Tyhjätasku ja raharohmu – eli Afrikan tähteä pelaamassa

Joskus sitä löytää itsestään yllättävää järkähtämättömyyttä ihan random-tilanteissa.

Itse löysin sisäisen niponi tästä:

”Äidin kanssa Afrikan tähteä pelataan oikeilla säännöillä. Muiden kanssa voitte pelata ihan miten vaan, mutta äidin kanssa pelataan oikeilla säännöillä, ja äiti voi opettaa teille ne säännöt”, minä linjasin.

Olin (jostain kummallisesta syystä) täystiukkana – edes rosvonappulaa en suostunut ottamaan pois, vaikka lasten mielestä se oli aivan liian jännä.
”Se kuuluu tähän peliin”, selitin.

Ja ne vangiksijäämiskohdat ja kaikki. Kaikki oikeat säännöt. Ja ensin annetaan raha ja vasta sitten saa aukaista nappulan. Ensin raha. Anna kulta ensin se raha. ENSIN se raha.

Voihan nipoäiti sentään.

Niin me pelattiin.

Ja aijaijai, miten hyvä opetus elämästä pelistä me heti ensimmäisellä kerralla saatiinkaan!

Minulla loppuivat alkurahat heti kolmen ensimmäisen luukun avaamisen jälkeen. Sama epäonni jatkui kautta pelin: tyhjää, hevosenkenkää, tyhjää, tyhjää. Olin koko pelin ajan tyhjätaskuna ja juutuin täydeksi ajaksi siihen orjarannikkoruutuunkin.

Seela puolestaan oli raharohmu. Timanttia timantin jälkeen ja sitten rosvo. Hurjasti rahaa ja rosvo. Lisää punaisia timantteja ja taas rosvo.
”Se kuuluu peliin”, Seeluska toisteli itseään vakuuttaen, alahuuli vain aavistuksen verran väpättäen.

Silvan peli kulki jossain siinä tyhjätaskun ja raharohmun välissä.

Ja – totta kai! – miten peli sitten päättyikään:

Afrikan tähteä etsittiin ihan viimeisiin nappuloihin asti, ja kyllä: sen löysi juuri se pelaaja, jolla ei ollut koko pelin aikana ollut ainoatakaan seteliä taskussa. Se, joka oli kiertänyt vankilat ja heittänyt kroonisesti ykköstä ja kakkosta (paitsi vankilakierroksia heitettäessä, toki).

Se tyhjätasku-nipoäiti voitti.

Ja tätä tarinaa on kerrottu meillä uudelleen ja uudelleen. Miten Seela-raharohmulla oli niii-iiiiin paljon rahaa, ja aina sille tuli vaan rosvo ja rosvo ja rosvo. Ja miten äiti oli ihan tyhjätasku ja se sitten kuitenkin sen pelin voitti! Aijaijai, mikä peli!

Kyllä, kyllä. Pidän tätä myös oppituntina elämästä.

Kuvat otettu myöhemmästä pelistä, jossa Seela voitti.

En tiedä, miksi tämän pelin oikeat säännöt olivat minulle mukamas niin tärkeitä. Ehkä siksi, että se on juuri Afrikan tähti. Varmaan jostain uudemmasta pelistä en olisi ollut niin nipo. Jostain hassusta syystä vaan halusin, että lapset oppivat tämän pelin juuri oikein.

Ja näin lentää noppa.

Seela muuten on todellakin yllättänyt näissä pelihommissa! Silvan kanssa pelattiin meidän ensimmäistä ”sääntöpeliä” Hedelmätarhaa 3-vuotiaana, ja Seela alkoi sitä tietysti isosiskonsa mukana pelata paljon aikaisemmin, ehkä noin 2-vuotiaana. Afrikan tähden suositusikäraja on näköjään 5+ (!), mutta peli lähti sujumaan Seelalla heti eka kerrasta (ehkä 2v 9 kk iässä) ihan ongelmitta! Toki äiti koko ajan selostaa ja sanoittaa sääntöjä.

Mutta naperolla pitää pinna yllättävän hyvin ja rosvouksistakin huolimatta. On itse asiassa paljon kiinnostunut (tällä hetkellä) pelaamisesta kuin isosiskonsa!

Suosittelen kokeilemaan siis Afrikan tähteä näille vähän pienemmillekin!

