Apua, meidän vauvalla on kakkaa silmässä!

Myönnettäköön. Olen elämäni aikana kulkenut stressitilasta toiseen. On ollut työstressiä ja orastavan vatsahaavan oireet. On ollut useampia perfektionismin takia kesken jääneitä graduja, meni-jo-eilen-deadlineja ja yli kymmenen vuoden työoravanpyörä.

Sitten on ollut  itseaiheutettua seikkailustressiä. On telttailtu Serengetillä puhvelilauman ympäröimänä, sairastettu malariaa, yövytty skorpionien kanssa lantamajassa ja selvitty rikkoontuneesta yöbussista Intiassa keskellä-ei-mitään.

Mutta huoli omasta lapsesta ylittää kaiken (mm. järjen). Silvan ensimmäisen elinviikon aikana  tuore äiti on vetänyt ”nollasta sataan alle sekunnin”-huoliöverit mm. näistä:

1. Sydänäänet monitorissa. ”Apua, meidän vauva ei hengitä tasaisesti!” (hengitti se)

2. Syntymähetki. ”Apua, meidän vauva on sininen ja veltto!” (oli se, mutta kaikki kunnossa)

3. Se syntymähetken jälkeinen hetki. ”Apua, onko kaikki hyvin onko kaikki hyvin onko kaikki hyvin?” (oli)

4. Ensimmäinen vierailu lasteonsastolla. ”Apua, meidän vauva on nenä-maha-letkussa!”

5. Samalla hetkellä myös: ”Apua, meidän vauva katsoo kieroon!”

6. Kohonneiden bilirubiiniarvojen hoito. ”Apua, meidän vauva on sinisessä valossa!”

7. Lääkärin kommentti, että bilirubiiniin ei ole yksikään vauva kymmeneen vuoteen kuollut. ”KUOLLUT? Apua, meidän vauva voi kuolla!”

Mini-Silva solariumissa; äidin kuntomat kotiinlähtöpöksyt saattavat olla hieman liian suuret. (ks. apua-kohdat nro 6-10 ja 16)

8. Tuoreen isoäidin kommentti, että ei bilirubiibiin kuole, mutta siitä voi seurata aivovaurio. ”Apua, meidän vauva voi saada aivovaurion!”

9. Tuoreen isoäidin kommentti, että sinivalossa kannattaa olla huolellinen sen silmäsuojan kanssa, ettei vauva sokeudu. ”Apua, meidän vauva voi sokeutua!”

10. Tuoreen isopäidin kommentti, että sinivalolamppujen kanssa kannattaa olla huolellinen, etteivät lamput kaadu ja vauva saa palovammoja. ”Apua, meidän vauva voi jäädä kaatuvien lamppujen alle ja saada palovammoja!”

11. Silmätulehdus. ”Apua, meidän vauva voi sokeutua!”

12. Silmän bakteeriviljelmän tulos: kolibakteeri. ”Apua, meidän vauvalla on kakkaa silmässä!”

13. Kätilön ilmoitus, että tulee pian tutkimaan vauvan kuulon. ”Kuulo – KUURO! Apua, meidän vauva voi olla kuuro!”

14. Pieni räkäpala nenässä. ”Apua, meidän vauva on vilustunut!”

15. Ihottuma äidin ranteessa. ”Apua, meidän vauva saa minulta jonkun tulehdusinfektion!”

16. Myöhemmin. ”Apua, meidän vauva on otettu pois nenä-maha-letkusta!”

17. Vielä myöhemmin. ”Apua, meidän vauva on laitettu takaisin nenä-maha-letkuun”!

18. Kotiin lähtiessä. ”Apua, meillä ei ole lämpimiä keskosvaatteita!”

19. Ja: ”Apua, meidän vauva on liian pieni turvakaukaloon!”

Ja sitten on tietysti vielä:

”Apua, haluan mennä Prismaan ja ostaa jokaisen tavaran, jonka etiketissä lukee ’vauva’!”

Sekä bonuksena:

”Apua, mitä jos kätilöopiskelija ompeli alapääni käyttökelvottomaksi”?

Mutta huomaa: ei yhtään deadlinea, tekemätöntä kokonaisviestintäsuunnitelmaa tai kolmesataa-lukematonta-sähköpostia -stressiä! Hooray, I’m healed!

