjaksi saatu, hyvä paita, mutta ei yhtään omanvärinen. Tuollainen laivastonsininen siis. Mustana sitä saattaisi tulla käytettyäkin.

Ja näin:

Perfect!

*******

Kolmaskin värjäys sisälsi ehkä vähän riskinottoa: koneeseen nimittäin lähtivät Joelin kaikkien aikojen lempparihousut kaikkien aikojen lempparimerkiltä. Hmm, tykkääköhän se nyt, kun mä kerron tän… Mutta Joelin on siis tosi vaikea löytää sopivankokoisia housuja. Kaikki (siis paino sanalla kaikki) miesten housut ovat sille ihan väärän mallisia: kiristää reisistä ja pussittaa vyötäröltä. Heh, sitä se salitreenaus teettää. Ja niillä lihasreisillä (jotkut sen treenikaverit kutsuu niitä huumorireisiksi), kun pari kertaa kyykistyy tavallisen mallisissa housuissa, niin… KRÄTS.

No, joka tapauksessa. Eksyinpä aiheesta. Muutama vuosi sitten ihan vahingossa Sokoksen miestenosastolta löytyikin tuollainen merkki kuin Camel Active, ja TADAA: niistä löytyi just sopivia malleja. Silloin Joel osti niitä parit, ja kun ne oli kätetty läpipuhkikuntoon (mun äiti kyllä paikkailee niitä edelleen ahkerasti), Joel kävi ostamassa niitä vielä parit lisää – bongattiin itse asiassa ne jostain alennuksesta viime talvena.

Ja nämä uudemmat kahdet on vieläpä täsmälleen samanlaiset, joten Joel keksi, josko toiset nyt värjäisi tuolla Wash & Dyen ruskealla värillä… Näin:

Tummemmat siis uutta väriä, vaaleat alkuperäisessä värissään.

Joel innostui näistä nyt niin, että haluaisi värjätä parit shortsitkin tuolla. Mutta nyt nämäkin testiin saadut värit sitten vihdoin loppuivat :)

Ja taisihan se shortsikausikin jo loppua.

PS. Dylonilta vinkattiin, että pesukoneessa kannattaisi silloin tällöin pyöräyttää erä pesukoneen puhdistusainetta (3-6 kk välein). Tavallisesta pyykinpesuaineesta kun kuulemma jää pesukoneeseen zeoliitti- ja kalkkisakkaa – ja googlasin sen verran, että Martat näyttivät olevan samaa mieltä. Ja jos oikein huono tuuri käy, tekstiiliväri saattaa jäädä koneeseen kiinni näihin jäämiin ja liueta sieltä sitten myöhemmin yllärinä juuri vääränvärisen pyykin sekaan.

Kääk!

No, nyt on puhdistusaineet jo hankittu, mutta puhdistusajot vielä hoitamatta. Toistaiseksi minkäänlaisia vahinkoja ei ole vielä sattunut (kop kop puuta), mutta ehkä parempi hoitaa homma eikä sitten itkeskellä jälkikäteen :) Heti huomenna, lupaan!