Minkä ikäisenä teillä on pelattu tätä eka kertaa? Oikeilla säännöillä vai soveltaen?

24

You Might Also Like

  • Santtu
    2.3.2017 at 15:13

    5 v ja 2,5 v ja tietysti oikeilla säännöillä :-) Muissa peleissä mekin ollaan sovellettu sääntöjä, mutta ei Afrikan tähdessä. Ja kuten teillä, jostain syystä pirnemmänkin hermo pitää tosi hyvin. Isompi koukuttui peliin niin pahasti, että sitä olisi pitänyt pelata ihan koko ajan – kyllästyttiin itse ja antauduttiin jossain välissä asentamaan Afrikan tähti tabletille, jolloin 5 v sai itse pelipäivänä takoa sitä ;-)
    T. Toinen nipoäiti.

    • krista
      2.3.2017 at 22:08

      Joo lähes samat iät! Oisko tässä Afrikan tähdessä jotenkin sopivan yksinkertainen tekniikka, että pienenkin lapsen hermo kestää…? Meillä tosiaan isompi ei ole nyt ihan kamalan-kamalan kiinnostunut tästä (ehkä rosvosta johtuen), mutta houkutellessa pelaa kyllä. Pienempi enemmän :)

  • A
    2.3.2017 at 15:48

    Me on pelattu varmaan 1,5 vuotta tytön (nyt kohta viisivuotiaan) kanssa Afrikan tähteä (oikein säännöin pl. kilpajuoksu takaisin Afrikan tähden kanssa, sitä ei jakseta, eli meillä peli loppuu siihen kun joku löytää Afrikan tähden) ja Kimbleä kans (ja se on musta paljon pahempi kuin Afrikan tähti, tytön kavereiden kanssa sitä ei voi pelata kun raivarit on taatut). Mutta joo, semmoinen 3,5-4v. on musta oikein hyvässä pelien sääntöjen oppimisiässä ja on kivaa kun pääsee pelaamaan nykyään oikeita lautapelejä :)

    • krista
      2.3.2017 at 21:58

      Joo mulla kans oli mielessä, että Kimble ois ehkä toinen peli, jossa haluaisin opettaa kerralla ihan oikeat säännöt! Jännä juttu :D Sitä meillä ei ole kotona, mutta ois varmaan kiva hankkia jossain vaiheessa.

      • A
        3.3.2017 at 08:43

        Kimble on kiva, etenkin neljästään (haha ja entisessä elämässä jos ois vielä oluttuoppi tai viinilasi megessä…mutta toimii ilmankin :D(. Siinähän on aika vaikeeta se, kun on niin tuurista kiinni, että välillä ei saa ikinä kutosia ja pääse liikkumaan ja joku syö jatkuvasti sun nappulat. Meillä strategia oli tehdä siitä että syö toisen nappulan hauska juttu, eli ei mitään harmittelua, vaan enempi sellainen parodia ”argh, nyt sä kulta söit äidin nappulan, voi ei” mikä sai lapsen repeämään nauruun (hmmm, kirjoitettuna vaikea kun kuulostaa just päinvastaiselta, mutta meillä nakero tosiaan ymmärtää tällaista viestintää). Alkuun myös vähän jeesittiin lasta, eli jos oli useampi nappula, niin ei syönyt lapsen nappulaa (liian usein) jos sen pystyi välttämään ja samaten vinkattiin lasta strategiasta (liikuta tuota, niin saat syötyä isin nappulan). Nyt se on kyllä ihan täysillä mukana ja varmasti myös hoksaisi jos sitä vastaan pelaisi etua antaen.

        Yllättävän hauska peli lapsen kanssa on Alias (meillä on sellainen lasten versio missä on kuva ja teksti), lapsi on hulvattoman hyvä selittämään sanoja.