Meidän pieni apinanpoikanen.

2
Like

You Might Also Like

  • Caelia
    16.4.2012 at 16:35

    Ihana tuo teidän pieni apinanpoikanen!

    2,5 kk:n ikäisen pikkuprinsessan äitinä voin samaistua hyvin noihin nollasta sataan huoliövereihin :)

     

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    16.4.2012 at 16:56

    Noin kuukauden ikäisen neidin äitinä on huoliöverit tuttuja: viime viikolla puhelut terveyskeskukseen, neuvolaan, yksityiselle lääkäriasemalle ja vielä äidille, kun vauvan oikea silmä rähmi. Olin aivan varma, että se on tulehtunut. No ei ollut. Viime yönä vauva kuulosti flunssaiselta ja tuntuikin kuumalta, kipeähän se on, vaikka mies kuinka väitti päinvastaista. No, mies oli oikeassa….Oon satavarma, että saan jonku sydänsairauden tästä kaikesta huolehtimisesta. Ja minä kun olen aina pitänyt itseäni keskivertoa kansalaista paremmalla maalaisjärjellä varustettuna.

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    16.4.2012 at 17:57

    Miksi Prismaan, miksei Citymarketiin?

  • Apua-samastuja (Ei varmistettu)
    16.4.2012 at 21:53

    Meidän vauva oli hetken syntymän jälkeen tehohoidossa. Kun sen sitten sai vihdoin pois monitoreista ja vierelle ihan ”omaan valvontaan” niin tuli ihan uusi huoli: Apua mtä jos se ei hengitäkään!? Siis hengittihän se ihan äsken mutta nyt ei kuulu mitään – hengittääkö varmasti?! Tuli testattua joka yö aika monta kertaa tunkemalla näppi nenän eteen… Nyt on vähän rauhoituttu kun vauva on just 1 v… :)
    Ihan valtavasti onnea teille! Ja tsemppiä remontointiin ja vauva-aikaan! Jään innokkaana odottamaan tulevia juttuja.

  • Kristaliina
    16.4.2012 at 22:02

    Hih joo Vierailija (ensimmäinen), kuulostaa nii-ii-iin tutulta. Ja vaikka nuo huolenaiheet jälkikäteen vähän naurattavatkin, niin ne ovat silti Ihan Oikeita Huolia. Ehkäpä siitä maalaisjärjestä on jäljellä ainakin se, että osaa edelleen myös nauraa itselleen. Ainakin välillä ja ainakin jälkeenpäin :)

    Ja totta kai Prismasta! Puutalobabyn äiskä on osuuskuntaihmisiä :)

  • Jossu (Ei varmistettu)
    16.4.2012 at 22:03

    Ihana pieni! Tsemppiä kovasti koko perheelle. Itse sain oman poikani 9 kuukautta sitten yli kuukauden ennen laskettua hyvin vauhdikkaasti. Muistan vieläkin elävästi nuo samat paniikit, nenä-maha-letkut, sinivalot yms. Huonotoverit Kätilöopistolla vaan vaihtuivat, mutta me pojan kanssa ruvettiin jo melkein kuulumaan kalustoon. Tai siltä se ainakin äidistä tuntui.

    Mulle sattui vielä huono ja epävarma neuvolantäti, joka aiheutti kotiinpaluun jälkeen turhia paniikkeja.

    Nyt poika on kasvanut ja kirinyt ihan normimittoihin, voi hyvin, kasvaa ja kehittyy sellaisella vauhdilla että äiti ei meinaa perässä pysyä. Stressaamisen kohteet vaan vaihtuu, nyt panikoidaan teräviä pöydänkulmia ja tukehtumisia, kun kaikki tavarat tungetaan suuhun.

    Lindexiltä ja Kapp Ahlista saa koosta 44cm alkaen vauvanvaatteita, jotka tosin nekin olivat pojalleni liian isoja alkuun.

    Nauti äitiydestä ja jokaisesta hetkestä, tuo pieni on kohta jo tuplasti isompi.

  • Kristaliina
    16.4.2012 at 22:11

    …ja hengitysvarmistukset tuttuja täälläkin :) Eka yö, kun Silva pääsi lastenosastolta yökylään meidän perhehuoneeseen, meni tuijottaessa rintakehän kohoiluja. Jotenkin oudosti se maha kyllä liikkui :)

  • Tommi K
    16.4.2012 at 22:27

    !!! Mehän oltiin samassa perhevalmennuksessa! Hauska törmätä täällä ;) Onnea teille valtavasti!

  • Kronologi
    16.4.2012 at 22:36

    Voi miten pienenä joutui jo noihin sinivaloihin! Ymmärrän yskän! Meidän Mr. Mallorca koki saman ”ihanuuden” joulun alla. Vierestä oli kipeä katsoa tuota auringon ottoa ja päivät tervehtymistä odotellessa tuntuivat niin pitkiltä. Siunausta alkupäiviin! :)

  • Mindeka
    17.4.2012 at 10:12

    Huoliöverit tulee jatkumaan, todennäköisesti koko lapsen eliniän (Apua, kuoleeko ne siis joskus!?)

    Ensikuukausien paniikki on tuollaista jokahetkistä, sitten se vähän rauhoittuu, mutta palaa taas voimakkaana, viimeistään kun lapsi oppii konttaamaan ja tunkemaan pikkusormensa jokaiseen pistorasiaan, saranaan ja kaapinoven väliin.

    T: Gabrielin (8kk) äiti

  • Oisko tulta
    17.4.2012 at 11:17

    tuttua on tuo paranaminen kaikesta muusta huolehtimsesta ;) se on jotenkin just niin et koksaan ei oo ihan kohillaan. miksi se ei nuku? miksi se nukkuu noin paljon? nukkuuko se liikaa? nukkuuko huonossa asennossa? pitääkö se herättää? miten sen saa nukahtamaan uudelleen? koska minä uskallan nukkua? … ihana vauva <3 hyvin kaikki varmasi menee!

  • Kristaliina
    17.4.2012 at 12:44

    Ihana kuulla ”vertaishuolehtimista” muiltakin meiltä, jotka olemme PERIAATTEESSA jalat-maassa-ihmisiä, mutta mutta… :) Etenkin se tuntuu hyvältä, että teidänkin vauvat ovat nyt esim. 8 kk, 9 kk ja vuoden – ja kaikki on hyvin vanhempien huoliövereistä huolimatta :) Samoin kaikki keskoskertomukset antavat lisäuskoa, että kyllä tuosta minimurmelista vielä ihan oikea vauva tulee!

    Jossu, meillä oli ihan samanlainen fiilis Kätilöopistolla: ihmisiä tuli ja meni, ja me vaan toistettiin siellä samoja päivärutiineja päivästä toiseen…  Mä oisin itse asiassa ihan hyvin voinut jäädä sinne asumaan, olo oli turvallinen ja ruoka tuli valmiina tarjottimelle – kymmenen päivän jälkeen en puutalokotiremppatyömaakaaostamme enää muistanutkaan :)
    Noin kahdeksan Kättäri-päivän jälkeen yksi kätilöistä alkoi kautta rantain puhumaan laitostumisesta ja siitä, että kyllä muutkin kuin vanhukset helposti laitostuvat ja tärkeää olisi yrittää päästä vähitellen kiinni normaalielämään… Jälkikäteen repeiltiin sille, että tuolla ko. hetkellä mulla oli tukka pystyssä ja sairaalapyjama juoponnapissa, koko maha paljaana. Nipin napin vaivauduin sen napittamaan edes vessaan mennessä :)

    Tommi K – no moi!!! Mä ajattelinkin siinä valmennuksessa, että miten sä näytät niin tutulta, mutta en yhdistänyt ”live-sinua” blogiisi – olin toki sitä käynyt joskus lueskelemassa. Puhuttiin silloin hississä, että kilpaillaankin sitten samoista Haikaranpesähuoneista. Ei siis kilpailla enää, meidän beibi tuli jo! :)

    ps. Ei myöskään kannata kantaa huolta siitä, että mitä jos ei Haikaranpesään pääsekään. Kättärin normaali synnytyshuone oli melkein yhtä kiva: istuin supistusten aikaan jumppapallolla, oli geelityynyt, ilokaasut, aquarakkulat jne. Oikeastaan ainoastaan se uima-allas puuttui. Ja ”perhehuoneeseenkin” päästiin, vaikkakin leikkausosastolle: sinne meille rakennettiin normaalihuoneeseen ikioma kolo, jossa saatiin olla kokonainen viikko, ja saatiin ihanilta kätilöiltä opastusta ihan kaikkeen. Eli <3 <3 <3 Kätilöopiston ihanalle henkilökunnalle osastoilla 4, 6 ja 7!