  • murina
    2.3.2017 at 16:28

    Meillä pelataan kaikkia pelejä sääntöjen mukaan, tosin esim. Monopoli on sellasena pienempien versiona jossa itsessään helpotetut säännöt. En muista minkäikäsiä olivat kun afrikan tähti saatiin, mutta 4,5v ja 8,5v onnistuvat tällä hetkellä pelaamaan jopa kahdestaankin. Esikoinen taisi olla 5v kun jopa shakin säännöt olivat täysin hanskassa (ja voitti mut vaikka ihan tosissani yritin) :)

    • A
      2.3.2017 at 17:27

      Lasten monopoli on melkein kivempi kuin aikuisten versio. Siis peli ei kestä tuhottoman kauan…vaan jostain syystä lapsi voittaa lähes aina (niin ei siis todellakaan anneta lapselle yhtään etuja, vaan sillä on armoton tuuri). Muutenkin kaapien lautapeli hylly pursuilee kun tässä 4:n ikävuoden aikana niistä on tullut kovasti nautittavia, siis on voi pelata haasteellisempia pelejä…

      Hih ja meidän tyttö halusi opetella pelaamaan shakkia syksyllä (silloin 4,5v.), opeteltiin sääntöjä mutta en jaksettu alkaa säännöllisesti lapsen harjoitteluvastustajaksi. Mutta yllättävän monimutkaisia sääntöjä lapset kyllä oppivat.

  • Suvi
    2.3.2017 at 16:43

    Täällä hihkui toinen nipo! Nelivuotiaan kanssa pelataan afrikan tähteä, mutta törmäsimme sääntöongelmaan, jota ei sitten vaivauduttu googlaamaankaan. Miten toimitaan, jos meritielle siirtymisestä pitää maksaa, mutta saarella tulee rosvo? Loppuuko peli siihen? Vai käykö sama maksu vielä saarelta poistumiseen?

    • krista
      2.3.2017 at 16:48

      Hahaa! Mun mielestä (jos en ihan väärin muista) tän uuden pelin säännöissä oli just tähän liittyvä sääntöpäivitys (tosin hukkasin säännöt jo ja mun muisti pätkii). Siinä oli että merimatkalle pääsee heittämällä 4, 5 tai 6, jos ei ola rahaa! Eli sillä keinoin pääsee pois :) Mä muistan hämärästi lapsena, että saarella tuleva rosvo oli tosiaan iso riski – mutta oiskohan sääntöpäivitys tullut just sen takia! :)

      • Nasku
        2.3.2017 at 17:05

        Täällä myös yksi nipo-äiti ilmoittautuu! Tyttö 2,5v ja ei oikeen haluais pelata oikeilla säännöillä vaan pelkästään heittää noppaa ja käännellä kiekkoja, joten saa pelata noin sitten iskän kanssa 😅 Pakko vielä päteä tuosta rahattomana merireitille, että jossain versiossa merireittiä saa kulkea rahattomana kaksi askelta per vuoro. 😊

        • krista
          2.3.2017 at 17:09

          Oho, tästä on siis useampia sääntöversioita liikkeellä! Näissä säännöissä lukikin jotain tyylin PÄIVITYS: …ja-sitten-se-sääntö… eli selvästikin tätä on ajan myötä muuteltu! Mutta hyviä sääntöjä molemmat! Itse asiassa tää ”meidän säännöissä” ollut tapa tuntui muuten jopa vähän liian helpolta tavalta päästä pälkähästä :D

        • A
          2.3.2017 at 17:28

          Meillä on tuo sama versio, eli rahattomana pääsee meritietä 2 askelta per vuoro.

          • krista
            2.3.2017 at 18:01

            No nytpä mun pitäis ihan tarkistaa, että muistaisinko sittenkin väärin :D Yhtä äkkiä alkoi päässä takoa, että oliko se sittenkään noin… :D

          • krista
            2.3.2017 at 18:04

            Olin väärässä!!!

        • Nellisi
          2.3.2017 at 17:58

          Ainakin Inkan aarteessa, joka on siis käytännössä samanlainen, mutta sijoittuu etelä-amerikkaan, on myös sääntö, että 2 askelta/vuoro merireitillä, jos on rahaton (tai ei halua maksaa).

      • krista
        2.3.2017 at 18:03

        MÄHÄN SIIS MUISTIN IHAN VÄÄRIN, SORI!!!! :D :D :D

        Kaivoin siis sen säännön esiin ja niin se on: ”Ellei ole rahaa, saa mertise matkustaa noppaa heittämättä omalla vuorollaan 2 askelta kerrallaan.” Ja tää sääntö on lisätty 2005 ton ohjeen mukaan. Damn! Näin voi ihmisen (mun) muisti tehdä totaalitepposet!

    • Gloria
      2.3.2017 at 19:38

      Satamassa saa käydä merimatkalla ilman uutta maksua, eli pikkusaarelta pääsee samalla rahalla jatkamaan. Isommalla kun kävellään maalla välissä pitää maksaa uudestaan. Ja joka tapauksessa niillä kakkosilla pääsee etenemään

  • Vyyhti
    2.3.2017 at 17:58

    Meillä on pelattu tätä ensimmäisen kerran ehkä kolme vuotta täyttäneen kanssa, on kyllä kiva koko perheen peli. Ihan ensimmäinen lastenpeli meillä oli Haban Kalastuspeli, jonka sai 2-vuotislahjaksi. Nyt 4,5-vuotiaan kanssa voi pelata jo vaikka mitä ja pelihylly kasvaa… Yleensä pelataan oikeilla säännöillä, joskus sovitaan alussa omat muunnokset mutta kesken pelin ei niitä todellakaan vaihdeta!

  • Paula
    2.3.2017 at 21:12

    Mä inhoon afrikan tähteä, joten sitä ei pelata :D muuten kyl senkin edestä, 3,5-vuotias pelaa monia 8-10+ pelejäkin kohtalaisen sujuvasti ja kärsivällisesti, esim carcassonnea pelataan ihan oikeilla säännöillä. Joitain aikuisten pelejä vähän sovelletaan ja tarvittaessa autetaan pienintä pelaajaa. Kyl se joskus vielä hedelmätarhaakin haluaa pelata mut yleensä mieluummin jotain haastavampaa

  • Maija
    3.3.2017 at 12:29

    Haha! Mä niin tunnustaudun nipoäidiksi :D Esikoinen on just ja just 2-vuotias ja hänellä on yksi ”sääntöpeli”, jonka ikäsuositus 2,5v. Yritän kerta toisensa jälkeen, kun ipana hakee pelin ja haluaa ”pelata”, selittää että ”nyt laitetaan nää nappulat tänne ensimmäiseen, kulta TÄNNE, ruutuun ja sitten heitetään noppaa, hei laitetaan TÄNNE ne nappulat ja sitten heitetään noppaa ja kato nyt sä saat siirtyä seuraavaan tällaseen ruutuun…” Ja päässä jyskyttää, kun lapsi pompttelee nappulaansa iloisesti minne sattuu ja valitsee nopasta kuvioita ja minä yritän vieressä saada pelin sujumaan ”aikuisten oikeesti”. Mies nauraa vieressä ja muistuttaa, etä lapsi ei yllä vielä edes sen pelin ikärajaan… :)

    Sama ne legot (tai meillä dublot): Ärsyttävää yrittää rakentaa hienoa taloa, kun napero napsii palikoita pois ja tökkää uusia tilalle mielensä mukaan :D Joskus oon huomannut naperon hävinneen jo muihin leikkeihin, kun itse rakentelen vielä täydellistä pyramidia juuri oikean värisistä palikoista… Ja taas mies nauraa.

  • Tilia
    4.3.2017 at 13:42

    Meillä o pelattu yleensä vanhimmilla säännöillä, mutta jos peli menee saarille juuttumise takia jumiin, juuttuneelle on annettu lainaa tarvittaessa. Esikoisen kanssa jouduttiin alkuun ottamaan rosvot pois kokonaan, kun pelkäsi niitä niin kamalasti. Ikää en muista enää. Kuopusta ne ei ole pelottaneet eikä Inkan aarteenkaan pahikset. Inkan aarteen meidän kuopus voittaa aina, minä juutun aina niille tylsille vuoristotaipaleille kävelemään edestakaisin.

    Näissä peleissä on hauska myös seurata, missä vaiheessa lapsi sekoittajana hoksaa, että voi järjestellä kiekot itselleen suotuisasti – ja onko se sittenkään hauskaa pelata, kun tietää tähden paikan valmiiksi ja voittaa heti toisella siirrolla… Reilun pelin oppitunteja ja häviämisen ja voittamisen harjoittelua monella tapaa.

    Unoa on meillä pelattu myös paljon, kun kuopus on ollut väreistä ja numeroista tosi kiinnostunut. Pelasi Unoa korteilla ihan taaperosta ennen kuin osasi edes pitää kortteja kädessä. Esikoiselta meinasi käämit palaa, kun kuopus yleensä voitti, vaikka pelasi avoimin kortein kortit pöydällä toisten pitäessä korttejaan muilta piilossa!