  • nena
    17.4.2012 at 14:47

    Aivan loistava kirjoitus! :D Tsemppiä arkeen!

  • Cassyput
    17.4.2012 at 15:21

    Mahtia nuo kotiinlähtöhousut! :D Et ole ihan ensimmäinen äiti jolla on noin kuusi kokoa liian isot kotiinlähtövaatteet lapselle.. Ei sitä vastasyntyneen kokoa voi jotenkaan etukäteen käsittää, jos ei ole kokemusta. Varsinkin jos on etuajassa kaveri saapunut.

    Huoliöverit on myös tuttuja, ekalla kerralla oli tosi vaikea uskoa että vauvan sais pysymään hengissä, ainakaan ilman jatkuvaa paniikkia. Kyllä se siitä tasottuu jo hormonien tasottumisenkin myötä!

    Onnea lapsesta.

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    20.4.2012 at 11:00

    Onnittelut tuoreesta perheenjäsenestä! Mieluummin huolehtii hieman liikaa kuin ei ollenkaan. On niitä sellaisiakin äitejä.

  • 4- ja 1-vuotiaiden äiti (Ei varmistettu)
    20.4.2012 at 15:26

    Esikoisen vanhemman huoliövereistä parantaa vain toinen lapsi! :) En sano tätä kiusatakseni ketään, mutta se ensimmäinen vauva vaan on vanhemmilleen sellanen alieni. Onnea, ja ihanaa vauva-aikaa!

  • 2v pojan ja 2kk tytön äiti (Ei varmistettu)
    21.4.2012 at 12:29

    meidä perhees ollu kans kauhee tressi, meidä tytöl tuli viiko ikäsen ”hengitys” vaikeuksia, tottakai lähimme samatie ensiapuun, sielt kiikutettii lasteosastol ko epäiltiin että ois jonkinlainen viirus, no eipä ollu tuhansien kokeittejälkee, sit meidät siirrettii korvalääkärille siel todettiin laryngomalasia.. sit saatiin turkuun lähete meidä tytteli oli sillo 1kk ko hänet nukutettiin ja tähystettiin kurkunpää.. noh huoli nous pilviin et mitä nukutus vaikuttaa kehitykseen? mikä on laryngomalasia? mitä nyt tapahtuu? korvalääkäri tuli sen nukutuksen jälkeen kertomaan että se on pakko leikata, sit ko kuulin leikkaus mun sydän alko hakkaa miljoonaa ja oli miljoona kysymyst samatie kysyttävän.. noh loppuviime meidä likka leikattiin (se päivä oli yhtä tuskaa) mut leikkaus suju ongelmitta viikon oltiin turun tyksissä lasten teho-osastol.. sielt ko päästiin saatiin uus kontrolli aika siel myös si käytiin, ei ollut iha priima muttei tarvittu uutta leikkausta nyt katsotaan et ikä paranee, mut silti on varpasillaan ton neidin kans koskaan emmetiedä koska se pahentuu ko näinki voi käydä, eli meillä on sairaalajuoksuja kokoajan ja pelko siittä et mitä seuraavaksi tapahtuu :)

  • Kristaliina
    22.4.2012 at 13:01

    ”…ekalla kerralla oli tosi vaikea uskoa että vauvan sais pysymään hengissä…” – niin totta! :D Aivan varmasti iso osa huolesta johtuu just äidin (oho, sehän olen minä :) ) kokemattomuudesta. Onhan tuo nyt niin iso ihme tuo pieni ihminen, joka tuli ulos mun mahasta – sellaiseen ei voi oikein aiempaa elämänkokemustaan soveltaa :)

    Hui, voin ymmärtää huolesi, 2v pojan ja 2 kk tytön äiti. Toivotaan, että leikkaus ratkaisi ongelman! Se ainakin minua lohdutti Kättärillä, että täällä saadaan varmasti ihan kaikkein parasta mahdollista hoitoa. Tsemppiä teille!

  • Koulupäivä Blogi
    22.4.2012 at 19:10

    <3

  • Koulupäivä Blogi
    22.4.2012 at 19:10

    <3

  • 1 2 3